Alitajunta työssä - verkkokaupalle nimi

Vielä minulla ei ole tietoa pääsenkö helmikuun alussa olevaan verkkokauppakoulutukseen. Hakemuksen olen toki lähettänyt ja avustajani ottanut käsityötuotteista tuotekuvia. Minulla on hyvä tilanne siinä, että avustajani on ammattikuvaaja, joten hänen kuvauksiin uskallan luottaa.

Verkkokaupallahan tarvitsee myös olla logo ja nimi. Nimeä ollaan pohdittu monen ihmisen voimin, mutta se sopiva vielä on keksimättä. Nimi ei voi olla esim. "Heidin neuleet", Heidin kynttilät" -tyyppisiä, koska teen monenlaisia käsitöitä. Lisäksi haluaisin mukaan myös hierontalahjakortit. Toisaalta olen ymmärtänyt, että Holvissa saman tilin alla voi olla kaksikin verkkokauppaa. Tällöin hierontalahjakortit olisivat "Hierontatassu"n alla ja käsitöiden osalle pitäisi keksiä nimi.

Hierontatassullahan on oma logo, mutta jos verkkokaupan nimi olisi Hierontatassu, se ei kertoisi käsityömyynnistä mitään. Käsityöpuolelle logon suunnittelu olisi helpompaa kun nimi olisi keksittynä. Paljon erilaisia vaihtoehtoja on pyöritelty ja Facebookissa omassa profiilissani apuja kysellyt. Mitään todellista helmeä ei ole vielä löytynyt.
Hyvinvointi&käsityö
Käsi&Tassu
Heidin käsityö
Heidin desing
Kädenjälki
Heidin putiikki
Heidi Shop

Voi-voi-oi, on tämä hankalaa. Tuotevalikoimaanhan kuuluu neulevalokranssit, mehiläisvahakynttilät, mieheni tekemät puiset leikkuulaudat, hierontalahjakortit jne. Teen myös koruja, nahkatöitä, keramiikkaa...

Jos mieleesi tulee nimiehdotuksia, laita kommentteihin. Olen luvannut nimen keksijälle 45min hieronnan tai neulevalokranssin. Arvostan nimiehdotuksia suuresti :)

Vuosi 2019 - se on täällä

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu ja arkeen palattu. Perinteisesti vietimme joulun ja uudenvuoden mökillä kotiutuen loppiaisena. Arjen aherrus tuntui oikeastaan mukavalta aloittaa, joten loma teki tehtävänsä. Facebook-kaverit ovat varmasti huokaisseet helpotuksesta kun en ole siellä markkinoinut käsitöitämme enkä hierontaakaan. Nyt kuitenkin hiljalleen silläkin saralla palataan arkeen, joten koettakaa kestää :)

Ennen joulua vierailin Laululähteen Riikan luona. Söimme ihanaa afrikkalaista arkiruokaa, jonka jälkeen Riikka esitteli minulle Holvin verkkokauppaa. Olen verkkokaupan perustamista harkinnut jo tovin. Kaikki verkkokauppa-sovellukset eivät kuitenkaan toimi ruudunlukuohjelmilla kovinkaan hyvin tai ei ollenkaan. Holvi toimii, vaikkakin joitain huononnuksiakin on tullut. Toivottavasti heillä olisi kuitenkin halua kehittää kauppaansa entistä saavutettavammaksi. Kävimme Riikan kanssa verkkokaupan perustoimintoja läpi ja vaikutelmakseni muodostui, että systeemi on aika kätsy ja myös käytettävä ruudunluvulla. Tuotekuvien lisääminen on asia, josta en tiedä onnistunko toimimaan itsenäisesti vai en. Asiaan on vielä perehdyttävä. Uskon, että verkkokauppa lisää myyntiä niin hierontalahjakorttien kuin käsityötuotteidenkin osalta. Alkaneen vuoden ensinmmäisiä projektejani onkin verkkokaupan perustaminen ja menneen vuoden yrityksen papereiden toimittaminen kirjanpitäjälle. Ja kuin tilauksesta s-postiini tuli viesti, jossa tiedotetaan Ura käsillä-hankkeen verkkokauppakoulutuksesta. Ei epäilystäkään ettenkö hakisi kurssille pääsyä.

Lakisääteinen yrittäjä-eläke on laitettu maksuun. Sivumennen sanottuna järkyttävä summa se pieninkin näin pienyrittäjälle. Aina se vaan kirpaisee, ei voi mitään. Lisäksi uusi satsi vyönahkoja postista haettu. Minulla onkin työlistallani viiden nahkavyön tilaus. Ensi tai seuraavalla viikolla saan seuraavan LovePaws-tassuvahaerän jälleenmyyntiin. Tuote on ollut todella suosittu ja pidetty. Ilo on myydä täysin luonnon raaka-aineista valmistettua kotimaista tuotetta. Otin LovePaws:in myyntiin vuoden 2017 marraskuun alussa enkä ole katunut. Tuotteesta pitäisikin naputella oma esittelypostaus.

Vuosi sitten taisin kirjoittaa tavoittelevani neljänkymmenen luontoretken rajapyykkiä pyöreiden vuosieni kunniaksi. Pyöreitä tuli täytetyksi viime vuonna, mutta retkitavoitteesta jäin hyvin kauas. En suostu vielä antamaan periksi. Kyllähän retkimahdollisuuksia on tultava lisää. Harmillisen hankalaa on vaan löytää kavereita retkeilemään. Aikataulujen yksiin sovittamisongelmiahan ne ovat. Pitäkäähän mulle peukkuja, jotta tämän vuoden aikana retkitilini karttuisi oikein kunnolla, ja että vihdoinkin tulevana kesänä pääsisin äänittämään kuikan huutelun. Joitakin retkisuunnitelmia onkin jo sovittuna. Kirsin kanssa lähdemme Tringan Parikkalan retkelle touko-kesäkuun vaihteessa ja kesäkuun toinen viikko vierähtää Kuusamossa Seikkailuapinoiden järjestämällä luontoviikolla. Molempia retkiä odotan innolla ja samalla halajan lisää retkiä ja luontokokemuksia, joten ilmottaudu jos retkeily kanssani innostaa.

Käytännössä minulla on aina jokin kirja äänikirjana tai pisteillä kesken. Lukemisestani olen täällä kirjoittanut aika vähän, koska en osaa kirjoittaa kunnollisia kirja-arvosteluja. Päätin osallistua tämän vuoden Helmet -lukuhaasteeseen, joka tuo hiukan erilaista lähestymistapaa kirjoihin ja tutustumista kenties kentreihin mitä ei yleensä lue. Haasteessa on jokunen kohta missä on kirjan kansikuva määrittävä tekijä kirjan valinnassa. Eihän minulla ole aavistustakaan kirjojen kansikuvista, koska niitä ei äänikirjoissa kuvailla. Onneksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä missä kysellä ja ystävältäni sain hyvän vinkin ihmiskasvot-kohtaan. Kävinkin jo lainaamassa Teemu Potapoffin Luodinkestävä: Heidi Foxellin tarina. Tällä hetkellä kuuntelussa on Kätilön sisar -niminen kirja ja vuoden ensinmmäisenä kirjana luin Sirpa Tabetin Äidin tyttö, joka oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin esim. Tähkäyö.

Edelleen myös hyvinvointiin liittyvät asiat kiinnostavat ja henk.koht. liikunnan lisääminen, ruokavalion kohennus ja painon pudotus. Ensi torstaille olen sopinut uintitreffit. Uinti on sellainen minkä haluaisin joka viikkoiseksi, mutta eipä yritellä haukata liian isoja paloja ettei joudu pettymään. FitLinen Optimaalisettiä olen edelleen käyttänyt. Etenkin iltaisin otettava Restorate toimii minulla. Levottomat jalat pysyvät hyvin kurissa. Aamudrinkki meinaa välillä jäädä, mutta olen nyt skarpannut asiassa.

Että näillä ajatuksilla ja suunnitelmilla alkaneeseen vuoteen. Yritän olla myös aktiivisempi täällä blogin puolella. Oikein hyvää vuotta 2019 teille kaikille lukioilleni :)

Kolmesti laivalla kymmenen vuorokauden sisällä

Ihan hengästyttää kun katsoo lokakuulta kolmelta ekalta viikolta kalenterimerkintöjään. Ei ihme, että pe 19. päivä saavuttuamme mökille syysloman viettoon istuin pöydän ääressä nauttien takkatulen lämmöstä ja rätinästä. En avannut edes tietokonetta koko iltana, en neulonut silmukan silmukkaa, en pyöritellyt kynttilän kynttilää. Nautin vain hetkestä milloin ei tarvinnut tehdä mitään.

Lokakuun ensinmmäinen viikko alkoi keramiikalla ja hieronta-asiakkailla. Tiistaina hierontojen lisäksi nahkatöiden tekoa rottinkikerhoa unohtamatta. Keskiviikkona asiakkaiden jälkeen kiireellä paperinaruvyyhdin keriminen ennen vaikuttamistoimikunnan kokousta, kokouksessa kranssin päällisen neulomista. Tuolla viikolla neuloin kaiket illat niitä. Torstaina nahkatöitä ja asiakkaita. Perjantaina oli ensinmmäinen kolmesta laivareissusta kymmenen päivän sisään

Lähdimme avustajani Tuulan kanssa Tallinnaan anivarhain. Laivalla nautimme aamupalan, kävelimme satamasta Viruhotellin tuntumaan. Shoppailimme ihanassa teekaupassa ja luontaiskosmetiikkaliikkeessä.

Ostokset tehtyämme lähdimme kohden Laululavaa raitiovaunulla. Jäätyämme eräällä pysäkillä pois kävelymatkaa oli enemmän mitä luulimme. Mikäs se oli kävellessä kun ei satanutkaan. Meillä oli todella tuuria, sillä tuo päivä oli hyvin sateinen. Päästyämme perille alkoikin satamaan ja vettä tuli välillä kaatamalla meidän sisällä tutustuessa Tallinnan käsityömessuihin. Tapahtuma oli kolmessa kerroksessa. Tunnelma oli leppoisa ja jonkin verran tuli ostoksiakin tehtyä. Pitkästä aikaa ostin koruja, hirven luusta tehdyn kaula- ja rannekorut sekä keraamiset lintu-korvikset. Löytyi vielä vähän lisää teetä :D Messuilla oli paljon myös kosmetiikkaa. Yläkerroksessa vietimme matshalatesta ja siemennäkkäristä nauttien taukoa, kävimme istumassa hetken myös hierovassa tuolissa. Löysimme myös hunajaa ja mausteita. Keramiikkaan ostin perhos- ja tassukuviot. Messuilla vierähti lähes kuutisen tuntia. Sae sopivasti taukosi lähtiessämme paluumatkalle. Hyppäsimme bussiin ja jäimme vanhan kaupungin tuntumassa kyydistä pois. Löysimmekin hetimiten houkuttelevan ravintolan Manna la Roosa, jossa nautimme herkulliset ateriat.

Ennen satamaa kävelyä ennätimme tunnelmoimaan keskiaikaiseen ravintolaan Olde Hansaan viinilasillisten verran.Kävellessämme satamaan oli tyyni ja ihmeellisen lämmin ilta. Laivassa todella vähän matkustajia. Siellä me nuokuttiin ravintolan pöydässä. Kotoa olin lähtenyt kuudelta ja Helsingin satamaan palasimme 00.30. Kotiin päästyä ei tarvinnut unta odotella.

Seuraavana päivänä herättyäni ja nautittua aamuteehetkestä pitkään oli aika valmistautua uuteen matkaan. Veimme Oton hoitoon ja lähdimme kohti Turkua ystäväpariskunnan kanssa. Turusta klo 21.00 lähtevään laivaan 23 tunnin risteilylle. Aloitimme risteilyn nauttimalla illallista. Raunon kanssa otimme alkupaloiksi todella herkullista Ruian pallasta, joka vei kielen mennessään. Kaikki otimme pääruoaksi sorsaa. Odotimme jotenkin voimakkaampaa makua ja vielä jälkiruuaksi juustoja. Täydellä vatsalla oli aika siirtyä kuuntelemaan Popedaa, joka laivalla esiintyi. Istuimme paikassa mihin kuuluvuus oli vähän huono. Popeda kyllä oli ihan vedossa ja soitti melkein pari tuntia.

Sunnuntaina nukuimme pitkään, kävimme aamukahvilla/teellä, ostoksilla ja vielä ennen satamaa saapumista seisovassa pöydässä syömässä. Täysin vatsoin junaan ja kotiin. Iltapalaa ei tarvinnut kukaan :D

Maanantaina keramiikan jätin väliin suosiolla, sillä illalla töiden merkeissä sujahti kahdeksaan. Tiistaina asiakkaiden lisäksi päivä vierähti taluttimia valmistaen. Keskiviikkona käynnistyi "kynttilätehdas asiakkaiden lomassa. Kynttilöiden pyörittely jatkui torstaiaamun kotona. Puolen päivän jälkeen siirryin Iirikseen, jossa vietettiin Näkövammaisten Liiton avoimien ovia. Olin käsityöyhdistyksemme pisteellä pyörittelemässä kynttilöitä. Kotiuduttuani asiakkaan jälkeen neuloin kranssin päällisen. Perjantaina kynttilöiden pyörittelyä, kranssien viimeistelyä, taluttimien ompelua, tuotteiden hinnoittelua jne. Päivä oli pitkä ja työteliäs.

Lauantaiaamuna lähdin kotoa ennen kahdeksaa suuntanani Myyrmäki ja Vantaan Hyvinvointi-messut, jossa olimme myymässä käsitöitä Sokkotaito Oy:N Penttilän Kaisan kanssa. Minulla oli myynnissä ensimmäistä kertaa Raunon tekemiä leikkuulautoja, jotka saivatkin todella hyvää palautetta. Messut avautui yleisölle kymmeneltä ja sulkeutui neljältä.Lauantai-iltana en neulonut enkä pyöritellyt kynttilöitä, en tehnyt mitään mainittavaa. Menin aikaisin nukkumaan, sillä se kolmas laivamatka oli vuorossa sunnuntaina.

Vietimmekin leppoisan mukavan päivän viiden naisen voimin. Menomatkalla nautimme prunssin rupatellen niitä näitä. Ehdimmepä kannellekin nauttimaan todella lämpimästä ja upeasta syyspäivästä. Aurinko paistoi lämpimästi. Ei totisesti tuntunut lokakuun puolenn välin säältä. Tallinnassa käppäilimme vanhan kaupungin katuja ihanasta ilmasta nauttien. Takkikin oli pakko riisua, niin lämmin oli. Pysähdyimme - no mitenkäs - tee- ja kahvishoppiin. Ja kukas se taas ostamaan teetä itselleen... Ostin myös valkosipulisuklaata. Vielä ei olla maistettu. Palattuamme laivaa osa teki vähän ostoksia ennen ruokailua. Taasen ruokapöydän ääressä kävi iloinen puheen pulputus :) Kotiin saapui väsynyt, mutta tyytyväinen matkaaja.

Maanantaista perjantaihin olin Ura käsillä -hankkeen solmeilukurssilla. Iltaisin hieronta-asiakkaita ja loppuviikosta olo alkoi rehellisesti olemaan todella väsynyt. Kurssilla solmeilin ympyrän muotoisen pienen maton. Työ tehtiin pääosin kylkiluusolmuin keskeltä alottaen. Kierros kierrokselta työ kasvoi ja langan lisäyksiä oli tehtävä tasaseen tahtiin. Väliin tein kierroksen kaksoistasosolmuja, jonka jälkeen taas kaksi kierrosta kylkiluuta, kierros kaksoistasoa ja lopuksi kaksi kierrosta kylkiluuta. Keskeltä työ jäi vähän löysäksi, mutta työn jälki parani viikon edetessä. Kaksoistasosolmut olisi voinut ehkä aloittaa jo aiemminkin...

Olihan siinä melkoinen liki kolmiviikkoinen. Loma tuli tarpeeseen. Kynttilämateriaalit oli mökillä mukana, mutta en pyöritellyt. Kolme kranssin päällistä sentäs neuloin. Käytin aikaa lintuäänitteiden editoimiseen. Ulkoilimme, saunoimme, kokkailimme jne rentoa tunnelmaa.

Käsityöinto täällä taas

On se hyvä, että Ura käsillä -hankkeen kurssit alkoivat minun osaltani puolitoista viikkoa sitten palauttaen käsityöinnostuksen. Valitettavasti osa innottomuudesta selittyy stressistä, jonka aiheuttajana on kuljetuspalveluiden tulevaisuus. 12.3. olleessa kokouksessaan Vantaan Sosiaali- ja terveyslautakunta palautti uuteen valmisteluun kuljetuspalvelujen järjestämisen tulevaisuudessa. On iso asia tässä vaiheessa, että Helsingin Matkapalvelun asiakkaaksi ei olla suinpäin ryntäämässä, vaikka sellainen olo konsulttifirman selvitystä lukiessa tulikin. Sitä lukiessani olin itse asiassa varma, että homma on taputeltu ja vaikuttamismahdollisuudet olemattomat. Kun näin ensinmmäisen Facebook-päivityksen lautakunnan päätöksestä, joka oli yksimielinen huulille nousi hymy ja mieleen tuli "ehkä sittenkin meistä vammaisistakin välitetään".

Usean kurssin putki alkoi makramee-kurssilla, jossa kertasimme kaksoistasosolmua ja harjoittelimme uutena kylkiluusolmua. Edellisessä postauksessa on valmistuneet työt esitelty :) Kesken jäi kassin solmeilu. Sitä olen jatkanut nyt molempina viikonloppuina. Solmeilen rinnakkain kassin etu- ja takapuolta, jotta puolista tulisi mahdollisimman samanlaiset. On ihan huippua, kun työ voi rojottaa työpöydällä ja siihen pääsee helposti käsiksi. Käsityöhuoneen mahtavuus kasvaa vain koko ajan mielessäni. Ihanaa kun nyt minulla on sellainen.

Viime viikolla vuorossa oli nahkatyökurssi, jonka opettajana oli Nahkamaakarin Annika. Teimme isolle koir alle kaulapannan ja lopuksi vielä avaimenperän. Opetus oli todella ammattitaitoista ja hyvää. Innostuin hurjasti ja tilasinkin nahkatyökalupakin, puupihdit, materiaaleja jne. Lasku on iso, mutta ehkäpä se maksaa vielä itsensä takaisin. Kun saan kurssin alkupuoliskolla avustajan ottamat kuvat, kirjoittelen kurssista ikioman postauksen. :)

Kurssilta lähtiessäni perjantaina toin ostokset kotiin ja tänään rohkaistuin aloittamaan ensinmmäiset kaulapannat täysin itsenäisesti. Totesin reikäsaksien (nahkapaska) olevan aivan paska, joten uusien saksien hankinta on edessä. Nyt minulla on kuitenkin kaksi pantaa soljen ja d-lenkin kiinnitystä vaille tehtynä. Sitten alkaakin käsin tikkaaminen, hitain työvaihe.

Keramiikassa olen alkuvuodesta ahkeroinut saippua-alusia. Viime maanantaina enkä huomennakaan pääse keramiikkaan. Huomenna alkaa kolmi-päiväinen valoryijy -Ura käsillä -hankkeen kurssi. Viimeksi keramiikassa maalasin riipuksia sekä tarjoiluvadin, sovin lasitusväreistä jne. Rottingissa viimeksi tein soikean korin, jonka päädyissä helmiä. Jäljellä on neljä rottinkikertaa, joten vielä ehtisi ottamaan jonkin haasteellisemmankin työn tehtäväkseen.

Vuoden ensinmmäiset myyjäisetkin on takana. Toissalauantaina olin myymässä tuotteitani Korson Lumossa. Kolmet kynttilät meni sekä muutama purkki ihanaa luomutassuvahaa LoveBawsia, jota olen ottanut myyntiin. On suomalainen ihana tuote. Sisältää mehiläisvahaa, sheavoita, kookosöljyä sekä oliiviöljyä. Tassuvaha suojaa koiran tassuja suolalta ja soralta, pehmittää kuivuneita tassuja kosteuttaen niitä.

Viime torstaina pidimme käsityömyyjäiset Iiriksen infon takana olevassa aulassa. Minulta meni pari keraamista riipusta, helmikaulakoru, rottinkikori ja keraaminen pisaran mallinen lautanen. Ihana Saana hoiteli myyntipöytääni minun ollessa nahkatyökurssilla. Ehdin itsekin iltapäivästä myyntipöydän taakse kolmeksi tuntia. Seuraavista myyjäisistä ei olekaan tietoa mihin olisin menossa. Toivottavasti vielä tälle keväälle järjestyy jotakin.

Vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden tulevaisuus huolestuttaa

Vantaan kaupunki järjesti 17.1.2018 yleisötilaisuuden vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolakien mukaisten kuljetuspalvelujen hankinnasta joulukuisen vastaavasta tilaisuudesta tiedotuksen epäonnistuttua. Tällöin tilaisuus järjestettiin vanhainkodin ruokasalissa, joten oletuksena taisi olla ettei paikalle paljoa väkeä edes saavu.
Asiasta voi lukeatäältä sekä vastineen tästä Ja itse kirjoitin avoimen kirjeen
Vantaan valtuutetuille, varavaltuutetuille sekä Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille ja varajäsenille, koska kannan syvää huolta siitä miten meidän kuljetuspalveluasiakkaiden käy.

Nyt tammikuussa tilaisuus järjestettiin Valtuustosalissa, joka olikin täpötäynnä huolestuneista kuljetuspalvelua käyttävistä asiakkaista. Ei ihme, sillä nykyiseen kuljetuspalvelun toteutukseen ollaan hyvin tyytyväisiä. Muutoksia on kuitenkin luvassa mm. vapautuvan taksiliikenteen vuoksi. Muutostarvetta perustellaan mm. hinnoittelun vapautumisella ja sillä, että kaupungin on pystyttävä tarjoamaan palvelu 24/7. Lisäksi halutaan kuljetuspalveluasiakkaiden profiilit järjestelmään mistä kuljetuspalvelumatkat tilataan.
Eikö kuitenkin taksiliikenteen vapautumisenkin jälkeen esim. Lähitaksiin kuuluvilla yrittäjillä ole Lähitaksin asettamat hinnat ja muut kriteerit, jotka on täytettävä voidakseen kuulua Lähitaksiin? Myös asiakasprofiilien saaminen Lähitaksin tilausjärjestelmään on mahdollista. Näin on jo joissakin Uudenmaan kunnissa tehtykin, joten Tarvitseeko todella ”pyörä synnyttää uudelleen”? Tilaisuudessa korostettiin, että olemme tekemässä yhdessä Vantaan mallia. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan esitelty kuin matkojen välittäjänä Helsingin matkapalvelu. Yleisön joukosta tilaisuuden lopulla tuli tieto, että Vantaan kaupunki on irtisanonut sopimuksensa 2017 vuoden lopussa Lähitaksin kanssa. Se kuulostaa todella siltä, että Helsingin matkapalvelu on luikertelemassa myös Vantaalle.

Helsingin Matkapalvelukeskus on halukas toimimaan jatkossa myös muiden Uudenmaan kuntien matkapalvelukeskuksena toimien kyytien välittäjänä. Tavoitteena on kattaa koko Uusimaa; 26 kunnan 35 tuhatta kuljetuspalveluasiakasta. Se mitä mahdollinen Sote tuo tullessaan ei kukaan tiedä. Tällainen hyvin erilaisien kuntien tarpeiden ja vammaisten tarpeiden samaan palveluun ymppääminen tuntuu pelottavalta. Espoon kaupunki ei ole lähtenyt mukaan moiseen vaan on jatkanut sopimustaan Lähitaksin kanssa. Vantaalla ei ole poliittisia päätöksiä vielä tehty. Nyt helmi-maaliskuun aikana asiaa valmistellaan päätöstä varten. On hyvin tärkeästä asiasta kyse joten toivottavasti Vantaan kaupunki ei tee hätiköityjä ratkaisuja. Mietityttää onko kilpailutus edes tarpeen. Moni kunta ei kilpailuta vaikeavammaisten asumispalveluita, vaikka hankintalaki antaakin siihen mahdollisuuden. Kuljetuspalvelut ovat yhtä lailla vammaisille välttämätön palvelu kuin asumispalvelut ja sitä ei ole pakko kilpailuttaa.
Kuljetuspalvelu ja saattajapalvelu - Vammaispalvelujen käsikirjaan
kannattaa tutustua.

Matkapalvelukeskus ei ole tuonut toivottuja säästöjä Helsingissä, joten tuskin näin käy Vantaallakaan.
Monet palvelua Helsingissä käyttävät asiakkaat ovat joutuneet jonottamaan hyvinkin pitkiä aikoja kyytiä tilatessaan. Moni kokee elämänsä vaikeutuneen, koska on ennakoitava menemisiään huomioiden mahdollinen yhdistely tms. aikataulujaan suunnitellessaan. He eivät voi toimia spontaanisti juuri koskaan, eivätkä ottaa taksia tolpalta vaikka se olisi vieressä. On soitettava matkojen välitykseen vähintään 45 min ennen haluttua lähtöaikaa. Nyt voimme tilata kyydin Lähitaksista, tai ottaa taksin tolpalta ollessamme sellaisen läheisyydessä. Pitkiä jonotusaikoja ei ole ja auto saapuu nopeasti. Yhdistelyä ei ole, joten myös yksilösuojamme säilyy.

Ihmetyttää todella haluaako Vantaa syytää rahojaan Helsingin kaupungille ostamalla heiltä matkojen välityksen? Etenkin kun se toimiva tapa on jo olemassa. Miksi sitä ei voida kehittää entistä paremmaksi?

Me vammaiset ja pitkäaikaisia sairauksia sairastavat emme totisesti ole osaamme valinneet. Jos voisimme, niin kulkisimme kuten valtaväestökin. Kuljetuspalvelu ei ole meille elitistiä tai luksusta, se helpottaa arkeamme ja mahdollistaa osallistua aktiivisesti tähän yhteiskuntaan. Myös meidän on tärkeää päästä joustavasti ja turvallisesti töihin, harrastuksiin ja tapaamisiin. Jos joudumme huonosti toimivaan järjestelmään mukaan, monen elämänlaatu heikkenee ja syrjääntyminen lisääntyy. Eihän kukaan sellaista suuntaa halua olla edistämässä?
Yleisötilaisuudesta kirjoitetun Vantaan Sanomien artikkelin voi lukeatäältä
Yleisötilaisuudessa ollut esitysaineisto, ryhmätöiden koonti sekä tallenne tilaisuudesta löytyvätKuljetuspalvelut -sivulta Helsingin kaupungin sivuilta löytyy Liikennöinnin palvelukuvausluonnos,
jota voi kommentoida 13.2. saakka.

Yleisötilaisuuden kutsussa ei ollut ryhmätöiden tekemisestä mainintaa. Näin meille kuljetuspalveluasiakkaille ei annettu mitään mahdollisuutta valmistautua ryhmätöihin. Tiukan aikataulun vuoksi ei myöskään kantoja, näkemyksiä ollut aikaa perustella. En tiedä kuinka paljon todellista hyötyä on pitkästä ranskalaisin viivoin olleesta listasta? Minulle tuli ainakin suunnaton tarve kirjoittaa asioita auki esimerkein ja perusteluin. Olen alla olevan lähettänyt kuljetuspalvelut(at)vantaa.fi- osoitteeseen osissa. Haluan tekstin jakaa myös täällä. Lukiessa tätä on kuitenkin hyvä muistaa, että en ole mitenkään voinut kirjoittaa kaikista eri vammaisryhmistä, koska monien ryhmien erityistarpeista tai erityispiirteistä minulla ei ole tietoa. Olen kuitenkin halunnut tekstissäni osoittaa huoleni kaikkia vammaisryhmiä ja vanhuksia kohtaan. En vain tuijottaa omaa napaani, vaikka esimerkkejä on tietystikin helpointa kirjata omasta elämästään ja kokemusmailmastaan.

Teksti on pitkä ja jotkut asiat toistuvat siinä useammassa kohden niiden tärkeyden vuoksi. Olen iloinen, jos jaksat lukea tämän loppuun ja jätät kommentin mitä ajatuksia teksti sinussa herättää. Tekstin pohjana olen käyttänyt yleisötilaisuuden ryhmäkoontia.

Mikä sinulle on tärkeää
Kun tilaat kuljetuspalvelumatkan?

Tilaus tulee voida tehdä puhelimitse, tekstiviestillä, S-postilla, älypuhelimen appilla On henkilöitä, jotka eivät osaa tai halua käyttää tietokoneita tai älypuhelimia. On oltava mahdollisuus soittaa ilman pitkää odotusta, että puheluun vastataan. Tällä hetkellä Lähitaksiin soitettaessa pitkiä odotuksia on äärimmäisen harvoin. Tällöin on kova ruuhka hyvin huonosta säästä johtuen. Helsingin matkapalveluvälityksessä pitkät odotukset ovat arkipäivää muutamasta minuutista jopa puoleen tuntiin. Huonokuntoinen vanhus tai vammainen ei jaksa pitkiä odotusaikoja. Hyväkuntoisemmilla taas liiallisesta odottelusta menee päivän aikataulut sekaisin. On hyvä muistaa, että jokaisen aika on yhtä arvokasta oli kyseessä työhön lähtö, harrastusryhmään meno, kauppaasioille meno. Kenenkään ei tule joutua odottamaan kohtuuttomasti! Samasta syystä auton tulee voida tilata silloin kuin sitä tarvitsee eikä esim. Helsingin tämän hetkisen mallin mukaan 45 min aiemmin.

Tilausta vastaan ottavan henkilön tulee olla ystävällinen asiakaspalvelija, joka puhuu hyvää suomea, ruotsia englantia. Ottaa tilauksen vastaan ja huomioi erityisvaatimukset, jos asiakkaalla sellaisia on. On huomioitava ettei kaikki autotyypit sovi kaikille. Useat näkövammaiset kokevat esim. inva-taksilla matkustamisen haastavaksi, koska tila on iso ja penkkien sijainnit vaihtelevat. Myös huonojalkaisen on hankala nousta autoon jyrkkien portaiden vuoksi. Inva-auto on taas välttämätön henkilöille, jotka tarvitsevat nosto- ja kiinnitysapua. Henkilöauto sopii paremmin näkövammaiselle matkustajalle. Myös useimmiten vanhuksien on helpompaa tulla ja poistua henkilöautoon kuin inva-autoon. Opaskoiran kanssa matkustava haluaa useimmiten farmari-auton, jotta koira mahtuu matkustamaan mukavemmin auton takatilassa. On myös allergisia henkilöitä, jotka tarvitsevat allergiavapaan auton.

Myös tarvitaan mahdollisuus tilata kyyti niin tekstiviestillä, s-postilla kuin älypuhelimen aplikaation avulla. On henkilöitä joille kirjallinen tilaus sopii paremmin esim. vaikean puhevian vuoksi. Nykyään älypuhelimet mahdollistavat paljon ja myös näkövammaiset pystyvät käyttämään niitä tilausta tehdessään.

Tehdyn tilauksen jälkeen auto saapuu tilattuun osoitteeseen hetimiten. Ei saa olla oletuksena 45 min odottaminen kuten Helsingissä tällä hetkellä on. Lähitaksista tilattaessa auton saapumiseen kuluu joitakin minuutteja. On harvinaista, että auton tulo kestäisi tuon 45 min, ja näin käydessä syynä karmea keli, joka on ruuhkauttanut kaiken.

Joustava palvelun saatavuus
Vammainen tai vanhus ei voi aina tietää milloin jokin tapahtuma päättyy. Ajatellaanpas tilannetta, että vammainen henkilö on saanut kokouskutsun yhdistyksensä vaikuttamistoimikuntaan. Esityslista on pitkä eikä pystytä arvioimaan kestääkö kokous 2.5h vai 4h. Näin ollen henkilö ei voi tilata kuljetuspalvelua etukäteen tai edes tuota 45 min ennen kokouksen loppumista. Jos tilauksen on tehnyt valmiiksi voi helposti käydä kokouksen venyessä niin, että henkilö joutuu poistumaan kesken kaiken kokouksesta. Tai jos kokous onkin sujunut jouhevasti, hän joutuu jäämään odottamaan kuljetuspalveluaan. Vammaton sensijaan heittää takin niskaan ja lähtee joko omalla autolla, pyörällä, jalkasin tai käyttäen joukkoliikennettä kotimatkalleen. Näin käy myös silloin kun henkilö tilaa kyydin vasta kokouksen jälkeen. Pitkän päivän päätteksi ei kukaan halua odotella ylimääräisiä. Kokouksia voi olla myös asiakkaiden tiloissa, jonne ei ole korrektia palverin jälkeen jäädä notkumaan. Se ei siis saa olla oletuksena kuljetuspalvelua suunniteltaessa, että matka on tilattava esim. tuo 45 min ennen kyydin tarvetta.

Ilmoitus auton saapumisesta
Tällä hetkellä tilatessa auton Lähitaksista, asiakas saa puhelimeensa tekstiviestin, jossa ilmoitetaan arvioitu auton saapumisaika. Tämä on erinomaista palvelua.

Asiakasprofiilit
Lähitaksissa on kaupunkikorttiasiakkaille oma puhelinnumero, josta kyydit tilataan. Järjestelmässä ei kuitenkaan ole asiakasprofiilejamme. Vantaan kaupunki perusteleekin matkojen välityskeskuksen tarpeellisuutta tälläkin argumentilla. Mikä on surullista asiakasprofiiliasiassa koen meille valehdellun, sillä ilmennyt on, että halutessaan asiakasprofiilin Lähitaksin järjestelmään, sen saa sinne soittamalla Vantaan kaupungin Kuljetuspalvelu-neuvontaan. Samalla tiedot on lisätty vammaisen henkilön palvelusuunnitelmaan. Lähitaksin joissakin kunnissa on kuljetuspalveluasiakkaiden profiilit järjestelmissään. Miksi näin ei voisi olla lähtökohtaisesti myös Vantaalla? Miksi tarvitaan erillinen matkapalvelukeskus?

Tolppalupa
Taksi pitää voida ottaa myös tolpalta. Vammainen tai vanhus on ostoksilla Jumbossa jouluruuhkassa. Ihmisiä kaupat pullollaan. Shoppailusta väsymyskin jo painaa. Kassalta päästyä hän haluaa päästä pian kotinsa rauhaan. Taksitolppa on aivan vieressä, joten siitä taksi ja kotiin. On kohtuutonta odottaa, että auto on tilattava jostain tietystä numerosta ja se tulee sitten joskus.
Konsertit päättyvät usein myöhään. Niidenkään päättymistä ei voi etukäteen kovin tarkasti ennakoida. Konserttipaikkaan ei kuitenkaan voi jäädä kytiä odottamaan. Taksitolpan ollessa lähellä siitä on voitava ottaa auto. Myöhäiseen aikaan ei kenenkään ole turvallista odotella yksin kyytiä esim. Helsingin matkapalvelun kautta saapuvaksi. Tolpalta taksin otto on tarpeen myös saavuttaessa pitkänmatkan junalta. NE ovat valitettavan usein myöhässä, joten tarkkaa saapumisaikaa on mahdotonta tietää. Saattopalvelu voi avustaa lähimmäle tolpalle tarvittaessa. Tässäkin tilanteessa on kohtuutonta vammaisen tai vanhuksen joutua odottamaan kyydin saapumista jonkin erityisen matkapalvelun kautta.

Tällä hetkellä Helsingin mallissa tolpalta auton ottaminen ei ole mahdollista. Asiakkailla on käytettävissään kaksi pikamatkaa kuukaudessa, joka on aivan liian vähän.

Matkojen yhdistely
Mahdollinen matkojen yhdistely herättää vastustusta eikä ihme, sillä yhdistelyssä yksilösuojamme kärsii, matka-ajat pidentyvät ja matkustusmukavuus vähenee. On esitetty, että yhdistelyn vuoksi matka-aika saisi pidentyä puoli tuntia. Länsi-metron aloitettua toimintansa monet joidenka työmatkoihin sen myötä on tullut kymmenen minuutin pidennys on noussut suuri haloo ja valitus lehtien sivuja myöden. Vammaisen henkilön aika on yhtä arvokasta kuin kenen muun tahansa, joten ei voida lähteä oletuksesta, että vammainen tai vanhus joutaa käyttämään ylimääräistä aikaa siirtyessään paikasta toiseen. Palvelun on oltava joustavaa ja toteuduttava ilman ylimääräisiä odotuksia tai matka-aikojen pidennyksiä.

Jokainen meistäkin haluaa säilyttää yksilösuojansa. Jokaisella siihen on oikeus eikä matkojen yhdistelyllä sitä saa vaarantaa. On tilanteita missä ei halua puolituttujen tai tuttujenkaan kanssamatkustajien tietävän mihin on matkalla. Kaikki eivät myöskään halua muiden tietävän kotiosoitettaan tai erityistarpeitaan.

Vammoja on hyvin erilaisia ja siksi myös erityistarpeet. On pyörätuolin käyttäjiä, jotka tarvitsevat inva-auton, apua pyörätuolin kiinnityksessä tms.On sokeita, jotka tarvitsevat opastuksen määränpäänsä ulko-ovelle, joskus myös sisälle saakka. Nämä kaikki vievät aikaa ja helposti tuo puolituntia sujahtaa matkan aikana oleviin pysähdyksiin. Todellisuus siten pidentyneestä matka-ajasta voikin olla aivan muuta kuin maksimissaan puolituntia.

Tila-autot ovat myös monelle hyvin hankalia. Sokeana istumapaikan löytäminen voi olla haaste, koska autotyypistä riippuen penkkijärjestys vaihtelee. Ei ole mukavaa joutua kosketuksiin täysin vieraiden kanssamatkustajien kanssa paikkaa etsiessään. Tahaton kosketus voi myös olla jo autossa istuvalle ahdistava kokemus. Tässä kärsii jo koskemattomuuskin, vaikka tahatontahan se on. Pidän myös hyvin hankalana tilannetta, jossa syystä tai toisesta kanssamatkustaja saa raivarin. Se ei ole tavatonta tietyissä vammaryhmissä. Sokeana en pysty näkemään mitä tapahtuu, enkä myöskään suojautumaan mahdolliselta agressiiviselta käytökseltä. Olen täysin kuuloni varassa ja tilanne taatusti tuo pelkoa ja ahdistusta epämukavuudesta puhumattakaan. Tähän kun lisätään vielä lievä kuulovamma niin tilanne tuntuu vielä pelottavammalta.

Koska vammoja on hyvin monenlaisia ja niissä erilaisia erityispiirteitä, on mahdotonta sovittaa yhteen muottiin tai edes samaan tila-autoon ilman ongelmia. Yksilön tarpeet on oltava aina etusijalla ennen matkojen yhdistelyä, jolla haetaan säästöjä. Helsingissähän säästöjä ei ole tullut. Esimerkiksi opaskoiran käyttäjä ei voi matkustaa samassa autossa allergisien henkilöiden kanssa. Sen lisäksi tila-autossa voi koiran tassu jäädä vahingossa jonkun jalan alle, tai painavat tavarat kaatua päälle.

Koska matkojen yhdistely on hankalaa ja se lisää kuljetuspalvelua käyttävälle matka-aikaa, yksilösuoja vaarantuu yhdistelyn pitää olla vapaaehtoista. Yhdistelyä ei saa olla työmatkoissa laisinkaan. Töistä ei saa myöhästyä ylimääräisen kiertelyn vuoksi. Työstä pitää voida myös lähteä siihen aikaan kuin itse haluaa. Vammaisilla on myös itsemääräämisoikeus ja sitä soisi kunnioitettavan kuljetuspalveluasiassakin.

Vakiotaksin käyttöoikeus
Vantaan kaupunki on tiukentanut kritereitä vakiotaksin käyttöoikeuteen. Vakiotaksi/tuttu kuljettaja tuo kuitenkin monelle vammaiselle turvallisuutta, yksilöllistä palvelua eikä joka kerta tarvitse selittää millaista apua tarvitsee. Tuttu kuljettaja pystyy myös havainnoimaan, jos vammaisella ei olekaan kaikki hyvin. Ryhmätöiden koonnissa vakiotaksin käyttö nousi useammassa kohden esille. Käytäntö on koettu hyväksi ja toimivaksi. Itse olen hieroja- ja käsityöyrittäjä. Käyn erilaisissa tapahtumissa myymässä käsityötuotteitani. Välillä mukanani on paljonkin tavaraa. Kun minua on kuljettamassa tuttu kuljettaja tiedän varmasti kaikkien tavaroiden päätyvän autoon ja autosta myyjäispaikalle. Koska en näe, en pysty asiaa tarkistamaan, joten asialla on minulle ja työlleni suuri merkitys. Sokeuden lisäksi minulla on lievä kuulovika, joka ilmenee matalien äänien huonona kuulemisena. Hiljaa puhuva matalaääninen vieras kuljettaja on minulle painajainen.

Tilatessani tutun kuljettajan tiedän myös opaskoirani matkustavan turvallisesti. Taksilla matkustelu ei ole meille elitistiä eikä luksustakaan. Se helpottaa arkeamme ja paikasta toiseen siirtymisiä. Ei ole väärin, että syntyy kuljettajan kanssa luottamuksellinen suhde ja liikkuminen sujuu turvallisesti, luotettavasti ja jouhevasti. Voin luottaa vakiokuljettajaan, että olen haluamassani paikassa silloin kuin pitääkin. Säästä johtuville ruuhkille, onnettomuuksista johtuville ruuhkille ei tietenkään vakiotaksikaan voi mitään. Vakiotaksin käytöstä pelätään tietystikin tulevan lisäkustannuksia, mutta luonnollisesti tätä koskee samat säännöt kuin ei vakiokuljettajaakin. Palvelulisä, saattolisä otetaan vain silloin kun todella se saattaminen tai palvelu tapahtuu. Myöskin mittari laitetaan päälle silloin kun matka alkaa ja suljetaan sen päättyessä kuten muutoinkin. Vakiotaksi on monen arjen todellinen helpottaja. Itse koen sen mahdollisuuden todella tärkeänä.

Vammaiselta vaatii useasti paljon rohkeutta ja tahdon lujuutta lähteä liikkumaan paikasta toiseen. Sokeana voin opetella jonkin verran reittejä pisteestä a pisteeseen b, mutta se mahdollisuus on rajallinen. Onkin hurjan jännittävää, joskus suorastaan pelottavaakin matkata johonkin täysin vieraaseen kohteeseen. Tällöin tuntuu turvalliselta tieto tutusta kuljettajasta, jonka tietää opastavan minut kohteessa perille asti.

Kuljetuspalvelumatkojen käyttö ulkopaikkakunnalla
Toissa syksynä Vantaan kaupunki ilmoitti kirjeitse, että enään taksin käyttö ei ole ulkopaikkakunnalla mahdollista. Aiemmin kuitteja vastaan sai omavastuun ylittävältä osalta rahat takaisin. Ulkopaikkakunnalla tehty matka oli tietystikin pois sen kuukauden kuljetuspalvelumatkoista. Tällä muutoksella varmasti haetaan säästöjä, mutta kyseinen mahdollisuus olisi vammaisille ehdottoman tärkeä. Ajatellaanpa tilannetta missä esimerkiksi täysin sokea henkilö matkustaa Tampereelle johonkin koulutukseen. Jos et ole opetellut kaupungissa reittejä on täysin mahdotonta löytää perille kävellen tai julkisilla. Taksin käyttö on tilanteessa enemmän kuin perusteltua.

Vammainen voi olla mökkipaikkakunnalla ja tulee tarve päästä 10 kilometrin päässä olevaan keskustaan asioille eikä julkista liikennettä ole eikä omaa autoa. Kymmenen kilometrin kävely edestakaisin on kauppa-asioiden hoitamiseen aivan liian pitkä. On todellakin tilanteita milloin taksimahdollisuus ulkopaikkakunnalla on ainoa vaihtoehto jo vammastakin johtuen.

24 h palvelu
Kuten Vantaan kaupungin edustajat tammikuisessa yleisötilaisuudessa totesivat, että palvelu on taattava ympäri vuorokauden. Taksien vapautumisen jälkeen nykyisellä mallilla palvelua ei pystyttäisi turvaamaan, koska vuorot yms. takseista poistuvat. Lähitaksilla on runsaasti autoja Uudellamaalla enkä hetkeäkään epäile etteikö palvelu toimisi Lähitaksin kautta myös öiseen aikaan. Joka tapauksessa oli palvelu kenen tahansa koordinoimaa, kuljetuspalvelun tulee toimia ympäri vuorokauden. Erillistä matkojen välityskeskusta se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita.

Valitusmahdollisuus
Matkojen välityskeskuksen yhtenä tehtävänä sanotaan olevan palvelun laadun valvonta. Helsingin mallissa palvelua käyttäviltä on tullut paljon palautetta ylipitkistä jonotusajoista, huonokuntoisista autoista,ammattitaidottomista kuljettajista, tylystä asiakaspalvelusta. Monet ovat kokeneet ettei matkustaminen ole tuntunut turvalliselta täydessä ns. koppiautossa, jossa monenlaisia matkustajia isoine tavaramäärineen. On varsin luonnollista, että palvelua tarjottaessa ikävät asiat lakaistaan maton alle ja annetaan laadusta, palvelusta paljon positiivisempi kuva mikä todellisuus on. Miten tälläinen matkakeskus voi laatua palvelua, joka ”kadottaa” ne negatiiviset kokemukset? On monia, jotka ovat yrittäneet päästä matkapalveluasiakkuudesta juuri näiden kurjien kokemuksien vuoksi. Valitusten tekeminen on työlästä ja aikaa vievää. Vielä kun jokainen taho mihin valitus kehoitetaan tekemään kehoittaa valittamaan toisaalle. Matkapalvelu ei poista etteikö valituksia tulisi myös vammaispalveluun. Nyt jos minua kohdellaan epäasiallisesti tms. voin ottaa yhteyttä taksitarkastajaan, joka tekee tarvittavat toimenpiteet. Eli välityskeskuksen tarpeellisuus ei ole tässäkään asiassa perusteltua.

Työ- ja opiskelumatkat
Vantaalla tällä hetkellä on 140-160 kuljetuspalveluasiakasta joilla on työ- ja opiskelumatkat asiointi/virkistysmatkojen lisäksi. Edelleenkin nämä on hyvä pitää erillään toisistaan. Työ/opiskelumatkat ovat ehdoton edellytys, jotta vammainen voi käydä töissä. Työ/opiskelumatkojen tulee olla suoria kotoa töihin ja takaisin ilman yhdistelyistä aiheutuvaa pidennystä. On asiakkaita joilla on työmatkoihin vakiotaksioikeus. Tämä on ollut erinomainen järjestely. Se on tuonut luotettavuutta palveluun ja joustavuutta. Työmatka-asiassa on hyvä myös muistaa ne vammaiset, jotka ovat yrittäjiä. Heidän on päästävä asiakkaiden luo, vaikka varsinainen työpiste olisikin kodin yhteydessä. Tälläisia voivat olla esimerkiksi hierojat. Sokea hieroja ei pysty matkahierontapöytieen, tarvikekasseineen, opaskoiran ja valkoisen kepin kanssa kovin pitkiä matkoja kulkemaan. Taksi on ainoa vaihtoehto siirtyä asiakkaan luo ja pois sieltä. Jos kuljetuspalvelumahdollisuutta ei ole emme ole tasavertaisia yrittäjiä valtaväestöön verrattuna. On sanottu asiakkaan luo siirtymisien olevan normaalia yritystoimintaa ja täten yrityksen kustantamaa. Jos asiakas haluaa kotiinsa hierojan, kyllä hän valitsee sen joka ei joudu hierontahintaan lisäämään isoa matkakulua, ja taksimaksusta helposti tulee liian iso eikä tappiollinen toiminta luonnollisestikaan ole yrittäjälle kannattavaa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa ansion menetyksenä.

Eikö nykyisen yhteiskunnan kuitenkin pitäisi tukea vammaisen mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan muiden tavoin, tehdä työtä, olla yrittäjä, kantaa kortensa kekoon?

Vapaa-ajan ja asiointimatkat
Nämä matkat ovat monille äärimmäisen tärkeät. Ne mahdollistavat asiointia ja harrastustoimintaa. Pääsääntöisesti niitä myönnetään 18 yhdensuuntaista matkaa, joten vammainen henkilö pääsee yhdeksän edestakaista matkaa kulkemaan kuukaudessa kuljetuspalvelulla. Käytännössä siis keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Toisille tämä riittää mainiosti, mutta on myös sellaisia, jotka joutuvat anomaan lisämatkoja pystyäkseen osallistumaan kaikkeen haluamaansa toimintaan. On tärkeää, että vammainen tai vanhus pystyy osallistumaan virkistystoimintaan. Monelle yksinäiselle on viikon kohokohta jokin kerho, jossa tavata muita ja vaihtaa kuulumisia. Jokainen meistä joutuu myös toimittamaan erilaisia asioita , viedä postiin paketteja, hakea postista paketteja, käydä ostoksilla, käydä virastoissa jne. Tuo 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa on nopeasti käytetty ja monet joutuvatkin tarkoin suunnittelemaan mihin voi osallistua, jotta matkat riittävät. Näistä matkoista ei tule tinkiä.

Vakiotaksin käyttöä on kovasti viime vuosina rajoitettu asiointi/virkistysmatkoissa. Monelle kuitenkin mahdollisuus käyttää tuttua kuljettajaa myös asiointi/virkistysmatkoilla tuo turvallisuutta ja luotettavuutta. Tuttu kuljettaja tietää millaista apua asiakas tarvitsee. Hän nousee autosta ja tulee esimerkiksi hakemaan sokean asiakkaan siitä missä tämä odottaa kyytiään. Helsingin matkapalvelussa on käynyt sokealle asiakkaalle seuraavaa: Hänelle oli soitettu, että auto on porttikongin edessä. Asiakas ei kuitenkaan ollut autolle löytänyt, kuljettaja vain huutanut puhelimessa, että tämä punainen auto ja lopulta poistunut paikalta ja asiakas joutui jonottamaan matkapalvelukeskukseen saadakseen uuden auton. Ja eihän se uusi auto heti tullut vaan sitten joskus…Tuon kaltaisiin tilanteisiin kukaan ei halua. Siksi myös vapaa-ajan matkoissa vakiotaksin käyttö pitäisi olla sallittua.

Sallittujen matkojen pituudet
Tällä hetkellä Vantaan kaupungilla sallittu kuljetuspalvelumatka on omassa kunnassa ja sen naapurikunnissa. On luonnollista ja tarpeenkin, että jotkin rajat ovat olemassa. Aika-ajoin nykyinen systeemi tuo hankaluuksia. Jos matkustan Korsosta Espoon perukoille, se on sallittua ja kilometrejä kertyy viitisenkymmentä. Jos haluan matkustaa Mäntsälään, jonne eteläisimpiin osiin vähemmän matkaa kuin Espoon perukoille. Pohjosiin osiin aikalailla saman verran kilometrejä, en voi matkustaa, koska Tuusula on välissä. Työmatkoissa ilmeisesti voidaan tehdä poikkeuksia erillisestä hakemuksesta? Ei tuollaiset 50 kilometrin matkustustarpeet vapaa-ajan matkoissa ole jokapäiväistä, ei edes joka viikkoista, mutta silloin tällöin niitä tulee. Tiedän, että myös kilometrirajat ovat hankalia, mutta jotenkin tätä epäkohtaa pitäisi kehittää.

Auton ominaisuudet
Kuten aiemmissakin kohdin tulee tässä hyvin esille miten eri vammaryhmät tarvitsevat erilaisia auton ominaisuuksia. Henkilö, joka tarvitsee pyörätuolin kiinnitystä, nostoapua luonnollisesti tarvitsee auton, jossa on asianmukaiset laitteet ja välineet ja niiden tulee olla kunnossa. Huonosti kiinnitetty pyörätuoli on hurja turvallisuusriski. Taannoin jouduimme lukemaan lehdestä tapauksesta Kankaanpäässä, jossa pyörätuoli oli kaatunut inva-taksissa ja asiakas loukkaantunut pahoin. Turvallisuutta ei korosteta koskaan liikaa. Huonojalkaisen on taas vaikea nousta isoihin autoihin joissa usein porrasaskelmat vielä hyvin kapeat. Sokealle tila-auto on hankala istuinpaikan löytymisen vuoksi. Tämän vuoksi henkilöauto on heille ehdottomasti se oikea vaihtoehto.

Autojen tulee olla kullekin asiakkaalle hänen tarpeidensa mukainen. Meitä ei voida pistää yhteen muottiin; esimerkiksi matkustamaan isoilla tila-autoilla.

Ajantasainen navigaattori
Nykyisin ei paperikarttoja juurikaan käytetä ja takseissakin on siirrytty navigaattorien aikaan. Niiden tulee olla päivitettyjä uusimpiin kartastoihin, jotta kohde löytyisi helposti. Kuljettajalla on oltava myös hyvä navigaattorin käyttötaito, osoitteet on osattava kirjoittaa oikein. On hyvin pelottavaa näin sokeana, jos kuljettaja ei löydä kohteeseen navigaattorinsa avulla. Näkevällä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet ohjeistaa kuskia kohteeseen mitä sokealla. Tilanne muuttuu vielä kamalemmaksi, jos kuljettajan kanssa ei ole kunnolla yhteistä kieltä. Tällöin sokeana on vain toivottava parasta. Tästäkin syystä vakiotaksin käyttö on monille tarpeen.

Ryhmätöiden koonnissa esille nousivat myös auton esteettömyys, hyvä valaistus, helppo nousta kyytiin, siisteys, turvallisuus, apuvälineiden kuljetuspaikat, opas- ja avustajakoirille turvallinen matkustuspaikka jne. Kaikki erittäin tärkeitä ja huomion arvoisia ominaisuuksia joita tarvitsemme. Kaikki eivät tarvitse apuvälineille kiinnitystä tai opaskoiralle turvallista matkustuskohtaa. Yksilöllisyys ja yksilölliset tarpeemme ovat siis hyvin erilaiset vaikka vammaisuus meitä yhdistääkin toisiimme.

Kuljettajan tarjoamat palvelut
On tärkeää, että kuljettaja on ystävällinen, palvelualtis ja vastuuntuntoinen. Hänellä on oltava tietoa ja taitoa miten esimerkiksi pyörätuolissa istuvan tuoli kiinnitetään autoon ja asiakas tuoliin. Näkövammaisen asiakkaan kohdalla puhekontaktin ottaminen on tärkeää, jotta asiakas tietää häntä puhuteltavan. Kuljettaja avustaa asiakasta turvavyön kiinnittämisessä tarvittaessa. Erinomainen suomen kielen taito on oltava, jotta asiakkaiden kanssa on yhteinen kieli ja jotta puolin ja toisin tullaan ymmärretyksi.
Kuljettajan tulee myös olla täsmällinen, jotta aikataulut pysyvät. Helsingin mallissa kuljettajat ovat joutuneet usein mahdottoman eteen yrittäessään selviytyä laaditusta aikataulusta. Kuljettajien vaihtuvuus on ollut myös suurta, joten koulutukset eri vammaryhmien kanssa toimimisesta eivät pysy tahdissa mukana. Oikeanlainen koulutus on välttämätöntä.
Jos asiakkaalla painavia kasseja tai muutoin hankalasti autolta sisälle saatavia, on kuljettajan kannettava tavarat sisään. Ylipäätään on hyvä katsoa, että vammainen tai vanhus pääsee sisälle kotiinsa tai paikkaan minne ikinä onkin menossa. Kuljettajan on oltava ammattitaitoinen ja muistettava vaitiolovelvollisuus.

Inhimillisyys
Kun esimerkiksi Helsingin mallissa olevia kuljetuspalveluasiakkaita kuuntelee monet kokevat toiminnasta inhimillisyyden puuttuvan. Vammaisia kuljetetaan kuin tunteettomia tavaralähetyksiä. Sellaista tunnetta ei saisi tulla kenellekään. Asenteen tulee olla kuljettajalla ystävällinen ja asiakasta arvostava. Pitää olla halu palvella ja auttaa niissä pienissä,mutta todella tärkeissä asioissa mitä matkan alkaessa, aikana ja päättyessä on. Kuljettajan tuttuus tuo turvallisuutta ja luotettavuutta. Siksi tuttujen vakiokuljettajien käyttö pitäisi olla sallittua jatkossakin.

Kuljettajalla on oltava erittäin hyvä käyttötaito kuljetuspalvelumatkakorttien käytössä. Omavastuu pitää voida maksaa käteisellä tai arvokortilla. Myös monessa tapauksessa kaupungin suorittama laskutus on helpoin ja kätevin tapa, kuten työmatkoja olevilla on. Tällöin autoissa ei tarvitsisi käsitellä rahaa.

>Kuljettajien koulutus
Koulutus on tärkeää, jotta nykyiset ja tulevat kuljettajat osaavat toimia vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalvelumatkoissa. Kouluttautuminen on oltava edellytys voidakseen hoitaa kuljetuspalveluasiakkaiden kuljetuksia. Koulutuksessa huomioitava eri vammaryhmien kohtaaminen ja erityistarpeet. Kuljettajan on osattava oikeanlainen avustaminen. Koulutuksen puutteen tai kiireen, huolimattomuuden tms. vuoksi ei saa jäädä pyörätuoli oikein kiinnittämättä tai näkövammaiseen puhekontakti ottamatta.

Muu matkaan liittyvä
Jokaisen kysymyksen kohdalla esille nousee vakiotaksin käyttöoikeus. Se on monelle hyvin tärkeä asia. Se on hyvä huomioida kuljetuspalvelua suunniteltaessa. Samoin matkojen yhdistely saa jokaisessa kysymysten kohdassa kielteistä kannatusta perustellusti. Palvelun heikentyessä on suuri vaara syrjääntymiselle ja yksinäisyydelle. Ei uskalleta käyttää palvelua. Sellaisessa suuntauksessa Vantaa ei varmasti halua olla mukana. Siksipä on ensiarvoisen tärkeää säilyttää hyvä palvelutaso. Niin yleisötilaisuudessa kuin ryhmätöidenkin koonnissa tulee esille, että tämän hetkiseen järjestelmään ollaan tyytyväisiä. Espoon kaupunki on ollut esimerkillinen jatkaessaan sopimusta Lähitaksin kanssa.

Oikeus tarvittaessa saman matkan aikana pysähtyä 15 min ajaksi, kuljettajan avustettava tarvittaessa
On tilanteita milloin vammainen tai vanhus tarvitsee pienen pysähdyksen: kotimatkalla postipaketin haku, kaupasta maitopurkin osto, pankkiautomaatilla käynti, lapsen päiväkodista haku, matkan varrella apteekissa käynti jne. Lyhyt pysähdys ei kustannuksia nosta suuresti. Vammainen voi tarvita kuljettajan apua pienen asian hoitamisessa: opastus kaupassa, postipaketin kantaminen, silmänä olo pankkiautomaatilla jne. Luonnollisesti tutun kuljettajan kanssa nämä asiat hoituvat jouhevasti ja asiakas voi kuljettajaan luottaa. Aina kun ei ole henkilökohtaista avustajaakaan käytettävissä.

Yksityisyys
Ryhmätöiden koonnissa nousee monessa kohdassa esille pelko yksityisyyden menettämisestä ja itsemäärämisoikeuden rajoittuminen. Lainsäädäntö toteaa, että sosiaalipalveluissa lähtökohtana tulee olla asiakkaan etu ja että vammaisilla tulee olla yhdenvertaiset liikkumismahdollisuudet terveisiin nähden. Vantaan tulee kunnioittaa YK:n vammaisten oikeuksien sopimusta ja perustuslakia. On hyvä muistaa ja ymmärtää, että vammaiset ei ole yksi ainoa ryhmä, joka voidaan pistää yhteen ja samaan muottiin. Vammoista johtuen tarpeet vaihtelevat ja siksi kuljetuspalvelua suunniteltaessa on otettava paljon paremmin vammaiset mukaan suunnittelutyössä mitä nyt on tehty. On tärkeää, että eri vammaisryhmien tarpeita, kantoja, perusteluja kuullaan.

Mkäli tammikuisen yleisötilaisuuden oli tarkoitus rauhoitella kuljetuspalveluasiakkaiden mieliä, siinä epäonnistuttiin pahasti. Tuli vaikutelma pahimman pelon toteutumisesta.

Nyt todella toivon, että pitkästä tekstistäni huolimatta tämän on jaksanut mahdollisimman moni lukea loppuun. Tekstissä toistuvat monet asiat niiden tärkeyden vuoksi.

Sadettta, sadettta päivästä toiseeen

Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat sanoneet nykyisin olevan vain kaksi vuodenaikaaa kevät ja helevetin pitkä syksy. Ja tottahan se on, ettei viime vuosina ole ollut kunnollista talvea eikä kesääkään. Vesisateita on kyllä senkin edestä riittänyt ja lämpötilat vaihdelleet hyvin lauhasta talvesta hytisyttävän kylmään kesään. Ei ollut montaakaan päivää viime kesässsä milloin saaatttoi pukeutua helleasuun ja nyt alkutalvesta ei montaakaan pakkaspäivää ole ollut eikä edes yötä. Onhan tämä huolestuttava suuntaus.

Perinteisesti vietimme joulun ja uuden vuoden mökillä. Tarkoitus oli kotiutua sunnuntaina, mutta palasimme kaupunkiin jo tänään. Täällä Vantaalla ei ole liukkaita jäisiä teitä, jotka mökillä estivät tehokkaasti reippailun. Vettä sataaa kuitenkin yhtälailla. Ja vettä on satanut koko alkuvuoden, öisin hiukan räntää, muta talven tuntua ei ole ollut. Ehkäpä ne parhaat päivät oli lomalla jouluaatto, joulupäivä ja Tapaninpäivä milloin sateli lunta eikä ollut kovinkaan tuulistakaan. Joulun jälkeisenä keskiviikkona alkuillasta sade taukosi ja pimeässä illassa nautimme nuotiotulen loimotuksesta.

Kaikenkaikkiaan lomamme sujui sangen rauhallisesti. Käsitöitäkään en juurikaaan tehnyt. Sain vain viimeisteltyä huovutetun kaitaliinan ja aloitettua luontoteemaisen huivin tekoa. Kerrostakaan en neulonut. Luonto-ohjelmia kuuntelimme ja mieleni halajaaa hirmuisesti luontoretkille. Olisipa upeaa keväällä päästä kuulemaan haahkojen mouruntaa, talvella Lappiin riekon naurua ihailemaan jne. Vaikka kässävimma olikin kadoksissa saimme tehdyksi kirjanpitäjälle vaadittavat paperit kuntoon.

Olimme olleet kiltttejäkin. Sain lahjakortin Sinelliin, vihreää teetä, kosmetiikkaa. Avokki kerraston, poolon, myssyn, teepaidan. Jouluruuat maistuivat molemmille kovin huonosti eikä niitä meinattu saada loppumaaan millään. Tällä viikolla onkin ollut erityisen ihanaa syödä ihan tavallisia aterioita: bataatti-porkkanasosekeittoa, tonnikalasalaattia, broileria kera lohkoperunoiden.

Vuoden vaihdetta vietimme ystäväpariskunta vieraanamme. Aika sujahti koirien riehkaamista seuraillessa, kokkaillessa, mailmaa parantaesssa. Ilotulitteita ei ammuttu eikä mökin pihaan ilotulitusta paljoa näkynytkään. Kuului jonkin verran jytyä, mutta ehkäpä aikaisempia vuosia vähemmän. Kolmen maissa uni voitti ja seuraavana päivänä vähän väsy painoi. Seurasimme televiosta Niinistön puheen ja Wiinin klassisen konsertin.

Ilmeisesti huomisiltana pitäisi pakastua ja mitä olen Iphonen sääohjelmaa seuraillut pakkasta pitäisi olla koko ensi viikon. Toivottavasti pitää paikkaansa, tai jos ei muuta niin ei ainakaan sataisi vettä. Siihen olen lopen kyllästynyt. Siksipä ei kaupunkiin paluu harmittanut. Oli oikeastaan mukavaa tulla kotiin. Tästä se vuoden 2018 arki käynnistyy. Äskettäin jo vähän järjestelin käsityöhuonetta, jossa varmastikin alkavalla viikolla pääsen hommiin oikein kunnolla. Myös ajanvarauskalenteri hierontapuolella täyttyy mukavan oloisesti, joten nautitaan nyt kaupunkielosta. Sitten taas mökkeilykin tuntuu ihanalta.

Uuden vuoden kynnyksellä

On aika pistää mennyt vuosi pakettiin ja kurkistaa hiukan myös tulevaan.

Alkuvuosi oli kiireinen, sillä hieronta-asiakkaita oli paljon. Osallistuin kuudelle Ura käsillä -hankkeen käsityökurssille. Lisäksi pääsin kokemaan monta ihanaa luontoretkeä: Kökarin viikonloppu, retket Vanhankaupunginlahdelle, pöllö- ja kehrääjäretket jne <3 Mökillä ollessamme aina sään salliessa lintuäänitteitä ottamaan. Kevät eikä kesäkään kovin lämmin ollut ja vesisateita riitti kyllästymiseen asti. Oman aikansa vei äänitysten läpikäyminen ja tallenteiden editointi. Blogiin kuvien lisääminen ei onnistunut kevään jälkeen lain, pistenäyttö hajosi, läppäri osoitti myös olevansa elämänsä loppusuoralla. Maaliskuussa silloinen avustajani irtisanoutui eikä seuraajansa kanssa sujunut toivotulla tavalla, joten elokuussa aloitimme uuden etsimisen. Nyt lokakuun puolesta meillä on ollut avustaja ja toivottavasti työsuhde jatkuu mahdollisimman pitkään.

Kesäloman vietimme mökillä käytännösssä kokonaan. Yhtenä päivänä vietin päivän Tallinnassa Silmukkasiskojen kanssa ja toisen päivän ystävän luona. Eikä toki sovi unohtaa ystävän nelikymppisiä ja veljen perheesssä olleita rippijuhlia. Mökille saimme virailulle ystäväpariskunnan, erään ystävämme sekä äitini, joten ei elämä ihan epäsosiaaliseksi mennyt. Ehkäpä kuitenkin teki hyvää elokuussa palata kaupunkiin ja aloittaa arkinen aherrus.

Syksystä ei niin kiireistä tullutkaan. Ei luontoretkiä eikä käsityökurssejakaan kuin kolme. Myös hierontapuolella oli varsin hiljaista. Onneksi kuitenkin käsityömyyjäisiä oli etenkin loppuvuodesta mukavasti. Syksyn ja ehkäpä koko vuodenkin isoimpiin asioihin kuuluu yritykseni toimialan laajentaminen kattamaan myös käsityötoiinnan. Alkusyksystä päätimme myös kuntosalihuoneesta tehdä käsityöhuoneen. Projekti edistyi hitaanlaisesti, mutta nyt siellä on ihana uusi lipasto, pöytä, verhot jne. Vielä on keksittävä paikka penkkipunnerruspenkille ja millainen matto lattialle. Ekat kynttilät kuitenkin huoneessa on jo pyöritelty.

Syyskuussa vietimme reilun viikon Kuusamossa avokkini kotimaisemissa. Sää oli sateeen tuhnuinen, mutta päivittäin ulkoilimme ainakin jonkin verran. Pääsin kuulemaan punatulkkuja ja tilhejä, jotka aterioivat pihlajanmarjoilla. Kuulinpa loppuviikosta vielä poron rykimä-äänenkin. Tuolla viikolla Radio Suomen Luonto-Suomen Äänien illassa minua haastateltiin ja kuunneltiin sammakko-tallenne, jonka äänitin viime keväänä mökkimme lammen rannassa. .

Edelleen olen käynyt niin rottinkikerhossa kuin keramiikassakin. Nyt syksyllä olen rottingissa tehnyt ystävän koiralle nukkumakoria. Valitettavan monta kertaa olen ollut kerhoon estynyt, joten kori on edelleen kesken. Keramiikassakaan en syksyllä kovin paljoa saanut aikaiseksi. Vuoden isoihin asioihin kuitenkin kuuluu marraskuussa ollut Luonnosta-näyttelymme, jossa minulta olivat mukana teokset Metsänrumpu ja Tuhina. :)

Kuluneen vuoden aikana olen kirjoitellut tänne blogiin valitettavan vähän. Kuvien lisäämiseen liittyvät ongelmat varmasti vaikutti osaltaan asiaan. Nyt uuden koneen, päivitetyn ruudunluvun ja pistenäytön myötä pitäisi homman toimia entiseen malliin, joten uskoakseni blogi voi hyvin ja hengittää tasaiseen myös ensi vuonna. Sen mitä kaikkea vuosi 2018 tuokaan tullessaan aika näyttää. Ehdottomasti suurin huoli tällä hetkellä on miten vammaisten kuljetuspalvelun käy, vaikeutuuko liikkumisemme kuinka pahasti. Vantaalla 17.1. on kuulemistilaisuus sen hetkisestä hankintatilanteesta. Työkirjaan on raksit laitettu, joten paikalle mennään. Samaisella viikolla aloitan CellRESET -ohjelman mukaisen puhdistautumiskuurin, joka perustuu puhtaaseen laadukkaaseen ruokaan. Tukena on FitLinen ravintolisät. Kirjoittelinkin marraskuussa, että lähdin kokeilemaan kohentuisiko oloni ravintolisien avulla ja apu on ollut suuri.

Olemme olleet perinteisesti mökillä joulusta lähtien. Kelit ovat olleet tutun surkeat liukkauksineen ja möykkelikköineen. Olemmekin kuunnelleet paljon luonto-ohjelmia ja minun hinku luontoretkille on aivan valtaisa. Toivon kovasti, että alkavana vuonna saisin paljon uusia luontokokemuksia ja upeita äänitteitä. Yritän parhaani mukaan itse vaikuttaa siihen, että löydän retkikavereita. Välillä minusta vaan tuntuu, että olen huhuiluineni vaan rasittava, mutta... silti hingun luontoon liikkumaan ja nauttimaan. Helmikuiselle tikkaretkelle olemme ystäväni kanssa ilmottautuneetkin jo.

Nyt kun kranssisesonki on ohitse on aika alkuvuodesta aloitella nahkatöiden tekemistä ja tuotteen kehittämistä. Sama tilanne on oikeastaan myös huovutuksen puolella. Mehiläiskynttilät ovat lähes lopussa, joten niidenkin pyörittelyä on luvassa hieronta-asiakkaiden lisäksi.

Nyt vielä kuitenkin rennosti, sillä saamme vieraita luoksemme vuotta vaihtamaan. Sinulle oikein ihanaa vuoden vaihteen juhlaa sekä toiveidesi mukaista uutta vuottta :)

Avoin kirje Vantaan valtuustolle

Arvoisa Puheenjohtaja ja arvoisat valtuutetut

Kuten tiedämme taksiliikenne vapautuu heinäkuussa 2018, joka aiheuttaa muutoksia vammaiskuljetuspalveluun. Tiistaina 12.12.2017 olleessa kuulemis/keskustelutilaisuudessa Vantaan kaupungin edustajat kertoivat, että päätöstä ei ole tehty siitä miten palvelu jatkossa toteutetaan. Tilaisuudessa ei kuitenkaan esitelty kuin yksi mahdollinen palvelun tarjoaja, Helsingin matkapalvelu. Monelle läsnäolijalle jäi hyvin vahva tunne siitä, että käytännössä päätös on jo tehty, kenties sinettiä vaille. Ylipäätään kuulemistilaisuudesta tiedottaminen on ollut varsin huonoa. Tulee tunne, että asia halutaan nopeasti päätetyksi kuulematta ryhmää, jota se koskee.
(Liite: Kynnys Ry:N tiedote 12.12.2017)

Olen todella huolissani miten tulevaisuudessa vaikeavammaisten kuljetuspalvelu toimii. Vaikka erilaisissa tilaisuuksissa Helsingin matkapalvelun edustajat ovat kertoneet asiakastyytyväisyyden olevan korkealla tasolla, matkustamisen turvallista, autojen saatavuus hyvää, yksilösuojan säilyvän jne, käyttäjäkokemukset puhuvat muuta. Omassa ystäväpiirissänikin on monta, jotka ovat kertoneet äärimmäisen huonoista kokemuksistaan Helsingin matkapalvelun asiakkaana. He ovat valittaneet niin palvelun tarjoajalle kuin alueensa sosiaalitoimeen. Parannuksia ei ole tullut ja lukiessa asiakastyytyväisyydestä palveluun, negatiiviset kokemukset ovat lakaistu piiloon.

Monet meistä vammaisista ovat hyvin aktiivisia, ovat perustaneet työllistyäkseen oman yrityksen, tai työskentelevät toisen palveluksessa. On myös niitä, jotka eivät työelämässä ole, mutta vahvasti mukana esim. järjestöjen toiminnassa.

Matkapalvelussa on tilattava matka vähintään 40 min ennen matkan alkamista. Tämä tarkoittaa esim. vammainen henkilö on asiakaskäynnillä tai kokouksessa, jonka päättymisaikaa ei ole tiedossa. Kesken neuvottelun ei voi ryhtyä tilailemaan matkapalvelumatkaa. Kun neuvottelu päättyy tilauksen tekeminen on mahdollista. Tällöin vammainen henkilö joutuu odottamaan vähintään sen 40 min asiakkaan tiloissa eikä se välttämättä ole ongelmatonta. Vammaton henkilö voi puolestaan lähteä heti neuvottelun jälkeen autolleen tai junalle, bussille tms. Sponttaanit lähtemiset ovat myös mahdottomia matkapalvelun myötä.

Matkojen yhdistely on myös hyvin ongelmallista. Vammaisen henkilön on mahdotonta tietää paljonko matkaan on varattava aikaa. Jos tapaaminen on sovittu klo 12.00 ja tämän hetkisellä tavalla tilataan Lähitaksista auto 11.20 ehdit normaaliolosuhteessa esim. Korsosta Tikkurilaan. Yhdistelymahdollisuuden vuoksi onkin kyyti varattava huomattavasti aikaisemmin varmistaakseen ehtimisen tapaamiseen. Voi myös ilmoittaa milloin haluaa olla perillä, tällöin hakuaika voi aikaistua yhdistelyn vuoksi. Vammaisilla ei ole aina mahdollisuutta joustavuuteen. Ei ole ihan sama lähdenkö tai tulenko vartin myöhemmin tai aiemmin.

Turvallisuus on tärkeää. Vammaisryhmiä on monia ja jokaisessa on omat erityispiirteensä. Tarvitsemme erilaisissa asioissa apua. Huonosti liikkuvan on vaikea nousta autoon, jossa korkeat portaat, sokean on vaikea löytää vapaata penkkiä, kommunikaatio-ongelmat jne. On vammaisia joille voi tulla aggressiivisuus kohtauksia tms. Monet helsingin matkapalvelun asiakkaat ovat kertoneet pelkäävänsä pysyykö pyörätuoli varmasti kiinni, löytääkö kuski haluttuun osoitteeseen, onko opaskoiran turvallista matkustaa auton takatilassa rikkinäisen takaluukun romistessa pahaenteisesti, saako kanssamatkustaja raivarin. Lista on valitettavan pitkä.

Yksilönsuojasta puhutaan paljon, sen luvataan säilyvän, mutta miten se on käytännössä mahdollista? Kanssamatkustajat kuulevat nimeni, näkevät asuinpaikkani. Vammaisella on asioita mistä ei halua muiden tietävän esimerkkinä johonkin terapiaan meno.

Itse olen täysin sokea lievän kuulovian omaava hieroja- ja käsityöyrittäjä. Haluan omalla työpanoksellani kantaa korteni yhteiskunnan kekoon. Vammaisella on arjessaan paljon haasteita ihan arjen pyörittämisessä. Lisäksi joudumme taistelemaan jatkuvasti milloin minkäkin asian puolesta. Heikennys seuraa toistaan vedoten säästösyihin. Tarpeeksi kun säästetään vammaiset jämähtävät koteihinsa. Voi vain arvailla mitä siitä seuraa…
mielenterveysongelmia, alkoholismia, tarvetta laitospaikkoihin… Ei kai Vantaa halua olla sellaista suuntaa edistämässä?

Kulkemisestamme ei saa tulla liian joustamatonta, pelottavaa, vaikeaa!!! Ei ole meidän valintamme olla vammaisia. Kyllä mielummin liikkuisimme kuten valtaväestökin.

Taksiliikenteen vapautumiseen on hyvä vedota, että muutoksia kuljetuspalveluun on tehtävä. On kuitenkin päätöstä tehtäessä hyvä muistaa ettei se edullisin ole aina se paras mahdollinen valinta. Palvelun laadulla, joustavuudella, turvallisuudella on iso merkitys.

Olen monen muun vammaisen tavoin todella huolissani tulevaisuuden näkymistä. Toivottavasti Vantaan kaupunki lopulta kuitenkin toimii Espoon tavoin jättäytyen Helsingin matkapalvelusta pois.

Kunnioittavasti
Heidi Koivunen
Yrittäjä
(hieroja ja käsityöt)

Liite:
Kynnys Ry:n tiedote 12.12.2017
Vantaan kaupungin menettely kuljetuspalvelujen hankinnassa ja siihen liittyvässä kuulemistilaisuudessa

Vantaan kaupunki ilmoitti marraskuun lopulla joillekin valikoiduille vammaisjärjestölle lähettämässään tiedotteessa, järjestävänsä 12.12. yleisötilaisuuden kuljetuspalvelujen hankinnasta. Taustalla asiassa on taksiliikenteen vapautuminen kilpailulle. Suunnitellussa hankinnassa kaikista Uudenmaan kuntien kuljetuksista vastaisi Helsingin matkapalvelukeskus eli MPK. Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:ssä paheksumme voimakkaasti tapaa, jolla tästä kuulemistilaisuudesta on tiedotettu (ei ole tiedotettu) vantaalaisille vammaisjärjestötoimijoille ja kuntalaisille. Lisäksi Helsingin matkapalvelukeskuksen valinta hoitamaan kuljetuspalvelua olisi monesta syystä vakava virhe. Tässäkään asiassa palvelunkäyttäjien huolta ei ole kuunneltu.

Seuraavassa tiivistetysti kuljetuspalvelun hankintaan ja siitä tiedottamiseen liittyviä ongelmia:
Etsimme tietoa kuulemistilaisuudesta alkaen 7.12. Vantaan kaupungin nettisivuilta, paikallisista lehdistä ja muista kanavista, löytämättä asiasta mitään mainintaa. Lopulta soitimme tilaisuuden kutsussa mainituille virkamiehille, jotka kielsivät olevansa tietoisia tapahtumasta tiedottamisesta. Toinen henkilö löi asiasta kysyttäessä sosiaalityöntekijällemme luurin korvaan.

Tällainen tiedottaminen ei edistä vammaisten henkilöiden ja taksipalvelujen asiakkaiden osallistamista käyttämänsä palvelun valintaan. Toiminta on suorastaan surkuhupaisaa, kun puhutaan yleisötilaisuudesta. Väistämättä tulee mieleen, että tietoa hankinnasta yritetään päinvastoin peitellä. Syitä tähän voi olla monia. Keskeinen syy on, että matkapalvelukeskuksen käyttäjäkokemukset ovat pääsääntöisesti huonoja: taksit eivät saavu paikalle ajallaan, palvelu ei ole verrattavissa julkisen liikenteen käyttöön ja pahimmassa tapauksessa asiakkaat joutuvat jopa vaaratilanteisiin, mistä on olemassa useita esimerkkejä.

Espoossa on jo kokeiltu keskitettyä matkapalvelua, joka jouduttiin lopettamaan toimimattomana. Käyttäjien oikeus liikkua ja hoitaa asioitaan vapaasti sekä yksityisyydensuoja vaarantuvat. Palvelu asettaa vammaiset henkilöt selkeästi eriarvoiseen asemaan muiden kuntalaisten kanssa. Tällä kaikella ei tunnu hankintoja suunniteltaessa olevan mitään merkitystä. Ihmisiä kohdellaan kuin tavaraa.

Hallintolain palveluperiaate edellyttää, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa. Muun muassa YK:n vammaissopimus ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät vammaisten henkilöiden laajaa osallistamista heitä koskevaan päätöksentekoon. Meillä ei ole tietoa siitä, että hankintaa suunnittelevassa työryhmässä olisi yhtään itse vammaista henkilöä. Vammaispalvelujen tulisi olla asiakaslähtöisiä eikä palveluntuottajien etua yksipuolisesti ajavia.

Tiedottaja Sanni Purhonen, Vantaa
Sosiaalityöntekijä Yodit Melaku, Vantaa
Toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä, Helsinki
Kynnys ry

Paluu pistenäytön käyttäjäksi

Olen ollut puolisen vuotta ruudunluvulla pelkän puheen varassa pistenäyttöni sanottua sopimuksensa irti. Yhteen Kelaan ja näyttö huoltoarvioon. Elokuussa alkoi myös läppärini oireilla pahaenteisesti, joten uudestaan yhteys Kelaan ja tietokonekin huoltoarvioon, jossa suositeltiin uusien laitteiden hankkimista. Täyttämään hakemus toivoen, että läppäri pysyy toimintakuntoisena kunnes uusi masina on minulla. Jonkun Windowsin pakkopäivityksen jälkeen alkoi ruudunluku Jaws toimimaan huonosti mihin ilmeisesti liittyi ongelmat mm. lisätä blogiin kuvia. Myös verkkopankki kävi hanalaksi.

Ja voi sitä ilon päivään kun postilaatikosta löytyi Kelalta myönteinen päätös niin uuteen läppäriin kuin pistenäyttöönkin. Läppärin saamiseen oikeastaan uskoinkin, mutta pistenäytön su hteen pelotti kyllä. Laite on kuitenkin arvokkaampi ja selvästi sen saamisen kriterit ovat kiristyneet.

Pistenäyttö on aivan ehdoton vieraskielisissä nimissä sanoissa, käsityöohjeissa, paljon numeroita sisältävissä asiakirjoissa. Mahdollistaahan se minun lukemisen. Esim. käsityöohjeiden sisäistäminen sujuu paremmin kun ohjeen voi lukea eikä ole vain kuulemisen varassa.

Ystävämme Kalle, joka tekee työkseen tietokoneiden asennuksia, ohjauksia, huoltoarvioita jne ohjasi minulle pistenäytön käyttöä myös Iphonella. Minulla on aikaisemmin ollut eri merkkinen näyttö kuin tämä Focus eikä puhelimen kanssa toimimisesta ollut kokemusta. Tuntui kyllä mahtavalta voida kirjoittaa pistenäytön pistekirjoitusnäppäimistöllä iphoneen. Ei tarvinnut sormin etsiä näytöltä kirjaimia. Sen kun kirjoittaa. WAUH!

Tuolloin lauantaina olin ensiksi pitkän päivän joulumyyjäisissä, joten tietokoneilun jälkeen olin aika väsynyt. Millään ei malttanut mennä nukkumaan. Olisi vain tehnyt mieli kirjoittaa pistenäytöllä ja lukea kaikkea mahdollista.

Viime päivien vapaat hetket onkin nyt mebnnyt tutustumiseen uuteen koneeseen ja pistenäyttöön. Uskaltanen luvata, että täällä blogissakin tulee taas vilkkaammat ajat, joten pysykäähän mukana matkassa.

Kuntosalista käsityöhuone

Kun yhdeksän vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen asuntoon yksi huoneista laitettiin kuntosaliksi. Alkuun siellä hikoiltiinkin ahkerasti, mutta viime vuosina huone alkoi muuttumaan varastoksi. Sinne oli hyvä tunkea kaikki ylimääräinen odottamaan aikaa parempaa samalla kuntosaliharjoittelun hiipuessa ja käsityövimman kasvaessa. Hiljalleen mieleen hiipi ajatus muuttaa kuntosalina oleva huone kädentaitotilaksi. Asiaa on mutusteltu pitkään, valehtelematta vuoden päivät. Pohdittu, mitä jos treenikärpänen purasee pahemman kerran... Sivumennen sanottuna sais kyllä purrakin, mutta käsityöhuoneesta riemuitsen.

Alkusyksystä teimme lopulta päätöksen muuttaa huoneen käyttötarkoitusta. Olemme hiljalleen pakanneet kuntoiluvälineet varastoon. Työhuoneen varastossa ovat helposti saatavissa kuntopyörä, kahvakuula, tasapainolauta, jumppakepit, tanko jne. Kahvakuulailemaanhan mahtuu vaikkapa olohuoneen lattialla. Kodinhoitohuoneen varastoon on pakattu käsipainot sekä tankoon laitettavat painot. Jos kyykkäys- maastaveto tai penkkipunnerrusvimma iskee joudutaan asioita miettimään jälleen uudestaan. Käsityöhuoneeseen jää ylätalja, koska se ei kertakaikkiaan mahdu mihinkään varastoon, sillä ulkovarastoon on laitettava telineet.

Toisaalta tuntuu vähän haikealta moinen muutos, toisaalta odotan innolla hetkeä milloin huone on uudelleen sisustettu ja kaikki käsityöjutut paikoilleen asetettu. Huomenna menen avustajan kanssa ostamaan mm. huoneeseen verhot ja maton. Huoneessa olleet kumimatot on rullattu ja viety ulkovarastoon.

Ehkäpä tämä on jonkinlaista uudistumista tämäkin. Jotkut ovat kyselleet missä avokkini nyt kuntoilee. Päätös oli yhteinen ja olenkin todennut avokinkin saattavan innostua käsitöistä. Toki toivon meidän molempien hyvinvoinnin kannalta, että innostuisimme vaikkapa kahvakuulailemaan. Aloittaminen tuntuu vain taas niin pirun vaikealta.

Käsityöhuoneen myötä pääsen paremmin tekemään esim. Ura käsillä -hankkeen kursseilla opittuja tekniikoita kuten huovutusta ja nahkatöitä. Vesipiste on parin metrin päässä, joten huovutuskin kotioloissa onnistuu. Tarkoitus olisi tehdä huovutettuja kasseja. Nahkatöiden puolella olen puolestaan kehitellyt kännykkäpussukkaa, jossa tassukuvio. Valitettavasti kuvien lisääminen ei edelleenkään onnistu, joten kuvia en saa laitetuksi katsottavaksi. Olen ilmeisestikin saamassa Kelalta myönteisen päätöksen uuteen tietokoneeseen ja pistenäyttöön. Toivottavasti tämä kuvien lisäämisessä ilmenevä ongelma poistuu ruudunluvun päivityksen myötä, sillä vaikka itse en kuvia näe, niistä on tullut oleellinen osa tätäkin blogia. Haluaisin nytkin näyttää kuvin lokakuisen nahkatyökurssin tekniikoita ja työvaiheita. Katsotaan josko uudella koneella aikanaan :)

Lauantaina minulla on tarkoitus käynnistellä mehiläiskynttilätehdas ja vielä se tapahtuu keittiön pöydän ääressä, sillä tulevassa kässähuoneessa on vielä telineet ja toinen kumimatto varastoon vientiä odottamassa. Myös ylätaljan paikka vaihdetaan. Nyt avokkini on kotipuolessaan viikonlopun, joten projekti jatkuu maanantaina. Toivottavasti löydän huomenna kuitenkin huoneeseen viihtyisät verhot ja maton. Taitaapa siis olla hiljalleen aika kömpiä unille, sillä shoppailun lisäksi tapaan LoveBaws -luomutassuvahan valmistajan. Tarkoituksenani olisi ottaa tuotetta myyntiin. Toimelias päivä tulossa.

EI MYYTÄVÄNÄ! - Allekirjoita sinäkin

Kilpailutus ei ole aina hyvästä etenkin kun palvelua valittaessa valinta kohdistuu siihen edullisempaan vaihtoehtoon, joka ei takaa laatua palvelulle. Aivan liian usein saa lukea artikkeleita, ihmisten järkyttäviä kokemuksia siitä miten heikosti esim. läheisen vammaisen asiat ovat. Hoitava/ohjaava henkilökunta vaihtuu kilpailutuksen myötä ja tutut ihmiset katoavat, ihmiset jotka tietävät tarpeesi, toiveesi, osaa huomioida mistä pidät ja mistä et, mikä saa sinut levottomaksi, mikä rauhoittumaan. Kilpailutusta tapahtuu myös vanhusten hoivassa. Jos asia ei koske sinua juuri nyt, tulee kuitenkin päivä milloin asiasta voi tulla sinullekin hyvin tärkeä, joten
allekirjoita sinäkin kansalaisaloite EI MYYTÄVÄNÄ

Taannoin Iive kirjoitti blogissaan aiheesta todella hyvin ja koskettavasti. Kilpailutus ei ole ongelmallista vain vammaisen kannalta, se on haastavaa myös hoitavan henkilökunnan kannalta.
Tekstin voit lukea
täältä

Soten myötä monet asiat tulevat muuttumaan ja pelolla luen erilaisia raportteja missä kerrotaan eri työryhmien ratkovan miten vammaispalvelut jatkossa toteutetaan. On perustettu esim. uusimaalla alityöryhmiä pohtimaan kuljetuspalvelua, avustaja-asioita jne. Ongelmalliseksi valmistelytyön tekee vammaisten kannalta, että meitä ei ole monessakaan ryhmässä mukana riittävästi. On tunne, että meitä ei ehditä/haluta kuulla. Sensijaan on runnottava läpi jokin mikä virkamiehistä näyttää paperilla hyvältä ja säästöjä tuovalta. Eniten tällä hetkellä minua huolestuttaa kuljetuspalvelun tulevaisuus. Joidenkin huhujen mukaan meidät tullaan liittämään Helsingin matkapalveluun ajan oloon koko Uusimaa. Virkamiehet väittävät Matkapalvelusta saadun hyvää palautetta ja asiakkaiden olevan tyytyväisiä. Lukiessa Facebookista tai keskustelualueiltamme saa kyllä toisenlaisen käsityksen.

Säästöjä on aina jostain revittävä, niitä on saatava keinolla millä hyvänsä. Joskus mietin miksi niiden elämää vaikeutetaan joilla on jo muutenkin omat haasteensa. Kukaan meistä vammaisesta ei ole vammaansa valinnut eikä tahtonut. Me emme ole voineet valita, mutta meidän on aina päivästä toiseen, viikosta viikkoon... jaksettava taistella täällä aina vain kovenevassa yhteiskunnassa. On aina perusteltava juurtajaksaen miksi tarvitset jotakin palvelua tai apuvälinettä, osoitettava palveluiden välttämyyden jne. Kaikilla vammaisilla ei kuitenkaan ole voimia tai mahdollisuutta taistella tuulimyllyjä vastaan. Heidän puolestaan tuntuu erityisen pahalta. Ja myönnän kyllä joskus minuakin väsyttää taistella, vaatia, perätä, perustella. Myönnän myös, että pelottaa mikä on meidän vammaisten tulevaisuus. Onko meidän todella alistuttava olemaan kilpailutuksien uhreja, jotta kaupungit/yhteiskunta säästää???

Moni vammainen haluaa tehdä työtä, mutta työllistyminen on vaikeaa. On oltava extra-parempi kuin muut, jotta sinut valitaan. Sittenkin esteeksi voi tulla esim. näkövammaiselle ruudunluvulla toimimattomat ohjelmat. Me kuitenkin haluamme kantaa kortemme kekoon, maksaa veromme, tehdä työtä, käydä harrastuksissa. Meissä vammaisissa on myös niitä, jotka eivät työhön pysty ja tarvitsevat tukiasuntoja, laitoshoitoa tms. On hyvä muistaa ettei se ole valintakysymys vaan pakon sanelemaa. Eikö ole heilläkin oikeus hyvään, ihmisarvoiseen elämään? Ehdottomasti on. Miksi tästä edes tarvitsee kirjoittaa, olla huolissaan?

Jos vielä et ole allekirjoittanut aloitetta Ei myytävänä
tee se nyt heti. Saatetaan asia eduskunnan käsittelyyn.
Muista, jos asia ei ole juuri nyt sinulle ajankohtainen, joskus se voi olla ja silloin sinäkin haluat ihmismäistä kohtelua.
Ps: Joskus toivoisin, että osaisin kirjoittaa aiheesta virallisemmin ja jäsennellymmin, mutta tämä syntyi tajunnanvirtana.

Uusia tuulia - isoja askeleita

Reilun kuukauden päivät olemme olleet ilman avustajaa ja toisaalta se on tuonut ihanan vapauden tunteen. Ei ole tarvinnut sopia työvuoroista ja siitä milloin on avustajan työaika. Totuus kuitenkin on, että on asioita mihin näkeviä silmiä tarvitaan. Tällä hetkellä minua huolestuttaa miten selviydyn syksyn myyjäistapahtumista, sillä ne ovat ehdottomasti tilanteita missä näköä tarvitaan. Onneksi kaveri löytyi lokakuussa oleville Hyvinvointi-messuille Myyrmäkeen, mutta marraskuisille Vantaan näkövammaisten myyjäisiin, joulukuun Korson joulutori-tapahtumaan ja I LOVE CHRISTMAS Joulumyyjäisiin kaveri uupuu. Koetan kuitenkin olla luottavainen siihen, että asiat järjestyvät ja että se sopiva avustajakin löytyy. Laitoin nyt työpaikkailmoituksen Te-toimiston sivuille. Tällä kerralla ei ollut Facebookissa riittävästi voimaa.

Pohdimme avokin kanssa miten ruokakauppakäynnit pystymme hoitamaan mahdollisimman kätevästi ja muistin ystäväni kertoneen käyttävänsä Foodie.fi-palvelua, joten yhteys häneen kera kysymyksien. Toissamaanantaina iltapäivästä istuimme puhelimessa olevaa Foodie-sovellusta harjoitellen. Nyt olemme kahdesti tilanneet ruokaostokset Kannelmäen Prismasta noutaen tuotteet paikanpäältä. Kotiinkuljetus-mahdollisuuskin on, mutta siihen emme ole perehtyneet. Sovellusta käyttäessä on ollut todella hämmentävää tuotteiden määrät: juustot liki 700, jogurtteja yli 200, juomia toista tuhatta jne. Aika on sujahtanut vauhdilla valikoimaa tutkaillessa.

Ensinmmäisellä tilauskerralla sattui hassusti. lisäsin siikli-perunaa ostoslistaan. Tulkitsin jotenkin, että perunat tulevat kiloittain ja lisäsin 2 kun halusin 2kg perunaa. No arvatkaapa tuliko perunoita kaksi kiloa? No ei, sieltä tuli kaksi perunaa. Väkisinkin pisti hymyilyttämään.

Blogissakin olen pohtinut yrityksen laajentamista kattamaan myös käsityöt. Lopullinen päätös on roikkunut ilmassa eikä ajatus laajennuksesta ole jättänyt rauhaan. Reilu viikko sitten päätin tehdä yritykselleni toimialamuutoksen. Hierontapalvelu sai kaverikseen nyt käsityötoiminnan sekä kaiken laillisen liiketoiminnan. Tuo "kaiken laillisen liiketoiminnan" tuntuu nykyisin olevan yrityksen jos toisenkin toimialatekstissä. Tiistaina kävin Ura käsillä -hankkeen pajaohjaajan luona tekemässä muutosilmoituksen, koska ruudunluku ei selviytynyt sivuista missä ilmoitus tehtiin. Nyt olo on hiukan hämmentynyt ja odottava. Miten uskalsinkin lähteä tälle tielle. Vielä jokunen vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt minusta tulevan myös käsityöyrittäjä.

Pankkikorttilukijat ovat olleet aina kammotukseni. Työskennellessäni Aktivossa vuosia sitten siellä käytössä oli iso kallis, hirmuisesti nappuloita oleva kortinlukija. Juuri ja juuri osasin sillä painella hinnan mitä asiakkaan tuli maksaa. Jos tuli ongelmia oli haettava heikkonäköinen työkaveri apuun tai asiakkaan kanssa selvitellä asiaa. Omiin tiloihin siirtyessäni ei ollut vaikeaa jättää hankkimatta satoja euroja maksava laite ja vielä kohtuuiso kiinteä kuukausimaksu päälle. Hyvin olemme asiakkaiden kanssa pärjäilleet käteisellä, tilisiirroilla ja laskuilla. Kuitenkin pankkikorttimaksamista kaivataan ja onneksi kehityksen myötä sokeanakin korttilaitteen käyttö on helpottunut. IZettle-kortinlukija toimii Iphonen kanssa ja Iphonen puheohjelma toimii hyvin, toimii myös kivasti IXettle-sovelluksessa. Kävin keskiviikkona ostamassa kortinlukijan. Olen onnistunut parittamaan sen Iphoneni kanssa, mutta tuotelistauksen tekemistä joutuu harjoittelemaan. Jatkossa kuitenkin hieronta-asiakkaat voivat maksaa myös pankkikortilla ja käsityömyyjäisiin voin ottaa laitteen mukaan, joten maksuvaihtoehdot lisääntyvät silläkin saralla.

Totuus taitaa olla, että ilman Iphonea ei enään pärjää. Se on niin paljon muutakin kuin puhelin. Ja siitä on ihan oikeaa hyötyä ja apua arjessa. Mikäköhän on seuraava sovellus minkä koetan ottaa haltuun?

Henkilökohtaista avustajaa etsimässä

Arkeen paluu toi elämäni ensinmmäisen avustajan irtisanomisprosessin. En lähde täällä retostelemaan syistä miksi päädyin/päädyimme ratkaisuun irtisanoa avustajani koeajan puitteissa. Sen voin kuitenkin kertoa, että se oli hurjan vaikeaa kertoa hänelle. Lopulta päädyin raukkamaiseen tapaan ja tein sen sähköpostitse. Ahdistus oli valtava viestiä kirjottaessa ja odottaessa reaktiota. Vasta kun kaikki viralliset paperit oli saatu toimitetuksi asianosaiselle ja Vantaan kaupungille, olo alkoi helpottua. Toivon todella, että en joudu ihan hetkeen vastaavaan tilanteeseen uudestaan.

Nyt on uuden avustajan rekrytointi edessä. Työpaikkailmoitusta olen koettanut jakaa eri Facebook-ryhmien kautta, oman profiilini kautta sekä oppilaitoksien ilmoitustauluille. Samalla olemme pyrkineet selviytymään arkisista askareista ilman näköapua. Olen määrittänyt hakuajaksi elokuun loppuun mennessä, jonka jälkeen pitäisi kutsua avustajaehdokkaita haastatteluun. Toivottavasti vielä hakemuksia ilmestyy, sillä yllättävän vähäiseksi hakemusten määrä on toistaiseksi jäänyt.

Itse haastattelutilanteessa on oltava tuntosarvet koholla ja hyvin tarkkana kuulemaan ja aistimaan niitä tuntoja mitä haastattelu tuo. Vaikka avustajan tarve on, olen päättänyt olla hätiköimättä. Etsin ja löydän aikanaan sen kenen kanssa haluamme yrittää miten yhteistyö lähtee sujumaan.

Henkilökohtainen avustaja on niin paljon ja tulee niin lähelle, hän saa tietoonsa hyvin henkilökohtaisia asioita, häneen täytyy voida luottaa täysin. Henkilökemioilla on myös iso merkitys. Haastattelun perusteella pitäisi voida ratkaista keheen haastateltuun lähdet luottamuksellista suhdetta rakentamaan. Tämä rekrytointivaihe on raskas, mutta välttämätön. Toivottavasti löydän henkilön, jonka kanssa yhteistyö voisi jatkua mahdollisimman pitkään.

Arkinen tammikuu

Päivä on pidentynyt täällä etelässäkin tunnin verran ja sää on ollut todella keväinen lauhoine keleineen. Viikot ovat sujahtaneet vauhdilla ja edessä on tammikuun viimeinen viikonloppu. Sen vietämme mökillä. Huomisaamuna startataan. tarkoitus on ulkoilla paljon ja rentoutua, sillä seuraavat kolme viikkoa on todella tiiviit: viiden päivän huovutus- ja kolmen päivän nauhakurssit ens ja seuraavan viikon aikana. Päivien pituus 8-16, jonka jälkeen muutamana iltana on asiakkaita hoidettavana.

Kotiuduimme loman vietosta 8. päivänä ja het maanantaina palasimme töiden pariin. Asiakkaita on ollut todella mukavasti kuluneiden viikkojen aikana. Illat ovat venyneet seitsemään kahdeksaan saakka. Tiistai-iltaisin olen ollut rottinkikoreja punomassa. Uusi "aluevaltaukseni" on punoa koreja missä myös pohja on punottu rottingista. Ensiksi tein pienen sangallisen ns. hääkorin ja eilen sain valmiiksi pienehkön leipäkorin. Ensi kerralla ehdin olemaan kerhossa vain vajaan tunnin, sillä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu järjestää neuleillan, jossa tutustutaan pistekirjoituksella oleviin neulekaavoihin. Aikoinaan Kuopion Sokeainkoulun käsityöopettaja on laatinut jonkinlaisen kaavamerkintäsysteemin pistekäyttäjille. Odotan tuota neuleiltaa innolla ja toiveikkaana. Illan ohjaajalta on mahdollisuus ostaa kansio itselleen. Jos systeemi vaikuttaa toimivalta tämä nainen taas tuhlaa kässäilyyn. Rottinkikerhosta vielä sen verran, että pyrin nyt kevätkauden tekemään koreja joissa pohja myös punottu ja haluaisin tehdä enemmän ohuemmasta rottingista koreja. Niistä tulee sirompia ja naisellisempia :D

Keramiikka alkoi toissapäivänä. En saanut oikein mitään aikaseksi. Tein kaksi pientä kynttilän alusta ja kaksi riipusta. Millään ei meinannut syntyä mitään. Selvästi käynnistymisvaikeuksia. Ens maanantain kerta jääkin väliin huovutuskurssin vuoksi. Jospa sitten inspiraatiota löytyisi vajaan parin viikon päästä :D Keramiikka jatkuu aina huhtikuun viimeiselle viikolle rottinkikerhon tapaan.

Ympyräjakun vartalo-osa on valmis! Päättelin sen seuratessa toissatiistaina Urheilugaalaa. Oli kyllä rasittava lähetys. Jos minulla ei olisi ollut käsityötä käsissä ja jos en olisi odottanut Tähden valintaa vuoden urheilijaksi, en olisi jaksanut gaalaa seurata. Niin paljon siinä oli turhaa jauhantaa, että heikompaa heikottaa. Tärkeintä oli kuitenkin, että vihdoinkin urheilutoimittajien asenteet ovat kasvaneet niin paljon, että saimme Tähdestä vuoden urheilijan. Tähti on todella palkintonsa ansainnut. Gaalan aikana tuli jakku pääteltyä ja todettua sen olevan liian pieni minulle, jolla rintavarustusta riittää. Nyt on ollut hiukan motivaatio-ongelmia aloittaa hihojen neulontaa, mutta eiköhän se tästä. Olenkin neulonut kapeaa helmineuleellaraakasilkistä olevaa huivia. Se onkin edistynyt kohtuudella etenkin Syke-sarjaa keskiviikkoiltaisin katsellessa. Sarjaan olen aivan koukussa, vaikka mielestäni nämä uudet jaksot eivät ole ihan niin intensiivisiä olleet kuin aiemmat.

Viime torstaina Kulttuuripalvelu järjesti tutustumiskierroksen Lapinlahden Lähteeseen. Vietimme mielenkiintoisen pari tuntisen sairaala-alueella tutustuen erääseen valokuvanäyttelyyn, jossa oli isän ja tyttären valokuvia. Meille valokuvaaja-isä kuvaili itse kuvia kierroksen oppaan kanssa. Lopuksi kuuntelimme Alexis Kiven runoja. Kivihän on ollut Lapinlahden sairaalassa vähän ennen kuolemaansa lähes vuoden hoidettavana. Kaipasin enemmän historiasta tietoa, menetelmistä miten aikoinaan mielisairaita on sairaalassa hoidettu. Lisäksi minua kiinnostaa alueen luonto. Kulttuuripalvelun Fb-sivulta luin, että huhtikuulle on ilmeisesti suunnitteilla uusi kiertokäynti tms.

Viikonloppuihin mahtui synttärit, koirahieronnan perusteiden esittelyä, lenkkeilyä, rentoilua. Silmukkasiskotapaamisen jouduin jättämään unettoman yön jälkeen. Toivottavasti seuraavalla kerralla ei esteitä tule, sillä en ole heitä tavannut taas aikoihin. Nyt on kuitenkin aika lähteä tapaamaan nukkumattia, sillä aamulla kahdeksalta startataan.

Lomatunnelmissa neuloosin kurimuksessa

On jo perinne, että vietämme joulun, vuoden vaihteen ja loppiaisen mökillä. Arkinen aherrus katkeaa reiluksi kahdeksi viikoksi. Näin tälläkin kerralla. Olemme kokeneet ratkaisun hyväksi ehkä siksikin, että työtilamme sijaitsee kodissamme. Kaipaamme kunnon irrottautumista arjesta ja tuollaisella tauolla se jo onnistuukin.

Mökille matkasimme torstaina 22.12. ja palasimme viime sunnuntaina kaupunkiin. Tulopäivänä tavarat ja ruuat paikoilleen, takkaan tulet, uuniin makaroonilaatikko ja jouluun valmistautumista. Aatonaattona perinteisesti haimme kuusen oksia sisälle jouluista tuoksua antamaan. Sää oli harmaa, tuulinen, mutta palokärki huuteli pihapiirissä ahkeraan.Saimme ulkona ollessamme parit sadekuurotkin niskaamme, joten sisälle kuorimaan bataattia ja valmistamaan bataattilaatikkoa.Bataattilaatikon paistuessa imurointi, pölyjen pyyhintä. Iltaa saimmekin vietellä rennosti. Mökissä oli hurjan kuuma, tuuli tyyntynyt. Menimme kuistille istuskelemaan termosmukeissa lakkaglögiä, joka oli todella maistuvaa. Kuistin edessä paloi halkotulikori tunnelmaa luoden. Pari tuntia hujahti huomaamatta glögin vaihtuessa teehen.

Jouluaattoaamuna laitoimme 2.5 kg kinkun uuniin, katselimme joulurauhan julistuksen ennen kinkun valmistumista. Avokin lämmittäessä saunaa asettelin lukuisat kalat tarjoiluastiaan. Yli kahden tunnin saunomisen ja vihtomisen jälkeen oli aika istahtaa nautiskelemaan. Aatto oli tuulinen ja sateinen, joten saunatauoilla emme päässeet nauttimaan halkotulikorin tunnelmasta. Kaksi ulkotulta kuitenkin pysyi liekissä. Jouluaterialle sytytimme kaksi soijavahakynttilää.

Ilta kului rauhallisesti aterioiden ja lahjat avaten. Sain mm. teetä, korvikset, teen haudutuskoirulin, herkkuja. Avokille lahjat ostin melkein kaikki Tampereen Kädentaitomessuilta. Avokilta sain jo etukäteen mikrofonin.

Heti tuloiltanamme aloitin neuletyönä ympyräjakun neulomisen. Olen todella vähän neulonut mitään sukkapuikoilla, joten alkuun pääsyssä meinasi olla hankalaa, mutta kun työ lähti sujumaan sitä pitikin tehdä joka välissä. Joulupäivänä neuloin ja neuloin avokin ollessa kirjojen parissa. Iltamyöhään innostuimme nautiskelemaan punaviiniä minun koko ajan tikuttaessa neuletta eteenpäin. Kuva on Tapaninpäivän illasta. Sinäkin päivänä neuloin ja nautin suklaasta kuunnellen linnun laulun toivekonserttia.

Tiistaille saimme upean aurinkoisen sään. Lämpötilakin taisi pysyä pakkasella. Lähdimme kävelemään ja reippailimmekin n. kahdeksan kilsan lenkin. Ulkoilu tuntui todella hyvältä. Palattuamme uuniin riisipuuro hautumaan. Illalla saunoimme taas pitkään tauoilla halkotulikorin tunnelmasta nautiskellen. Aaton vihtomisesta oli vielä hiukan vihtaakin jäljellä, joten nauttia sai.

Mökille ostimme uuden ruokapöydän ja tuolit. Pirttikalusto vei hirveästi tilaa ja alkoi tuntumaan olevan vaihdon aika. Tuolit avokki oli tuonut joulukuussa aiemmin mökille, mutta pöytä saatiin vasta joulun jälkeisenä keskiviikkona. Avokin aika kuluikin pöytää kasatessa. Minun unettomuuskausi oli alkanut, joten keskiviikkona nukuin pitkälle päivään. Alkuilta sujahti neuloen ja kuunnellen Vuoden 2016 luonto-ohjelmista poimintoja. Torstaina ulkoilua, neulomista; rentoa oleilua.

Seuraavana yönä en käytännössä nukkunut laisinkaan. Kuuntelin kirjaa aamuun. Olo oli hyvin zombimainen aamuteetä juodessani. Avokin tehdessä ulkotöitä sinnittelin hereillä neuloskellen kirjan parissa. Ruuaksi tein kylmäsavuhärkä-leipäjuustosalaattia. Olikin herkullista suolaisien joulukalojen yms. jälkeen. Aterian jälkeen avokki teki lammen jäähän rei'än ja otti minulle jääpaloja. Niillä hieroimme pohkeita, reiden sivuja, pakaroita jne. Jalkojen levottomuus ja kivuliaisuus oli kovin häiritsevää. Kylmähoito tuntui hyvältä. Iltateen jälkeen kömminkin peiton alle ja sain nukutuksi todella hyvin. Vuoden viimeiseen päivään oli mukava herätä huomattavasti virkistyneempänä.

Vietimme vuoden vaihdetta ensikertaa keskenämme. Aattoomme kuului saunominen, Taco-ateria, nuotio, muutaman raketin ampuminen. Ja kyllähän minä jossain välissä aina vähän ehdin neulomaankin.

Jäljellä oli vielä viikko lomaa. Pakkanen kiristyi päivä päivältä laskien pahimmillaan perjantaina 26.4pakkasasteeseen. Ulkoilut jäi valitettavan vähälle. Univaikeudet onneksi sain taltutetuksi. Maanantaina ilmottauduin muutamalle Ura käsillä-hankkeen käsityökurssille joista ensinmmäinen on tammi-helmikuun vaihteessa. Tuolloin alkoi satamaan myös lunta. Neulominen alkoi vähän tympäistä. Tai, ei niin voi sanoa, mutta hartiat ja kädet melkoisessa jumissa. Päätimme irrottaa meikäläisen neuleen äärestä. Avokki pisti nuotioon tulet ja siellä istuskelimme monta tuntia glögiä juoden. Pakkasta oli viitisen astetta. Lumisade vain sakeni ja tuulikin hiukan yltyi. Kun oli lunta nuotiollakin oli paljon tunnelmallisempaa kuin esim. vuoden vaihtuessa.

Tiistaina kokkasin ruuaksi kanasalaattia, keskiviikkona täytettyjä paprikoita, torstaina hernekeittoa, jota jäi perjantaillekin. Saunoimme tiistaina, torstaina ja lauantaina. Keskiviikko-illan viihdykkeenä oli Syke. Hernekeiton kanssa nautiskelimme italialaista punaviiniä. Aika kului kirjojen ja neulomisen parissa. Lauantaina sää oli lauhtunut ja harmitti edessä oleva kotiin paluu. Oli kuitenkin aika siivota mökki. Perjantai-iltana herkuttelimme muuten pannukakulla kera kermavaahdon ja äidin omppuhillon.

Olen jo miljoonasti kirjoittanut neuloneeni lomalla. Loppiaisena avokki napsasi kuvan minun ollessani sohvan uumenissa neulomassa.Huomatkaa, sohvalla istuessani lähelläni on tuo niin kovasti himoitsemani mikrofoni :)
Mutta takaisin asiaan... Ympyräjakussa ennen hihan suita viimeisten lisäyksien jälkeen on lähes 500 silmukkaa ja hihan suun reunasta neulottavaa 19 centtiä. Maanantaina avokin kuoriessa perunoita ahkeroin hihan suiden parissa. Mökiltä palattuamme reunan korkeus oli n. 12 centtiä. Nyt arkena ei tietenkään työ edisty samaan tapaan kuin mökillä. Yhteen kerrokseen kun menee liki puoli tuntia, yhteen centtiin 3-4 kerrosta. Joka välissä olen kuitenkin työtä neulonut, joten kyllä se vielä valmistuukin.

Näin on neuloosin täyttämä loma ohitse ja arkeen palattu. Arki onkin alkanut tiiviillä työviikolla, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.