torstai 30. kesäkuuta 2011

Ajatuksia laihduttamisesta ja ystävyydestä pihakeinussa kesästä nauttien

Kello lähestyy iltakahdeksaa ja mittarissa vieläkin yli 26 astetta lämmintä. Tulin istumaan tänne takapihan keinuun kesäillasta nauttimaan. Avokki treenaa tunnollisesti. Itse laiskottelen menkkakipuisena edelleen. Eikä fiiliskään ole ollut paras mahdollinen, mutta huomenna on mukavaa ohjelmaa luvassa; shoppailua ystävän kanssa ja illalla ystäväpariskunnan kanssa treffaamista. Lauantaille suunnittelimme avokin kanssa piknikkiä. Kyllä mielikin tästä piristyy. Ja tämän aamun ilouutisiin kuului ehdottomasti vaakalukemat!!! Mullahan on puhuva vaaka, ja jotta lukemat ei jäisi epäselviksi, vaaka toistaa lukeman kolmeen kertaan ja aika kovaa. Joskus olen miettinyt, että pitääkö noiden aparaattien suunnittelijat puhetukea tarvitsevia samalla ääliöinä.. Pitää puhua hitaasti, selkeästi, kovaa. No muistaa täytyy tietysti, että meissä tarvitsijoissa on toki monenlaisia ihmisiäkin. Voitte vaan kuvitella miltä tuntuu kuunnella vaakan kauhulukemat kolmesti ja kovaa toistettuna :D Tänäaamuna kuitenkin ilo oli suuri vaa’an sanoessa ”Painonne on 69.3 kiloa, painonne on 69.3 kiloa, painonne on 69.3 kiloa”. Laskua tapahtunut helteestä ja menkoista huolimatta, jeeeeee!!!! Joskos jumitus olis nyt vähäksi aikaa hellittänyt ja paino jatkaisi laskuaan. Koska tämä on mulla ollut varsin hidasta, heinäkuun vikana päivänä toivon todella olevani päässyt alle 68 kiloon, mieluiten alle 67.5 kiloon. Tiedän olevan turhaa tavoitElla esim. alle 65 kiloa. Azoreille olisikin hienoa lähteä sitten alle 67 kiloisena :) Kadehdinkin teitä joilla paino tippuu viikossa tuon mitä minulla kuukaudessa tai jopa kahdessa. Vakavasti ottaen, on hyvä muistaa meidän kaikkien olevan erilaisia ja reakoivan eri tavalla eri systeemeihin jne, joten eipä taida olla aiheellista kadehtia.

Nyt kun olen lueskellut muutaman viikon ihmisten laihdutusblogeja olen huomannut itsestäni että en kirjoita ulkonäköseikoista koskien laihduttamista. En pohdi miten rumannäköinen olen omine läskeineni tai miltä näytän treenatessani läskeissäni. En tiedä onko se hyvä vai huono asia kun en asiaa paljoakaan ajattele. Uskon siihen vaikuttavan tämän näkövammaisuuteni. En todellakaan tarkoita ettenkö haluaisi näyttää kropassani hyvältä jne, tai etteikö minulle olisi väliä miltä näytän. Kyllä välitän, mutta en ehkä välitä niinkään siitä miltä muiden silmissä näytän, tai kehtaanko tehdä jotain kun olen ylipainoinen sen takia kun se näyttää karmealta. . Äh, en tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan? Ajattelen enemmän sitä fiilistä mikä tulee ollessani kevyempi, samalla toki ulkonäköni paranee ja voin käyttää kenties erilaisia asustekokonaisuuksia tms.Laihtumisella on paljon hyviä terveysvaikutuksia, rasitus nivelissä vähenee, sydän ei joudu niin kovalle rasitukselle, kenties kolesteroli ja verenpaine laskee, kroppa notkistuu, liikkuvuus lisääntyy jne. Ne ulkonäkömuutokset tulevat siinä sivussa. Toki ilahduttaa, jos joku toteaa mun laihtuneen, tai näyttävän hyvältä. En kuitenkaan osaa ajatella/kirjoittaa rumista läskimakkaroistani tai niiden katoamisesta. Kyllä tavoittelen tuon vatsaröllykän katoamista ja persuksen pienenemistä/kiinteytymistä. En osaa niistä vain kirjoittaa. Minusta onkin mukavaa lukea blogeista myös ajatuksia liittyen ulkonäkömuutoksiin. Tuo minulle taas asiaan uutta näkökulmaa, katsontakantaa.

Ylipäätään minusta on ihanaa lukea näkevien kirjoituksia, vaikka teksteissä vilahteleekin paljon valokuvia joita en valitettavasti näe. Olen aina sanonut, että vammaisella henkilöllä pitäisi olla ystävä/kaveripiirissään vertaisiaan että täysin terveitä ihmisiä. Vertaistuki on tärkeää, mutta ehkä vieläkin tärkeämpää on saada niitä vammattomia kontakteja. Ne tuo laajuutta ja normaaliutta. Hirveä sana ja voikin miettiä mikä on normaalia... Noh joka tapauksessa olen käynyt peruskoulun näkövammaisten koulussa Jyväskylässä. Ennen kouluikää kavereita riitti kotipaikkakunnallani pihapiirissä. Kouluvuosien heti alkuaikoina kaverit kuitenkin katosivat. Kun tulin viikonloppuisin kotiin en enään mahtunutkaan porukkaan. Toki Jyväskylässä tuli uusia näkövammaisia kavereita, silti muutos tuntui pahalta. Nykyisinhän näkövammaiset pääsääntöisesti integroidaan tavallisiin kouluihin ja tuolla erityiskoulussa on paljon lapsia joilla on muitakin vammoja kuin näkövamma. Kotikuntani ei kuitenkaan ollut valmis kustantamaan minulle tavalliseen kouluun koulunkäyntiavustajaa. Pitivät parempana minun olla erityiskoulussa. Siirtoa yritettiin monta kertaa vuosien aikana, koska tiedettiin minun pärjäävän normaaliopetuksessa, mutta ei koskaan onnistunut. Koulun opetustasoon vaikutti oppilaiden monivammaisuus ja tänäkin päivänä kärsin siitä esim. kielien suhteen. En sano etteikö siellä olisi ollut paljon hyviäkin asioita.... Mutta piti kirjoittamani kontakteista näkeviin ihmisiin... Yläasteella ja ammattikoulussa kaveripiirini muodostui täysin näkövammaisista ystävistä. Ammattikoulussa oli joitain normaalisti näkeviä ihmisiä, jotka alkuun kaverustuivat hyvinkin innokkaasti, mutta kenties opastustarve, avustaminen vieraissa paikoissa tms. tuntui hankalalta/rasittavalta... En tiedä. He katosivat. Ammattikoulun jälkeen elämässäni on ollut joitakin näkeviä kavereita, mutta pääsääntöisesti kadonneet alkuinnostuksen mentyä ohi.Tällä hetkellä minulla on yksi hyvä näkevä ystävä, joka joskus auttelee mua esim. tässsä blogissa, lähtee shoppailemaan tms. Olemme tutustuneet koiratouhujen kautta. Välillä minua pelottaa kysyä apua johonkin, koska pelkään menettäväni hänet. En halua olla riippaystävä, joka on aina jotakin vailla. Vieraissa paikoissa kun ei vaan pysty liikkumaan täysin itsenäisesti. Onneksi ystäväni on pysynyt elämässä ja toivottavasti pysyy pitkään, ja opin luottamaan siihen ettei kaikki katoa ympäriltäni, vaikka joskus apua tarvitsenkin.

En koe olevani yksinäinen, mutta näkeviä ihmisiä joskus kaipaan enemmän elämääni. Siksipä nautinkin kun boin täällä blogimailmassa olla läsnä, tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Toivottavasti myös virtuaalielämän ulkopuolisia uusia ihmiskontakteja
syntyy jotakin kautta. Ja kyllä edelleenkin myös näkövammaiset ystäväni ovat minulle tärkeitä!

Jahas, kylläpäs nyt aiheet hyppäsi laihdutuksesta, ulkonäköön, ystäviin... Välillä tekstiä katosi ja homma meni uusiksi, mutta jospa nyt nämä kesäillan keinuaatokset olis tässä. Aika mennä keittelemään iltateetä ja halimaan avokkia jolle oon tänäänkin kiukutellut ihan turhaan!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Menkkavitutuksesta juhannusmuistoihin ja vhh-leivän maistelua

Kuinka moni muistaa sen päivän kun ekat menkat tulivat, ja sen miten naiseksi tulemisesta onniteltiin? Tänään jälleen kerran kivuista kärsiessäni olen pohtinut mitä onniteltavaa siinä on kun kerran kuukaudessa sattuu pari-kolme päivää ja tulee muitakin iki-ihaniasivuoireita. Ja iän karttuessa tuntuu oireet vain pahenevan. Ei 20-vuotiaana juurikaan kipuja ollut tai vaikuttanut mielentilaan. Nyt on kivut ja vitutus/masispäivät! Onneksi sen tietää ettei ole pysyvä tila, mutta mun positiiviselle ja iloisellekin luonteelle on kova kolaus kärsiä turhanpäiväisestä vitutuksesta tai masennuksesta. Ja siihen fiilikseen kun ei tarvita juuri mitään. Alkaa vaan tympimään. Sitten sitä kiukuttelee (lähinnä avokille) kaikesta ihan turhasta mistä ei normaalisti tulisi mieleenkään kiukutella. Inhoan itseäni kun teen sitä ja samanaikaisesti en voi itselleni mitään. Olenkin aina sanonut, että miehillä pitäisi myöskin olla kerran kuukaudessa muutaman päivän ajan jokin... no vaikka parin päivän siemensyöksyputki ;) No miehethän tykkäis... Mut olis niin rajuja ettei voi tehdä mitään... Tai jotenkin ylirasittavia. Olishan se jotain kun pitäis kulkea side suojana välttyäkseen housupyykiltä. No joo... Oli aika huono, myönnetään! niin Herää varmaan kysymys miksi en siirrä pillereillä kuukautisiani harvemmaksi. Noh, niistä ihanuuksista sain keuhkoveritulpan, joten hormonaalisen ehkäisyn voipi unohtaa. Ja toisaalta en halua keinotekoisilla hormoneilla vaikuttaa elimistööni, etenkin tuon veritulppakokemukseni jälkeen. Toivonpa vain avokin kestävän nämä kiukku-vitutus-masispäivät. Niin, se onnitteleminen menkkojen alkamisesta.. Hedelmälliseksi tuleminen... Onhan se tietysti jotain ja hienoa, mutta pitääkö sen takia saada vuosikymmenien riesa itselleen.

Mut ei tämä elämä oikeasti näin surkeaa ole. Istuin takapihalla puutarhakeinussa ja nautin kesäillasta. Olen ahkeroinut tänään seitsemän asiakkaan verran. Töiden jälkeen olo oli tosi saastainen, joten suihkuun pestäkseni hiet pois. Ja paistoin vähähiilarisen leivän. Kun olin Ruohonjuuren tapahtumassa Liiku itsesi iloiseksi tän kuun alussa, saimme tuotekassit, jossa oli myös leipäjauhopusseja. Nyt päätin kokeilla millaista leipää niistä tulee. Leivästä löytyi Hyvinvoinnin.fi:stä seuraavat tiedot. Toteanpa vielä että aikas hintavat jauhot. Ja valmistus tapahtuu: Sekoitetaan jauhot ja hiiva keskenään, lisätään 2.5 dl vettä. Annetaan kohota 30 min, paistetaan 180 asteessa 55 min. Ja nyt lainaus sieltä Hyvinvoinnista:

"Erdschwalbe VitaAurinko vähähiilihydraattinen leipäjauho 9.50 ?
Pakkauskoko: 370.00 g - 25.68 ?/kg i
Lisäaineeton Luomu

Vähähiilihydraattiset leipäjauhot sisältävät nimensä mukaisesti
erittäin vähän hiilihydraatteja (4 g/100 g leipää, vrt. vehnäleipä 48
g/100g). Sen sijaan ne sisältävät runsaasti arvokkaita
kasviproteiineja ja kuitua sekä hyviä rasvoja.
Valmiin leivän maku on maukas ja runsas. Herkullisen maun salaisuus on
siinä, että runsaimpana ainesosana on käytetty mantelijauhetta. Myös
erilaisia siemeniä (kurpitsa, auringonkukka, pellava, seesam) on
käytetty reippaasti. Ainesosien luomulaatuisuus tuo leipään puhtaan ja
aidon maun. Sidosaineena käytetyn vehnägluteiinin määrä on
huomattavasti pienempi kuin mantelijauheen, mikä vaikuttaa
olennaisesti makuun ja leivän koostumukseen. Kookosravinnon
vähähiilihydraattisista leipäjauhoista saa mehevää ja rouhevaa, aidon
makuista leipää.

Valvottu luomutuotanto (EG-Bio) takaa korkean laadun: leipäjauhot
eivät sisällä lisäaineita tai torjunta-aineita eivätkä ole
geeniteknisesti muunneltuja.
Hiiva on pakattu erilliseen tyhjiöpakattuun pussiin, jotta se säilyisi
pidempään.

Vähähiilihydraattisia leipäjauhoja suositellaan erityisesti
- Painonhallintaan, erityisesti ylipainoisille auttamaan
painonpudotuksessa
- Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon
- Erilaisten sairauksien vaatimaan erikoisruokavalioon (syöpä,
ketogeeninen ruokavalio, allergiat, kohonnut verenpaine,
vatsa/suolistovaivat, diabetes)
- Kuntoilijoille, urheilijoille
- Terveelliseen ja tasapainoiseen ruokavalioon, esim.
vähähiilihydraattiseksi iltapalaksi

Vähähiilihydraattisen leivän valmistus on vaivatonta ja helppoa:
sekoitat vain jauhot ja mukana tulevan hiivan ja lisäät vettä -
taikina on valmis! Pussin kyljestä löytyvät tarkemmat valmistusohjeet.
Yhdestä pussista tulee n. 550 g valmista leipää.

Mantelijauho*, auringonkukansiemen 18 %*, pellavansiemen*,
vehnägluteeni*, seesaminsiemen*, kuivahiiva (erikseen pakattu,
sisäpuolella), jodioitu merisuola 1,2 %.
* = luomu

Ravintosisältö / 100 g valmista leipää
Energiaa, 1323 kJ / 316 kcal
Proteiinia, 20,7 g
Hiilihydraatteja, 4,0 g
Rasvaa, 24,4 g"

Maistoimme leipää iltateen kanssa. En oikein osaa sanoa pidinkö vai en. Täyttävää se joka tapauksessa oli. Leivässä oli paljon siemeniä, ehkä vähän liikaa minun makuun ja siksi koostumus tuntui vieraalta ja yliterveelliseltä :) Vaatii siis ehkä vähän totuttelua, mutta en kyllä hyökkää kauppaan heti ostamaan kympin leipäainesta. No tuota leipää jäi vielä maisteltavaksi ja leipäpusseja on vielä kaksi odottamassa paistamistaan. Ehtii siis mutustaa, makustaa, tutustua paremmin muodostaakseen mielipiteensä.

Ja enhän ole vielä kertonut ihanasta juhannuksestammekaan... Vietimme sen kotona avokin ja ystävän kanssa. Ruokailimme laihdutuksemme huomioiden, joten puuttui tirisevät grillimakkarat, kahviherkut, jäätelöt jne. Grillasimme kasvisnyyttejä, maissia ja herkulliset punaviinimarinoidut possupihvit. Ja vielä vatsoja täyttämään vihersalaatti ja laseihin georgialaista punaviiniä.

Pihvit ja muut herkut maistuivat, nam!
Herkullista! Sääkin oli suosiollinen. Tarkenimme takapihalla loistavasti. Ylimääräset kalorit kun tuli otetuksi viinistä jälkkäriksi nautiskelimme tuoretta ananasta ja mansikoita. Koko illan aikana kolmisin kulutimme puolitoistapulloa punaviiniä ja yksi 0.75-englantilainen omenasiideri. Hakkasi muuten mennen tullen nuo kaikenmailman esanssisiiderit!


Oli ihanaa saunajuomaa! Saunoimmekin oikein kunnolla ajan kanssa vihtoen.
Juhannusvihdan oikea paikka oli...

Kyllä vihdasta tuleekin ihana tuoksu. Koiratkin pääsivät pienelle kirmauslenkille nauttimaan vapaudesta.
Koirakaverukset juhannuksenvietossa
Takapihalla riitti energiaa leikkimiseen. Juttua piisas teen voimalla liki kolmeen. Lauantaille suunniteltu pitkä lenkki jouduttiin jättämään kovien sadekuurojen vuoksi.
No ystäväni auttoi minua laittamaan tänne blogiin valokuvia, joten isot kiitokset hänelle!

Maanantaiaamuna punnituksessa oli huippua huomata ettei juhannus aiheuttanut painon nousua, päinvastoin, sillä lukemat olivat 69.4 kg. No jotta totuus ei unohtuisi, tänään taas jo 69.8 kg. Syytän hellettä ja menkkoja!!!
Tunnustus, ei minusta ole ollut aamukuudelta lenkille, nyyh... Maanantaina reippailimme töiden jälkeen tunnin lenkin ja 30min kahvakuulailun verran. Harmaakuono alkoi väsymään loppuvaiheessa lenkkiä. Helle ei sovi sille, joten putosimme treenivauhdista. En kuitenkaan halua pakottaa kuumalla koiraa painamaan hirveällä vauhdillakaan. Kahvakuulasta tuli hyvä fiilis ja vähän myös lihakset kipeiks. Se kuuluu asiaan. Suihkun jälkeen vielä venyttelyt ja teehetki takapihalla, oli aikas endorfiininen olotila. Että ei tämä elämä loppujenlopulta niin kamalaa ole menkkavitutuksista huolimatta.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Oikea korvakin leikataan

Olen vallan hämmentynyt, mutta iloinen teistä uusista lukijoista. Vielä pari viikkoa sitten blogillani oli neljä lukijaa ja nyt teitä on kolminkertainen määrä! Tervetuloa teille kaikille. On ihanaa kohdata uusia ihmisiä. Se saa endorfiinin kohoamaan. Aihe, josta nyt aion kirjoittaa ei välttämättä ole kovinkaan endorfiininen. Jotkut ovat kyselleet nimittäin kuulumisiani otoskleroosin suhteen. Tuota kuulovikaani olen käsitellyt blogissani aina silloin tällöin, mutta nyt viimeset kaksi kuukautta asia on aikaslailla hautautunut. Huhtikuun postauksista löytyy tarkahko omiin kokemuksiini perustuva tarina otoskleroosileikkauksesta ja siitä toipumisesta. Ja toipuminenhan on sujunut hyvin. Leikatun korvan kuulo on kohentunut oleellisesti.

Puolitoistaviikkoa sitten mulle tehtiin ekat kuulotestit leikkauksen jälkeen. Kuuntelin piippauksia kuulokkeista sekä siten, että toisesta korvasta kuului häiriösurinoita ja tutkittavasta piippauksia. Ero oli huikea. Tuon häiriöäänen ollessa leikatussa korvassa se tuntui todella kovalta ja ärsyttävältä kohinalta. Oikeassa korvassa taas kuulin sen, mutta huonosti. Oikeasta tuntui matalat äänet testissä kadonneen. Tiesinkin, että oikeassa korvassa kuulon suhteen on tapahtunut romahdus. Se tapahtui jo talvella ennen vasemman leikkausta, mutta helmikuulta kuulokäyrät olivat edelleen laskeneet. Viime maanantaina tapasin mut leikanneen korvakirurgin, joka ”avasi” kuulotestien tulosta. Vasemman korvan kuuloraja on 30 desibeliä ja oikeassa 50, korvat ovat heittäneet häränpyllyä siis. Oikea on leikkauskypsä, joten nyt olen jonossa sen operointiin. Pääsin myös peruutuspaikkajonoon kuten viime kerrallakin. Kesän aikana leikkauksia ei kuitenkaan tehdä, joten elokuun puoleen saapi olla aivan rauhassa, ahkeroida helteessä töiden parissa. Työmotivaatiota kyllä riittää, koska tuo operaatio aiheuttaa 2-3 viikon sairasloman milloin en asiakkaita voi ottaa. Tuon vasemman korvan kuulo ei yltä sisäkorvaan asti kunnolla, jos lääkärin selitykset oikein ymmärsin. Nettiä selatessa löysin tietoa, jonka mukaan juuri tuo 30 db on raja milloin alkaa olemaan erilaisia kuulemisvaikeuksia, normaalipuheääni on 50-55 db:n luokkaa ja yli 80 db on jo meteliä. Kipukynnys menee jossain 120 desibelin paikkeilla. Aika sitten näyttää koheneeko kuulo vielä leikatussa korvassa vai onko se nyt se mikä on. Molemmissa korvissa on alipainetta, ja ilmaa puhaltaessa nenän kautta kuulo kohenee. Lääkäri muistutti riskien olevan samat kuin ekalla kerralla, ja että jos korvista ei tule symmetriset kuulemisen suhteen, ei aleta leikkaamaan uudelleen vältettäessä turhaa ronkkimista korvissa. En tajunnut kysyä lääkäriltä mistä nuo useat leikkauskerrat sitten johtuvat. Täälläkin moni on kommentoinut toteamalla käyneensä 3-4 otoskleroosileikkausta läpi. Onko korvaan asetettava proteesi sitten irronnut useammin kuin kerran.

Leikatusta korvasta tinnitus ei ole kadonnut, ei edes oikeastaan vähentynyt leikkauksen jälkeen. Se tuntuu kurjalta eikä lääkärin arvio paljoa lohduttanut. Otoskleroosi voi erittää jotain ainetta mistä sisäkorva ei tykkää, ja joka mahdollisesti heikentää kuuloa nopeammin  mitä iän myötä tuleva heikentyminen normaalisti olisi. Heikkona hetkenäni ajattelenkin tinnitusta kuunnellessa, että siellä se nyt vinkuu kuuloa alaspäin. Asiaa ei kuitenkaan pidä etukäteen liikaa murehtia tässä vaiheessa. Olen erittäin onnellinen kuitenkin siihen miten paljon kuulo leikkauksen myötä koheni. Nyt kuulen tietokoneeni hurinan, opaskoirani pissimisen jne. Ihmisten kanssa keskustelu sujuu mukavasti, uskaltaa taas liikkua rohkeammin, ei tarvitse kuulokojetta jne, jne. Se mitä oikean korvan leikkaus tuo tullessaan jää nähtäväksi, mutta lähden siihen luottavaisin mielin riskit tiedostaen. Ennen tuota kuitenkin nautitaan kesästä ja Azorien saarille suuntautuvasta lomamatkasta.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Paljastuksia: Vastaukset 25 esitettyyn kysymykseen

Tämä kysely löytyi Toppahapan ja Blueberryn blogeista, ja Blueberrylle kommentoidessa ”lupasin/uhkasin” vastailla kysymyksiin itsekin blogini saatua 10 lukijaa. Ja nyt teitä on tuo täysi KYMPPI! Tervetuloa kaikille! On siis aika lunastaa lupaukseni, joten tässä vastaukseni kyselyyn.

1. Kolme viimmeistä ostostani..
Avokki kävi juhannuksen alla ruokakaupassa, joten mun viimesimmät ostokset on keskiviikolta. Thehuoneessa shoppasin kolmea eri teetä. Tunnustaudun teefriikiksi. Nyt ostin mm. vihreää teetä, jossa karpaloita ja vadelmaa, kiinalaista vahvaa mustaa teetä sekä valkoisen ja vihreän teen sekoitusta. Jos kolmesta teestä ”puristetaan” vain yksi ostos tee, mukaan voin listata kapripituiset juoksuhousut ja kolme paria varrettomia sukkia :D

2. Isoin julkkis jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni
Taidetaan nimet pitää omana tietona, mutta menee vammaisurheilun puolelle :D

3. Viimmeksi Googlasin..
Kreikan saaria, jotka oli ennen Azoreiden ”löytymistä” yhtenä lomakohdevaihtoehtona. Ne kuitenkin kalpeni Azorien myötä :)

4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni...
Vaikea sanoa mikä nyt olisi kaikkien aikojen huonoin, mutta varmasti pettymyksiä on tullut tai on jäänyt kaapin perukoille käyttämättömänä. Joihinkin vaatteisiin ei vaan ”kiinny”, vaikka mitään vikaa ei olisikaan. Ei vaan nappaa... :D

5. käsilaukussani on juuri tällähetkellä..
Rahapussi, korttikotelot(kauppojen asiakaskortteja), nenäliinapakkaus, kotiavaimet, Ruistempovälipalapussi, Vihreätee-energiajuoma, Mango-energiapatukka, eka sidos Patrik Borgmannin kirjasta Rentoa painonhallintaa sekä mp3-soitin työkenkiä unohtamatta. Aamulla sujautan mukaan vielä puhelimen. Olen pakannut siis jo tavarani huomiselle hierontakeikalle ja laukku on iso nahkainen olkalaukku :D Sinne mahtuu hyvin kengätkin muovipussissa, sidos kirjaa jne. En kuitenkaan jatkuvasti kanna tuollasta määrää tavaraa mukanani... Mut puhelin, rahat, avaimet on niitä useimmiten mukana kulkevia asioita. Nyt tarvii olla tuo soitin muistiinpanoja varten ja luettavaa, jos iskee ylimääräsiä taukoja.

6.suosikkikatuni koko maailmassa..
No hoh-hoh... Ei kyllä aavistustakaan :D

7. Tyypillisin asuni..
Riippuu niin tilanteesta... Lekkarit ja oikeanlaisella leikkauksella oleva tunika. Suora/laatikkomalli ei käy. Sellaisessa näytän säkkiin pukeutuneelta kammotukselta. Oikealinjainen asu saa hyväksynnän. Housuissa paljon mustaa, tunikoissa sinistä eri sävyissä, turkoosia. Lenkkeillessä lenkkivarustus, joskus viileämmällä säällä farkut ja pusero. Helteellä shortsit, toppi tai teepaita, joskus hellemekko.

8. Hienoin/Kallein ostokseni on..
Kyllä se on ehdottomasti oma asunto, jossa tälläkin hetkellä asun.

9. Olen riippuvainen...
En haluaisi olla mistään riippuvainen, mutta kyllä jos puhelimestani otettaisiin ruudunlukuohjelma pois, tai tästä tietokoneelta... elämä muuttuisi aika helvetilliseksi. Ajatelkaapa vaikka niin, että teillä olisi puhelin tai tietokone, mutta näyttö pimeänä :( Olenko siis riippuvainen tietokoneesta ja puhelimesta... Kyllä tämä tietokone mahdollistaa apuvälineineen niin paljon, että vastaus on KYLLÄ!

10. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla..
Rento, hillitty, tavis ;)

11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa?
Aika paha... Pakko kai vastata jokin iso tavaratalo, josta löytyy kaikki mahdollinen. Mieleni tekisi kirjoittaa joko Hyvinvoinnin verkkokauppa tai Ruohonjuuri, mutta kummastakaan ei toistaseksi saa erityisemmin vaatteita. Tosin Hyvinvoinnin verkkokaupan tuotteita tänään selatessa löysin lasten koossa olevia luomupuuvillapaitoja. Mut ehkä se olis Prisma tai vastaava, jos olis pakko... Onneks ei ole :)

12. En ole ikinä ostanut mitään..
Hm... vähän omituinen kysymys, mutta en ole ostanut autoa, purjevenettä, polkupyörää, oopperaesitykseen lippuja, matkaa Afrikkaan, huumeita, masennuslääkkeitä, käsirautoja, asetta... Jokohan riittäs???

13. Parhaat outlet-löydöt teen ehdottomasti.. Hm...
Enpä oikein tiedä

14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin.. Eipä väliä, taitasin myydä eteen päin

15. Seuraava suuri hankintani on..
Hankintalistalla ei ole mitään isompaa, vähän harkittu spinningpyörän uusimista. Se on kuitenkin vasta harkintaasteen hyvin alkuvaiheessa :D

16. Tyyli-ikonini on.. Mitäs hittoa sellasella teen? Mulla on mun tyyli ja muilla taas omansa :O

17. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän..
Mulla kenkiä on aika paljon, joten tähän ei pitäisi laittaa mitään... mutta, hyvät sandaalit, jotka ei aiheuta rakkoja olis kivat... Mun jaloilla se vaan taitaa olla mahdottomuus...

18. Unelmieni laukku on.. Musta olkalaukku kokoluokkaa a4, jossa päällä pari pienempää taskua. Mulla on sellanen Addun olkalaukku Barceloonasta ostettuna, se on aika täydellinen. Ja taas tietysti riippuu tilanteesta. Tuo mun nahka”säkki”laukku on myös ihana :D

19. käytän kuukaudessa vaate- yms. shoppailuun..
Riippuu kuukaudesta, tarpeesta. Useesti ostan enempi kerrallaan ja sitten menee kuukausia ettei tarvii ostoksia juurikaan tehdä.

20. Verkossa shoppailen mieluiten..
Dermoshop ja Hyvinvoinnin tavaratalo-verkkokauppa. Ylipäätään nettikaupat joissa on helppoa liikkua ruudunluvun avulla, ja joissa tuotteista kerrotaan kunnolla. Tuo Hyvinvoinni.fi on siitä erittäin mahtava ostospaikka, kun voi lueskella tuotteiden ainesosista, osasta käyttöohjeitakin jne. Dermoshopissa sama homma.

21. Suosikkimuotiblogini on..
Hm... Ei vois vähempää kiinnostaa! En siis seuraa en nyt enkä varmasti myöhemminkään :)

22. Olen kauneimmillani.. Sitä pitää kysyä joltain muulta, vaikka avokiltani :)

23. Makutuomarinani toimii.. Itseni lisäksi pitkäaikainen avustajani

24. Hiukseni ovat.. Lyhyet ja värjätyt

25. Toiveammattini on.. Kaippa se on se mitä työksenikin teen

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Valokuvia tekstejä elävöittämään

YSTÄVÄNI AVUSTUKSELLA BLOGINI KIRJOITUKSET SAIVAT LISÄELÄVÖITYSTÄ VALOKUVIEN MUODOSSA. VALITETTAVASTI ITSE EN OSAA TÄNNE KUVIA LAITTAA, ENKÄ OIKEIN TIEDÄ ONKO SE SOKKONA YLIPÄÄTÄÄN MAHDOLLISTA, JOTEN JATKOSSAKIN VALOKUVAT TULEVAT VIIVEELLÄ. MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN NIITÄ KUITENKIN TULEE TULEVAISUUDESSAKIN, JA ILMOTTELEN KYLLÄ PÄIVITYKSISTÄ.
JA TÄSSÄ OTSIKOT PÄIVÄMÄÄRINEEN MIHIN VALOKUVIA ON LISÄTTY:

MAANANTAI 20. KESÄKUUTA 2011
Terveellisen ruuan päivä ja ajatuksia laihtumisesta

TIISTAI 14. KESÄKUUTA 2011
Helleviikon kesäpuuhat ja ruoka

TORSTAI 9. KESÄKUUTA 2011
Tunteita, riipaisevia tunteita harmaakuonon nivelrikkoepäilyn johdosta

SUNNUNTAI 5. KESÄKUUTA 2011
Kuulumisia toukokuulta

TORSTAI 19. TOUKOKUUTA 2011
"Ruokaherätys" - yrtit kasvamassa, Hyvinvoinnin ja Ruohonjuuren vakkariasiakas

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Lomamatka varattu ja juhannus käsillä

Näin juhannuksen vieton kynnyksellä on pakko hehkuttaa!!! Nimittäin eilen varasimme lomamatkan Azorien saarille elokuulle. Nyt jaksaa paiskia kesän töitä. Aloitamme maanantaina lomalaisten hieronnat ja lisäksi iltaisin hoidamme oman firman asiakkaat. Kolmas kesä näin, mutta se tietää rahaa :) Viime kesän heinäkuusta ja elokuun alusta muodostui aika raskaat. Huone, jossa hierontoja teemme sijaitsee käytävällä, jossa uima-allas ja sauna. Kosteus ja lämpö taattu. Ilmastointi ei vörkkinyt kunnolla, joten helle oli sisälläkin, varmasti 30-35 astetta. Ei voinut puha enään hyvästä esteettisyydestä hien noruessa pitkin jalkoja, vatsaa, otsaa, naamaa, selkää. Vähän lohdutti asiakkaiden tilan olevan sama. Nestettä kului hirveät määrät. Ja työt jatkui useasti illalla kotona, onneksi vähän viileimmissä olosuhteissa. Illalla sitä rojahti pihakeinuun kuin märkärätti. Ei tullut mieleenkään tehdä jokin treeni. Se harmitti, mutta ei vaan kyennyt jaksamaan. Nyt olen päättänyt, että kello soi aamukuudelta ja koiran kanssa 4.5 km lenkki joka työaamu. Tuo on minulle haastavaa, ei niinkään se lenkki, mutta herääminen. Aamut ei ole mun juttu. Silti olen päättänyt yrittää. Ehkä se antaa myös laihtumiselle lisäpotkua.

Tuota matkaa odotan innolla, sillä varasimme jo muutaman retkenkin. Käymme mm. kraaterijärvillä, ananasplantaasilla, pikkukylissä, vesiputouksilla, saaren pääkaupungin kävelykierroksella ja illallisella paikallisten luona, jossa kouluratsastusesitys, bortugalilaista musiikkia ja perhe kertoo elämästään saarella. Harkinnassa on vielä auton vuokraaminen pariksi päiväksi.

Matkaa miettiessämme ensin katselimme Kreikan saaria ja niistä eniten Korfua, mutta vilkaistessa Azorien saaria nuo Kreikan saaret alkoivat tuntumaan tylsiltä turismirysiltä. Turismia on varmasti myös Azoreillakin, mutta sielä ei ehkä vielä turismin tuomia lieveilmiöitä niin paljoa. Kuvaukset luonnosta ja saaren mahdollisuuksista sai houkutelluksi. Varasimme matkan Hispanjan matkatoimistolta, jolla oli laaja retkitarjonta ja kohtuulliset hinnat. Lukijani, jos olet käynyt Azoreilla tai käyttänyt Hispanjan palveluksia, kerro ihmeessä kokemuksista kommentteihin.

Mutta nyt on aika keskikesän juhlan. Ilmakaan ei vaikuta niin kamalalta mitä vielä eilisiltana. Ystävämme tulee koiransa kanssa, luvassa rentoa yhdessä oloa hyvän ruuan äärellä. Juhannuksena kuuluu myös saunoa, joten avokki osti vihdan. Ah, miten se tuoksuukaan ihanalta. Avokki tuolla nyt tekee juhannusaaton treeniä, rauta vaan ryskyy. Kuulemma muuten tulee huono omatunto eikä voi huomenna relailla vaan. Ja taitaapi toinen syy olla, eilen postin kautta tulleet uudet käsipainot 20 kg per kiekko. Onhan niitä ihan pakko testata heti.



Mutta eihän näin juhannuksena saa tähän koneelle jämähtää. Nyt toivottelenkin kaikille hauskaa juhannusta ja lähden laittamaan sänkyyn puhtaat lakanat. Puhtaus, raikkaus kuuluu juhannukseen! Vierassänky onkin jo pedattu.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Hesarin artikkelin pohjalta pohdintaa

Eilisessä Hesarissa Elina Lappalainen kirjoitti otsikolla Hiilihydraattikammo ja kevyttuotteiden suosio lasku näkyvät jo tuotekehityksessä”. Mielestäni on hienoa, että yhä useampi meistä on herännyt ja tarkkailee syömisiään. Kevyttuotteet ei varmasti ole terveellisempi vaihtoehto kuin aito ruoka. Aitoa ruokaa voi nautiskella vähemmän, jos on vaaraa liikakaloreista. Tällöin ei saa kehoonsa kaikkea ylimääräistä kemikaalimoskaa, joten suunta on ehdottomasti hyvä. En voi unohtaa Jukka Harjun arviota meidän syövän keskimäärin 7 kg vuodessa erilaisia kemikaaleja lisäaineiden muodossa. Määrä on aivan järkyttävä. Ei ihme, että kroppamme ei toimi kunnolla. Ei se voi tietää mitä tekee sillä kauhealla moskakasalla. Sitten se moska jää kehoomme rasittamaan elimistöämme ja osaltaan auttamaan lihomista.

”Terveellisyys tarkoittaa yhä useammalle lisäaineettomuutta ja luonnonmukaisuutta”, Lappalainen kirjoittaa artikkelissaan. No varmasti! On kropassa paljon parempi olo mitä vähemmän siellä on keinotekoista moskaa. Ja kyllä luonnollisuus ja aitous on niitä mitä pitäisi kunnioittaa. Ruokabisnes on mennyt ihan vikasuuntaan näillä kaikenmailman kevyttuotteilla yms. Aitous on unohdettu ja ihmisille myydään ties mitä. Ja me ostamme, koska suositellaan esim. näitä vähärasvaisia tuotteita. Onneksi suunta on muuttumassa ja aitouden arvostus palaamassa. Valion markkinointijohtaja Rauno Hiltunen sanoo tuossa Hesarin artikkelissa ”Kevyttuotteet olivat iso trendi vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt niiden kasvu on pysähtynyt. Voin myynti on kasvanut merkittävästi.” Muistan tuon ajan hyvin, aloitin laiharin syksyllä 2007 ja otin paljon ruokaohjeita Keventäjistä. Ohjeet suosivat paljon kevyttuotteita. Rasvat minimiin ja sokerit korvattiin keinotekoisilla makeutusaineilla. Okei, kiloja lähti, mutta ovat kyllä tulleet valitettavasti takaisin. Ja mitä lie kroppani sai esim. kevytjuustoista? En ehkä halua edes tietää. En toki syytä yksistään lisäaineita, korvaavia aineita takaisin tulleista kiloista, mutta nykyisellä ajattelullani valitsen mielummin aidon, puhtaan, laadukkaan tuotteen. Toisaalta, silloista toimintaani voisin puolustella tietämättömyydelläni. Minulle suositeltiin Keventäjät-palvelua ja koinkin saaneeni sieltä hyviä ruokaohjeita. Osaa käytän vieläkin, mutta aidoilla ei kevyttuotteilla. Esim. kylmäsavulohitäyte uuniperunalle on aivan ihanaa. Siihen tulee tuota ihanaa kylmäsavulohta, kermaviiliä, kurkkua ja tilliä + mausteita. Kermaviilinhän olisi pitänyt olla kevytversio, mutta siihen en silloinkaan ”alentunut”. Ostin ja ostan normaalia kermaviiliä! Olisikin mielenkiintoista tietää onko ruokaohjeissa ja suosituksissa tapahtunut Keventäjissä muutoksia. Näkyykö tämä aitouden paluu, tai monen suosima vähähiilarinen ruokavalio.

Artikkelissa kerrotaan Valion jo tuoneen markkinoille mm. rahkoja joihin on lisätty proteeiinia ja Fatzer puolestaan huomioi tämän uuden suunnan myymällä vähähiilarista leipää. Mitä protskua tuo lisätty proteiini mahtaa olla, onko se aitoa vai jokin kemikaalinen muunnelma? Ja pysyykö leivän aitous hiilarivähennyksellä. Siemenien ja täysjyvän lisääminen ovat hyvä, tai jos vehnäjauhoja korvataan esim. aidoilla mantelijauhoilla luonnollisesti. Entä jos tämä trendi saa aikaan taas uusia kemikaalisotkuja missä hiilarit korvataan jollain keinotekoisella? Se on pelottava ajatus, mutta varmasti aiheellinen huoli. En kannata täysin hiilaritonta ruokavaliotakaan, mutta on hyvä tiedostaa millaisia hiilareita syö ja säilyttää niissä kohtuus. Mitä enempi täysjyvää sen parempi, sillä tuo käsitelty valkoinen vehnäjauho ei kyllä sisällä mitään ravinteita mitä voisi hyödyntää ja kyllä tulee niitä turhia kaloreita turhien hiilareiden muodossa. Ja miten siihen valkoiseen leipään joillekin iskee kauhea himo... Iskeekö se himo hyvälaatuiseen täysjyvätuotteeseen? Monella ei, kylläinen ja tyytyväinen olo tulee vähemmälläkin ahmimisella.
Joskus luin Sokeripommi-nimistä kirjaa, jossa puhuttiin siitä miten tuo käsitelty ja valkaistu vehnäjauho sekä sokeri ovat addiktoivia aineita. Uskon siihen täysin. Ja kun niihin yhdistetään rasva, avot! Mutta kun ne ovat käsittelemättömiä tilanne muuttuu. Ei minun tee esim. mieli täysruokosokerista olevia herkkuja samalla tapaa kuin valkoisesta sokerista tehtyjä. Tulen tyytyväiseksi paljon vähemmästäkin. Toisena voisin mainita suklaan, mitä tummempi sen parempi. Siihen ei tule himoa, mutta auta armias suklaa, jossa on sokeria vaikka kuinka, levy katoaa. Nytkin tuossa pöydällä on 85% tummaa suklaata. Rivi riitti, en halua sitä enempää. Tuosta täysjyväsokerista tulikin mieleen, että vertailimme avustajani kanssa sitä ja ns. tavissokeria toisiinsa. Valkoisesta sokerista puuttui rasva, proteiini, kalsium ja täysjyväsokerissa oli vähemmän hiilareita.

Omaa elimistöäni ajatellen olen kokenut painon pysyvän kurissa mitä vähemmän leipää yms. tuotteita sen parempi. En ole leipää hylännyt kokonaan, en pastaa, riisiä tai perunaakaan, mutta vähentänyt paljon. Olen tyytyväinen ateriasta, jossa on salaattia ja proteiinin lähteenä, lihaa, kanaa tai kalaa. Pavuissa on paljon protskuja, joten niitä pitäisi opetella syömään. Onneksi kuitenkin löysin nuo Falafelit ja linssejä on jo kotona odottamassa kokeiluaan.
Minusta tuntuu,että jos syön paljon leipätuotteita, pastoja yms. ne sitovat nesteen kroppaani ja painonnousu juhlii. Siitä syystä olen vähentänyt hiilarituotteita ja etenkin vehnäisiä sellaisia. Ja toki laihduttamisen kannalta myös herkuttelua on vähennetty, joten sokereiden määrää on minimoitu. En lisää sokeria, enkä muitakaan makeutusaineita hunajaa lukuun ottamatta mihinkään. Minusta tuntuukin, että olen oppimassa omaa kroppaani ja sitä miten se toimii, mitä se vaatii, mitä se haluaa voidakseen hyvin. Laihduttaessaankin pitää voida hyvin eikä saa olla jatkuva nälkä tai stressi. Stressihormoonin jyllätessä ei laihdutuskaan suju, eikä muutenkaan ole kivaa, jos pipoa kiristää. Parempi on olla positiivisella mielellä, oppia, ymmärtää kehoaan ja nauttia kevyemmästä, paremmasta olosta. Ja mitä vähemmän lisäaineita sitä vähemmän kroppaan kertyy kaikkea ylimääräistä turhaa moskaa.

Huhuuuh, tulipahan paasattua... Ja artikkeli herätti näköjään tällä kertaa näin paljon aatoksia... Löydätte sen Täältä *klick*

Ja aiheesta myös Lisäaineetonta-blogissa
Kannattaa alkaa seuraamaan blogia. Siellä Blueberry ja Iive  kertovat lisäaineettomista tuotteista.

Myös Pöperöproffa omassa eilisessä blogautuksessaan pohtii tätä uutta ruokasuuntausta ja mitä se tuo tullessaan.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Terveellisen ruuan päivä ja ajatuksia laihtumisesta

Käsittääkseni Satu Silvon omistama Sivoplee on tunnettu ja suosittu lounaspaikka. Meilahdesta korvalääkäristä matkasimme ratikalla Hakaniemeen ja päätimme lounastaa Silvopleessa. En ollutkaan käynyt siellä koskaan aikaisemmin. Ruoka oli todella herkullista. Söimme Pufeepöydästä ja annoksen hinta määräytyi annoksen painon mukaan. Ehdottomasti yksi suosikeistani oli omenasipulisalaatti, jonka ohjeen voisin huolia itsellenikin :D Kukkakaali ei kuulu suosikkeihini, mutta kevyesti höyrytetty ja pestolla maustettu versio olikin mitä parhainta herkkua. Marinoidut kikherneet ja keltainen kiivi vei myös kielen mennessään. Lohikäärmehedelmä ei maistunut oikein miltään, ei hyvää eikä pahaa. Taatelikaalisalaatti oli yllättävän hyvää huomioiden etten ole taateleiden ystävä. Linssejä pääsin maistamaan ja eivät nekään hassumpia olleet. Lämpimänä söin tomaattisessa kastkkeessa olevia kasviksia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa. Ravintolasali on korkea, joten paikassa oli kovin kaikuisaa ja vähän sellanen työpaikka- tai kouluruokalafiilis. Ruoka teki minuun vaikutuksen.

Silvopleen vieressä olikin Ekolo, joten sinne ostamaan Falafel-jauhoseosta ja kokeilumielessä kookosvettä ananaksella ja kirsikalla maustettuna. Falafel-pyörykkäseos maksoi Ekolossa 2.90 e ja saman tuotteen saa Hyvinvoinnin verkkokaupasta hintaan 2.49, joten seuraavan kerran kun teen Hyvinvointiin tilauksen listalle myös nuo uudet herkut :D

Ja kun ”ruokasnobpailussa” alkuun päästiin kävelimme Hakaniemen halliin ostoksille. Vaikka kuhafileiden hinta tuntuikin aika suolaiselta ostimme niitä. Mukavaa saada vaihtelua loheen välillä. Tänään siis aterioimmekin pannulla paistettua kuhaa omilla yrteillä maustettuna(sitrusbergamontia, basilikaa ja tilliä), lisukkeena höyrytettyä parsakaalia ja uusiaperunoita.
Ihanan terveellistä ja herkullista!

Juustotiskiltä löytyi kotimaista vuohenjuustotsettaria ja brandipähkinäjuustoa. Ja sorruin ostamaan kylmäsavuporoa 200g. Järkyttävän kallista! Ah, mutta niin ikiharvinainen herkku. Avokille vielä raakatuoremakkaraa possusta yrtein ja valkosipulilla maustettuna. Huh, rahaa meni ehkä liikaakin, mutta nautitaan arvokkaasti hyvästä ruuasta. Ja vielä ennen kotiutumista ihan tavisruokakauppaan S-markettiin, josta Harmaakuonolle kaalia, porkkanaa, meille salaattiainekset, luonnonjugurttia jne.

Tästä ruokashoppailusta voinkin hypätä aiheeseen mitä olen jonkin verran viime aikoina miettinyt. Olimme nimittäin viikonloppuna eräissä juhlissa, jossa tarjolla mm. ”peitettyjä nakkeja”, eli voitaikinan sisään laitettu nakinpalasia, dallaspullaa, sipsejä ja jotain niitä suikerosipsejä :D Booli valmistettu lantrinkinaan Funlihgtiä. Aspartaamia sisältäviä tuotteita olen vältellyt jo pidempään ja tuo mehu on yksi kammotuksista nykyisin. Toisaalta paikalla oli myös diabeetikoita, joten sinänsä ymmärrän haetun sokerittoman vaihtoehdon, jotta kaikki voisivat juoda samaa. Enkä halua moittia tarjoilua, mutta olen tainnut ”kasvaa” toisella tavalla ruokailijaksi :) Miten ystävä- ja kaveripiiri siihen suhtautuu? Olenko ruokasnobi? Viihdytäänkö seurassani ruokailumuutoksistani huolimatta? Toisaalta tämä on minun elämäni ja jos koen laadukkaan ruuan tärkeäksi ja nautinnolliseksi, miksi en toteuttaisi itseäni? Eivät ne todelliset ystävät katoa. En kuitenkaan haluaisi etääntyäkkään, mutta jos se hinta on maksettava maksan sen. Terveys ja laadukas ruoka ovat kuitenkin elämän hyvinvoinnin kannalta oleellisia asioita. Ja onneksi on niitä samanhenkisiäkin ihmisiä ympärilläni ja toivottavasti täällä ”blogimailmassa” myös löytyy uusia kontakteja. Kyllä minä juhlissa vähän maistelin tarjolla olleita herkkuja, mutta huomasin miten vähän niistä välitinkään.

Laihduttamisestani olen tähän mennessä kirjoittanut aika vähän, mutta ehkä erilaisia laihdutusblogeja löydettyäni rohkaistun siitäkin kirjoittamaan enemmän. Olen lyhyt, vain 156 cm pitkä, ja aina olen ollut pyöreä ja en ole aikuisiälläni painanut alle 60 kiloa koskaan. Ja tuo onkin tavoitteeni, vielä joskus painaa alle 60 kg. Kymmenen kiloa pitäisi saada pois. Tällä hetkellä paino on jymähtänyt paikalleen. Heilahtelee kilon verran, joten nyt täytyisi löytää ”lääkkeet” uuteen painon laskuun. Jojoilusta haluan ehdottomasti eroon ja varmasti tämä ruokainnostuskin kertoo omaa kieltään toivottavasti pysyvästä muutoksesta. Motivaatiota on ainakin helkkaristi. Minun äitini ja minun molemmat mummut ovat olleet pyöreitä. Olen leveälanteinen, joten ”kukkakeppiä” minusta ei saa tekemälläkään. Jos oikein vaatisin itseltäni, pudotettavaa voisi olla jopa 15-18 kg, mutta tässä vaiheessa tuo 60 kilon rajapyykin alittaminen on se mihin pyritään. Laihdutuksesta en halua pakkopullaa, vakavaa touhua. Sen pitäisi pystyä tekemään rennosti ja hyvällä fiiliksellä, joten endorfiini jyllätköön jatkossakin.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Sadeviikon ruokaelämyksiä ja blogien toimivuustaistelua

Tällä viikolla kävin ensinmäistä kertaa Ekolossa ostoksilla. Ruohonjuurea ehkä vähän pienempi valikoima, mutta mukavia löytöjä jälleen. Ostin saunajuomaksi itselleni sekä avokille limsapullot. (Valmistajaa en valitettavasti muista) Limsa sisälsi luonnon väriaineita ja valmistus käymismenetelmällä, tuotteessa ei kuitenkaan alkoholia. Makuina Seljankukka ja appelsiini-inkivääri. Maistoimme toisiltamme, joten kumpikin maku tuli tutuksi. Juomassa vähän hiilihappoa eikä mielestäni kovinkaan voimakas maultaan. Varmasti parempi vaihtoehto limsoille, kemikaalisotkusiidereille tms. No onneksi meiltä saunominen sujuu ihan vedenkin voimalla. Harvoin kahdestaan ollessamme meillä onkaan mitään erityisempää saunajuomaa. Viimeksi taisi olla huhtikuussa, kun sain lääkäriltä korvaleikkauksen jälkeen saunomisluvan. Silloin ostin kuivaa omenasiideriä Englannista pari pulloa per nokka. Tuolloin saunoimmekin yli kaksi tuntia. Se oli ihana ilta.
Ostoskoriin ”eksyi” myös oliiviöljyä sekä sitruunalla maustettua oliiviöljyä, tummia seesaminsiemeniä, jotka ovat paketin kyljen mukaan vaaleita siemeniä ravintorikkaampia sekä ruskeita linssejä. Mun on pakko tunnustaa etten linssejä ole käytännössä syönyt koskaan. Toukokuussa ollessamme intialaisessa syömässä maistoin vähän yhden seurueen jäsenen lautaselta :D ja hyvää oli. Nyt pitääkin etsiä joitakin hyviä linssiruokaohjeita, jotta pääsen testaamaan. Ostin toisenkin uuden kokeiltavan, nimittäin Bauckin Falafel-pyörykkäjauhoseoksen, josta Hyvinvoinnin verkkokaupassa sanotaan:
Gluteeniton taikinaseos falafel-pyöryköihin. Pyörykät sisältää mm.
kikhernettä, kuminaa ja persiljaa.Luomutuote. Gluteeniton, Maitoproteiiniton, Laktoositon, Hiivaton.

Ainesosat
Kikherne* (rouhe ja jauho), merisuola, kumina*, persilja*,
valkosipulijauhe*, korianteri*, valkopippuri*. (*= luomu)

Ravintosisältö / 100 g jauhetta
Energiaa, 1624 kJ / 384 kcal
Proteiinia, 22,0 g
Hiilihydraatteja, 59,3 g
Rasvaa, 6,5 g

Valmistus
1. Lisää paketilliseen Falafel-seosta 2,5 dl vettä..
2. Sekoita massa tasaiseksi ja anna turvota noin 15 minuuttia.
3. Sekoita taikinaa vielä kerran ja pyöritä kostein käsin pieniä
pyöryköitä.
4. Paista kuumassa oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi.

Falafelista tulikin minun uusi herkku. Olivat todella hyviä salaatin kanssa, jossa oli mm. salaattia, basilikaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, siemeniä, vuohenjuustoa, Seuraavalla kerralla aion valmistaa joko kermaviili- tai tomaattikastikkeen lisukkeeksi, sekä lisätä ainakin yhden valkosipulin kynnen ja vähän yrttejä pyörykkäseokseen.

Viime päivinä ollaan saatu vettä reilusti. Välillä on satanut aivan kaatamalla, hirveä kohina kuulunut katolta. Ilma on ihanan raikas ja tuoksuva ja se saa hyvälle tuulelle sateisuudesta huolimatta. Grillailut on jäänyt tällä viikolla yhteen kertaan. Ystävä vieraili 5kk-ikäisen labbispennun kanssa. Koirat vetivätkin melkoista painia takapihalla. Tosin mun Harmaakuono ei aivan pennun vauhdissa pysynyt. Haastoi leikkiin ja oli erittäin sosiaalinen. Että sellainen vanheneva opaskoira :D Grillissä paistui kasvisnyytit(munakoiso, kesäkurpitsa, paprika soijassa ja valkosipulissa oliiviöljyä unohtamatta), itse maustetut broilerfileet sekä Halloum-juusto, joka on suurta herkkuani. Pienoisena miinuksena sen suolaisuus. Jälkkäriksi kamomillateetä. Ystäväni autteli minua tämän blogin kanssa, jotta sain lukemani blogit teidänkin nähtäväksi. Siinä ilmeni meidän lukevan useampaa samaa blogia

Nyt olenkin taistellut miten päästä osallistumaan blogeissa käytäviin keskusteluihin. Nuo turvallisuustarkistukset ei ie8:lla onnistu. Ruudunlukuni ei vaan lue vaadittuja numerokirjainyhdistelmiä. Ja perjantaina järkytyksekseni totesin ettei kommentointi onnistu enään niihinkään missä tuo turvallisuustarkistus on pois päältä. Lähetä kommentti-painikkeesta ei vaan tapahtunut kerrassaan mitään. Kirosin bloggerin ja ruudunlukuni syvälle jonnekin. Eilen asensimme koneelleni Firefoxin lisäpalikan Webvisum, joka mahdollistaa nuo turvakodien luennan, jippii!!! Päivällä blogeja lukiessani kuitenkin koko ajan tuli ”yhteysvirhe”-herjaus, joka ilmeisesti johtui sivun liian hitaasta vastaamisesta. Koin suurta turhautumista. Illalla kuitenkin Firefoxin kautta onnistuin kommentoimaan, joten ehkäpä tämä tästä. Pääsen jakamaan ajatuksiani teille muillekin keskusteluissa.

Ja lopuksi on vielä tehtävä tunnustus ;) Avokki osti kaupasta perunasipulisekoitusta, broilerfilesuikaleita ja fetaa ajatuksena tehdä folioon nyyttejä ja grilliin. Noh, ei tuonne sateeseen jaksettu, joten tehtiin uuniin vuokaan laatikko. Maustoin broilerin soijahunajalla, lisäten valkosipulia ja Chiliä. Otin uunivuuan esille broilerin lilluttuaan marinadissaan riittävän kauan ja jääkaapista ruokakermaa. Mietin vielä onkohan meillä sitä, avokkini kun ei kermasta maininnut. Kas, käteen osui purkki ja minä iloisena toteamassa kermaa olevan. Kaadan tuon KERMAN vuokaan, lisään vähän mustapippuria ja vuorisuolaa. Maistaessani onko mausteita riittävästi toteankin kaataneeni astiaan vaniliakastiketta :D :O Kiroan ja avokkini miehisesti toteaa ”no siitä tulee vaan makeampaa”. Olin jo viemässä sotkua pois. Ihmettelin, että oikeastiko se meinaa, että ruoka tehdään siihen. Noh, tehtiin :P Ja olihan se makuelämys! Uunista tuli jännittävä hivenen makea tuoksu. Ryhtyessäni syömään ja saadessani fetan palan suuhuni, räjähdin hersyvään nauruun. Se maku oli niin huvittava :D Avokki totesi olevansa niin nälkäinen ettei ehdi maistella. Lisää ei kuitenkaan ottanut :( Mietti kuitenkin, että pääruuassa tulee myös jälkiruoka samaan annokseen :) Uskokaa vaan, saan tästä mahtavasta ruuasta kuulla pitkään. Toisaalta avokki voi syyttää vain itseään halutessaan tuon laitettavan uuniin. Ehkä hällä jyrräsi vielä treenin jälkeinen endorfiini, penkistä nousi kevyesti 120 kg!

Blogi sai uuden nimen: Endorfiinista voimaa

Blogin nimi vaihtui Yritys ja harrastaminen-nimestä Endorfiinista voimaa-nimeen. Tämä siitä syystä, että yrittäjyydestä kirjoitukset ovat jääneet lähes kokonaan ja terveys- ja treenijutut laadukkaalla ruualla höystettynä lisääntyneet. Yritykseni merkitsee yhä ja on tärkeä osa elämääni, jatkossakin varmasti sivuan myös sitä puolta elämästäni. Endorfiinin jyllätessä kropassa, on aivan huippumahtava olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Tuon fiiliksen kokee parhaiten hyvän treenin jälkeen. Siitä saa voimaa joka tasolla, joten miksipä ei Endorfiinista voimaa ;) Huippuolo tulee myös onnistuneista makuelämyksistä, laadukkaasta ruuasta, vaikka tällöin ei endorfiini jyllää niin kirjaimellisesti kehossa, mutta se HYVÄ FIILIS. Se on tavoittelemisen arvoinen. Ja etenkin sen pitkäkestoisuus. Elämä ei kuitenkaan ole yhtä _endorfiinia_ ja niitä paskojakin päiviä tulee, on elämän huolet ja murheet. Tarkoitus ei siis ole tästä tehdä mitään yltiöpositiivista tekopirteää blogia, vaan juuri sellainen miltä minusta milloinkin tuntuu ja endorfiini antakoon voimaa henkiseen jaksamiseen ja superihanaa oloa kroppaan. Ihminenhän on kokonaisuus. Ja tämä ihmiskokonaisuus pujahtaa nukkumatin kanssa treffeille ja jatkaa kirjoittamista päiväsaikaan pirteämpänä. Teki vielä vaan mieli postata nimenmuutosfiilikset :D

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Helleviikon kesäpuuhat ja ruoka

Kylläpäs tuo sää nopeasti muuttui; eilisiltana vielä huokailua kuumuudesta ja nyt jo joutuu pohtimaan suojatako yrtit ensi yöksi kylmältä. Tuo mennyt lämpöaalto käsittääkseni on kesäkuussa aikas harvinainen ilmiö täällä Suomessa. Rakastan kesää ja kesäpuuhastelua, mutta välillä helteillä iskee ahdistus/masennus omasta näkövammaisuudestaan. Ei voi vaan heittää sandaaleja jalkaansa ja lähteä rannalle tai hengailemaan jonnekin muualle. Tai no voi, mutta eihän se yksin ole mukavaa, tuskin näkevästäkään... No joka tapauksessa tuo ahdistusfiilari on kurja ja inhoan sitä. Onneksi en kärsi siitä kovin usein, lähinnä kuumina kesäpäivinä, jos en pääse toteuttamaan kesäpuuhailua ja purkamaan kesäenergiaani. Tälle hellejaksollekin tuo ahdistus ehti vierailulle pariinkin otteeseen, mutta onneksi positiivinen luonne vie yleensä voiton, ja pääsin nauttimaan kesästäkin. Tosin Harmaakuonon nivelrikkoepäily lisäsi paskaa oloa, mutta helpotus oli suuri epäilyn osottauduttua vain epäilyksi.

Toissasunnuntaina kävimme Hakaniemen torilla kiertelemässä ja shoppailemassa. Avokkini osti mm. säilykkeessä käristysporoa ja kauppias korosti ettei tuotteessa ole säilöntäaineita. Harmaakuono sai pari poron luuta joista onkin takapihalla nautiskellut meidän grillaillessa. Ostin luomupuolukkahunajaa, jota ajattelin kokeilla smoothieksiin. Kalakauppiaalta ostimme herkullista kylmäsavusiikaa ja Kivikylän pisteestä avokille maksamakkaraa ja savupalvia. Lopuksi ehdimme vielä istuskella ja nautiskella upeasta säästä ennen kuin matkajatkui. Avokki tuli kotiin ostoksineen ja me avustajani kanssa lähdimme Ruohonjuuren tapahtumaan Liiku itsesi iloiseksi-lenkille. Lähtö tapahtui Kampin Ruohonjuuren edestä. Ensiksi hivenen pyörittelimme kroppaa ja sitten matkaan. Kiersimme kahdesti Töölönlahden. En ole aikaisemmin sielä käynytkään ja tuntui aika hienolta löytää sellainen paikka ihan ytimestä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jotenkin ihana leppoisa tunnelma. Kahviloissa paljon väkeä. Harmaakuono olisi mielellään käynyt meressä viilentymässä, mutta eihän sinne saaste- ja rytyrantaan voinut poitsua laskea. Poika selkeästi kärsi kuumuudesta ja etenkin toinen kierros meni hissutellen. Tuolloin tietysti pohdin paljon tuota nivelrikon mahdollisuutta, johtuuko matelu siitä. Noh kuvauksien mukaan ei.

Palattuamme Kampin Ruohonjuureen pääsimme siellä maistelemaan kookosvettä ja erilaisia pähkinöitä. Kookosvesi maistui hyvältä. Ehkä se olisi ollut vielä parempaa, jos olisi ollut vähän kylmempää. Tapahtumaan osallistuneet sai Ruohonjuuresta tuotekassit joidenka arvo oli n. 50 euroa. Kassista löytyi mm. Ecoverin tiskiainetta ja yleispuhdistusainetta, Frantsilan kylmägeeliä, Quinoasuklaapatukoita, Mango-energiapatukoita, pikkupusseja erilaisia muroja, kookosöljyä, luonnonkosmetiikkanäytteitä, Auringonkukansiemenleipätaikina-aines(vähähiilarinen), spelttipuurojauhoannospussi jne. Maanantai-ilta menikin niitä merkkaillessa pisteille. Ostimme keittiöön uuden keittiölipaston. Sinne ”purkitimme” mun terveysruokatuotteet ja purkkeihin merkinnät pistekirjoituksella mitä missäkin on. Nyt on tosi kätevää avata vain laatikko ja lukea purkin kannesta mitä siinä on. Meillä on paljon sinänsä kaappitilaa, mutta kaapit ovat kapeita ja korkeita, ei siis kovin käytännöllisiä tälläselle pätkälle. Nyt ei tarvitse kurotella ja varmasti kaapit ja lipaston laatikot pysyy siistimpinäkin, ainakin toivon niin. On muuten aika hassua, mutta jotenkin tuntuu tärkeältä, että nuo terveysruuat ovat siistissä järjestyksessä :D No kyllä toki siisteys on muillekin tavaroille, esineille ja tuotteille ihan tervetullut juttu. No joka tapauksessa tuolloin sunnuntaina vielä ennen kotiin lähtöä kävelimme Stockmannin herkkuun, josta ostin kolmen litran pönikän kylmäpuristettua omenamehua, joka on täydellisen hyvää, suosittelen lämpimästi! Sorruin ostamaan myös Siemencroishantteja, joihin olen hurahtanut Thehuoneessa. Kotona olikin ihanaa istuskella ulkona herkuttelemassa sellainen teen kanssa ja rentoutua kirjan parissa. Luen tällä hetkellä pistekirjoituksella Nora Robertsin kirjaa Musta ruusu, joka on jatkoa kirjalle Sininen daalia. Ei mitään huippulukemistoa, mutta pihakeinussa menee kivasti :D Kun luen ulkona luen mielummin pisteillä kuin äänitteenä. Samalla on ihana kuulostella lintujen laulua ja muita kesän ääniä. Jos istuisin siellä kirja korvilla moni ihana kesä-ääni jäisi kuulematta :) Ja se tuntuisi jotenkin epäsosiaaliselta. Nukkumaan mennessä kuuntelen aina kirjaa.

Keskiviikkona treenasimme avokin kanssa yhdessä kotikuntosalilla. Ehkä hellepäivää voisi paremminkin viettää. Ei vaan, meillä oli tosi hauskaa ja treenin jälkeen ihana olo. Mä penkkipunnersin ihan perussettiä ja sit apuliikkeinä käsipainopenkkiä ja pystypunnerrusta. Ylätaljalla vetoja eteen myötä- sekä vastaotteella, kulmatangolla hauiskääntöjä, kahvakuulalla heilautuksia, kyykkyjä tanko niskan takana jne. Sainkin jalat treenistä tosi kipeeks. Ne onkin mun heikko kohta ollu aina. Ylipäätään vapailla painoilla treenaaminen on ollut mulle aina hankalaa, koordinaatio yms. Taitaa valitettavasti tällä näkövammalla olla osuutensa asiaan. Oikeastaan vasta avokin myötä olen oppinut paremmin ja yläkropassa koordinaatiota löytyykin aika kivasti ja penkkipunnerruksessa tekniikkakin toimii. Mutta ne jalat, jalat... Kahvakuula on kyllä oikeesti tosi mahtava treeniväline. Sen kanssa kehittyy koordinaatio, voima, kestävyys, kehon hallinta jne. Siinä on oikeastaan vain mielikuvitus rajana. Mut kun ne pirun jalat tulee niin pirun kipeeks :( No kyllä se helpottaa kun treenikertoja tulee tiiviimmin. Ja treenikipu on tervettä, ei se tapa, vaikka portaiden nousu ja lasku onkin tuskaa. Joka tapauksessa treenin jälkeen oli niin huippufiilikset. Mulla oli brotskujuomana muuten smoothes, jossa oli hamppuproteiinia, raakasuklaata, parapähkinöitä, macajauhoa, vettä vuorisuolalla ja sitruunalla sekä mustikoita. Hunajaa siihen olisi voinut vähän heittää, olisi ollut ehkä vähän pehmeämmän makuista. Mutta muuten sotkotus oli ihan jees. Suihkun ja venyttelyn jälkeen grilli kuumaksi ja broilerfilepihvit paistumaan, jotka olin marinoinut soijahunajalla ja pippurilla. Lisukkeena salaattia, jossa rukolaa, jäävuorta, tomaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa ja hunajameloonia. En ole oikein aikasemmin rukolasta tykännyt, nyt se maistui ihanan kesäiseltä, joten aika-ajoin kannattaa testailla makuja uudestaan mistä ei ole pitänyt. Niistä saattaa ruveta tykkäämäänkin. Mulle kävi kyl just näin rukolan suhteen.

Perjantaina kävelimme avustajani kanssa kauppaan ja ostimme grilliin munakoisoa, kesäkurpitsaa ja bataattia. Pintaan vuorisuolaa ja pippuria. Ja kalatiskistä ahvenfilettä, joka oli kallista kuin faaan... Teki kuitenkin mieli saada jotain muuta kalaa vaihteeksi kuin lohta. Kauppias kertoi kalan tulleen heille edellisiltana Oulusta, joten olihan se sen pari päivää vanhaa ja eihän se aivan tuoreelta enään maistunut, vaikka ihan hyvää olikin. Omista yrteistä kalaa maustamaan pääsi sitruunamelissa ja ruohosipuli. Jälkkäriksi ostimme mansikkahimossamme ruotsalaisia mansikoita, jotka oli kovia ja onttoja sisältä. Varmasti säilöntäaineiden kyllästämiä kemikaalikammotuksia eikä hivellyt kenenkään meistä makuhermoja.

Lauantaina kävimme retkeilemässä Kaunissaaressa pienellä porukalla koirinemme. Lauttamatka kesti tunnin ja lautta lähti Vuosaaresta. Itse Kaunissaarta ei ihan hirveästi valitettavasti kierretty, koska aika meni grillikatoksella lettuja- ja makkaraa paistaen.
Kuvaaja: Sini Merikallio

Letut puolukkahillolla olivatkin herkullisia pitkästä aikaa. Makkrasta en nykyisin oikein välitä. Jos syön makkaraa sen pitäisi olla jotakin todella laadukasta ja vähärasvaista. Ei kuitenkaan keinotekoisesti kevennettyä. Mutta ilman makkaraa pärjään loistavasti ja ehkä kerran parissa kuukaudessa voin syödä yhden makkarankin. Ehkä letuista huolimatta kuitenkin parasta oli kun koirat pääsi rentoutumaan ja uimaan.
Kuvaaja: Sini Merikallio
Siinä vilistikin iloisesti neljä koiraa veteen lotraamaan. Ja varmasti helteisenä päivänä vesi viilensi oloa mukavasti. Ainakin paluumatkalla Harmaakuono nukkui tyytyväistä ja onnellista koiraherran unta. Lepäily jatkui kotona takapihan nurmella piehtaroinnin merkeissä mun lukiessa kirjaa keinussa. Mukavan kesäpäivän iltaan kuuluu grilli ja näin tälläkin kerralla. Possun ulkofilepihvit chilitahnalla ja valkosipulilla marinoituna sekä salaattia, jossa mm. rukolaa, appelsiinia, kurkkua, tomaattia, kurpitsan siemeniä, montsarella-juustoa. Ulkona on ihana vain istua kuunnellen lintujen iltakonserttoa ja nauttia muki teetä herkullisen illallisen jälkeen. Ai joo: lauantaiaamun smoothies: yksi avokado, pari pikkumittaa hamppuproteiinia, lusikallinen pellavansiemenrouhetta, 2 dl mustikoita, pari lasia vettä, jossa suolaa ja sitruunan mehua, kurpitsansiemeniä... Piti nälän hyvin loitolla. Lettukestien alkaessa mulla ei ollut vielä edes nälkä. Smoothieksen vetäsin ennen ysiä ja lettuja söimme kahden paikkeilla. Että hiljalleen alkaa löytyyn eri tilanteisiin toimivia smoothiessekoituksia. Se on kyllä ihan huippujuttu! Mut nyt taitaa olla aika lopettaa taas tämä ruuasta jauhanta. Onkohan mulla kohta yhtäkään lukijaa???

torstai 9. kesäkuuta 2011

Tunteita, riipaisevia tunteita harmaakuonon nivelrikkoepäilyn johdosta

Istun takapihalla olevassa puutarhakeinussa kesästä nauttien ja tartun tässä kirjoituksessa kipeään aiheeseen opaskoirasta luopumiseen. Näin meille ei onneksi vielä käynyt, sillä tiistaina otetuissa röndgenkuvissa ei ollut mitään löydöksiä. Joka tapauksessa tämän viikon aikana ehti pohtia paljon asioita, ja oikeasti tajusi kuinka paljon tuo karvainen apulainen merkitsee. Miten pahalta pelkkä ajatuskin sen eläköitymisestä saatika lopettamisesta tuntuu.
Poika on avannut minulle niin paljon uutta ja liikkuvampaa mailmaa. Kävelynopeuteni on moninkertaistunut valkoisen kepin kanssa liikkumiseen verrattuna. Liikkumisesta on tullut jouhevampaa ja olen saanut mahtavia kokemuksia erilaisissa opaskoiratapahtumissa joista voisi mainita esim. Lapin vaellus, peesaripatikat, retket eri luontokohteisiin jne. Olen tutustunut moneen uuteen ihanaan ihmiseen ja saanut uusia ystäviä. Ja miten koira onkaan myös verraton ystävä, aina iloinen kotiin tullessa tai töihin puettaessa. Häntä huiskaa valjaat nähdessään ja monesti pieniä kenguruhyppyjä kielloista huolimatta. Kyllähän sen on koiran ottaessa tiennyt, että se vanhenee ja jonain päivänä siitä on luovuttava. Ajatus on kuitenkin tuntunut kaukaiselta, mutta tosiasia on kuitenkin, että opastusvuosia on jäljellä maksimissaan 2.5 ja pojan täyttäessä 12 eläkepäivät alkavat joka tapauksessa. Vuosi sitten opaskoirien eläkeikä laskettiin 13 vuodesta 12 vuoteen, ja mielestäni se on hyvä asia. Kyllähän moni on asiaa myös protestoinutkin. Miksi koira ei voisi opastaa, jos on terve ja hyväkuntoinen? Mielestäni on kuitenkin hyvä koiran saadessa nauttia eläkepäivistä mahdollisimman terveenä ja hyväkuntoisena. Onhan se tehnyt pitkän ja vaativan työuran. Miksi se ei siis voisi saada loppuelämästään olla vain onnellinen tavallinen koira koiran metkuineen. Haistella lenkeillä, liikkua rennommin, tehdä asioita vanhan koiran tahtiin. Haluan ainakin oman oppaani saavan nauttia tuosta kaikesta, jos vain mahdollista. Oma tuska ei saa mennä koiran hyvinvoinnin edelle.


Viikko sitten menimme opaskoirakoululle eläinlääkärille rokotuksia varten. Selvisi kuitenkin ettei tänävuonna rokotuksia tarvita. Kynsien leikkuun yhteydessä ilmeni kiputila oikean takatassun kintereessä. Lääkäri oli heti sitä mieltä, että se on kuvattava ja suljettava nivelrikon mahdollisuus pois. Hänen mielestään nivelrikko ei heti eläköitytä koiraa, tietysti riippuen oireista ja miten pitkälle se on edennyt. Arveli koiran voivan opastaa vielä vuodesta kahteen. Sitten oltaisiinkin jo hyvin lähellä pojan eläkeikääkin. Kotiuduttuani mietin paljon tuota pojan eläköitymisasiaa. Avokki lohdutti sanomalla koirasta tulevan hänen eläkeläiskoira, että se saa olla kotonaan. Tästä on aina välillä puhuttu ennenkin. Muistan erään saunakerran kun avokkini sanoi oikein painokkaasti, että koiraa ei anneta mihinkään vaan hän pitää sen. Se liikutti minua kovasti ja tunsin suunnatonta helpotusta. Siitä huolimatta tunsin suunnatonta surua ja tuskaa miettiessäni, nytkö on tullut sen aika, ja miten pian se tapahtuu käytännössä jne. Pojan tilalle uusi opas tuntuu myös aika pelottavalta ajatukselta, vaikka nyt tietääkin paljon enemmän kuin nykyisen koiran saadessaan. Monesta asiasta on oppinut ja tietää miten on tehtävä toisin, kenties paremmin, johdonmukaisemmin jne. Ja sitten on muistettava uuden oppaan olevan täysin oma persoonansa, se on erilainen kuin tämä minun nykyinen harmaakuononi. Uusi voi olla paljon rauhallisempi, epäsosiaalisempi tai jotenkin muuten erilainen. Sen kanssa taistellaan kenties eri asioista. Ehkä liikaveto ei ole ongelma vaan paikalleen jämähtäminen. Huh, miten sitten osaankaan toimia??? Ja jos harmaakuono viettää eläkepäiviään haluammeko toisen koiran talouteemme? Vastaus on kyllä, koska haluan reippaan liikkumiseni säilyvän, laajan ulkoilumahdollisuuksien pysyvän jne. Että voin ulkoilla pitkiä lenkkejä myös ilman ihmiskaveria. En asu yksin ja avokin mielipidekin merkitsee toki. Hän sanoikin pari päivää sitten minun ottavan uuden koiran pojan eläköityessä. No kuten sanottua kuvista ei vikaa löytynyt, joten asiasta ei vielä tullut ajankohtainen, herätti kuitenkin siihen, että asiat on hyvä tehdä selväksi hyvissä ajoin eikä paniikin keskellä.
Tiistaina näin ensinmäistä kertaa rauhoitetun koiran. Harmaakuonolle annettiin piikki,jonka jälkeen tämä jonkin aikaa touhotti, asettui pötköttämään tarkkaavaisena. Lopulta myös kuono laskeutui lattiaan. Tavallaan se tuntui jopa pelottavalta. Koira oli niin liikkumaton eikä reakoinut mihinkään. Kuvien oton jälkeen sain pojan viereeni ja poika herätepistoksen. Pitkään se vielä nukkui. Kokeilin vaivihkaan hengittääkö se, tuntuuko sydämen syke ja helpotus oli suuri tuntiessani ne :D Tästä kokeilusta olin täysin hiljaaa. Hiljalleen jätkä nosteli päätään ja alkoi katselemaan ympärilleen. Nousi seisomaan, oli kuin patsas. Mietti varmaan, mikä hitto häneen oli iskenyt. Seistessään takapää meinasi tippua ja koira nuokahteli. Pyysin istumaan, istuikin ja rojahti takaisin kyljelleen. Totesi vissiin ettei jaksa olla vielä pystyssä. Pois lähtiessämme poika käveli reippaasti autoon. Ilta oli hyvin rauhallinen. Herra lähinnä nukkui eikä pyytänyt ruokaa. Annoimmekin ruuan vasta seuraavana aamuna. Tuli tassuttamaan kahdeksalta avokkia, nyt olisi vähän nälkä :D

Kuvauksissa oli myös toinen opaskoira, nuori tyttö, jonka selkä notkahtelee ja pää riippuu valjaissa. Selkeää vikaa ei löytynyt, tutkimukset jatkuvat sen osalta. Aika kurjalta tuntui, sillä koira on vielä nuori, mutta jotain on pahasti vialla. Toivottavasti tyttö kuntoutuu ja voi jatkaa hyvää elämää, jos ei oppaana niin muuten. Reissussa olin opaskoirakoulun työntekijän kanssa. Puhuimme myös koirien eläköitymisestä ja minulle oli uusi tieto terveystarkastus mikä koirille tehdään eläkkeelle siirryttäessä. Minusta se oli huojentava tieto. Myös se, että eläkelläisoppaat voivat käydä opaskoirakoululla lääkärin vastaanotolla maksaen lääkkeet ja tarvikkeet itse. Olen aina jatellut, että toivottavasti harmaakuonoa hoitanut lääkäri voisi jatkaa pojan hoitamista loppuun asti. Nyt kuitenkin nautimme vielä yhteisistä lenkeistä, yhdessä kulkemisesta kesäkuumuus huomioiden. Voi miten tuo eläin onkaan minulle sydäntä riipaisevan rakas. Niin rakas, että haluan sille hyvän ja arvokkaan loppuelämän. Se on niin paljon muutakin kuin apuväline. Inhoankin tuota ”apuväline”-termiä opaskoirien kohdalla. Ei se mikään väline ole, on elollinen olento, lihaa ja verta. Ei sellainen ole väline, se on opaskoira! Ja koska tuo sydämen sulattaja vuosivuodelta sietää kuumuutta huonommin ja huonommin lähden Mustiin ja mirriin ostamaan viilentävää kaulapantaa ja mahdollisesti myös petiä. Kuulin vinkkiä sellaisista ja haluan kokeilla niitä. Ja vielä lukijoilleni: Harmaa kuono tuli tähän keinun eteen jalkoihini laskien kuononsa varpailleni. Se hellyys tuntuu niin hyvältä ja liikuttavalta. Ja minun on ihan pakko rapsuttaa korvan takaa ja silittää kuonon päältä mistä tiedän sen pitävän.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kuulumisia toukokuulta

Toukokuun postaukset käsitteli tiiviisti ravitsemus- ja terveysjuttuja. Toki elämääni kuuluu muutakin, joten jos nyt onnistuisin kertomaan kuulumisistani jättäen ruokajutut tässä kirjoituksessa vähemmälle. Katsotaan onnistunko, sillä takana on ihana grilliateria, joka muodostui täytetyistä tomaateista(juustoa ja valkosipulia), bataatista, kesäkurpitsasta ja paprikasta. Kasvisten pinnalle vuorisuolaa ja pippurirouhetta, nam! Herkullista ja kevyehköä ruokaa. Eilisille vieraille tarjoilimme kaslerpihvit ja fetasalaattia kera aurinkokuivatuin tomaatein. Kasler oli ehkä hivenen liian rasvaista meidän makuumme, mutta muutoin herkullista. Keskiviikkona grillissä paistui lohimedaljongit ja lisukkeena vihersalaatti johon lisätty Parmesania ja omenaa. Alkuviikosta paistoin maustamattomia broilerfilesuikaleita maustettuani ne itse soijahunajamarinadissa. Suikaleet oli kunnon lihaa, ei marinadimössöä, joka palaa pannulle. Ruoka oli herkullista. Söimme sitä täysjyväpastan kanssa. Itse laitoin tuota pastaa lautaselleni hyvin vähän, koska yritän jättää pastojen syömisen hyvin vähälle. Avokkini mietti syödessään, että meistä taitaa tulla ruuan suhteen vaativia/ronkeleita. Noh, mietimme samaan hengen vetoon miksi ei satsata laatuun ja omaan hyvinvointiinme. Niin, mun piti kirjoittaa nyt muusta kuin ruuasta :D On vielä pakko mainita sen verran, että maanantai-iltana leivoin Seesam-keksejä korvaten valkoisen sokerin intiaanisokerilla ja vehnäjauhon speltillä. Jännitti vähän lopputulos, mutta herkullisia tuli ja ehkä olivat vähän terveellisempiäkin :D

Toukokuun puolessa välissä pelattiin Suomen maalipallosarjojen päätösturnaus Synapsiassa, Helsingissä. Itse en varusteita ylleni pukenut, mutta joukkueen penkillä istuessa tunsin suonissani halun kentälle. Tuntui todella mahtavalta kuulla hyvin vastustajan päädystä mitä siellä tapahtuu, joten ei ihme pelihalujen heräämisestä. Joukkueemme pelasi päivän aikana neljä ottelua voittaen kaksi ja häviten kaksi. Sijoituimme sarjassa kolmanneksi. Pelien jälkeen kävelimme pienellä porukalla lähellä olevaan intialaiseen ruokailemaan. Ruoka olikin herkullista ja ravintolassa tunnelma rauhallisen rento. Söin lammasta yrttitomaattikastikkeessa ja jälkiruuaksi intialaista maitoon valmistettua teetä. Kotoa olimme lähteneet puolikahdeksalta ja kotiuduimme Euroviisujen alettua kotiin. Teetä ja viisuja puolinukuksissa, joten ei muuta kuin unille. Euroviisuista mainittakoon vielä sen verran, että jopa tykkäsin Suomen edustusbiisistä ja ennakkoodotuksethan olivat suuret ja tulos siihen nähden laihahko. En tosin seuraa kyseistä musiikkitapahtumaa mitenkään kovin intensiivisesti. Korkeintaan finaalia, jos satun olemaan telkan tai radion äärellä eikä ole parempaakaan tekemistä.

Ja emmehän voi ohittaa Suomen jääkiekon mailmanmestaruutta. Kisoja tuli seurattua enempi vähempi iltaisin. Tuota finaalia seurasin lapsuudenystäväni ja avokin kanssa. Olikin jännää viettää ilta ystävän seurassa, sillä meillä on melkein 20 vuoden takaa paljon yhteisiä jääkiekkomuistoja. Silloin fanitimme Tapparaa ja Tsekkejä. Nyt fanaattisuus oli kadonnut ja mitaliseremonioita seuratessa uni painoi silmiä. Siitä huolimatta se oli hieno suoritus joukkueelta ja varmasti ansaitsivat juhlansa. Jotenkin tuntui tympeältä kauhea kritiikki mitä juhlimisesta saivat osakseen. Toki edustustilanteissa urheilijan pitää olla hyvässä kunnossa jne, mutta juhliakin voi edustavasti, vaikka humalassakin. Ei siitä Suomen nuoriso pilalle mennyt!

Alkukuusta lenkkeilimme paljon ja pääsin eräänä perjantaiaamuna 14 kilsan lenkille Pitkäkosken ja Haltialan maisemiin. Kuuntelimme Pitkäkosken kohinaa, pellolla kiurun laulua, pitkospuilla Sirittäjän viserrystä, tunnustelimme puita ja kasveja, painelimme pitkin polkuja... Pellolla harmaakuono sai rentoutushetkensä ja pääsi kirmailemaan vapaana ja kyllä poika siitä nauttikin. Edellispäivänä olimme Keskuspuistossa n. viiden kilsan lenkillä tarkoituksena lukea tiedotetauluja, mutta yhtäkään ei osunut reitille. Reitille osui kuitenkin hevosia ratsastajineen ja Ruskeasuon urheiluhallin kahvio sekä Aurooran sairaalan lähellä oleva minikaupunki, joka on osa jotain esteettömyysprojektia. Pienoiskaupungista löytyi kohokartta pistekirjoituksella olevine selityksineen. Samaisella viikolla kävin uimassa pitkästä aikaa. Postauksissa olen muuten ohimennen maininnut penkkitreenistä ja 12 viikon ohjelmasta. Noh, persiilleenhän homma meni, sillä milloin mistäkin syystä treeni on siirtynyt ja siirtynyt, joten uusi alku on edessä.

Piti olla todellinen kokouksien- ja järjestötouhujen viikko, mutta flunssa vei voiton. Alkuviikosta ehdin istumaan kahdessa opaskoirayhdistyksen hallituksen tapaamisessa ja Fan ry:n toimikunnan kokouksessa skypen välityksellä. Näkövammaisten keskusliiton Liittovaltuutettujen ja hallituksen yhteiseen seminaariin enkä Liittovaltuuston kokoukseen kyennyt. Sunnuntain opaskoirakerhon retki Sipoonkorpeen oli pakko myös jättää väliin. Minusta on puolikuntoisena aivan turhaa rehkiä ja singota paikasta toiseen. Uskon sairauden talttuvan nopeammin kun antaa pariksi päivää aikaa sairastamiselle, ja näin kävi tälläkin kerralla. Seuraavan viikon tiistaina olikin ihanaa lähteä ystävän kanssa keskustaan shoppailemaan. Kävimme Ruohonjuuressa, Punnitse & säästässä ja Stockmannin herkussa, joten kokeiluun tuli taasen uusia terveysruokia kuten esim. hamppuproteiini ja karpalojauhe. Samaisena päivänä sain tilaamani tuotteet Hyvinvoinnin verkkokaupasta, joten mulla oli joulu!

Taisin joskus keväällä kirjoittaa täällä halusta kokeilla uutta, löytää mukavia harrastuksia. Mainitsin muistaakseni tandempyöräilyn ja ratsastuksen. Pyöräily on vielä toteuttamatta, mutta ratsastamassa olimme reilu viikko sitten Nurmijärvellä Mintsun ratsastustilalla.
Varasimme 1.5 tunnin Issikkavaelluksen. Minulla oli rauhallinen hevonen ja avustajana nuori tyttö, jolla hevonen oli liinassa. Hän auttoi minua aina tarpeen mukaan ja kyllähän sitä tarvetta olikin :D Olen viimeksi ratsastanut 18 vuotta sitten, ja silloinkin ratsastus kesti korkeintaan puolisen tuntia. Hevosen selkään nousu sujui hyvin. Alussa tuntui hurjalta hevosen liikahtaessa, mutta liikkeelle päästyämme hiljalleen siihen alkoi tottua. Hymy tuli kuitenkin vasta puolivälin jälkeen. Silloin vasta laskin myös hartiat ja osasin olla rennommin. Alamäet tuntui pahimmilta, mutta onneksi olivat aika lyhyitä pätkiä. Välillä mietin pysynkö satulassa vai valunko hepan pään yli maahan :D No en valunut

Puolitoistatuntia sujahti kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja jalat tulivat parin päivän viimeellä kipeiksikin. En kuitenkaan oikein osannut hepalle pohkeita antaa. Lähden kyllä ehdottomasti ratsaille uudemmankin kerran, ja alustavasti ollaan suunniteltu ratsastusta tälle kesäkuullekin.

Saimme kutsun 50-vuotisjuhliin ja pukeutumiskoodina naamiaisasu, joten ei muuta kuin Kaisaniemen Karnevaali/pilailukauppaan ostoksille. Avokki pukeutui meksikolaispontsoon, sompreeroon, kiharaperuukkiin ja viiksiin. Minulla oli intiaaninaisen mekko ja rasvalettiperuukki.

Jaloissa nahkanauhasta tehdyt korut joissa helmiä ja sulat. Avustajani teki nuo korut peittääkseen kenkien epäintiaanimaisuuden. :D Itse juhlat vietettiin Vihtijärvellä hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Synttärisankarin omista kalkkunoista valmistettua savukalkkunaa luomuna, kalkkunajauhelihapullia, hirvipullia, salaatteja, piimäjuustoa, kananmunia, hirvikastiketta jne... Musiikista vastasi Taikakvartetti. Ihmiset olivat pukeutuneet mm. lääkäriksi, merirosvoiksi, merikapteeniksi, ennustajaeukoksi. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rento. Nyt naamiaisasut pakattu ja varastoitu, jospa niille tulisi uutta käyttöä joskus.

Töiden osalta toukokuu oli hiljainen. Äitienpäiväkään ei tuonut lahjakortin ostoryntäystä kuten viime vuonna. Nyt parin viime viikon aikana on kuitenkin sairaslomani jäljiltä vanhat tutut asiakkaat tehneet paluuta hoitoihin. Ja juhannuksen jälkeen aloitamme kesätyörupeaman eli lomalaisten hieronnat ja niitä riittää kuudeksi viikkoa. Eipä siis syytä huoleen. On kuitenkin mietittävä jo nyt syksyn markkinointia ja miten voisimme kehittää tarjontaamme. Huomenna/tänään nautimme kuitenkin kesästä käyden Hakaniemen torilla ja osallistumalla Ruohonjuuren Liiku itsesi iloiseksi-tapahtumaan. Tuo harmaakuono pääsee mukaan ja ehkä samalla opaskoira tulee jollekin kanssakulkialle vähän tutummaksi ja herra saa mukavan hyötyliikuntareissun, hyvää harjoitusta ihmisvilinässä liikkumisesta. Ja minä saan nauttia monivuotisesta ystävästä ja oppaasta. Tunteeni on hivenen pinnassa tuota koiraa ajatellen, sillä rokotuksilla käydessämme löytyi oikean takatassun kintereestä kiputila ja nivelrikkoepäily. Ensi viikolla pääsemme kuitenkin kuvauttamaan jalan ja sitten katsotaan mitä tilanne vaatii. Ja lukijani tähän palaan varmasti blogissani sen verran merkityksellinen asia minulle on. Nyt kuitenkin lopetan ennen kuin aloitan speguloinnin ja etukäteismurehtimisen. Minun ei edes pitänyt vielä asiaa mainita, mutta...