lauantai 24. marraskuuta 2018

Kädentaitomessutunnelmaa kahden päivän taktiikalla

Kyllä se vaan niin on, että Kädentaitomessut ovat vuoden kohokohtia. Siksi iloitsenkin suuresti, että sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan. Valitettavasti vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa messuperinne katkesi ja messut jäi osaltani käymättä, mutta onneksi tänä vuonna sain Maijan kaverikseni. Vietimmekin antoisat kaksi päivää messutunnelmasta nauttien.
Minulla ei ole mitään kytköksiä postauksessa mainittuihin yrityksiin/taiteilioihin/käsityön tekiöihin! Kirjoitan omieni kokemuksieni ja tuntemuksieni pohjalta.

Lauantaina kiersimme A- ja e-hallit. Sunnuntaille jäi c- ja d-hallit. Saavuimme messuille heti puoli yhdeksän aikoihin. Ostimme rannekkeet ja jätimme takit säilytykseen kärsimättä ruuhkasta. Päästyämme messualueelle lähdimme kiertämää a-hallia kauimmasta päästä. Rauno on innostunut puukäsitöistä ja on tehnytkin leikkuulautoja, joten tutustuimme myös erilaisiin puutyötuotteisiin. Ihastuin puisiin aavistuksen koveriin tarjoiluastioihin missä oli pohjassa matalat rajat, reunoilla puun kuorta. Valitettavasti valmistajaa en enään muista. Sellainen melkein lähti matkaan, mutta hillitsin itseni. Sain hillityksi itseni myös standilla, jossa oli lämpökäsitellystä koivusta tehtyjä pyöreitä ja pyöriviä ihania tarjoiluastioita. Sellainen ihanuus lähti Maijan mukaan. Haimme Maijan varaaman astian seuraavana päivänä ja vielä oli yksi pyöreä pyörivä jäljellä. Silittelin sitä ja lopulta hillitsin edelleen itseni. Jos sellainen joskus vielä vastaan osuu saattaapi käydä toisin.

Eräällä kojulla tutustuimme sukuyrityksen mattoihin, ryijyihin ja poppanoihin. Olivat upeasti valmistettuja. Esim. ryijy oli erittäin tiivis ja ohuehkosta langasta solmittu. Siinä on kyllä solmu jos toinenkin tehty. Ei voi kuin ihailla. Hauska oli myös huomata, että standeilla missä oli makramee-seinävaatteita ja roikkuvia koristeitatöitä tunnustellessa osasi erottaa kylkiluusolmut kaksoistasosolmuista. Taaskaan ei voinut kuin ihailla tekiöiden tasaista jälkeä ja töiden monimutkaisuutta.

Vietimme hyvän tovin Toikan pisteellä kangaspuihin tutustuen. Olimme olleet kahtena edellisenä päivänä Vantaan kudonta-asemalla kutomassa poppanoita, joten kudontamailma kiehtoi. Näimme kudontaboxin, joka on jonkinlainen tietokoneohjelma, joka ohjaa milloin mikäkin viriö aukeaa. Kyselimme ohjelman saavutettavuutta. Ilmeisesti koskaan aiemmin näkövammaiset eivät ole asiaa kyselleet. Liikuntavammaisten puolelta kyselyjä ilmeisesti on tullut. Olisipa kiintoisaa tutustua asiaan enemmän. Toisaalta josko ensiksi kutoisi ihan perinteisin menetelmin. Liittyminen Vantaan kutojiin jäi kyllä parin päivän kokeilumme jälkeen kutkuttamaan. Jos liittyisin olisi luovuttava keramiikasta tai rottingista. Hierontatöitäkin kun tuntuisi tällä hetkellä olevan mukavasti.

Toivoin, että messuilta löytäisin itselleni uudet nahkasormikkaat. Minulla on pieni käsi ja joskus tuntuu sormikkaiden ostaminen sangen vaikealta. Pari vuotta sitten ostin ihanat punaiset poron nahkaiset sormikkaat, mutta keväällä hukkasin toisen mökin pihaan lintuäänityspuuhissa. Nyt sopivia sormikkaita ei löytynyt, mutta nahkakäsineet lampaan nahasta villavuorella. Vielä aivan liian lämpimät, mutta toivottavasti talvi tästä kehittyy hanskoille sopivan kylmäksi.Käsineet on valmistettu Suomessa ja ovat Käsine TM OY:n standilta.

Messuilla oli myös paljon keramiikkaa sekä tiffanylasikoristeita. Kävimme monella aiemmilta vuosilta tutuissa keramiikkastandeilla kuten esim. ihastelemassa keraamisia raastimia, upeita teemukeja, eläinhahmoja, kulhoja jne. Sunnuntaina löysimme keraamikko Paula Ruuttusen teekannut. Standilla oli myös teesihtien pidikkeitä. Standilla ollut nainen muisti minut ja että olen aiemminkin ihastellut heidän tuotteitaan. Teekannun sileys ja muoto teki minuun vaikutuksen. Oli todella lähellä ettei teekannu saanut luotani uuden kodin.

Ihastuin Puusta ja maasta-standilla tähän herkän kauniiseen pieneen keraamiseen kulhoon. Se tuntui käteen just sellaiselta, että se oli "pakko" ostaa. Puusta ja maasta löytyy Kristiinankaupungista ja verkosta www.puustajamaasta.fiBirgitan pajan standilta löysin lapsuuden ystävälleni pienen joulumuistamisen, tämän tyylitellyn enkelin. Tunnustellessani enkeliä minulle tuli heti ystäväni mieleen ja tajusin tässä olevan kaunis joulumuistaminen.Soile Hirsimäen standilla oli mm. tiffanylasitöitä ja ihastuin tähän lintukoristeeseen. Pidin työstä siksikin, että muodot ovat tunnusteltavissa ja tiesin heti kenelle haluan sen antaa, henkilölle johon lintuharrastuksen myötä olen saanut tutustua.

Etukäteen ajattelin, että lankoja en messuilta osta, koska niitä minulla on aivan hirveästi, joten oikeasti en tarvitse lankakerän kerää, mutta kuinkas kävikään. Lauantaina iltapäivään pidin pääni, mutta sitten käteeni osui ihanan tuntuinen lanka ja kysymään "mitäs tämä on" ja kuultuani sen olevan sataprosenttista pellavaa mieleen iskostui "tätähän on kokeiltava". Lappajärvenvärjäämön standilla sain tunnusteltavakseni helmineuleella neulotun käsipyyhkeen ja kangaspuilla kudotun liinan. Kohta jo kyselin langan värejä, joten peli oli menetetty. Lohdullista Maijakin osti :D Kuvan vasemmassa laidassa on tuo heräteostoni sininen pellavalanka. Huomatkaa, ostin myös vyyhdin paperinarua, jonka tarvitsen tilattuun kranssiin.Melkeinpä heti Lappajärven värjäämön jälkeen kuljimme Lankavan standin kohdalle ja APUA: kuulin sanovani "katsotaan olisiko siellä aivan ihanaa Esito lenkkimohair-lankaa". Ja mehän katsottiin ja ostettiin molemmat vyyhdit. Minulla on ollut kerran aiemminkin tätä ihanan pehmeää lankaa. Silloin tein ystäväpariskunnan vauvalle vaunupeiton. Saas nähdä mitä tästä harmaasta ihanuudesta syntyy.Että minulla oli lauantaina iltapäivästä jo kaksi isoa lankavyyhtiä kassissa ja kasvoilla varmastikin onnellisen ihmisen hymy.

Iltapäivästä kiertelimme e-hallissa. Ja kun sain käteeni Adele's Mohair Pellava-Mohair -lankakerän huokasin syvään "voi eiiiii"... Pieni 25 gramman kerä kädelläni lumosi minut. Lanka tuntui niin miellyttävältä ja pehmoiselta. Langan koostumus: 42% Kid Mohair, 30% Pellava, 28% Bambu. Laitoin kerän takaisin koriin ja jatkoimme matkaa. En voinut kysyä värejä enkä hintaakaan. Lanka ei kuitenkaan antanut mielenrauhaa ja vielä kun Maija yllytti sunnuntaina, että mentäisiin uudestaan sitä hypistelemään. Menimme ja rupattelimme tovin lankoja edustaneen naisen kanssa. Hypistelin mallineulepaitaa ja arvatkaapa vain lähtikö tuota ihanuutta seitsemän kerää mun matkaan? LÄHTI ja olihan se hintakin uskallettava kysyä, joka ei ehkä lopulta niin järkky ollutkaan mitä pelkäsin. En myöskään ole aiemmin törmännyt eteläafrikkalaisiin lankoihin. Mariannes mohair -sivulla kerrotaan että ”(….) lanka on ostettu vastuulliselta eteläafrikkalaiselta farmilta jolla on laatusertifikaatti. Lanka on valmistettu kokonaisuudessaan Adele´s mohairin omalla maatilalla joka työllistää n.50 maaseudun naista Port-Elizabethissa. Ostamalla vastuullisesti ja eettisesti tuotettua lankaa tuet eteläafrikkalaisten naisten työllistymistä ja paikallista luontoa. ” Standilla ollut nainen kertoi käyneensä tilalla ja vakuuttuneensa ja siksi oli nyt esittelemässä messuilla lankoja.Onhan se tunnustettava, että sunnuntaina lähti vielä yksi alpakka-lanka matkaan. Muutoin pystyin jättämään langat pöydille ja koreihinsa. Sunnuntaina tuli ehkä jo vähän lankaähkykin. Aivan liian paljon ihania lankoja, ja vielä kun rakastan aitoja kuituja, pehmeyttä, aitoutta, laatua käsi hamuaa ne kalleimmat langat tarkempaan tunnusteluun on itsensä kanssa taistelu jatkuvaa. Joskus on varmasti hyvä ettei niitä kaikkia lankoja näe eikä jokaista ihanuutta ehdi tunnustelemaankaan. Tämä alpakka-pehmoisuus on saksalainen lanka, kerässä 100g ja loppujenlopulta langassa aika vähän alpakkaa: 62% villaa, 23% polyamidia ja 15% alpakkaa.

Olen monena vuonna ostanut äidille messuilta kynttilän. Standi on vaihdellut, mutta aina äiti on todennut "Eihän tätä raski polttaa". Nyt kynttilän ostin Kalevantuli multialaisen yrityksen kojulta. Kynttilät ovat käsin tehtyjä.

Ei messuja ilman Forsmanin isoa teemyymälää. Sellainen löytyi nytkin Tampereelta. Pitihän se käydä teeostoksillakin. Forsmanin vihreä tee, jossa tyrniä on todella hyvän makuinen tee. Olen sitä ostanut aiemminkin. Ostin myös Anti-stress yrttiteetä ja Rauhoittava hetki yrttiteetä. Minusta on mukava iltaisin nautiskella teestä, joka ei piristä. Välillä nukun muutenkin levottomasti ja unen saanti on vaikeaa, yritän iltateeni valita mielummin ilman piristäviä ainesosia.

Lauantaina pidimme vain yhden lyhyehkön tauon kahvilassa hetken istuskellen. Viiteen asti kiertelimme ja olo oli aika ryytynyt. Kävimme ennen Maijalle menoa syömässä pihvipaikassa. Lasillinen punaviiniä ja poron ulkofile kruunasi päivän; kallista, mutta herkullista. Illalla ei unta tarvinnut odotella. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan jälkeen oli aika aloittaa toinen messupäivä.

Kuten aina messuilla oli paljon koruja. Niitä jaksoi lauantaina paremmin tutkailla. Sunnuntaina tuli jo vähän koruähkykin. Ihania lankoja hiplasimme sunnuntaina paljon. Mieleen jäi mm. jakkilanka, josta olisi kiva joskus neuloa jotain. Paljon oli myös kankaita, trikoota, poppanakuteita. Pysähdyimme kojulle, jossa oli sympaattisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä pussukoita. Pussukat oli tehty farkkujen taskuista.Unelmien helmiä -niminen yritys löytyy netistä ja sijaitsee Mäntässä. Ote yrityksen fb-sivuilta: "Unelmien helmiä on toteutunut Unelma, unelma jonka siivet kokeilevat uutta puhuria Mäntän liiketilassa, osoitteessa Länsitorinkatu 11. Myymälämme helminä on paikallisten käsityöläisten kädentaitoja ja pientuotannossa olevien tuottajien elintarvikkeita. Teemme myös brodeerauksia ja asiakkaiden toiveiden mukaan ja yksilöllisyyttä kannattaen. Kierrätys on tuotteissamme yksi tärkeä arvo."

Päivien aikana tutkailimme paljon myös pellava- ja pellavasekoite-pyyheliinoja, mutta täydellistä en löytänyt. Pyyhkeet jäi ostamatta mökille saunatauoille, mutta Otto sai ihan ikioman messutuliaisen Tassupyyhkeen.Otto ei ollut mukana messuhulinassa. Kahden päivän intensiivinen messu-urakka olisi ehkä ollut sille liikaa. Otto sai viettää laatuaikaa Raunon kanssa kotona. Tosin sunnuntain poika oli vahdannut koko päivän ulko-ovea eikä riemusta meinannut tulla loppua kotiutuessani.

Kesällä päällystin puurasioita mosaiikeilla ja rasiat vietiin melkein käsistä, joten tarkoitus on tehdä jossain vaiheessa muutama rasia lisää. Kahta mosaiikkimyymälää C-hallissa ei voinut ohittaa. Mosarte Taidemakasiinin valikoimasta valitsin pussin, jossa mustia erilaisia mosaiikkipalasia sekä pyöreitä sateenkaaren väreissä olevia mosaiikkeja pari pientä pussia. Mosaiikkimyymälästä mukaan tarttui puolipalloja sekä muutamaa eri väriä pienissä matoissa. Enemmänkin teki mieli ostaa, mutta hillitsin itseni.

Kierrettyämme C-hallin istahdimme lounaalle messukeskuksen toisessa kerroksessa olevaan ravintolaan. Ruokana oli keitin perunoita, lihakastiketta, uunilohta, salaattia, kahvia ja teetä. Lounaan jälkeen kävimme hakemassa Maijan ostaman pyöreän tarjottimen ja sortumassa ihaniin eteläafrikkalaisiin lankoihin. Lopuksi kiertelimme D-hallissa ruokapuolta, maistelimme juustoja, suklaata, hamppusnakseja, toffeeta. Ostin hiukan suklaata, karpalomarmeladia ja vadelmatoffeeta.

Olimme saapuneet messuille ennen kymmentä ja neljän jälkeen oli aika lähteä, jotta ehtisin junaan. Kotimatkalla nuokututti, mutta olo oli tyytyväinen. Suuret kiitokset Maijalle opastuksesta ja värien kuvailuista. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan. Ja kiitokset teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Taisi tulla vähän pitkä postaus. Aina ei pitäisi olla ihan näin perusteellinen...

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kolmesti laivalla kymmenen vuorokauden sisällä

Ihan hengästyttää kun katsoo lokakuulta kolmelta ekalta viikolta kalenterimerkintöjään. Ei ihme, että pe 19. päivä saavuttuamme mökille syysloman viettoon istuin pöydän ääressä nauttien takkatulen lämmöstä ja rätinästä. En avannut edes tietokonetta koko iltana, en neulonut silmukan silmukkaa, en pyöritellyt kynttilän kynttilää. Nautin vain hetkestä milloin ei tarvinnut tehdä mitään.

Lokakuun ensinmmäinen viikko alkoi keramiikalla ja hieronta-asiakkailla. Tiistaina hierontojen lisäksi nahkatöiden tekoa rottinkikerhoa unohtamatta. Keskiviikkona asiakkaiden jälkeen kiireellä paperinaruvyyhdin keriminen ennen vaikuttamistoimikunnan kokousta, kokouksessa kranssin päällisen neulomista. Tuolla viikolla neuloin kaiket illat niitä. Torstaina nahkatöitä ja asiakkaita. Perjantaina oli ensinmmäinen kolmesta laivareissusta kymmenen päivän sisään

Lähdimme avustajani Tuulan kanssa Tallinnaan anivarhain. Laivalla nautimme aamupalan, kävelimme satamasta Viruhotellin tuntumaan. Shoppailimme ihanassa teekaupassa ja luontaiskosmetiikkaliikkeessä.

Ostokset tehtyämme lähdimme kohden Laululavaa raitiovaunulla. Jäätyämme eräällä pysäkillä pois kävelymatkaa oli enemmän mitä luulimme. Mikäs se oli kävellessä kun ei satanutkaan. Meillä oli todella tuuria, sillä tuo päivä oli hyvin sateinen. Päästyämme perille alkoikin satamaan ja vettä tuli välillä kaatamalla meidän sisällä tutustuessa Tallinnan käsityömessuihin. Tapahtuma oli kolmessa kerroksessa. Tunnelma oli leppoisa ja jonkin verran tuli ostoksiakin tehtyä. Pitkästä aikaa ostin koruja, hirven luusta tehdyn kaula- ja rannekorut sekä keraamiset lintu-korvikset. Löytyi vielä vähän lisää teetä :D Messuilla oli paljon myös kosmetiikkaa. Yläkerroksessa vietimme matshalatesta ja siemennäkkäristä nauttien taukoa, kävimme istumassa hetken myös hierovassa tuolissa. Löysimme myös hunajaa ja mausteita. Keramiikkaan ostin perhos- ja tassukuviot. Messuilla vierähti lähes kuutisen tuntia. Sae sopivasti taukosi lähtiessämme paluumatkalle. Hyppäsimme bussiin ja jäimme vanhan kaupungin tuntumassa kyydistä pois. Löysimmekin hetimiten houkuttelevan ravintolan Manna la Roosa, jossa nautimme herkulliset ateriat.

Ennen satamaa kävelyä ennätimme tunnelmoimaan keskiaikaiseen ravintolaan Olde Hansaan viinilasillisten verran.Kävellessämme satamaan oli tyyni ja ihmeellisen lämmin ilta. Laivassa todella vähän matkustajia. Siellä me nuokuttiin ravintolan pöydässä. Kotoa olin lähtenyt kuudelta ja Helsingin satamaan palasimme 00.30. Kotiin päästyä ei tarvinnut unta odotella.

Seuraavana päivänä herättyäni ja nautittua aamuteehetkestä pitkään oli aika valmistautua uuteen matkaan. Veimme Oton hoitoon ja lähdimme kohti Turkua ystäväpariskunnan kanssa. Turusta klo 21.00 lähtevään laivaan 23 tunnin risteilylle. Aloitimme risteilyn nauttimalla illallista. Raunon kanssa otimme alkupaloiksi todella herkullista Ruian pallasta, joka vei kielen mennessään. Kaikki otimme pääruoaksi sorsaa. Odotimme jotenkin voimakkaampaa makua ja vielä jälkiruuaksi juustoja. Täydellä vatsalla oli aika siirtyä kuuntelemaan Popedaa, joka laivalla esiintyi. Istuimme paikassa mihin kuuluvuus oli vähän huono. Popeda kyllä oli ihan vedossa ja soitti melkein pari tuntia.

Sunnuntaina nukuimme pitkään, kävimme aamukahvilla/teellä, ostoksilla ja vielä ennen satamaa saapumista seisovassa pöydässä syömässä. Täysin vatsoin junaan ja kotiin. Iltapalaa ei tarvinnut kukaan :D

Maanantaina keramiikan jätin väliin suosiolla, sillä illalla töiden merkeissä sujahti kahdeksaan. Tiistaina asiakkaiden lisäksi päivä vierähti taluttimia valmistaen. Keskiviikkona käynnistyi "kynttilätehdas asiakkaiden lomassa. Kynttilöiden pyörittely jatkui torstaiaamun kotona. Puolen päivän jälkeen siirryin Iirikseen, jossa vietettiin Näkövammaisten Liiton avoimien ovia. Olin käsityöyhdistyksemme pisteellä pyörittelemässä kynttilöitä. Kotiuduttuani asiakkaan jälkeen neuloin kranssin päällisen. Perjantaina kynttilöiden pyörittelyä, kranssien viimeistelyä, taluttimien ompelua, tuotteiden hinnoittelua jne. Päivä oli pitkä ja työteliäs.

Lauantaiaamuna lähdin kotoa ennen kahdeksaa suuntanani Myyrmäki ja Vantaan Hyvinvointi-messut, jossa olimme myymässä käsitöitä Sokkotaito Oy:N Penttilän Kaisan kanssa. Minulla oli myynnissä ensimmäistä kertaa Raunon tekemiä leikkuulautoja, jotka saivatkin todella hyvää palautetta. Messut avautui yleisölle kymmeneltä ja sulkeutui neljältä.Lauantai-iltana en neulonut enkä pyöritellyt kynttilöitä, en tehnyt mitään mainittavaa. Menin aikaisin nukkumaan, sillä se kolmas laivamatka oli vuorossa sunnuntaina.

Vietimmekin leppoisan mukavan päivän viiden naisen voimin. Menomatkalla nautimme prunssin rupatellen niitä näitä. Ehdimmepä kannellekin nauttimaan todella lämpimästä ja upeasta syyspäivästä. Aurinko paistoi lämpimästi. Ei totisesti tuntunut lokakuun puolenn välin säältä. Tallinnassa käppäilimme vanhan kaupungin katuja ihanasta ilmasta nauttien. Takkikin oli pakko riisua, niin lämmin oli. Pysähdyimme - no mitenkäs - tee- ja kahvishoppiin. Ja kukas se taas ostamaan teetä itselleen... Ostin myös valkosipulisuklaata. Vielä ei olla maistettu. Palattuamme laivaa osa teki vähän ostoksia ennen ruokailua. Taasen ruokapöydän ääressä kävi iloinen puheen pulputus :) Kotiin saapui väsynyt, mutta tyytyväinen matkaaja.

Maanantaista perjantaihin olin Ura käsillä -hankkeen solmeilukurssilla. Iltaisin hieronta-asiakkaita ja loppuviikosta olo alkoi rehellisesti olemaan todella väsynyt. Kurssilla solmeilin ympyrän muotoisen pienen maton. Työ tehtiin pääosin kylkiluusolmuin keskeltä alottaen. Kierros kierrokselta työ kasvoi ja langan lisäyksiä oli tehtävä tasaseen tahtiin. Väliin tein kierroksen kaksoistasosolmuja, jonka jälkeen taas kaksi kierrosta kylkiluuta, kierros kaksoistasoa ja lopuksi kaksi kierrosta kylkiluuta. Keskeltä työ jäi vähän löysäksi, mutta työn jälki parani viikon edetessä. Kaksoistasosolmut olisi voinut ehkä aloittaa jo aiemminkin...

Olihan siinä melkoinen liki kolmiviikkoinen. Loma tuli tarpeeseen. Kynttilämateriaalit oli mökillä mukana, mutta en pyöritellyt. Kolme kranssin päällistä sentäs neuloin. Käytin aikaa lintuäänitteiden editoimiseen. Ulkoilimme, saunoimme, kokkailimme jne rentoa tunnelmaa.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Enkeli-korvikset



Keväällä yksi rottinkikerholainen esitteli enkeli-korviksia mihin hän oli löytänyt materiaalit Sinellistä. Innostuin korviksista ja koska minulla oli Raunolta saama lahjakortti Sinelliin suuntasin kulkuni sinne materiaaleja etsimään. Emme löytäneet samanlaisia kuin siivet, mutta eri väriset lasisydämethän sopisi enkelin vartaloksi mainiosti. En halunnut koruihin mitään muovihelmiä ja minua palvellut myyjä etsi valikoimista sopivia helmiä enkelin pääksi. Löytyi kuin löytyikin minun kriterit täyttävät materiaalit ja poistuin kaupasta tyytyväisenä

Keväällä tein muutamat korvikset todeten hyvin pian, että sokeana korupiikin taivuttaminen renkaaksi on todella hankala toteuttaa laatukriterini täyttäen. Niinpä korvikset jäivät kesäksi odottamaan aikaa parempaa. Totesin uusintayritystenikin jälkeen, että joudun käyttämään avustajaa korujen viimeistelyssä, joka loppujenlopulta on se korun työläin osuus. Ennen elokuun lopulla ollut käsityöpasaaria minun pujotellessa korupiikkiin korun osat paikoilleen ja avustajan taivutellessa korupiikin pään korviskoukkuun pujotettavaksi, mietin voinko sanoa koruja itseni tekemiksi. Aina avustajan taivuteltua korupiikin kävin jokaisen korun läpi milloin todeten korun osien olevan piikissä liian väljästi, milloin sormet löysivät terävän piikin pään jne. Aina jonkin tuollaisen tullessa tunnustelussa esille pyysin korjaamaan sen ja hiljalleen enemmän ja enemmän seulastani meni läpi ilman parannusvaateitani, mutta jokaisen korviksen tunnustelin.

Heti pasaarissa koruja ihasteltiin ja laitettuani koruista kuvia Facebookiin sain useamman tilauksen. Myös nyt lokakuussa olleessa Hyvinvointimessu.tapahtumassa koruja ihasteltiin ja ostettiinkin. Vielä on materiaaleja jäljellä, joten lisääkin koruja voi tehdä.

Alkusyksystä ostinkin lisää lasisydämiä, korupiikkejä, siipiä ja hattuja. Hatut ovat muodostuneet ongelmaksi, sillä samanlaisia ei ota löytyäkseen enään Sinellin valikoimista. Käsittääkseni keväällä Sinellin omistaja vaihtui, joten materiaaleissakin on vaihtuvuutta. Uskon, että erilaisista korutarvikkeita myyvistä verkkokaupoista oikeanlaisia hattujakin löytyisi. Pitäisi tietää tuotteen tarkka nimi ja koko, niin avustajalle voisi antaa tehtäväksi etsiä niitä. Itse asiassa hän yritti jo löytää hattuja, mutta kohdalle ei osunut samanlaisia. Olemme kuitenkin tehneet joitain korvispareja erilaisilla hatuilla/sädekehillä. Minun käteeni kuitenkin alkuperäinen tuntuu parhaalta ja koruun sopivimmalta. Toivottavasti kuitenkin myös nämä erilaisin hatuin varustetut korvikset löytää suosijansa.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Luonnon ääniä

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry julkaisee neljä kertaa vuodessa Ääniset-nimistä äänilehteä jäsenilleen. Yhdistyksen tiedottaja pyysi minultatouko-kesäkuun vaihteen lehteen juttua missä kuuluisi lintujen laulua. Ollessani mökillä Oton kanssa kahdestaan helteestä nauttimassa ja kasvihuoneen kasveja hoitamassa heittäydyin innolla jutun tekoon. Se oli oikeasti hieno haaste ja minulla oli kivaa. Toivottavasti myös kuuliat pitävät kuulemastaan.

Haluan jakaa jutun myös teille hyvät blogin lukijat. Kuunnelkaapa miten upealta kuulostavat mm. lehtopöllö, kurki, peippo, kehrääjä, sammakot, lehtokurppa jne. Tästä mielestäni välittyy hienosti luonnon ääniä, vaikka itse sanonkin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Syksyinen viikonloppu - hyvä lämmin mieli

Vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun mökillä. Lähdimme sinne torstaiaamusta kotiutuen nyt alkuillasta. Olimme mökillä myös edellisviikonlopun. Silloinkin menimme torstaiaamusta ja palasimme maanantaiaamuna kaupunkiin. Molempina viikonloppuina oli kovin tuulinen sää ja vettäkin satoi reippaanlaisesti aika-ajoin. Edellisviikolla torstaina oli mukavan lämmintä, joten vietimme päivän ulkona Raunon kehitellessä puisia kynttilän jalkoja ja minun neuloessa tuntikausia kaulaliinaa. Vasta kahdeksan jälkeen maltoimme sisälle sään viilentyessä. Viikonloppuna kokkailimme yhdessä lapin ukon keittoa, josta tulikin oikein herkullista. Ulkoilimme sadekuurojen välissä pihapuuhia tehden. Tottahan toki saunoimme myös ajan kanssa.

Nyt viikonlopuksi saimme vieraaksemme äitini. Vietimme käytännössä torstain ja perjantain ulkosalla. Torstaina vietimme tovin sisällä valmistaen lohikeittoa ja syöden sitä. Vaatetta vain lisää illan viiletessä ja nuotioon tulet. Päivällä aiemmin vähän pihapuuhastelua rupattelun ohessa. Nuotiolla istuskellessa ropsautteli pieniä sadekuurojakin. Sisälle maltoimme kuitenkin vasta liki puolilta öin.

Perjantaina aamu tuntui kovin kolealta ja tuuliselta. Sadekuurojakin ropsautti jokusen. Lähdimme kuitenkin kävelemään ns. ympyrälenkki. Äiti keräsi karvalaukkuja sekä kangasrouskuja matkan varrelta. Istuimme hyvän tovin kannon päällä teestä nauttien. Kuuntelimme mitenkä haavan lehdet havisivat tuulessa ja tuoksuttelimme syksyn ihania metsän tuoksuja.

Retkemme aikana sää lämpeni huomattavasti. Palattuamme mökille ryhdyimme heti lihapadan valmistukseen. Rauno laittoi nuotiota ja me äidin kanssa pata-ainekset pataan. Sitten pata paikoilleen ja nuotioon tulet.

Äiti ryhtyi perkaamaan kerätyt sienet ja laittoi ne likoamaan. Eilen ne keitettiin ja suolattiin. Nyt meillä on pariin sienisalaattiin suolasienet säilöttynä.

Koska ruuan valmistus aloitettiin vasta retkemme jälkeen sen valmistuminen myös kesti pitkälle iltaan. Meillä oli kuitenkin oikein tunnelmallista ulkona tuulen huminaa kuunnellen ja rupatellen. Tuntui tavallaan kovin lämpöiseltä, mutta toisaalta syyskosteus pyrki iholle. Annoimme padan hautua viitisen tuntia ja kyllä kannen aukaisun jälkeen mökkiin levisi herkullinen tuoksu. Laitoimme pataan bataattia, paprikaa, punajuurta, sipulia, valkosipulia, sian ja naudan lihaa, Provencen yrttejä, jauheena lihalientä ja himpun suolaa.

Eilinen oli se viikon tuulisin päivä ja lämpötilakin putosi lähes kymmenellä asteella. Enään ei ollut oikein ulkona istuskeluun sopiva sää. Sateen välillä tyhjensimme kasvihuoneesta ruukut. Muutoin aika kului kirjojen, neulomusten parissa. Söimme lohikeittoa. Illalla saunoimme ja tuulen tyynnyttyä kuuntelimme hiljaisuutta.

Tänään oli mukava syyssää, mutta aika meni mökin siistimiseen, tavaroiden pakkaamiseen ja ruuan laittoon. Toin pois mm. kaikki käsityölangat, sillä säiden viilentyessä hiiret saattavat tulla sisälle rellestelemään. Nyt palattu kotiin ja arkinen tohina voi alkaa erittäin onnistuneen mukavan ja voimaannuttavan viikonlopun jälkeen.

Lopuksi minun on ehkutettava vähän Raunon käsityö/rakennustaitoja, sillä kuvissa oleva nuotiogrilli on hänen suunnittelema ja keväällä muuraama.

Loppukeväästä/alkukeväästä Rauno maalasi varaston punaiseksi.

Elokuussa puolestaan Rauno suunnitteli ja rakensi kaivon päälle laitettavan puisen rakennelman.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Mosaiikkirasioita

Sain synttärilahjaksi kaksi lahjakorttia Hoppypointtiin, josta toukokuun lopulla ostin ison kasan erilaisia ja eri värisiä mosaiikkipaloja. Kauppaan mennessäni minulla oli lista väreistä mitä halusin, mutta tuli ostettua jonkin verran heräteostonakin. Avustajani kanssa pyrimme valitsemaan minulle sellaiset värit, jotka sopivat keskenään yhteen. Toki mielipide-eroja on, mutta ehkä ihan katastrofaalisimmat yhdistelmät jäivät syntymättä.

Samaisella toukokuisella ostosreissulla kävin tuhlaamassa Raunolta joululahjaksi saamani Sinellin lahjakortin. Ostin puurasioita, valokuvakehyksiä ja peilejä mosaiikeilla päällystettäväksi. Kesän aikana valmistui neljä rasiaa ja kolme valokuvakehystä. Tässä postauksessa rasiat.


Rasian leveys 20,5 cm, syvyys 15,5 cm ja korkeus 11,5 cm.
Tämän rasian teon aloitin eräänä kesäkuun iltana grilliaterian jälkeen. Sain kannen peitetyksi ennen nuotioiltaa. Yöllä muistan hereillä ollessani kovasti miettineen miten rasian sivut päällystän ja seuraavana aamuna teemuki nokan alla suunnitelmaa testaamaan käytäntöön. Työ oli aika hidasta, koska oli paljon pieniä mosaiikkipaloja liimattavana. Niitä myös meni hirmuisesti, joten alkoi jännitys riittäisivätkö turkoosit ja valkoiset mosaiikit. Kyllähän siinä niin kävi, että molempia oli ostettava lisää. Työ odottamaan ja juhannuksen jälkeen pääsin sen viimeistelemään.


Rasian leveys:16,5 cm, syvyys 12,5 cm, korkeus 9,4 cm.
Tässä innostuin "leikkimään" ehkä liiankin usealla värillä ja ottamaan riskejä. Ehkä mietit siellä lukiessasi kuumeisesti, että miten värit valitsen. Ensinnäkin jokainen mosaiikki-pussi ja rasia on merkitty pistekirjoituksella mitä väriä se sisältää. Eli, kirjoitan pisteillä kontaktimuoville värit ja näkevän kanssa kiinnitetään ne oikeisiin pakkauksiin. Värilajitelmien osto saattaisi tulla edullisemmaksi, mutta tällöin jonkun olisi lajiteltava minulle mosaiikit. Päädyin hiukan helpompaan ratkaisuun ostaa aina yhtä väriä yhdessä pakkauksessa. Rasioita päällystäessäni minulla ei ollut ketään jolta värien tai kuvion soveltuvuutta kysellä. Saatoin laittaa Facebookiin kuvan ja kysellä mielipiteitä. Rasian kansikuvioon jäi liian iso aukko mosaiikkien väliin. Ilman saumausta se oli todella häiritsevä minun sormieni alla. Mosaiikkitöissä saumaaminen voi pelastaa paljon ja se antaa työlle ihan uudenlaisen hengen. Täysin suoraan saaminen saattaa olla hankalaa, joten pitäisi kuitenkin onnistua hallittuun epäsymmetriaan, ei vaikutelmaan huolimattomuudesta vaan taiteellisesta ratkaisusta. Jakaa varmasti mielipiteitä, mutta niinhän sen pitääkin.


Rasian leveys 15cm, syvyys 10cm ja korkeus 5,3cm.
Rasiaa päällystäessäni luulin minulla olevan ruskeita mosaiikkeja. En tiennyt, että murretuissa väreissä ruskea ja violetti saattavat mennä sekaisin henkilöllä jolle murretut värit ovat hankalia erottaa toisistaan. Violetit mosaiikit on kuvailtu minulle myös "rusehtavalla himmeän lila" värisenä. Rasiaa päällystäessäni ajattelin ruskean ja turkoosin sopivan mainiosti yhteen, joten säikähdin aikalailla minulle selvittyä ettei rasiassa olekaan ruskeaa. Mietin myös pitkään miten päällystäisin kannen laskevan reunan, sillä violetit mosaiikit olivat loppumassa kesken. Lopulta päädyin reunan kiertämään turkooseilla palasilla kyseltyäni taas mielipiteitä Facebookissa.


Rasian leveys 12,3 cm, syvyys 9,2 cm, korkeus 7,3 cm.
Minulle on kovin tärkeää miltä työssä pinta tuntuu. Tämän vuoksi minulle on tärkeää, että palat tulevat samaan suuntaan. Tarkoitan mosaiikkipaloja missä on kohoraitoja tai lovia. Valittaessani paloja työssä ei saa olla liian montaa eri tuntuista palaa, tai ainakin palojen juovien, lovien, painaumien on pysyttävä saman suuntaisina läpi työn. Saatan istua pitkän tovin eri värejä ja eri tuntuisia paloja pyöritellen. Pakkaan takaisin säilytyslaatikkoon, otan uudestaan esille. Hylkään aina jonkun pois ja lopulta syntyy ajatus mtä lähden yrittämään toteuttaa. Joskus jo työtä tehdessäni suunnitelmani muuttuu inspiraatiosta tai palojen loppumisen vuoksi. En ole kokenut mosaiikkitöiden tekijä ja arvioiminen paljonko paloja menee on kovin vaikeaa. Aluksi mallailen kyllä palojen sopivuutta, mutta välillä se kuuluisa mopo karkaa käsistä ja täydellinen hallinta lipsuu. Minusta on kuitenkin ollut kiehtovaa kokeilla mitä saan aikaan. Ja loppujen lopulta saumauksen jälkeen työt ovat saaneet uuden hengen.

Useastihan saumauslaastit ovat valkoista. Halusin jotain vähän pehmeämpää ja avustajani löysikin töissäni olevaa vaalean harmaata saumauslaastia. Saumauksessa käytin avustajaa apunani. Annoin hänelle myös luvan korjata pahimmat vinoutumat kuvioista. Saumauksen jälkeen työt puhdistettiin etikalla.

Rasioiden lisäksi päällystin kolmet valokuvakehykset joista vielä kuvat puuttuvat. Jäljellä on vielä yksi pieni puurasia sekä kaksi peiliä, jotka jossain vaiheessa työstän valmiiksi. Mosaiikin parissa on ollut mukava työskennellä ja yksi kokeilemisen arvoinen voisi olla saviruukkujen päällystäminen mosaiikein. Katsotaan mihin into ja aika riittävät.