Alkukuun retkeilyt

Vietimme maaliskuun kaksi ensinmmäistä viikonloppua kaupungissa ja viikonlopuista muodostuikin toiminnan täyteisiä. Kuun ensinmmäinen viikonloppu alkoi visiitillä kirkkonummelaiselle tallille, jonne menin tuttavan pyynnöstä tallentamaan hänelle hevosen heinän syöntiä sekä askellusta. Räntää räimi taivaan täydeltä, mutta tallennukset saatiin tehdyksi. Tallilla hevosten tuoksua tuoksutellessani iski kaipaus ratsastamaan. Minun tehdessä tallennuksia Otto pääsi kirmailemaan opaskollekansa Patun kanssa. Olivat kuulemma loikkineet ojien yli onnellisina koirina.

Lauantaina tapasin pitkästä aikaa Silmukkasiskot Wanhassa satamassa Kädentaito-messuilla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kierrellä messustandeja ja tulihan sitä vähän shopattuakin :)

Mukavan messupäivän jälkeen kiiruhdin kotiin kokkaamaan kasvissosekeittoa kera pororouheen sekä jälkkäriksi pannukakkua kera äidin vadelmahillon. Ystävämme ratkoi tietokoneongelman. Pistenäyttö ei käynnistynyt vaantuli ilmoitus jonkinlaisesta usb-ongelmasta. Onneksi Kalle sai ongelman ratkottua ja pistenäyttö toimii taas.

Avokin ja Kallen jäädessä nauttimaan parit oluet lähdimme Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Suuntasimme Sipoonkorven länsilaitamille. Pysähdyimme useammassa kohden kuulostelemaan. Kuulimme liikenteen kohinaa, mutta kolmannella pysähdyksellä korviime kantautui lehtopöllön huhuilu. Innostuimme valtavasti. Vilu unohtui täysin. Siinä tallennuksia tehdessämme edestämme loikki pari metsäjänistä, joten Oton hienoinen levottomuuden syykin selvisi.Olimme niin innoissamme, että emme muistaneet juoda mukaan otettua teetä ja syödä tekemääni pannaria.

Sunnuntaiaamuna kello soi 6.20 ja ennen seitsemää olin valmiina lähtöön. Minä, joka aina väittää olevansa iltaihminen ja aamun torkkuja. Tarpeeksi kiintoisaa kun on luvassa, Heidi nousee reippaasti touhuamaan. Aamuinen retkemme suuntautui Rekolanmetsään. Pakkasaamu, pilvistä ja hirmuinen intomme. Heti pysäköityämme auton kuulimme käpytikan kiihkeää ääntelyä. Lähestyimme ääntä päästen puun alle missä käpytikka oli. Saimme loistavan tallennuksen. Aamuinen lintukonsertti sai hyvälle tuulelle. Tiaiset heläyttelivät iloisesti, mustarastaat varoittelivat, pikkuvarpuset sirkuttivat ja Keravanjoki solisi kevättä enteillen. Sääkin selkeni ja autoa lähestyessämme saimme nauttia auringosta.

Parin tunnin reippailun jälkeen hurautimme Kuusijärvelle. Istahdimme kahvilaan nauttimaan teet/kahvit kera suolapalan Oton ottaessa ansaitsemansa torkut. Poika opasteli reippaasti ja hienosti koko aamun.

Kuusijärvellä emme tallennuksia saaneet, mutta nautimme ihanasta aurinkoisesta kevättalven aamusta. Kiertelimme lähes tunnin verran lintuja kuunnellen, tuntien auringon säteet kasvoillamme.

Kotiin palasin ennen yhtätoista kovin onnellisena ja vähän nälkäisenäkin. Edellispäiväinen kasvissosekeitto kera pororouheen maistui ja lintutallennteiden editointi sujui jouhevasti.

Sää suosi myös toisena viikonloppuna. Perjantaina käytyämme avokin kanssa hieronnassa, lähdin Nuuksioon. Tapasin Haltialan pääovilla opaskoirapennun hoitoperheläisen, jonka kanssa lähdimme reippailemaan. Reitillemme osui paljon jyrkähköjä mäkiä joita nuoskalumessa tarpoessa sai tehdä töitä jaloillaan päästäkseen eteenpäin. Otto opasteli mallikkaasti. Toki märimmissä kohdin poika kyllä ilmaisi inhoavansa joutumista märkyyteen. Reilu pari tuntia sujahti auringon laskiessa sulavan lumen tuoksuja tuoksutellessa. Kilometrejä taittui arviolta 8.4.

Lauantaina vietin muutaman tunnin Naisten olohuone-nimisessä tapahtumassa, jossa olin hieromassa lyhyitä niska-hhartiaseudun hierontoja. Tapahtumassa tunnelma oli leppoisan rento. Töiden jälkeen olikin aika valmistautua Tringan pöllöretkelle. Retkellä kiertelimme bussilla Sipoonkorven ja Pornaisten pöllöalueita. Retken saldona hyvin kaukaa kuulunut varpuspöllö sekä myöskin kaukana huhuillut lehtopöllö. Sää oli todella kirkas, täysi kuu kumotti tunnelmaa luoden. Otto opasteli alkuun reippaasti bussista ulos ja takaisin. Kertojen toistuessa alkoi hienoinen vetäminen ja haahuaminen.

Sunnuntaina matkasin erään toisen hoitopentuäipän kanssa Uutelan lenkkipoluille. Yöllinen pikkupakkanen oli saanut kaikkialle hirmuisen liukkaat tiet. Jouduimme tallustelemaan kovin varovaisesti, joten vauhti ei päätä huimannut. Sää oli pilvinen ja vähän tuulinenkin. Retkemme lopuksi istahdimme kaatuneelle puunrungolle juomaan teetä. Kotona bataatti-porkkanakasvissosekeittoa ja broilerinnuijapaloja, ja aika pian ruuan jälkeen oli aika uuden reippailun. Lähdimme vielä Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Kävelimme puolisentoista tuntia Sipoonkorven länsilaitamilla välillä pysähdellen kuuntelemaan kuuluisiko pöllöjen ääntä. Ei kuulunut. Luonto oli hyvin hiljaa. Tuuli päivästä vähän tyyntynyt ja pilviverhokin repeili. Emme malttaneet vielä palata kotiin, joten ajoimme toiselle parkkipaikalle kuulostelemaan ja nauttimaan iltateetä. Pöllöt pysyivät edelleen hiljaa, mutta meillä oli silti hyvä olla iltareippailusta ja luonnossa liikkumisesta.

Messuhuumaa

Marraskuun 18. oli se aika vuodesta milloin avautuivat Tampereen messuhallin ovet Kädentaito-messuille. Sitä oltiinkin jo innolla odotettu ja laitettu rahaa säästöön tietäen messuhuuman iskevän :) Nyt syksyllä en ollut Wanhan sataman Kädentaito-tapahtumassa enkä Naisten Joulumessuilla, jotka ovat parhaillaan menossa. Tampereen Kädentaidot on siis ainoa messutapahtuma mihin tänäsyksynä osallistun. Ostoksia tuli tehtyä niin paljon, että hyvä niin :)

Perjantaiaamuna matkasimme Lauran ja Merjan kanssa Onnibussilla Tampereelle. Matka sujui rupatellen ja kranssin päällistä neuloen. Päästyämme Tampereelle kävelimme hotelli Villaan, jossa saimme huoneet käyttöömme, vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan. Ylimääräiset tavarat huoneeseen ja bussilla messuille. Pääsimme paljon jouhevammin mitä etukäteen pelkäsimme ja messuhuumaan pääsimme jo ennen puoltapäivää.

Perjantaina kiertelimme c-hallia ja viimeisen tunnin ajan e-hallia. E-hallista löytyi herkkutaivas; paljon suklaata. Tosin kuvassa komeilevat suklaapiirakat löytyivät vasta seuraavana päivänä.Puulastoja ja haarukka oli "pakko" ostaa, sillä myynnissä oli vasenkätiselle soveltuvia tuotteita.

Ostin teejoulukalenterin, jossa enlantilaista teetä. Kalenteri-idea tuntui mukavalta. Olen nyt juonut kahden ekan päivän teet ja olen vähän pettynyt. Minusta tee ei maistu millekään. Tosin olen ollut kuluneen viikon flunssassa, joten lopullista johtopäätöstä ei vielä voi teemauista tehdä. Siksi jätinkin kalenterin kotiin tullessamme mökille viikonlopun viettoon.

Ostin kolmet puikot, sai kahdella eurolla. Puikkoja toki on, mutta jotenkin tuntuu, että 3mm ja 3.5mm ovat aina käytössä. Keskeneräisiä töitä kun riittää :) Lisäksi etsin kullan värisiä lukkoja, lasihelmiä tilaustyöhön. Myönnettäkööt, että helmiä tuli hankittua enemmän kuin tilaustyöhön menee. Mutta ostin vain yhden korun; petroolin nahkaisen rannekorun.

Avokki ei oikein innostunut kun esittelin uusia kassejani. Niitä kuulemma on jo ihan tarpeeksi :D Ehkä, mutta teki mieli uudistua :) Ostin kierrätysmateriaaleista tehdyn olkalaukun harmaasävyisena Lauran ihastuessa keltaiseen. Ihanin sai näin kahdet kaupat meidän standilla piipahtaessamme.Kaikki kolme innostuimme ostamaan Kipriikan kauppakassin. Kassi menee pieneen tilaan, joten helppo kuljettaa mukanaan eikä tarvitse muovikasseihin turvautua niin usein. Kassi on luomupuuvillaa ja polyesteriä, käsinpainettu.

Kiertelyn lomassa istahdimme pari kertaa nauttimaan evästä. Jälkimmäisellä tauolla mieli ei tehnyt kuumaa, sillä olo oli hikinen. Tapasimme myös Maijan molempina päivinä. Perjantaina kuuden pintaan messujen sulkeutuessa vettä satoi kaatamalla. Nyt bussiliikenne sujui huomattavasti paremmin mitä pari vuotta sitten. Otimme kuitenkin taksin ja siinä kaatosateessa valinta oli täydellinen. Hotellilla hetki hengähdettyämme lähdimme Torni-hotellin puolelle Gril it:iin syömään. Söimmekin herkullista poron vasan paistia lisukkeena herkullista pinaatti-mantelilisuketta. Aika kului leppoisan jutustelun merkeissä.

Pois lähtiessämme tapahtui hiukan ikävä ja erikoinenkin sattumus. Olisimme halunneet piipahtaa Torni-hotellin yläkerroksessa olevassa yökerhoravintolassa sen verran, että Merja olisi voinut nähdä valomaiseman korkeuksista. Lähestyessämme hissiä luoksemme tuli mies hyvin määrätietoisesti kyselemään mihin olemme menossa. Kerroimme. Saimme kuulla ravintolan olevan hotellin asiakkaille ja että se on täynnä. Kello oli tuossa vaiheessa himpun yli kymmenen. Sitten mies esitti kysymyksen "Mikä oikein on hänen kuntonsa". Muut hämmentyivät eivätkä osanneet sanoa mitään. Itsellänikin kesti hetki tajutessa miehen tarkoittavan minua. Kerroin hänelle olevani näkövammainen. Ei kuulemma huomannut, mutta ei myöskään päästänyt meitä käymään ravintolassa. Kuulemma seuraavana päivänä voisimme siellä käydä päiväsaikaan. Noh, eihän se ollut jutun juju... Lähdimme pahoilla mielin pois. Merja ärsyyntyi niin paljon, että oli käynyt vielä hotellimme respassa asiasta valittamassa meidän mentyämme jo huoneisiimme.

Lauantaiaamuna nautimme herkullisen aamiaisen Tornin puolella, jossa villalaiset aamiaistivat myöskin. Yhdeksän pintaan olimme jo valmiit aloittamaan messuhallissa toisen messupäivän. Ja kyllä niitä ostoksiakin tuli tehdyksi. Löysin avokille pukin konttiin laitettavaksi saapassukat, nahkavyön ja pellavaiset kylpypyyhkeet.

Itselleni sorruin ostamaan Heidi-nimisen minun väreissä olevan tunikan sekä pellavaisen hartiahuivi/ponchon. Tunika on käsin painettu. Pellavainen huivi käsin värjätty "Niin tai näin, aina oikein päin." Paula Tiala ja huivin lapussa käsin kirjoitettu Hursti mitä sitten ikinä merkitseekään.

Äitini rakastaa kynttilöitä, joten ostin hänelle lumipallokynttilän joulupakettiin.

Meillä oli avokin kanssa 22.11. kahdeksanvuotiskihlapäivä ja kuin tilauksesta löysin eränkävijän selviytymissetin ja kun sain vielä meidän nimet polttokaiverrettuina lahja avokille oli täydellinen.

Lauantaina messuilla oli todella paljon väkeä ja välillä kyllä kävi mielessä miten hullu sitä on kun vapaaehtoisesti siellä koettaa kierrellä. Väsykin alkoi painamaan. Kolmen jälkeen saatoimmekin hyvillä mielin lähteä kohden kotia. Shopattua tuli taas paljon. Toisaalta etenkään nykyisin en kauheasti tee ostoksia vaate- tai muissakaan kaupoissa. Entistä enemmän arvostan uniikkeja käsityönä tehtyjä suomalaista käsityötä. Siksipä messuilta tulee ostoksia tehdyksi kertaheitolla. Lankakojut kiersimme kaukaa, sillä kaikilla meillä on lankoja riittävästi. Noh, pysyin langoista irti enkä ostanut niitä, mutta viikkoa myöhemmin näin ilmoituksen myytävistä langoista verkossamme ja kun värikin oli herkullinen, en kyennyt vastustamaan. Niinpä meille muutti 12 100 gramman kerää erittäin edulliseen hintaan. Kuva ei paras mahdollinen. Tunnustan, eivät mahdu enään mun lankalaatikkoon.

Neuloosin riivaama

Tiivistetysti viikko on mennyt asiakkaita hoitaen, kirjanpitoa tehden ja neuloen. Torstaina sain valmiiksi kaulurin, josta tuli aikas kiva. Aloitin työn 120 silmukalla ja kavensin 60 silmukkaan. Leveän osan neuloin leikitellen oikeilla ja nurjilla kerroksilla. Kapea osa syntyi joustinneuleella. Vähän kapeaharteisemmalle kuin minä kauluri yltää harteille asti. Kun työ on kuvattu esittelen vielä sen tarkemmin.

Avustajan kanssa kirjanpidon lomassa teimme Titityystä lankatilauksen. Siellä oli Romanon Alpakkalankaa, jota pelleriiniin tarvitsin. Tilauksesta sain postilta perjantaina klo 17 maissa tekstarin, että paketti on noudettavissa. Ja kyllä paketti oli saatava vielä samana iltana käsiin. Ilta kului neuloen. Ja niin kului lauantaikin. Vietimme Silmukkasiskojen kanssa mukavan iltapäivätuokion rupatellen ja käsitöitä tehden. Kotiuduttuani neuloosi jatkui yli yhteentoista. Silloinkaan en olisi malttanut lopettaa, mutta päänsärky vei voiton. Sunnuntaille jäi kaksi kiilaa neulottavaksi.

Sunnuntai-iltana saatuani pelleriinin valmiiksi hyrisin tyytyväisyyttäni siihen ja oli mukava istahtaa saunan lauteille löylyistä nautiskelemaan. Iltapalaksi itse tehtyä kaurarieskaa ja vihreää teetä.

No eilisiltana jatkoin keskeneräisen tuubihuivin neulomista, jossa on 266 silmukkaa. Työ lähtee mukaan huomiseen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Neuloosi on siis täällä, elää ja hengittää oikein voimakkaana :D Kaikista töistä tulee kyllä myöhemmin vielä valokuvin postaus, mutta pitäähän mun vähän jo nyt hehkuttaa.

Uskomatonta, mutta totta. Elämään on mahtunut muutakin kuin neuloosin riivausta. Firman kirjanpito on hyvällä mallilla ja itse työtilannekin on hyvä. Pt-treenejä ei ole päästy aloittamaan ihottuman vuoksi. Pakkasen lauhduttua selvästi ihokin alkaa voimaan paremmin, joten toivottavasti seuraava suunniteltu treeniaika onnistuu ja toteutuu.

Eilen alkoi keramiikan kevätkausi. Lähes kaikilla tuntui olevan käynnistymisvaikeuksia, keksiä mitä savesta tekisi. Itsellänikin pää löi tyhjää. Aloitin teemukia, mutta se ei luonnistunut. Päädyin yrittämään lankakerälle pesää. Ensinmmäinen yritelmä luhistui, joten uusiksi meni. Työstä tuli tossun mallinen ja auttamattomasti liian pieni. Monet pitivät kuitenkin työn muodosta eikä sitä hennonnut lytätä, joten "tuotekehittelyssä" eteenpäin. Lopulta aukkoa isonnettiin sen verran, että siitä mahtuu asettelemaan tuikkukynttilän alustalle. Päälliseen tein reikiä ja joku kommentoikin "tossusta" tulevan mieleen proksi... Ei siis aina mene ihan niin kuin suunnittelee :D :) Tästäkin lupaan esitellä valokuvan kun työ on raakapoltettu ja lasitettu. Kannattaa pysyä lukemassa :)

Viikko sitten aloitin rottingissa sipulikorin. Haastavaa oli saada kori leviämään ulospäin. Sisäänpäin on paljon helpompaa tehdä. Tänään pääsin kavennuksessa jo mukavan pitkälle ja ens kerralla kori sitten jo valmistuukin.

Kuten huomaatte aika käsityövoittoista tämä meikäläisen elämä tällä hetkellä, mutta mikäs siinä. Nautitaan käsillä tekemisestä.

Päivä Porvoossa+muita kuulumisia

Olemme jo useampana vuonna joulun alla käyneet Silmukkasiskojen kanssa Porvoossa. Tänään vietimme siellä mukavan päivän hienossa säässä. Kiertelimme pikkuputiikeissa ja oli taasen mukavaa tutkailla suomalaista käsitöitä. Omat ostokset tosin rajoittui enemmän herkkuihin ja jauhoihin. Ostin nimittäin kikherne- ja qinoajauhoja, suklaata paristakin eri paikasta, teetä, kuivatun vihdan, porosalamin. Vuosi sitten mukaan tarttui herkullinen vihreä tee Talvi, jossa mantelia. Ihastuin siihen ja nyt olen ikionnellinen kun löysin teen uudelleen. Tällä kerralla ostin sitä ison metallirasiallisen :)

Kävimme myös nauttimassa riisipuurot ja kahvilassa juustokakkua. Päivä meni nopsaan. Ilta kotosalla on mennyt rauhallisesti. Mukavaa! Viime päivät ovat nimittäin olleet aikas vauhdikkaita: maanantaina Opaskoirayhdistyksen PITKÄ hallituksen kokous ja alkuillasta pari asiakasta. Tiistai sujahti asiakkaita hoitaen, firman paperiasioita tehden, lahjakortteja myyden.

Keskiviikko oli pitkä mutta mukava päivä. Asiakkaan jälkeen singahdin kampaajalle, josta matka jatkui kahvilaan turisemaan Saanan kanssa. Sieltä Silmukkasiskojen kanssa Kaapelin joulu-tapahtumaan. Sieltä en ostanut oikein mitään. Esillä oli paljon koruja ja näytteilleasettajia joita on nähty monilla messuilla syksyllä aiemmin. Illalla vielä Marian luo Milli-pentua katsomaan ja Marian kanssa mailmaa parantamaan. Milli on ihana pentu! Aika sujahti vauhdilla ja vasta lähempänä yhtätoista olin kotona, joten yli 12 tunnin päivä. Soitto avokille mökille, ja nukkumaan. Avokki vei möksälle lumikolan ja yöpyi siellä yhden yön yli. Kuulostaa tuo lumikolahomma todella naurettavalta näin mustan joulun alla, mutta lomamme aikana voi ehtiä luntakin satamaan. Kaikkeen pitää varautua :D

Torstaina firman laskut ja lahjakortit olivat aamupäivän teemana. Jokunen joululahjakin vielä pakettiin. Ruokakauppa, posti, apteekki, Luontaistuotekauppa, laskujen maksua jne. Alkuillasta töitä. Eilen puolestaan taas aamupäivästä asioiden hoitoa. Ruuaksi tein kanasalaatin ja kaurarieskan, jotka nautittiin avokin työpäivän päätteeksi.

Viime viikonloppuna perjantaina matkustimme äitini luo Riksuun, jossa vietimme mukavan illan. Söimme lohikeittoa ja kahvittelimme veljieni perheiden kanssa. Lauantaiaamuna siirryimme mökille, jossa vähän jouluvalmisteluja ja illalla nuotiohetki. Sunnuntaina siivousta ja sauna. Näin se aika on sujahtanut ja joulu on ihan kohta ovella. Lunta kaipaan, mutta minkäs teet. Maanantaina vielä aamupäivästä muutama asiakas ja sitten voi kääntää itsensä lomamoodiin, yes!

Ystäviä ja Kädentaito-messujen huumaa Tampereella

Vihdoinkin ajattelin kirjoitella marraskuisesta Tampereen matkastani kuvien kera. Reissusta on jo yli kuukausi, joten vähän myöhässä olen. Toisaalta kuitenkin tuo puolen viikon pätkä Kädentaito-messuineen oli niin hieno kokemus, että haluan jakaa tunnelmia vaikkakin näin jälkiäteen.

Keskiviikkona 11.11. hyppäsin junaan ja matkasin Tampereelle. Hivenen tuntui oudolta kun opaskoiraa ei ollut mukanani. Ekassa yöpymispaikassa on todella pahasti koirille allerginen ihminen ja messuilla koiran kanssa olisi ollut enemmän kuin hankalaa. Mukavaa oli kuitenkin tavata lapsuudenystävää. Aika kului rupatellen minun samalla neuloessa kranssin päällistä. Illalla myöhään lähdettiin vielä kyläilemään ystävälle tärkeän ihmisen luo. Siellä vierähti tunti jos toinenkin mailmaa parantaessa ja vasta aamusta aikaisin kotiuduimme. Yöunet jäivät lyhyeen, sillä pakottauduin hereille ennen puoltapäivää välttääkseni unirytmin sekoamisen. Iltapäivä kului rennosti rupatellen ja neuloen.

Alkuillasta siirryin toisen ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Vietimme rauhallisen illan syöden jauhelihakeittoa ja Maijan tekemää herkullista gluteeinitonta appelsiini-juustokakkua. Nukkumaan menimme hyvissä ajoin ja sainkin ihanan pitkät yöunet.

Perjantaina lähdimme bussilla matkaan kohteenamme Tallipiha. Loppumatka käveltiin ja pysähdyttiin Finlaysonin kirkon luo kuvia napsimaan.

Tallipihassa kiersimme auki olevat ihanan tunnelmaiset kaupat. Oli kiva tutustua paikalliseen käsityöhön. Puulastojen lisäksi ostin tämän lasihelmikorun, jota olenkin käyttänyt todella paljon. Olen ihastunut lasikorun muotoon :)Tallipihan suklaapuodista tarttui mukaanAvokille ostin konjakkikonvehteja ja itselleni vadelma. Avokki sai omansa kihlavuosipäivänämme. Suklaalevyn ja vadelmakonvehdit olen säästänyt jouluun. Jouluteetä viime viikonloppuna maistelin mökillä. Ehkä minun makuun hiukan laimean oloista.

Lopuksi istahdimme kahvilaan nautiskelemaan jauhelihavatruskaa, teetä ja kahvia. Oli muuten hyvää gluteeiinitonkin versio.

Tauon jälkeen matka jatkui kaupan kautta hotellille. Siellä rennosti neuloskellen Merjan kanssa Lauraa ja Jonnua odotellen. Heidän saavuttua lähdimmekin melkein heti syömään Fabric:iin. Söin herkullisen annoksen Karamellisoitua ylikypsää porsaankylkeä, yrtti-tomaattikastikkeessa haudutettuja kasviksia ja tummaa mallaskastiketta. Jälkkäriksi suklaaherkkua.

Jäisessä vesisateessa taivalsimme hotellille nukkumattia treffailemaan ja voimia keräämään messurupeamaan. Ja kyllähän siinä olikin rupeamaa kerrakseen. Kiertelimme rauhalliseen tahtiin hypistellen ja tarkasti tutkiskellen kaikkea mahdollista mitä esillä oli. Heti alussa mukaan tarttui lasiputkisetti himmeleiden tekoon, puuhelmiä eri värein rottinkitöihin, joten siitä se shoppailu alkoi. Löysin myös joitakin joululahjoja, joten ei ihan kaikki ostokset itselleni tullut :) Jossain vaiheessa pidettiin pieni tauko katsomossa istuskellen ja syöden omia eväitä. Messuilimme koko päivän, joten poistuttiin vasta viideltä mentyämme paikalle heti yhdeksän jälkeen :D

Hotellille ostokset ja syömään, ja arvatkaa vain oliko nälkä. Paikaksi valikoitui Plevna, jossa olimme myös pari vuotta sitten. Ruoka oli niin herkullista kuin muistettiinkin. Ruuaksi valikoitui VALKOSIPULIFRIIKIN PÄIVÄUNI (Pariloitu 150g naudan ulkofilepihvi, kynsilaukkavoita, valkosipuli-kermaperunoita, valkosipulihilloketta sekä hunajassa paahdettuja punajuuria) ja jälkkäriksi suklaakakkua vadelmakastikkeella.Pitihän sitä vielä herkutella piparkakkukaakaolla ja erikoiskahveilla. Valitettavasti piparkakkukaakaokuvassa näkyy suolasirotin ja jokin tahrasuttu.

Matkalla hotellille pysähdyimme vielä yömyssylle: kuohuvaa glögiä ja kyllähän oli jo aika neulomukset ottaa esille.Kymmenen jälkeen väsyneet messuilijat painuimme treffailemaan jälleen nukkumattia. Aamulla taasen reippaina uuteen messupäivään. Ennen kymmentä olimme jo jonottamassa sisälle pääsyä. Caro liittyi aamupäivästä seuraamme ja puoli viiteen asti kiertelyä yhdellä pienellä tauolla höystettynä. Lopussa alkoi kyllä jo vähän jalkoja painamaan, mutta olihan se sen arvoista :D Kotimatkalla mukavaa rupattelua ja kotona hurja väsymys. Mahtavaa oli ja ihania ostoksia tuli tehdyksi.

Koruista ihastuin luonnon materiaaleista tehtyyn rannekoruun. Kannattaa säilyttää paperipussissa kuulemma. Ihastuin myös petrooliin puuhelmistä olevaan rannekoruun. Kirjoitin joulupukille toiveen saman sävyn kaulakorusta.

Löysin todella ihanan tuntuiset pehmoiset nahkahansikkaat. Väri minua vähän arvelutti, mutta ei kai aina tarvitse kulkea mustassa. Ostin myös ihanan villatunikan. Itse asiassa meistä kolme osti sellaisen. Kaikilla tosin eri värinen.

Ostin pari vyyhtiä paperilankaa, kolme kerää merinovillalankaa, punaista kimallelankaa 25 centin kehykseen tehtävään koristeeseen, Muhkutyyny-tarvikepaketin, valoryijy-tarvikepaketin... Huih... Pelottaa, osaankohan noista tehdä mitään valmiiksi. Vielä en ole mihinkään tarttunut, mutta alkuvuodesta katsotaan miten ämminkäisen käy :) Haasteita, haasteita!Innostuin myös muovisesta harpusta johon saa lisättyä piikkejä ja siten voi harputella ohuemmalla langallakin. Kokeilin viikonloppuna, mutta ei oikein toiminut. Piikit oli aika ahtaasti, joten sormin työskentelytila oli vähissä. Harpun mukana tuli koki koukku millä homma hoituisi, mutta ei se näin sokkona tuntunut kovin luontevalta. Saa nähdä innostunko kokeilemaan uudestaan vai jääkö harppu pölyttymään. Kivahan se olis, jos se sais kodin missä sitä käytetään.

Mökille ostin talouspaperitelineen. Koira kuulemma näyttää Otolta :) Lisäksi avokki sai kihlapäivänämme konjakkisuklaan lisäksi sytykeruusuja. Tosin pohti ettei niitä raski poltaa. Käteenkin kyllä tuntuvat upeilta, joten ehkäpä saavat koristaa mökkiä jonkin aikaa.

Että sellainen Tampereen reissu. Rahaa meni ehkä liikaakin. Toisaalta viime vuoden kokemuksesta päätin säästää jo etukäteen. Niinpä laittelin aina kuukausittain muutaman kympin sivuun. Ei tullut sitten ihan katastrofaalista lommoa budjettiin. Ja enköhän tee tulevana vuonna samoin. Tampereen Kädentaito-messut on kyllä parhautta ja niihin on päästävä myös ensi vuonna. Nyt oli mukavaa myös kun sain reissuun yhdistettyä ystävien treffauksiakin.

Alkukuun kuulumisia

Joulukuustakin on jo viikko vierähtänyt. Tiistaiaamuna kotiuduimme mökiltä pitkän viikonlopun vietosta. Maanantaina saatiinkin paljon aikaiseksi. Siivottiin vaatehyllyköt, täytettiin avokin tekemä laatikko tekstiileillä jne. Kolmesta eteenpäin pyörittelin kynttilöitä. Välillä maltoin sentäs syödä ja lopulta päästiin saunomaan. Tiistaina kotiuduttuamme heti arkisien asioiden pariin: ruokakaupassa käynti, asiakkaiden hoitamista, avustajan kanssa myyjäistuotteiden hinnoittelua ja pakkaamista jne. Illalla rottinkikerho, jossa tein sydänkranssia saatuani joulukellot valmiiksi.

Keskiviikkona tiivis työpäivä ja asiakkaiden välillä kotiaskareita. Torstaiset myyjäiset alkoivat hiljalleen vähän jänskättämään, mutta kuten edellisestä tekstistä saittekin lukea, tapahtuma meni oikein mukavasti. Torstaina ennen kotona piipahdusta vähän tarvehankintoja mökkilomaamme varten. Kotona ehdin syödä ja tovin hengähtämään. Sitten olikin aika palata Iirikseen metallikoruiltaan. Siitä tarkemmin joulupukin vierailupäivän jälkeen, sillä toimin reippaana tonttuna kurssilla :) Pitkä päivä takana, joten kotona oltuani puoli yhdeksän jälkeen olin aika väsynyt. Seuraavana aamuna kuitenkin leipomaan marjapiirakkaa ja kaurarieskaa. Kaverimme tuli teelle ja aika rupatellen sujahti huomaamatta. Oli siirryttävä töiden pariin ja illalla matkasimme toisen kaverin luo iltaa istumaan. Söimme fetasalaattia, maistelimme glögiä rupatellen. Kotona oltiin kuitenkin ennen puoltayötä.

Lauantaiaamuna auringon paistaessa suuntasin kulkuni Naisten joulumessuille, joilla kiertelimme parin Silmukkasiskon kanssa. Vietimme taasen oikein mukavan päivän siellä. Avokille ostin joulusinappia, itselleni ihanan nahkaisen rannekorun ja villatöppöset mökille. Pari kertaa käytiin kahvittelemassa kiertelyn lomassa. Jälleen on kyllä iloittava siitä miten ystävät jaksavat kiertelyn yhteydessä kertoilla kaikesta mahdollisesta tarjolla olevasta. Villasukkia oli monella ja nahkaiset korut tuntuivat olevan nyt in.

Kotona minua odotti hyväntuulinen avokki, joka oli pessyt pyykkiä ja imuroinut. Tilattiin pitsat ja ilta sujahti rentoillen. Nukahdin toviksi kirjan pariin ja seuraavan yön pitkät unet tekikin oikein hyvää. Oli mukava lähteä ratsastamaan virkeänä. Keli oli melkoinen, mutta tuntimme aikana ei sadellut laisinkaan. Ratsastin Sebulla. Harjoittelimme töltistä suoraan raviin siirtymistä ja päinvastoin. Töltti sujui Sebun kanssa hyvin ja hiljalleen jouhevammin ja jouhevammin siirtymiset askellajista toiseen alkoivat sujumaan kunnes kropasta loppui yty :) Jostain syystä jännitin laukkaa enemmän kuin aikoihin. Johtuko lie Sebun äkkikäännöksestä vasemmalle vai hepan etupainoisuudesta. Toiseen suuntaan sujui huomattavasti paremmin, mutta kenttää ympäri en laukannut laisinkaan. Jospa seuraavalla laukkakerralla sitten taas :)

Kotona avokki oli napsauttanut saunan lämpiämään, joten saunaan! Tauolla totesimme myrskyn ja sateen taas alkaneen. Vietimme rauhaisan illan. Neuloin äidin paitaan hihaa samalla seuraillen linnan juhlia.

Eilen kävimme Heman kanssa Sokeainystävien Käsityökeskuksen joulumyyjäisissä. Ostin mökille juuresharjan ja äidille selänpesuharjan pitkällä varrella. Kotimatkalla piipahdettiin viemässä postiin kynttiläpaketti ja ruokakaupassa. Sitten oli lahjojen paketointia, valokuvien läpi käymistä ja Hemalla kuvien kuvailuja jne. Illalla sain tuttavan vieraaksi. Esittelin hänelle käsitöitä ja viettelimme mukavan teehetken seuraillen koirien nujuamista. Harmaakuono tahtoi kovasti osallistua nuorien leikkeihin. Arvatkaa vain oliko vanhus väsynyt reilun parin tunnin touhotuksen jälkeen? := Niin oli kyllä Ottokin. Poika nukkui kiepillä kopassa tyytyväisenä.

Tänään päivä alkoi kolmella asiakkaalla, jonka jälkeen kiiruhdin Oton kanssa Itikseen kynttilöitä viemään ja samalla vietimme oikein mukavan ja rennon teehetken Hennan kanssa. Siinä sujahti lähes puolitoistatuntinen vauhdilla. Rottinkikerhossa letitin kranssin molemmat puolet. Näin se viikko on hujahtanut. Parin viikon päästä rauhoitumme joulun viettoon. Odotan innolla jo rauhaisaa eloa, vaikka nautin myös tästä tekemisen paljoudesta.

Käsityövoittoinen marraskuu

Tänään kieputtelin valot ja päälliset kolmeen kranssiin. Viikolla aiemmin valmistui kaksi kranssia. Tampereen reissulla neuloin 2.5 kranssin päällistä. Viimeistä jatkoin luennolla istuessani. Sain sen valmiiksi tiistai-iltana äidin ollessa meillä kyläilemässä. Päivät meni nopsaan äidin hääriessä keittiössä ja meidän tehdessä hierontatöitä. Saunoimme, tein äidille suklaahieronnan ja vietimme rentoa eloa porukalla. Seurasimme miten Harmaakuono touhotti pirteänä äidin ympärillä. Mökkiviikonloppu tuntui tehneen vanhukselle hyvää, mieli virkistyneenä herra ollut koko viikon :)

Silmukkasiskojen kanssa tapasimme lokakuun lopussa. Tuolloin tein vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta ostaman mosaiikkikuusen. Tai siis, liimasin kuusen mosaiikit paikoilleen. Huomenna olisi tarkoitus saumata työ. Samaisena viikonloppuna ahkeroin kynttilöitä yli 30 kpl. Tarkoitus olisi jatkaa kynttilöiden valmistusta sunnuntaina ratsastuksen jälkeen.

Keramiikassa tulevana maanantaina on tälle syksyä viimeinen kerta. Keramiikka jatkuu tammikuun lopussa. Syksyn aikana tein n. viiden kilon möykyn verran mustasta savesta astioita. Toissa kerralla siirryin valkoiseen saveen. Iso tarjoiluastia meni nyt lasitukseen, ja parina kertana olen tuonut kotiin jo valmiita töitä. Ajattelin, että kirjoittelen keramiikkatöistäni jossain vaiheessa ihan oman postauksensa kuvien kera. Nyt kun on joulupukin apulaisena toimimispuuhaa, ei kaikkea voi tässä vaiheessa kertoa :) Sen kuitenkin uskallan kertoa, että nautin keskusteluista mitä käydään ohjaajan Soilen kanssa väreistä ja töiden laadusta. Minulle ylikriittiselle ihmiselle tekee hyvää, että saan laajempaa näkökulmaa asioihin että en takertuisi johonkin yksittäiseen "kuoppaan" tms. Että oppisin sen että työssä saa näkyä se, että on tehty käsin. Hiljalleen alan tajuamaan, että töillä on arvoa, vaikka käsin tunnustellen tuntisikin jonkin "epämuodon". tms. En välttämättä osaa asiaa selittää, mutta tod.näk. palaan keramiikkapostauksessani asiaan. Pysykää kuulolla :)

Kynttiläurakan jälkeen laitoin viikonlopun saldostakuvan Facebookiin ja se poiki heti muutaman kynttilätilauksen. Tuolla marraskuun ekalla viikolla toimitin myös pari valokranssia uusille omistajilleen. Rottingissa sain ison ovaalikorin valmiiksi, aloitin ns. margariinikoria, jonka letityksen jälkeen ehdin seuraavalla kerralla tekemään vielä pienen pyöreän korin. Äidin villapaidan tresorikin valmistui. Torstai-iltana ystävämme Maria vietti luonamme teehetken ja jaksoi kuunnella meidän valmistautumista Harmaakuonosta luopumiseen. Tuolloin todella tuntui, että siihen ei mene kauaa. Tällä viikolla on taas tuntunut toisenlaiselta, mutta eihän se rakas kuonokas nuorene.

Seuraavana iltapäivänä iski armoton leivontavimma. Leivoin suklaapiirakan Frantsilan kasvisruokakurssilla olleen ohjeen mukaan. Tosin pistin piirakan piirakkavuokaan enkä pellille. Siinä se kohosi mahtavasti ja muistutti enemmänkin kakkua kuin piirakkaa. Hyvää siitä joka tapauksessa tuli.

Tuona viikonloppuna olin lauantaina kuuntelemassa Ladysave-kuoron juhlakonserttia Porvoossa. Kuorossa laulaa Silmukkasisko Jonnu. Kyllä on ihailtava kuorolaisten taitoa laulaa ja esiintyä. Nautin! Tauolla nautin teen kanssa herkullisen gluteeinittoman suklaamuffinssin. Muffinssi oli niin herkullinen, että ansaitsee tulla mainituksi. :)

Sitten lähestytäänkin Tampereen reissua. Messutunnelmista- ja ostoksista tulee oma postauksensa kunhan messusaalis saadaan kuvatuksi :) Tampereella vietin neljä yötä ensin yöpyen lapsuudenystäväni luona ja toisen yön puolestaan pitkäaikaisen ystävän luona. Lapsuudenystävän kanssa vietimme rentoa keskiviikkoa jutellen ja minun samalla neuloen kranssin päällistä. Toisessa kyläpaikassa ilta meni myöskin rupatellen ja nauttien herkullista gluteeinitonta juustokakkua. Perjantaina kiertelimme Tallipihassa ja shoppailuni alkoi jo sieltä. Mutta jatketaan myöhemmin kuvien kera.

Tällä viikolla osallistuin keramiikan ja rottingin lisäksi Inkun ideapajassa olleeseen kynttilän kastokurssille, josta myös teen oman tekstin. Huh, olenpas nyt luvannut paljon postauksia. Kannattaa siis pysyä täällä lukemassa :)

Tämän kaiken lisäksi on toki myös asiakkaita hoidettu. Selvästi kuitenkin joulun lähestyminen alkaa jo vaikuttamaan. Monet jäävät jo joulutauolle. Avokin kanssa vietetty yhteisiä iltahetkiä telkun ääressä. Vauhti on kuitenkin ollut aika vinhaa ja sään harmaantuessa ja pimeyden lisääntyessä huomaan olevani todella väsynyt. Nyt kun Thyroxinin myötä olen saanut pirteyden takaisin ja innokkuuden touhuta kaikkea, meinaa vähän unohtua, että lepoakin tarvitaan ja aikaa palautumiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkan samalla annoksella millä lääkityksen aloitin. Lisäksi sain reseptin melatoniiniin. Nyt olen reilun viikon nukkunut reseptillä olevalla melatoniinilla, ja olen nukkunut yhtä yötä lukuun ottamatta todella hyvin. Heti kun tilanne vähän rauhoittuu on saatava liikunta/treenaus vahvemmin takaisin elämään. Jannan kanssa asiasta ollaan jo vähän viestitelty, mutta hektisyyden vuoksi aika pt-treeniin on jäänyt sopimatta, mutta kyllä mä täältä taas tulen.

Käsityösuunnitelmia

Näinä väsymyksen viikkoina osa minusta on tapellut vastaan treenitauosta, osa minusta syyttää laiskuudesta, osa tiedostaa kropan olevan sekaisessa tilassa. Onneksi on käsityöt ja niiden parissa aika kuluu mukavasti aina silloin kun niitä jaksaa tehdä. Ja vaikka ei jaksaisikaan suunnitelmia syntyy. Hiljalleen alan hyväksymään tilanteeni ja käsityövimma herää voimiinsa. Enhän minä nyt ihan aloillani voi olla, paitsi silloin kun väsyttää niin painostavasti ja kaiken nielevästi ettei kertakaikkiaan jaksa mitään.

Maanantaina alkoi keramiikka. Ensinmmäisellä kerralla ei päästy vielä asiaan keramiikkatilaa kohdanneiden muutoksien vuoksi. Avokki on toivonut, että tekisin kalalle tarjoiluastian. Lisäksi ajatuksissani on tehdä tuikkukuppeja. Tilasin sekä mustaa että valkoista savea.

Rottinkiryhmämme on kokoontunut kahdesti. Olen saanut jo valmiiksi ovaalikorin ja työhuoneeseemme uusi roskakori on jo 20 centin korkuinen. Jossain vaiheessa minun pitäisi tehdä toinen sienikori, mutta ehkäpä sen vuoro tulee vasta kevätpuolella.

Torstaina kävimme Heman kanssa kässäilytarvikeostoksilla. Ostin kolme vyyhtiä (2 tummaa ruskeaa ja 1 turkoosi) ontelokudetta, josta tarkoitus virkata ruokailuryhmän tuoleille uudet päälliset. Ja olihan se vähän neulelankojakin hiplattava :) Löysin äidin ylösalasneuleeseen liukuvärjättyä punasävyistä lankaa ja piru vie en päässyt paperilankojen ohi: 2 valkohopeaa ja 1 punasta vyyhtiä lähti matkaan :D

Tänään Kädentaito-messuilla ostelinkin hillitysti: vain yhden liukuvärjätyn harmaasävyin langan tilaustyöhön, helmiä, puikot ja korvikset. Silmukkasiskoja oli mukavaa treffata pitkästä aikaa. Muutama tunti hujahti vauhdilla messuhulinassa. Messuilla oli jonkin verran uusia näytteille asettajia, joka oli virkistävää messutarjonnalle.

Kohtahan talvi- ja jouluvalot tulevat myyntiin, joten sitten pääsen kokoamaan neulevalokransseja. Päällisiä onkin tullut neulotuksi aika kasa, joten jos haluat itsellesi tai ystävällesi valoilla olevan kranssin ole minuun yhteydessä. Otan mielelläni tilauksia. Käsityöt-tunnisteella löydät valokuvia viime joulun alla valmistuneista kransseista. Minulta voi kysellä myös mehiläisvahakynttilöitä. Tässä vielä linkki Facebook-kansiooni myynnissä olevista valmistuneista töistä:
https://www.facebook.com/heidi.koivunen.7771/media_set?set=a.10153491912216100.1073741834.791246099&type=3

Ehkäpä joku vielä muistaa kahvipussijuttuni? Pusseja on isot kasat säästössä ja nyt vihdoin sekin projekti etenee pussien leikkaamisen ja pesun muodossa. Jossain vaiheessa pääsen suikaleita taittelemaan ja valmistamaan kahvipussikassia, yes! Niin, että enhän mä kohta muuta ehdikkään kuin käsitöitä :D

Päivän liikunnat: ratsastusta ja reippailua Naisten kympillä

Eiliselle kaavailtu pumppi ja spinning peruuntui, joten viettelin rauhallisen kotipäivän kokkaillen ja illalla saunoen. Teki varmasti ihan hyvää kropalle, sillä tänään taas kroppa sai kyytiä ratsastuksen ja Naisten kympin myötä.

Matkalla tallille sateli vettä, mutta onneksemme loppui ennen tunnin alkua. Meillä on ollut kyllä käsittämättömän hyvä tuuri säiden suhteen aina kun ollaan oltu hepostelemassa. Kertaakaa ei olla kastuttu oikein kunnolla.

Ratsastin Plesillä ja meillä molemmilla oli tänään hyvä päivä Plesiltäkin kun karisi unihiekat ensinmmäisten harjotteiden aikana. Teimme käynnissä pysähdyksiä vatsalihasvetoisesti, harjoittelimme pohkeen väistöjä ja onnistuin kivasti saamaan hevosen ottamaan ristiaskeleita. Ravissa kevennys sujui luontevasti ja sain hevosen hyvin tölttäämäänkin. Jos askellaji vaihtui kesken kaiken sain korjatuksi sen ilman Letun neuvontaa tai huomauttamista askellajin muutoksesta.

Tehdessämme laukan nostoja kaipasin pidempiä laukkapätkiä, joten uskaltauduin laukalle kiertämään harjoituskenttää ympäri muutaman kerran. Se oli IHANAA! Pari kertaa Plesi vaihtoi nopeaan raviin, mutta onnistuin nostattamaan laukan uudelleen, yes!!! Uskalsin käyttää pohjetta mitä aika huonosti aiemmin olen laukassa uskaltanut. Koin taas ihanaa onnistumisen riemua. Olin ihan hengästynyt onnistumisestani.

Lopuksi vielä ravausta ja tölttiä ennen loppukäyntejä. Hyvällä mielellä taputukset Plesille ja kohti kotia. Nopea vaatteiden vaihto ja välipalan syönti. Sitten matka jatkuikin Naisten kympille. Tällä kerralla saatiin Lauran kanssa pari Silmukkasiskoa seuraksemme kävelylle. Emme lähteneet rikkomaan ennätystämme 1h48min, mutta pääsimme kuitenkin aikaan 1h54min. Kunnossa on selvästi tapahtunut jotakin kehitystä, sillä nyt vauhti tuntui aika hitaalta verrattuna miltä tuntui vuosi sitten muutaman minuutin tiukemmalla ajalla. Lähes koko ajan jalat olisivat menneet vauhdikkaammin ja viimesellä kilometrillä vauhti väkisinkin kiristyi. Emme kuitenkaan lähteneet revittelemään. Yhdessä kun lähdettiin, yhdessä myös maaliin. Eikä aina kaikkea tarvitse ottaa rajojen rikkomisliikuntasuorituksina. Välillä tekee hyvää liikkua rauhallisemminkin matalemmilla sykkeillä. Kaloreita paloi kuitenkin 864.

Vuosi sitten kävelimme hirveässä helteessä. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan. Collegepusakka ei ollut juurikaan liikaa. Maaliin päästyämme saatiin vettä taivaalta ja se vähän vilutti. Saimme maalissa pussukat missä oli tapahtuman yhteistyökumppaneiden tuotteita kuten esim. Lidlin urheiluravinnemerkiltä, Dovelta, Vuokkosilta. Löytyipä myös yksi gluteeiniton patukkakin. Saimme myös omena-kurkku vissyä ja kookosvettä. Salaatti ainakin gluteeinottomana oli pettymys, vetistä maissia, muutama fetakuutio, vesimeloonia ja salaatinlehtiä. Muut kehuivat salaattejaan, joten gluteeinillinen vaihtoehto taisi olla onnistuneempi.

Mukavaa oli jälleen reippailla ja kotiin päästyä maistui perunamuusi ja savusiika herkulliselta ja olo oli kuin raittiin ilman myrkytyksen saaneella. Iltateenkin keitin jo yhdeksältä. Arvatkaapa vain olenko piristynyt nyt kun alkaisi olla nukkumaan menon aika? :) Uskon kyllä, että uni tulee aika pian kun sänkyyn kömmin.

Myyjäisissä

Helmikuun lopulla rottinkikerhossa heitettiin ilmoille idea järjestää myyjäiset. Ryhmässä on todella taitavia käsityön taitajia. Heiltä syntyy upeita koriste-esineitä, koruja, poppanoita, neuleita, koreja, keramiikkaa jne. Itse olen vasta-alkaja heidän rinnallaan, mutta päätin rohkaistua ja valita käsitöitäni myytäväksi. Vielä jännemmäksi homman teki se, että olin itse myymässä niitä.

Myyjäiset pidettiin eilen Iiriksessä (näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus), joka sijaitsee Itäkeskuksessa. Mainontaa ei saa tehdä talon ulkopuolisin kyltein. Itse mainostin tapahtumaamme Facebookissa, jossa aika moni kaveri työskentelee Iiriksessä tai käy siellä usein. Myyntipisteemme oli IIriksen pääovien läheisyydessä infon takana olevassa aulassa. Työntekijät olivat saaneet tiedotteen omaan sähköpostiinsa. Talossa oli myös jokin seminaari.

Minulla on kertynyt jonkin verran neulomiani huiveja, jotka laitoin myyntiin. Kevättä vasten ei ehkä paras ajankohta, ei nimittäin mennyt yhtään kaupaksi. Neuletöiden hintoja olen ehkä jonkin verran oppinut hinnoittelemaan huomioiden lankojen hinnat. Vaikeaa se on. Materiaalikulut+työ. Työn hinnan arviointi on hankalaa. Neuletöitähän olen myynyt joitakin tuttaville ja ystäville. Ja huiveja on aikaisemmin ollut kaverillani myynnissäkin.

Keramiikan hinnoittelu oli todella vaikeaa. Itse savihan ei paljoa maksa, mutta lasitteet jo ovatkin arvokkaampia, ja onhan keramiikan valmistuksessa paljon työvaiheita, työstö, kuivuminen, raakapoltto, lasitus ja lasituspoltto ennen kuin työ on valmis. Sain myydyksi ruskean koiramukin ja siihen sopivan ruskean aluslautasen sekä punaisen pikarin. Lisäksi myynnissä oli tiistaina valmistunut ovaalin muotoinen rottinkikori. Sen ostaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä löytöönsä. Se lämmitti mieltä.

Täysin sokeana oli vaikea tietää milloin joku katseli töitä ja milloin ei. Eikä tuntunut mielekkäältä höpötellä koko ajan mitä esillä oli. Tahtomattakin heikkonäköiset myyjät oli hiukan paremmassa asemassa, pystyivät nappaamaan asiakkaan omia töitään ihastelemaan. Ja tämä ei sitten ole mikään kateellisen ihmisen kirjoittamaa, vaan havainto. Ja siksipä, jos vielä menen myymään itse tuotteitani avustajan mukana olosta on varmasti hyötyä. Joka tapauksessa mukava kokemus eikä se myyminen niin kamalalta tuntunutkaan.

Aamupäivään mahtui iloinen jälleennäkeminen, nimittäin Oton ensinmmäisen hoitoperheen isäntä tuli moikkaamaan meitä. Alkuun Otto oli vähän hämmentynyt, mutta sitten pyöri jo selällään isäntänsä jaloissa rapsutuksista nauttien. Ja isännän tehdessä lähtöä piti pari kertaa kaihoisasti ulahtaa paikaltaan. Hienoa, että nyt pikatapaaminen järjestyi. Onhan Otto ollut minulla kohta jo pari vuotta. Ja Otto sai ison solmuluun, jonka sitten herkuttelee pääsiäisenä mökillä. Nyt se tuossa unihaukkuu, mitä lie unia katselee :)

Tiistaina sain valmiiksi tosiaan ovaalikorin ja aloitin isoa pyöreää koria, jonka punon vain tarjotinkorkeuteen. Ehdin leikkaamaan siihen jo pystyloimet. Ohjaajamme päätteli sienikorin ulkoseinät, vielä väliseinien viimeistely ja sitten se on valmis. Keramiikassa puolestaan teepannun teko jatkui, nyt sain siihen kannen ja nokan. Kannen teossa olikin oltava tarkkana, että savi pysyi yhtä kosteana pannun suusta kuin itse kannustakin, jotta kutistuisi kuivuessaan tasaisesti saman verran. Tein kannen makkaratekniikalla. Nokassa käytin sabluunaa. Ensiksi kaulitsin tasaisen levyn, josta leikkasin nokan. Se kiinnitettiin pannuun lietteen avulla. Tein nokan kohdalle ennen nokan kiinnitystä siiviläreiät. Ensikerralle jäi vielä kahva.

Villapaitaa olen neulonut joka päivä muutaman kerroksen. Eilenkin se oli mukana myyjäisissä hiljaisien hetkien ajan vietteeksi. Vartalo-osaa on neulottu kohta 20 centtiä, joten vielä neulottavaa riittää. Olen miettinyt jopa jonkin välityön tekemistä :D Mitä sääennustuksia olen seurannut ei mökkisäät taida pääsiäisenä kovin kaksiset olla, joten neulomiselle aikaa riittää.

Maanantaina valmistin peston pitkästä aikaa itse ja onnistuikin hyvin. Broilerin rintafileet maistuivat riisin ja peston kanssa herkullisilta, joten tyytyväisin mielin korvalääkärin kautta Silmukkasisko-tapaamiseen. Korvalääkärissä korvista imettiin vaikut pois ja vasemman korvan kuulokin palautui. Ah, mikä helpotus!

Tavattiin Silmukkasiskojen kanssa Villa lanka-nimisessä lanka- ja taidekaupassa. Siellä istuimme sohvilla neulomassa, rupattelemassa teestä, kahvista ja pikkupurtavasta nauttien. Lopuksi kiertelimme tutkailemassa kaupan valikoimaa ja kahta lankaahan sieltä mukaan läks. Mukava pari tuntinen sujahti vauhdilla.

Ensinmmäisen villapaitani aloitus

Eipä alkanut villapaidan neulonta ihan mallikelpoisesti.
Loin 3.5 mm pyörölle 162 silmukkaa ja tikutin onnellisena 3 cm joustinneuletta *1 o 1 n* Ja aloitin levennyskerrokset ehtien tehdä viisi joka kerroksen levennystä. Vaihdoin pidemmän pyörön ja jatkoin 20 levennyksen satsiin, jossa joka toisella kerroksella levennetään ja joka toisella ei. Työ liikkui erittäin huonosti kaapelilla, joka on sellainen luttana muoviputki. Puikot tilattu jostain nettikaupasta ulkomailta ryhmätilauksena. Siinä väkertäessäni päätin ostaa kunnolliset 3.5 mm 80 centin kaapelilla olevat puikot Kädentaitomessuilta. Ja niin tapahtui. Helpottuneena vaihdoin puikot. Vaihtovaiheessa mietin, että onko juuri ostamani paksummat, mutta työnsin epäluulot syrjään ja jatkoin neulomista. Kerroksella 11 kuitenkin tajusin olevani oikeassa. Neuloksesta tuli paljon löyhempää, joten työ lepäämään, odottamaan maanantaita ja avustajan saapumista. Neuloosi oirehti pahasti, joten turhautuma oli karseaa.

No avustaja totesi saman. Olinkin aloittanut työn 3 mm puikoilla ja tuolloin neuletiheys oli sopivaa ja 3.5 mm puikoilla liian löysää. Purkoosi! Purettiin joustinneuleeseen asti, koska neulon erikoisesti oikeat silmukat, ja niihen syntyy kierre. Se näyttää hassulta sileässä neuloksessa, joten avustaja oli viikonloppuna pähkinyt miten opettaisi minut kierresilmukoista pois. Olen vasuri, joten neulon muutenkin eri päin. Kun neule on käsissäni, otan neulottavan silmukan oikealta puikolta, eli neulon vasemmalta oikealle. Tehdessäni oikean silmukan, puikkaan vasemman puikon itsenipuolen, eli etupuolen silmukan jalastaja neulon. Avustaja opettikin neulomaan niin, että teen puikkauksen silmukan takajalasta. Niin tehdessäni oikeat aaltoilevat, minun tekniikalla ne kiertyvät. Alkuun tuntui todella hitaalta, omituiselta ja hankalaltakin. Hiljalleen sujuvuus kuitenkin paranee.

No eivät ne vastoinkäymiset tähän loppuneet... Palasin kolmosen puikkoon ja rupesin tekemään uudelleen ekoja levennyksiä. Työ ei liikkunut kaapelilla ja ährätessä halpispuikosta kuului naksaus ja se meni poikki. No eihän mulla ollut kolmosen puikkoja, joten mistä puikot neuloosin oireisiin? Onneksi ystäväni pelasti, tänään pääsin työtä jatkamaan, joten toivottavasti nyt vastoinkäymisistä selvitty.

Eilen keramiikassa tein lintuaiheisen patsaan. Elokuussa järjestetään Joensuussa Parafestit missä on vammaisten töitä esillä. Keramiikkaryhmältä on pyydetty näyttelyyn teoksia teemalla lintu. Itse en ole ollut kovinkaan innostunut näyttelyteosten tekemisestä, mutta eilen sain tehdyksi oman osuuteni. Tein linnun pesän, jossa emo hautoo muniaan. Pesä on kiinni puun oksassa. Ehdin vielä suunnittelemaan raakapoltosta tulleiden töiden lasitusvärjäystä. Pikarista tulee punainen, mukista ja lautasesta sinivalkoiset. Tarjoiluastia oli kuivunut hyvin ja menee ensi viikon raakapolttoon.

Rottingissa sain vihdoin sienikorin haluttuun korkeuteen. Ensi kerralla edessä päättely ja väliseinien korotus. Todettiin ohjaajan kanssa, että en ehdi millään tekemään toista sienikoria tämän kevään aikana. Kertoja on jäljellä seitsemän ja ainakin yksi menee vielä keskeneräisen työn kanssa. Toinen sienikori jää hamaan tulevaisuuteen.

Lauantaina oltiin parin Silmukkasiskon kanssa Wanhan sataman kädentaitomessuilla. Kukaan meistä ei tehnyt isompia ostoksia. Ostin ne 3.5 mm 80 cm pyöröpuikot, 5 mm pitkät puikot, avokille tulitikkurasioiden säilytysastian ja itselleni nahkaisen kukkaron, jossa labbiksen pää :D Siihen aloin heti keräämään ensi syksyn Tampereen Kädentaitomessujen kassaa :) Niille ihanille messuille on taas pakko päästä hullaantumaan. Nyt lauantaina kiersimme messut yllättävän nopeaan, sillä kahden jälkeen olimme jo valmiita kotimatkaan.

Ratsastusta ja lenkkeilyä

Avokki aamuherätykseksi avasi parvekkeen oven. Ulkoa kantautui kovanja puuskaisan tuulen kohina kera reippaan vesisateen. Onneksi kuitenkin sade ja tuulikin laantui ratsastustamme ennen. Muutama räntäräimäke putoili ollessamme hevosten selässä, toisaalta myös aurinko näyttäytyi.

Ratsastin tänään Aaveella, joka on hoikahko poika ja jolla Tiina on paljon ratsastanut. Aluksi teimme pysähtymisharjoituksia, Aave jolkotteli pidätteen läpi. En saanut hevosta pysähtymään. Kiersin varmasti ainakin kolme kierrosta ennen kuin Letun tultua hevosen eteen se pysähtyi, ja sen jälkeen vielä pysähdytin sen muutaman kerran omatoimisesti. Edellinen ratsastaja oli ollut pieni tyttö, joten pidätteestä saattoi kävellä läpi. Saatuani Aaveen kuulolle aloitimmekin harjoitella tölttiä. Aaveella on vähän huono töltti, joten töitä sai todella tehdä sen kanssa. Satula vähän kippaseen eteenpäin, joten suorassa pysymisessäkin oli tekemistä etten könöttäisi liiaksi edessä. Ravityöskentely sujui paljon paremmin ja kevennys löytyi hyvin. Jossain vaiheessa kadotin hetkeksi rytmin jostain syystä, mutta löysin sen vauhdissa uudelleen. Teimme lisää tölttiharjoituksia mm. töltistä viiden askeleen käyntiin ja paluu tölttiin. Ei aina ihan onnistunut. Käyntiaskeleita tuli paljon enemmän. Kuulinkin monta kertaa Letun suusta "pidäte ja pohje".

Tänään harjoittelimme laukan nostoja, pidäte, sisäpohje, nauttimaan. Koko kierrosta emme voineet laukata emmekä kuin toiseen suuntaan. Minä onneton iskin polveni aidan tolppaan Aaveen oikaistessa muiden perään. Hetken sattui helvetisti ja oli pysähdyttävä laukan noston jälkeen huokaamaan. Mutta ei muuta kuin uudestaan nostoja tekemään. Tosin vähän tulin tolpan luo turhan varovaisesti ja pidätteet jäi huonoiksi. Oli kuitenkin kiva päästä harjoittelemaan asiaa. Istunta laukassa on kuulemma meillä molemmilla Tiinan kanssa parantunut hurjasti. Jeeee!!!! Kehitystä tapahtuu.

Jatkoimme vielä ravi- ja tölttiharjoituksilla. Menimme mm. harjotusravia tavoitteena joustaa rennosti ristiselästä. En oikein tainnut onnistua, mutta tulipahan kokeiltua :D Loppukäynnit menimme ilman satulaa. Se ei tuntunut laisinkaan niin kiikkerältä kuin vuosi sitten ekoja kertoja ilman satulaa ratsastaessamme. Kun vaan paino pysyi riittävän takana selässä pysyi hyvin. Aika nopeasti uskalsin rentoutua ja nauttia hevosen lämmöstä. Niin ja puhua tietysti jostain ihan muusta :D Eli, taaskin huomasin kehitystä tapahtuneen, yes!

Kotona ehdin syödä ja hetken hengähtää. Lähdin ystäväni Marian kanssa reippailemaan märkään keliin. Otolle lätäköt oli hirvityksen kohtia ja välillä piti yrittää jumittaa, mutta alkuun päästyämme vauhti pysyi mukavana kannustuksin ja kyynärvarsilukituksin. Reippailtiin liki kahdeksan kilsan lenkki samalla kuulumisia vaihtaen. Mulla oli ihan liikaa päällä, joten hiki virtasi. Kotona olikin miellyttävää istahtaa saunan lauteille rentoutumaan. Sykemittari oli yhteydessä kun laitoin sen päälle. Luotin ja lenkille lähdettiin. No kappas vaan, eipä ollutkaan ottanut lenkin aikana sykettä. Ei taas voinut virta olla vähissä. Sen pitäisi kestää n. 40 h ilman lataamista, ja latasin sen viimeksi ennen maanantain lumikenkälenkkiä ja ehkä torstaina ennen spinnua. Ärsyttävää miten epäluotettavaksi tuo on nyt osottautumassa. Pääasia kuitenkin, että päästiin Marian kanssa lenkkeilemään ja kuulumisia vaihtamaan. Silti tuollainen toimimattomuus pännii. Katsotaan taas huomenna miten pt-treenissä käy.

Eilisestäkin tuli liikunnasta vapaa päivä. Tavattiin Silmukkasiskojen kanssa erään Siskon kotona neulomuksien merkeissä. Mä tein viimeisen levennyksen ponchoon. Illalla sainkin ponchon valmiiksi. Mukava iltapäivä herkutellen ja neuloen. Mukavuus jatkui kotona kun saimme vieraaksemme pitkäaikaisen kaverimme. Hän teki avokille atk-kartotuksen, päivitti Iphonea. Kahviteltiin (minulla teetä) kera herkkujen, tilattiin pitsat ja miehet nautiskelivat muutaman oluen minun nauttiessa pari lasia punaviiniä. Mukava rento, rauhallinen ilta.

Tästä onkin hyvä ponnistaa uuteen viikkoon ja aloittaa se huomenna pt-treenillä. Toivottavasti polvi ei hidasta tahtia. On nimittäin mustelmainen ja arka. Nyt kuitenkin on aika siirtyä höyhensaarille Vain aurinko muistaa -nimistä kirjaa kuunnellen.

Talven lumikenkäilykausi avattu

Mukissa ystävältä joululahjaksi saatua teetä japienessä pussissa tummalla suklaalla päällystettyjä mansikoita kuuluu Hepan lauantai-illan herkkuhetkeen. Avokki on jo tervehtimässä nukkumattia, mutta iltavirkkuna ryhdyin kirjoittelemaan tänne. Neuloosi myös oirehtii, joten ruutukuvioinen tuubihuivi tuossa kutkuttelee tulla neulotuksi. Mietinkin neulonko siitä niin korkean, että tarvittaessa sen voi vetää pään suojaksikin. Vieressä odottaa myös äänikirjana Wilbur Smithin kirja Noidankehä. Bloggailun jälkeen on aika vaarallinen yhdistelmä neulomus ja kirja näin iltamyöhään. Saattaa nimittäin sujahtaa tunti jos toinenkin... Mutta postauksen varsinaiseen aiheeseen. Eilen nimittäin käytiin avokin kanssa ekalla lumikenkälenkillä.

Onneksi se kummallinen pöpö on mennyt ohi. Torstaina en vielä spinningiin uskaltautunut, mutta tapasin Silmukkasiskot Itiksen kahvilassa, jossa sujahti reilut pari tuntia kuulumisia vaihtaen ja neuloen. Kotona pakkaukset mökille lähtöä varten. Eilisaamuna tulimme tänne, takkaan tulet ja olo mukavaksi. Uuniin paistumaan riisipuuro ja neljän jälkeen päätimme lähteä "kokeilemaan" toimisiko lumikengät kuten pitää seuraavan päivän kulkemisia ajatellen. Täällä on Pk-seutua enemmän lunta. Laitoin Sports trackerin sykemittareineen päälle ja lähipelloille tarpomaan. Otto oli kummissaan lumihangessa juoksemisesta. Alkuun kulki avokin kengissä kunnes avokki sai sen hätistettyä kirmaamaan. Vähän aikaa poika painelikin pitkin peltoa energiaansa purkaen. Harmaakuono puolestaan sipsutti innokkaana edellä ja nautti selvästi talvesta. Lenkin edetessä koirat väsyi ja tepsuttivat jälkiämme pitkin perässämme. Tielle päästyämme Harmaakuono sipsutti taas innokkaana eteemme. Mökin pihaan päästyämme molemmat makasivat kuistin edustalla odottamassa sisälle pääsyä. Sisällä etenkin Otto makasi pienenpienenä keränä, taisi lumihankiliikkuminen ottaa koville. Harmaakuonokin pötkötteli, mutta seuraili tekemisiämme tarkkana.

Viime talvena ei ollut missään vaiheessa niin paljoa lunta, että lumikenkiä olisi kannattanut ottaa esille, joten edelliskerrasta oli liki kaksi vuotta. Nopeasti kuitenkin tekniikka palasi mieleen. En kuitenkaan muistanut lumikenkäilyn olevan niin raskasta upottavassa lumessa. On jaksettava nostaa riittävästi jalkaa ja samalla liikkua sujuvasti eteenpäin. Tunsin miten syke nousi kohtuullisen korkeaksi, ehkäpä jo turhankin korkeaksi. Hengästyin ja tuli hiki. Nautin siitä, vaikka meninkin jo vauhtikestävyyden puolelle, sillä keskisyke oli 146 ja maksimi 162. Kaloreita paloi 777 ja se yllätti minut todella. Yllätyin jopa niin paljon, että jäin miettimään onko asetukseni oikein, mutta pitäisi olla. Aikaa meni 1 h 18 min. Tarvoimme pelloilla 4.15 km keskinopeudella 3.2 km. Ulkoilun jälkeen suihkun raikkaana tunsin ihanaa liikunnan jälkeistä oloa ja hehkutin sitä avokillekin. Ilta meni kuunnellen vanhoja nauhotuksia ja rätkätimme avokin kanssa niille katketaksemme. Ennen puolta yötä uni tuli ja vei molemmat mennessään.

Tänään lumikenkälenkille emme lähteneet meikäläisen valuvikapäivien tähden. Kipu on ollut aika kovaa, joten viettelimme rauhallisen päivän kokaten gluteeinitonta jauhelihamakaroonilaatikkoa ja saunoen. Neulomuskin on edennyt jonkin verran, koirien kynnet tullut leikatuksi jne. Huomenna lähdemme lumikenkäilemään, mutta on valupäivien takia muistettava ottaa eilistä rauhallisemmin. Tosin yöksi on luvattu lumi- ja räntäsadetta, joten jos ennusteiden mukaan raskasta lunta on 10-15 centtiäkin lisää, touhusta voi tulla hikistä ja raskasta.

Marras-joulukuun messuilut/tapahtumat

Marras- ja joulukuun aikana kiertelimme Silmukkasiskojen kanssa monessa eri tapahtumassa alottaen Tampereen Kädentaitomessuista, joissa vierähti kaksi päivää nopeaan parin Siskon kanssa. Kiertelimme standeja kaikessa rauhassa saaden uusia ideoita sekä shoppailtua joululahjoja :DD Nähtävää oli paljon enkä edes yritä muistaa kaikkea, koska se on sula mahdottomuus. Lankoja ostin aika hillitysti, vain kolmea :DD, mutta paperinarua sitäkin enemmän :) Lisäksi innostuimme ostamaan mosaikkikuusen valmistuspaketit. Saas nähdä mitä siitä tulee kun alan liiman ja mosaiikkipalojen kanssa näpräämään. Toiset jo tekivät omat kuusensa ennen joulua. Ehkäpä omani valmistuu ensi jouluksi :DD Yksin en hommaan uskalla ruveta, joten on leväytettävä kalenterit auki ja etsittävä sopivaa aikaa Siskojen kanssa.

Äidille löysin Minna Immosen piirtämän kukkakalenterin tulevalle vuodelle sekä upeat kynttilät. Äiti kyselikin mistä olin löytänyt niin hienot kynttilät ja kalenterin. Lisäksi jo aiemmin ostamani sieniopas sai kehuja.

Avokille löysin Juliartin kellanvihreästä villasta virkatun tölkinjäähdyttimen,tonttuvaarin villasukat, pipon, joka sopii mökkityöläiselle täydellisesti sekä puukon. Sen avokki sai jo kihlapäivänä lahjaksi :D Kuvassa oleva kuumavesipullo ei ole messuilta :)

Mökille ostin villaiset istuinaluset, kynttilöitä, valoja kransseihin jne. Messuviikonloppu oli todella kokemisen arvoinen. Perjantaina kävimme Tampereen kissakahvilassa ja nautiskelimme Hotelli Tornin ravintolassa herkullisen illallisen. Lauantaiaamuna kello soi 6.30 ja 8.30 olimme jo matkalla bussille :DD Koko päivä vierähti messukeskuksessa, paluubussia jouduimme odottelemaan nollakelissä liki tunnin ja se meinasi jo kysyä vähän huumorintajua. Onneksi seurassamme oli mukavia messulaisia ja aika kului rupatellen. Nälkä oli kova ja ruokailun jälkeen vasta heräsi messukoomasta henkiin. Iltaisin tuli neulottua kranssin päällistä. Sunnuntaiaamuna taasen aikaisin ylös ja koko päiväksi kiertelemään. Viiden jälkeen lähdimme väsyneinä, mutta onnellisina ajelemaan kotiin.

Itsenäisyyspäivänä vuorossa oli Wanhassa satamassa Naisten joulumessut. Ns. vanhusten pöydästä löysin veljien lapsille villasukkia jalkoja lämmittämään <3 Avokille löytyi saapassukat. Itselleni ostin ns. hyvinvointisukat, koruja, karvapohjalliset ja mökin saunaan tontun, jonka parrassa tervaa. Karvapohjalliset on päässeet jo testiin ennen joulua olleella ratsastustunnilla.

ranne- ja kaulakorut ovat palmunsiemenistä valmistettu. Korvisten materiaalia en valitettavasti muista. Ovat ostettu eri käsityyöläisiltä. Aika vierähti nopeaan kuten aina kierrellessä. Pari kertaa istahdimme alas teen ja kahvin ääreen kuulumisia vaihtamaan.

Sunnuntaina 14. kiertelimme Porvoon pikkuputiikkeja. Itselläni oli jo lahjat ostettuna, joten ostoskassiin "eksyi" lähinnä herkkuja :D Vanhoissa taloissa olevissa kaupoissa on oma ihana tunnelmansa, oli myös ihanaa tallustaa vanhassa kaupungissa kaakaomukista siemaillen lämmittävää kaakaota. Kävimme myös nauttimassa annokset riisipuuroa. Päivä sujahti nopsaan.

Ja vielä ennen joulua kävimme Kaapelin joulu-tapahtumassa, jossa oli PALJON koruja eri muodoissaan. Avokille ostin takorautaisen kirvesriipuksen, äidille kuivattuja mustia torvisieniä ja mökille kynttilän. Paikassa oli leppoisa tunnelma ja alkuiltapäivä sujahti nopsaan. Lähdin ennen neljää pois, sillä ilta meni äidin vieraana Riihimäellä <3 Piipahdin vielä seuraavana päivänä ystäväni kanssa kiertelemässä tapahtumassa. Todettava on, että kyllä ihmiset osaavat tehdä todella upeita käsitöitä, nämä kaikki tapahtumat osoittivat sen taas. Ja mikä minua myös ilahduttaa kaikissa tapahtumissa sain kosketella esillä olevia tuotteita ja monesti standilla oleva henkilö innostui näyttämään asioita kädestä pitäen. Myös Silmukkasiskojen ahkeruus kertoa mitä kaikkea on, on liikuttavaa ja kiitettävää. Teille rakkaille iso sydän ja kiitos!

Keramiikka- ja rottinkitöitä

Olen niin onnellinen valkoisesta ja talvisesta joulusta. Vielä viikko sitten en olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi. Talvisäästä ollaan nautittu joka päivä reilun tunnin ulkoiluin. Eipä joulupäivänkään 13 asteen pakkanen saanut meitä jäämään mökin lämpöön. Mutta palataan myöhemmin joulutunnelmiin ja siirrytään nyt tämän postauksen otsikon mukaiseen aiheeseen, eli keramiikkaan ja rottinkiin.

Syyskuussa aloitin keramiikkaryhmässä, kymmenestä kerrasta ehdin kahdeksan kertaa paikalle. Käsissäni syntyi lähinnä lautasia ja kuppeja. Parista valmiista työstä tulee kuvat myöhemmin johonkin toiseen postaukseen. Ja eihän viimeisten parin kerran työt ehtineet raaka- ja lasituspolttoon, joten aiheeseen palataan myöhemmin uudelleen. Tässä kuitenkin lahjaksi menneitä töitä.

Tein toisella kerralla teemukin ja aluslautasen. Alunperin oli tarkoitus astioista tulla keramiikkatilaan tauoille teekuppi teehetkiin. Totesin kuitenkin, että haluan antaa kupin ja lautasen ystävälleni Marialle. Lasituksessa sinisyys jäi ilmeisesti vähän hailakaksi, mutta toivottavasti ei kuitenkaan ole liian hailakka/tylsä/aneeminen.

Tein sitten uuden teemukin ja aluslautasen teehetkiin keramiikkatilaan

Savesta työstetyt esineet pienenevät raaka- ja lasituspoltossa 10-15 % ja enhän minä sitä ole vielä oikein oppinut huomioimaan. Tein omaan käteeni lähes täydelliseltä tuntuneen tuikkukipon. Siinä ei ole sormen jälkiä eikä muitakaan epätasaisuuksia tai painalluksia, mutta tuikku ei mahdu suusta kupin pohjalle! Harmittaa, mutta tekemällä vain oppii. Nyt minun pitäisi keksiä tälle käyttöä. Ideoita?

Vietimme marraskuun lopussa pikkujoulua Silmukkasiskon Caron luona. Mietin mitä voisin hänelle viedä "emännänlahjaksi" ja päädyin tähän vihreään kupposeen. Käden jälkeäni kohtaan olin ja olen erittäin kriittinen, joten mietin pitkään voinko antaa tätä lahjaksi vai en. Samaa olen miettinyt kaikkien muidenkin keramiikkatöideni kohdalla. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että käsityö saa ja pitääkin tuntua ja näyttää käsityöltä. Sen ei tarvitse olla tehtaan sileä ja kaikki muodot priimaa, mutta kun täydellisyyteen pyritään. Lopulta kuitenkin vihreä kuppi sai kodin Caron luota.

Näiden keltaisten pikkukuppien kohdalla mietin myös pitkään voinko antaa lahjaksi vai en. Toinen on aavistuksen isompi eikä tuikku mahdu kumpaankaan mikä oli alunperin tarkoitus. Tiesin kuitenkin, että ne lasitetaan keltaisella ja että kupit löytävät käsityötä arvostavalle Lauralle tiensä, ja niin kävi. Toivottavasti hän keksii kupeille käyttöä vaikkapa suola-astioina tms.

Rottinkikerho kokoontui varmastikin ainakin 15 kertaa syksyn aikana ja korejakin syntyi aika monta. Tässä nyt joululahjoiksi menneitä koreja. Laura löysi keramiikkakupit voirasiakorista :D

Syksyn mittaan tein kaksi ns. viinipullokoria. Kori, jossa on vihreää aaltoilee vähän, koska helmasyntini punoa liian tiukkaan meinasi ottaa vallan eikä silloin pullo olisi mahtunut koriin. Taisteltuani itseni kanssa totesin, että se on minun taideteos viinipullokori. Kori on punottu 2 millin rottingilla. Valitettavasti värjätyt rottingit usein ovat katkeilevia ja vähän heikkolaatuisia. Käyttäisin värejä ehkä enemmänkin, jos värilliset olisivat kestävämpiä. Toinen pullokori on punottu 2.5 mm rottingilla eikä yläreunassa ole lettiä. Kori on huomattavasti suorempi.

Sydänkorit saivat ystäväpariskunta sekä sydämellinen ihana Silmukkasisko Jonnu. Kolmas sydän onkin esitelty jo aiemmin, joka meni myöskin ihanalle Silmukkasiskolle 60-vuotislahjaksi.

Iso ovaalikori meni yhdeksän vuotta minulla avustajana olleelle ja patonkikori ihanalle Marjalle. Koreihin mukaan vähän herkkuja, kuten sydänkoreihinkin.

Jatkan tammikuussa sekä keramiikkaryhmässä että rottinkikerhossa. Olen varannut kaksi sienikorin pohjaa, joten sienikorien kanssa menee varmastikin jokunen kerhokerta, sillä koreihin tulee kaksi väliseinää. Toinen kori menee äidille ja toinen hänen ystävälleen. Keramiikassa olen ajatellut tekeväni mm. tuikkukuppeja paremmalla menestyksellä mitä tänä syksynä :DD Lisäksi haluaisin kokeilla teepannun tekoa.