Käsin punotut rottinkikorit

Lomakuukausi alkaa olla lopuillaan ja arki häämöttää jo nurkan takana. Parin viikon sisällä on aika ilmottautua yhdistyksien harrasteryhmiin. Uskoakseni lopulta päätän edelleenkin jatkaa pienrottinkikorikerhossa, vaikka välillä ihmettelenkin mihin kaikki punomani korit oikein saan. Hiljalleen kuitenkin koreille on löytynyt uusi koti, joten ehkäpä tulevana syksynäkin punotut tulee myydyksi tai lahjaksi annetuksi.

Viime syksyn korikerrat meni pääosin isohkon koiran nukkumakorin punomiseen. Tein korin ystäväni koiralle.Korin pohjan tasaiseksi saamisessa meinasi olla hankaluutta, joten jouduin purkamaan hyvän pätkän pohjaa ja punomaan uudestaan. Pohjan valmistuttua sen kastelin ja latasin päälle kotoa painavimmat kahvakuulat useaksi päiväksi. Korin valmistuttua kokonaan muotoa oli paranneltava hiukan. Korin ympärille vahva naru tiukalle ja taas pohjalle kahvakuulia :D Lopulta kori päästiin petsaamaan ruskeaksi.

On harmillista, että patonkikorien pohjia ei enään ole tuotannossa, joten viimeisiä viedään. Pohjan ostin kerhomme ohjaajalta. Patonkikorit menevät hyvin kaupaksi, joten toivottavasti ohjaajaltamme vielä voisi pohjia ostaa. Tämäkin keväällä punomani kori meni samana iltana kun laitoin kuvan Facebookiin.

Jalallisen korin punonta oli jo aika haastavaa ja etenkin saada jalan punos tasaiseksi joka puolelta. Rottinkiahan käsiteltäessä, se ensiksi liotetaan/kastellaan (riippuen rottingin paksuudesta), jotta se taipuu halutulla tavalla punokseen. Jalkaa tehdessä käytin apunani piikkiä, jolla vähän isonnettiin rakoa mistä rottingin piti mennä. Aina oli myös laskettava mistä raosta, että se tulee aina samalle korkeudelle. Välillä kyllä tarvitsi jo ohjaajan apua :)Korista en ole vielä kuvaa Faceen laittanut eikä se ole myyjäistapahtumissa kaupaksi mennyt.

Leipäkori, jossa myös pohja on punottu on jo varattu. Se varattiin myöskin melkein heti kuvan Facebookiin laitettuani. Minusta on mukava punoa koreja missä myös pohja punotaan rottingista.

Laittamalla koripunokseen erilaisia helmiä, tuo mukavia uusia yksityiskohtia koriin ja ehkäpä erottuu myös muista. Helmi pujotetaan korissa oleviin pystyloimiin mihin punontakin tehdään. Tässä korissa helmiä on vain päädyissä ja näin nostaa päätyjen reunaa ylemmäksi sivureunoihin nähden.Tämänkin korin kuva on vielä Facebookiin laittamatta.

Kevään toiseksi viimeisellä kerralla tein pienen maustekorin. Niidenkään pohjia ei enään ole saatavana. Yhdellä ryhmäläisellä kuitenkin vielä pohjia oli. Mielestäni maustekorista tuli kolho eikä se pysynyt täysin muodossakaan. Ehdottomasti kori olisi pitänyt punoa ohuemmalla rottingilla mitä punoin. Ehkäpä koria voi kuitenkin käyttää vaikkapa eteisen pöydällä avainkorina. :)

Valmistuneet rottinkikorit 2017

Kuvien lisäämisongelmien vuoksi en ole viime vuonna valmistuneita rottinkikoreja esitellyt, joten korjataanpa tilanne :)

Alkusyksystä valmistui tämä pyöreä kori ja se ehdittiin parahiksi lakata ennen lokakuun myyjäistapahtumaa. Kori meni siellä kaupaksi.

Syksyllä jouduin olemaan monesta rottinkikerhosta pois milloin mistäkin syystä. Ja ne kerrat milloin olin paikalla tein ystävän koiralle nukkumakoria <3 Siinä oli kuitenkin sellaisia vaiheita milloin en päässyt etenemään, joten välityönä valmistui väritykseltään Suomi100-henkinen kori, joka etsii vielä omistajaansa.

Kyllähän sitä aina yksi sydänkori on syyskauteen punottava :D

Nyt ystävän koiran nukkumakori on muotoilua ja lakkausta vaille valmis. Kuvassa olen tuonut korin pohjan kotiin, jotta pohja saatiin suoraksi. Pohja kostutettiin ja laitettiin kahvakuulia päälle.

Keväällä punoin isohkon hedelmäkorin, johon punottiin myös jalka sekä pujotettiin punoksen ulkoreunalle koriste loimet. Tämän yksilön olemme ottaneet omaan käyttöömme.

Keväällä halusin tehdä mahdollisimman erilaisia koreja, niinpä ohjaajamme ohjasi korin teon, jossa punoksen väleihin tuli ylenevästi tyhjää. Koria oli hauska tehdä. Harvaosuus on punottu neljällä rottingilla.

Kokeilin myös tähden tekoa. Minusta käteen työ tuntuu enemmän kukkaselta, mutta mene ja tiedä sitten. Koristeen voi laittaa esim. ikkunaan roikkumaan.

Tämä pieni ns. hääkori oli kovin sympaattinen ja sille löytyi ostajakin kevään myyjäisissä. Valaistus tekee rottingista hiukan kellertävämmän mitä se todellisuudessa on.

Myös pieni leipäkori sai onnellisen omistajan heti sen valmistuttua.

Lopuksi kori, joka valmistui jo vuoden 2016 puolella. En ole varma olenko sen jo silloin esitellyt, mutta edellisestä koripostauksesta on yli vuosi, joten jos toistoa tulee yhden kuvan verran, antanette anteeksi :D

Nyt kevään kerhokerroilla minun on tarkoitus tehdä pääasiassa koreja missä myös pohja on punottu. Huhtikuun 17. on kevään viimeinen kerhokerta. Näillä näkymin jää joitakin kertoja väliin (äidin vierailu, talviloma ja teemaistelutilaisuus). Olen hiljalleen oppinut hyväksymään, että aina ei voi olla paikalla, joskus vaan muut asiat menevät edelle.

Toukokuun Ura käsillä -hankkeen kursseilla valmistuneita töitä

Toukokuussa osallistuin kolmelle ja huhtikuun lopulla yhdelle Ura käsillä -hankkeen kurssille. Kuvien lisäämisongelmien vuoksi en kirjoita jokaisesta kurssista yksityiskohtaista postausta kuten talven kursseilta tein. Haluan kuitenkin esitellä kursseilla valmistuneet työt.

Huovutuksen jatkokurssi oli nelipäiväinen. Huovutin yhden ison ja kaksi pienempää kassia. Aloitin isoimmasta (petrooli) kassista jatkaen välitaskulliseen )(kanervan violetti harmaalla linnulla) oleva pikkulaukkuun. Kolmas (ruskea turkoosilla ja limen vihreällä linnulla) on ilman välitaskua. Tarkoitus oli tehdä viimeinen laukku mahdollisimman itsenäisesti ilman ohjeistusta. Laukku onnistui hyvin.Huovutuskurssin jälkeen tein villatilauksen ja kesällä huovuttelin harjoitustöinä pannulapun sekä pienen pussukan. Kun käsityöhuone on valmis, pääsen varmastikin huovuttelemaankin. Ja parin viikon päästä menen taasen huovutuskurssille lisäoppia saamaan.

Varjostin-kurssilla tein rottinkisen varjostimen sekä paperinarusta solmitun. Kehikkona käytimme Dikeristä ostetuja hedelmäkoreja mihin on porattu johdon mentävä reikä. Rottinkinen varjostin valmistui nopeasti, mutta silmusolmuin solmittu paperinaruvarjostin vei enemmän aikaa. Kunkin ruoteen väliin kolme n. 15 centin silmusolmunauhaa, yhteensä 48 solmittua nauhaa. Varjostin taitaa olla hiukan erikoinen, mutta jotenkin minua kiehtova.Lokakuussa pidetylle varjostin-kurssille en valitettavasti päässyt. Kurssilla valmistettiin varjostin kokonaan rottingista.

Minikangaspuukurssi vaihtui ryijyn tekoon. Ryijy valmistui nopeaan. Käytimme kumista liukuesteverkkoa mihin ryijysolmuja teimme. Hauskaa puuhaa, mutta ei ole kurssin jälkeen tullut tehdyksi.Kurssilla kokeilimme myös kehyskudontaa. Tein pyöreällä kehyksellä ja ohuella villalangalla. Oli kiva kokeilla, mutta siihen se on sitten jäänyt

Kuinka moni tietää mikä on viska?Kurssilla teimme viskoja passinakuidusta sekä riisioljesta. Viskaa voi käyttää esim. parvekekaluston lakasemiseen, lumien lakasuun lahkeista. Sopiipa viska myös koristeeksi seinälle. Kurssilla tein reilut 20 viskaa jälkimmäisenä päivänä jo vauhtiani aikalailla himmaillen.

Lokakuussa kahtena viikonloppuna olin nahkatöiden jatkokurssilla. Ensi viikolla vuorossa on makrame-solmeilut ja 20. päivä alkaa huovutuksen jatko. Jospa tämä kuvien lisäämisongelma olisi nyt poistunut ja jatkossa lisäämiset onnistuisi, saatte taasen tarkempia kurssikuulumisia luettavaksenne. Ura käsillä -hanke on kyllä todella tarpeen ja loistojuttu.

Arkinen tammikuu

Päivä on pidentynyt täällä etelässäkin tunnin verran ja sää on ollut todella keväinen lauhoine keleineen. Viikot ovat sujahtaneet vauhdilla ja edessä on tammikuun viimeinen viikonloppu. Sen vietämme mökillä. Huomisaamuna startataan. tarkoitus on ulkoilla paljon ja rentoutua, sillä seuraavat kolme viikkoa on todella tiiviit: viiden päivän huovutus- ja kolmen päivän nauhakurssit ens ja seuraavan viikon aikana. Päivien pituus 8-16, jonka jälkeen muutamana iltana on asiakkaita hoidettavana.

Kotiuduimme loman vietosta 8. päivänä ja het maanantaina palasimme töiden pariin. Asiakkaita on ollut todella mukavasti kuluneiden viikkojen aikana. Illat ovat venyneet seitsemään kahdeksaan saakka. Tiistai-iltaisin olen ollut rottinkikoreja punomassa. Uusi "aluevaltaukseni" on punoa koreja missä myös pohja on punottu rottingista. Ensiksi tein pienen sangallisen ns. hääkorin ja eilen sain valmiiksi pienehkön leipäkorin. Ensi kerralla ehdin olemaan kerhossa vain vajaan tunnin, sillä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu järjestää neuleillan, jossa tutustutaan pistekirjoituksella oleviin neulekaavoihin. Aikoinaan Kuopion Sokeainkoulun käsityöopettaja on laatinut jonkinlaisen kaavamerkintäsysteemin pistekäyttäjille. Odotan tuota neuleiltaa innolla ja toiveikkaana. Illan ohjaajalta on mahdollisuus ostaa kansio itselleen. Jos systeemi vaikuttaa toimivalta tämä nainen taas tuhlaa kässäilyyn. Rottinkikerhosta vielä sen verran, että pyrin nyt kevätkauden tekemään koreja joissa pohja myös punottu ja haluaisin tehdä enemmän ohuemmasta rottingista koreja. Niistä tulee sirompia ja naisellisempia :D

Keramiikka alkoi toissapäivänä. En saanut oikein mitään aikaseksi. Tein kaksi pientä kynttilän alusta ja kaksi riipusta. Millään ei meinannut syntyä mitään. Selvästi käynnistymisvaikeuksia. Ens maanantain kerta jääkin väliin huovutuskurssin vuoksi. Jospa sitten inspiraatiota löytyisi vajaan parin viikon päästä :D Keramiikka jatkuu aina huhtikuun viimeiselle viikolle rottinkikerhon tapaan.

Ympyräjakun vartalo-osa on valmis! Päättelin sen seuratessa toissatiistaina Urheilugaalaa. Oli kyllä rasittava lähetys. Jos minulla ei olisi ollut käsityötä käsissä ja jos en olisi odottanut Tähden valintaa vuoden urheilijaksi, en olisi jaksanut gaalaa seurata. Niin paljon siinä oli turhaa jauhantaa, että heikompaa heikottaa. Tärkeintä oli kuitenkin, että vihdoinkin urheilutoimittajien asenteet ovat kasvaneet niin paljon, että saimme Tähdestä vuoden urheilijan. Tähti on todella palkintonsa ansainnut. Gaalan aikana tuli jakku pääteltyä ja todettua sen olevan liian pieni minulle, jolla rintavarustusta riittää. Nyt on ollut hiukan motivaatio-ongelmia aloittaa hihojen neulontaa, mutta eiköhän se tästä. Olenkin neulonut kapeaa helmineuleellaraakasilkistä olevaa huivia. Se onkin edistynyt kohtuudella etenkin Syke-sarjaa keskiviikkoiltaisin katsellessa. Sarjaan olen aivan koukussa, vaikka mielestäni nämä uudet jaksot eivät ole ihan niin intensiivisiä olleet kuin aiemmat.

Viime torstaina Kulttuuripalvelu järjesti tutustumiskierroksen Lapinlahden Lähteeseen. Vietimme mielenkiintoisen pari tuntisen sairaala-alueella tutustuen erääseen valokuvanäyttelyyn, jossa oli isän ja tyttären valokuvia. Meille valokuvaaja-isä kuvaili itse kuvia kierroksen oppaan kanssa. Lopuksi kuuntelimme Alexis Kiven runoja. Kivihän on ollut Lapinlahden sairaalassa vähän ennen kuolemaansa lähes vuoden hoidettavana. Kaipasin enemmän historiasta tietoa, menetelmistä miten aikoinaan mielisairaita on sairaalassa hoidettu. Lisäksi minua kiinnostaa alueen luonto. Kulttuuripalvelun Fb-sivulta luin, että huhtikuulle on ilmeisesti suunnitteilla uusi kiertokäynti tms.

Viikonloppuihin mahtui synttärit, koirahieronnan perusteiden esittelyä, lenkkeilyä, rentoilua. Silmukkasiskotapaamisen jouduin jättämään unettoman yön jälkeen. Toivottavasti seuraavalla kerralla ei esteitä tule, sillä en ole heitä tavannut taas aikoihin. Nyt on kuitenkin aika lähteä tapaamaan nukkumattia, sillä aamulla kahdeksalta startataan.

Sydänkoreja ja keramiikkatöitä

Joulun aikaan täällä on riehunut neuloosi. Puikoille on aloitettuna ympyräjakku ja sitä olen niin ahkerasti neulonut etten ole tänne blogin puolelle ehtinyt laisinkaan. Korville Yleareenasta ladattuja luonto-ohjelmia ja puikot suihkimaan on ollut myöhäisiltojen ja alkuöiden ajanviete. Nyt ennen kuin antaudun neuloosin valtaan ajattelin "esitellä" joitakin töitä joita on myyty tai mennyt lahjaksi.

Sydänkoreja olen keväällä tehnyt yhden ja nyt syksyllä kolme. Vihreähelmisen sydänkorin myin marraskuisissa myyjäisissä ja punaisin helmin oleva varattiin jo ennen lakkausta. Vihreä helminen on esitelty täällä jo viime kevään postauksissa. Lisäksi tein kaksi sydänkoria lahjaksi, keltaisin ja sinisin helmin olevat korit.

Matala suorakaiteen muotoinen vati sekä pieni kuppi menivät joulumuistamisena ja kiitoksena Saanalle, joka oli tämän vuoden monissa myyjäisissä kaverinani ja apunani. Ja mustikan sininen saippua-alunen löysi joulupakettiin kääräistynä kodin Silmukkasiskon luota.Saippua-alusesta tuli ehkä hiukan massiivinen, vaikka siltä se ei kuulemma näytäkkään. Olisin halunnut ehkä hiukan siromman.

Keramiikassa innostuin syksyllä tekemään teepussin alusia. Tein piparkakkumuoteilla perhosella ja perinteisellä piparkakulla. Tassit menivät samantein ja joulukuisissa myyjäisissä sain uuden tilauksen. Taisin ennakoida, sillä syksyn viimeisellä keramiikkakerralla tein lisää näitä teetasseja :)

Yksittäinen ruskea pikari on saippua-alusen tapaan tehty mustasta savesta. Muut työt on muovailtu saksalaisesta punasavesta.

Syksyn aikana neuloin todella vähän kranssien päällisiä lukuun ottamatta. Tunsin neuloosin kutkutuksen ennen lomaamme ja onneksi toissaperjantaina oli Heman kanssa aikaa etsiskellä minulle uusia neuleohjeita. Ympyräjakku tuntui kiehtovalta ja siksipä päädyin aloittamaan sen neulomisen. Luodessani silmukoita ja tehdessäni ensinmmäisiä kerroksia vielä ihmettelin miten työstä syntyy jakku. Onneksi aika pian ymmärsin :) Ja nyt on hirmuinen hinku neuloa ja neuloa jakkua eteenpäin, joten vaikka kello paukuttaa puolta yötä on vielä "PAKKO" ottaa puikot suihkimaan. Onneksi olemme LOMALLA :)

Retkikohteena Koiramäen pajutalli

Huhtikuun viimeisenä tiistaina kokoonnuimme rottinkikerholaisten kanssa tutustumaan Koiramäen pajutalliin Tuusulaan. Lämpöasteita oli muutama hassu ja vesisade. Oli varmasti huhtikuun kylmimpiä ja sateisinpia päiviä. Ei keli osunut tällä kertaa oikein kohdalleen. Siitä huolimatta kiersimme ulkona paikat missä pajutöitä oli esillä. Onneksi välillä pääsi kiertelemään sisätiloihin, samalla sai vähän lämmitellä :)

Oli niin kylmä, että välillä oli pakko pitää sormikkaat kädessä, joka tietystikin hankaloitti pajutöiden tunnustelua. Ja eihän märät työtkään kovin kivoilta tuntuneet. Päättäväisesti kiertelimme ulkotallit ja peikkometsän säästä huolimatta. Oli tosi hyvä kun Hema oli mukanani. Käytävät olivat kapeita, joten isohkona ryhmänä liikkuminen olisi ollut hankalaa.

Pajusta oli tehty paljon erilaisia töitä. Moneen oli mahdollisuus laittaa kukkaruukku. Minua ihmetytti tuotteiden edullisuus. Onhan paju nopeasti kasvavaa, mutta monetkin työt olivat varmasti haastavia tehdä? Itse ihastuin tähän siiliin. Tosin se jäi ostamatta :(

Töissä oli käytetty myös muita materiaaleja kuin pajua. Minua viehätti tämä koivuhalosta tehty kaivo :) Kuvassa taitaa olla useampikin kaivo?



Tämän hevosen lisäksi pajusta oli tehty myös lehmiä niiden oikeassa koossa.

Peikkometsän tutkailu jäi aika vähäiseksi märkyyden vuoksi, mutta isoja töitä sieltäkin löytyi :)

Sisätiloissa pajutöiden lisäksi myynnissä oli mm. erilaisia koriste-esineitä, kynttilöitä, pöytätapleteita, liinoja, pyyhkeitä, kransseja jne. Itse ostin mustaa teetä, jossa lakritsan juurta ja vanilia-aromia, ruotsalaista raparperimehua, joka on aika mukavan makuista. Minun makuuni sokeria voisi olla ehkä hiukan vähemmän. Teestä pidin alkuun kovastikin, mutta aika nopeaan kyllästyin lakritsan makuun. Lisäksi ostin peltirasiallisen kovia makeisia.

Oli kiva kierrellä Koiramäen pajutallilla. Välillä etenkin sisätiloissa tavarapaljous vähän alkoi ahdistamaan. Tuotteet olivat kuitenkin varsin kohtuuhintaisia. Kahvila oli myös hyvinkin kukkaroystävällinen hinnoiltaan. Ulkosalla kauniimmalla ja vähän lämpimämpänä päivänä olisi taatusti viivähtänyt pidempäänkin pajutöitä tutkailemassa. Suosittelen mahdollisuuden tullessa käymään paikassa ihailemassa ja ostamassakin upeita käsitöitä.