sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mökkeilyyn kuuluu lumikenkäily

Avokki sai joululahjaksi minulta lumikengät. Ostin myös itselleni sellaiset. Avokki vastaavasti osti meille molemmille uudet Nokia C5-puhelimet. Vielä ei tarvitse siirtyä hipaisunäyttöjen aikaan, vaikka sekin taitaa olla kohta edessä. Jospa kuitenkin nuo puhelimet toimisivat muutaman vuoden. Oma kännykkä onkin jo 6,5v vanha, joten nyt pääsen tutustumaan gps-paikantimien käyttöön liikkuessani koiran kanssa. Uusia tuulia puhaltaa siis Hepankin kännykkämailmassa :D

Tuotiin lumikengät mökille jo tullessamme viettämään pitkää viikonloppua Itsenäisyyspäivän tienoolla. En onnistunut pitämään lahjaani salassa avokilta, mutta aikuisiahan tässä ollaan. Silloin ei kuitenkaan llut lunta vielä tarpeeksi, joten kenkäilyt jäi tähän joululomaan. Ollaan käyty tekemässä pari lenkkiä. Ekalla kerralla tarvottiin pellolla pehmeässä pakkaslumessa. Tuntui äkkiseltään aika rankalta :D Reilun puolentunnin tarvonnan jälkeen palattiin mökin pihapiiriin ja käveltiin vielä lenkki metsäpolkua pitkin. Tunnin reippailu tekikin hyvää lauhtuvassa säässä-. Tosin tuolloin oli vielä toistakymmentä pakkasastetta, mutta tuuletonta.

Toinenkin lenkki aloitettiin pellolta. Nyt lumi oli erilaista, sillä perjantaina mittari kävi nollassa, ellei plussallakin. Joka tapauksessa tuo päivä vietettiin suojasäässä. Nyt pellolla tarpoessa, lumen pinta oli kovaa ja, mutta ei hankikantokovuudella, joten uppos hankeen. Tuntui taas eri tavalla rankalta. Reilun puolentunnin lenkin jälkeen avokki kävi lisäämässä takkaan puita. Lähdettiin vielä auraamattomalle metsäautotielle tarpomaan reiluksi puoleksitunniksi. Ulkoilua tuli puolisentoistatuntia ja pakko myöntää, että jalat oli vähän väsähtäneet ja merinovillainen aluskerrasto märkä :) Lähtiessämme pakkasta oli 11 astetta ja palatessa enään 7 astetta.  Suihku tuntui hyvältä. Sain avokilta taasen lahjaksi Bodyshopin Sitrus-sarjan vartalovoita, jota "saan" käyttää liikuntasuorituksen jälkeen kuten tämän vuoden alussakin :DD

Lumikenkäilyn lisäks ollaan käyty kävelemässä tunnin-puolentoista lenkkejä metsäautotietä pitkin. Harmaakuono on ollut jokaisella lenkillä mukana ja saanut kirmata vapaana. Hangessa loikkiminen selvästi ottaa voimille, sillä mökkiin päästyään uni maistuu makoisasti tyytyväisestä unituhinasta päätellen. Ollaan kyllä itsekin nautittu ulkoilusta ja liikunnasta. Ja nyt huudan liikuntaa joka solullani lisää. Ja mikä on huippua tulevalle torstaille olen sopinut uintitreffit. Pitäkää peukkuja, jotta nyt pääsen taas uimaan ainakin kerran viikossa vaikkapa kesään asti.

Ja lopuksi ihan toiseen asiaan, nimittäin mä haluan tehdä bontson, vai mikä se pääaukollinen hartiahuivi nyt ikinä onkaan nimeltään???
En osaa virkata, joten tarvitsisin sanallisen ohjeen neulomiseen. Jos sinulla on ohje jossain tai vain päässäsi, ole ihana ihminen ja laita tämän postin kommentteihin tai Ota yhteyttä-sivulta löytyvän sähköpostiosoitteen kautta. Kiitos jo etukäteen!!!


maanantai 24. joulukuuta 2012

Neuloosi kerää voimiaan

Viime viikkoina neuloosi on ollut rauhallisessa vaiheessa, mutta pakotti minut pakkaamaan kopallisen lankoja mukaan tänne mökille. Viestitti mulle, että tylsistyn, jos tekemistä ei ole riittävästi jne. No lankoja on montaa erilaista, joten fiiliksen mukaan voi vielä valitakin mitä seuraavaks alan neulomaan. Loppusuoralla on merinovillainen kaulaliina.

Edellisessä postauksessa kirjoittelin mehiläisvahakynttilöistä, ja siitä miten mukavaa on ollut antaa joulumuistamisena itse tekemiään kynttilöitä. Myös muutama huivi on kääräisty pakettiin. Torstaina treffasin ystävääni, joka oli jo pakettinsa aukaissut ja ottanut yönsinisen Teddy-langasta neulotun tuubihuivin käyttöönsä. Saamastani tekstarista päätellen hän oli iloinen lahjastaan ja tuo tunne vahvistui tavatessamme ja hänen esitellessään äidilleen huiviaan.

Tämän huivin postitin lapsuudenaikaiselle ystävälle
Babouska (52%villa 39%akryyli 9%nylon)
Toivottavasti on tarpeeksi pinkki, sillä hän pyysi minua tekemään pinkin huivin itselleen jo viime talvena.  En oikein löytänyt sopivaa lankaa silloin, mutta toivottavasti joulupaketti ilahduttaa. Huivi on harpulla tehty.

Marraskuussa Silmukkasiskojen kanssa vietimme mukavan päivän Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Novitan ständiltä ostin  langat  tuubihuiviin petroolinsininen Rose (70%akryyli 30%villa) ja sinisenkirjava Silmu (36%mohair 33%polyamidi 31%akryyli). Neuloin ohjeen mukaan kasin puikoilla leveydellä 31 silmukkaa, koko ajan oikeaa.   Tuubihuivista tuli lyhyehkö, menee juuri ja juuri kaksinkerroin kaulan ympäri. On aivan makuasia onko se liian ahdistava kurkulla vai ei. Huiviin meni kerä Rose-lankaa ja kaksi kerää Silmua. Aan nähdessä huivin, ihastui siihen. Löysi itsensä lankakaupasta ja häneenkin on tarttunut neuloosi :D On tehnyt vastaavanlaisen punaisen tuubihuivin minkä itse tein sinisenä, on tehnyt myös tuubin oranssi-silmusta, ja ilmeisesti huiveja on syntynyt lahjaksi läheisilleenkin :) Eli, varokaa ystävät hyvät, neuloosi saattaa olla hyvinkin tarttuvaa. Mutta tämän huivin saaja nauttii nyt etelän lämmöstä, mutta ehkä kotiuduttuaan täällä talvipakkasessa huiville on käyttöä ja toivottavasti ei ole liian ahdistava kurkulla.













Tultiin tänne mökille eilisaamuna ja kotiin palaamme vasta vuoden vaihduttua. On tarkoitus ulkoilla paljon, rentoutua, neuloa, viettää aikaa kirjojen parissa...
Nyt menee luomukinkku leivinuuniin yöksi paistumaan. Aattoyöhön kuuluu kinkun tuoksu :) Ja odotukseni on korkealla kinkun suhteen: luomua ja leivinuunissa paistettua, sen on pakko olla herkullista :O :D

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa jouluaikaa. Rentoutukaa, nauttikaa läheisienne seurasta. Joulu on rauhan, rakkauden, hyvänmielen juhla.
Valitettavasti näin ei kaikkialla kuitenkaan ole. On monta yksinäistä, jota joulu kouraisee kipeästi. On niitä joidenka elämässä on surua eikä joulu onnea tuo. Tuntuu pahalta kun ajattelee Artun kohtaloa Ylöjärvellä. Perhettä on kohdannut hirmuinen suru eikä varmasti joulumieltä ole. Voimia sinne paljon, ja voimia myös kaikille muillekin joille joulu ei tuo rauhaa, hyvää oloa.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Omin käsin tehtyä - mehiläisvahakynttilät

Olen kovin iloinen siitä, että entisen pelikaverin maalipalloajoilta "löysin uudestaan", nyt käsitöiden merkeissä. Olin lokakuussa hänen luonaan opettelemassa mehiläisvahakynttilöiden tekoa. Tuosta taidosta on nyt ollut paljon iloa, toivottavasti myös heille, jotka ovat saaneet itse tekemiäni kynttilöitä. Olen antanut niitä opaskoirapuolella peesareille kerhon nimissä, omille vakioasiakkaille, teille, jotka olette vuoden varrella lukeneet minulle lehtiartikkeleita, teille, jotka olette lähteneet kaveriksi luennoille, ystäville ja muille joidenka kanssa on ollut hyvää yhteistyötä. Minusta on mukavaa muistaa teitä ja nyt vielä mukavempaa, kun olen itse tehnyt kynttilät. Muistaminen tulee sydämestä ja jokainen kynttilä on oma yksilönsä kuten niiden saajatkin.

Tässä lyhyt "esittely" mehiläiskynttilöiden valmistuksesta. Valitettavasti kuvien laatu ei ole paras mahdollinen.

Lähtötilanne - mehiläisvahalevy ja sydänlankarulla


Mulla on viis sabluunaa, joista tässä neljä


Sabluunoja käytettäessä levystä tulee yhtä sabluunaa lukuun ottamatta kaksi kynttilää. Ns. kuuseen käytetään kahta sabluunaa, mutta levystä syntyy kaksi kuusta :D Tosin mielikuvitus on vain rajana, joten toki muitakin muotoja voi käyttää kuin nämä esillä olevien.

Sabluuna asetellaan mehiläisvahalevyn reunoja myöden ja leikataan.




Leikkaamisen jälkeen, sabluunan muotoinen pala asetellaan eteen siten, että reuna mihin sydänlanka painellaan on lähinnä itseäni.
Mittaan sydänlangan ja leikkaan sen.





Leikkaamisen jälkeen painelen sydänlangan reunaa myöden mehiläisvahalevyyn kiinni.


Alan rullaamaan levyä rauhalliseen tahtiin huolehtien, että rullasta tulee tiivis, että rullan sisään ei jää ilmaa.
On oltava myös tarkkana, ettei rullaus lähde vinoon. Se vaikeuttaa kynttilän pohjan tasaiseksi saamista.




Mehiläisvahalevy kapenee toiselta reunaltaan, eli sieltä päästä mistä kynttilä sytytetään.
Rullatessa voi jo painella kapenevaa reunaa kynttilärullaan kiinni, jotta kynttilästä tulee tiivis.


Kun rullaus on valmis pyörittelyä jatketaan kunnes saumat ovat tiiviit ja löysyydet muokattu pois. Liikaa ei pyöritellessä saa käyttää voimaa, kynttilä lituskoituu tai tulee muuten epämuotoiseksi.
Kun saumat on tyydyttävät muotoillaan päät halutunlaisiksi. Kynttilää pidetään kulmittain alustaan nähden ja pään reunaa naputellaan kevyesti alustaan samalla kynttilää pyörittäen. Se tiivistää päätä ja pyöristää sitä, tulee kauniimmaksi.
Jos pohja on epätasainen, samaa tekniikkaa voi käyttää reunan siistimiseksi ja tasoittamiseksi. Kun kynttilä pysyy pystyssä ja on suora, se on valmis.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Harmaakuono 11v

10.12.2001 syntyi Harmaakuono Vantaan opaskoirakoululla neljän pennun pentueeseen, ja aloitti opaskoiran vaativan työn toukokuussa 2004 oltuaan ensin hoitoperheessä kasvamassa ja opaskoirakoululla koulutettavana. Tuolloin nuori koira oli energinen, iloinen, vauhdikas meniä. Hepan kävelyvauhti kasvoi uskomattomasti ja välillä siirtymiset olivat aikamoisia singahduksia paikasta toiseen.
Nyt melkein yhdeksän vuotta myöhemmin iloisuus, energisyys on yhä edelleen tallessa. Vauhtiakin piisaa, vaikka kyllä hidastumista/rauhoittumista on iän myötä tullut.

Lauantaina Harmaakuono sai varmasti toivomansa synttärilahjan. Järjestimme opaskoirakerhon puitteissa retken Helsingin koirauimalaan, jossa koirat pääsivät uimaan kolmen koiran ryhmissä. Harmaakuonon energisyys, innokkuus ja hyväkuntoisuus yllätti kaikki. Herra jaksoi pisimpään remuta vedessä, noutaa lelua ja jos sitä sille ei heitetty jätkä päätti haukahtaa kumeasti komentaen :DKoira oli niin innokas, että aloin jo oikeasti huolestua sen jaksamisesta ja kun kutsuin sitä luokseni, kuuluvuus oli hyvin heikko. Ei vaan tullut, hyppäsi altaaseen :D
Lopulta kun tuli ja olin kaulapantaa laittamassa pään yli tyyppi pakitti kohden allasta, mutta alistui kohtaloonsa: allasalueelta suihkuun, suihkusta kuivattavaksi pyyhkeeseen ja föönin alle :D Talo tarjosi herkkutikun, mutta Harmaakuono ei malttanut sitä syödä, söi vasta kotona :D

Olin varma, että vanhus köllii loppupäivän, mutta mitä vielä... olikin erittäin leikkisä ja sosiaalinen. Lelua tuotiin syliin, tökittiin kuonolla, paukutettiin tassulla huomiota kerjäten. Oikeastaan koira vaikutti väsyneemmältä sunnuntai-iltana Siskojen lähdettyä. Luonani oli nimittäin käsityömiitti. Teemana oli mehiläisvahakynttilät. Kaikki halukkaat pääsi tekemään kynttilöitä. Siskojen saapuessa Harmaakuono kulki jokaisen luona lelujaan esitellen ja rapsutuksia hakien. Vietimme kivan iltapäivän yhdeksän naisen pälpättäessä ja kynttilöitä tehdessä. Ja miittiin toki kuuluu SYÖMINEN :D Paistoin joulutorttuja omenahillolla ja Siskot toi jokainen jotain herkkua, ja niitä on vieläkin jäljellä. Onneksi tän päivän Opaskoirakerhon työryhmän kokoontumisessa herkut vähän väheni :D Suunnittelimme tulevan vuoden toimintaa.Ja tässäkin tapaamisessa Harmaakuono otti itselleen kaiken mahdollisen huomion :D Leluja esitellen ja rapsutuksia tahtoen.

Viimeisen kuukauden aikana Harmaakuono on saanut valtavasti kehuja.
On harmaantunut upeasti, on virkeä, iloinen, energinen vanha herra. Turkki tuntuu sileältä, ei vanhan koiran turkin tuntua, ei haise vanhalle koiralle jne... Olen tavattoman onnellinen vallitsevasta tilanteesta ja sydämestä toivon näin jatkuvan mahdollisimman pitkään, että Harmaakuonon elämä pysyy laadukkaana loppuun asti.

Harmaakuono on saanut joulupakettejakin :D Avokki (shoppaili miitin aikana) osti vinkuvan pehmoleijonan ja parilta ihmiseltä on tullut herkkuluita. Pääsee koirakin aattona paketteja avaamaan <3 p="p">T

perjantai 14. joulukuuta 2012

Verkkokauppojen kirous

Olen nyt parina viime iltana taistellut verkkokauppojen kanssa. Valitettavan harva sivusto on ruudunlukua käyttävälle loppuun asti toimiva. Voitte uskoa miten raivostuttavaa ja turhauttavaa on se hetki kun olet ostoskoriin valinnut tuotteet ja siirryt maksamaan. Löydät oikean pankin painikkeen ja tyytyväisenä painat enteriä mennäksesi linkistä eteenpäin, mutta mitään ei tapahdu. Siinä se jöllöttää kuvana ja tarvitset hiiren klikkaukset päästäksesi eteenpäin. Löydän kuitenkin mahdollisuuden maksaa laskulla tai postiennakolla. Molempiin tulee lisäkuluja ja laskutukseen vaaditaan henkilötunnus ja vielä senkin jälkeen kauppa voi muuttaa tilauksen postiennakolla maksettavaksi, jos luotto ei ole kunnossa. Hyvä niin, että väärin perustein tehtyjä ostoksia ennaltaehkäistään, mutta samalla tulee pienelle ryhmälle lisävaivaa. Tilausvahvistuksen olen saanut sähköpostiini ja nyt vain odottelen laskua ja tuotteita saapuvaksi. Olisin halunnut maksaa verkkopankilla siitäkin syystä ettei Aa näe joululahjansa hintaa. Mutta ei auta kuin toivoa ettei hän kiinnitä asiaan huomiota. Onneksi samalla löytyi tuotteita mitä itsekin halusin, joten jospa hän vain katsoisi loppusumman.

Toisessa verkkokaupassa en saanut siirretyksi tuotteita ostoskassiin. Aikani taisteltuani päädyin laittamaan tilauksen asiakaspalvelun sähköpostin kautta toivoen välttäväni lisäkulut. Sainkin seuraavana päivänä tilausvahvistuksen ja puhelinsoiton, jossa lupasivat laittaa sähköpostitse laskun. Ja ilahduttavaa oli ettei tullut ylimääräisiä kuluja.

Käytän erästä verkkokauppaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Sivujen uudistuksen jälkeen sielläkään en pääse maksamaan, vaikka tuotteet saan hyvin kerätyksi. Lähetänkin heille ostoskorin sisällöns-postitse. Saan laskun tuotteiden mukana, joten homma toimii hienosti. Silti olisi kivaa, jos voisi samalla hoitaa maksunkin kun ostokset tekee. Etenkin kun verkkopankin käyttö onnistuu itsenäisesti pistekirjoituksella olevan avainlukulistan myötä. Ehkä kismittää siksikin, että haluaa toimia itsenäisesti ilman apua, ja sitten jostain loppujenlopulta hyvin pienestä se onkin mahdotonta. Tai en minä tiedä miten pienestä on kiinni laitetaanko sivulle myös näppäimin toimivat linkit vai käytetäänkö hienoja kuvakkeita. Ehkä ne ovat tyylikkäämpiä, frentikkäämpiä, nykyaikaisempia... PLÄÄÄHHHH!!!

Mutta tänään onnistuin maksamaan yhden kurssimaksun ihan itse! Tosin opiston henkilötietolomakkeen kanssa meinasi hermo mennä, mutta lopulta sain tiedot siihen virheettä ja sain maksutiedot näkyviin ja pääsin kurssin maksamaan. Eli, iloitaan tuosta, ja iloitaan nyt siitäkin, että Makumakun luomukinkkutilaus on tehty ja lasku maksettu. Ja eiköhän Netanttilankin lasku saavu ens viikolla ja saan hakea tuotteet postista.

Lämpimät kiitokset Lappikselle tunnustuksesta!
Se lämmitti kovasti mieltä. Olenhan viime aikoina ollut ihan liian passiivinen kirjoittaja ja muiden blogeja lukeva/kommentoiva, mutta ehkä tämä tästä taas vilkastuu, TOIVOTAAN!


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Terveiset takan lämmöstä


Takassa ritisee tuli, avokki kuuntelee Wilbur Smithin kirjaa Leobardi kulkee yössä. Itselläni menossa Sofi Oksasen esikoiskirja Stalinin lehmät. En ole aikaisemmin Sofin kirjoja lukenut, mutta päätin nyt lukea hänen kirjansa ilmestymisjärjestyksessä. Aloitin kirjan keskiviikkoiltana nukahtaen aina eilisiltaan asti muutaman minuutin jälkeen. Ei välttämättä johdu kirjan huonoudesta, pikemminkin raittiin ilman myrkytyksestä. Tultiin tänne mökille keskiviikkoiltana ja ollaan päivittäin käyty parin tunnin lenkeillä. Harmaakuono on saanut kirmailla vapaana ja nauttia lumesta. Lunta täällä on tosin huomattavasti vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Torstaina kuljimme päätietä pitkin lumisateessa, perjantaina poikkesimme auraamattomille sivuteille ja peltojen reunoille. Kävelyyn lumesta saatiin lisäraskuutta ja taivahalta pyrytti lisää. Eilisellä lenkillä sää oli tyyni ja paluumatkalla leijaili joitakin hiutaleita. Avokki pääsi testailemaan uutta otsalamppua, jonka turvin uskaltauduimme pimeässä ulkoilemaan.


Eilen teimme yhdessä ruokaa. Avokki kuori perunat ja siivutti ne. Lisäsin kerman, mausteet ja valkosipulin. Valkosipuliperunoiden kaverina valmistimme hirvipataa punaviinissä. Hirven lisäksi siihen tuli paprikaa, mustapippuria, valkosipulia, yrttejä ja pekonia. Pata lähes neljäksi tunniksi leivinuuniin paistumaan. On varmaan aika turhaa kehuskella, sillä ruoka oli herkullista. Alkupaloina söimme salaattia, jossa oli salaattisekoitusta, leipäjuustoa, paprikaa, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä, poromakkaraa, oliiviöljyä, mustapippuria. Sen kanssa kraavisiikaa. Pääruualle oli lisukkeena vielä äidin tekemää puolukkasurvosta, joten juhla-ateriamme koostui aikaslailla suomalaisherkuista. Juhlimme meidän 4v kihlapäivää (22.11. ja 5.12. 5 v yhdessä olonpäivää) kynttilöiden valossa. <3 p="p">


Mökkeilyyn kuuluu tietystikin myös saunominen. Saunatauolla ripein askelin ilkosillaan lumeen pyörimään. Pyörimisen jälkeen tuli hoppu takaisin saunan lämpöön. Kylmää lunta :O Mutta niin huippumahtavaa!


Viime viikot on olleet aikas tohinaa täynnä, joten tämä mökkeily on ollut paikallaan. Huomenna takaisin kaupunkiin ja puolentoista viikon rutistus kohden joulua edessä. Pari viikkoa sitten ollut viikonloppu meni nopeaan. Perjantaina järjestötohinoita, lauantai Silmukkasiskojen kanssa Porvoossa. Se oli ihana päivä. Ensin kiertelimme Porvoon pikkukaupoissa ostoksia tehden. Lankoja, kynttilöitä, jouluteetä tms oli kotiin tuomisina. Shoppailun jälkeen ajelimme yhden Siskon kotiin neulomaan ja nauttimaan pannarista kera hillon ja kermavaahdon. Turinaa riitti. Itse olin ehkä hiukan vaisuhko, sillä tuolla viikolla kärsin uniongelmista ja takana oli yksi huonosti nukutuista öistä. Neuloin ja kuuntelin mukavan leppoisaa turinaa.


Sunnuntaina suuntasimme avokin ja Harmaakuonon kanssa veljeni perhettä tapaamaan ja sieltä äidin luo. Kotiin viemisinä toimme pakkaseen lisää mustikoita, äidin tekemää puolukkasurvosta, puolukkahilloa, karpalohyytelöä jne. Mukavaa oli tavata kotiväkeä. Maanantaina taas töiden pariin.


Viikko sujahtikin töitä tehden, kaulaliinoja neuloen, kynttilöitä valmistaen. Tuolloin maanantaina avokki kävi ostoksilla tuoden Harmaakuonolle mökille vietäväksi lampaantaljan. Ja talja onkin ollut koiran suosikkipaikka.


Keskiviikkona käytin Harmaakuonoa eläinlääkärillä. Näytin rasvapatteja, jotka jäävät valjaiden vatsaremmin alle. Niitä ei aleta leikkaamaan, jos ei ala oireilemaan. Valjaisiin saan tarvittaessa opaskoirakoululta valjaisiin pehmusteita. Harmaakuono sai kehuja virkeydestään ja upeasta harmaantumisestaan. Palaute sai olon iloiseksi ja tyytyväiseksikin. Jos kaikki menee hyvin opastusaikaa voisi olla vuoden päivät jäljellä, mutta katsotaan miten käy. Jotenkin tuo lääkärikäynti taas toi Harmaakuonon lähemmäksi sydäntä.


Torstaina matkustin äidin luo, sillä voitin Outlet-messuilla Sarafaani-nimiseen vaatekauppaan 100 € lahjakortin. Siellä myytävät vaatteet ovat enemmänkin varttuneelle väelle, joten äidille oiva joululahja. Tosin kauppaan saapuessa hän totesi ”"täällähän on todellakin vanhojen akkojen vaatteita", ja menikin tovi ennen kuin löysi tarpeeksi nuorekkaita puseroita itselleen. Tuo kommentti vähän hymyilitti, sillä äitini täyttää 65v. Eihän se toki tarkoita, että on pukeuduttava ”mummovaatteisiin”. Päivä äidin luona meni nopsaan ja mukavasti.


Viikonloppuun mahtui Opaskoirakerhon pikkujoulut, tuubihuivin neulonta ystävälle joulumuistamiseksi, kynttilöiden valmistamista ja relailua. Alkuviikosta töitä jne, keskiviikkona joululahjaostoksilla, joten mökille tulo tuli parhaaseen mahdolliseen hetkeen. Nyt voisikin paistaa parit joulutortut omppuhillolla. Äidin luona maisteltiin omenahillolla täytettyjä joulutorttuja hyväksi todeten, joten avokki kiikutti kaupasta omenahilloa. Eipä siis muuta kuin naatitaan mökin rauhasta ja lämmöstä vielä tämä ilta.