Helmet -lukuhaaste 2019 - tammikuun luetut

Päätin haastaa itseni tänä vuonna Helmet -lukuhaasteeseen. Sen lisäksi, että luen kaikki 50 erilaista kirjaa pyrin jokaisesta kirjoittamaan pienen tekstin lukukokemuksestani. Mikään kirja-arvostelujen kirjoittaja en ole, mutta katsotaan kehitynkö vuoden aikana, vai jääkö homma puolitiehen. Tammikuussa lukemistani kirjoista hyväksyin kuudesta kirjasta viisi kirjaa.

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Sirpa Tabet Äidin tyttö
Äidin tyttö oli vuoden 2019 ensinmmäinen lukemani kirja. Siitä on vuosia kun viimeksi olen lukenut Tabetin tuotantoa. Mielestäni hänen ehdottomasti parhaimmistoa on esikoiskirjansa Punainen metsä, Voi minun lintuni, Tähkäyö jaHämärän lapset. Mielestäni Äidin tyttö –kirja oli hyvä, mutta ei mikään helmi. Kirjassa toimittaja Paula Mikkola tutkii pienessä maalaiskylässä kadonnutta tyttöä, jolla on kiltin ja auttavaisen ihmisen maine. Mitä kiltteyden taakse lopulta kätkeytyy ja oliko hän lopulta niin pidetty miltä aluksi vaikuttaa? Toimittajan tutkiessa tapahtumia myös hänen henkensä vaarantuu. (15.1.2019)

32. Kirjan nimessä on ammatti: Christine Lee Kätilön sisar
Myönnettävä on, että Jennifer Worthin Hakekaa kätilö-kirjat on lukematta, joten Christine Leen sisar Jennifer on minulle täysin vieras. Hänen kirjasarjastaan on ilmeisesti tehty suosittu tv-sarjakin. Leen tarina oli mielenkiintoinen, mutta loppua kohden tapahtumat toistivat liiaksi toisiaan. Avioliitto, talon myynti, uudelleen jaloilleen nousu. Pidin kirjan alkuosasta huomattavasti enemmän, jossa kerrottiin lapsuudesta ja nuoruudesta. Välillä todella rankkoja kokemuksia ja ihmetellä täytyy, että miten vanhemmat voivat lapsiaan kohdella kirjassa kuvailulla tavalla. Kirja huokui siltikin rakkautta kirjoittajan vanhempia kohtaan ja sisarella oli täysin oma paikkansa Christinen sydämessä. Löysin netistä Jenniferin kirjojen arvosteluja ja kiinnostukseni heräsi. Onneksi Celiasta löytyi äänikirjoina kaikki kolme Hakekaa kätilö-kirjaa. (15.1.2019)

Antti Heikkinen Kehveli
Kirja ei sopinut mielestäni mihinkään haastekohtaan. Se oli kuitenkin kirjoitettu kiehtovalla tavalla ja hymyn herättävin sanakääntein. Tämän tyyppistä kirjallisuutta luen vähän, mutta esim. Heikkisen Pihkatappi on luettu ja tykkäsin. Kehveli-kirjan alkupuolesta pidin enemmän kaikkine virallisine lohduttajineen ja naurisjuttuineen. Jotenkin minua harmitti Kehvelin katoaminen ja ennen kaikkea syyt siihen. Meni vähän överiksi minun makuuni. Toisaalta Kehveli pysyi Kehvelinä kirjan viimeisiin riveihin asti ja siitä pidin. Kirjan on äänikirjaksi lukenut itse kirjailija, joten Savon murre taipui upeasti ja muutoinkin pidin Antin luennasta. (20.1.2019)

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Enni Mustonen Taiteilijan vaimo
Olen lukenut lähes kaikki Enni Mustosen kirjat ja pitänyt niistä. Erityisesti maininnan ansaitsevat kirjasarjat Vihreän kullan maa, Koskivuori, Järjen ja tunteiden tarinoita sekä uusin kirjasarja Syrjästäkatsojan tarinoita. Mustosen kirjat ovat jouhevasti eteneviä ja vuosien varrella niihin on tullut lisää syvyyttä ja tietynlaista suoruutta. Niinpä aloitin Taiteilijan vaimo-kirjan suurin odotuksin enkä joutunut pettymään. Kirja alkaa Pariisin hulinasta rakastuneen pariskunnan silmin taustalla yhteiset suunnitelmat Suomessa. Kotiin paluun jälkeen Kirsti toteuttaa unelmansa ja perustaa oman ompelimonsa. Kirstin mies Iivon taiteilijan elo ei aina suju toivotulla tavalla, mutta pariskunnan rakkaus ja välittäminen auttaa kestämään läpi vaikeiden aikojen Suosittelen kirjaa luettavaksi. Itse kuolaan jo seuraavan Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan Sotaleski kirjan äärelle. (5.2.2019)

17. Kirjassa on kaksoset: Sarah Crossan Yksi
Minulle ns. säekirjallisuus oli uusi tuttavuus. Runoja en juurikaan lue ja siksipä hiukan olin epäileväinen aloittaessani kirjaa. Yksi kertoo siamilaisten kaksosten Gracen ja Tippin tarinan jotenkin aidolla tavalla. Vaikka kirja oli fiktiota, se oli hyvin todentuntuinen arjen kuvauksineen.Säekerronta sopi hyvin kirjan tunnelmaan. Minusta kirjassa käsiteltiin erilaisuutta hienolla tavalla ja todenmukaisesti miten kanssaihmiset kammoksuvat sitä. Tytöt joutuvat lukioiässä suurien päätösten eteen ja kirjan loppu liikuttaa syvästi. (5.2.2019)

Vuosi 2019 - se on täällä

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu ja arkeen palattu. Perinteisesti vietimme joulun ja uudenvuoden mökillä kotiutuen loppiaisena. Arjen aherrus tuntui oikeastaan mukavalta aloittaa, joten loma teki tehtävänsä. Facebook-kaverit ovat varmasti huokaisseet helpotuksesta kun en ole siellä markkinoinut käsitöitämme enkä hierontaakaan. Nyt kuitenkin hiljalleen silläkin saralla palataan arkeen, joten koettakaa kestää :)

Ennen joulua vierailin Laululähteen Riikan luona. Söimme ihanaa afrikkalaista arkiruokaa, jonka jälkeen Riikka esitteli minulle Holvin verkkokauppaa. Olen verkkokaupan perustamista harkinnut jo tovin. Kaikki verkkokauppa-sovellukset eivät kuitenkaan toimi ruudunlukuohjelmilla kovinkaan hyvin tai ei ollenkaan. Holvi toimii, vaikkakin joitain huononnuksiakin on tullut. Toivottavasti heillä olisi kuitenkin halua kehittää kauppaansa entistä saavutettavammaksi. Kävimme Riikan kanssa verkkokaupan perustoimintoja läpi ja vaikutelmakseni muodostui, että systeemi on aika kätsy ja myös käytettävä ruudunluvulla. Tuotekuvien lisääminen on asia, josta en tiedä onnistunko toimimaan itsenäisesti vai en. Asiaan on vielä perehdyttävä. Uskon, että verkkokauppa lisää myyntiä niin hierontalahjakorttien kuin käsityötuotteidenkin osalta. Alkaneen vuoden ensinmmäisiä projektejani onkin verkkokaupan perustaminen ja menneen vuoden yrityksen papereiden toimittaminen kirjanpitäjälle. Ja kuin tilauksesta s-postiini tuli viesti, jossa tiedotetaan Ura käsillä-hankkeen verkkokauppakoulutuksesta. Ei epäilystäkään ettenkö hakisi kurssille pääsyä.

Lakisääteinen yrittäjä-eläke on laitettu maksuun. Sivumennen sanottuna järkyttävä summa se pieninkin näin pienyrittäjälle. Aina se vaan kirpaisee, ei voi mitään. Lisäksi uusi satsi vyönahkoja postista haettu. Minulla onkin työlistallani viiden nahkavyön tilaus. Ensi tai seuraavalla viikolla saan seuraavan LovePaws-tassuvahaerän jälleenmyyntiin. Tuote on ollut todella suosittu ja pidetty. Ilo on myydä täysin luonnon raaka-aineista valmistettua kotimaista tuotetta. Otin LovePaws:in myyntiin vuoden 2017 marraskuun alussa enkä ole katunut. Tuotteesta pitäisikin naputella oma esittelypostaus.

Vuosi sitten taisin kirjoittaa tavoittelevani neljänkymmenen luontoretken rajapyykkiä pyöreiden vuosieni kunniaksi. Pyöreitä tuli täytetyksi viime vuonna, mutta retkitavoitteesta jäin hyvin kauas. En suostu vielä antamaan periksi. Kyllähän retkimahdollisuuksia on tultava lisää. Harmillisen hankalaa on vaan löytää kavereita retkeilemään. Aikataulujen yksiin sovittamisongelmiahan ne ovat. Pitäkäähän mulle peukkuja, jotta tämän vuoden aikana retkitilini karttuisi oikein kunnolla, ja että vihdoinkin tulevana kesänä pääsisin äänittämään kuikan huutelun. Joitakin retkisuunnitelmia onkin jo sovittuna. Kirsin kanssa lähdemme Tringan Parikkalan retkelle touko-kesäkuun vaihteessa ja kesäkuun toinen viikko vierähtää Kuusamossa Seikkailuapinoiden järjestämällä luontoviikolla. Molempia retkiä odotan innolla ja samalla halajan lisää retkiä ja luontokokemuksia, joten ilmottaudu jos retkeily kanssani innostaa.

Käytännössä minulla on aina jokin kirja äänikirjana tai pisteillä kesken. Lukemisestani olen täällä kirjoittanut aika vähän, koska en osaa kirjoittaa kunnollisia kirja-arvosteluja. Päätin osallistua tämän vuoden Helmet -lukuhaasteeseen, joka tuo hiukan erilaista lähestymistapaa kirjoihin ja tutustumista kenties kentreihin mitä ei yleensä lue. Haasteessa on jokunen kohta missä on kirjan kansikuva määrittävä tekijä kirjan valinnassa. Eihän minulla ole aavistustakaan kirjojen kansikuvista, koska niitä ei äänikirjoissa kuvailla. Onneksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä missä kysellä ja ystävältäni sain hyvän vinkin ihmiskasvot-kohtaan. Kävinkin jo lainaamassa Teemu Potapoffin Luodinkestävä: Heidi Foxellin tarina. Tällä hetkellä kuuntelussa on Kätilön sisar -niminen kirja ja vuoden ensinmmäisenä kirjana luin Sirpa Tabetin Äidin tyttö, joka oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin esim. Tähkäyö.

Edelleen myös hyvinvointiin liittyvät asiat kiinnostavat ja henk.koht. liikunnan lisääminen, ruokavalion kohennus ja painon pudotus. Ensi torstaille olen sopinut uintitreffit. Uinti on sellainen minkä haluaisin joka viikkoiseksi, mutta eipä yritellä haukata liian isoja paloja ettei joudu pettymään. FitLinen Optimaalisettiä olen edelleen käyttänyt. Etenkin iltaisin otettava Restorate toimii minulla. Levottomat jalat pysyvät hyvin kurissa. Aamudrinkki meinaa välillä jäädä, mutta olen nyt skarpannut asiassa.

Että näillä ajatuksilla ja suunnitelmilla alkaneeseen vuoteen. Yritän olla myös aktiivisempi täällä blogin puolella. Oikein hyvää vuotta 2019 teille kaikille lukioilleni :)

Vuosi retkeillen -unelma on syntynyt

Aurinko on laskenut ja kuun täydellinen pimennys alkanut. Tuuli on tyyntynyt, lämpötila huitelee yli 20 asteessa. Istun teltassa tätä kirjoittamassa vadelmia herkutellen. Onneksi on tämä telttamahdollisuus, sillä hellejakso on lämmittänyt hirsimökinkin.

Viime viikkojen aikana sisälleni on asettunut unelma/haave. Haluaisin nimittäin viettää sellaisen vuoden milloin kiertelisin ympäri Suomea eri luontokohteissa, erilaisissa maastoissa, ympäristöissä, Lapissa, Itä-Suomessa, saaristossa, järvien rannoilla, pitkoksilla, vanhoissa metsissä jne... Saisin paljon ihania luontokokemuksia, äänitetyksi luonnon ääniä eri vuoden aikoina, nauttia itsensä haastamisesta, palella teltassa, kastua metsässä, hikoilla helteessä... Haluaisin kirjoittaa luontokokemuksistani ja julkaista parhaita paloja äänitteistä.

Valitettavasti sokeuteni aiheuttaa lisähaasteita unelman toteuttamiseen. Yksin kun en voi retkille lähteä vaan tarvitsen mukaani ne näkevät silmät. Ja se vaatii tuplasti rahaa, sillä en voi olettaa minua lähdettävän opastelemaan omakustanteisesti. Lisäksi minun pitäisi löytää ne henkilöt joidenka kanssa kemiat toimivat ja jotka haluaisivat olla unelman toteutuksessa mukana. Ystävistäni varmasti löytyy sellaisia, jotka ovat valmiita retkeilemään kanssani, mutta unelmani vaatii toteutuakseen useamman retken ja osan retkistä tulisi olla pidempiäkin. Ja jo nyt olen siinä tilanteessa, että en pääse retkeilemään niin paljon kuin haluaisin.

Vuosi retkeillen -unelma toteutuakseen vaatisi myös huolellista suunnittelua, aikataulutusta, varusteinventaariota/hankintaa. Lisäksi ehdottomasti haluaisin ennen unelmavuotta kuntoni kohentuvan reilusti, jotta jaksaisin hyvin ja pystyisin nauttimaan siitä kaikesta mitä retkeilyvuosi minulle antaisi.

Haluaisin kulkea lumikengin tunturissa, kuulla revontulien rätinän, riekon potpotuksen, hiihdellä järven jäällä, istua nuotiolla, kokea upeat hankikannot. Keväällä kokea saaristossa muuttolintujen paluun, haahkojen mouruntakonsertin, tuntea merituulen, tunnustella kasvillisuutta, syödä tuoretta kalaa. Kuulla Itä-Suomessa kuhankeittäjää, retkeillä vanhoissa metsissä, kulkea pitkoksilla, tuoksutella suopursua, kanervaa, valvoa kesäyössä, kokea yötön yö, syksyinen luonto, syödä mättäältä marjoja. Haluisin liikkua niinkävellen kuin tandemillakin, meloen tai soutaen. Nukkua teltassa, varaustuvissa, laavuissa. Kokea talvinen yö teltassa.

Äänityksiä ja valokuvia haluaisin luonnollisestikin retkiltäni niin itselleni kuin kenties julkaistavaksi. Toki valokuvat ja äänitykset eivät ole itseistarkoitus, mutta kierrellessä erilaisissa ympäristöissä varmasti lintulajimäärä karttuisi huimasti ja kenties tallenteelle tarttuisi joidenkin nisäkkäidenkin ääniä.

Jos unelmani voisi toteutua edes puoliksi olisin ikionnellinen. Minun vain pitäisi olla rohkea ja lähteä askel askeleelta kulkemaan unelman toteutumista kohden. Toisaalta tiedän olevani melkoinen jääräpää saadessani jotain päähäni, joten uskaltanen eteenpäin. Nyt kuitenkin kuun pimennyksenkin ollessa jo loppupuolella minun on aika siirtyä unelmoimasta yöpuulle, sillä saamme huomenna ystäväpariskunnan vieraaksemme. Kuuntelen tovin Ken Folletin kirjaa Tulipatsas, joka on itsenäinen jatko-osa kirjoille Taivaan pilarit ja Mailma vailla loppua. Valitettavasti kirja ei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä. Jotenkin osasin sitä jo odottaa. Liian usein kirjoissa käy juuri niin, että sarjan edetessä se huononee. Toki Tulipatsas-kirja on luettavan hyvä ja sellainen ettei sitä kesken jätetä, mutta ei se yllä sarjan ensinmmäisen osan Taivaan pilarit tasolle. Täällä teltassa on tunnelmallista kuulostella hiljaista kesäyötä ja uppoutua kirjan mailmaan.

Lomalla luettu 11 kirjaa

Kesäloman alkaessa (30.6.) aloitin Enni Mustosen kirjan Ruokarouvan tytär, joka on Syrjästä katsojan tarinoita-sarjan viimeinen osa. Kirjasarjahan alkoi Paimentyttö-nimisellä kirjalla, jossa hyvin nuori Iida lähti palvelukseen äitinsä kuoltua. Navettapiiasta piikatytön askeleet alkoivat. Kirjasarjan edetessä Iidan palveluspaikka vaihtui kulttuurihenkilöiden sisäpiiaksi ja lopulta hän perusti oman täysihoitolansa Espooseen. Ruokarouvan tytär-kirjan päähenkilönä on Iidan tytär Kirsti, joka menettää kasvinkumppaninsa Allin,Kirsti ihastuu, mutta ei rakastu nuoreen isäntään. Pariisissa ollessaan hän kohtaa lopulta rakkautensa. Tosin he ovat jo tavanneet aiemminkin teatterikierroksella, jolla Kirsti oli mukana. Kirja oli hyvä ja kiehtova. Mielestäni Enni Mustonen on parhaimmillaan kun hän kirjoittaa kirjoja 1800-1900-lukujen lopulta-alusta. Hän osaa kuvailla sen aikaista elämää uskottavasti ja mukaansa tempaavasti.

Espanjalaisnaisen kesä Catherine Gaskin:in kirja vei mukanaan. Irlannissa asuva äiti ja tytär joutuvat lähtemään kotitilaltaan ja he matkustavat Espanjaan, jossa äidillä on isänsä jättämä talo. Tytär kasvaa nopeasti naiseksi ja avioituu mahtimiehen suosikkipojan kanssa. Liitto ei ole onnellinen. Kirja on kirjoitettu hyvin ja mukaansa tempaavasti. Tarinan mukana kulkee sen ajan ilmiöitä kuten Espanjan sisällissota. Ihan loppuvaiheessa mietin onko kirjaa pitkitettävä niin paljoa, mutta siltikin jäi avoimia kysymyksiä. Miten elämä sodan jälkeen?

Yövyimme äitini luona kaksien eri juhlien välillä. Uni jätti minut heti yhden jälkeen, joten yö kului kuunnellen melkein kokonaan Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia-kirjan. Olen lukenut aiemmin kirjat Kerro minulle jotain hyvää ja Jos olisit tässä. Pidin enemmän Kerro minulle jotain hyvää-kirjasta. Tarina oli koskettava. Kirjan päähenkilöstä tuli pyörätuolissa istuvan miehen avustaja. Mies oli päätöksensä tehnyt matkustaa Sveitsiin klinikalle, jossa häntä autetaan kuolemaan. Tuollainen päätös arvatenkin synnyttää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä. Jälkimmäinen kirja Jos olisit tässä oli jotenkin lässähtänyt pannukakku ja jotenkin... Kyllä sen luki, mutta ei se sykähdyttänyt eikä sytyttänyt. Alottaessani tätä kolmatta kirjaa odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta kirja osottautuikin hyväksi. Jess Thomas haaveilee paremmasta elämästä, asuu tyttärensä ja miehensä pojan kanssa. Tytär on matemaattisesti hyvin lahjakas ja se käynnistääkin retken matikkakisoihin. Yrittäjä Ed kietoutuu tarinaan mukaan ja seikkailu on valmis. Kirjassa kuvaillaan ihastuttavasti myös perheen koiraa. Kirjaa kuunnellessa ei välillä voinut nauramatta olla.

Seuraavaksi ahmin Colleen McCulloughin kirjan Kullan kosketus, Alexander Kinross haluaa kohota korkealle elämässään. Hän lähtee kotoaan päätyen lopulta Austraaliaan, jonne hän hankkii vaimon, nuoren tytön. Samalla hänellä on kuitenkin rakkaussuhde toiseen naiseen. Kirjassa henkilöt kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla. Miten vaimo ja rakastajatar ystävystyvät keskenään, miten rakkaudeton avioliitto kestää, vai onko siinä sittenkin rakkautta ainakin toisella osapuolella. Loppuratkaisu ei jättänyt kylmäksi. Viime talvena luin klassikkona pidetyn Okalinnut, joka oli myöskin hyvä, vaikkakin paikkapaikoin pitkäveteinen. Tässä Kullan kosketuksessa ei pitkävetisyyttä ollut.

Cathy Kellyn kirja Sisarten kesken kertoi Cassiesta, joka halusi olla täydellinen äiti, mutta joka kärsi kovin oman äitinsä menetyksestä. Kirjan toinen päähenkilö Coco ei taas ole ollut kiinnostunut perhe-elämästäeikä lapsien saamisesta. Sisarusten äidin poistuminen kuvioista on tapahtunut jo 30-vuotta sitten, isoäidillä on salaisuutensa. Mikä onkaan totuus ja miten kaikki selviää, lue itse. Kirja oli mukavaa kevyttä luettavaa, sopii siis lomatunnelmaan vallan mainiosti.

Pistekirjojen luku sopii myös kiireettömään tunnelmaan. Mikä mukavempaa kuin istua ulkona lukemassa luonnon ääniä kuunnellen. Pistekirjoja tulee vain lainatuksi kovin harvoin. a. ne vievät paljon tilaa b. on nykykäytäntö järjettömän epäekolokinen. Kirjat tulee vihkoina, jotka lukemisen jälkeen hävitetään. Aikaisemmin Näkövammaisten kirjastosta pistekirjat tulivat kierrevihkoina kirjasalkussa. Lukemisen jälkeen ne palautettiin kirjastoon. Nykyseltään palauttamisen sijaan ne tulee hävittää. Nyt kuitenkin päätin lainata myös pisteillä luettavaa lomalle. Jos Sisarten kesken oli kevyttä ja viihdyttävää lomalukemista samaa ei voi sanoa Jonna Monosen Hiljaa pimeässä-kirjasta. Keveys oli nimittäin todella kaukana. Kirja kertoo saksalaisista turisteista, jotka jäävät henkiin tippukiviluolan sortumisessa. Heidän on opittava liikkumaan pimeässä luolastossa, jaettava vähäiset ruokavaransa. Henkilöt ovat pääosin aika inhottavia ihmisiä ja kaikilla tuntuu olevan oma salaisuutensa, jota oli varjeltava. Ehkä hivenen irrallisena tulee vaikutelma, että luolassa turistien lisäksi on vielä jotain muuta mikä ei minulle oikein selvinnyt. Toisaalta oliko se lie jonkun ihmisen päänsisältä... Kirjassa kuvaillaan hajuja ja ääniä hyvin. Siitä ehkä huomaa kirjailijan itsensä olevan sokea. Luolan pimeydestäkin toki puhutaan, mutta oudon helposti turistit siellä oppivat liikkumaan. Kaipasin ehkä vähän enemmän kuvailua miten näkevä sen pimeyden tuntee ja kokee. Kirjassa on hurjia kauhistuttavia kuvauksia, jotka eivät todella sovi heikkohermoiselle lukijalle. Kyllä kirja piti ahmia saadakseen tietää loppuratkaisun, vaikka välillä kirja ei ehkä ihan minun suosikkikentrejäni ole, se oli kiehtova lukukokemus. Olen seurannut Jonnan Facebook-profiilin kautta hänen kirjaprojektejaan ja odotan innolla esim. milloin Radiopoika saadaan luettavaksemme.

Kate Morton vei puolestaan kirjassaan Salaisuuden kantaja tutkailemaan yli 60-vuotiaan näyttelijäLaurelin n äidin elämäntarinaa. Laurel itse näkee lapsuudessaan jotain sellaista mitä ei kenenkään pitäisi joutua näkemään. Asia vaivaa häntä ja suunnitellessaan hyvin vanhan ja sairaan äitinsä Dorothyn syntymäpäiväjuhlia tajuaa asioiden selvittämiseen olevan aikaa hyvin vähän. Asiat alkavat selvitä ja kirjaan kutoutuu kiehtova tarina. Olen pitänyt Mortonin aikaisemmistakin kirjoista Hylätty puutarha, Paluu Rivertoniin ja Kaukaiset hetket. Kaikissa kirjoissa selvitellään menneisyyden salaisuuksia.

Wilbur Smithin (uusin kirja) Kultainen leijona vie meriseikkailuun. Nuori kapteeni Hal Courtney purjehtii kohti Sansibaria löytääkseen edesmenneen isänsä kätkemän aarteen. Raakalaismainen vihollinen on kuitenkin kintereillä, ja takaa-ajo vie kapteenin Intian valtamereltä aavikolle, maharadžan hoviin ja orjamarkkinoille. Kirja on jatkoa Haukka-sarjalle. Tosin Haukka-sarja on kirjoitettu aikoja sitten ja kirjat olivat paljon pidempiä kuin tämä. Nytkin Smith vei mukaansa taitavalla kuvailullaan, mutta välillä kirjassa oli kiireen tuntu. Olen lukenut kaikki Smithin kirjat mitä äänikirjoiksi on luettu. Joskus sodan raakuuksia on ollut aivan liian paljon, mutta pääosin olen rakastanut Wilburin kirjoja. Ne täytyy ahnehtia, ja niin tämä Kultainen leijonakin.

Beth Lewiksen Suden tie oli hiukan omaperäinen, enkä aluksi meinannut päästä kirjaan sisälle. Kirja kertoo nuoresta Elgasta, joka elää ansastajan kanssa. Elgalle kuitenkin selviää miehestä kamalia asioita ja niin alkaa pakomatka halki erämaiden. Alkutakkuisuuden jälkeen kirja vei mennessään ja kuuntelu kohti loppuratkaisuja tapahtui jopa uittaessani laiturin päässä pohkeitani hyisessä lammen vedessä.

Stephenie Meyerilta luin keväällä Kemisti-nimisen huippuhyvän ja jännittävän kirjan. Loman lopuksi aloitin neli-osaisen kirjasarjan Isabellan ja Edwardin rakkaustarinan. Ensinmmäisessä osassa Houkutus lukiolaiset tapaavat toisensa ja Edward suhtautuu Isabellaan kumman vihamielisesti. Heidän välillä kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Edward ja koko hänen perheensä on hyvin erilainen muihin verrattuna. Heillä on salaisuus, jota varjellaan. Lopulta kuitenkin totuus selviää miksi he ovat niin erilaisia. Koko perhe on vampyyreja. Isabellakin joutuu vaaraan sen vuoksi. Toisessa osassaUusikuu perhe lähtee paikkakunnalta pois. Isabellan ikävä ja tuska ovat hurjat ja hän haluaa joutua vaaratilanteisiin kuullakseen Edwardin äänen. Isabella lähentyy murrosikäisen pojan kanssa, joka kokee muodon muutoksen. Hänestä tulee ihmissusi, joka suojelee väkeä vampyyreilta. Isabellan vaaratilanteisiin heittäytyminen tuo vampyyriperheen sisaren Isabellan luo ja he yhdessä lähtevät Edwardin luo estääkseen tämän epätoivoiset aikomuksensa. Eilisiltana sain tuon toisen kirjan loppuun, jäljellä ovat vielä Epäilys ja Aamunkoi. En ikinä olisi kuvitellut heittäytyväni vampyyri-kirjallisuuden vietäväksi. Ei todellakaan ole ollut minun juttuni, mutta nyt haluan tietää miten tarina päättyy. On siis pakko lukea vielä nuo kaksi kirjaa. Ehkä suuri tekijä on, että kirjat ovat hyvin kirjoitettuja ja tarinaa kuljetetaan kiehtovasti eteenpäin.

Loma on päättynyt (6.8.) ja sen aikana ehdin lukemaan 11 kirjaa, kertonee kenties sateisesta kesästä.

Novellikoukku

Kun valitsen itselleni luettavaa, valinta ei koskaan osu novelleihin. Syytä en osaa sanoa miksi niin on. Siksipä Novellikoukku-tapahtuma vie erilaisen kirjallisuuden pariin mitä itse itselleni valitsen. Siinä se hienous ehkä onkin. Minulle ei ole varsinaisesti elämys neuloa ja kuunnella luentaa. Teen sitä paljon, tosin luenta kuuluu äänikirjasta. Kuitenkin tapahtuman tunnelma on rauhoittava. Useampi henkilö istuu samassa tilassa puikot suihkien samalla kuunnellen novelleja.

Parin Silmukkasiskon kanssa olemme käyneet pari-kolme kertaa Itiksen kirjaston Novellikoukuissa kuuntelemassa novelleja. Eräältä kerralta muistan Johanna Sinisalon novellit, jotka olivat erikoisella tavalla kiehtovia, mutta ei minun tyylisiä. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista tutustua niihin. Muuten en tuskin kyseisestä kirjailijasta mitään tietäisikään nimen lisäksi.

Tänäsyksynä ensikertaa Novellikoukkuillaan täällä Korsossa Lumon kirjastossa. Tänään oli ensinmmäinen kokoontuminen. Teemana oli uuden alku. Kuulimme Kastanjakadun novelleja sekä Lena Krohnin ehkä hiukan erikoisemman novellin. Lukija luki hyvällä rytmillä ja sujuvasti. Luentaa oli helppo ja mukava kuunnella. Samalla neuloin turkkilaisella neuloksella mustaa ilmavaa huivia.

Otto kuorsasi jaloissani herättäen hilpeyttä hurinallaan. Lukutuokion jälkeen poika sai muutamalta hellyyksiä ja tämä otti ne ilolla vastaan :) Tämä Lumon kirjaston ensinmmäinen Novellikoukku oli todella positiivinen kokemus, joten uudestaan mukaan. Lokakuun tapaamiseen en valitettavasti pääse. Tuolloin teemana olisi eläimet. Marraskuussa sitten taas nautiskelemaan ja tutustumaan kenties uusiin kirjailijoihin ja tyylisuuntauksiin.

Kotimaisia sarjoja seurannassa

Monesti ajatellaan ettei sokeana voi katsella televisiota. Ja kyllähän se on totta, että sokeus rajoittaa katsomista jonkin verran. Minua rajoittaa myös kielitaidottomuus, joten ulkolaiset elokuvat ja sarjat jää seuraamatta. Kyllähän tuo tekstitys-palvelu on osaan ohjelmiin saatavilla, mutta en ole koskaan tullut sen kanssa sinuiksi. Puhesyntetisaattorihan lukee ruudussa olevan tekstin monotoonisella äänellä häivyttäenohjelman henkilöiden äänet pieniksi ja se on minusta häiritsevää elokuvissa ja Sarjoissa. Dogumetteihin ja vastaaviin tuo palvelu sopii paremmin. Tämä nyt on kuitenkin vain minun kokemukseni asiasta ja jonkun päivityksen jälkeen hollannin kieli, joka pitää olla valittuna, jotta äänitekstitys toimii, se on kadonnut jonnekin meidän mööpelistämme :(

Suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa ratkaisee niiden seurattavuuden miten paljon ohjelmassa puhutaan. Muistan aina kun ryhdyin vuosia sitten katsomaan paljon kehuttua elokuvaa Poika ja ilves. Sehän on hyvin visuaalinen ja hienoin maisemin oleva leffa, mutta ei sokon saavutettavissa, ei ainakaan ilman kuvailutulkkausta. Jos pääsee seuraamaan kuvailutulkattua elokuvaa, se aukeaa ihan eri tavalla. Ensinmmäinen kuvailutulkattu elokuva oli muistaakseni Varpunen, jonka näin. Oli upeaa seurata elokuvaa kun kuvailutulkki kertoi musiikin, erilaisien äänien aikana mitä elokuvassa tapahtuu. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on mukana kuvailutulkkien koulutuksissa. Tulkin on valmistauduttava tulkkaukseen, nähtävä elokuva ennakkoon, suunniteltava mitä kertoo, mikä on sellaista minkä voi jättää pois jne. Olen seurannut myös joitakin teatteriesityksiä kuvailutulkkauksen kanssa, ja se tuo kyllä paljon lisäinfoa esityksestä.

Minusta tuntuu, että olen ihan ajastani jäljessä aina kun kerron suosikkisarjoistani. Lapsuudesta muistan sarjan Vihreän kullan maa. Haluaisin sen nyt aikuisena katsoa uudestaan onko se niin hyvä mitä silloin kuvittelin. Mutta ehdoton suosikkini on edelleenkin Metsolat. Siihen on kiva palata aina uudelleen ja uudelleen. Antti ja Annikki olivat niin ihana pariskunta, Jaana raivostuttava kitisiä, Eeva rauhallinen määrätietoinen hyvä ihminen, Erkki symppis taistelija, Kaukovaara huoh... Metsoloita tuli nelisenkymmentä jaksoa ja taso säilyi alusta loppuun.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa Hovimäestä. Se on myös upea sarja, mutta valitettavasti huononee loppua kohden. Kaksi ensinmmäistä tuotantokautta olivat todella koukuttavat. Olen katsonut ne monta kertaa. Olen lukenut myös kaikki viis vai kuus kirjaa kuten myös kaikki Metsolat-sarjan kirjatkin. Hovimäessä minua häiritsee vieläkin ettei Axel-herra kuole missään vaiheessa. Etenkin kirjoissa loppua kohden välillä tuli tunne, että "kaikkien" oleellisten henkilöiden piti kuolla, mutta Axel ei kuole ei televisiossa eikä kirjassakaan. Jos se on mennyt minulta ohi, KERTOKAA!!!

Kun Kotikatu alkoi, seurasin ensinmmäisen vuoden, mutta sitten maalipallo vei mennessään. Ja mitä myöhemmin sarjaa koetin seurailla, taso oli romahtanut. En piitannut myöskään Blondi tuli taloon. Ihmeiden tekijöitä seurasin ja Parhaita vuosia. Samaa sukua eri maata-sarja oli vähän huonolla seurannalla. Lapsuudessa piti toki katsoa Ruusun aika, Mummo, Kyllä isä osaa jne. Salattuja elämiä seurasin pari kautta 2000-luvun alussa, mutta sitten se jäi.

Vuosiin en seurannut mitään sarjoja enkä juuri ohjelmiakaan, joskus Idolsia tms. Minulta on jäänyt katsomatta Pirun pellot, Karjalankunnailla ja monet muut sarjat. En tiedä ovatko ne olleet hyviä vai eivät. Toissa syksynä kiinnostukseni heräsi kun kuulin sairaalasarjan Syke alkamisesta. Siihen koukutuin ja nyt jo odotan innolla sen uusia jaksoja. Ropan ekaa tuotantokautta en katsonut ja nyt minua se harmittaa, sillä pidin syksyllä tulleesta toisesta kaudesta. Maanantai-iltaisin istuinkin telkan ääressä neuloen. Mahtaisikohan löytyä dvd:nä nuo?

Syksyllä alkoi myös uusi Koukussa-sarja. Tuolloin en siitä innostunut ekaa jaksoa katsellessani. Sen verran se jäi kuitenkin mieltä kutittelemaan, että päätin katsoa Areenalta jakson uudelleen joululomalla. Sitten tulikin ahmittua muutamassa päivässä kaikki kymmenen osaa. Kiinnostuin myös Kotikatsomon Punainen kolmio Hertta Kuusisesta kertovasta sarjasta. Intouduinpa Areenalta katsomaan siihen liittyvän Ompelijatar-dokumentinkin.

Ainahan lähes joka ohjelmassa tulee hetkiä milloin en tiedä mitä siinä juuri sillä hetkellä tapahtuu ja näkevästä olisi apuja suuresti kertomaan aukkokohdat. Esim. Mustat lesket-sarjan ekassa osassa oleellinen tieto osan lopusta olisi jäänyt saamatta, ellei joku olisi kertonut Jukan olevan elossa. Rupesin siis seuraamaan tätäkin sarjaa. Silloin kun se tuli pari vuotta sitten en jostain syystä koukuttunut. Nyt koukutuin. Olen myös seurannut pari viikkoa sitten alkanutta Ihon alla. Siinä on aika paljon sellaisia hetkiä milloin on vähän pihalla tapahtumista.

Mä olen melkeinpä järkyttynyt siitä, että haluan katsoa kaksi ohjelmaa viikossa ja kun Syke alkaa tulee kolmaskin :D Normaalisti meillä avokki katselee televisiota paljon enemmän kuin minä. Hänen suosikkinsa on Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki sekä Jyrki Sukulan ohjelmat sekä nyt alkanut Haluatko miljonääriksi. Myös välillä Poliisit ja Tulli on seurannassa. Nuo kaikki ovat sellaisia, jotka tulee uusintana miljoonasti viikossa ja vuodessa, joten ei onneksi tarvii taistoa käydä kumman ohjelmaa katsotaan :D :D Nuo ovat myös sellaisia helppoja ohjelmia seurata ilman näköäkin. Uutiset ja Urheiluruutu kuuluvat lähes päivittäiseen seurantaan. Tosin kesäaikaan minua ei televisio kiinnosta. Mökillä ollessamme voidaan olla päiväkausia avaamatta koko mööpeliä, ja jos sen joku avaa se on avokki. Se on vielä todettava, että hyvin harvoin istun vain katselemassa televisiota. Lähes aina minulla on neule käsissäni. Ja nyt tämä neuloosi riehuu pahana, joten onneksi tulee ohjelmia mitä seurata iltaisin töiden jälkeen :D

Luetut kirjat kesäkuussa

Vaikka en ole täällä blogissani paljoa lukuharrastuksestani kirjoitellutkaan, lukeminen on minulle todella tärkeä harrastus. Lähes aina minulla on menossa jokin kirja pisteillä tai äänitteenä. Jos kärsin unettomuudesta, äänikirja on hyvää hiljaista tekemistä yösydännä, sillä kuuntelen kirjoja kuulokkeilla, joten ei häiritse avokkiakaan. Tosin hänkin on aikamoinen kirjojen suurkuluttaja.

Pidän aika monenlaisesta kirjallisuudesta. Fantasia ja scifi tosin eivät ole suosiooni oikein päässeet, joten Potteritkin on vielä lukematta. En myöskään saa aikaiseksi lukea suuria klassikkoteoksia , tai sitten lukukipinä iskee jotain klassikkoa kohtaan ihan yht’äkkiä.

Luen niin suomalaista kuin ulkolaistakin kirjallisuutta, hömpästä jännitykseen, dekkareista kartanoromaaneihin ja kaikkea siltä väliltä. Nyt ajattelin aloittaa blogiini uuden aihepiirin: lukemani kirjat ja käydä kuukausittain läpi mitä olen lukenut. Saa nähdä miten tämä suunnitelmani toteutuu, montako kuukausilukuraporttia saatte

En pidä itseäni mitenkään kovin hyvänä kirja-arvostelijana, joten tältä osiolta ei kannata liikoja odottaa. Ehkä kuitenkin joku löytää jonkin vinkin kirjasta minkä voisi ottaa myös omalle lukulistalleen Ainakin toivon niin. Mutta pidemmittä alkulöpinöittä kesäkuussa lukemieni kirjojen kimppuun...

Leila MEACHAM - Ruusut (suomentanut Sirkka Aulanko)
Käsittääkseni kirjailijan esikoisteos ja pidin kirjasta ja ahminkin sen nopeaan. Kirja kertoo Texasilaisen puuvillaplantaasin säilyttämisestä suvulla ja miten se aiheuttaa Mary Toliverille katkeria uhrauksia, jotta plantaasi säilyisi suvun omistuksessa. Hän haluaa kuitenkin muuttaa testamenttiaan juuri ennen kuolemaansa syistä joista aniharva tietää. Kolmen sukupolven vaiheet 1900-luvulta kertovat katumuksesta, anteeksiannosta sekä traagisiakin vastoinkäymisiä kestävästä rakkaudesta. Ja sukupolvien vaiheiden tarinoissa selviää syykin Maryn tekemään muutokseen testamentissaan.

Kate ATKINSON - Museon kulisseissa (suomentanut Leena Tamminen)
Ehkä aavistuksen erikoinen kirja minun makuuni, mutta kuitenkin jollain tavalla kiehtova. Kirjassa mennään aina 1800-luvun loppupuolelle. Kirjan päähenkilön lapsuus ei ollut helppo. Samanaikaisesti kirjassa kerrotaan suvun ihmisten erilaisista vaiheista ja kohtaloista. Lopulta kirjan päähenkilö on kasvanut aikuiseksi ja äitinsä haudataan. En oikein osaa kirjasta paremmin kertoa

Seppo Jokinen – Mustat sydämet
Olen aiemmin keväällä lukenut Jokiselta Pudotuspeli-nimisen kirjan. Nyt maratonin juoksumatkalla Austraaliassa Jokinen päätyy selvittelemään suomalaismiehen kuolemaa. Tutkimukset vie Jokisen suomalaissiirtolaisten joukkoon ja miten lopulta he toisiin liittyvätkään. Ihan hyvä kirja, mutta ei mielestäni mikään superloistokas. Mukavaa,helppoa luettavaa.

Mary Hogan – Tosisuudelma (suomentanut Kirsi Ohrankämmen)
Kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, mielestäni hauskasti kirjoitettu tarina 14-vuotiaan Libbyn haaveesta saada tosisuudelma. Suudelma ei voikkaan toteutua pojan kanssa johon hän on rakastunut. Perhe muuttaa isänsä ryyppyvelkojen vuoksi asuntovaunualueelle autiomaahan. Uusia tosiystäviä, isoäidin herkkuruokia ja tulisuudelmia on luvassa ja elämän hauska puolikin tulee esiin perheongelmien keskellä. Ehkä kirja on enemmän nuorille tarkoitettu, mutta silti pidin siitä ja ennen kaikkea miten se on kirjoitettu.

Vera Vala - Villa Sibyllan kirous
Kirjailija asuu Italiassa perheensä kanssa ja ilmeisesti tänä kesänä häneltä ilmestyy uusi kirja. Taitaapa nyt lukemani ollut kirjasarjan keskeltä. Mielestäni ihan ok. kirja, mutta ei tehnyt minuun syvää vaikutusta. Loppuratkaisua ei ehkä osannut ennakoida, mutta toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, se sitä ehkä olikin. Celia-kirjastossa kirja esitellään näin: a”Asianajajaperheen ylelliseen huvilaan tehdään ryöstöyritys ja lisäksi heitä on uhkailtu. Yksityisetsivä Arianna de Bellis pyydetään apuun. Unenomainen ja viettelevä dekkari. Tapahtumapaikkana on häikäisevä Rooma ja sen mystiikkaa tihkuva historiallinen miljöö.” En oikein tavoittanut tuota mystiikkaa, mutta kuten sanottua luettava kirja, mutta ei suurempia tunteita herättävä.

Pearl S Buck - Äiti (suomentanut Seere Sario)
Kirja kertoo äidin (köyhä talonpoikaisvaimo)taistelusta joka jää miehensä hylkäämänä yksin huolehtimaan kolmesta lapsestaan. Yksi lapsista on sokea. Ylpeydessään äiti salaa tappionsa uteliailta kyläläisiltä ja ryhtyy hiljaiseen taisteluun elämänsä ja lastensa tulevaisuuden puolesta. Kirjassa käsitellään näkövammaisen asemaa kiinalaisessa yhteiskunnassa, joka ei kyllä paljoa mieltä hivele.

Gwen COOPER - Homer-kissan uskomaton elämä : pelottoman kissan tarina, eli, Mitä opin rakkaudesta ja elämästä sokean ihmekissan seurassa (suomentanut Marja Helanen-Ahtola)
Etenkin kirjan alku tempaisi mukaansa. Oli kiintoisaa lukea miten kirjailija kuvailee sokeaa kissaa ja miten sokeutta kuvaillaan sanoin. Mielestäni kirjailija on onnistunut siinä hyvin. Ei kirjoittanut pimeydestä tai mustasta, pikemminkin analysoi miten kissa hahmottaa tilansa missä on. Joskus tuntui kuitenkin Gwenin suhtautuvan kissaan ylisuojelevasti sokeuden vuoksi. Toisaalta kissa on luonteeltaankin sellainen, joka herättää suojeluvietin. Pähkähullu rohkea poika! Olisiko kirjaa kuitenkaan syntynyt, jos kissa ei olisi ollut sokea? “Homer nauttii täysillä vauhdikkaasta kissanelämästään ja opettaa samalla emännälleen elämäniloa ja luottamusta, jopa silloin kun WTC-tornit sortuvat.”, sanotaan Celia-kirjaston esittelytekstissä. Loppua kohden mielestäni kirja vähän lässähtää ja kissasta piirtyy jo ylimaaginen kuva siitä miten se on opettanut kirjoittajaansa ja miten jollain tapaa vaikuttanut avioitumiseensa. Alussa teksti on luontevaa ja mukavaa luettavaa, mutta lopussa jo vähän monimutkaista ylistystä. On kuitenkin kirja, joka kannattaa lukea.

Heinäkuun puolella olen ehtinyt lukemaan koskettavan kirjan Häivähdyksiä ja nyt on menossa Suljettu maa-niminen kirja. Seuraavaksi taitaakin olla vähän kevyempää lukuvuorossa.

Mitä kirjoja sinä olet viime aikoina lukenut?

Vinkkien toivossa + lehtiartikkeleille lukijaa metsästän

Minulla on kyselypäivät meneillään :D
Eilisiltana pyysin Facebookissa kirjasuosituksia ja niitä sain niin paljon, että nyt 16giganen muistikortti on täynnä luettavaa. Vielä pitäisi pari kirjaa pisteillä lainata, jotta kesäpäivinä mökillä ulkona voisi nautiskella hyvistä kirjoista ja toivottavasti hyvästä kesäsäästäkin luonnon ääniä kuunnellen.

Tänään kyselypäivät on saanut jatkoa. Eilen toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin Philipsin mehulingon/mehustimen. Tiedän, että periaatteessa voi mehustaa mitä vain, voi yhdistellä eri hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia, vain mielikuvituksen puute on rajana ja ehkäpä rohkeus. Jotta pääsisin paremmin alkuun olen etsiskellyt mehureseptejä, mutta monet reseptisivustot ovat todella raskaita ruudunluvulla selata. Puuha on törkeän hidasta, joten Facebookin lisäksi pyydän teiltä lukioilta mehuvinkkejä, reseptejä tai linkkejä hyviin resepteihin. Olen vinkeistänne kiitollinen.

Jo toinen Aa:n sijainen lopetti työnsä minulla eilen. Molemmat ovat saaneet oman alansa kokopäivätyön, joten on enemmän kuin ymmärrettävää heidän ottaneen työt vastaan. Tällä hetkellä olen ilman henkilökohtaista avustajaa, mutta onneksi juuri nyt ei ole mitään kiireellistä hoidettavaa asiaa, joka vaatisi ehdottomasti näkevät silmät.

Sijaiselta jäi nippu lehtiä lukematta tallenteelle. Huhuilin kolmisen vuotta sitten täällä blogissakin henkilöiden perään, jotka voisivat lukea lehtiartikkeleita tallenteelle. Aikaisempaa kokemusta ei tarvitse olla. Oikeastaan erityisempiä vaatimuksia ei edes ole. Minulta on mahdollisuus jopa tarvittaessa lainata tallenninta, mutta jos esim. puhelimella, tietokoneeella, digisanelimella tallennus onnistuu omasta takaa, helpottaa asiaa etenkin lukijan ollessa muualla päin Suomea kuin pk-seudulla.

Tällä hetkellä luettavat lehdet ovat Ekoilo ja Luontaisterveys ja saattaa nipussa olla jokin muukin mitä en muista :) Jos innostuit asiasta, voimme sopia tapaamisen Pk-seudulla tai voin postittaa lehdet sinulle. Luonnollisesti maksan postituskulut. Lehtiä minulle ei tarvitse palauttaa. Luetut artikkelit voi toimittaa minulle muistitikulla, muistikortilla tai Dropboxin kautta. Yksityiskohdista voimme sopia yksityisviestein.

Valitettavasti en voi maksaa luku-urakasta mitään suuren suuria summia, mutta toki haluan jollain tavalla kiittää sinua avustasi onko se sitten rahallinen korvaus, jokin käsityö (neulevalokranssi valoilla, kaulaliina, poncho, mehiläisvahakynttilöitä tms??), lounas, teehetki, lahjakortti, hieronta??? Jos yhtään aihe kiinnostaa laita minulle sähköpostia Ota yhteyttä -sivun kautta. Tavoitat myös blogin Fb-sivun kautta.

Jokohan minun kyselyvimmani olisi taltutettu? Onneksi ainakin sunnuntaista asti vaivannut alaselkä/pakarakipu on hellittämässä.

Puolikuntoisena kotona - "vaarallista"

Paiskiessa eilen töitä viiden asiakkaan verran kummastelin tajutonta väsymystä. Eihän lauantain avokin yllätysbileet nyt niin rankat olleet, vaikka yli puolille öin menikin. Syötyäni asiakkaiden jälkeen päätin mennä kuuntelemaan Uhatut-nimistä kirjaa. Havahduin tajuamaan, että palelin peiton alla, vaikka olin oloasussa. Mittasin puhuvalla digimittarilla kuumeen. Mittari ei luotettava ole, näyttää aina asteen verran yleensä alakanttiin, joten totesin olevani kuumeinen. Ärsytti ja ärsyttää. Vatsa on ollut aamuisin sekaisin, muuten oireet palelua ja lievää päänsärkyä. Peruin aamupäivältä odottamani pt-treenin enkä mennyt keramiikkaan ja rottinkikerhoonkaan. Kömmin pehkuun ja kuuntelin Uhatut loppuun ja aloitin Noidankehä-kirjan. Välillä taas palelin hurjasti. Olen juonut teetä mukitolkulla ja se lämmittääkin mukavasti. Huomisesta taitaapi tulla samankaltainen päivä. Nyt illalla on ollut vähän parempi olo.

No miksi sitten puolikuntoisena kotona möllötys on "vaarallista"? Alitajuntaani on nimittäin iskostunut ajatus, että haluan tänäkin vuonna kokea jotain sellaista rajojen rikkovaa liikunnallisesti kuin 40 kilsan kävely oli viime kesänä. Toivottavasti spinningmarathonin ihanuuden pääsen kokemaan mahdollisimman pian, mutta haluaisin kokea jonkin pyöräilytapahtuman tms. Haluaisin kokea miltä tuntuu ajaa jokin pidempi pätkä. No ensiksi olisi metsästettävä taasen niitä pilotteja :DD Ja kun talviajoa en harrasta ehkä on vielä vähän liian aikaista ellei löytäisi pilottia, jonka kanssa olisi jokin tapahtuma sovittuna ja tavote sielä onnistuminen. No onnistuminen meikäläisen kohdalla taitaisi olla maaliin pääsy :)

Toki haluan osallistua tänäkin vuonna kävelytapahtumiin. Naisten kympille lähdetäänkin - ainakin alustavien puheiden mukaan - Lauran kanssa tod.näk. taas tekemään uutta ennätystä :D

Olen pohdiskellut myös miten jatkan Vidalla treenausta. 10-kerran kortti alkaa olla lopuillaan ja Jannan kanssa yhteiset treenikerrat samoin. Millaisen pt-treenipaketin haluaisin, ja jos pt-treenejä haluan jatkossakin, millaisin tavottein? Miten treenit sovittaa viikko-ohjelmaan mahdollisimman säännöllisiksi jne... Hiljalleen se mitä haluan alkaa ehkä itselleni hahmottua, mutta samalla kiinnostus pyöräilyä kohtaan kasvaa, joten pilotteja, pilotteja...

Mutta nyt tämä "kuumehourailu" saa loppua ja minä lähden tervehdyttäville unille ja toivon tälle vuotta paljon ihania liikuntahetkiä jokaiselle.

Herkulliset porkkana-omenamuffinssit

Pari viikkoa sitten innostuin pitkästä aikaan leipomaan. Jo pidempään mieleni on tehnyt kokeilla reseptitaiteilija Virpi Mikkosen porkkana-omenamuffinsseja, jotka sopivat kirjoittajan mukaan erityisesti aamiaiselle. Meillä ne melkein meni jo leivontapäivän iltana :D Olivat todella herkullisia ja suussa sulavia. Kuten Virpi kirjoittaa, resepti ei ole kovin makea, mutta esim. hunajallahan saa lisämakeutta tarvittaessa. Itse tein ohjeen mukaan enkä kaivannut yhtään makeutta. Kermainen pähkinäkuorute sitruunanmehuineen toi todella miellyttävän säväyksen herkkuun. Suosittelen reseptiä kaikille, tulee herkkua ja on sekä gluteeinitonta ja maidotonta. Sopii siis monelle erityisruokavaliollakin olevalle.

Ohje
3 luomukananmunaa
2 dl kauramaitoa (tai muuta maitojuomaa)
5 rkl hunajaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl vaniljauutetta (uute mökillä, joten käytin jauheena olevaa, jonka ostin Life:sta)
0,5 dl muussattua banaania
0,5 dl hienoksi raastettua omenaa
0,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa
3 dl mantelijauhoja
0,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1,5 rkl psylliumkuitujauhetta
2 tl leivinjauhetta (leivinjauhe lopussa, joten korvasin ripauksella ruokasoodaa)
1/2–1 tl kanelia
hyppysellinen merisuolaa
Pinnalle: murennettuja saksanpähkinöitä tai cashewkermakuorrute
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja voitele muffinivuoka tai käytä vuoassa muffinipapereita. Vatkaa kananmunat, kauramaito ja hunaja kulhossa vaahdoksi. Lisää oliiviöljy, vaniljauute, muussattu banaani, omena- ja porkkanaraaste ja sekoita. Lisää lopuksi jauhot, kaurahiutaleet, psyllium ja leivinjauhe sekä mausteet ja sekoita. Kaada taikina muffinivuokiin, ripottele pinnalle murennettua saksanpähkinää. Paista uunin keskitasossa noin 25 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Jos tikkuun jää taikinaa, lisää paistoaikaa. Ota uunista ja anna jäähtyä. Tarjoile ja nauti! Säilytä pari päivää suljettavassa rasiassa tai pakasta.
(Taikina löysähköä saksanpähkinöistä minulla ei kokemusta, sillä innostuin kokkaamaan kuorutteen.)

Cashewkermakuorrute
2 dl cashewpähkinöitä (liotettuina 30 min–1 h)
0,5 dl vettä
3–4 rkl hunajaa
5 rkl sitruunasta puristettua mehua (puristin pikkusitruunan kokonaan)1 tl vaniljauutetta
0,5 dl sulaa kylmäpuristettu kookosöljyä
Liota pähkinät, huuhtele ja kaada tehosekoittimeen. Lisää vesi, hunaja ja vaniljauute, sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa hivenen nestettä, jos tehosekoittimesi ei jaksa sekoittaa seoksesta sileää. Sulata kookosöljy juoksevaksi ja lisää muun seoksen joukkoon. Sekoita kermaiseksi seokseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa jotain maustetta. Anna jähmettyä jääkaapissa noin vartin. Käytä muffinien kuorrutteena.

Virpi Mikkoseltahan ilmestyy, ellei jo ilmestynyt kirja, jossa niin raakaleivontaan kuin kypsennettyihinkin herkkuihin ohjeita. Kirjan nimi muistaakseni Kiitos hyvää. Toivon kovasti, että kirja tuotettaisiin myös kirjastossamme Celiassa mieluiten tietystikin pistekirjoituksella. Olisi mahtavaa päästä kokkailemaan enemmänkin Virpin herkullisia reseptejä.

Hellepäivien kuulumisia :)

Puolitoista viikkoa täällä mökillä on vierähtänyt vauhdilla ja vielä viikon päivät on mökkielämää edessä sään jatkuessa edelleenkin helteisenä. Rakastan helteitä ja kesässä olevia uintihetkiä. Nyt kuitenkin mittarin paukuttaessa varjossa 32 astetta meinaan minäkin tuskastua. Aurinko alkaa heti aamusta porottamaan pihapiiriin ja porottaa aina laskuun asti, joten kuumuutta on riittänyt. Mökin ikkunat aamulla kiinni ja illalla läpivedolle. Sisälämpötila on onneksi kuitenkin pysynyt alle 27 asteessa, mutta sekin tuottaa kärsimystä Harmaakuonolle. Eilisiltana vein vanhuksen pötköttelemään saunan laattalattialle kylmään märkään pyyhkeeseen kiedottuna, helpotti. Harmaakuonolla lonkassa ihotulehdus kenties hyttysten puremista ja lammessa lotuamisesta, joten koira on maassa makoilu- sekä uintikiellossa. Ihan kauhea yhdistelmä tällä säällä. Niinpä Harmaakuono joutuu olemaan paljon sisällä. Päivällä on aivan liian kuuma ja illalla hirveästi hyttysiä. Vanhus on antibioteista ja helteestä ollut todella väsynyt viime päivät ja se on taas saanut tajuamaan ettei Harmaakuono ole täällä enään monia vuosia. Eilen mietinkin jaksaako koira tämän helteen vai onko tullut aika. Tänään kuitenkin herra on ollut vähän virkeämpi ja iloisempikin. Kerjäsi jopa herkkupalaa mitä ei ole viime päivinä tehnyt. Nyt se kuorsaa jaloissani tyytyväisenä läpivedosta nauttien. Niin nautin itsekin.

Lammessa olemme polskutelleet paljon. Kylmät lähteet todella saa veden tuntumaan viileältä, vaikka aurinko lämmittää pintaveden todella lämpimäksi. Pulahdus lampeen todella virkistää ja ilman lampea olisi varmasti hulluus iskenyt monta kertaa. Olemme lillineet äidin jo keväällä tuomilla aikuisten uimaistuimilla, soutaneet ja polskineet niillä kilpaa avokin kanssa jne. Ja pitihän myös juomatölkkisyvännettä testata, siideritölkki pysyy hyvin, joten ei muuta kuin kellumaan ja rentoutumaan :d Yömyöhällä lammen vesi on tasalämpöisempää ja siksi mukavaa uida siinä. Eilisiltana kävimme avokin kanssa yösaunassa ja polskimme kolmasti lammessa. Kahden jälkeen keittelin vasta teet ennen nukkumaan menoa.

Viime viikonloppuna saatiin ystäväpariskunta viikonloppuvierailulle ja hauskaa oli. Naurua riitti. Tehtiin herkullista grilliruokaa (pe lohta, sipulia ja bataattia ja la valkosipulilla, ja juustoraasteella täytettyjä pekoniin kiedottuja tomaatteja, possun ulkofilepihvit ja keitetyt perunat). Molempina iltoina saunoimme ja istuimme nuotiolla. Sama meno jatkui äidin saapuessa tiistaina kyläilemään. Lammessa polskintaa, saunomista, nuotiolla oleskelua. Nyt vaan ilma oli kuumempaa ja kuumimpaan aikaan oli pakko pysyä sisällä. Innostuimme saunomaan tiistaina yhteen saakka ja seuraavana päivänä meni nuotiolla vieläkin pidempään. Torstaina kömmimmekin helteen uuvuttamina jo ennen yhtätoista unille. Päivällä äiti paistoi herkullisia tattarilettuja joita syötiin lammen rannalla sadekuuron kastelemiksi joutuen. Eipä tuo sade haitannut, pian sen jälkeen pulahdimmekin taas uimaan.

Eli eipä täältä mökiltä ole kovin ihmeempää kerrottavaa. Päivät menevät aikalailla samaa rataa. Äänikirjoja olen kuunnellut useamman. Tänään sain loppuun Robin Cookin Vektori. Alkuviikosta hotkin Aavetyttö-nimisen kirjan ja seuraavaksi ahmin Hevoskuiskaaja-nimisen kirjan. Olen sen joskus vuosia sitten lukenutkin, tykkäsin ja nyt haluan lukea sen uudelleen. Tuo Aavetyttö erityisopettajan romaani teki minuun syvän vaikutuksen ja aion kirjailijan muunkin tuotannon mitä vaan äänikirjana on saatavana kahlata läpi. Hyvän kirjan parissa kuluu aika enemmän kuin hyvin ja näinä helleöinä mikäpä mukavempaa viileyttä odotellessa kuin ahmia hyvää luettavaa. Se tietysti vähän sotkee unirytmiä, mutta lomallahan sitä ollaan.

Tällä viikolla olemme nostaneet varhaisperunapenkistä perunoita ja herkullisia ovat olleet. Perunoita on tullut yllättävänkin paljon, joten vielä alkavallakin viikolla niitä riittää. Ja sitten voimmekin ruveta pottuja nostamaan varsinaisesta perunapenkistä :D

Pinaatti on ylikukkinutta. Tarkoitus oli tehdä kalan lisukkeeksi pinaattia ystävien kyläillessä täällä, mutta eipä ylikukkineita voinutkaan käyttää. Tammenlehtisalaatti on kasvanut hyvin, hernepalkoja jonkin verran, kuukausimansikassa pieniä metsämansikoille maistuvia mansikoita. Tomaateissa aika paljon alkuja. Omppupuissa ei ole mitään. Tänään poimin punaherukkapensaasta vähäisen sadon. Loppuviikosta pääsen todennäköisesti keräämään mustaherukat ja ehkäpä myös karviaisia.

Nautitaan nyt lämpimistä ja toivottavasti saadaan sadettakin sopivissa äärin tulevalla viikolla.

Kaikki loppuu aikanaan

Niin tämä lomakin. Huomenna kotiin ja maanantaina arki alkaa taas. Toisaalta on ihan mukavaakin palata kaupunkiin ja ihmisten pariin. Täällä mökillä ollessani tajuan miten sosiaalinen olen. Avokki taas rakastaa kun saa olla kahdestaan ja välillä ihan omissa oloissaankin. Toki se on minustakin ihanaa, mutta huomaan kaipaavani hiljalleen ihmisiä ympärilleni.

Eilisestä muodostui juuri sellainen omissa oloissaan oleilu -Päivä. Avokki kuunteli Taivaan pilarit-nimistä kirjaa. Minä olin ottanut paikkani sohvan nurkkaan, vieressä käsityökori. Arvaattekin varmaan mitä puuhasin? -- NEULOIN :D Sain tehdyksi sen osan mitä torstaina ponchosta jouduin purkamaan ja paljon enemmänkin. Siinä samalla tuli kuunneltua Robin Cookin kirja Perimä. Olen aina pitänyt Cookin kirjoista, mutta ehkä nekin alkaa vähän toistamaan itseään ja jotenkin loppuratkaisut on liian helppoja tai yksinkertaisia. Ennen tuota Perimä-kirjaa kuuntelin Kantasolu-kirjan. Pidin Perimä-kirjasta huomattavasti enemmän. Ehdoton suosikkini on Cookin kirjoista Kronosomi kuusi. Luin sen pari kolme vuotta sitten pisteillä ja jäin totaalikoukkuun :D Pidän Cookin kantaaottavuudesta terveydenhuollon kaupallistumiseen ja rahaan ja vakuutusjuttuihininkin liittyen. Monissa kirjoissa törmätään myös eettisyysasioihin. Ja kun minua kiehtoo jollain tapaa kaikki hoitamiseen yms. liittyvä, ehkä siksi Cook uppoo minuun. Nyt vaan huomasin olleeni kirjojen loppuratkaisuihin vähän pettynyt. Mutta neulomus sujui hyvin ja työ onkin muutamaa kerrosta vaille valmis.

Tänään lähdimme lumikenkäilemään. Matkamittari ei taaskaan tahtonut toimia, joten kävellystä matkasta ei aavistustakaan. Aikaa meni reilut pari tuntia. Kuljimme pellolla missä hankikanto oli lähes täydellinen. Matka jatkui harvaan metsään ja välillä Hepan pinna oli katkeamispisteessä. Perheriita oli välillä aikas liki. Avokki varmasti yritti parhaansa kertoessaan oksista, maaston vaihteluista tms. Välillä ei kai näkö kuitenkaan riitä ja kulkeminen on hankalaa. Tiedän ettei minunkaan pitäis aina pimahtaa, mutta... Noh, onneksi en ole pitkään kiukkunen ja puhuimme asian het kuntoon. Loppumatkasta törmäsin puuhun :) Avokki oli sanonut juuri, että "tule vaan suoraan" ja minähän tulin. Ainakin luulin niin, tai sitten avokki näki väärin. En yhtään kuullut enkä vaistonnut edessä olevaa puuta. Kävelin siihen komauttaen pään kunnolla. Noh, onneksi vauhti ei päätä huimannut, joten törmäilystä selvittiin säikähdyksellä.

Täytyihän sitä sauna lämmittää viimeisen illan iloksi. Saunan jälkeen minijuustolautanen ja lasilliset punaviiniä. Nyt kun iltatee (Clipperin luomusitrustee) on juotu on minunkin aika ottaa mallia avokista ja siirtyä lakanoiden väliin. Hetki kirjan  (Pirkko Arstilan teekirja, jonka luennasta iso kiitos kuuluu Liioliille)  kuuntelua ja unille.  Aamulla edessä pakkaamista ja siivoamista. Meillä on tapana aina ennen kotiin lähtöä siivota mökki perusteellisesti. Seuraavan kerran on mukava tulla kun ensitöikseen ei tarvitse alkaa rättäämään.  Ja hei, ilokseni huomasin, että blogille on tullut 43. lukija. MAHTAVAA! Ja tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdyt juttujeni parissa.

Terveiset takan lämmöstä

Takassa ritisee tuli, avokki kuuntelee Wilbur Smithin kirjaa Leobardi kulkee yössä. Itselläni menossa Sofi Oksasen esikoiskirja Stalinin lehmät. En ole aikaisemmin Sofin kirjoja lukenut, mutta päätin nyt lukea hänen kirjansa ilmestymisjärjestyksessä. Aloitin kirjan keskiviikkoiltana nukahtaen aina eilisiltaan asti muutaman minuutin jälkeen. Ei välttämättä johdu kirjan huonoudesta, pikemminkin raittiin ilman myrkytyksestä. Tultiin tänne mökille keskiviikkoiltana ja ollaan päivittäin käyty parin tunnin lenkeillä. Harmaakuono on saanut kirmailla vapaana ja nauttia lumesta. Lunta täällä on tosin huomattavasti vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Torstaina kuljimme päätietä pitkin lumisateessa, perjantaina poikkesimme auraamattomille sivuteille ja peltojen reunoille. Kävelyyn lumesta saatiin lisäraskuutta ja taivahalta pyrytti lisää. Eilisellä lenkillä sää oli tyyni ja paluumatkalla leijaili joitakin hiutaleita. Avokki pääsi testailemaan uutta otsalamppua, jonka turvin uskaltauduimme pimeässä ulkoilemaan.

Eilen teimme yhdessä ruokaa. Avokki kuori perunat ja siivutti ne. Lisäsin kerman, mausteet ja valkosipulin. Valkosipuliperunoiden kaverina valmistimme hirvipataa punaviinissä. Hirven lisäksi siihen tuli paprikaa, mustapippuria, valkosipulia, yrttejä ja pekonia. Pata lähes neljäksi tunniksi leivinuuniin paistumaan. On varmaan aika turhaa kehuskella, sillä ruoka oli herkullista. Alkupaloina söimme salaattia, jossa oli salaattisekoitusta, leipäjuustoa, paprikaa, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä, poromakkaraa, oliiviöljyä, mustapippuria. Sen kanssa kraavisiikaa. Pääruualle oli lisukkeena vielä äidin tekemää puolukkasurvosta, joten juhla-ateriamme koostui aikaslailla suomalaisherkuista. Juhlimme meidän 4v kihlapäivää (22.11. ja 5.12. 5 v yhdessä olonpäivää) kynttilöiden valossa. <3 p="p">

Mökkeilyyn kuuluu tietystikin myös saunominen. Saunatauolla ripein askelin ilkosillaan lumeen pyörimään. Pyörimisen jälkeen tuli hoppu takaisin saunan lämpöön. Kylmää lunta :O Mutta niin huippumahtavaa!

Viime viikot on olleet aikas tohinaa täynnä, joten tämä mökkeily on ollut paikallaan. Huomenna takaisin kaupunkiin ja puolentoista viikon rutistus kohden joulua edessä. Pari viikkoa sitten ollut viikonloppu meni nopeaan. Perjantaina järjestötohinoita, lauantai Silmukkasiskojen kanssa Porvoossa. Se oli ihana päivä. Ensin kiertelimme Porvoon pikkukaupoissa ostoksia tehden. Lankoja, kynttilöitä, jouluteetä tms oli kotiin tuomisina. Shoppailun jälkeen ajelimme yhden Siskon kotiin neulomaan ja nauttimaan pannarista kera hillon ja kermavaahdon. Turinaa riitti. Itse olin ehkä hiukan vaisuhko, sillä tuolla viikolla kärsin uniongelmista ja takana oli yksi huonosti nukutuista öistä. Neuloin ja kuuntelin mukavan leppoisaa turinaa.

Sunnuntaina suuntasimme avokin ja Harmaakuonon kanssa veljeni perhettä tapaamaan ja sieltä äidin luo. Kotiin viemisinä toimme pakkaseen lisää mustikoita, äidin tekemää puolukkasurvosta, puolukkahilloa, karpalohyytelöä jne. Mukavaa oli tavata kotiväkeä. Maanantaina taas töiden pariin.

Viikko sujahtikin töitä tehden, kaulaliinoja neuloen, kynttilöitä valmistaen. Tuolloin maanantaina avokki kävi ostoksilla tuoden Harmaakuonolle mökille vietäväksi lampaantaljan. Ja talja onkin ollut koiran suosikkipaikka.

Keskiviikkona käytin Harmaakuonoa eläinlääkärillä. Näytin rasvapatteja, jotka jäävät valjaiden vatsaremmin alle. Niitä ei aleta leikkaamaan, jos ei ala oireilemaan. Valjaisiin saan tarvittaessa opaskoirakoululta valjaisiin pehmusteita. Harmaakuono sai kehuja virkeydestään ja upeasta harmaantumisestaan. Palaute sai olon iloiseksi ja tyytyväiseksikin. Jos kaikki menee hyvin opastusaikaa voisi olla vuoden päivät jäljellä, mutta katsotaan miten käy. Jotenkin tuo lääkärikäynti taas toi Harmaakuonon lähemmäksi sydäntä.

Torstaina matkustin äidin luo, sillä voitin Outlet-messuilla Sarafaani-nimiseen vaatekauppaan 100 € lahjakortin. Siellä myytävät vaatteet ovat enemmänkin varttuneelle väelle, joten äidille oiva joululahja. Tosin kauppaan saapuessa hän totesi ”"täällähän on todellakin vanhojen akkojen vaatteita", ja menikin tovi ennen kuin löysi tarpeeksi nuorekkaita puseroita itselleen. Tuo kommentti vähän hymyilitti, sillä äitini täyttää 65v. Eihän se toki tarkoita, että on pukeuduttava ”mummovaatteisiin”. Päivä äidin luona meni nopsaan ja mukavasti.

Viikonloppuun mahtui Opaskoirakerhon pikkujoulut, tuubihuivin neulonta ystävälle joulumuistamiseksi, kynttilöiden valmistamista ja relailua. Alkuviikosta töitä jne, keskiviikkona joululahjaostoksilla, joten mökille tulo tuli parhaaseen mahdolliseen hetkeen. Nyt voisikin paistaa parit joulutortut omppuhillolla. Äidin luona maisteltiin omenahillolla täytettyjä joulutorttuja hyväksi todeten, joten avokki kiikutti kaupasta omenahilloa. Eipä siis muuta kuin naatitaan mökin rauhasta ja lämmöstä vielä tämä ilta.

Sairastunut neuloosiin!

Ihan järkyttävää, mutta en ole käynyt bloggerissa sen jälkeen kun olen viimeksi postannut. Ihan harmittaa, vaikka syyttää saan vaan itseäni. Monta kertaa olen ajatellut blogiystäviä, mitä teille kuuluu?
Mutta olen sairastunut, ja tällä hetkellä tää tuntuu olevan aika vakavaa. Nimittäin iltaisin löydän itseni sohvan sylistä korvilla  kuulokkeet äänikirjoja kuunnellen. Käsissä puikot tai harppu. Ja ennen kuin huomaankaan kello livahtaa kahteen tai jopa kolmeen :O Minulla on diagnoosikin, neuloosi. En tarvitse lääkäriä sitä toteamaan. Kykenen sen päättelemään näistä oireista :D

Nyt olen löytänyt puikoilla neulomisen ihanuuden. Novitan Teddy-langasta on syntynyt kaulaliina ja tuubihuivi. Molemmat olen neulonut kasin puikoilla.

Ohje on Novitan syksyn lehdestä. Tulkitsin sitä hiukan omalla tavallani, joten lopputulos on tuo...
Ohjeessa sanottiin:
1. kerros: (työn nurja puoli)
*oikea, nurja, oikea*kerros loppuun
2. kerros: neulotaan koko ajan oikeaa silmukkaa.
Näitä kerroksia 1 ja 2 vuorotellaan.
Silmukoita luodaan 31 ja neulotaan 175 cm pitkäksi, jonka jälkeen ommellaan tai silmukoidaan päät yhteen. En osaa silmukoida, joten Aa pelasti minut ja nyt huivin yhtymäkohtaa ei juuri tunne.

Mutta kuten kirjoitin, tulkitsin ohjetta vähän väärin.
Ajattelin nimittäin yhden kerroksen muodostuvan siitä, että neulon ensin tuota oike-nurja-oikeaa ja käännän työn käsissäni ja jatkan kerroksen loppuun :D Ja sitten vasta alkaisi se toinen kerros missä neulotaan oikeaa silmukkaa koko ajan. Senkin siis tein samalla tapaa kuin ns. ekan kerroksen. Käytännössä tein siis kaksi kerrosta tuota *o-n-o* ja toiset kaksi kerrosta oikealla silmukalla. Aa:n mielestä neulos näytti kuitenkin hyvältä ja piti sen synmetrisyydesta, joten työ pääteltiin.

Tämän kaulaliinan neulomisen aloitin viimeksi mökillä ollessamme. Tarkoitus alunperin oli tehdä toisenlaista neuletta, jossa on mukana langan kiertoja, mutta iski uskon puute ja tyydyin "turvallisempaan" vaihtoehtoon, sileäneulokseen. Neuloin 1 kerros oikeaa ja 1 kerros nurjaa. Silmukoita loin 24, joten huivi on tuubia kapeampi ja sileäneuloksen tapaan rullautuu sivuilta.

Mökillä aloitin myös harputtelemaan Lidl:n langasta kaulaliinaa. Lanka on jo viime joulukuulta. Lahjaksi saamassa lankapaketissa oli samaista lankaa kuus vai seitsemän kerää. Nyt se on loppu, viimeinen "harjoituskerä" on nyt kaverillani, jolle viime viikolla koetin opettaa harpulla neulomista. Itse harppuharjoitukseni aloitin samalla langalla.

Ja tässä vielä kuva tuosta pienreikäisestä frillahuivista. Se oli hidastöinen pienverkkoisuutensa vuoksi. Huivi ehkä myös vähän lyhyehkö.

Teddystä neuloessa ja harputellessa tuosta Lidl:n langasta olen kuunnellut Dan Brownin kirjan Enkeleitä ja demoneja. Oli ihan liian samanlainen kuin muut hänen teoksensa. Nyt parina viimesimpänä iltana on  kuuntelussa ollut Paul Therouxin kirja Rautakukon kyydissä - junalla halki Kiinan. En ole Paulia aikaisemmin lukenutkaan, mutta kirjoittaa kiehtovalla tavalla ja näemmä antaa lisäoireita neuloosiin :D

Opaskoirakalentereita on mennyt käsieni kautta lähes pari sataa. Jouduin tilaamaan yhdistykseltä niitä lisääkin ja nyt viedään viimeistä 30 kappaletta. Lisäksi stressiä vähän pukkaa opaskoirakerhon pikkujouluista, sillä pitopalvelu on tehnyt tarjouksensa 25 hengen mukaan ja ilmottautuneita on 22. Huominen olis vielä aikaa ilmottautua, joten pitäkää peukkuja, että ei tarvitsisi alkaa tilauksen kanssa säätämään.

Viikonloppuna kävin messuilla kahtena päivänä. Perjantaina löytyi leikkuulauta mehiläisvahakynttilöiden valmistuksen aluseksi, pikkupöytä, joka sopii mökkimme terassin Onnimanni-tuolien kanssa. Avokille ostin jakkivillasta olevan fleesevuorellisen takin kihlajaispäivä(4v) -lahjaksi. Lopulta halusin itsellenikin :D Elman puolelta ostin vähän suomalaista ilmakuivattua kinkkua ja luomupuodista luomutuotteita. Lauantaina messuilin Siskojen (käsityöporukka) kanssa. Ostin paria lankaa - yllätys - Novitan osastolta sekä silkkilankaa Helmiliinan osastolta. Odotan mielenkiinnolla hetkeä milloin tartun silkkilankaneulomukseen :D Käytiin myös katsomassa eläimiä, koirat ajoi lampaita, ratsastusnäytös, metsästyskoirien esittelyä jne. Illalla olikin aika relata kaveripariskunnan kanssa syöden ja saunoen.

Eli, viime aikainen elo on ollut aikas käsityövoittoista. Mukaan on mahtunut toki ulkoilua, töitä jne. Itse asiassa nyt työrintamalla on taas vähän vilkastumaan päin, jee-jeee!!!

Terveysmessuilla

Viime viikolla perjantai ja lauantai vierähti Terveysmessuilla. Tosin piipahdin kauneudenkin ja muodin puolella, mutta en voi sanoa niissä aikaani viettäneen.


Kävin kuuntelemassa aika monta luentoa. Miniluennot oli monesti ihan liian minejä asiakokonaisuuteen nähden. Esim. funktionaalisesta lääketieteestä Päivi Mäkeläinen puhui alle 30 min. Asiaa oli paljon ja vauhti hurja. Varmasti parhaansa yritti, mutta niinkin laaja-alainen aihe kuin funktionaalinen lääketiedekin on, alle puolituntia on mitätön aika. Joissakin luennoissa selvästi aihetta tärkeämmäksi nousi jonkin tuotteen mainonta. Aikakoneen Alex Ojasti luennoi "ph-tasapaino ja hyvinvointi". Odotin hänen kertovan enemmän tuosta happo-emäs -tasapainosta, ja siitä miten elimistö pysyy riittävän emäksisenä, mikä ja mitkä ruokaineet aiheuttavat happamuutta jne. Kyllähän Alex mainitsi sivulauseessa jotain. Pääbointti kuitenkin oli, että hän oli ruvennut syömään happo-emäs -jauhetta, joka oli parantanut keskittymiskykyä, jaksamista jne. Nyt hänen koko perheensä ottaa jauhetta. En epäile etteikö voisikin olla toimiva tuote, mutta odotin enemmän vinkkejä miten asiaan voisi ruokavalion tms. kautta vaikuttaa.

Jaakko Halmetoja luennoi otsikolla "Superlatiiveja lautasella", joka olikin tiivis paketti, vaikkakin aika paljon tuttua asiaa hänen luennoillaan jo aikaisemmin käyneenä. Paula Heinonen oli puolestaan räväkkä, energinen oma itsensä. Minulla on luennoista muistiinpanot, joten kun vaan saan itseni toimeen, ehkä saatte luentotiivistelmiä. Potkikaahan mua persauksille, jos ei ala tippumaan :O

Viime syksynä kirjoittelinkin parilta luennolta tiivistelmät ja nyt tällä viikolla huomasin linkitetyn Facebookiin
Aivot ja ravinto
postaukseni, jota onkin käyty lukemassa ahkerasti. Toivottavasti myös postaus on jotain antanutkin.
Myös "Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet" - luennon satoa-kirjoitusta on luettu aika paljon viime kuukausina.
Enemmänkin olisin voinut kirjoittaa, mutta... on vaan jäänyt ja jäänyt.

 Messustandeja kiertäessä ehkä syvimmän vaikutuksen teki
Villa Mandala
 Lattialle oli laitettu havuja, tuoksui metsä, kuului lintujen laulua. Saatoit istahtaa kannolle ja kokea miniretriitin metsämeditaation muodossa. Sait kuulokkeet mistä kuului tuo lintukonsertto ja naisäänen ohjaamana rentouduttiin. Koskettava kokemus istua kannolla takamus kostuen messuhälinän kaikotessa jonnekin, juurtua puuhun, josta imeä itseensä elämänvoimaa :D

Villa Mandalalla olisi ollut messutarjouksena viiden päivän jooka- ja detox-retriittejä puoleen hintaan. Olisin niin mielelläni lähtenyt Detox-retriittiin, mutta liian pitkään pohtiminen ja reakoiminen vasta sitten ei enään auttanut. Samanlaista tarjousta ei ehkä ihan heti tule, joten HARMITTAA!!! Olisin varannut itselleni paikan, mutta opaspuoli jäi mietityttämään. Noina hetkinä inhoan sokeuttani, mutta ei saa myrkyttää itseäni moisilla tunteilla sen pidempään. Osallistuin arvontaan, jossa arvottiin kolme viikonloppua Villa Mandalassa. No minulla ei juuri ikinä ole arpaonnea, joten ei yllätys ettei nytkään :( Mutta vielä joskus menen kyllä tuonne rentoutumaan/puhdistumaan!!!

Kahden päivän aikana kertyi jonkin verran luettavaksi lehtiä ja esitteitä. Keskiviikkona kävimme avustajani kanssa matskua läpi ja totesimme Luontaisterveys-nimisen lehden olevan asiapitoinen ja siitä ruksattiinkin melkein jokainen artikkeli luettavaksi. Sielunpeili-lehdestä vain pari-kolme. Lehti oli ehkä vähän liian "hörhähtävä". Uusi tuttavuus oli Uuma -naisten terveysopas, jossa artikkeleita aika paljon naisen seksuaalisesta terveydestä ja terveydenhuollosta.

Kokeilin aivojumppaa, tai lähinnä asentoa, jossa kootaan itsensä. Istutaan nilkat ristikkäin ja kädet ristikkäin ja käännettyinä(en osaa selittää paremmin) ja tuossa asennossa hengitellään syvään ja rauhallisesti. En päässyt oikein juonesta kiinni. Ehkä joskus pitäisi asiaan perehtyä paremmin kuin hälyisässä messuhallissa.

Nina Haavisto
on julkaissut 19.10. kirjan Ruuan voima, jota selaillessa tuli fiilis mielenkiintoisesta kirjasta. Paljon samoja asioita mitä monet ravitsemusasijantuntijat ovat viime aikoina puhuneet, mutta nyt lähestymistapana onkin kiinalainen lääketiede.Toivottavasti kirjan saisi äänikirjana jossain vaiheessa tai löydän jonkun, joka sen voisi minulle lukea äänitteeksi. Nina kirjoitti messuosastoesittelyssään mm.
"Oman urheilutaustani vuoksi olen vuosikymmenien kuluessa perehtynyt
ravintokysymyksiin poikkeuksellisen perusteellisesti ja koen sen
olevan yksi vahvoista alueistani. Luulin jo tietäväni kaiken
olennaisen ravintoaineista, mutta aina voi näköjään oppia uutta.
Kiinalainen lääketiede lähestyy ravintoasioita mielenkiintoisella
tavalla, se nimittäin pohtii ja tarkastelee ravintoa, aivan kuten koko
kehoakin, yksilöllisestä ja toiminnallisesta näkökulmasta, joka ei ole
meille länsimaalaisille kaikkein totutuin tapa ajatella ruokaa." Juttelimme Ninan kanssa hetken ja saimme kirjansa esitteen mukaan.

Messuilla oli paljon kehonkoostumusmittausmahdollisuuksia. Kävimme ilmaisessa mittauksessa Herbalifen standilla. Rasvaprosenttini oli 8 % pienemmpi mitä Detox-kurssin alussa mitattuna. Laitekin oli erilainen. Tässä seistiin kädet suorana eteenpäin ja pidettiin kahvoista. Ei noustu milleen vaa'alle. Eipä siis kai kovinkaan luotettava tulos.

Ostoksiakin tein. Ostin samaa d-vitamiinisuihketta kuin viime vuonnakin, joka ainakin silloin toimi loistavasti. Samalta valmistajalta oli nyt tullut uusi b12-vitamiinisuihke, jonka ostin heräteostoksena. Tällä viikolla onkin sitten kohua riittänyt Itä-Suomen yliopistotutkimuksesta d-vitskujen suhteen. Ostamani tuote ei onneksi listalla ollut. On joka tapauksessa inhottavaa. Ei pikkukuluttaja tiedä mihin luottaa ja mihin ei.  Ensiksi D-vitamiinivalmistajat lynkataan tutkimustuloksilla ja nyt jo pohditaan tutkimuksen luotettavuutta, HUOH! No ei voi muuta kuin toivoa, että suihke toimii edelleenkin.

Tuntu kyllä messuilla olevan "miljoona" lisäravinteiden, vitamiinien yms. tuotteiden myyjää. Standilta toiselle kävellessä mietin monta kertaa mistä ihmeestä taviskuluttaja oikeasti tietää mikä on hyvä tuote ja mikä taas ei. Mistä tunnistaa hyvät vitamiinivalmisteet, lisäravinteet??? Jokainen kun mainostaa omaa tuotettaan aikalailla käänteentekevänä ja tuotteista parhaimpana. Ei ole lisäravinne, mutta esim. eräs mies esitteli ksylitol-voidetta. En edes muista mihin sitä käytetään, ei siis vakuuttanut lainkaan. Tuntui kädessä lähinnä tahmaiselta.

En erityisesti pidä kuivahedelmistä. Joskus olen ostanut jostain kuivattuja ananasrenkaita enkä ihastunut. Nyt maistoin luomuna kuivattua ananasta ja se oli hyvää. Olin mausta niin ilahtunut, että ostin paketin. Maistoin myös mintturaakasuklaata kera kahvin johon oli lisätty pakuria. Avustajani luuli juoman olevan pakuria pelkästään, joten toi minullekin, joka ei kahvia juo. Onneksi saatavana oli hunajaa, joten sain tömäkän kahvikupposellisen juoduksi mustaa kahvia. No olihan se sentään luomua :DOnpa nyt taas ainakin viideksi vuodeksi eteenpäin kahvikiintiö täytetty :)

Olen jo vuosia pitänyt Piokian suklaamarjoista. Ovat vaan aika tyyriitä, joten ei kovin usein tule ostetuksi. Nyt uutuutena oli suklaamarjoissa luomukarpalo tummalla suklaalla, NAMNAMNAM... Lapsille on jonkinlainen suklaamarjasekoitus olisikohan ollut nimeltään Titi, tai jotain sinne suuntaan???  Karpaloita oli ostettava ja nyt nautiskella sillointällöin. En ole vielä avannut. Olen malttanut mieleni.

Päätettiin avustajani kanssa ostaa puoliksi kolmen kuukauden Aloeveera-juomasatsi. Tuotteessa on tyytyväisyystakuu. Tällä viikolla olen aamuisin juomaa nauttinut, ei se järin pahaa ole, mutta ei kyllä hyvääkään. Pelkään maun olevan sellainen, että ajan oloon se alkaa inhottamaan. Mutta mielenkiinnolla odotan millaisia hyviä vaikutuksia sillä on. Ongelmana ehkä vähän on samanaikaisesti aloitettu d-vitamiini yms. Eli, mikä vaikutus milläkin terveystuotteella on :)

Kaksi päivää, voisi sanoa että hyvinkin intensiivistä päivää messuilla oli aika kuluttavaa. Väliin vielä huonosti nukuttu yö. Lauantai-iltana melatomiini naamaan ja unille. Ja kun töitä vasta tiistaina alkaen klo 16.00, sunnuntaina Opaskoirakerhon ja ystävän luona piipahduksen jälkeen pariksi päivää mökille rauhoittumaan ja rentoutumaan. Avokki oli matkannut sinne jo lauantaina. Ja tuo pari yötä mitä siellä ehdin olemaan tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta. Tiistaina arkeen paluu tuntui tuskaiselta, lähinnä lähtö mökiltä. Työnteko kyllä sitten onneksi jo maistuikin.

Rauhallinen mökkiviikonloppu

Vettä on satanut taukoamatta eilisillasta lähtien. Mökillä aika kului Dan Browndin kirjaa Da Vinci –koodi kuunnellessa, ja nyt onkin hienoinen ”kiire” yöpuulle, sillä kirjan loppuratkaisut lähestyvät. Toisekseen, aamulla menen kuulotesteihin ja korvani leikannutta lääkäriä tapaamaan. Jännittää vähän, millaisia tuloksia kuulokäyriin saan. Itse sanoisin oikean korvan leikkauksen onnistuneen paremmin, kuulen sillä mielestäni paremmin, eikä se juurikaan tinnitä. Vasen, joka ensiksi leikattiin, tuntuu huonommalta. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Tinnitus ei ole kadonnut, vähentynyt kylläkin. Toisinaan korvassa on kuitenkin aikamoiset tinnitusbileet, kuten esim. tänään.

Viikonloppu meni rauhallisesti mökillä. Perjantai-iltana lämmitimme takan, joimme iltateetä. Ei tehty mitään mainittavaa.

Meille piti tulla halkoja viikonloppuna. Lauantai-iltana soittivat (oltiin odotettu pe-illasta lähtien, ja jätetty kaksiinkin juhliin menemättä) että auto on rikki, mutta tuovat puut traktorilla. Soittavat aamulla kun lähtevät ajamaan. No tuota soittoa ei kuulunut eikä halkoja näkynyt tänäänkään. Ei tunnu kovin luotettavalta puun toimittajalta!

No odotellessa eilen tehtiin omenasosetta. Avokki kuori mulle omppuja, mä pilkoin ne poistaen siemenkodat. Lisäsin palojen joukkoon pari desii vettä ja desin hillosokeria. Omenoita oli paloina leirut pari litraa. Niistä tuli kaksi puolen litran purkillista sosetta. Yli jäi yhteen jogurttiannokseen maisteltavaksi. Eilisiltana nautiskelin herkun tietoisena etten seuraavaan pariin viikkoon voi jogurttia syödä.

Eilen kun vettä ei satanut, ulkoiltiin. Kovin kauaksi ei voinut lähteä kun niitä pirun puita odoteltiin. Harmaakuono sai kuitenkin nauttia vapaana kirmaamisesta yllin kyllin. Lähistöllä kävellessä huomasi hyvin miten hirmuinen ero edellisviikonloppuun verrattuna sään lämpötilassa oli. Aurinkokaan ei juuri lämmittänyt.Tuuli tuntui kylmältä, joten kyllä se vaan on uskottava, että lämpimämpiä vaatteita on kaapista kaivettava esille.

Illalla saunottiin. Avokki uskaltautui pari kertaa pulahtamaan lammessakin. Mä en sinne suostunut. Avokin nauttiessa saunaolutta, mulla oli saunajuomana hedelmäsmoothies, jossa ananasta, kiiviä, greippiä, puolukoita, vadelmia ja vettä. Ei ehkä niin janoa vievää, mutta hyvää kuitenkin. Saunan jälkeenkatottiin koneelta Speden Onks Viljoo näkyny?-elokuva. Ei välttämättä ihan mun tyylistä huumoria ja avokkikin nukkui osan siitä. Tulipahan kuitenkin katsottua vanhaa tuotantoa vuosien, vuosien takaa.

Mutta nyt on pakko painua kirjan kuunteluun ja unille!

Kaikille iloista alkavaa viikkoa!