Luonnon ääniä

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry julkaisee neljä kertaa vuodessa Ääniset-nimistä äänilehteä jäsenilleen. Yhdistyksen tiedottaja pyysi minultatouko-kesäkuun vaihteen lehteen juttua missä kuuluisi lintujen laulua. Ollessani mökillä Oton kanssa kahdestaan helteestä nauttimassa ja kasvihuoneen kasveja hoitamassa heittäydyin innolla jutun tekoon. Se oli oikeasti hieno haaste ja minulla oli kivaa. Toivottavasti myös kuuliat pitävät kuulemastaan.

Haluan jakaa jutun myös teille hyvät blogin lukijat. Kuunnelkaapa miten upealta kuulostavat mm. lehtopöllö, kurki, peippo, kehrääjä, sammakot, lehtokurppa jne. Tästä mielestäni välittyy hienosti luonnon ääniä, vaikka itse sanonkin.

Keväinen viikonloppu Kemiössä 12.-15.4.2018

Tämä postaus sisältää paljon upeita luonto- ja maisemakuvia. Suuret kiitokset valokuvaaja Tuula Vehaselle <3

Torstaina puolen päivän jälkeen lähdimme linja-autolla kohden Kasnäsia iloisesti rupatellen. Otto otti jaloissani rennosti :)

Lintumies Hannes Tiira ja hänen vaimonsa olivat viettämässä lomaviikkoa Kemiössä ja he noutivat meidät bussipysäkiltä ajaen Kasnäsin lomakylään, jossa majottauduimme. Heti syötyämme kävelimme rantaan auringon laskua ja keväistä luontoa aistimaan. Kuulimme mystistä haahkojen mouruntaa. Uroksia oli paljon, mutta vielä naaraat vähissä, joten mourunta sangen hillittyä. Näimme/kuulimme myös kurkiauroja, kyhmyjoutsenia, meriharakoita, västäräkkejä ja tietystikin lokkeja, jotka metelöi päivin ja öin.

Auringon laskettua hetki rupattelua Tiirojen kanssa, jonka jälkeen oli aika painua yöpuulle, sillä heräsimme ennen kuutta ehtiäksemme 6.30 lähtevään Hiittisiin kulkevaanlauttaan. Lauttamatkalla Tuula ihasteli upeaa auringon nousua, kauniita maisemia. tuollaisina hetkinä toivoisi itsekin näkevän. Itse lähinnä kannella koki kylmän tuulen tuiverrusta.

Hiittisissä kiertelimme parisen tuntia raikkaasta kevätaamusta nauttien. Siellä kuulin kevään ensinmmäisen punarinnan laulun. Parapoloidi oli koko ajan matkassa, mutta Hiittisistä ei arkistoitavaa valitettavasti saatu.

Hannes tarvitsi kirjaprojektiaan varten valokuvia 1700-luvulla rakennetuista kirkoista, joten kävimme Hiittisissäkin kuvaamassa Andreaksen kirkon kellotapuleineen.

Ehdimme palattuamme Hiittisistä vielä mukavasti majoituspaikkamme aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme Tuulan kanssa kävellen retkeilemään. Reippailimmekin reilu pari tuntia. Äänityksiä retkeltä ei tullut, mutta ihana olo fyysisestä rasituksesta, leveä hymy auringosta ja keväästä. Ottokin opasteli mallikkaasti ajoittaisista kosteuksista huolimatta.

Reippailun jälkeen lähdimme Taalintehtaalle ja sen lähistöllä olevaan ravintolaan lounaalle. Ilma oli niin lämmin, että ruokailimme terassilla. Aterian jälkeen kävimme muutamassa paikassa lintuja kuulostelemassa ja katsomassa Högsåran lautan aikataulun.

Aika pian palattuamme lomakylään lähdimme Tuulan kanssa nauttimaan kylpylän ihanuudesta. Polskuttelimme hyvän tovin. Minulle tuli ikävä uintiaikoja ja ehdottomasti uiminen pitäisi saada taas säännölliseksi harrastukseksi tulevana syksynä. Uimisen jälkeen nautimme hierovasta suihkusta altaassa, porealtaan poreista ja kylmäaltaan viileydestä. Lopuksi vielä rentoutumaan höyrysaunan lämpöön. Olimme sopineet tapaavamme Hanneksen ja Pirjon kahdeksan jälkeen, mutta meillä vähän venähti kylpylässä. Niinpä jäi kokematta yli sadan kurjen aura, mutta toisella kertaa sitten.

Lauantaiaamuna heräsimme myöskin kuuden pintaan ja menimme lomakylän rantaan äänittämään. Valitettavasti tuuli oli virinnyt jonkin verran eikä koirashaahkat vielä olleet villiintyneet naaraista riittävästi, mutta upeaa aamutunnelmaa ennen aamupalaa.

Högsåraan oli ainoastaan viiden minuutin lauttamatka. Saari oli pieni ja jalkaisin tutkittavaa olisi ehkä löytynyt enemmänkin. Siellä kuulimme mm. hippiäisen soidinlaulua ja sain äänitetyksi uutena lajina merihanhien kaakotusta. Valokuvia saarelta ei tullut. Palasimme puolilta päivin Kasnäsiin. Ennen lounasta kävimme rannassa äänityspuuhissa ja tapaamassa Siljaa, joka oli tullut Kemiöön kalastamaan miehensä kanssa.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdimme vielä mukavalle iltaretkelle käyden ensiksi Västanfjärdin kirkolla ja hautausmaalla.

Ajellessamme huomasimme pellolla laulujoutsenien lepäilevän. Pysähdyimme ja ennen kuin pääsimme laulujoutsenia äänittämään ja valokuvaamaan lumouduimme pellolla olevista töyhtöhyyypistä, jotka pitivät niin sympaattista soidinlauluaan välillä aivan tasatahtiin. Eikä niitä häirinnyt läsnäolomme. Valitettavasti kuvaa ei niistä ole, mutta Tuula tarpoi laulujoutsenia lähemmäksi kuraten kenkänsä ja lahkeensakin. Saimme kuvia ja hienon äänityksenkin. Valitettavasti tässä postauksessa äänityksiä ei ole, mutta tulevat kyllä Satakielenlaulu-blogiin toivottavasti mahdollisimman pian.

Lintuhurmoksen jälkeen ajelimme vielä Adolfin kirkolle.

Retken lopuksi kävimme vielä nauttimassa kuusenkerkkäjäätelöstä ja Kasnäsiin palasimme laulurastaan säestyksellä

Sunnuntaiaamuna vihdoin haahkat mourusivat sen verran voimakkaasti, että sain kohtalaisen tallenteen. Aamuaikaisesta sää pilvistyi ja ropsauttelipa vähän vettäkin. Vietimme aamupäivän Tuulan kanssa uiskennellen jarentoillen poreissa. Lounaan jälkeen oli aika valmistautua kotimatkalle.

Lämmin kiitos Hannekselle ja Pirjolle, että saimme tulla kanssanne viettämään osan lomastanne. Kiitos kyydeistä, paljosta tiedosta, lämpimimistä keskusteluista ja mukavasta yhdessä olosta.
Kiitos myös Tuulalle, että lähdit oppaakseni/kaverikseni. Kiitos äänitysavusta, valokuvista, naurusta, juttutuokioista. Oli onnistunut viikonloppu.

Kuvien kopiointi/käyttö on kielletty ilman valokuvaajan lupaa!

Toiminnan täyteinen kevät

Kesässä ollaan, vaikka lämpömittaria viime päivinä katsoessa on joutunut miettimään onko sittenkin syystuulet alkaneet puhaltamaan. Tulevalla viikolla PITÄISI sään lämmetä, joten josko kesä alkaisi tuntumaan kesältä.

En tiedä johtuuko blogihiljaisuus kiireisestä keväästä vai heittäytymisestä lintujen nauhoitteluun. Toivottavasti kirjoitustahti nyt tästä paranee. Niin tosin kuvittelin jo toukokuussa esitellessäni keramiikkatöitä, ja nyt huomaan taas melkein kuukauden vierähtäneen siitäkin kirjoituksesta. Nyt on syytä kertoilla mitä mulle oikein kuuluu.

Ura käsillä -hankkeen kursseja maaliskuun lopulta toukokuun loppuun mahtui viisi: nahkatyö, varjostin, ryijy, huovutus-jatko ja viska. Kurssipäivinä kotiuduttuani iltaisin hieroin kahdesta kolmeen asiakasta. Hieronta-asiakkaita onkin ollut ennätyksellisen paljon. Herättyäni 6.30 pitkien päivien jälkeen sänky kutsui useasti jo ennen kymmentä, joten bloggaaminen jäi. Käsityökursseista ehkä minun kiinnostukseni kasvoi eniten nahkatöitä ja huovutusta kohtaan. Olenkin hiljalleen hankkinut nahkatyötarvikkeita ja tehnyt huovutusvillatilauksen. Kesälomalla toivottavasti pääsen kehittelemään jotain kivaa tuotetta ehkäpä jopa myytäväksi asti.

Projektimme tallettaa sadan eri lintulajin äänet etenee mukavasti. Tällä hetkellä julkaistuna on 44 lintulajia ja tallenteita on niin monta teksteihin tulossa, että 60 menee rikki näinä päivinä. Olen retkeillyt kolmasti Vanhankaupunginlahdella, joka on upea paikka. Viimeisimmällä retkellämme lumouduin täysin satakielistä, punavarpusista, ruokokerttusista. Talosaaressa pääsin tallentamaan mm. silkkiuikkujen soidinta, Petikossa metsäviklon piipityksiä ja lentolaulua. Viimesin retki suuntautui Sipooseen ja pääsimme kokemaan kehrääjän kehräystä. Samanaikaisesti vielä teerit kukersivat soitimella ja käki kukkui jossain kauempana.

Mökillä olemme viettäneet kylmän pääsiäisen ja vapun. Toukokuun puolella täällä on oltu kaikki mahdollinen vapaa-aika. Pihapiiristä olen tallettanut mm. upean sammakkokonsertin, punarinnan, punakylkirastaan, hippiäisen, lehtokurpan, laulurastaan, töyhtöhyypän jne... Digisanelin ja parapoloidi ovat olleet ahkerassa käytössä ja se tarkoittaa myös, että tallennuksien kuunteluun ja editoimiseen on kulunut paljon aikaa. Ja koska arki on ollut kiireistä myös lepoon/nukkumiseen on mennyt aikaa. En ole istuskellut iltaisin näin myöhään tietokoneella.

Tällä viikolla vihdoin saimme puutarhapuuhat tehdyksi, vaikka sää viilenikin huomattavasti. Nyt kasvihuoneessa kasvaa yrttejä, salaattia, chiliä, tomaattia jne. Äiti vietti täällä tiistaista eiliseen. Torstaista eteenpäin ulkoilu väheni kylmän tuulen tuivertaessa, mutta ruusut yms. saatiin istutettua.

Koleasta keväästä huolimatta talviturkki on heitetty, avokki heitti sen 2.5. ja meikäläinen vasta 18.5. Toukokuun toisella viikolla minun ollessani täällä viettämässä paria vapaata yöpakkaset paukkuivat kuudessa asteessa. Pakkasia riitti myös pääsiäisenä milloin nousin ennen kuutta ylös, pukeuduin ja lähdin lintuja kuuntelemaan. Vappuaatonaattona satoi yli viisi centtiä lunta.

Ura käsillä -hankkeen kurssien lisäksi muuten käsitöiden tekeminen on ollut seisahduksissa. Puikoilla ei ole työt edistyneet eikä korujakaan valmistunut. Keramiikka ja rottinki jäivät jo pääsiäisen jälkeen kesätauolle. Käsityömyynninkin puolella on ollut hiljaista. Pitäisi ryhtyä taasen markkinoimaan aktiivisemmin. Vantaan näkövammaiset ry järjesti toukokuun puolessa käsityömyyjäiset ja siellä sain muutamat kynttilät ja pari rottinkikoria myydyksi.

Elämässämme tapahtui huhtikuussa iso muutos, sillä avustajamme vaihtui. Nyt totuttelemme touhuamaan uuden ihmisen kanssa. Muutoin elo kulkee aika tavalliseen tapaan. Saa nähdä mitä kaikkea kesä tuo tullessaan.

Kevät saapuu ja luonto herää

Lauhan talven jälkeen olemme keväässä. Keväiseltä on tuntunut jo pidempään aika-ajoin, mutta todellisesta kevään tulosta kertonee muuttolintujen paluu. Kuukausi sitten kirjoiteltiin ensinmmäisistä kiuru-havainnoista. Nyt kirjoitellaan peipoista. Itse en ole vielä peippoa kuullut, mutta siinä myös yksi lintu, jonka ensiliverrys kevääseen saa mielen iloiseksi.

Vietimme viime viikonlopun mökillä. Heti pihapiiriin päästyämme kuulimme mustarastaan upean huiluttelun. Täällä kaupungissa olen kuullut sitä aikaisempaa vähemmän, joten sydämessä todella läikähti lämpimästi. Illan mittaan kuulimme myös laulujoutsenien töräytyksiä. Koettipa avokki vihellellä varpuspöllöllekin, mutta vastausta ei tullut.

Perjantai oli sateinen päivä. Aika kului kuitenkin mukavasti avokin nikkaroidessa säilytyslaatikon korkeammaksi minun kokatessa mustaherukkapiiraan ja jauhelihakastikkeen. Illalla tein vielä valmiiksi poro-leipäjuustosalaatin. Saunoimme ja vietimme rennon illan.

Lauantaina saimme Sarin vieraaksemme. Hänen kanssaan vietimme oikein mukavan ja leppoisan päivän. Ennen kävelylle lähtöä joimme teet ja maistelimme mustaherukkapiirasta. Kävelyllä kiersimme ns. ympyrälenkin liukkaudesta huolimatta. Meillä oli mukana kolme koiraa, sillä Sarilla niitä on kaksi. Sari kertoi meille sonnihirven isoista jäljistä. Löytyipä hetkeä myöhemmin ilmeisesti jonkin metsäkanalinnun jäljetkin. Kuvassa myös Oton tassukuviot :D

Meillä oli mukana myös digisanelin ja parapoloidi. Valitettavasti nauhoitteet epäonnistuivat yhtä lukuun ottamatta. Saimme töyhtötiaisen piipitystä, mutta esim. käpytikan ruokailut katosivat jonnekin. Käpytikka-havaintoja teimme reitin aikana useampiakin. Myös tiaisten iloiset säkeet siivittivät menoamme.

Reippailun jälkeen istahdimme mökin pihapiiriin nauttimaan nuotion lämmöstä ja kevään äänistä. Kuulimme palokärjen rummutusta ja lentohuutoa :) Keltasirkku aloitteli lauluaan ja kuuluipa pellon laidasta töyhtöhyypän naukaisu. Sari näki siellä myös vaalean linnun, joka ilmeisesti oli pulmunen. Hän kuuli pellon vierellä ollessaan kauempaa teerien soidinmenoja.

Hiljalleen alkoi nälkä hivuttautumaan tietoisuuteen, joten istahdimme pöytään nauttimaan salaatista, tattari-hapannapeista ja satsikista.Rento rupattelu jatkui. Kiitokset Sarille onnistuneesta ja mukavasta päivästä.

Sunnuntaina ei aurinko paistanutkaan. Maahan oli satanut räntäloskaa sulattaen upeasti pihapiirin jäätikköä. Yritin urheasti saada keltasirkun säkeitä tallennettua, mutta hiljaahan se silloin oli. Vähän ennen lähtöämme olin kuulevinani hyvin kaukaa kurjen kajautuksen.

Kevät on ihanaa aikaa. Auringon lämmittävät säteet, sulavan lumen tuoksu, lintujen paluu... Mä tunnen niin elävän.

Alkukuun retkeilyt

Vietimme maaliskuun kaksi ensinmmäistä viikonloppua kaupungissa ja viikonlopuista muodostuikin toiminnan täyteisiä. Kuun ensinmmäinen viikonloppu alkoi visiitillä kirkkonummelaiselle tallille, jonne menin tuttavan pyynnöstä tallentamaan hänelle hevosen heinän syöntiä sekä askellusta. Räntää räimi taivaan täydeltä, mutta tallennukset saatiin tehdyksi. Tallilla hevosten tuoksua tuoksutellessani iski kaipaus ratsastamaan. Minun tehdessä tallennuksia Otto pääsi kirmailemaan opaskollekansa Patun kanssa. Olivat kuulemma loikkineet ojien yli onnellisina koirina.

Lauantaina tapasin pitkästä aikaa Silmukkasiskot Wanhassa satamassa Kädentaito-messuilla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kierrellä messustandeja ja tulihan sitä vähän shopattuakin :)

Mukavan messupäivän jälkeen kiiruhdin kotiin kokkaamaan kasvissosekeittoa kera pororouheen sekä jälkkäriksi pannukakkua kera äidin vadelmahillon. Ystävämme ratkoi tietokoneongelman. Pistenäyttö ei käynnistynyt vaantuli ilmoitus jonkinlaisesta usb-ongelmasta. Onneksi Kalle sai ongelman ratkottua ja pistenäyttö toimii taas.

Avokin ja Kallen jäädessä nauttimaan parit oluet lähdimme Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Suuntasimme Sipoonkorven länsilaitamille. Pysähdyimme useammassa kohden kuulostelemaan. Kuulimme liikenteen kohinaa, mutta kolmannella pysähdyksellä korviime kantautui lehtopöllön huhuilu. Innostuimme valtavasti. Vilu unohtui täysin. Siinä tallennuksia tehdessämme edestämme loikki pari metsäjänistä, joten Oton hienoinen levottomuuden syykin selvisi.Olimme niin innoissamme, että emme muistaneet juoda mukaan otettua teetä ja syödä tekemääni pannaria.

Sunnuntaiaamuna kello soi 6.20 ja ennen seitsemää olin valmiina lähtöön. Minä, joka aina väittää olevansa iltaihminen ja aamun torkkuja. Tarpeeksi kiintoisaa kun on luvassa, Heidi nousee reippaasti touhuamaan. Aamuinen retkemme suuntautui Rekolanmetsään. Pakkasaamu, pilvistä ja hirmuinen intomme. Heti pysäköityämme auton kuulimme käpytikan kiihkeää ääntelyä. Lähestyimme ääntä päästen puun alle missä käpytikka oli. Saimme loistavan tallennuksen. Aamuinen lintukonsertti sai hyvälle tuulelle. Tiaiset heläyttelivät iloisesti, mustarastaat varoittelivat, pikkuvarpuset sirkuttivat ja Keravanjoki solisi kevättä enteillen. Sääkin selkeni ja autoa lähestyessämme saimme nauttia auringosta.

Parin tunnin reippailun jälkeen hurautimme Kuusijärvelle. Istahdimme kahvilaan nauttimaan teet/kahvit kera suolapalan Oton ottaessa ansaitsemansa torkut. Poika opasteli reippaasti ja hienosti koko aamun.

Kuusijärvellä emme tallennuksia saaneet, mutta nautimme ihanasta aurinkoisesta kevättalven aamusta. Kiertelimme lähes tunnin verran lintuja kuunnellen, tuntien auringon säteet kasvoillamme.

Kotiin palasin ennen yhtätoista kovin onnellisena ja vähän nälkäisenäkin. Edellispäiväinen kasvissosekeitto kera pororouheen maistui ja lintutallennteiden editointi sujui jouhevasti.

Sää suosi myös toisena viikonloppuna. Perjantaina käytyämme avokin kanssa hieronnassa, lähdin Nuuksioon. Tapasin Haltialan pääovilla opaskoirapennun hoitoperheläisen, jonka kanssa lähdimme reippailemaan. Reitillemme osui paljon jyrkähköjä mäkiä joita nuoskalumessa tarpoessa sai tehdä töitä jaloillaan päästäkseen eteenpäin. Otto opasteli mallikkaasti. Toki märimmissä kohdin poika kyllä ilmaisi inhoavansa joutumista märkyyteen. Reilu pari tuntia sujahti auringon laskiessa sulavan lumen tuoksuja tuoksutellessa. Kilometrejä taittui arviolta 8.4.

Lauantaina vietin muutaman tunnin Naisten olohuone-nimisessä tapahtumassa, jossa olin hieromassa lyhyitä niska-hhartiaseudun hierontoja. Tapahtumassa tunnelma oli leppoisan rento. Töiden jälkeen olikin aika valmistautua Tringan pöllöretkelle. Retkellä kiertelimme bussilla Sipoonkorven ja Pornaisten pöllöalueita. Retken saldona hyvin kaukaa kuulunut varpuspöllö sekä myöskin kaukana huhuillut lehtopöllö. Sää oli todella kirkas, täysi kuu kumotti tunnelmaa luoden. Otto opasteli alkuun reippaasti bussista ulos ja takaisin. Kertojen toistuessa alkoi hienoinen vetäminen ja haahuaminen.

Sunnuntaina matkasin erään toisen hoitopentuäipän kanssa Uutelan lenkkipoluille. Yöllinen pikkupakkanen oli saanut kaikkialle hirmuisen liukkaat tiet. Jouduimme tallustelemaan kovin varovaisesti, joten vauhti ei päätä huimannut. Sää oli pilvinen ja vähän tuulinenkin. Retkemme lopuksi istahdimme kaatuneelle puunrungolle juomaan teetä. Kotona bataatti-porkkanakasvissosekeittoa ja broilerinnuijapaloja, ja aika pian ruuan jälkeen oli aika uuden reippailun. Lähdimme vielä Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Kävelimme puolisentoista tuntia Sipoonkorven länsilaitamilla välillä pysähdellen kuuntelemaan kuuluisiko pöllöjen ääntä. Ei kuulunut. Luonto oli hyvin hiljaa. Tuuli päivästä vähän tyyntynyt ja pilviverhokin repeili. Emme malttaneet vielä palata kotiin, joten ajoimme toiselle parkkipaikalle kuulostelemaan ja nauttimaan iltateetä. Pöllöt pysyivät edelleen hiljaa, mutta meillä oli silti hyvä olla iltareippailusta ja luonnossa liikkumisesta.

Päivän kooste 27.1.2017 - talvinen luonto

Kun kalenteria katsoo, talvessa ollaan. Siltä ei kuitenkaan välttämättä ole viime viikkoina sään puolesta tuntunut. Minulle on tullut maaliskuinen olo, vaikka tammi-helmikuuta on vasta elelty.

Vietimme tammikuun viimeisen viikonlopun mökillä torstaista sunnuntaihin. Saunoimme kahdesti, ruuaksi kokkasimme Tacokuoriloita jauhelihatäytteellä, kanasalaattia ja kinkkukiusausta. Viikonlopun aikana en juurikaan neulonut. Iltaisin kömmin ajoissa nukkumaan.

Olihan se mökille otettava uusi mikrofoni nauhureineen mukaan. Pihapiirissä kulkiessamme vain tiaiset ääntelivät hetkittäin. Harkitsin laittaisinko mikrofonin ja nauhurin ulos nauhoittamaan. Kiinnitin pyykkinaruun ja onneksi kiinnitin, sillä saimme monta upeaa otosta. En ole tiennytkään, että palokärjellä on kahdenlaista lentohuutelua, mutta nyt opin senkin. Käpytikka ponnekkaasti tiuskahteli, palokärki huutelun lisäksi rummutteli, korppikrookkui, tiaiset käyttelivät ääntään monipuolisesti.

Syötyämme avokki kuunteli vanhoja luontoiltoja minun leikatessa lintunauhoitteita. Lopuksi tein arkistoiduista pätkistä päivän koosteen. Sen kuunteluun tarvitset kymmenisen minuuttia aikaa. Kannattaa kuunnella, sillä uusi mikrofoni on loisto kapine :) Kommentit ovat tervetulleita.

Lauantaina kävimme kävelemässä. Oli järjettömän liukasta, joten kuljimme piannarta ja peltoja pitkin. Sää oli harmaa, mutta tavattoman lauha. Luonto oli kovin hiljainen. Avokki kuuli jostain kauempaa punatulkun laulun.

Suunnittelin ulkoiluttavani mikrofonia saunan jälkeen pöllöjen toivossa, mutta väsymys voitti. Toisaalta myös tuuli oli virinnyt ja käsittääkseni pöllöt huhuilevat parhaiten tyynessä säässä. Vai onko niin, että silloin sen kuulee parhaiten? Toivottavasti kevättalven pöllöretkillä pääsen kuulemaan pöllöjä. Odotukset ovat ainakin kovat.

Osa 2: Kevään ja kesän lintuja - äänitiedosto dropboxissa

Tänään et tarvitse kuunteluun 30 min aikaa. n. 20 min riittää :)
Edellisessä osassa kuulit mm. laulurastaan lurittelua, kurkien kajauttelua, laulujoutsenien töräytyksiä. Nyt luvassa mm. lehtokerttu, hernekerttu, peippo, käki kähinöineen, keltasirkku...

Olen niin innostunut luontonauhoittelusta ja toivottavasti ensi kevääseen mennessä olen löytänyt kavereita luontoon kanssani kulkemaan nauhuri mukanamme. Täältä voit joka tapauksessa ladata mökin ympäristöstä nauhoitetut lintuäänite-esittelyn.

Osa 1: Kevään ja kesän lintuja - äänitiedosto dropboxissa

Tarvitset n. 30 min aikaa tähän postaukseen. Luettavaa ei ole paljoa, mutta kuunneltavaa kylläkin :)
Laita kuulokkeet korvillesi, ota hyvä asento ja lähde mukaan lintujen mailmaan. Et näe niitä, kuulet äänet ja ehkä saat jonkinlaisen kokemuksen sokean silmin ja korvin linnuista. Kerro kommentteihin millainen kokemus syntyi ja toki muukin palaute on tervetullut, tai jos sinulla on jokin tarina nauhoitteen linnuista, anna palaa kommentteihin :D Ja ei tämä tähän yhteen postaukseen jää, sillä monta upeaa ääninäytettä jäi pois ajan puutteen vuoksi.

Täältä pääset lataamaan tiedoston itsellesi.

Hurmaava kevät - puuhastelua ja luontoa mökkitunnelmin

Päivälleen kaksi kuukautta sitten Ykki matkasi tähtien kotiin, joten aloitetaan tämä valokuvapostaus kevään luonnosta ja mökkitouhuista Ykki-herran muistopensaan istutuksella.

Maanantaina 30.5. puolen päivän jälkeen avokki kaivoi kuopan, jonka jälkeen otimme Ykkin uurnan. Kävelimme hiljalleen avokin kanssa ja heittelimme tuhkaa paikkoihin missä Ykki pihapiirissä viihtyi. Tuhkaa ripoteltiin mm. kuusen alle, tien laitaan, nurmikolle ja tietysti lampeen.Aluksi minua hiukan hirvitti koskea tuhkaan, mutta ei se lopulta pahalta tuntunutkaan. Laiturilla seistessämme ja tuhkaa lampeen ripotellessa tuhkan ripottelun ääni kuului veden pinnasta ja jaloissa tunsi miten tuhka lensi tuulen matkaan. Uurnasta tuhkaa meni ripotteluihin hyvin pieni osa, joten laskimme uurnan lammen puolelle kuoppaan.Jo silloin kun Ykin lähdöstä tähtien kotiin päätettiin ja siitä äidilleni kerroin, hän kertoi haluavansa olla paikalla kun tuhka levitellään/muistopensas istutetaan. Pitkällisen pähkäilyn ja tutkailun jälkeen päädyttiin lumipalloheisiin, jonka äiti istutti Ykin oikealle puolelle.Ja tässä vielä lumipalloheisi istutettuna Ykkin levätessä vierellä lähellä lampea, paikkaa mikä sai koiran intoontumaan :D Miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että Harmaakuono oli elämässäni. Tassun jälki sydämessä :)

Äidin ollessa mökillä kanssamme, ehdimme touhuamaan muutamassa päivässä paljon. Pesin tuvan lattialla olevan ison villamaton suihkuhuoneen lattialla avokin tehdessä mansikkamaata ja äidin kylväessä kesäkukkasia ja herneitä.Innostuinpa pesemään pyykkikoneessa lampaantaljat sekä ikkunaverhot. Kun verhot pesin oli ikkunatkin pestävä. Äiti katsoi ettei jäisi raitoja minun pestessäni ja eihän sekään malttanut ihan olla osallistumatta.

Minun kokatessa raparperipiirakkaa sekä broiler-pinaattipyöryköitä avokki äitini kanssa kokosi Lidlistä ostetun kasvihuoneen. Aikaisempina päivinä oltiin jo istutettu taimet ruukkuihin.Toivottavasti nyt yrttikasvatukseni onnistuu. Kasvihuoneessa on kasvamassa mm. rukolaa, salaattia, minttua, carrynlehtiyrttiä, orekanoa, lehtikaalia, kesäkurpitsaa. Vanhaan yrttipenkkiin tehtiin kymmenen taimen mansikkamaa.Tuskinpa vielä tänä kesänä montaakaan mansikkaa saadaan, vaikka nyt viikonloppuna huomasimme muutaman raakileen.

Parina päivänä pöhisi myös hyötykasvikuivuri. Kuivasin nokkosta, koivun, vadelman ja mustaherukan lehtiä. Voikukan lehdet eivät jostain syystä oikein onnistuneet. Nokkosen riipiminen osottautui aika hankalaksi. Olisi pitänyt olla käsissä huomattavasti ohuemmat hanskat, samalla kuitenkin sellaiset hanskat joidenka läpi nokkonen ei polttaisi. Hanskat, jotka käsissäni oli todella hankalat. Niillä ei tuntenut mitään, joten äidiltä oli jatkuvasti kyseltävä onko tässä vielä lehtiä...

Ostin kaksi lopeliaa mosaiikkiruukkuun, jonka keväällä Inkun Ideapajassa tein. Ruukun valmistuksesta löytyy kerrontaa kera kuvien maalis- ja huhtikuun postauksista. Tässä nyt ruukku käytössä koristamassa mökin pihapöytää :)Tänäkin kesänä kuistiamme koristaa kerrottu miljoonakello. Nyt värimailma tummaa liilaa, valkoista ja fuksiaa.

Äiti napsasi kuvat vielä keltaisesta kivikkokasvista, jota kasvaa laatotuksen vieressä olevalla kivellä, ojassa kukkivista kulleroista sekä violeteista kevään varhaisista kukkasista joidenka nimeä ei muistanut.

Istuimme nuotiolla äidin vierailun viimeisenä iltana. Itikoita oli järkyttävän paljon. Ei savut eikä vaatteet tuntuneet pärjäävän sitä itikkalaumaa vastaan. Nuotiohetkemme jäi valitettavan lyhyeksi. Loppuviikosta avokin kanssa istuimme pidempään ja itikoitakin oli vähemmän. Tuolloin nauhottelimme lintujen laulua. Tässä nuotiokuva 5.5. illalta.Tuona pidennettynä viikonloppuna nauhoittelimme luonnon ääniä ja teimme puuhommia. Lauantaina sahailun ja klapittamisen jälkeen sauna maistui luonnon ääniä tauoilla kuunnellen.Tuntui niin hyvältä sään lämpeäminen ja kevään räjähtäminen. Yht'äkkiä puissa oli lehdet, tarkeni syödä ulkona, sammakot kurnuttivat ja linnut lauloivat.

Kahtaviikkoa myöhemmin 20.5. oli voikukat vallanneet nurmikentän :)Hieno kevätsää helli meitä tälläkin kertaa. Siksipä oli nostettava televisio ulos, jotta pystyimme grillatessa seuraamaan jääkiekkoa Suomen välieräottelua.Edellisiltana kuljeskelimme nauhurin kanssa lintuja nauhotellen. Saimme hyvän pätkän mm. töyhtöhyypän, lehtokurpan ja laulujoutsenien äänistä. Istuimme nuotiolla puolille öin ja lauantaina avokki paukutti puita minun potiessa alaselän kipua. Pitihän Otto-herran tarkkailla puukasan kasvamista.

Nyt menen keittämään teetä, katan parvekkeelle kupit ja mansikka-vuohenjuustopiirakan palat lautasille. Nautiskelemme kesähetkestä avokin lopetettua työt. Minulla on odotukset piirakasta korkealla, tuollaisista raaka-aineista ei voi tulla kuin hyvää. Tosin laihduttajan evästä se ei ole.