torstai 20. tammikuuta 2011

Laihduttaminen - mikä paras ja toimivin tapa?

Useasti vuoden alussa tehdään lupauksia ”paremmasta elämästä”. On aika alkoholilakkojen, liikunnan lisäämisen, laihduttamisen tms. Kaikki sinänsä hyviä ja kannatettavia asioita ajatellen hyvää terveyttä ja sen säilyttämistä tai saavuttamista. Valitettavan monella kuitenkin into laantuu ja lakot ei kestä jne. Näin tammikuussa kuntosalit pursuavat ihmisiä, mutta keväällä onkin jo hyvin tilaa. Itsekin kuulun laihduttajiin, ja olen monesti sortunut ja pudotettu paino tullut takaisin. Vuosi vuodelta huomaan kiinnostukseni lisääntyvän terveellisiä elämäntapoja kohtaan ja tuosta hissiliikkeestä painon pudotuksessa haluaisin eroon. Olisi aivan huippua tavoittaa oma ihannepainonsa ja pitää se siinä. Työtä ja itsekuria se vaatii ja jälleen kerran olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Tosin tämä ei ole uuden vuoden lupaus, ei sinne suuntaakaan. Minulla nämä ”terveellisemm’än elämän” aikakaudet tulevat milloin sattuvat. Siitä olkoon esimerkkinä viiden viikon alkoholilakko keskellä kesähelteitä. Olen paljon pohtinut kumpi on parempi kieltää itseltään kaiken vai antaa pieniä myönnytyksiä? Tapahtuuko sortuminen helpommin, jos ei salli itselleen mitään herkkuja koskaan, vai tapahtuuko sortuminen hiljalleen jos antaa luvan pieniin herkkuhetkiin. Ja kohta huomaa kaiken olevan ennallaan. Nämä taitavat olla vähän yksilöllisiä juttuja. Toiselle toimii toinen tapa ja toiselle taas joku toinen. Siitä varmastikin olemme terveellisen laihduttamisen kannattajat yhtä mieltä, että liikunnan lisääminen on tärkeä osa painonhallintaa ja terveellisten ateriakokonaisuuksien muodostaminen kulutuksen mukaan. Itse en ole koskaan lämmennyt ateriakorvikkeille. En osaa kuvitella itseäni vetäsemässä viikosta muutaman viikon diettikausia tuolla menetelmällä. Eikä minusta ole järkevää laihduttaa muutamassa viikossa käsittämättömiä kilomäääriä. Hitaammasta laihduttamisesta on varmasti pitkäkestoisemmin hyötyä. Nykyisin löytyy hyvin erilaisia laihdutusvalmisteita ja kaikissa luvataan hoikentumista ja parempaa elämää. Aina on kuitenkin muistettava, että laihtumisen halu on lähdettävä itsestä eikä tavoitteisiin pääse pelkästään pillereillä, jauheilla, liikkumisella tms. Löysin Hyvinvointitavaratalon verkkokaupasta mielenkiintoisen cd:n kohdasta itsehoito: Pysy solakkana. Esittelyssä sanotaan:

”Ylipainoisuus on monelle ongelma ja joillekin jopa terveydellinen riski. Tähän äänitteeseen on suggestologisesti oikein muotoiltu tehokas laihdutusmenetelmä. Suggestioiden avulla on mahdollista voittaa kiusallinen näläntunne, hillitä liiallinen ruokahalu, vaikuttaa vääriin ruokailutottumuksiin sekä luoda laihduttamiseen tarvittava motivaatio ja pitkäjänteisyys.”

Eikö kuulostakin aika mahtavalta ja houkuttelevaltakin? Mutta... voiko toimia? Ja esittely jatkuu: ”Oletko yrittänyt aiemmin laihduttaa ja epäonnistunut? Ota avuksesi tehokas suggestodieetti ja anna alitajunnan työskennellä hyväksesi. Tällä menetelmällä on saatu hämmästyttäviä tuloksia henkilöillä, joiden kohdalla kaikki muut yritykset ovat epäonnistuneet! Asettaudu mukavaan asentoon jossa voit rentoutua ja keskittyä kuuntelemaan tehokasta suggestodieetti -ohjelmaa. Tämän miellyttävämmäksi ei laihduttamisesi enää voi tulla! Suggestodieettimenetelmä antaa mahdollisuuden vapautua täysin ja lopullisesti rasittavista liikakiloista.” Hm... Kyllähän esim. tupakasta on ihmisiä päässyt eroon hypnoosihoidoilla niin miksi ei laihduttajakin voisi onnistua?



”Suggestiiviset terapia- ja valmennusmenetelmät äänitteiksi on toteuttanut hypnologi Pentti Sundell, joka kuuluu maamme tunnetuimpiin hypnoosin ja rentoutuksen asiantuntijoihin.

Hänellä on laaja kokemus hypnoosin ja suggestiivisen rentoutuksen käytöstä ja sovellutuksista mm. hypnoterapiassa, pelkopotilaiden hammashoidossa, synnytysvalmennuksessa ja urheilijoiden henkisessä valmennuksessa. Hän on toiminut Jyväskylän yliopiston erityisopettajain koulutuslinjan luennoitsijana ja tuntiopettajana vuodesta 1971 alkaen useita vuosia.”



Verkkokaupasta löytyi cd:t myös syvärentoutumiseen, esiintymisjännitykseen, uniongelmiin ja urheilijalle motivointikeinoksi. Itse olen ehkä vähän skeptinen suggestio- ja hypnoosijuttuihin. Silti minun vähän tekisi mieli tilata levy ja kokeilla miten se toimii. Mutta jos tilaan, ylitänkö tai alitanko jonkin riman? Alkaako touhu mennä ihan höpöhöppöö-osastolle? Toisaalta, jos se auttaa minua, niin mikä jottei. Mielummin ajatusten oikeasuuntaisuus kuin kemiallisia mömmöjä kurkusta alas. No laihduttamiseen/painonhallintaan olen käyttänyt b-vitamiinia sekä Tonalin Cla:ta, jota on paljon tutkittu ja vaikutuksiltaan ilmeisen hyväksi todettu. Kun syömistä vähennetään elimistö alkaa käyttämään lihasta energian lähteenään, joka veltostuttaa ja vie voimaa lihaskudoksesta. Tonalinin vaikutuksesta kehoon varastoitunut rasva tulee käyttöön, rasvan energia vapautuu verenkiertoon ja lihaksisto pysyy kunnossa. Saffloriöljystä valmistettu Tonalin on solutasolla vaikuttava, kehon rasvaa polttava ja sen varastoitumista estävä rasvahappo (konjugoitu linolihappo CLA). Tonaliniin tutustuin vuosia sitten avokkini kautta. Mietin tuolloin pitkään uskallanko kokeilla, onko se turvallista tms. Ja kokemukseni siitä on hyvät. Liikunnan merkitystä tässäkään tapauksessa ei sovi unohtaa.

Yritin netistä etsiä sivustoa, joka toimisi näillä näkkärin apuvälineilläkin, mutta ei löytynyt. Olisi ollut kiintoisaa pitää ruokapäiväkirjaa ja sivuilla oleva kalorilaskuri laskenut kalorit ja liikunnassa kulutetut kalorit.

Tosin katselin vain maksuttomia palveluita kuten Kiloklubi.fi-sivuja. Vuosia sitten olin keventäjissä ja paras anti oli reseptit mitä sieltä sai, ja niitä käytän ruokailujani suunnitellessa vieläkin. Mutta, tuota päivän ruuat ja liikunnat-merkitsemistä en pystynyt käyttämään.

Ruokavaliotani ehkä hankaloittaa myös etten pidä erityisemmin keitetyistä kasviksista kuten porkkana, lanttu, kaali. Näistähän saisi hyviä ruokia laihduttajankin ruokapöytään. Keventäjillä oli paljon ruokaohjeita sieniruokiin, ja nuo sienetkään eivät oikein uppoa. Hiilareiden syömistä olen vähentänyt, josta ollaan myös montaa mieltä. Itse olen kuitenkin kokenut, että syömällä paljon leipää, pastaa, riisiä tms. painoni singahtaa ylöspäin. En kuitenkaan voi nimittää itseäni karppaajaksikaan, koska en ole täysin hiilarittomallakaan. Ja tuleehan hiilareita toki muualtakin, mutta nuo pastat, vaalea leipä –tyyppiset pyrin jättämään minimiinsä. Tämän päivän ruokana oli esim. täytettyjä paprikoita ja kesäkurpitsaa. Täytteessä jauhelihaa ja ripaus täysjyväriisiä, lisukkeena kermaviilikast iketta. Nautin myös aterioista missä uunikasviksia (perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia tms) ja proteenin lähteenä lihaa, kalaa, kanaa. Vihersalaatit erilaisine lisukkeineen ovat myös minun herkkua. Juustojen lisäämistä on syytä hillitä, vaikka ne niin ihania ovatkin. Valitettavasti rakastan myös erilaisia makeita herkkuja joista ehkä pahinmpana suklaahimo. Onneksi olen löytänyt tummansuklaan ja ostankin nykyisin mahdollisimman korkeaprosenttista suklaata. Tällä hetkellä suosikkini on 85% suklaa, jota myydään ainakin Bellon ja Hyvinvointitavaratalon verkkokaupoissa. Riittää kun syö yhden palan nautiskellen. Nyt minulla on jokin tummasuklaa inkiväärillä maustettu ja se on aika pahaa ja ajaa asiansa. Suklaahimo menee ohi kun syö palasen :) Kaikkein parhaiten pärjää, jos herkkuja ei vaan kertakaikkiaan ole saatavilla. Ei teen kanssa tarvitse olla piirakkaa, keksejä, kakkuja. Ainoa vaan, että tuo avokkini niitä ”vaatii” ja minullekin tulee sortumisia. Sokerit olen jättänyt kokonaan pois valmistaessani luonnonjugurtista tai rahkasta smoothiesta. Joskus tulee aika hapanta välipalaa, mutta ihmeen nopeasti siihenkin tottuu. Ja kun sitten erehtyy syömään jonkin erittäin sokerisen rahkan tai jugurtin, niin maistuu liian makealta.

Laihtuakseen pitää myös liikkua, jonka olen aijemmin jo todennutkin. Haaveilen puhuvasta sykemittarista. Sellaisen kun saisin, olisin ikionnellinen. Voisi seurata kaloreiden kulutusta ja kuntonsa kehittymistä. Ilmeisesti Jenkeissä näitä puhuvia sykemittareita on, mutta kielitaitoni ei riitä selvittämään niiden laatua tms. Nyt kuitenkin laihdutaan ilman sykemittaria ja mennään kohti tavoitetta. Olen asettanut tammikuun loppuun tavoitteen, jonka saavuttamiseksi pitäisi n. kilon kadota. Pitkällisempi tavoite on 10-12 kg:n laihduttaminen. Että tänne vaan tsemppiviestejä ja potkua persaukselle, kiitos!

Tämä ei nyt ollut kovin hyvin jäsenneltyä, enemmänkin ajatusten virtausta aiheesta ja montaa asiaa olisi vielä lisääkin pohtia esim. rasvan palamista aamutreenissä ilman aamupalaa. Toisethan puhuvat vahvan aamupalan puolesta, toiset taas että ei pitäisi syödä ennen esim. aamulenkkiä, mutta jatketaan näistä toisella kertaa...

maanantai 17. tammikuuta 2011

Otoskleroosi tuskaannuttaa

Kirjoittelin joskus syksyllä kuulo-ongelmasta ja minulla todetusta otoskleroosista. Olen täällä hehkuttanut maalipalloa ja asiakasmäärien nousua; sivuuttanut kokonaan tuon minulla olevan riesan. Totuus kuitenkin on, että kuulo-ongelma häiritsee ja rasittaa minua. Toisaalta, murehdin asiaa hirmuisesti, mutta osa minusta kuitenkin painaa eteenpäin. Ei voi jäädä tuleen makaamaan. Tosiasiat kuitenkin on todettava ja kaitpa hyväksyttäväkin.

Marraskuun lopulla sain kokeiluun kuulokojeen, josta en tykännyt yhtään. Se kaikui ja tuntui ettei ainakaan kuule mitä toinen sanoo, tai ehkä lähinnä kaijun takia ei saanut mitään selvää. Koje jäikin lipaston laatikkoon. Toisaalta koin myös, että pärjään ilmankin. Madridin maalipalloturnauksessa en loistelijaasti pelannut. Jännitin kuulemattomuutta jne. Ja täälläkin kirjottamastani rankkarikisasta todettakoon vain etten ollut täynnä itseluottamusta vaan kauhun partaalla. Jostain sain kuitenkin tahdon puristettua mukaan ja siitä tulikin onnistuminen. Ja tuota onnistumista kannan nyt muassani ja toivon ettei se jäisi viimeiseksi. En tiedä miten nopeasti otoskleroosi etenee tai tuleeko aika-ajoin ”romahduksia” tms. Joka tapauksessa minusta tuntuu kuulon heikentyneen parissa-kolmessa viikossa oleellisesti. Pelkäänkin, että kuulonalentuma on lähtenyt myös oikeassa korvassa etenemään. Valmennusleirillä tunsin suurta tuskaa kun huomasin miten huonosti kuulin ohjeistukset tms. Tuntui vaikealta pysyä mukana ja pelaamisesta katosi ilo. Sunnuntaina kotiutuessani olinkin murtunut nainen. Miten voi tuntuakin niin paskalta. Tuossa tilanteessa todella tajusin miten paljon maalipallo on minulle antanut ja miten paljon se merkitsee, ja etten ole valmis lajia lopettamaan tms. Tällä hetkellä en kuitenkaan pysty itseäni lajissa kehittämään, liikkuvuutta ja elävempää pelityyliä. Kaikki energia menee kuunteluun ja sen tuomiin haasteisiin. Ja sekös pahalta tuntuu!!! Onneksi en ole luonteeltani masentuja, mutta kyllä tämä on koville ottanut. Päivät milloin on paljon tekemistä ja hikitreeniä tuntuu hyvältä. Jos jämähdän paikoilleni ehdin murehtimaan asiaa yllinkyllin. Viime viikon uinti ja spinningtreeni teki mielelle ja kropalle äärimmäisen hyvää. Olenkin ajatellut, että liikunnan iloa ja hikitreenistä tulevaa nautintoa en saa kuulovaikeuksista huolimatta menettää. Maalipallo ei ole ainoa laji mitä harrastaa, vaikka ilmeisen merkityksellinen ja tärkeä onkin. Ja toivottavasti mahdollisesta leikkauksesta saan apua ja voin heittäytyä täysillä taasen maalipalloiluunkin mukaan ja itsensä kehittämiseen pelaajana. Nyt tuota mahdollista leikkausta odotellessa voin keskittyä kestävyysominaisuuksien kehittämiseen, voimatasojen nostamiseen, ketteryys- ja nopeusasioihin tms. Ja ennen kaikkea haluan säilyttää iloisuuteni ja halun liikkua, tavata ihmisiä tms.

Tammikuun alussa kävin Kuulokeskuksessa, josta sain toisen kuulokojeen kokeiluun. Tämä ei kaiju niin paljoa ja on huomattavasti siedettävämpi muutenkin. Suuntakuulon tuo kuulokoje kyllä vie ja se onkin näin sokkona todella ongelmallista. Olen totutellut kojeeseen lähinnä työaikoinani ja tällä uudella kojeella on siedettävästi sujunutkin. Silti, silti kaipaan omaa luonnollista kuuloa takaisin. No nähtäväksi jää saanko vai en. Onneksi enään – VIELÄ – kaksi viikkoa korvakirugin tapaamiseen. Jos leikkauspäätös tehdään onko edessä puolen vuoden odotus, kuten Kuulokeskuksen lääkäri lokakuussa ennusti? Eli, apu mahdollisesti tulisi vasta kesällä. Miten jaksan odottaa sinne asti? On muuten aika mieletön fiilis odottaa sellaista mitä toisaalta pelkää helvetisti. Viime viikolla lueskelin netistä jonkun korvakirurgin sivuilta otoskleroosista ja sen leikkaushoidosta. Noh, en tietenkään ymmärtänyt siitä läheskään kaikkea enkä edes yrittänytkään. Olipahan kiintoisaa joka tapauksessa lukea. Sitä en sitten tiedä onko hyvä lueskella tuollaisia vai ei. Siitä voidaan olla montaa mieltä. Noh, jos lukemaansa osaa suhtautua järkevästi eikä vedä liikaa omia johtopäätöksiä tai tee itselleen kauheita kauhukuvia asiasta, sitten ehkä... Mutta huomisaamuna ystävän kanssa hyppään uima-altaaseen ja karistan huonon mielen altaan syvyyksiin. Viime kerralla vetäsin tunnissa 1400 m. Ja tuon jälkeen oli ihana fiilis. Tuon fiiliksen haluan huomenna taas! Ja kyllä minulla on positiivinen olo muutenkin, sillä työrintamalla menee mukavasti ja nautin siitä, joten ehkä selviydyn tästä otoskleroosin tuottamasta harmistakin. Edelleenkin vertaistukea kaipailen, joten jos olet kokenut vastaavaa älä ujostele laittaa postia tulemaan!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Uudet asiakaskontaktit - näkyvyys - ammatillisuus

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu; on aika normiarjen. Seuraaviin juhlapyhiin onkin monta kuukautta aikaa pääsiäisen ollessa vasta huhtikuun lopulla. Alustavasti tiedossa on tuolloin lomalaisten hierontoja, jos lomien järjestäjillä kaikki menee suunnitelmien mukaisesti. Sitä ennen kuitenkin viikot vierivät oman asiakaskunnan parissa. Ja nyt näyttääkin mukavalta, sillä ajankohdasta huolimatta uusia asiakkaita olemme saaneet mukavasti, Googlen sponsorilinkin loppumisesta huolimatta. Juuri äsken laskin viikon sisällä käyneen kuusi uutta asiakasta ja seitsemän uutta asiakasta on tehnyt aikavarauksen lähipäiville, joten uusia asiakkaita/yhteydenottoja 13 kpl. Pidän sitä hyvänä huomioiden nyt olevan tammikuun. Ja tammikuu on yleensä kohtuu hiljainen kuukausi. Totuushan kuitenkin on ettei se riitä, että uusia asiakkaita tulee. Nyt on tärkeää saada heistä myös – ainakin osasta – vakituisia asiakkaita, asiakkaita, jotka palaavat takaisin kun hoitotarvetta ilmenee. Aina ja aina on tärkeää tehdä oma työnsä niin hyvin, että asiakkaalle jää hyvä ja positiivinen mieli. On kuitenkin muistettava kaikkia ei voi miellyttää, vaikka kuinka haluaisi. Hierontatyylejä on yhtä monta kuin hierojaa. Toinen tyyli sopii toiselle ja toiselle taas ei. Meillä on hyvä tilanne siinä suhteessa voimme tarjota asiakkaillemme naishierojan tai mieshierojan. Suurimmalle osalle ei ole väliä, mutta on niitä jotka haluavat ehdottomasti naishierojan, tai niitä jotka luottavat enemmän mieshierojan voimaan. Minusta osoittaa ammattitaitoa ja ammatillisuutta kun hyväksyy edellämainitut asiat. Omaa työtään voi ja pitääkin aina pyrkiä kehittämään. Missään tapauksessa ei saa kangistua kaavoihinsa, rutinoitua, tehdä työnsä aina samalla kaavalla. Asiakaslähtöisyys on kaikkein tärkeintä. Hoitajan tulee myös olla aina hoitotilanteessa läsnä henkisestikin. Mikään ei ole kamalempaa kuin hoitaja, joka rutiinilla kaavamaisesti tekee työnsä ja ei ole läsnä. Itse en koskaan halua tulla sellaiseksi. Haluan säilyttää asiakaslähtöisyyden, empatiakyvyn, kuuntelu- ja kosketustaidon. Siksipä onkin hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa itseään hoitajana ja miten voisi tulla entistä paremmaksi hoitajaksi. Asiakkaiden positiivinen palaute ruokkii aina ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin. Ja tällaisista asiakaskontaktien lisääntymisestä innostun kovasti ja haluan antaa uusille asiakkailleni parasta mahdollista hoitoa mitä vain osaan. Toki on myös tilanteita missä oma ammattitaito ei riitä, tai asiakkaan olisi hyvä kääntyä lääkärin puoleen. On tärkeää osata myöntää itselleen ja asiakkaalleen omat rajansa ja ohjata hänet eteenpäin apua saamaan. Jos ammattitaito ei riitä silloin se ei riitä ja on turha vain leikkiä asian kanssa. Ammatillisuutta sekin!

Maanantaina vedimme kuluneen vuoden yhteen ja vertailimme sitä edelliseen. Katselimme kuukausia sillä silmällä miten mikin markkinointitempaus on näkynyt asiakasmäärissä. Totesimme viime syksyn olleen huomattavasti hiljaisempi sitä edelliseen verrattuna. Tuolloin meillä oli mainos Kauppakalenterissa, jonka kautta saimmekin parisenkymmentä asiakaskontaktia. Levikki oli 10-12 tuhatta, joten siihen nähden kohtuu heikkoa, mutta näemmä silti näkyy asiakasvirtauksessa selkeästi tuon syksyn kohdalla. Viime syksynä meillä oli tuo Googlen sponsorilinkki ja se ei tuonut nostetta lainkaan samaan tapaan. Olemme jakaneet myös postilaatikoihin yrityksemme esitettä. jonka jakomäärä ei tietenkään likikään samaa luokkaa kuin Kauppakalenterin, sillä suoritimme jakamisen itse. Viime kevättalvella maaliskuun jaosta tuli alle 10 asiakaskontaktia. Toisaalta, nyt emme ole kuukausiin jakaneet mitään ja hiljattain kävi asiakas, joka kertoi saaneensa tuon esitteen ja siitä jääneen nimemme mieleen.

Näkyvillähän sitä pitääkin olla ja siksi varmasti jatkossakin jakaa esitettämme ihmisille, viedä kauppojen ilmoitustauluille lappuja jne kuten tähänkin asti. Joku huomaa ja tulee kokeilemaan. Paras markkinointikanava on ehdottomasti puskaradio, ja kyllähän se lämmittää myösomaa mieltä asiakkaan kertoessa saaneensa suosittelut työkaveriltaan, naapuriltaan, sukulaiseltaan, ystävältään. Silloin tietää itsekin onnistuneensa ja tehneensä hyvää työtä, työtä joka on miellyttänyt asiakasta. Onhan sekin totta, että myös ne huonot kokemukset leviävät, ja ehkä vielä paljon nopeammin ja paremmin kuin ne kehut. Siksipä otettaan hoitoon ei saisi koskaan päästää kirpoamaan eikä niitä huonoja hoitoja saisi tulla. Siltikin ihmiset olemme inhimillisiä, me hoitajatkin...

Tällä hetkellä joka tapauksessa iloitsen asiakasvirran nosteesta, johtui se sitten mistä hyvänsä. Ehkä tämä Suomen lamakin on taittumassa ja talous kääntyy nousuun, ihmiset uskaltavat taasen kuluttaa, ja jos näin on me teemme parhaan työpanoksemme ja tarjoamme ammattitaidolla hoitoja heille, teille!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Vuoden ennakkoluuloton uudistaja ja kokeilija-palkinto sekä yrityksen arkisia asioita pohdiskellen

Marraskuun kolmantena lauantaina vietettiin perinteistä Fysioterapia-alan näkövammaiset ry:n iltajuhlaa, jossa palkittiin vuoden ansioituneita yhdistyksen jäseniä. Itse olin palkittujen joukossa: Vuoden ennakkoluuloton uudistaja ja kokeilija. Sain kunniakirjan ja puisen päivänkakkaran. Vuonna 2003 minut palkittiin Vuoden nuori –tittelillä. Tuolloin vielä työskentelin yhdistyksen ylläpitämässä fysikaalisessa hoitolaitoksessa. No nyt puhaltavat uudet tuulet, ovat puhaltaneet jo, jonkin aikaa. Oman firman pyörittäminen on ollut mielenkiintoista ja siitä on saanut itsensä näköisen, joten tunnustuksen/huomionosoituksen otin iloisena vastaan. Totuus kuitenkin on että syksy oli hiljasempi kuin edellinen. Joulun alla lahjakortteja kyllä ostettiin, mutta niidenkin menekki oli isompi edellisvuonna. En kuitenkaan ole painanut paniikkinappulaa. Moni alalla oleva on kertonut samaa, joten nousukautta odotellessa. Ja totuus on että firmalla menee hyvin järkevällä talouden hoidolla, joka selvästikin kannattaa.

Markkinointia on kuitenkin jälleen mietittävä sillä tuo Googlen ponsorilinkki päättyi kolmessa kuukaudessa – osumat tuli täyteen. Klikkauksia on tullut tuo 500 ja näytössä näkynyt yli 50.000 kertaa. Luvut tuntuvat hurjilta huomioiden asiakasvirtauksen. Tänään juuri soiteltiin ja kyseltiin kiinnostusta jatkoa ajatellen. Ei tällä kokemuksella kyllä haluta jatkaa sopimusta. Rahansa saa helpommallakin kankkulan kaivosta alas :( Olen tullut siihen tulokseen, että puskaradio on parasta mainosta, mutta ensin täytyy saada riittävästi sanan levittäjiä asiakasvirtaukseen, jotta puskaradiolla pärjäilee. Ja kotisivuille pitäisi saada mahdollisimman pian linkki Googlen karttapalveluun ja Facebookin fanisivullemme. Näkövamman vuoksi kaikki ei vaan käy kädenkäänteessä eikä noita tietotekniikkataitojakaan ole tarpeeksi. Noh, kyllähän rahalla saa kaikki toimimaan, mutta pienyrittäjänä ei kuitenkaan ole resursseja maksaa kotisivujen ylläpidosta tai päivityksistä tuhansia euroja. No jospa tämän tammikuun aikana saisimme sivuillemme tarvittavat päivitykset ja lisäykset. Ja toivoa sopii myös tämän lamakauden taittuvan. Näin jouluaikaan emme ole kuitenkaan stressanneet mistään tuollaisesta vaan vietetty vapaata muutamia päiviä ihan tietoisesti, jotta hivenen tulisi lomaa ja irtaantumista työkuvioista. Näin kotona ollessamme ei tosin täysin onnistuneesti. Nyt on kuitenkin aika palata arkeen töidenkin suhteen. Saattaa vuoden lopun kirjanpito tms. ajan tasalle ja katsoa ja verrata edellisvuoteen... Että ei muuta kuin luottavaisesti eteenpäin!

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Maalipalloa ja kirjallisuutta

Huomaan vuoden vaihtuneen ja blogikirjoittelun jääneen, vaikka niin on ollut tarkoitus kirjoitella edes suhteellisen säännöllisesti. No onneksi puolustuspuheenvuoroja ei tarvitse pitää kuin itselleen, joten todettakoon olleen kiireinen syksy. No taitaapi se aikalailla paikkaansa pitääkin; joka ikinen viikonloppu jotain jouluun asti. Pidän kyllä siitä että touhua riittää, mutta jouluna nautin siitä kun ei ollut mitään sovittua menoa. Sain vaan nauttia joulusta avokkini kanssa hyvin syöden, rentoutuen kirjojen parissa. Lukutoukkaudestani en ole täällä juurikaan kirjoitellut. Minulla on aina menossa kirja joko äänitteenä tai pisteillä ja usein molempina samaan aikaan. Pistekirjojen lukijana olen vähän laiska, se on kovin kausiluonteista. Nyt minulla on menossa Nora Ropertsin kirja Sininen daalia. äänikirjana joulun aikaan kuuntelin Matti Yrjänä Joensuun Rautahuone sekä Wilbur Smithin Armottomat. Pidin molemmista kirjoista. Smith kuvaa asioita tarkasti, joskus ehkä liiankin tarkasti. Muistan aina Leobarti kulkee yössä-kirjassa kuvauksen siitä miten iso leobardi virtsasi päähenkilön päälle :D Uusimmissa Smithin kirjoissa jumitutaan välillä ehkä liikaa jatkuvaan sotimiseen. Armottomat onkin vanhempaa tuotantoa ja upposi minuun niin hyvin, että katselinpa nukkumatin leffateatterista viiltelypainajaisiakin. Joensuu on ollut minun suosikkikirjailija aina. Joskus minusta tuntuu, että Harjunpää on kuin Joensuu itse poliisityössään. Olen lukenut kaikki Joensuun kirjat ja kuullut kuunnelmat mitä niistä on tehty. Petteri Sallinen on ihan huippu näytellessään Harjunpäätä. Rautahuone oli taattua hyvää laatua. Pidin enemmän kuin edellisestä kirjasta Pahan pappi. Ja kirja tulikin kuunnelluksi käytännössä päivässä. No ei Smithiinkään kolmea päivää enempää mennyt... Oli kyllä huomattavasti pidempikin kuin tuo Joensuun kirja.
Nyt kuuntelen huomattavasti kevyempää, sillä menossa on kirja koirien tarinoita, kirjoittajina ovat olleet mm. Sinikka Salo, Tuija Lehtinen, Uma Aaltonen, Maija Lindroos jne. Ihanaa kevyttä koiraluettavaa :D Joskus olen miettinytkin, että mitä jos aikanaan ei olisi äänikirjoja tullutkaan jne. Ne niin paljon antaa sisältöä elämään ja myös voi kirjojen parissa oman mielikuvituksensa antaa lentää. Elokuvista ja näyttelijöistä tiedänkin hävettävän vähän, ja varmasti kirjallisuuden sarallakin paljon toivomisen varaa olisi. Todelliset klassikot kun tahtoo multa jäädä lukematta.

Maalipallon parissa meni neljä viikonloppua. Loka-marraskuun vaihteessa lajin parissa vietettiin kolme perättäistä viikonloppua. Ensin pelattiin sarjojen avausturnaus ja seuraavana puolestaan valmennusleirillä treenattiin, ja kolmantena jälleen sarjaturnaus. Nämä kaikki Pajulahdessa, jonne matka vie taasen tulevana perjantaina leireilemään. Kumpikaan sarjaturnaus ei ollut joukkueeltamme mitään huippuesitystä. Ehkä ensinmäinen turnaus oli kaksijakoisuudestaan huolimatta parempi kuin tuo toinen. Siinä nuljautin vähän vasenta nilkkaanikin, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä. Leirillä puolestaan oli paljon erilaisia peliä parantavia harjotteita. Monet vielä uusia ja sujui takkuisesti. Tulevana viikonloppuna kuitenkin päästään niitäkin taasen varmasti harjoittelemaan. Ja se neljäs maalipalloviikonloppu oli viikkoa ennen joulua kun matkasimme Madridiin maajoukkueella kansainväliseen naisten maalipalloturnaukseen. Matka oli vain viikonlopun mittainen, mutta sattumuksia ei totisesti puuttunut. Samaisena viikonloppuna nimittäin lentoliikenne oli sekaisin keski- ja Länsi-euroopassa olleiden lumimyräköiden takia. Perjantaiaamuna saapuessamme kentälle yhdeksältä lentääksemme Amsderdamin kautta Madridiin klo 11.00, reitti vaihtuikin Prahan kautta. Ja tuo kone lähtisi vasta 16.45. Päivä Helsinki-Vantaalla kahvilaa vaihdellen joukkuehenkeä nostattaessa :D Puuhahan oli mulle sinänsä tuttua, sillä olinhan paria viikkoa aikaisemmin odotellut neljä tuntia myöhässä ollutta Kuusamon lentoa :D Prahan kone lähti lopulta 18 maissa. Uusi jännityksen aihe, ehtisimmekö Madridin koneeseen, mutta eipä ollut hätää. Prahan kenttä pieni ja kone tunnin myöhässä. Saavuimme hotellille yhden pintaan kun alunperin olisi pitänyt saapua iltapäivällä viiden maissa. Turnausjärjestäjiltä hieno ele, huoneissamme oli lautaset missä oli leipää ja salaattia. Aamulla seitsemäksi aamupalalle ja turnauspäivään, johon kuului neljä ottelua joista voitimme kolme. Sunnuntaina pelasimme kaksi ottelua, jotka sujuivat voitokkaasti. Jälkimmäinen oli turnauksen finaaliottelu Israelia vastaan. Ottelu meni vapaaheittokisaan asti. On pakko tunnustaa, että olin aika paniikissa mennessä suorittamaan omaa osuuttani. Tilanne oli tasan! Ja jotenkin ei ollut kovin itsevarma olo. Jotenkin kuitenkin tuon paskan epävarmuuden sain tungetuksi jonnekin... Torjuin pallon, ja vielä omalta huonommalta puoleltani. I S O  H U O K A U S :O Heittoon olikin paljon helpompi lähteä kun se mikä eniten jännitti sujui onnistuneesti. Heitin maalin, huh! Johdimme maalilla! Tämän jälkeen seuraavan pelaajan tarvitsi ottaa vain kiinni, peli olisi siinä, ja niin siinä kävi! Sitten aika kotimatkan... Aamulla kuulimme noista peruutetuista lennoista ja suljetuista lentokentistä. Ei ollut kovinkaan korkealla odotukset kotimatkan suhteen. Yllätys olikin suuri ja iloinen: saimme Amsderdamin kautta lennot Helsinkiin ja matka sujui niin sutjakkaasti, että saimme pinkoa tossua toisen eteen Damin kentällä ehtiäksemme koneeseen. Madridin kone oli – yllätys – myöhässä kriittisen puolituntia. Damissa laskeuduimme c-terminaaliin ja Helsingin kone tietystikin D-terminaalin perällä, mutta ei muuta kuin juoksuksi. Olen viimeksi käynyt 2001 Damin kentällä ja silloinkin juossut helvetisti kuullakseni vain ettei kone johon kiiruhdimme ollut edes vielä laskeutunut :D Noh, tällä kertaa juoksu kannatti, koneeseen ehdimme emmekä olleet ihan viimeisiäkään :O Saavuimme kotimaahan puolen yön jälkeen todetaksemme laukkujen jääneen matkan varrelle. Vielä ennen kotiin pääsyä täyttämään ilmoitusta tapahtuneesta. Jouluviikko sitten jännättiin ja odotettiin. Tiistaina kaksi pelaajaa sai laukkunsa, torstaina minä ja eräs toinen, perjantaina valmentaja. Parin muun pelaajan laukuista en tiedä. Toivottavasti kuitenkin kaikki ovat tavaransa saaneet takaisin. Maalipallo ei varmastikaan monelle kovin tuttu, joten käykääpä lukemassa www.maalipallo.net Ja lupaan jonain kertana selittää täälläkin lajia tarkemmin. Nyt en vaan jaksa :(