sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Otto tottistreeneissä

Osallistuimme Oton kanssa alle kaksi vuotta yhteistyötä takana olleiden koirakoiden tottistreeneihin. Vantaan opaskoirakoululta oli treenejä vetämässä kaksi kouluttajaa ja apureina muutama peesari. Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Ekana harjoituksena seisoimme ryhmässä ja koirien piti istua vierellämme nätisti. Yksi peesari lähti opastamaan koiran käyttäjää, jolla opaskoira oli seurauksessa. Tarkoituksena heidän oli kulkea mahdollisimman läheltä istuvia oppaita, ja arvatkaapa vain malttovatko nämä nuoret työnsä vasta aloittaneet istua? No ei kovinkaan hyvin. Otolla pyöri pää ympäriinsä ja monesti jaksaminen olla aloillaan vaan loppui. Ei muuta kuin uudestaan. Jokainen ryhmäläinen pääsi kävelemään koira seurauksessa ja Otolla seuraaminen menikin paljon paremmin kuin tuo istuskelu. Harjoittelimme myös tilannetta missä toinen henkilö tulee halaamaan ja vouhottamaan iloisesti meitä koirankäyttäjiä. Opaskoiran pitäisi pysyä silloinkin rauhallisena. otto nousi ylös istuma-asennostaan ja olisi mieluusti osallistunut jälleen tapaamisen riemuun, mutta aina tuli käsky istumaan. Seuraamista treenasimme myös siten, että käännökset tulivat mukaan ja toisten koirien kohtaamisia. Harjoittelimme myös hihnassa luokse tuloa. Koiranhan pitäisi tulla vasemmalle viereen istumaan. Otto jäi useimmiten pienen matkan päähän. Nypytyksillä vaan käskytystä sijoittua paremmin. Kokeilimme myös noutoa. Olen ollut sitä mieltä ettei Otto nouda. Nyt sain vinkkejä miten noutoa treenata, miten treenaus aloittaa pitämällä vain hetken noutoesinettä koiran suussa ja kehuen samalla.

Rakas karvanaama päätti myös ottaa ilon irti elämästään :D:D Koirat komennettiin maahan ja itse piti olla mahd. rentona pitämättä tiukasti hihnasta kiinni. Kouluttajilla oli palloja ja muuta kiehtovaa. Lisäksi kentällä oli poikajoukko jalkapalloa potkimassa. Noh, Ottopa päätti ottaa hatkat luotani lelujen luo. Nuorukainen singahti matkoihinsa. Laukkasi onnellisena häntä heiluen kunnes kouluttaja sai sen kiinni. Peesari vei minut koiran luo ja sain ohjeen olla vihainen, murahdella viedessäni pojan takaisin paikoilleen. Tämän jälkeen en tyyppiä sitten saanutkaan enään maahan. Se vain seisoi tai istui, uikutti vastaukseksi. Lopulta kouluttaja sanoi, että anna istua, koira on sellaisessa mielentilassa ettei pysty olemaan maassa. Kentällä oli niin paljon mielenkiintoista toimintaa. Otto uikuttikin lähes koko ajan. Minulle se on outoa, koska Ykki ei ole vastaavaa tehnyt juuri koskaan.

Lopuksi kahvittelimme ja lopulta Ottokin malttoi rauhoittua tuolini viereen pötköttelemään. :D Mutta tosiasia on, että tottistreenejä pitäisi tehdä jatkuvasti ainakin pari-kolme kertaa viikossa. Myönnän olleeni asian suhteen vähän laiska.

Tiistaina sain kuitenkin olla ylpeä oppaastani. Olin Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten Näkyillään-projektin päivätoiminnan vieraana kertomassa opaskoirista. Tilaisuudessa oli toistakymmentä kuulijaa, pääasiassa vanhempaa porukkaa, ja olipa paikalla myös kaksi koiran käyttäjääkin, jotka kiitettävästi täydenteli juttujani. En ole paljoa esitelmiä tai luentoja pitänyt, joten etenin tunteella. Totesinkin olevani aika syvällä opaskoira-asiaa ja siitä oli helppoa puhua. Kerroin miten opaskoiraa haetaan, millaista on olla yhteistyökurssilla, mitä koiran tulee osata, mitä opaskoira on elämässäni muuttanut jne. Yllättävää kyllä reilu puolitoistatuntia juttua tuli juurikaan miettimättä. Hommaa tietystikin helpotti myös hyvät yleisökysymykset. Otto jaksoi hyvin vierelläni, ja sai muutamat rapsutuksetkin.

Keskiviikkona Harmaakuono selvästi ilahtui tajutessaan pääsevänsä minun ja Oton mukaan. Lähdimme tapaamaan perhettä, jossa Ykin veli vietti eläkepäiviään. Teimme melkein puolentoistatunnin lenkin ja koirat saivat juosta aika paljon vapaana. Otto sai labpishepuleita ja Harmaakuono kantoi onnellisena keppejä. Ja mikä parasta perheen luona molemmat saivat yllinkyllin rapsutuksia ja hellyyksiä. Kotiin saapuikin kaksi onnellista ja aika väsynyttä koiraa.

Täällä mökillä Oton hepulit ovat jatkuneet pihapiirissä kirmaillessaan. Pojat kiskovat innokkaina keppiä ja haukku ja murina on melkoinen. Nyt ne tuossa kuorsaa molemmat. Aamulla vielä vapaana kirmailut ja sitten onkin aika taas palata kaupunkiin.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Syystyöt ja relausta mökillä

Viime viikolla sain miniloman, kun keskiviikkona tultiin äidin kanssa tänne mökille. Matkan varrella käytiin kaupassa ja perillä oltiin kipeine selkinemme jo puolilta päivin. Yön olin saanut nukutuksi jotenkuten ja olo ei ihan niin kivulias kuin edellisenä päivänä. Hissukseen ryhdyimme syyspuuhiin, tyhjensimme ruukut ja pesimme ne lammessa. Taukoja pidettiin aika usein kun kumarassa olo oli ikävää selkää ajatellen. Innostuimme tyhjentänään myös sipulikukkapenkistä voikukat ja muut kuolleet kasvit/lehdet, sekä poistamaan kehäkukat ja auringonkukat. Äiti otti kukista siemeniä talteen, saa nähdä lähteekö niistä jotain ens keväänä kasvamaan. Maustoin siikafileen ja tehtiin yhdessä katkarapusalaatti joita nautittiin valkoviinin kera. Ilta sujui rauhallisesti. Neuloin tilaustyönä ollutta tuubihuivia, jonka torstaina jo päättelinkin ennen päivän puuhailun aloittamista. Yöksi selkään äidiltä napakka särkylääke, joka kyllä tehos.

Pestiin mökin ikkunat. Minä pesin puukehykset ja ikkunat äidin toimiessa "pomona". Sain ohjeet aina mistä vielä piti pestä. Oli mukavaa touhuta yhdessä.

Samalla tohinalla pesin tuvan, "keittiön" ja makuusopen ikkunat. Äiti koki suunnatonta turhautumista pskovista kärpäsistä. Ne pirulaiset heräsivät henkiin ja hakeutui tietystikin puhtaalle lasille tarpeilleen. Noh, kärpäsistäkin päästiin ainakin hetkellisesti eroon ja ikkunat pestyiksi.

Avokki oli tilannut halkoja neljä puolentoista heittokuution säkillistä. Ne tuli aamupäivällä ja meitä kumpaakin himotti päästä puuhommiin ikkunan pesun jälkeen. Alunperin oli tarkoitus, että sunnuntaina olisin avokin kanssa laittanut halot liiteriin. Noh, eipä tarvinnut :D Paiskimme vielä torstaina kolme säkillistä halkoja liiteriin ja jos ruuan laittoon ei olisi tarvinnut lähteä olisi se neljäskin säkki mennyt. Pääsääntösesti mä kannoin äidille halkoja liiteriin ja äiti pinos niitä. Kun pino tuli riittävän korkeaksi ettei äiti jaksanut kurottaa, vaihdettiin osia.

Klapien mukana tuli aika paljon syttöksi sopivaa tuohta, puun palasia tms. Niitä pussitettiin 50 litran pusseihin. Urakan jälkeen sai siis vielä kyykkiä maan rajassa :D
Puupinoja tuli kaikenkaikkiaan kolme, kaksi vähän pidempää ja yksi lyhyempi, mutta kaikki aika korkeita. Tässä kaksi pinoistamme :)

Joskus kuuden jälkeen maltoimme lopettaa puuhommat ja valmistaa ruokaa. Paistettiin broilerfilepihvit uunissa, syötiin edellispäiväistä katkarapusalaattia ja pannulla paistettua Halloum-juustoa. Myöhäisiltaa innostuimme viettämään nuotiolla. Lämpimästi päälle ja hyvin tarkeni. Syksyn tuoksuva luonto ja nuotio. Siinä oli hyvä olla ja aika kului siivillä.

Perjantaina äiti teki avokin toivomaa lihakastiketta, ja antoi kastikkeen hautua pitkän tovin meidän laittaessa viimeinen puusäkillinen liiteriin. Mä leivoin omenapiirakan, joka meni heti avokin tultua uuniin. Avokki toi kanelia, joka antoikin piirakkaan ihanan maun. Avokkia odotellessa äiti aloitti saunan lämmityksen.

Katsokaa miten upeat ruskan värit haavassa
Vieläkin paljon tomaatteja ja paprikoita

Lauantaiaamuna kerättiin sato pois. Äiti vei tomaatit ja valmisti niistä vihreä tomaatti-säilykettä. Ite olen käyttänyt paprikoita salaatteihin ja osaa kypsytellyt keittiötasolla. Tuolloin perjantaina avokin saavuttua söimme lihakastiketta ja perunoita. Ennen kymmentä painuimme saunan lämpöön ja pulahdettiinpa äidin kanssa lammessakin. Luulin veden olevan kylmempääkin mitä se oli. Tosin en yritä tässä väittää, että siellä pitkään olisi viihtynyt :D Rennon saunahetken jälkeen keiteltiin vielä teet. Syötiin leivän kanssa avokin tuomaa kylmäsavulohta ja jälkkäriksi omenapiirakkaa.

Lauantaiaamupäivästä veljeni tuli jyrsimen kanssa tarkoituksena avustaa kasvimaan kääntämisessä. Maa oli märähköä ja konekin vähän rikki, joten lopulta avokille tuli lapiointiurakka ja jyrsimen hyöty jäi vähäiseksi.
Äidin kanssa tyhjennettiin tomaatti-paprikalaatikko ja pestiin uuni. Vielä ennen äidin ja veljeni lähtöä syötiin. Sitten me jäimmekin viettelemään rauhallista lauantaita avokin kanssa. Käytiin tunnin kävelylenkillä. Koirat saivat kirmailla vapaana. Otto ei tilaisuutta juurikaan hyödyntänyt vaan käveli perässämme :D Ulkoilun jälkeen illan aikana neuloin pipon. Sunnuntainakaan ei kummia tapahtunut. Tein salaatin ja paistettiin grillissä pihvit, jotka äiti oli leikannut lihasta, josta teki kermaisen lihakastikkeenkin. Ennen ruokaa käytiin reilut kahdeksan kilsaa kävelemässä. Alkumatkasta Otto kulki hitaasti vesilätäköitä kammoksuen. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko, ja välillä molemmat yhtäaikaisesti :D:D Lenkistä tuli hyvä olo ja mieli. Ja puikoille alotin bambusen tiskirätin.

Maanantaina olikin aika palata kaupunkiin ja aloittaa taas arkinen aherrus. Ja nyt taas täällä mökillä rentoutumassa. Grilliin menossa perunanyytti ja lohifile. Illalla sauna ja varmastikin neulomista. Nyt teen kauluria :D:D

tiistai 17. syyskuuta 2013

Nyt ne "suutarin lapsen kengät" ovat todella hukassa :(

Sovin tälle aamua uintitreffit, mutta arvatkaapas pääsinkö? No enpä tietenkään! Harmitus on ollut melkoinen.

Eilen hieroessani asiakasta omassa alaselässä juilahti ikävästi ja kipu hiipi voimistuen hetki hetkeltä koko alaselän alueelle. Illalla jouduin toteamaan mahdottomaksi ajatuksenkin uimisesta. Ei muuta kuin kirjoittamaan viestiä kaverille ja sen jälkeen etsimään asentoa missä kykenisi nukkumaan.

Yöllä särkylääkettä, jonka jälkeen nukuin vähän paremmin. Aamulla ylös todeten kivun olevan läsnä ja suoristautuminen tuntui mahdottomalta. Ajattelin josko vetreytyisin ja pystyisin tekemään päivän työt. Olo kuitenkin selän alueella vain huononi, joten puhelin käteen ja peruuttamaan asiakkaat. Ai miten se sielua raastoikin. Ei muuta kuin tyynyjä polvien alle ja särkylääkettä naamariin. Tuo asento onkin ollut paras tälle päivää. Ei vaan jaksais maata koko päivääkään. Vähän olen yrittänyt verryttää selkää laihoin tuloksin. Avokin tuoma Voltaren kipugeeli hetkeksi toi helpotusta ja sain pakattua huomista mökille lähtöä varten. Saa nähdä tuleeko nyt mökkeilystä vain lepoa, vai päästäänkö äidin kanssa jotain touhuamaan. Mä toivon niin, että kramppi laukeis yhtä nopsaan kuin tulikin, mutta aika näyttää.

Että tältä suutarilta on nyt ne kengät totisesti kadoksissa :( Taidanpa siis palata kuuntelemaan kirjaa ja kohta taas itseäni lääkitä. Pitäkää peukkuja, että tää menee ohi. Viimeks mulla oli vastaavaa kesällä mökillä, onneks meni parissa päivässä ohi, joten jospa nytkin... Taitaa kuitenkin olla aiheellista aloittaa selän lihaksia vahvistavia liikeharjotteita, joten kipujen loputtua kahvakuulailua kehiin.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Oirehtiva neuloosi varma syksyn merkki

Käsityökärpänen on surahtanut voimakkaasti ja neuloosioireet päässeet valloilleen. Pitkin kesää neuloskelin pieniä hetkiä, mutta viimeisimmän käsityöpostauksen jälkeen sain vasta eilen ekan työn valmiiksi, ambituskaulurin. Sen kanssa taas takkusin levennyskerroksilla, niin, että jouduin purkauttamaan kerroksesta 14 aina kerrokseen 8. Lopulta tein kasinkin levennykset uudelleen edelleen mokaillen, mutta mokan onnistuin piilottamaan ja pääsin jatkamaan. Ja kun homma vihdoin alkoi sujumaan neuloosioireisto ryöpsähti valloilleen. Viime sunnuntaina istuin mökin pihassa neulomassa vaille viidestä lähes kasiin. Oli ihanaa istua koirat jaloissa ja kuunnella luonnon ääniä. Ennen kahdeksaa milloin kuvakin on otettu, alkoi itikat häiritä ja ilma viiletä niin paljon, että siirryin pesemään koirat. Iltateen yhteydessä neulominen taas jatkui.

Neule on matkannut pitkin viikkoa mukanani. Mökiltä kotimatkalla, Silmukkasiskomiitissä, Kaisa Jaakkolan luennolla, eilisellä Riksun reissulla puikot esiin, joten eilen sain ambituksen päätellä kaverin kanssa iltaa istuessamme. Ja nyt on jo puikoilla uusi työ: korinpohjaneulekuviolla punainen tuubihuivi, jota minua on pyydetty neulomaan. Keskiviikkona Espoon Menitasta löysin siihen sopivaa lankaa, uusvillaa. Langan paksuus vaihtelee vähän tapaan kuin Novitan Sylviassa, jota ei kait enään valmisteta. Menitasta ostin lankoja toiseenkin tilaustyöhön ja muutoin sainkin ostohaluni hillityksi. Mulla on niin paljon lankoja, ettei niitä pitäisi ostaa. Tänään Wanhassa satamassa olleilla Kädentaitomessuilla itsehillintä petti. Ostin boncholangat ja langat pariinkin kauluriin :D:D Lisäks bambuset 9mm pitkät ja 80 cm kaapelilla olevan pyörön. Itsehillintä piti myös maanantaisessa Vantaan näkövammaisten käsityökerhossa olleessa Novitan lankaesittelyssä. Seiskaveikkaan on tullut uusina väreinä neonkeltainen, neonpinkki jne. Nalle-langoissa oli kaiketikin kivoja syksyvärejä. Esittelyssä näin helmineuleena tehdyn peiton, ja sellainen peitto voisi olla mökille päiväpeitoksi aika kiva. Noh, en osaa helmineuletta, vaikka ystäväni mukaan sen kyllä opin. No ehkä sitten joskus tulevaisuudessa...

Alkuviikosta jännittäessäni Harmaakuonon tilannetta neulominen toimi hyvänä mielen rauhoittajana, joten niin maanantai-iltana kuin tiistainakin otin puikot käsiin aina kun ahdistus painoi päälle. Onneksi uutiset Harmaakuonon suhteen olivat hyviä, neulominenkin saattoi jatkua iloisena tapahtumana eikä ahdistuksen poistajana. Mutta niin se vaan on mitä syksymmäksi mennään sitä enemmän käsityöt innostavat ja tulee aivan uudenlaista inspiraatiota, ja se on ihanaa se. Joten, nyt kun iltatee on nautittu ja suihkussa käyty voinkin istahtaa kuuntelemaan kirjaa ja neulomaan.

torstai 12. syyskuuta 2013

Pelko vaihtui onneksi

Mitä likemmäksi Harmaakuonon kontrollilääkärikäynti tuli sitä enemmän minua pelotti ja ahdisti. Ei auttanut Harmaakuonon selvä tervehtyminen. En halunnut tuudittautua siihen, vaikka en toki olisi halunnut pelätä pahintakaan. Niin kuitenkin taisin tehdä.

Eilinen oli kamala päivä. Sain onneksi tehdyksi asiat mitä pitikin. Olen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kahdessa asettamassa työryhmässä. Toisessa selvitetään opaskoirakorttiin liittyviä asioita ja toisessa keinoja tiedottaa opaskoirista nuorille näkövammaisille. Lisäks Opaskoirakerhon puitteissa lähetin kahteen riihimäkeläiseen hotelliin tarjouspyynnöt. Ensiksi suunnittelimme viikonloppukurssia helmikuun alkuun Hankoon, mutta talvisin kaupunki taitaa olla lähes kuollut ja palvelun tarjoajia ei juurikaan, joten ei hintakilpailua. Pohdimme vaihtoehtoja ja päädyimme kokeilemaan Riihimäkeä. Kaupunki onkin minulle tuttu, koska olen kotoisin sieltä.

Yhdistystöitä tehdessäni takaraivossa vaani pelko ja ahdistus. Toisena hetkenä vakuutin itselleni Harmaakuonon voivan paremmin kuin kaksi viikkoa sitten. On pirteämpi, syylät yms. tavallisen oloisia, iho puhdas, karva sileä, virkeä, energinen... Mökilläkin herra innostui moneen kertaan Oton kanssa riehumaan. Otinkin kameralla videopätkän. Jos kamera olisi ollut aavistuksen alempana, tulos olisi vielä parempi, mutta kyllä siitä selväksi tulee Harmaakuonon jaksaminen ja into. Mutta, jos kuitenkin koira peittää tuskansa... Mitä pidemmälle päivä kului sitä hirveämmäksi oloni muuttui. Onneksi päivän viimeinen asiakas oli ystäväni jolle saattoi vähän oloaan kertoa. Ja ystäväni pääsi yläkertaan koiria "riehuttaan", ja kyllä pojat nauttivatkin :D Avokille murehdin koko illan, ei auttanut järkipuheet Harmaakuonon virkeydestä. Ei edes se miten koiran karva kiilsi avokinkin silmin nähden. Vasta kirjan kuuntelu ja neulominen rauhoitti mielen.

Aamulla pelko palasi ja lähdin kohti opaskoirakoulua vatsa kipeänä iloisesti häntää heiluttava koira mukanani. Hyvin nopeasti lääkärin huoneessa tuli selväksi lääkärin ja kennelpäällikön olevan mykistyneet miten hienosti hoidot oli koiraan tehonneet. Harmaakuono tervehti iloisesti lääkäriä hammastellen leikkiin kutsuen. Kellahti kylelleen tutkittavaksi ja oli niin avoin kuin vaan. Iho ei punottanut, syylät ja muut ihomuutokset näyttivät levollisilta mitä edelliskerralla ei voinut sanoa. Vuotava läiskäkin (kolikon kokoinen) on kuivunut/rupeutunut hyvin, puolen sentin kohta vielä aavistuksen kostea. Harmaakuono ei kuitenkaan pyri sitä enään nuolemaan. Karva kiilsi ja kaikinpuolin koira vaikutti olevansa elämänsä kunnossa. Paino oli noussut uuden ruuan (Orijentin senjorikuivamuona) myötä, mutta lihaksina. Olin painosta vähän (35.8) järkyttynyt, koska Harmaakuono ei ole milloinkaan painanut noin paljoa. Lääkärin mukaan koira näyttää hyvältä, kokeili kyljet joissa ei rasvapatjaa vaan lihaksia :) On kuulemma harvinaista, että tuon ikäinen koira kasvattaa lihaksia, mutta liikunta ja vapaana mökillä touhuaminen tehnyt tehtävänsä. Saimme paljon kiitosta hyvästä koiran hoitamisesta ja puhuimmekin miten tärkeää on hoitaa myös vanhaa koiraa hyvin. Tunnustin pelänneeni tuloamme ja lääkäri pahoitteli pelotelleensa minua. Sanoin, että arvostan rehellistä mahdollisuuksien kerrontaa, ja että mielummin näin kuin ettei puhuisi mitään niistä muistakin vaihtoehdoista, koska joskus ne muut vaihtoehdotkin on kohdattava. Avokki sanoi minulle lähteissäni "Harmaakuonolla heilui häntä pystyssä kävellessämme, että jos puhuvat lopettamisesta, et suostu, koira ei voi olla kipeä." Lääkäri sanoi minulla olevan fiksun miehen ja lähetti terveisiä, ettei Harmaakuonoa vielä viedä minnekään meiltä, että nyt nautitte yhteiselostanne. Ja niin me tehdään. Ollaan niin onnellisia ja helpottuneita. Toki pidetään tosiasiat mielessä, koiralla on ikää paljon ja erinäisiä patteja ympäri kehoa, mutta kaikki ajallaan. Antibiottikuuri lopetettiin, shampoopesut tarvittaessa ja jos tuo rupeutunut läiskä oireilee siihen lääkesalvaa ja jos ei auta, se poistetaan.

Kotiin oli ihana tulla kera hyvien uutisten. Avokista myös paistoi tyytyväisyys ja onnellisuus. Olenkin ollut koko päivän niin positiivisella mielellä ja paljon rennompi ja rauhallisempi. Kyllä taas on todettava kuinka syvä kiintymys koiraan voikaan olla ja miten paljon sen hyvinvointi merkitsee, kuinka sydän pakahtuu rakkaudesta huolen painaessa ja sittemmin ilon pulputtaessa. Saatoin lähteä hyvillä mielin Oton kanssa Silmukkasiskoja treffaan Espoon Menitaan ja sieltä Keravan kirjastoon Kaisa Jaakkolan luentoa kuuntelemaan. Nyt voi onnellisena hetken neuloa ja sitten nukahtaa ilman huolta ja murhetta.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Mökillä rentoutumassa

Jessus miten iso kivi putos tänään sydämeltä. Avokin maanantaiaamuna tiskatessa veden tulo loppui kertarysäytyksellä. Sulaketaulut ja vesivaraaja näytti normaaleilta, kaivossakin kaikki kunnossa. Meillä vesi tulee lähimaatilan kaivon kautta omaan kaivoon, joten josko olisi jokin tilapäinen sähkökatkos tms. Mutta torstai-iltana tullessamme ihmettä ei ollut tapahtunut. Vettä ei tullut edelleenkään. Taas kaikki mahdollinen tarkistettiin ja kyyditsijän mukaan mikään ei näyttänyt olevan vialla. Onneksi ostettiin vettä varalta, joten päätettiin jäädä pariksi päivää. Soitettiin edelliselle omistajalle ja selvis, että sähkö on meidän omaamme, joten maatilan sähköongelmat tai vastaavat ei pitäisi vaikuttaa veden tuloon. Siinä sitten pohdittiin torstai-ilta ja eilinen asiaa milloin kenenkin kanssa. Hienoinen ahdistus oli läsnä koko ajan.

Tuolloin torstaina mulla flunssaolo teki tuloaan ja avokin lämmittäessä takkaa, se vaan savutti. Tuntu todella ettei nyt tule mistään mitään. Oli mentävä ulos raittiiseen ilmaan kunnes hormi alkoi taas kunnolla vetämään. Ateria (kertakäyttölautasilta tapaksia: täytettyjä paprikoita tuorejuustolla, artisokkia, aurinkokuivattuja tomaatteja, minisalameja ja juustoa) oli syötävä parissa osassa savuttamisen takia. No onneksi hyvät yöunet ja seuraava päivä edessä kera upean auringon paisteen. Nuha oli iskenyt täysillä kyntensä minuun, joten avokin raivatessa kasvimaata istuin omenapuiden alla kirjaa lukien. Menin avokin avuksi. Seisoin oksasilppurin edessä ja tungin suppilosta avokin raivaamia oksia silppuriin. Hieno fiilis kun oli homma mitä osasin ja mitä pystyin tekemään näön puuttumisesta huolimatta, ja vieläpä turvallisesti. Reilu tunti siinä vierähti.

Illalla istuimme nuotiolla, vaikka ilma viileni hurjaa vauhtia. Lisättiin aina vaan lisää vaatetta, joten nuotion lämmössä vierähti melkein puolille öin rupatellen. Koirat oli jaloissamme. Harmaakuono järjesti meille jännitystä syömällä kanan paskat mitä avokki omenapuille ja marjapensaille lannotteeksi laittoi. Isot yrjöt sisälle, joten ulkosalla odoteltiin toisia yrppiä, mutta onneksi niitä ei tullut. Otto puolestaan murisi jollekin. Se istui vieressäni katsellen jotain ja murisi matalasti ja hiljaa. Se ei kuulostanut vihaselta, avokki sanoi sitä jopa mielihyvämurinaksi, mutta ehkä se loppujenlopulta kuitenkin oli jotain muuta. Ehkä Otto kuuli tai näki jonkun eläimen liikkeet.

Aamulla istuin näkkäriä syöden avokin häärätessä jo pihalla. Hanan suunnalta kuului kummaa ääntä ja riensin ulos avokkia huutelemaan. Mies saapastelee paikalle ja tunnustaa käyneensä kaivossa painelemassa nappeja, ja kas perkelettä yksi napeista ei ollutkaan alhalla kuten piti. Avasimme hanan ja vettä tuli iloisesti. Heti soittamaan kyytimiehelle, että ei tulekaan hakemaan meitä tänään, vasta maanantaiaamuna. Mökkeily sai siis jatkoa eikä tarvitse nyt murhetta kantaa mistä löytäisimme ammattilaisen korjaajan. Pitäisikö sen olla sähkö- vai putkimies, vai jokin muu... Se on kyllä mielenkiintoista miksi nappi on mennyt pois päältä. Aikasemmin hanasta vesi tuli vähän sykäyksisttäin paineiden vaihtuessa. Nyt vesi valuu tasaisesti. Ilo oli ylimmillään ja mäkin kävin tunnustelemassa kaivoamme, en tosin mennyt aukosta alas.

Toivuttuamme vedentuloilostamme avokki alkoi grilliin vaihtamaan kaasupulloa, koska kaasu oli edellisellä grillauskerralla loppunut. No nyt mies huomaakin vain letkun irronneen ja kaasupullon olevan oudon painavan. Eli, eipäs kaasu ollutkaan lopussa, letku vain pois paikaltaan... Ihmeteltiinkin miten kaasu voisi taas olla loppu. Olipas kiva aloittaa ruuan valmistus (valkosipuliperunoita ja lohta) tietoisena veden riittävyydestä ja grillauksen onnistumisesta. Kun perunat sain uuniin, lohen maustettua ja tehdyksi katkisdipin, päätettiin pulahtaa lampeen. Multa melkein jäi menemättä, pirun kylmää. On ihanaa kun on lähdepohjainen lampi, mutta vähän lämpimämpää vettä kiitos :D:D Saas nähdä uskallanko saunasta pulahtaa vai en. Avokki ruokailun jälkeen (ihana syödä ulkona auringon lämmittäessä, vaikka syyskuukin jo pitkällä) rupes saunan lämmitykseen mun höpötellessä skypessä sään viiletessä hyvää vauhtia. Nyt kirjoitan tätä sisällä koirat jaloissani. Ne innostuivat tänään keskenään vetämään keppiä. Kumpikin vaikuttaa tyytyväiseltä päiväänsä, ja niin olemme mekin. Nyt saunomaan ja rentoutumaan.

torstai 5. syyskuuta 2013

Detox - jalkapohjalaastarit

Monet hyvinvointi-alojen yritykset myyvät detox-tuotteita. On laastareista jalkakylpyihin, yrttiuutteista puhdistaviin teejuomiin jne. Itse kävin viime syksynä kurssilla, jossa ruokavalion avulla ohjattiin kehon puhdistaminen. Puhdistukseen kulutettiin neljä viikkoa. Ihastuin muutamaan kasvisruokareseptiin ja nautiskelen niistä aina silloin tällöin. Olen myös harkinnut, että tekisin syksyn aikana puhdistautumisen ruokavalion avulla uudelleen.

Nykyisin kehoomme kertyy paljon erilaisia vierasaineita ja kemikaaleja, jotka kuormittavat elimistöämme ja kertyvät erityisesti kehon puhdistautumiselimiin munuaisiin ja maksaan. Valitettavasti kuormitukselta on melkeinpä mahdotonta välttyä. Saasteet, ruokien ja juomien lisäaineet, iholla käytettävät keinotekoiset kemikaalit, kodin puhdistusaineet, tupakka, alkoholi ja paljon muuta. Omilla valinnoillamme voimme toki jonkin verran kuormittavuuteen vaikuttaa, jos tiedostamme asian. Kerrotaanko asiasta riittävästi? Saako ihmiset tietoa helposti ja tarpeeksi? Tutkimusten mukaan suomalaiset saavat kehoonsa keskimäärin 350 vierasainetta. Onneksi nykyisin tietoa on enemmän ja erilaisten vieraiden aineiden vaikuttavuutta tutkitaan. Tosin pieni ihminen on usein hämmennyksissään kun tutkimustulos usein kumoaa toisensa. Millaiseen tutkimukseen voit luottaa?

Mistä voit tietää, että keho on ylikuormittunut kuona-aineista? Oireita voi olla mm. vatsaoireet, ihon huono kunto, väsymys, tunkkainen olo, huono verenkierto,, uniongelmat, vastustuskyvyn heikentyminen, erilaiset kivut ja säryt. Elimistön oma puhdistusjärjestelmä ei aina pysty riittävän tehokkaaseen puhdistautumiseen syystä tai toisesta. Tämänpä takia detox-tuotteita suositellaan avuksi.

Ostin messuilta jo aikoja sitten kaksi pakettia Detox - jalkapohjalaastareita ja vihdoinkin ennen Tampereen matkaa päätin kokeilla. Laitoin laastarit kahdeksana iltana jalkoihini. Sanotaan, että ensinmäisien öiden jäljiltä laastarit voi olla tummat/likaisen näköiset, ja kosteat. Kuurin edetessä laastarien väri jää vaaleammaksi. Valitettavasti väristä en pysty sanomaan mitään. Kosteannihkeitä ne oli joka aamu ja yrttityynyt koppuraiset.

Kehon puhdistuessa :
•verenkierto paranee ja aineenvaihdunta vilkastuu (Yöllä pari kertaa kova pissahätä, jaloissa kuumotusta verenkierron vilkastuessa)
•kipu ja säryt helpottuvat (Kuuria alottaessa ei ollut kiputiloja)
•nukut rauhallisemmin ja syvempää unta (Tämän allekirjoitan, nukuin noina öinä todella hyvin. Jos pisuhätä ei olisi tullut, tuskin olisin heräillyt ollenkaan)
•vastustuskyky paranee •turvotus ja nesteen kertyminen vähenevät (Ehkä kuurin aikana, mutta en kokenut vaikutuksen jatkuvan)
•painon hallinta helpottuu (Tällä hetkellä en voi tuota allekirjoittaa, sillä painoni pyrkii ylöspäin. Toki reissun aikana kurkusta meni alas jokunen herkku ja viinilasi)
olet energisempi ja virkeämpi (Kyllä, joo)
Väittämät tai mainoslauseet napattu
www.deodoranttikivi.net -sivulta, josta myös laastareita voi ostaa.

Laastareita voi käyttää myös kivun hoitoon. Laastari annetaan vaikuttaa kipukohdassa 8-12 tuntia, ja laastari tehoa parhaiten yöaikaan ainakin puhdistautumisessa, koska tuolloin lynfakiertomme on vilkkaimmillaan. Laastareita voi käyttää milloin vain, mutta paras hyöty yöllä. "Jalkapohjalaastarien vaikuttavat luontaiset aineet saadaan Aasian luonnosta ja niitä on käytetty perinteisesti vuosituhansia puhdistamaan kehoa ja estämään kehon ennen aikaista rappeutumista. Detox-laastarit ovat japanilaisten tiedemiesten ja lääkärien yhteistyössä 26 vuotta kestäneen tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen tulos. Testattu ihmisillä: The Sanitation Epidemic Prevention Bureau in China" Laastareita voi kokeilla myös selluliitin poistoon, josta minulla ei ole kokemusta mutta sivulla sanotaan: "Yrtti-laastareiden aineosat auttavat tehokkaasti vapauttamaan lymfanesteeseen ja vereen kertyneitä solumyrkkyjä. Solumyrkyt taas erittyvät ihon huokosten kautta ulos ja kerääntyvät laastarityynyyn. Laastarista itsestään ei imeydy minkäänlaisia aineosia elimistöön"

Jalkapohjalaastarin vaikuttavat aineet
Bambuetikka 32,6 % ja Eukalyptusetikka 30,1% - parantaa verenkiertoa, vahvistaa vastustuskykyä, vähentää väsymystä ja kipuja
Yrttijauhe 7,4 % Herba houttuyniae, voikukka, maissi
Kitosaani 6 %, merestä saatavien äyriäisten kuoriainesta. Kitosaani tunnetaan rasvasiepparina, joka sitoo tehokkaasti erilaisia rasvoja. Käytetään yleisesti lääkkeissä, haavasiteissä, leikkausompeleissa ja palovammojen hoidossa. Tappaa bakteereja ja estää niiden kasvun.
Turmaliini 3 %, jolla on verenkiertoa tasapainottava ja puhdistava vaikutus, infrapunalämpöä ja negatiivisia ioneja tuottava ainutlaatuinen maaperän mineraali
C-vitamiini 0,9% - infektioita vastaan, helpottaa raudan imeytymistä
Tuote sisältää pieniä määriä kitosaania."
Jalkapohjalaastareita käytettäessä pyydetään huomioimaan
"Mikäli olet allerginen äyriäisille, olet raskaana tai imetät kysy laastarien käytöstä ensin lääkäriltäsi, ei alle 10-vuotiaille lapsille. Älä käytä rikkoutuneelle iholle, säilytä kuivassa ja viileässä. Raikkaan veden runsas päivittäinen juominen edistää puhdistumista!"

En kokenut laastareita käyttäessäni mitään suurenmoista puhdistautumisen tunnetta. Aineenvaihdunta vilkastui jonkin verran, yöni nukuin hyvin ja olo oli pirteä. Ruokavaliolla tehdystä Detox-kuurista koin hyötyneeni enemmän. Joskus ehkä kokeilen uudelleen kuten ruokavalion avullakin tehtävää detox-kuuria.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Miniloma huipentui blogimiittiin Tampereella

Mukissa sitrusmate-juomaa, joka toivottavasti piristää, sillä univelkaa on minilomalla tainnut kertyä melkoisesti. Sähkömies häärää kuitenkin keittiössä, joten oli pakko aamu-unisuudestaan huolimatta repiä ittensä sängystä ylös. Ja tämä hetkihän on hyvä hyödyntää postaamalla tänne. Takana on mukava miniloma, joka huipentui eiliseen blogimiittiin. Vietimme hauskan päivän, eikä sadekuurokaan lannistanut meitä kannustaessamme Kanelia puolimaratonilta maaliin ja aiemmin istuskellessamme Pyynikin näköalatornin kahvilassa sateessa herkutellen munkkeja ja kahvia(mulla tosin haudutettua teetä ja gluteeiniton mustikkamuffinssi).

Kokoonnuimme Tampereen rautatieasemalla, josta siirryimme Varalaan. Siellä odottelimme Kanelin matkaan lähtöä rupatellen vilkkaasti. Otto keräsi ympärilleen faneja ja sai hellyyksiä joista poika nauttikin täysin siemauksin. Kanelin juostessa me muut kävelimme Pyynikille herkuttelemaan, mutta ei Kanelinkaan tarvinnut jäädä ilman munkkia :D

Varalasta siirryimme ruokailemaan ja jatkamaan rupattelua. Aika kului vauhdilla ja aivan liian nopeaan kotimatka alkoi. Kiitos kaikille mukana olleille ihanasta päivästä!!! Kotiin saapui kaksi väsynyttä mutta tyytyväistä matkalaista. Suurin väsy taisi kuitenkin mulla olla kertyneestä univelasta.

Keskiviikkona lähdin matkaan mieli huolta ja murhetta täynnä. Eipä siis paras mahdollinen olotila matkustaa. Aamulla olin käynyt Harmaakuonon kanssa lääkärissä. Hieroin sitä edellispäivänä ja totesin ettei hotspot ole oikein parantunut ja syylien yms. ihomuutosten kokokin tuntui kasvaneen. LÄÄKÄRIIN, ja onneks menimme. Ihotulehdus ja ihomuutoksia eikä syövän mahdollisuutta voitu sulkea pois. Ajatuskin pahalaatuisesta kasvaimesta ja syöpäsolujen riehunnasta rakkaan koiran kehossa tuntuu hirveältä. Nyt kuitenkin koetetaan saada iho kuntoon, jotta tilanne pystytään paremmin kontrolloimaan. Lääkäri ei kuitenkaan pitänyt takatassussa olevasta läiskästä, joka edelliskerralla näytti hotspotilta, mutta nyt noita pelottavia ajatuksia herättävältä. Läiskä ei ole umpeutunut ja se vuotaa. Joskus pinnalliset pahalaatuiset kasvaimet tekevät niin. Ja ei ollut mielikuvituksen tuotetta kasvaneet syylätkään, joten lääkäri ei halunnut pelotella syövällä, mutta kertoa sen mahdollisuuden. Koira on kuitenkin energinen, iloinen oma itsensä. Ja reissussa ollessani avokin viestit mökiltä on olleet rohkaisevia, vaikka eihän koira kipujaan näytä ja joskus hyvinkin normaalisti käyttäytyvä onkin hyvin sairas. Odotan Harmaakuonoa kovasti tänään kotiin. Lääkäri määräsi ihotulehdukseen vahvan antibiottikuurin, lääkeshampoopesun kolmena päivänä, jonka jälkeen jatketaan kevyemmällä shampoolla neljänä päivänä, korviin lääkitsevää huuhdetta ja tuohon vuotavaan kohtaan kortisonivoidetta paikallisesti, Viakutaania ruokaan laitettavaksi. Huomenna tai keskiviikkona olen eläintenhoitajaan yhteydessä ja viimeistään parin viikon päästä vien koiran lääkärin kontrolliin. Toivotaan parasta, että iho paranee eikä vielä olisi vakavien sairauksien aika, sillä Harmaakuono vaikuttaa vielä energiseltä ja elämänhaluiselta, joten yhteistä aikaa toivoisin vielä olevan. Toki tiedän päivä milloin rakkaasta ystävästä on luovuttava tulevan ja sen sattuvan ja paljon. Nyt mennään kuitenkin viikko kerrallaan ja katsotaan miten meidän käy.

Eipä siis loman aloitukselle paras mahdollinen fiilis. Melkein jo peruin koko reissun, mutta onneksi avokki hätisti matkaan. Tuskaisen junamatkan jälkeen tapasinkin lapsuudenystävän, jonka vieraana vietin pari päivää. Kuulumisia vaihdettiin, käytiin Reipinniemen rantasaunalla saunomassa ja uimassa. Vesi oli vielä uimalämpöistä, mutta ei nyt tietenkään keskikesän veroista. Neljä kertaa kuitenkin saunasta käytiin veden raikkaudesta nauttimassa. Illalla herkuteltiin takoja joihin laitettiin mm. jauhelihaa ja salaattia, juotiin pullo punaviiniä. Otto sai hellyyksiä ja ihanan pitkiä lenkkejä. Torstaina käytiin Pyynikissä munkilla, joten Otolle paikka oli jo eilen tuttu. Sen huomasi lähestyttäessä sen vedosta :D Rentoa ja mukavaa yhdessä oloa, vanhojen äänikuvien kuuntelua...

Perjantaina oli aika jatkaa matkaa Speakeasyn kautta Kangasalle. Ruokailin tuttavan kanssa kuulumisia vilkkaasti vaihtaen. Kivaa oli. Ja seuraavassa kyläpaikassa Otto saikin koiraseuraa kolmikuisesta opaspennusta Hiposta sekä kahdesta vanhemmasta koiruudesta. Hippo ja Otto leikkivät paljon ja sunnuntaiaamuna olivat rättipoikkiväsyneitä. Otto selvästi opetti pennulle "isojen poikien" leikkejä :D Otto nautti hurjasti myös vapaana kirmaamisesta. Otti pihalla melkoisia spurtteja onnellisena laukaten - Hippo perässään. Kyllä maalla on mukavaa :O :D Muuten aika kului saunoen, rauhaisasti iltaa istuen. Lauantaina kävimme Tampereen seudun Opaskoirakerhossa, jossa vieraana liikkumistaidon ohjaaja ja koirankäyttäjät pääsivät peesareiden kanssa pienille harjoituslenkeille. Kerhon jälkeen nautimme herkullisen hirviaterian ja vietimme rauhallisen illan. Ennen saunaa hieroin 8-vuotiaan koiran, jolla jaloissa ongelmaa. Jo yhden hierontakerran jälkeen koira liikkui paremmin. Tyttö selvästi nautti hieronnasta. Köllötteli paikallaan välillä kipupisteisiin osuessani päätä nostellen. Kyllä se vaan tuntuu hienolta kun pystyy koiran oloa helpottamaan ja auttamaan sitä.

Kaikesta huolesta ja murheesta huolimatta vietin mukavan loppuviikon, joten onneksi keskiviikkona istuin junan penkkiin ja matkustin Tampereelle, kiitos teille kaikille, jotka mahdollistitte tämän miniloman. Nyt arki alkakoon!