Huovutettu silkkihuivi, kaitaliina ja riekko

Mukissa valkoista teetä, joka maustettu mansikalla, tähtihedelmällä ja vanilialla. On yksi parhaista iltateestä mitä tiedän. Erityisesti se maistuu kesäaikaan, mutta uppoaa näin talvi-iltanakin. Toinen suosikkini on valkoinen tee, jossa mustikkaa. Tällä hetkellä päivällä maistuu musta mantelilla maustettu tee. On todella täyteläistä ja lämmittävää. Aamulla matshaa ja aineenvaihdunta liikkeelle. Mutta nyt mennään postauksen aiheesta täysin sivuraiteille, tarkoitus on nimittäin esitellä teille huovutustöitäni.

Vaikka huovuttaminen on mukavaa puuhaa, se on vaan jäänyt. Minulla on lipaston vasemman puoleinen kaappi, jossa kaksi hyllyä täynnä huovutusvilloja, sapluunoita, saippuaa jne, joten huovutusvimman iskiessä ei tarvitse ensiksi hankkia materiaaleja ja välineitä. Ehdottomasti haluan kehittää huovutustaitojani. Minua kovasti kiehtoisi silkkiin huovuttaminen. Huivi, jonka tein Ura käsillä -hankkeen kurssilla
marraskuussa 2017 viimeistely (päiden ompelu, silitys ja kuvaus) on vihdoinkin valmis. Ompelun teki pajaohjaajamme ja valokuvauksen Tuula Vehanen.silkkihuivin mitat: 124cm x 71cm. Lehdet huovutettu silkkiin lampaan villasta. Itse en osaa tuollaisia huiveja käyttää, joten laitoin huivin joulun alla myyntiin. Se oli varmasti liian joulun alla. Parissa myyjäistapahtumassa sitä kovasti tutkailtiin ja ihailtiinkin. Huivin hinta on 45 €+postitus. Jos huivi on sinun ota yhteyttä pikimmiten. Huivin tekovaiheista voit lukea yllä olevasta linkistä kuten myös huovutetun kaitaliinan tekovaiheista.

Kaitaliinasta tuli juuri sopiva meidän mökin pöydälle, jossa se on pääsiäisestä jouluun asti ollut ja palaa paikoilleen taas seuraavalla kerralla kun mökille mennään. Kuva pääsiäisaterialtamme, lautasilla lammaspataa.Kaitaliina on saanut paljon positiivista palautetta. Itse pöydän ääressä istuessani ja liinaa tunnustellessani löydän aina epätasaisuuksia joista itseäni soimaan. Oikeasti liina on kuitenkin ensinmmäiseksi isoksi liinaksi hyvin onnistunut. Tässä vielä Tuulan ottamat ns. tuotekuvat liinasta.

Viime huhtikuisella huovutuskurssilla teemana oli kolmiulotteinen huovutus. Tyroksiaihio kaktus oli monen mielestä linnun ja erityisesti riekon näköinen. Innostuin riekko-ajatuksesta. Riekko ei ole oikeassa värissä, mutta sopii koristeeksi vaikkapa ikkunaan. Tästä voisi kenties myös kehittää mobilen tms jolloin lintuja pitäisi olla useampi. Riekon tekovaiheista voit lukea täältä
Siipien helmien ja silmähelmien ompelussa olen käyttänyt apua.

Käsityökuulumisia ja markkinointia voit seurata realiaikaisemmin fb-sivullani
Heidi Koivunen/käsityöt. Tervetuloa tykkäämään ja kenties tekemään löytöjä itsellesi tai lahjaksi.

Vuosi 2019 - se on täällä

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu ja arkeen palattu. Perinteisesti vietimme joulun ja uudenvuoden mökillä kotiutuen loppiaisena. Arjen aherrus tuntui oikeastaan mukavalta aloittaa, joten loma teki tehtävänsä. Facebook-kaverit ovat varmasti huokaisseet helpotuksesta kun en ole siellä markkinoinut käsitöitämme enkä hierontaakaan. Nyt kuitenkin hiljalleen silläkin saralla palataan arkeen, joten koettakaa kestää :)

Ennen joulua vierailin Laululähteen Riikan luona. Söimme ihanaa afrikkalaista arkiruokaa, jonka jälkeen Riikka esitteli minulle Holvin verkkokauppaa. Olen verkkokaupan perustamista harkinnut jo tovin. Kaikki verkkokauppa-sovellukset eivät kuitenkaan toimi ruudunlukuohjelmilla kovinkaan hyvin tai ei ollenkaan. Holvi toimii, vaikkakin joitain huononnuksiakin on tullut. Toivottavasti heillä olisi kuitenkin halua kehittää kauppaansa entistä saavutettavammaksi. Kävimme Riikan kanssa verkkokaupan perustoimintoja läpi ja vaikutelmakseni muodostui, että systeemi on aika kätsy ja myös käytettävä ruudunluvulla. Tuotekuvien lisääminen on asia, josta en tiedä onnistunko toimimaan itsenäisesti vai en. Asiaan on vielä perehdyttävä. Uskon, että verkkokauppa lisää myyntiä niin hierontalahjakorttien kuin käsityötuotteidenkin osalta. Alkaneen vuoden ensinmmäisiä projektejani onkin verkkokaupan perustaminen ja menneen vuoden yrityksen papereiden toimittaminen kirjanpitäjälle. Ja kuin tilauksesta s-postiini tuli viesti, jossa tiedotetaan Ura käsillä-hankkeen verkkokauppakoulutuksesta. Ei epäilystäkään ettenkö hakisi kurssille pääsyä.

Lakisääteinen yrittäjä-eläke on laitettu maksuun. Sivumennen sanottuna järkyttävä summa se pieninkin näin pienyrittäjälle. Aina se vaan kirpaisee, ei voi mitään. Lisäksi uusi satsi vyönahkoja postista haettu. Minulla onkin työlistallani viiden nahkavyön tilaus. Ensi tai seuraavalla viikolla saan seuraavan LovePaws-tassuvahaerän jälleenmyyntiin. Tuote on ollut todella suosittu ja pidetty. Ilo on myydä täysin luonnon raaka-aineista valmistettua kotimaista tuotetta. Otin LovePaws:in myyntiin vuoden 2017 marraskuun alussa enkä ole katunut. Tuotteesta pitäisikin naputella oma esittelypostaus.

Vuosi sitten taisin kirjoittaa tavoittelevani neljänkymmenen luontoretken rajapyykkiä pyöreiden vuosieni kunniaksi. Pyöreitä tuli täytetyksi viime vuonna, mutta retkitavoitteesta jäin hyvin kauas. En suostu vielä antamaan periksi. Kyllähän retkimahdollisuuksia on tultava lisää. Harmillisen hankalaa on vaan löytää kavereita retkeilemään. Aikataulujen yksiin sovittamisongelmiahan ne ovat. Pitäkäähän mulle peukkuja, jotta tämän vuoden aikana retkitilini karttuisi oikein kunnolla, ja että vihdoinkin tulevana kesänä pääsisin äänittämään kuikan huutelun. Joitakin retkisuunnitelmia onkin jo sovittuna. Kirsin kanssa lähdemme Tringan Parikkalan retkelle touko-kesäkuun vaihteessa ja kesäkuun toinen viikko vierähtää Kuusamossa Seikkailuapinoiden järjestämällä luontoviikolla. Molempia retkiä odotan innolla ja samalla halajan lisää retkiä ja luontokokemuksia, joten ilmottaudu jos retkeily kanssani innostaa.

Käytännössä minulla on aina jokin kirja äänikirjana tai pisteillä kesken. Lukemisestani olen täällä kirjoittanut aika vähän, koska en osaa kirjoittaa kunnollisia kirja-arvosteluja. Päätin osallistua tämän vuoden Helmet -lukuhaasteeseen, joka tuo hiukan erilaista lähestymistapaa kirjoihin ja tutustumista kenties kentreihin mitä ei yleensä lue. Haasteessa on jokunen kohta missä on kirjan kansikuva määrittävä tekijä kirjan valinnassa. Eihän minulla ole aavistustakaan kirjojen kansikuvista, koska niitä ei äänikirjoissa kuvailla. Onneksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä missä kysellä ja ystävältäni sain hyvän vinkin ihmiskasvot-kohtaan. Kävinkin jo lainaamassa Teemu Potapoffin Luodinkestävä: Heidi Foxellin tarina. Tällä hetkellä kuuntelussa on Kätilön sisar -niminen kirja ja vuoden ensinmmäisenä kirjana luin Sirpa Tabetin Äidin tyttö, joka oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin esim. Tähkäyö.

Edelleen myös hyvinvointiin liittyvät asiat kiinnostavat ja henk.koht. liikunnan lisääminen, ruokavalion kohennus ja painon pudotus. Ensi torstaille olen sopinut uintitreffit. Uinti on sellainen minkä haluaisin joka viikkoiseksi, mutta eipä yritellä haukata liian isoja paloja ettei joudu pettymään. FitLinen Optimaalisettiä olen edelleen käyttänyt. Etenkin iltaisin otettava Restorate toimii minulla. Levottomat jalat pysyvät hyvin kurissa. Aamudrinkki meinaa välillä jäädä, mutta olen nyt skarpannut asiassa.

Että näillä ajatuksilla ja suunnitelmilla alkaneeseen vuoteen. Yritän olla myös aktiivisempi täällä blogin puolella. Oikein hyvää vuotta 2019 teille kaikille lukioilleni :)

Kolmesti laivalla kymmenen vuorokauden sisällä

Ihan hengästyttää kun katsoo lokakuulta kolmelta ekalta viikolta kalenterimerkintöjään. Ei ihme, että pe 19. päivä saavuttuamme mökille syysloman viettoon istuin pöydän ääressä nauttien takkatulen lämmöstä ja rätinästä. En avannut edes tietokonetta koko iltana, en neulonut silmukan silmukkaa, en pyöritellyt kynttilän kynttilää. Nautin vain hetkestä milloin ei tarvinnut tehdä mitään.

Lokakuun ensinmmäinen viikko alkoi keramiikalla ja hieronta-asiakkailla. Tiistaina hierontojen lisäksi nahkatöiden tekoa rottinkikerhoa unohtamatta. Keskiviikkona asiakkaiden jälkeen kiireellä paperinaruvyyhdin keriminen ennen vaikuttamistoimikunnan kokousta, kokouksessa kranssin päällisen neulomista. Tuolla viikolla neuloin kaiket illat niitä. Torstaina nahkatöitä ja asiakkaita. Perjantaina oli ensinmmäinen kolmesta laivareissusta kymmenen päivän sisään

Lähdimme avustajani Tuulan kanssa Tallinnaan anivarhain. Laivalla nautimme aamupalan, kävelimme satamasta Viruhotellin tuntumaan. Shoppailimme ihanassa teekaupassa ja luontaiskosmetiikkaliikkeessä.

Ostokset tehtyämme lähdimme kohden Laululavaa raitiovaunulla. Jäätyämme eräällä pysäkillä pois kävelymatkaa oli enemmän mitä luulimme. Mikäs se oli kävellessä kun ei satanutkaan. Meillä oli todella tuuria, sillä tuo päivä oli hyvin sateinen. Päästyämme perille alkoikin satamaan ja vettä tuli välillä kaatamalla meidän sisällä tutustuessa Tallinnan käsityömessuihin. Tapahtuma oli kolmessa kerroksessa. Tunnelma oli leppoisa ja jonkin verran tuli ostoksiakin tehtyä. Pitkästä aikaa ostin koruja, hirven luusta tehdyn kaula- ja rannekorut sekä keraamiset lintu-korvikset. Löytyi vielä vähän lisää teetä :D Messuilla oli paljon myös kosmetiikkaa. Yläkerroksessa vietimme matshalatesta ja siemennäkkäristä nauttien taukoa, kävimme istumassa hetken myös hierovassa tuolissa. Löysimme myös hunajaa ja mausteita. Keramiikkaan ostin perhos- ja tassukuviot. Messuilla vierähti lähes kuutisen tuntia. Sae sopivasti taukosi lähtiessämme paluumatkalle. Hyppäsimme bussiin ja jäimme vanhan kaupungin tuntumassa kyydistä pois. Löysimmekin hetimiten houkuttelevan ravintolan Manna la Roosa, jossa nautimme herkulliset ateriat.

Ennen satamaa kävelyä ennätimme tunnelmoimaan keskiaikaiseen ravintolaan Olde Hansaan viinilasillisten verran.Kävellessämme satamaan oli tyyni ja ihmeellisen lämmin ilta. Laivassa todella vähän matkustajia. Siellä me nuokuttiin ravintolan pöydässä. Kotoa olin lähtenyt kuudelta ja Helsingin satamaan palasimme 00.30. Kotiin päästyä ei tarvinnut unta odotella.

Seuraavana päivänä herättyäni ja nautittua aamuteehetkestä pitkään oli aika valmistautua uuteen matkaan. Veimme Oton hoitoon ja lähdimme kohti Turkua ystäväpariskunnan kanssa. Turusta klo 21.00 lähtevään laivaan 23 tunnin risteilylle. Aloitimme risteilyn nauttimalla illallista. Raunon kanssa otimme alkupaloiksi todella herkullista Ruian pallasta, joka vei kielen mennessään. Kaikki otimme pääruoaksi sorsaa. Odotimme jotenkin voimakkaampaa makua ja vielä jälkiruuaksi juustoja. Täydellä vatsalla oli aika siirtyä kuuntelemaan Popedaa, joka laivalla esiintyi. Istuimme paikassa mihin kuuluvuus oli vähän huono. Popeda kyllä oli ihan vedossa ja soitti melkein pari tuntia.

Sunnuntaina nukuimme pitkään, kävimme aamukahvilla/teellä, ostoksilla ja vielä ennen satamaa saapumista seisovassa pöydässä syömässä. Täysin vatsoin junaan ja kotiin. Iltapalaa ei tarvinnut kukaan :D

Maanantaina keramiikan jätin väliin suosiolla, sillä illalla töiden merkeissä sujahti kahdeksaan. Tiistaina asiakkaiden lisäksi päivä vierähti taluttimia valmistaen. Keskiviikkona käynnistyi "kynttilätehdas asiakkaiden lomassa. Kynttilöiden pyörittely jatkui torstaiaamun kotona. Puolen päivän jälkeen siirryin Iirikseen, jossa vietettiin Näkövammaisten Liiton avoimien ovia. Olin käsityöyhdistyksemme pisteellä pyörittelemässä kynttilöitä. Kotiuduttuani asiakkaan jälkeen neuloin kranssin päällisen. Perjantaina kynttilöiden pyörittelyä, kranssien viimeistelyä, taluttimien ompelua, tuotteiden hinnoittelua jne. Päivä oli pitkä ja työteliäs.

Lauantaiaamuna lähdin kotoa ennen kahdeksaa suuntanani Myyrmäki ja Vantaan Hyvinvointi-messut, jossa olimme myymässä käsitöitä Sokkotaito Oy:N Penttilän Kaisan kanssa. Minulla oli myynnissä ensimmäistä kertaa Raunon tekemiä leikkuulautoja, jotka saivatkin todella hyvää palautetta. Messut avautui yleisölle kymmeneltä ja sulkeutui neljältä.Lauantai-iltana en neulonut enkä pyöritellyt kynttilöitä, en tehnyt mitään mainittavaa. Menin aikaisin nukkumaan, sillä se kolmas laivamatka oli vuorossa sunnuntaina.

Vietimmekin leppoisan mukavan päivän viiden naisen voimin. Menomatkalla nautimme prunssin rupatellen niitä näitä. Ehdimmepä kannellekin nauttimaan todella lämpimästä ja upeasta syyspäivästä. Aurinko paistoi lämpimästi. Ei totisesti tuntunut lokakuun puolenn välin säältä. Tallinnassa käppäilimme vanhan kaupungin katuja ihanasta ilmasta nauttien. Takkikin oli pakko riisua, niin lämmin oli. Pysähdyimme - no mitenkäs - tee- ja kahvishoppiin. Ja kukas se taas ostamaan teetä itselleen... Ostin myös valkosipulisuklaata. Vielä ei olla maistettu. Palattuamme laivaa osa teki vähän ostoksia ennen ruokailua. Taasen ruokapöydän ääressä kävi iloinen puheen pulputus :) Kotiin saapui väsynyt, mutta tyytyväinen matkaaja.

Maanantaista perjantaihin olin Ura käsillä -hankkeen solmeilukurssilla. Iltaisin hieronta-asiakkaita ja loppuviikosta olo alkoi rehellisesti olemaan todella väsynyt. Kurssilla solmeilin ympyrän muotoisen pienen maton. Työ tehtiin pääosin kylkiluusolmuin keskeltä alottaen. Kierros kierrokselta työ kasvoi ja langan lisäyksiä oli tehtävä tasaseen tahtiin. Väliin tein kierroksen kaksoistasosolmuja, jonka jälkeen taas kaksi kierrosta kylkiluuta, kierros kaksoistasoa ja lopuksi kaksi kierrosta kylkiluuta. Keskeltä työ jäi vähän löysäksi, mutta työn jälki parani viikon edetessä. Kaksoistasosolmut olisi voinut ehkä aloittaa jo aiemminkin...

Olihan siinä melkoinen liki kolmiviikkoinen. Loma tuli tarpeeseen. Kynttilämateriaalit oli mökillä mukana, mutta en pyöritellyt. Kolme kranssin päällistä sentäs neuloin. Käytin aikaa lintuäänitteiden editoimiseen. Ulkoilimme, saunoimme, kokkailimme jne rentoa tunnelmaa.

Tunnelmia nahkatyökurssiviikolta - Ura käsillä -hanke

On ilo olla taitavan, innostavan ja tarkan ammattitaitoisen opettajan ohjauksessa. Taukoja ei millään malttaisi pitää, vaikka kovin tärkeitä ovat nekin. Viime viikkoisen kurssin teemana oli koiralle taluttimen tekeminen. Keväällä kävin jo ns. jatkokurssin, jolla tehtiin kaulapanta, joten monet työvaiheet olivat minulle tuttuja entuudestaan. Aina kuitenkin oppii uutta ja tekemiseen tulee varmuutta. Ennen kaikkea kurssi osoitti minulle, että uskallan itsenäisestikin ryhtyä nahkatuotteiden valmistukseen. Keväällä itse asiassa heti panta-kurssin jälkeen aloitin kahden pannan tekoa todeden nahkapaskani olevan aivan paska. En saanut myöskään vasaralla suoraan naputeltua niittejä ilman niiden litistymistä, joten halusin nahkapaskan lisäksi tuurnat niittien muodossa pysymiseen.

Kesällä en kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi helteitä syytellen. Talutinta tehdessäni palautui kuitenkin mieleen hyvin eri työvaiheet. Yllätyin miten hyvin esim. reikien teko haarukalla ompelu-uraan onnistui. Ompelussa aloituksen muistin paljon monimutkaisemmaksi mitä se sitten oli. Itse ompelu sujui paljon jouhevammin kevääseen verrattuna.

Jo keväällä minulta tilattiin vyö. Sovittiin tuolloin, että ei ole kiireellinen. Tarkoitus oli vyö tehdä kesällä, mutta sekin jäi. Talutin valmistui hyvissä ajoin ja toin kurssille jo aiemmin tilaamani vyötarvikkeet. Oli hienoa saada valmistaa vyö ohjatusti. Työvaiheethan ovat hyvin samat mitä pannan teossakin. Ommeltavaa toki on paljon vähemmän. Vyökurssi olisi varmasti paikallaan, tulisi varmuutta vöiden tekoon. Toisaalta yritän rohkeasti alkaa valmistamaan niitä jo nyt.


Kurssin aikana keskustelimme myös hinnoittelusta ja siitä miten laadukkaista materiaaleista huolellisesti valmistetut tuotteet maksavat enemmän mitä kuin tehotuotetut tuotteet. Käsityön tekijän on hyvä miettiä haluaako erottua tuotteiden halpuudella, milloin materiaalit eivät välttämättä ole laadukkaita tai tehdystä työstä ei saa korvausta. Vai haluaako erottua laadukkaista materiaaleista ja huolellisesti tehdystä työstä milloin tuote on kalliimpi. On myös tärkeä oppia hinnoittelemaan työnsä ja arvostamaan sitä. On myös mietittävä millaiselle kohderyhmälle tuotteitaan on myymässä. Tämä kaikki on ajatuksia ja tunteitakin herättävää. Haluaisi tehdä oikein, mutta mikä sitten lopulta on oikein?

Keskusteltaessa pantojen, taluttimien ja vöiden hinnoista mainitut hinnat tuntuivat ensiksi korkeilta, mutta enemmän mietittyään ymmärsi jo paremmin. Valmistat hyvälaatuisesta kasviparkitusta nahasta tuotteita. Valitset kestävät soljet, niitit, lukot. Teet työn kokonaan käsityönä, myös ompelun, joka on väkisinkin hidasta tekemistä. Eihän silloin panta, talutin tai vyökään lähde parilla kympillä, jos lähtisi työlle ei jäisi mitään osuutta, jos edes materiaalikulut täysin peittyisi.

Hankevastaava Piia Rossi puhui teoriaosuudessa käsityöyrittäjyydestä ja kävimme mielenkiintoista ja antoisaa keskustelua. Pohdimme mm. milloin toiminta alkaa saamaan yrittäjyyden piirteitä, milloin harrastuksesta tulee työ, säilyykö tekemisen ilo, kestetäänkö mahdolliset painetilanteet jne. Käsityöyrittäjyyshän on paljon myös sesonkeihin painottuvaa. Usein alkuvuosi on hiljainen ja paras myyntiaika on loppuvuodesta. Järkeväähän on tehdä sesonkituotteita valmiiksi jo hyvissä ajoin. Tosin esim. itselläni ei kovin suurta varastointimahdollisuutta ole, koska toimintani on kuitenkin pientä moneen muuhun verrattuna.

Pohdimme myös voiko yrityksen teema olla sellainen mikä ei omistajaa kiinnosta pätkän vertaa. Uskoaksemme ei. On oltava kiinnostus, palo, into aiheeseen, jotta yritys voi menestyä, kehittyä, olla ajan hengessä mukana. Yrittäjyyteen liittyy toki myös kirjalliset työt, mitkä eivät välttämättä niin hauskoja ole, mutta kuuluvat asiaan. Lopuksi Piia kertoili vielä erilaisiin myyjäis- ja markkina-tapahtumiin osallistumisesta, siitä miten myyntipöydän tulee olla siisti, mahdollisen teltan asianmukaisen pystytyksestä jne. Itselleni harmaita hiuksia tuottaa myyntipaikkojen löytyminen. Netin syövereistä niiden etsiminen tuntuu äärimmäisen hitaalta ja kömpelöltä. Tietoa ei vaan oikein ole. Ruudun luvulla etsiminen käy vielä hitaammin. Tähän ongelmaan ei ollut oikeastaan mitään vinkkiä, jaksaa vain etsiä ja löytää. Koska toimintani on pientä rahkeet eivät myöskään riitä kovin suuriin paikkamaksuihin. Ne mitä olen tällä hetkellä löytänyt on hinnaltaan minimissään 160 €. Valitettavasti sellaiset on pakko unohtaa.Etsintä siis jatkukoon.

Myös Näkövammaisten liiton yrittäjyysneuvoja Hanna Karesjoki oli tuttuun tapaan puhumassa meille yrittäjyydestä. Tässä vaiheessa livahdin kotiin hierontatöitä jatkamaan, joten myös Friittalan myymälään tutustuminen jäi osaltani väliin. Siellä tosin viime kevään kurssilla kävinkin.

Toissa lauantaina kirjoitettuani melontapostauksen ryhdyin neulomaan alpakka-langasta kaulaliinaa. Sitä olen nyt neulonut kurssilla ruokatunnit, odotellessani lisäohjeistusta ja tietysti kotona seuratessani iltauutisia tms. Tiistaina kurssipäivän jälkeen jäin vielä syksyn ensinmmäiseen korikerhoon. Oli mukava tavata kerhokaverit ja päästä punomaan koria pitkästä aikaa.

Nahkaisiin kaulapantoihin, jotka keväällä jäi kesken, vaihdettiin niitit ja suoristettiin nimilaatat, laitettiin soljet ja d-lenkit paikoilleen ja tehtiin liimaus ompelua varten. Kurssin viimeisen tunnin tikkasinkin toisen kaulapannan sivua ahkeraan. Ompelu kutkutteli koko perjantai-illan, mutta parin viinilasillisen ja tapasaterian jälkeen en tohtinut ruveta naskalin kanssa heilumaan :D Lauantaiaamuna aamuteen aikaan oli jo kuitenkin "pakko" laittaa puupihdit polvien väliin ja jatkaa ompelua. En pystynyt lopettamaan ennen kuin ensinmmäinen reuna oli ommeltu. Väliin kotitöitä/ruuan laittoa. Ruuan jälkeen jatkoin toisen sauman ompelua parvekkeella upeasta syysillasta nauttien. Hartioita jumitti, keskiselkää kolotti, mutta valmista tuli. :D Loppuillan neuloin :D

Eilen annoin itselleni käsitöistä vapaapäivän, tai oikeammin pakotin itseni siihen, sillä käsien ja hartioiden jumitila oli ja on tuntuva. Kädet ja hartiat saivat kuitenkin työskennellä, sillä lähdimme Marin kanssa melomaan jälleen Vuosaareen. Tällä kerrtaa kulkumme suuntautui Kal-lahden puolelle.

Nyt oli edelliskertaan verrattuna huomattavasti tuulisempaa ja välillä aallot keinuttivat kajakkia. Nautin siitä. Minusta oli jotenkin ihanaa tuntea tuuli ja tuulen vaikutus. Toki myös melonta oli edelliskertaa raskaampaa. Nyt näimme ja kuulimme myös lintuja enemmän. Etenkin valkoposkihanhia lenteli, sukelsipa myös silkkiuikku. Turistiryhmä valokuvasi innolla luodolla olevia lintuja. Mekin meloimme lähemmäksi, mutta huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa.

Siinä meloessani mieleni kovasti askarteli jo keväässä ja kevään linturetkissä, siinä miten kiehtovaa olisi meloa rauhaisasti merellä, joella, järvellä ja äänittää kevätaamussa lintuja :) Voi kun unelmasta tulisi totta. Joka tapauksessa melominen oli jälleen todella mukavaa ja mieleni halajaa edelleen uudestaan kajakkiin.

Pakko on myöntää, että eilisiltana se toinen kaulapanta kummitteli mielessä koko ajan, mutta pidättäydyin ompelun aloittamisesta. En edes neulonut eilen. Rauno hieroi vähän mun käsiä ja äsken tehdessäni hierontatyötä omissa käsissäni tuntemuksia. Nyt lähden kampaajalle rentoutumaan. Ihanaa nähdä Virpiä pitkästä aikaa ja saada hiuksiin kasvivärjäys, leikkaus samalla kuulumisia vaihtaen. Kotiuduttuani en ehkä pysty kaulapannan ompelun kutsua enään vastustamaan.

Huovutus 9.-13.4.2018 - Ura käsillä -hanke

Huhtikuisella huovutuskurssilla teemana oli kolmiulotteinen huovutus. Harjoittelimme aluksi muottien avulla kukan terälehtien neulahuovuttamista. Tavoitteena oli tehdä pieni taulu, jossa monikerroksisia kukkia. Jotkut muoteista olivat haastavia pienien yksityiskohtiensa vuoksi. Aluksi huovutettiin alimmat ja suurimmat terälehdet, jonka jälkeen keskikokoiset ja pienimmät. Kerros kerrokselta ne neulahuovutettiin kiinni huopakankaaseen. Kahden kukan lisäksi innostuin huovuttamaan työhön vielä perhosen. Huovutin tarkoituksella sen niin "matalaksi" alustaltaan, että tulee häilyvä vaikutelma.


Toisena teemana huovutuskurssilla oli huovuttaa muotin päälle. Käytettävissämme oli erilaisia tyroksisia aihioita. Itse valitsin kaktuksena myydyn muodon. Hyvin monelle siitä tuli kuitenkin mieleen lintu ja tarkemmin riekko. Minulle on vaikeaa tehdä täysin mielikuvituksellisissa väreissä ja muodoissa asioita. Jos teen kaktuksen, sen pitäisi olla myös oikean kaktuksen värinen. Tai jos teen tomaatin, omenan tms. sen pitäisi olla oikean näköinen joka suhteessa. Minulla onkin ollut käsitöiden myötä opettelemista, että tekijällä voi olla myös taiteellista lähestymistapaa työhön. Riekkoa tehdessäni minua alkuun häiritsi, että riekosta ei tule väritykseltään oikean näköinen, mutta siitä yli päästyäni sytyin työhön. Lopulta riekko sai helmistä silmät ja siipiinsä koristeita. Valitettavasti kuvaa ei ole vielä täysin viimeistellystä riekosta silkkinauhoineen, josta sen voi laittaa roikkumaan. Avustajani ei ollut kurssin viimesinä päivinä mukana, joten siksi helmivaiheista kuvia ei ole.

Kukka- ja riekkotöiden lisäksi ehdin tekemään toisen taulutyön, jossa kukkien lisäksi jänis. Työstä ei myöskään ole vielä kuvaa. Tauluille on hankinnassa jonkinlaiset kehykset, joten julkaisen ns. tuotekuvat myöhemmin.

Keskiviikkona kurssilla meillä ei ollut laisinkaan pajatyöskentelyä. Aamupäivällä Ura käsillä -hankkeen vastaava luennoin brändäyksestä ja Näkövammaisten Liiton yrittäjäneuvoja puolestaan yritysasioista. Iltapäivällä kävimme Tutustumassa erääseen käsityöliikkeeseen. Torstaina lähdin puolen päivän jälkeen kohden Kemiötä, joten minulta jäi puolitoista kurssipäivää pois. Kahdessa paikassa kun ei voi olla samaan aikaan. :)

Mosaiikki - Ura käsillä -hanke

Helteisen päivän päätteeksi on hyvä hetki istahtaa tietokoneelle kirjoittamaan huhtikuun lopulla olleesta mosaiikkikurssista. Samalla kuulokkeista kuuluu viikon takaisen yön tallenne, jossa peipot ovat erityisen ahkerasti äänessä.

Viime syksyiselle Ura käsillä -hankkeen mosaiikkikurssille en päässyt, joten iloitsin todella kun nyt kevään kurssille mahduin mukaan.

Lapsuudesta muistan mosaiikkitöiden tekoa. Tosin en muista töitä saumatun. Jokunen vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa askarreltiin kuusen malliseen aihioon joulukuusi, joka on jouluisin esillä mökin ruokapöydällä. Oli kiva päästä kurssille kokeilemaan erilaisille pinnoille mosaiikkipalojen kiinnitystä. Aloitimme pannun alusesta. Värien valitseminen on aina vähän haasteellista. Kurssilla oli toki näkeviä kertomassa eri värisävyistä. Myöskin täysin suoraan palojen saaminen oli haastavaa. Annoinkin itselleni vähän anteeksi ja pannun alusesta tuli ehkä aavistuksen moderniin vauhdikkaaseen tyyliin vivahtava työ.

Pannunalusen jälkeen aloitimme hiukan isompaan kehyksöttömään alustaan sommittelun ja liimailun. Huomaan, että pyrin kiinnittämään mosaiikit mahdollisimman lähelle toisiaan enkä pidä isoista rakosista niiden välissä, vaikka joihinkin töihin varmasti sopii myös isommat saumausvälit. Sokeana saumaaminen vielä menee, mutta ylimääräisen laastin poistaminen tuntui hankalalta. Saada ylimääräinen pois ilman, että laastia lähtee myös saumakohdista. Pajaohjaajamme ritva auttoi laastin poistamisessa.

Loppuja kurssilla tekemiäni töitä en saumannut. Ehkä olisin sen tehnyt, jos olisi ollut enemmän aikaa. Jotenkin kuitenkin halusin enemmän käyttää aikaa erilaisiin esineisiin sommitteluun aikaa. Ja kun tein vielä tiivistä jälkeä työt eivät välttämättä edes saumausta kaivanneet.

Kurssin jälkeen mosaiikkityöt olivat avustajallani valokuvattavana. Hänen tyttärensä ihastui niihin ja saikin nimipäivälahjaksi valokuvakehyksen.

Pieni puinen rasia, pannunalunen sekä kukkaruukku löysivät uuden kodin hyvin pian työt laitettuani myyntiin. Ehdottomasti hankalin oli tehdä kukkaruukku, joka on punasävyinen. Saviruukun pinnalla mosaiikkipalaset eivät tahtoneet pysyä. erikeepper ei ollut tarpeeksi tehokasta, vaikka muutoin toimi loistavasti. Mosaiikissa ei siis välttämättä tarvitse käyttää kalliita erikoisliimoja. Lopulta sain punasävyisenkin kukkaruukun valmiiksi. Pienempi vihreäsävyinen ruukku oli huomattavasti helpompi päällystää.

Innostuin mosaiikkitöistä niin paljon, että toukokuun lopulla kävin HobbyPointista ostamassa isohkon kasan erilaisia mosaiikkeja sekä Sinellistä eri kokoisia puurasioita, peilejä ja valokuvakehyksiä. Toin materiaalit tänne mökille. Olen päällystänyt kaksi puurasiaa. Kun ostin mosaiikkeja pyrin valitsemaan sellaisia värejä mitkä sopivat keskenään yhteen. Silti tunnen hienoista jännitystä päällystäessäni mosaiikeilla rasioita. Toimiiko väriyhdistelmä, peittääkö toinen väri toisen, korostuuko liikaa... Voi sitä yksinpuhelua pohdiskellessani kuvioita ja värejä. Sen olen molempien rasioiden kohdalla todennut, että haluan saumata työt. Saumauslaastihan on valkoista. Kurssilla pajassa oli erilaiseja värejä mitä saattoi sekoittaa saumauslaastiin. Ehkäpä haluan kokeilla jotain sellaista. Tässä vaiheessa minulla ei ole rasioista valokuvia, mutta niihin palataan varmasti myöhemmin lomapätkän jälkeen. Lomalla on tarkoitus käyttää aikaa käsitöihin ja saada uusia tuotteita mahdollisimman paljon valmiiksi elokuun Helsingin Taiteiden yössä olevaan myyntitapahtumaan. Ehkäpä joku kysyy "mikä loma se sitten on, jos teet töitä". Toistaiseksi en osaa käsitöiden tekemistä pitää varsinaisena työnäni, vaikka kyllähän se sitä on etenkin yritykseni toimialan laajennuksen jälkeen.

Keraamisia saippua-alustoja, pikareita, kulho, muki ja teepussitassit

Nyt on hyvä hetki lopettaa tämä blogihiljaisuus.
Istun mökillä sohvalla pitkästä aikaa kirjoittamisesta nauttien. Taaskaan blogihiljaisuudelle ei ole erityisempää syytä. Ainoa on, että erinäisistä syistä johtuen kuvien kanssa on ollut viivytyksiä ja huomaan ettei nyt "kone ole käynnistynyt" tajunnanvirtakirjoitteluun. Niin ne ajat vain muuttuvat ja itse siinä mukana. Toivottavasti kuitenkin pysytte mukana. Ja ehkäpä niitä tajunnanvirta-tekstejäkin taas tulee, kunhan pääsen vauhtiin :D Mutta nyt asiaan: keramiikkatöiden esittelyyn :)

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmät, Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n rottinkikerho ja Ura käsillä -hankkeen kurssit ovat jääneet kesätauolle. Keramiikka ja rottinki ovat olleet tauolla jo huhtikuun lopulta lähtien ja viime viikolla myös Ura käsillä-kurssit jäivät kesätauolle.

Eräissä viime joulukuisissa myyjäisissä minulta tultiin kyselemään keraamisia saippua-alusia, joten talven ja kevään keramiikka-kerroilla keskityin alusien valmistamiseen ja kehittelemiseen. Ura käsillä-kurssien vuoksi jouduin olemaan valitettavan monena maanantaina pois keramiikkaryhmästä. Se on enemmän kuin harmi ettei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Kun minulta saippua-alusia tiedusteltiin visioin heti mielessäni, että pisaran muotoinen lautanen olisi täydellinen muotti alusille. Minulla ei ollut heti mahdollisuutta saada pisaralautasta lainaan, joten lähdin kokeilemaan kuusikulmaisella pahvia muottina käyttäen. Tein ensiksi valkoisesta savesta levyn, jonka kaulitsin tasaiseksi. Asetin kuusikulmaisen pahviläpyskän levyn päälle ja leikkasin veitsellä pahvin muodon mukaan. Tämän jälkeen rullailin makkaran, jonka painelin muodon mukaisesti alusen reunoiksi. Lopuksi muutama reikä alustaan. Jälkikäteen ajatellen rei'ät olisi kannattanut tehdä jo ennen reunamakkaran kiinnitystä. Muoto olisi todennäköisesti pysynyt paremmin kohdillaan.

Kun sain toiselta ryhmäläiseltä ns. pisaralautasen lainaan ehdin tekemään kolme saippua-alustaa joista luun valkoinen tuli reunoiltaan liian matalaksi.

Jossain vaiheessa saippua-alustat kyllästyttivät ja päädyin tekemään kulhon käyttäen muottina erään ryhmäläisen puista kulhoa. Kun olin asetellut kaulitsemani levyn muotin päälle painelin sen rauhallisin hitain liikkein muottiin. Ylimääräiset savet leikkasin pois ja viimeistelin reunan. Painelin pienellä koristekiululla, jonka pohjassa tähtikuvio kulhon laitaan painaumia, jotka maalasin. Työ lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella.Ja voi miten kulholle kävi... Pakkasin sen toissa viikolla kassiin viedäkseni sen ostajalle ja kopsautin kulhon kassissa lattiaan ja kulho halkesi :( Onneksi meni vain kahteen osaan, mutta eihän se enään priima ole, vaikka liimaus onnistuisikin.

Ennen joulutaukoa tein valkoisen pikarin ja kevätkauden alettua muotoilin kaksi pikaria lisää. Niistä tuli siniset. Valitettavasti lasitteen väriä pähkäillessäni en muistanut oikein jo aiemmin lasitetun pikarin väriä.

Viime vuoden puolella valmistui tämä korvallinen muki sekä pari teepussialustaa.

Keramiikka jatkuu syyskuun puolessa ja haluaisin edelleen kehittää tuotteeksi saippua-alustaa ja haluaisin oppia lisäksi jotain ihan uutta. Nyt kesän aikana saa vallan muunlaiset käsityöt. Viime päivinä olen neuloskellut sekä päällystänyt puurasioita mosaiikkipaloin. Innostuin asiasta Ura käsillä -hankkeen huhtikuisella mosaiikkikurssilla.