Kädentaitomessutunnelmaa kahden päivän taktiikalla

Kyllä se vaan niin on, että Kädentaitomessut ovat vuoden kohokohtia. Siksi iloitsenkin suuresti, että sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan. Valitettavasti vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa messuperinne katkesi ja messut jäi osaltani käymättä, mutta onneksi tänä vuonna sain Maijan kaverikseni. Vietimmekin antoisat kaksi päivää messutunnelmasta nauttien.
Minulla ei ole mitään kytköksiä postauksessa mainittuihin yrityksiin/taiteilioihin/käsityön tekiöihin! Kirjoitan omieni kokemuksieni ja tuntemuksieni pohjalta.

Lauantaina kiersimme A- ja e-hallit. Sunnuntaille jäi c- ja d-hallit. Saavuimme messuille heti puoli yhdeksän aikoihin. Ostimme rannekkeet ja jätimme takit säilytykseen kärsimättä ruuhkasta. Päästyämme messualueelle lähdimme kiertämää a-hallia kauimmasta päästä. Rauno on innostunut puukäsitöistä ja on tehnytkin leikkuulautoja, joten tutustuimme myös erilaisiin puutyötuotteisiin. Ihastuin puisiin aavistuksen koveriin tarjoiluastioihin missä oli pohjassa matalat rajat, reunoilla puun kuorta. Valitettavasti valmistajaa en enään muista. Sellainen melkein lähti matkaan, mutta hillitsin itseni. Sain hillityksi itseni myös standilla, jossa oli lämpökäsitellystä koivusta tehtyjä pyöreitä ja pyöriviä ihania tarjoiluastioita. Sellainen ihanuus lähti Maijan mukaan. Haimme Maijan varaaman astian seuraavana päivänä ja vielä oli yksi pyöreä pyörivä jäljellä. Silittelin sitä ja lopulta hillitsin edelleen itseni. Jos sellainen joskus vielä vastaan osuu saattaapi käydä toisin.

Eräällä kojulla tutustuimme sukuyrityksen mattoihin, ryijyihin ja poppanoihin. Olivat upeasti valmistettuja. Esim. ryijy oli erittäin tiivis ja ohuehkosta langasta solmittu. Siinä on kyllä solmu jos toinenkin tehty. Ei voi kuin ihailla. Hauska oli myös huomata, että standeilla missä oli makramee-seinävaatteita ja roikkuvia koristeitatöitä tunnustellessa osasi erottaa kylkiluusolmut kaksoistasosolmuista. Taaskaan ei voinut kuin ihailla tekiöiden tasaista jälkeä ja töiden monimutkaisuutta.

Vietimme hyvän tovin Toikan pisteellä kangaspuihin tutustuen. Olimme olleet kahtena edellisenä päivänä Vantaan kudonta-asemalla kutomassa poppanoita, joten kudontamailma kiehtoi. Näimme kudontaboxin, joka on jonkinlainen tietokoneohjelma, joka ohjaa milloin mikäkin viriö aukeaa. Kyselimme ohjelman saavutettavuutta. Ilmeisesti koskaan aiemmin näkövammaiset eivät ole asiaa kyselleet. Liikuntavammaisten puolelta kyselyjä ilmeisesti on tullut. Olisipa kiintoisaa tutustua asiaan enemmän. Toisaalta josko ensiksi kutoisi ihan perinteisin menetelmin. Liittyminen Vantaan kutojiin jäi kyllä parin päivän kokeilumme jälkeen kutkuttamaan. Jos liittyisin olisi luovuttava keramiikasta tai rottingista. Hierontatöitäkin kun tuntuisi tällä hetkellä olevan mukavasti.

Toivoin, että messuilta löytäisin itselleni uudet nahkasormikkaat. Minulla on pieni käsi ja joskus tuntuu sormikkaiden ostaminen sangen vaikealta. Pari vuotta sitten ostin ihanat punaiset poron nahkaiset sormikkaat, mutta keväällä hukkasin toisen mökin pihaan lintuäänityspuuhissa. Nyt sopivia sormikkaita ei löytynyt, mutta nahkakäsineet lampaan nahasta villavuorella. Vielä aivan liian lämpimät, mutta toivottavasti talvi tästä kehittyy hanskoille sopivan kylmäksi.Käsineet on valmistettu Suomessa ja ovat Käsine TM OY:n standilta.

Messuilla oli myös paljon keramiikkaa sekä tiffanylasikoristeita. Kävimme monella aiemmilta vuosilta tutuissa keramiikkastandeilla kuten esim. ihastelemassa keraamisia raastimia, upeita teemukeja, eläinhahmoja, kulhoja jne. Sunnuntaina löysimme keraamikko Paula Ruuttusen teekannut. Standilla oli myös teesihtien pidikkeitä. Standilla ollut nainen muisti minut ja että olen aiemminkin ihastellut heidän tuotteitaan. Teekannun sileys ja muoto teki minuun vaikutuksen. Oli todella lähellä ettei teekannu saanut luotani uuden kodin.

Ihastuin Puusta ja maasta-standilla tähän herkän kauniiseen pieneen keraamiseen kulhoon. Se tuntui käteen just sellaiselta, että se oli "pakko" ostaa. Puusta ja maasta löytyy Kristiinankaupungista ja verkosta www.puustajamaasta.fiBirgitan pajan standilta löysin lapsuuden ystävälleni pienen joulumuistamisen, tämän tyylitellyn enkelin. Tunnustellessani enkeliä minulle tuli heti ystäväni mieleen ja tajusin tässä olevan kaunis joulumuistaminen.Soile Hirsimäen standilla oli mm. tiffanylasitöitä ja ihastuin tähän lintukoristeeseen. Pidin työstä siksikin, että muodot ovat tunnusteltavissa ja tiesin heti kenelle haluan sen antaa, henkilölle johon lintuharrastuksen myötä olen saanut tutustua.

Etukäteen ajattelin, että lankoja en messuilta osta, koska niitä minulla on aivan hirveästi, joten oikeasti en tarvitse lankakerän kerää, mutta kuinkas kävikään. Lauantaina iltapäivään pidin pääni, mutta sitten käteeni osui ihanan tuntuinen lanka ja kysymään "mitäs tämä on" ja kuultuani sen olevan sataprosenttista pellavaa mieleen iskostui "tätähän on kokeiltava". Lappajärvenvärjäämön standilla sain tunnusteltavakseni helmineuleella neulotun käsipyyhkeen ja kangaspuilla kudotun liinan. Kohta jo kyselin langan värejä, joten peli oli menetetty. Lohdullista Maijakin osti :D Kuvan vasemmassa laidassa on tuo heräteostoni sininen pellavalanka. Huomatkaa, ostin myös vyyhdin paperinarua, jonka tarvitsen tilattuun kranssiin.Melkeinpä heti Lappajärven värjäämön jälkeen kuljimme Lankavan standin kohdalle ja APUA: kuulin sanovani "katsotaan olisiko siellä aivan ihanaa Esito lenkkimohair-lankaa". Ja mehän katsottiin ja ostettiin molemmat vyyhdit. Minulla on ollut kerran aiemminkin tätä ihanan pehmeää lankaa. Silloin tein ystäväpariskunnan vauvalle vaunupeiton. Saas nähdä mitä tästä harmaasta ihanuudesta syntyy.Että minulla oli lauantaina iltapäivästä jo kaksi isoa lankavyyhtiä kassissa ja kasvoilla varmastikin onnellisen ihmisen hymy.

Iltapäivästä kiertelimme e-hallissa. Ja kun sain käteeni Adele's Mohair Pellava-Mohair -lankakerän huokasin syvään "voi eiiiii"... Pieni 25 gramman kerä kädelläni lumosi minut. Lanka tuntui niin miellyttävältä ja pehmoiselta. Langan koostumus: 42% Kid Mohair, 30% Pellava, 28% Bambu. Laitoin kerän takaisin koriin ja jatkoimme matkaa. En voinut kysyä värejä enkä hintaakaan. Lanka ei kuitenkaan antanut mielenrauhaa ja vielä kun Maija yllytti sunnuntaina, että mentäisiin uudestaan sitä hypistelemään. Menimme ja rupattelimme tovin lankoja edustaneen naisen kanssa. Hypistelin mallineulepaitaa ja arvatkaapa vain lähtikö tuota ihanuutta seitsemän kerää mun matkaan? LÄHTI ja olihan se hintakin uskallettava kysyä, joka ei ehkä lopulta niin järkky ollutkaan mitä pelkäsin. En myöskään ole aiemmin törmännyt eteläafrikkalaisiin lankoihin. Mariannes mohair -sivulla kerrotaan että ”(….) lanka on ostettu vastuulliselta eteläafrikkalaiselta farmilta jolla on laatusertifikaatti. Lanka on valmistettu kokonaisuudessaan Adele´s mohairin omalla maatilalla joka työllistää n.50 maaseudun naista Port-Elizabethissa. Ostamalla vastuullisesti ja eettisesti tuotettua lankaa tuet eteläafrikkalaisten naisten työllistymistä ja paikallista luontoa. ” Standilla ollut nainen kertoi käyneensä tilalla ja vakuuttuneensa ja siksi oli nyt esittelemässä messuilla lankoja.Onhan se tunnustettava, että sunnuntaina lähti vielä yksi alpakka-lanka matkaan. Muutoin pystyin jättämään langat pöydille ja koreihinsa. Sunnuntaina tuli ehkä jo vähän lankaähkykin. Aivan liian paljon ihania lankoja, ja vielä kun rakastan aitoja kuituja, pehmeyttä, aitoutta, laatua käsi hamuaa ne kalleimmat langat tarkempaan tunnusteluun on itsensä kanssa taistelu jatkuvaa. Joskus on varmasti hyvä ettei niitä kaikkia lankoja näe eikä jokaista ihanuutta ehdi tunnustelemaankaan. Tämä alpakka-pehmoisuus on saksalainen lanka, kerässä 100g ja loppujenlopulta langassa aika vähän alpakkaa: 62% villaa, 23% polyamidia ja 15% alpakkaa.

Olen monena vuonna ostanut äidille messuilta kynttilän. Standi on vaihdellut, mutta aina äiti on todennut "Eihän tätä raski polttaa". Nyt kynttilän ostin Kalevantuli multialaisen yrityksen kojulta. Kynttilät ovat käsin tehtyjä.

Ei messuja ilman Forsmanin isoa teemyymälää. Sellainen löytyi nytkin Tampereelta. Pitihän se käydä teeostoksillakin. Forsmanin vihreä tee, jossa tyrniä on todella hyvän makuinen tee. Olen sitä ostanut aiemminkin. Ostin myös Anti-stress yrttiteetä ja Rauhoittava hetki yrttiteetä. Minusta on mukava iltaisin nautiskella teestä, joka ei piristä. Välillä nukun muutenkin levottomasti ja unen saanti on vaikeaa, yritän iltateeni valita mielummin ilman piristäviä ainesosia.

Lauantaina pidimme vain yhden lyhyehkön tauon kahvilassa hetken istuskellen. Viiteen asti kiertelimme ja olo oli aika ryytynyt. Kävimme ennen Maijalle menoa syömässä pihvipaikassa. Lasillinen punaviiniä ja poron ulkofile kruunasi päivän; kallista, mutta herkullista. Illalla ei unta tarvinnut odotella. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan jälkeen oli aika aloittaa toinen messupäivä.

Kuten aina messuilla oli paljon koruja. Niitä jaksoi lauantaina paremmin tutkailla. Sunnuntaina tuli jo vähän koruähkykin. Ihania lankoja hiplasimme sunnuntaina paljon. Mieleen jäi mm. jakkilanka, josta olisi kiva joskus neuloa jotain. Paljon oli myös kankaita, trikoota, poppanakuteita. Pysähdyimme kojulle, jossa oli sympaattisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä pussukoita. Pussukat oli tehty farkkujen taskuista.Unelmien helmiä -niminen yritys löytyy netistä ja sijaitsee Mäntässä. Ote yrityksen fb-sivuilta: "Unelmien helmiä on toteutunut Unelma, unelma jonka siivet kokeilevat uutta puhuria Mäntän liiketilassa, osoitteessa Länsitorinkatu 11. Myymälämme helminä on paikallisten käsityöläisten kädentaitoja ja pientuotannossa olevien tuottajien elintarvikkeita. Teemme myös brodeerauksia ja asiakkaiden toiveiden mukaan ja yksilöllisyyttä kannattaen. Kierrätys on tuotteissamme yksi tärkeä arvo."

Päivien aikana tutkailimme paljon myös pellava- ja pellavasekoite-pyyheliinoja, mutta täydellistä en löytänyt. Pyyhkeet jäi ostamatta mökille saunatauoille, mutta Otto sai ihan ikioman messutuliaisen Tassupyyhkeen.Otto ei ollut mukana messuhulinassa. Kahden päivän intensiivinen messu-urakka olisi ehkä ollut sille liikaa. Otto sai viettää laatuaikaa Raunon kanssa kotona. Tosin sunnuntain poika oli vahdannut koko päivän ulko-ovea eikä riemusta meinannut tulla loppua kotiutuessani.

Kesällä päällystin puurasioita mosaiikeilla ja rasiat vietiin melkein käsistä, joten tarkoitus on tehdä jossain vaiheessa muutama rasia lisää. Kahta mosaiikkimyymälää C-hallissa ei voinut ohittaa. Mosarte Taidemakasiinin valikoimasta valitsin pussin, jossa mustia erilaisia mosaiikkipalasia sekä pyöreitä sateenkaaren väreissä olevia mosaiikkeja pari pientä pussia. Mosaiikkimyymälästä mukaan tarttui puolipalloja sekä muutamaa eri väriä pienissä matoissa. Enemmänkin teki mieli ostaa, mutta hillitsin itseni.

Kierrettyämme C-hallin istahdimme lounaalle messukeskuksen toisessa kerroksessa olevaan ravintolaan. Ruokana oli keitin perunoita, lihakastiketta, uunilohta, salaattia, kahvia ja teetä. Lounaan jälkeen kävimme hakemassa Maijan ostaman pyöreän tarjottimen ja sortumassa ihaniin eteläafrikkalaisiin lankoihin. Lopuksi kiertelimme D-hallissa ruokapuolta, maistelimme juustoja, suklaata, hamppusnakseja, toffeeta. Ostin hiukan suklaata, karpalomarmeladia ja vadelmatoffeeta.

Olimme saapuneet messuille ennen kymmentä ja neljän jälkeen oli aika lähteä, jotta ehtisin junaan. Kotimatkalla nuokututti, mutta olo oli tyytyväinen. Suuret kiitokset Maijalle opastuksesta ja värien kuvailuista. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan. Ja kiitokset teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Taisi tulla vähän pitkä postaus. Aina ei pitäisi olla ihan näin perusteellinen...

Keraamisia saippua-alustoja, pikareita, kulho, muki ja teepussitassit

Nyt on hyvä hetki lopettaa tämä blogihiljaisuus.
Istun mökillä sohvalla pitkästä aikaa kirjoittamisesta nauttien. Taaskaan blogihiljaisuudelle ei ole erityisempää syytä. Ainoa on, että erinäisistä syistä johtuen kuvien kanssa on ollut viivytyksiä ja huomaan ettei nyt "kone ole käynnistynyt" tajunnanvirtakirjoitteluun. Niin ne ajat vain muuttuvat ja itse siinä mukana. Toivottavasti kuitenkin pysytte mukana. Ja ehkäpä niitä tajunnanvirta-tekstejäkin taas tulee, kunhan pääsen vauhtiin :D Mutta nyt asiaan: keramiikkatöiden esittelyyn :)

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmät, Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n rottinkikerho ja Ura käsillä -hankkeen kurssit ovat jääneet kesätauolle. Keramiikka ja rottinki ovat olleet tauolla jo huhtikuun lopulta lähtien ja viime viikolla myös Ura käsillä-kurssit jäivät kesätauolle.

Eräissä viime joulukuisissa myyjäisissä minulta tultiin kyselemään keraamisia saippua-alusia, joten talven ja kevään keramiikka-kerroilla keskityin alusien valmistamiseen ja kehittelemiseen. Ura käsillä-kurssien vuoksi jouduin olemaan valitettavan monena maanantaina pois keramiikkaryhmästä. Se on enemmän kuin harmi ettei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Kun minulta saippua-alusia tiedusteltiin visioin heti mielessäni, että pisaran muotoinen lautanen olisi täydellinen muotti alusille. Minulla ei ollut heti mahdollisuutta saada pisaralautasta lainaan, joten lähdin kokeilemaan kuusikulmaisella pahvia muottina käyttäen. Tein ensiksi valkoisesta savesta levyn, jonka kaulitsin tasaiseksi. Asetin kuusikulmaisen pahviläpyskän levyn päälle ja leikkasin veitsellä pahvin muodon mukaan. Tämän jälkeen rullailin makkaran, jonka painelin muodon mukaisesti alusen reunoiksi. Lopuksi muutama reikä alustaan. Jälkikäteen ajatellen rei'ät olisi kannattanut tehdä jo ennen reunamakkaran kiinnitystä. Muoto olisi todennäköisesti pysynyt paremmin kohdillaan.

Kun sain toiselta ryhmäläiseltä ns. pisaralautasen lainaan ehdin tekemään kolme saippua-alustaa joista luun valkoinen tuli reunoiltaan liian matalaksi.

Jossain vaiheessa saippua-alustat kyllästyttivät ja päädyin tekemään kulhon käyttäen muottina erään ryhmäläisen puista kulhoa. Kun olin asetellut kaulitsemani levyn muotin päälle painelin sen rauhallisin hitain liikkein muottiin. Ylimääräiset savet leikkasin pois ja viimeistelin reunan. Painelin pienellä koristekiululla, jonka pohjassa tähtikuvio kulhon laitaan painaumia, jotka maalasin. Työ lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella.Ja voi miten kulholle kävi... Pakkasin sen toissa viikolla kassiin viedäkseni sen ostajalle ja kopsautin kulhon kassissa lattiaan ja kulho halkesi :( Onneksi meni vain kahteen osaan, mutta eihän se enään priima ole, vaikka liimaus onnistuisikin.

Ennen joulutaukoa tein valkoisen pikarin ja kevätkauden alettua muotoilin kaksi pikaria lisää. Niistä tuli siniset. Valitettavasti lasitteen väriä pähkäillessäni en muistanut oikein jo aiemmin lasitetun pikarin väriä.

Viime vuoden puolella valmistui tämä korvallinen muki sekä pari teepussialustaa.

Keramiikka jatkuu syyskuun puolessa ja haluaisin edelleen kehittää tuotteeksi saippua-alustaa ja haluaisin oppia lisäksi jotain ihan uutta. Nyt kesän aikana saa vallan muunlaiset käsityöt. Viime päivinä olen neuloskellut sekä päällystänyt puurasioita mosaiikkipaloin. Innostuin asiasta Ura käsillä -hankkeen huhtikuisella mosaiikkikurssilla.

Luonnosta -keramiikkanäyttely Galleria Art Kaarisillassa 7.-19.11.2017

Enpä olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että meikäläinen tekee teoksia näyttelyyn tai että osallistun näyttelyn avajaisiin missä myös itseni tekemiä teoksia on esillä. Alkukeväästä vain heittäydyin tekemään keraamisia teoksia minulle luonnossa merkityksellisistä asioista. Koko näyttely tuntui kaukaiselta enkä ymmärtänyt miten hieno ja iso asia se on.

Viikko sitten se kuitenkin iski tajuntaani, että meillä on todella näyttely ja ymmärtääkseni myös hyvällä paikalla Sanoma-talossa. Ohjaajamme puhui avajaisista ja minä melkeinpä hätkähdin tajuamaan, että osallistumme myös niihin. Saimme sähköisen kutsun jaettavaksi. Kutsussa on kuva minun tekemästäni siilestä. Lisäksi tänään saimme paperisia kutsukortteja avajaisiin. Huih... On tämä vaan aika jännää.

Teokset ovat Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmiin osallistuneiden henkilöiden tekemiä töitä. Näyttelyssä on lähemmäksi parinkymmenen näkövammaisen keramiikan harrastajan töitä esillä. Itsekään en ole juurikaan päässyt katsomaan millaisia teoksia muut ovat tehneet. Viimeistään avajaisissa on aikaa tunnustella mitä kaikkea luonto on ryhmissämme synnyttänyt.

Näyttelyn ajankohta on 7.-19.11. ja avajaiset ovat 7.11. klo 17-19. Galleria avoinna: TI-PE 11-18 ja LA-SU 12-16. Tervetuloa näyttelyymme :)
Gallerian osoite on elinaukio 2 (Sanomatalo 1. kerros).

Keramiikkaa esittelyssä

Nyt päättyy blogihiljaisuus, joka on kestänyt ennätyksellisen kauan, lähes kaksi kuukautta!

Tältä keväältä on keramiikka-ryhmien kokoontumiset ohitse. Syyskuun loppupuolella jatketaan. Tosin minun on pakko pohtia jatkanko edelleen sekä keramiikassa että rottinkikerhossa, vai jätänkö toisen pois. Valinta tulee olemaan hirvittävän vaikea ja lopulta päätän jatkaa molemmissa kodin täyttyessä koreista ja keramiikkaesineistä. Nyt on kuitenkin aika esitellä syys- ja kevätkauden töitä. Jos joku työ herättää kiinnostuksesi ja haluaisit sen itsellesi, ota rohkeasti yhteyttä. Osa näistä on nimittäin myytävänä ja jos se mikä herätti kiinnostuksesi ei ole myynnissä, otan tilauksia vastaan. En kuitenkaan tässä tekstissä lähde esittelemään hintoineen tuotteita, ne saa kysymällä.

Monesti jos minulla ei ole ideaa mitä tekisin käsissäni syntyy nipistelytekniikalla pikareita. Nämä neljä pikku pikaria ovat herättäneet ihastusta ja söpöstystä ihmisten keskuudessa. Ovat ehkä juomapikareiksi aavistuksen pieniä, mutta esim. eteerisien öljyjen käyttöön soveltuvia pikareita. Pikareita kirjoitushetkellä on kolme jäljellä.

Mukeja en ole tehnyt pitkiin aikoihin. Kuvassa olevat mukit on tehty joko viime syksynä ensinmmäisillä kerroilla tai jo keväällä 2016, mutta tulleet lasituspoltosta vasta syksyllä. Haluan saada mukista aina mahdollisimman sileän ja suoran. Joskus olen varmasti aivan liian nipo tasaisuudesta tms. Kyllähän käsin tehdyssä saa ja pitääkin olla käden jälki eikä tehdasmuotin sileyttä :D

Alkusyksystä käytin ahkerasti mustaa savea, jota edelliskeväältä oli jäänyt. Uutena savena otin käyttöön saksalaisen punasaven. Tässä vielä ns äijäkorusarja ja muita riipuksia. , jotka on tehty mustasta savesta ja jotka ovat laitettu mustiin nahkanauhoihin kuvaamisen jälkeen.

Mustasta savesta vielä tämäkin pieni kukanterälehtimalja :) Sopii kynttilälle tai ihan vaan koristeeksi. Sivussa ei reikiä ole, joten tuikut ehkä vähän hukkuvat maljan sisään.

Loppusyksyn työt tein saksalaisesta punasavesta. Eräänä maanantaina etsin inspiraatiota ja lopulta päädyin tekemään lautasen pitsireunuksella. Lautanen on tehty muottia käyttäen. Ensiksi kaulin sopivan kokoisen ja paksuisen levyn, jonka nostin lautasen päälle ja painelin varovaisesti levyn muottiin kiinni. Tämän jälkeen ylimääräiset pois, reunojen siistiminen. Reunat siistittiin myös ulkopinnalta kun lautanen on poistettu muotistaan. Pitsiliinalla painelin kuviota reunaan vielä lautasen ollessa muotissaan. Työ on lasitettu kevät-lasitteella, mutta sen vähyyden vuoksi lautasesta tulikin ruskeasävyinen.

Eräällä ryhmäläisellä oli mukanaan pisaran muotoinen matala lautanen. Ihastuin pisaraan täysin ja lainasin astiaa muotiksi. Tein neljä pisaralautasta saksalaisesta punasavesta ja yhden ehdin saamaan lasituspoltosta ennen joulua.Kuvat samasta pisarasta salamalla ja ilman. Ja tässä tämän vuoden puolella lasituksesta tulleet pisaralautaset.Yksi neljästä pisaralautasesta on löytänyt kodin.

Syksyllä aiemmin tekemäni perhos- ja piparitassit menivät samantein kaupaksi. Koska perhosien tekeminen oli mukavaa tein niitä vielä kuuden satsin lasittaen ne kevät-lasitteella. Neljä niistä varattiin hetimiten ja varaaja tassit nähdessään halusikin kaikki kuusi.

Tähdet on valmistettu samalla tapaa kuin tassitkin. Sopivat kynttilän alusiksi loistavasti. Ensiksi kaulin ison levyn tasaiseksi, jonka jälkeen isolla piparkakkutähtimuotilla painelin levyyn tähden ääriviivat leikkautuen muotoonsa. Tähteä kaulin hyvin kevyesti hiukan isommaksi ja nostelin kevein sormin reunat tähdelle.

Kannellisien purkkien ja rasioiden tekemisessä aina vähän jännittää kutistuuko savi poltoissa saman verran kansi ja suuaukko. Siksipä savea ei saa päästää kuivumaan ennen kuin molemmat ovat valmiina. Tähän purnukkaan onnistuin tekemään sopivan kannen, joka pysyy myös hyvin paikoillaan.



Sinimusta uunivuoka on myöskin tehty saksalaisesta punasavesta ja lasitettu Lugano-nimisellä lasitteella. Vuoka on tehty levytystekniikalla muoviastiaa muottina käyttäen.

valkoinen 0.5 samotin kivitavarasavesta tehty iso vaahteranlehti syksyn väreissä. Lautanen maalattu sormin kosteaan saveen. Työ on lasitettu läpinäkyvällä lasitteella. Työssä Sormimaalauksen jäljet näkyvät. Työ on valmistunut maaliskuussa 2017 ja se tulee olemaan esillä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu Ry:n keramiikkaryhmämme näyttelyssä Art Kaarisilta -galleriassa marraskuussa 2017. Näyttelyn teemana on luonto. Vaahteralautasen lisäksi minulta näyttelyssä tulee olemaan ainakin siili ja palokärki joista ei ole vielä kuvia.

Eri savia voi myös yhdistää. Halusin kokeilla nerikomi-tekniikkaa, jossa kahta eri savea yhdistetään. Ensiksi molemmat vaivataan hyvin, jonka jälkeen möykyt vaivataan yhteen siten, että sekottuvat toisiinsa. Minulla oli käytössä valkoista kivitavarasavea sekä mustaa hiukan karkeampaa savea. Tein levytystekniikalla lautasen.Yhdistettyä savea jäi yli, joten taiteilin koristenappeja, jotka lautasen tapaan ovat lasitettu läpinäkyvällä lasitteella.Koska savea riitti aina vaan syntyi pari riipustakin. Kuvat otettu riipuksien molemmilta puolilta.

Kevään aikana valmistui vielä kaksi koruriipusta. Valitettavasti leppäkerttua muistuttavassa riipuksessa musta väri täplistä levisi keltaiseenkin osaan ja jättää tuhruisen vaikutelman. Sellaista se vaan on, että sokkona ei aina värien kanssa tule niin täydellistä kuin haluaisi. Molemmissa koruissa ne on maalattu sormin ja lasitettu läpinäkyvällä lasitteella.