Kevät saapuu ja luonto herää

Lauhan talven jälkeen olemme keväässä. Keväiseltä on tuntunut jo pidempään aika-ajoin, mutta todellisesta kevään tulosta kertonee muuttolintujen paluu. Kuukausi sitten kirjoiteltiin ensinmmäisistä kiuru-havainnoista. Nyt kirjoitellaan peipoista. Itse en ole vielä peippoa kuullut, mutta siinä myös yksi lintu, jonka ensiliverrys kevääseen saa mielen iloiseksi.

Vietimme viime viikonlopun mökillä. Heti pihapiiriin päästyämme kuulimme mustarastaan upean huiluttelun. Täällä kaupungissa olen kuullut sitä aikaisempaa vähemmän, joten sydämessä todella läikähti lämpimästi. Illan mittaan kuulimme myös laulujoutsenien töräytyksiä. Koettipa avokki vihellellä varpuspöllöllekin, mutta vastausta ei tullut.

Perjantai oli sateinen päivä. Aika kului kuitenkin mukavasti avokin nikkaroidessa säilytyslaatikon korkeammaksi minun kokatessa mustaherukkapiiraan ja jauhelihakastikkeen. Illalla tein vielä valmiiksi poro-leipäjuustosalaatin. Saunoimme ja vietimme rennon illan.

Lauantaina saimme Sarin vieraaksemme. Hänen kanssaan vietimme oikein mukavan ja leppoisan päivän. Ennen kävelylle lähtöä joimme teet ja maistelimme mustaherukkapiirasta. Kävelyllä kiersimme ns. ympyrälenkin liukkaudesta huolimatta. Meillä oli mukana kolme koiraa, sillä Sarilla niitä on kaksi. Sari kertoi meille sonnihirven isoista jäljistä. Löytyipä hetkeä myöhemmin ilmeisesti jonkin metsäkanalinnun jäljetkin. Kuvassa myös Oton tassukuviot :D

Meillä oli mukana myös digisanelin ja parapoloidi. Valitettavasti nauhoitteet epäonnistuivat yhtä lukuun ottamatta. Saimme töyhtötiaisen piipitystä, mutta esim. käpytikan ruokailut katosivat jonnekin. Käpytikka-havaintoja teimme reitin aikana useampiakin. Myös tiaisten iloiset säkeet siivittivät menoamme.

Reippailun jälkeen istahdimme mökin pihapiiriin nauttimaan nuotion lämmöstä ja kevään äänistä. Kuulimme palokärjen rummutusta ja lentohuutoa :) Keltasirkku aloitteli lauluaan ja kuuluipa pellon laidasta töyhtöhyypän naukaisu. Sari näki siellä myös vaalean linnun, joka ilmeisesti oli pulmunen. Hän kuuli pellon vierellä ollessaan kauempaa teerien soidinmenoja.

Hiljalleen alkoi nälkä hivuttautumaan tietoisuuteen, joten istahdimme pöytään nauttimaan salaatista, tattari-hapannapeista ja satsikista.Rento rupattelu jatkui. Kiitokset Sarille onnistuneesta ja mukavasta päivästä.

Sunnuntaina ei aurinko paistanutkaan. Maahan oli satanut räntäloskaa sulattaen upeasti pihapiirin jäätikköä. Yritin urheasti saada keltasirkun säkeitä tallennettua, mutta hiljaahan se silloin oli. Vähän ennen lähtöämme olin kuulevinani hyvin kaukaa kurjen kajautuksen.

Kevät on ihanaa aikaa. Auringon lämmittävät säteet, sulavan lumen tuoksu, lintujen paluu... Mä tunnen niin elävän.

Alkukuun retkeilyt

Vietimme maaliskuun kaksi ensinmmäistä viikonloppua kaupungissa ja viikonlopuista muodostuikin toiminnan täyteisiä. Kuun ensinmmäinen viikonloppu alkoi visiitillä kirkkonummelaiselle tallille, jonne menin tuttavan pyynnöstä tallentamaan hänelle hevosen heinän syöntiä sekä askellusta. Räntää räimi taivaan täydeltä, mutta tallennukset saatiin tehdyksi. Tallilla hevosten tuoksua tuoksutellessani iski kaipaus ratsastamaan. Minun tehdessä tallennuksia Otto pääsi kirmailemaan opaskollekansa Patun kanssa. Olivat kuulemma loikkineet ojien yli onnellisina koirina.

Lauantaina tapasin pitkästä aikaa Silmukkasiskot Wanhassa satamassa Kädentaito-messuilla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kierrellä messustandeja ja tulihan sitä vähän shopattuakin :)

Mukavan messupäivän jälkeen kiiruhdin kotiin kokkaamaan kasvissosekeittoa kera pororouheen sekä jälkkäriksi pannukakkua kera äidin vadelmahillon. Ystävämme ratkoi tietokoneongelman. Pistenäyttö ei käynnistynyt vaantuli ilmoitus jonkinlaisesta usb-ongelmasta. Onneksi Kalle sai ongelman ratkottua ja pistenäyttö toimii taas.

Avokin ja Kallen jäädessä nauttimaan parit oluet lähdimme Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Suuntasimme Sipoonkorven länsilaitamille. Pysähdyimme useammassa kohden kuulostelemaan. Kuulimme liikenteen kohinaa, mutta kolmannella pysähdyksellä korviime kantautui lehtopöllön huhuilu. Innostuimme valtavasti. Vilu unohtui täysin. Siinä tallennuksia tehdessämme edestämme loikki pari metsäjänistä, joten Oton hienoinen levottomuuden syykin selvisi.Olimme niin innoissamme, että emme muistaneet juoda mukaan otettua teetä ja syödä tekemääni pannaria.

Sunnuntaiaamuna kello soi 6.20 ja ennen seitsemää olin valmiina lähtöön. Minä, joka aina väittää olevansa iltaihminen ja aamun torkkuja. Tarpeeksi kiintoisaa kun on luvassa, Heidi nousee reippaasti touhuamaan. Aamuinen retkemme suuntautui Rekolanmetsään. Pakkasaamu, pilvistä ja hirmuinen intomme. Heti pysäköityämme auton kuulimme käpytikan kiihkeää ääntelyä. Lähestyimme ääntä päästen puun alle missä käpytikka oli. Saimme loistavan tallennuksen. Aamuinen lintukonsertti sai hyvälle tuulelle. Tiaiset heläyttelivät iloisesti, mustarastaat varoittelivat, pikkuvarpuset sirkuttivat ja Keravanjoki solisi kevättä enteillen. Sääkin selkeni ja autoa lähestyessämme saimme nauttia auringosta.

Parin tunnin reippailun jälkeen hurautimme Kuusijärvelle. Istahdimme kahvilaan nauttimaan teet/kahvit kera suolapalan Oton ottaessa ansaitsemansa torkut. Poika opasteli reippaasti ja hienosti koko aamun.

Kuusijärvellä emme tallennuksia saaneet, mutta nautimme ihanasta aurinkoisesta kevättalven aamusta. Kiertelimme lähes tunnin verran lintuja kuunnellen, tuntien auringon säteet kasvoillamme.

Kotiin palasin ennen yhtätoista kovin onnellisena ja vähän nälkäisenäkin. Edellispäiväinen kasvissosekeitto kera pororouheen maistui ja lintutallennteiden editointi sujui jouhevasti.

Sää suosi myös toisena viikonloppuna. Perjantaina käytyämme avokin kanssa hieronnassa, lähdin Nuuksioon. Tapasin Haltialan pääovilla opaskoirapennun hoitoperheläisen, jonka kanssa lähdimme reippailemaan. Reitillemme osui paljon jyrkähköjä mäkiä joita nuoskalumessa tarpoessa sai tehdä töitä jaloillaan päästäkseen eteenpäin. Otto opasteli mallikkaasti. Toki märimmissä kohdin poika kyllä ilmaisi inhoavansa joutumista märkyyteen. Reilu pari tuntia sujahti auringon laskiessa sulavan lumen tuoksuja tuoksutellessa. Kilometrejä taittui arviolta 8.4.

Lauantaina vietin muutaman tunnin Naisten olohuone-nimisessä tapahtumassa, jossa olin hieromassa lyhyitä niska-hhartiaseudun hierontoja. Tapahtumassa tunnelma oli leppoisan rento. Töiden jälkeen olikin aika valmistautua Tringan pöllöretkelle. Retkellä kiertelimme bussilla Sipoonkorven ja Pornaisten pöllöalueita. Retken saldona hyvin kaukaa kuulunut varpuspöllö sekä myöskin kaukana huhuillut lehtopöllö. Sää oli todella kirkas, täysi kuu kumotti tunnelmaa luoden. Otto opasteli alkuun reippaasti bussista ulos ja takaisin. Kertojen toistuessa alkoi hienoinen vetäminen ja haahuaminen.

Sunnuntaina matkasin erään toisen hoitopentuäipän kanssa Uutelan lenkkipoluille. Yöllinen pikkupakkanen oli saanut kaikkialle hirmuisen liukkaat tiet. Jouduimme tallustelemaan kovin varovaisesti, joten vauhti ei päätä huimannut. Sää oli pilvinen ja vähän tuulinenkin. Retkemme lopuksi istahdimme kaatuneelle puunrungolle juomaan teetä. Kotona bataatti-porkkanakasvissosekeittoa ja broilerinnuijapaloja, ja aika pian ruuan jälkeen oli aika uuden reippailun. Lähdimme vielä Siljan kanssa omatoimiselle pöllöretkelle. Kävelimme puolisentoista tuntia Sipoonkorven länsilaitamilla välillä pysähdellen kuuntelemaan kuuluisiko pöllöjen ääntä. Ei kuulunut. Luonto oli hyvin hiljaa. Tuuli päivästä vähän tyyntynyt ja pilviverhokin repeili. Emme malttaneet vielä palata kotiin, joten ajoimme toiselle parkkipaikalle kuulostelemaan ja nauttimaan iltateetä. Pöllöt pysyivät edelleen hiljaa, mutta meillä oli silti hyvä olla iltareippailusta ja luonnossa liikkumisesta.

Päivän kooste 27.1.2017 - talvinen luonto

Kun kalenteria katsoo, talvessa ollaan. Siltä ei kuitenkaan välttämättä ole viime viikkoina sään puolesta tuntunut. Minulle on tullut maaliskuinen olo, vaikka tammi-helmikuuta on vasta elelty.

Vietimme tammikuun viimeisen viikonlopun mökillä torstaista sunnuntaihin. Saunoimme kahdesti, ruuaksi kokkasimme Tacokuoriloita jauhelihatäytteellä, kanasalaattia ja kinkkukiusausta. Viikonlopun aikana en juurikaan neulonut. Iltaisin kömmin ajoissa nukkumaan.

Olihan se mökille otettava uusi mikrofoni nauhureineen mukaan. Pihapiirissä kulkiessamme vain tiaiset ääntelivät hetkittäin. Harkitsin laittaisinko mikrofonin ja nauhurin ulos nauhoittamaan. Kiinnitin pyykkinaruun ja onneksi kiinnitin, sillä saimme monta upeaa otosta. En ole tiennytkään, että palokärjellä on kahdenlaista lentohuutelua, mutta nyt opin senkin. Käpytikka ponnekkaasti tiuskahteli, palokärki huutelun lisäksi rummutteli, korppikrookkui, tiaiset käyttelivät ääntään monipuolisesti.

Syötyämme avokki kuunteli vanhoja luontoiltoja minun leikatessa lintunauhoitteita. Lopuksi tein arkistoiduista pätkistä päivän koosteen. Sen kuunteluun tarvitset kymmenisen minuuttia aikaa. Kannattaa kuunnella, sillä uusi mikrofoni on loisto kapine :) Kommentit ovat tervetulleita.

Lauantaina kävimme kävelemässä. Oli järjettömän liukasta, joten kuljimme piannarta ja peltoja pitkin. Sää oli harmaa, mutta tavattoman lauha. Luonto oli kovin hiljainen. Avokki kuuli jostain kauempaa punatulkun laulun.

Suunnittelin ulkoiluttavani mikrofonia saunan jälkeen pöllöjen toivossa, mutta väsymys voitti. Toisaalta myös tuuli oli virinnyt ja käsittääkseni pöllöt huhuilevat parhaiten tyynessä säässä. Vai onko niin, että silloin sen kuulee parhaiten? Toivottavasti kevättalven pöllöretkillä pääsen kuulemaan pöllöjä. Odotukset ovat ainakin kovat.

Retkeilyä Hunsalan maisemissa

Lokakuun toisena lauantaina matkasimme avokin ja Oton kanssa Hunsalaan Sarin vieraaksi. Edellisestä tapaamisestamme oli sujahtanut jokunen vuosi, joten Saria oli ihana nähdä! Olimme sopineet etukäteen retkeilystä, joten lähdimme nauttimaan kauniista syyspäivästä. Aurinko paistoi pilvien lomasta tuulen puhaltaessa kylmästi ja kohtuullisella voimalla. Liikkeellä ollessa ei tuuli kuitenkaan häirinnyt. Reittimme kiersi Hunsalan alueella metsäautoteitä ja hiekkateitä pitkin. Lintujen piipityksiä kuulimme todella vähän, joten nauhuri oli turhaa matkassa. Sari kertoili meille nähdessään peurojen jälkiä, tuoksuttelimme metsän ihanaa raikasta syystuoksua.

Metsäisimmillä pätkillä koirat saivat kirmailla vapaana. Me vaihdoimme kuulumisia iloisesti rupatellen. Lenkkiin meni kolmisen tuntia aikaa.

Retkeilyyn kuuluu myös nuotiohetki, joten haimme Sarin kotoa eväät ja kuivia klapeja. Kävelimme lähellä olevalle Sarin naapurin laavulle. Sari sytytteli nuotioon tulet ja puupölleistä virittelimme meille istuimet.

Nuotiossa paistoimme makkarat keppien nokassa. Lisäksi nuotioherkkuinamme oli folion sisään kiedottu yrttivoipatonki. Lämpimän patongin jälkeen Sari paistinpannulla lämmitti karjalanpiirakoita, jotka olivat erityisen herkullisia. Jossain vaiheessa ruokailua siirryimme laavurakennelman sisään, sillä tuuli tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin, vaikka yllä olikin reilusti vaatetta.

Loppujenlopulta emme kovin kauaa katoksen alla malttaneet olla vaan palasimme vielä hetkeksi nuotiolle.

Tepsuteltuamme takaisin Sarin luo, tutustuimme hänen pihapiiriinsä ja kotiinsa. Mukava päivä oli sujahtanut vauhdilla ja oli aika kotimatkan. Vaatteemme haisi savulta, mutta olo oli onnellinen. Vielä kun kotimatkallani sain hakea tietokoneeni huollosta, elämä hymyili :) Sunnuntai menikin tutustuessa Windows kymppiin. Edellisviikonloppuna Haltia-päivän lisäksi vietimme mukavan lauantain alkuillan ystäväpariskunnan vieraana. Siellä vaihdoimme kuulumisia, seurailimme koirien painimista ja vuoden ikäisen pojan touhuiluja. Edellisestä tapaamisesta oli liian kauan, joten nyt on huolehdittava, että tapaamme useammin.

Sipoonkorvessa upeassa syyssäässä

Viimeksi on tainnut sataa kunnolla syyskuun 29. päivä. Olimme sopineet Sipoonkorven reippailusta Siljan kanssa alkuiltaan. Onneksi muutimme suunnitelmia ja lähdimme ulkoilemaan aamupäivästä. Saimme retkemme aikana nauttia auringosta ja tuulettomasta säästä. Iltapäivästä hyvällä mielellä oli mukava tehdä päivän työt. Illalla aikaansa saattoi kuluttaa käsitöiden parissa tuulen suhistessa ja sateen ropistessa. Ei tarvinnut miettiä lenkille lähtemistä :)

Kiersimme Sipoonkorvessa ns. Bisanjärvenlenkin, joka on Sipoonkorven kansallispuiston eteläosissa eikä sitä ole merkitty erikseen kartalle. Lähdimme liikkeelle Viirilän urheilukentän vierestä. Ennen lähtöä Otto ja Käpy saivat leikkiä kentällä. Koirat juoksentelivat ja tuntuivat viihtyvän yhdessä isosta kokoerosta huolimatta. Suurimmat höyryt pihalle päästettyä Otto valjaisiin ja matkaan. Kävelimme latupohjaa pitkin maassa ollen jonkin verran juurakkoa ja törröttäviä kiviä. Välillä kohdalle osui mutaisia kohtia, vesilätäköitä. Koska Otolla on ollut märkäinho kovin vahvana eikä se ole ihan hirveästi maastossa opastellut vähän jännitin miten opastus ja kulku sujuu. Ilokseni se sujui todella hyvin. Märkyydet ehkä inhotti edelleen, mutta niitä ei jääty murehtimaan eikä jumittamaan. Otto teki myös hienoja itsenäisiä ratkaisuja kiertäen lätäköt, kivikkoja, juurakoita. Avokki totesikin, että meidän takana oli hyvä kulkea Oton näyttäessä tietä.

Reitin puolessa on Bisajärven ulkoilumaja, jonka omistaa Vantaan Latu ry. Me emme kuitenkaan pysähtyneet siellä. Taukopaikaksemme valikoitui Bisajärven majaa lähellä oleva vanha laavupaikka, josta laavu on palanut vuosia sitten. Pöytä ja penkit kuitenkin olivat, joten lämmin puolukkamehu, mustikkapulla ja leivät maistuivat yli puolet jo käveltyämme.

Meidän istuskellessa saivat koirat olla vapaana. Otto oli kiinnostuneempi ruuasta kuin leikkimisestä :)Ja olihan meillä herkut koirillekin, tosin Käpyn osuus meni Otolle, koska Käpy ei niin välittänyt hammastikusta :D

Lähes tunnin istuskelun jälkeen matka jatkui. Loppumatkasta oli paikkapaikoin kunnon mutalämpäreitä. Niissä Otto hiukan empi, mutta keräsi itsensä ja vei eteenpäin eikä opastusrytmiin tullut muutosta. Reitin varrella oli monenlaista metsää. Loppupuolella enemmän vanhaa kuusimetsää. Tuntui hyvältä tuoksutella syksyistä luontoa. Kuulimme tiaisten sirputusta ja närhien rääkäisyjä kauempaa.Lenkillemme tuli Sportstraggerin mukaan reilu yhdeksän kilsaa mittaa ja aikaa taukoineen kului reilu kolme tuntia. Ulkoilua olisi voinut jatkaa kauemminkin, mutta kotiin oli palattava töiden pariin. Samaiselle reitille varmastikin palaamme uudelleen.

Kaunis ja lämmin syyspäivä 14.9.

Syyskuun alussa sovimme Saanan kanssa ulkoilupäivästä kuun puoleen ja meille sattui todella ihana, kaunis ja lämmin syyspäivä. Päivän aikana juttelimme paljon ja nautimme olosta.

Saavuttuani Saanan luo nautimme ennen ulos lähtöä herkullista feta-pinaattipiirakkaa. Kokeilin Saanan minulle tilauksestani neulomia petroolin värisiä villasukkia. Sukat ovat täydelliset. Aina sukka on kannastaan tai kärjestään liian iso. Nyt istuvuus on täydellinen. Valitettavasti ihanuuksista minulla ei ole kuvaa. Sukat ovat olleet jo joka tapauksessa ahkerassa käytössä.

Teehetken jälkeen lähdimme upeaan syyspäivään nauttimaan. Nopeasti totesin takin olevan liikaa, joten matka jatkui teepaidassa. Kävelimme Espoon puolelta Kauniaisiin. Alkumatkasta napsastiin kuva auringonkukista :)
Kauniaisten keskustasta matka jatkui kohden Gallträskin järveä, jonka ympäri kulkee hiekkatie. Reitillä oli paljon väkeä päivästä nauttimassa. Pojat metsästivät pokemoneja, hetkeksi pysähdyimme juttelemaan eläkeläispariskunnan kanssa. Heti reitin alussa pääsin tunnustelemaan moottorisahalla sahailtua puutaidetta. Kauniaisissa asuu mies, jonka töitä on kaupungissa esillä eri puolilla. Ilmeisesti harva tietää taiteilijan henkilöllisyyden.Reitillä oli toinenkin taideteos moottorisahalla sahailtuna. Minulle kasvoja on kuvailtu pelottaviksi punaisien silmiensä vuoksi sekä on sanottu teosta rumaksi. Omiin käsiini teos tuntuu aika rouhealta eikä kuitenkaan herätä minussa erityistä ihastusta, mutta ei inhoakaan. Neutraali tuntemus.

Pysähdyimme hetkeksi istuskelemaan puun rungon päälle ja Saana onnistui napsasemaan kauniin maisemakuvan. Kuva kertonee hyvin päivän upeudesta.Kun ihmisen on hyvä olla hymykin leviää kasvoille.

Järveä kiertäessämme Otto sai tepsutella vapaana. Poika yllätyksekseni innostui kahlailemaan rantavedessä.

Näissä kuvissa näkee miten tyyntä ja kaunista. Ne jotka näkevät varmasti ymmärtävät sen miten tyyni veden pinta rauhoittaa mieltä. Nämä kuvat ovat ehkä sellaisia. Joskus toivoisin, että voisin nähdä maiseman ja antaa mieleni rauhoittua. Toisaalta voin pysähtyä rantaan minäkin aistimaan tyyneyden ja hiljaisuuden.

Päätimme palata pitkospuita pitkin. Alue on Träskmossenin suoalue aivan Gallträskin tuntumassa. Träskmossen oli 7000 vuotta sitten Litorinameren merenlahtea. Suo on muodostunut lahden kurouduttua järveksi ja järven myöhemmin umpeenkasvettua. Suon kokonaispinta on noin 4,5 hehtaaria. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1988.Pitkoksilla etenimme Saana edellä ja minä heti hänen takanaan. Helpointa oli kävellä kolmella pitkoslaudalla jalkaterät ulospäin käännettyinä. Välillä pitkosten korkeus vaihteli ja liitoskohdissa irtoilivat toisistaan. Oton annettiin kulkea pitkosten vierellä vapaana. Meillä oli oikein hauskaa. Tietä annettiin pyöräilevälle miehelle ja häneen verrattuna kulkumme tuntui taaperrukselta, mutta mitä väliä. Meillä oli aikaa, meitä helli upea syyspäivä.

Paluumatkalla piipahdimme kaupasta isot suklaajäätelötuutit. Istuskelimme nurmireunuksella niistä nauttimaan. Otto sai oman herkkunsa pureskeltavaksi. Edelleenkin tarkeni teepaitasillaan. Saanan luona joimme vielä teet ja herkuttelimme piirakalla. Ihanan neljän tunnin ulkoilun ja reilun 13 kilsan jälkeen edelleen teepöydässä juttua riitti. Kotona olin vasta joskus seitsemän jälkeen kovin onnellisena mukavasta päivästä. Onnellisuutta lisäsi myös oma jaksamiseni. Hiukan etukäteen jännitin miten jaksaisin, mutta hyvin jaksoin palautuen myös. Kilpparilääkityksen lisääminen teki siis tehtäväänsä.

Kiitokset Saanalle onnistuneesta päivästä. Jossain vaiheessa otetaan ehdottomasti uudestaan :)

Iltareippailu

Tuttavan oli tarkoitus hakea meidät mökiltä seitsemältä. Vähän ennen soi puhelin "En pääse perille saakka, koska tielle on kaatunut suuri mänty." Eipä muuta kuin tavarat kantoon, Otto valjaisiin ja matkaan. Avokilla iso putkikassi, kylmälaukku, repullinen tyhjiä lasipulloja äidille mehupulloiksi. Minulla tietokonereppu, roskaämpäri ja Otto valjaissa. Tarkoitus oli tuoda pistekirjoituskone kotiin, mutta se sai nyt jäädä seuraavaan kertaan :)

Otto opasteli aika mukavasti monttuja ja vesilätäköitä kierrellen. Välillä ilmeisesti meinasi olla liian kosteaa kun herran kävely muuttui matelemiseksi. Metsä tuoksui väkevästi syksyltä. Lähes neljä kilsaa matkaa taitoimme kaatuneen puun luo.Ojan kauttahan se oli mentävä, jotta autolle pääsimme. Tulipahan iltareippailu tehdyksi ja syysmetsän tuoksuja haisteltua. Ja nyt olemme turvallisesti kotona teemukit nokan alla.

Mökillä vietimme todella rauhallisen viikonlopun vuorotellen väsymystä vastaan taistellen. Perjantai-iltana istuskelimme nuotiolla tuulen yltyessä, pyssyjen paukkuessa. Juuri ennen sisälle menoa kuulimme kurjen huudon. Sen äänen rosoisuus, räkäisyys sai epäilemään oliko kyseessä kurki, mutta parikin kokenutta lintumiestä on ollut kurjen kannalla. Täältäpääset kuuntelemaan kurjen karheaa huutelua.

Rauli-myrsky puhalsi reippaasti koko eilisen. Avokki sahasi ja latoi puita minun suunnitellessa miten itseni esittelisin käsitöineni Made in Korso-sivuille. Tänään lähetin sivujen ylläpitäjälle materiaalia, joten käsitöilleni tulee nyt vähän markkinointia. Olen myös ilmottautunut 26.11. olevaan Korson joulutoritapahtumaan myyjäksi. Viikonloppuna en tosin neulonut silmukan silmukkaa enkä tehnyt mitään käsitöitä.

Saunoimme eilen jo alkuillasta käyden kerran lammessa pulahtamassa. Saa nähdä montako kertaa sinne vielä uskaltaudutaan. Saunan jälkeen iltateetä Urheiluruudun aikaan ja sen jälkeen avokki vetäytyikin yöpuulle minun jäädessä vielä markkinoimaan. Tänään lakanapyykki pyörimään ja ulos kuivumaan. Kyllä ulkona kuivatetusta pyykistä tulee parhaat tuoksut. Lakanoita ottaessani narulta palokärki huuteli ihan lähellä. Lopetti tietysti kun hain nauhurin. En vieläkään saanut sitä tiettyä ääntä mitä olen jo useamman viikon yrittänyt saada tallennettua. Vielä mä siinä onnistun.

Laatuaikaa - Viikonloppu mökillä

Johan sitä oltiin viikonloppua vaille kolme viikkoa vietetty kaupungissa, joten perjantaiaamuna starttasimme 7.30 matkan kohden mökkiä. Siellä nautimme aamupalasta takan lämmityksen ohessa. Iltapäivästä lähdimme kävelylle. Kuljimme tovin mökkitietä pitkin todeten sen olevan melkoinen möykkelikkö, liukkaine jäätiköineen, paakkulumineen, isoine vesilätäköineen. Otto kulki pää alhalla ilmeellä "voi v... mitä touhua tämä", mutta siirryttyämme hankeen pellolle kävelemään häntäkin alkoi heilumaan. Hangessa oli vaan todella raskasta tarpoa nuoskalumessa. Harmaakuono vietiin mökille lepäämään ja lähdimme vielä ns. ympyrälenkille. Päästyämme mökkitieltä ympyrälle kulku helpottui, sillä lenkki oli jostain syystä aurattu, joten siellä saattoi kävellä melkein rennosti. Lenkin edetessä Oton opastus parani hurjasti ja mökkitiellä uskalsi tehdä jo itsenäisiä ratkaisuja isojen vesilätäköiden kohdalla. Välillä tarvitsi vähän kannustusta. Lähes pari tuntia lenkkeilyyn meni aikaa, vauhti ei päätä huimannut. Silti oli pakko käydä suihkussa ennen aterian valmistusta.

Avokki kuori ja pilkkoi bataatin, joidenka päälle ladoin leikkaamani rbroilerin rintafileestä paloja, joissa pekonia. Lopuksi kermaa ja vuoka uuniin. Ruuan paistumista odotellessa aloittelin 266 silmukan tuubihuivin päättelyä. Aterian jälkeen saatoinkin aloittaa uuden työn. Edellisiltana löysin lankalaatikon uumenista kaksi kerää Novitan Crystal-lankaa. Ei totisesti kuulu mun suosikkeihin nykyisin, mutta päätinpä neuloa langat pois, joten viikonlopun aikana syntyi kaksi punaista kauluria. Perjantai-ilta meni rauhallisesti neuloskellen rentoillen.

Ihanan pitkät yöunet ilman ylimääräisiä heräilyjä. Aamupala kaikessa rauhassa samalla ekan kaulurin päättely. Ennen yhtä lähdimme taasen kokeilemaan onneamme. Nyt kuljimme ensin peltoa pitkin ja metsätietä Jerikon suuntaan. Tiessä oli todella liukkaat urat. Otto hakeutui koko ajan tasaisimmalle reitille, mutta samalla kaikkein liukkaimmalle. Oli vaikea ymmärtää, että nyt saa kulkea piannarta pitkin. Tunnin tarpomisen ja liukastelun jälkeen tuotiin koirat lepäämään ja lähdimme vielä tarpomaan pellolle ja lähitielle, jossa ei ollut kulkenut autoja. Lenkistämme tuli lopulta yli parin tunnin mittainen. Loppuvaiheessa aloin olla aika väsynyt. Jalat painoivat tonnin. Silti olisi mieli tehnyt jatkaa, aurinko paistoi ja tuntui ihanalta rehkiä.

Mökille päästyämme hernekeitto porisemaan levylle, pikasuihku. Avokki aloitti saunan lämmityksen ja minä vatkasin kermavaahdon valmiiksi illan herkkuhetkeä varten. Ehdinpä aloittelemaan toisen kaulurinkin ennen hernekeittoateriaamme, jonka jälkeen piakkoin päästiin saunomaan. Tuntuipa rentouttavalta ja hyvältä löylytellä puilla lämmitettävässä saunassa.

Saunan jälkeen pannukakku uuniin, jota herkuttelimme kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Keittelin meille yrttiteetä kesällä kuivatetuista villiyrteistä. Oli rento ja hyvä olla. Unille painuttiin selvästi ennen puolta yötä.

Eilisaamuna taasen rauhallinen aamupalahetki ja vaiheilua lähdettäisiinkö lenkkeilemään. Pakko tunnustaa minulla oli jalat aika kipeät, joten lopulta luovuttiin. Kirjoittelin ystävälleni mailin ja neuloin kaulurin loppuun avokin rentoillessa äänikirjan parissa. Vielä ennen kotiin lähtöä hernekeittoa nassuun, mökin siivous ja aika palata kaupunkiin.

Päivän liikunnat: ratsastusta ja reippailua Naisten kympillä

Eiliselle kaavailtu pumppi ja spinning peruuntui, joten viettelin rauhallisen kotipäivän kokkaillen ja illalla saunoen. Teki varmasti ihan hyvää kropalle, sillä tänään taas kroppa sai kyytiä ratsastuksen ja Naisten kympin myötä.

Matkalla tallille sateli vettä, mutta onneksemme loppui ennen tunnin alkua. Meillä on ollut kyllä käsittämättömän hyvä tuuri säiden suhteen aina kun ollaan oltu hepostelemassa. Kertaakaa ei olla kastuttu oikein kunnolla.

Ratsastin Plesillä ja meillä molemmilla oli tänään hyvä päivä Plesiltäkin kun karisi unihiekat ensinmmäisten harjotteiden aikana. Teimme käynnissä pysähdyksiä vatsalihasvetoisesti, harjoittelimme pohkeen väistöjä ja onnistuin kivasti saamaan hevosen ottamaan ristiaskeleita. Ravissa kevennys sujui luontevasti ja sain hevosen hyvin tölttäämäänkin. Jos askellaji vaihtui kesken kaiken sain korjatuksi sen ilman Letun neuvontaa tai huomauttamista askellajin muutoksesta.

Tehdessämme laukan nostoja kaipasin pidempiä laukkapätkiä, joten uskaltauduin laukalle kiertämään harjoituskenttää ympäri muutaman kerran. Se oli IHANAA! Pari kertaa Plesi vaihtoi nopeaan raviin, mutta onnistuin nostattamaan laukan uudelleen, yes!!! Uskalsin käyttää pohjetta mitä aika huonosti aiemmin olen laukassa uskaltanut. Koin taas ihanaa onnistumisen riemua. Olin ihan hengästynyt onnistumisestani.

Lopuksi vielä ravausta ja tölttiä ennen loppukäyntejä. Hyvällä mielellä taputukset Plesille ja kohti kotia. Nopea vaatteiden vaihto ja välipalan syönti. Sitten matka jatkuikin Naisten kympille. Tällä kerralla saatiin Lauran kanssa pari Silmukkasiskoa seuraksemme kävelylle. Emme lähteneet rikkomaan ennätystämme 1h48min, mutta pääsimme kuitenkin aikaan 1h54min. Kunnossa on selvästi tapahtunut jotakin kehitystä, sillä nyt vauhti tuntui aika hitaalta verrattuna miltä tuntui vuosi sitten muutaman minuutin tiukemmalla ajalla. Lähes koko ajan jalat olisivat menneet vauhdikkaammin ja viimesellä kilometrillä vauhti väkisinkin kiristyi. Emme kuitenkaan lähteneet revittelemään. Yhdessä kun lähdettiin, yhdessä myös maaliin. Eikä aina kaikkea tarvitse ottaa rajojen rikkomisliikuntasuorituksina. Välillä tekee hyvää liikkua rauhallisemminkin matalemmilla sykkeillä. Kaloreita paloi kuitenkin 864.

Vuosi sitten kävelimme hirveässä helteessä. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan. Collegepusakka ei ollut juurikaan liikaa. Maaliin päästyämme saatiin vettä taivaalta ja se vähän vilutti. Saimme maalissa pussukat missä oli tapahtuman yhteistyökumppaneiden tuotteita kuten esim. Lidlin urheiluravinnemerkiltä, Dovelta, Vuokkosilta. Löytyipä myös yksi gluteeiniton patukkakin. Saimme myös omena-kurkku vissyä ja kookosvettä. Salaatti ainakin gluteeinottomana oli pettymys, vetistä maissia, muutama fetakuutio, vesimeloonia ja salaatinlehtiä. Muut kehuivat salaattejaan, joten gluteeinillinen vaihtoehto taisi olla onnistuneempi.

Mukavaa oli jälleen reippailla ja kotiin päästyä maistui perunamuusi ja savusiika herkulliselta ja olo oli kuin raittiin ilman myrkytyksen saaneella. Iltateenkin keitin jo yhdeksältä. Arvatkaapa vain olenko piristynyt nyt kun alkaisi olla nukkumaan menon aika? :) Uskon kyllä, että uni tulee aika pian kun sänkyyn kömmin.

Ruokapäiväkirjan täyttöä ja lenkkeilyä upeassa kevätillassa

Tänäaamuna aloitin ruokapäiväkirjan täyttämisen ja teen sitä nyt muutaman päivän ajan. Paino ei liikahtele haluttuun suuntaan ja se turhauttaa. Toivottavasti vika löytyisi ruokavaliosta. Olen pyrkinyt lisäämään proteeiineja ja vähentämään hiilareita. Tiedän jo nyt, että syön aika epäsäännöllisesti ja välillä kulutukseen verrattuna liian vähän. Ateriointiväli myös venähtää helposti viiteen kuuteen tuntiinkin. Vettä muistan juoda parhaiten silloin kun minulla on päivässä useampi asiakas. Tänään kun olen merkannut juomia ruokien lisäksi tiedän juoneeni liian vähän. Vielä kun huomioidaan kolmen tunnin kävelylenkki saattaapi ruokaakin mennyt liian vähän, ainakin tätä kirjoittaessani tunnen nälkää. Onneksi iltatee on vielä juomatta, joten sen yhteydessä taidan syödä vielä jotain.

Odotan todella innolla, mielenkiinnolla ja toiveikkaana Jannan analyysia ruokapäiväkirjasta ja tietenkin niitä parannusehdotuksia ruokavalioon. Vaikka kuvittelen tietäväni asiasta jotain ja kuvittelen jopa etten ihan metsikössä ole syömisieni kanssa, ammattiapu näemmä on tarpeen, joten toivottavasti ruokavaliomuutoksilla alkaisi jotain tapahtumaan painonkin suhteen. Olen harkinnut vakavasti myös kilpirauhasen tutkimista, koska painojumituksen lisäksi kehossa on nestettä, aineenvaihdunta ei kovin hyvää ja lämmönsäätelyssäkin toivomisen varaa. Uniongelmani yhdistän aina melatoniiniin puutteeseen, mutta eikös kilpirauhasen ongelmatkin voi vaikuttaa? Välillä kärsin kuumuudesta, vaikka ei kovin lämmin olisikaan. Hikoilen aamuyöstä peiton alla ja toisaalta taas samassasisälämpötilassa saatan päiväsaikaan palella hurjasti. Voisikohan olla varhaiset vaihdevuodet. Älkää naurako, olen sitäkin miettinyt.

Jos tutkituttaisin kilpirauhasen haluaisin sellaisen tutkimuksen, jossa mitataan myös th3 eikä vain th4. Meniköhän nyt oikein päin? En satavarma, mutta joka tapauksessa haluaisin sen tutkimuksen, jossa asiaa tutkittaisiin hiukan syvemmin. Olen ymmärtänyt ettei kunnallisella onnistu, mutta en oikein tiedä millä yksityisellä onnistuisi ja mitähän lysti maksaisi. Jos sinulla tietoa olisin siitä kovin kiitollinen.

Kevät on edistynyt hiukan takkuisasti. Eilenkin alle kymmenen astetta ja sadetta. Tänään kuitenkin aurinko paistoi ja lämpömittari kipusi yli 15 asteeseen. En olisi eilen uskonut, mutta oli kiva lähteä reippailemaan aurinkoiseen kevätiltaan. Kiertelimme ystäväni ja Oton kanssa Vuosaaren ja Rastilan lenkkipolkuja upeaa lintukonserttia kuunnellen ja mailmaa parantaen. Aika meni nopsaan ja kilometrit taittuivat. Lenkille tuli mittaa 14 kilsaa ja aikaa meni kolmea minsaa vaille kolme tuntia :) Kulutus oli 1282, joten eipä ihme, että vieläkin nälättää. Kotiin tultuani söin purkin raejuustoa ja purkin ananasta omassa mehussa, join lasillisen greippimehua. Päivällä söin ison lautasellisen salaattia sekä 4 kananuijaa, aamiaisella sämpylän sekä maitorahkaa, jossa mustikoita, banaania, kuituvalmistetta chian siemeniä.

Nyt aika Euroviisujen ja iltateen. En ole mikään ahkera Euroviisujen seuraaja, mutta täytyyhän se nyt katsoa miten Suomen edustajan semifinaalissa käy.

Kipeät jalat

Huh, kylläpä keskiviikkoisen pt-treenin jälkeen takareidet ja pohkeet kipeytyivät. Vasta tänään on tuntunut treenikivuttomalta, vaikka tosin eilinen ratsastus on jättänyt tuntemukset sisäreisiin :D

Treenikivusta huolimatta ei tahti ole hidastunut. Torstaina hyppäsin polkemaan spinnupyörän päälle. Iralla oli uusi ohjelma ja aika hevivoittoisella musalla poljettiin. Mikäpäs siinä, hyvältä tuntui hikoilla. Välillä jalat yritti hyytyä kiihdytyksissä, mutta sitkistelin ja kuonat lähti liikkeelle, yes.

Rollerissa jalkojen käsittely tuntui erityisen hyvältä ja treenikipuakin helpottavalta. Etenkin jalkapohjien käsittely rentoutti mukavasti myös pohkeita. Silti treeniarkuus on seurannut mukanani päivästä toiseen.

Pilateksessa oli jälleen hyviä harjotteita. Teimme myös yhden parin kanssa tehtävän harjoituksen. Vähän jännitti vieraan ihmisen kanssa toimiminen, mutta Ira ohjasi tilanteessa hyvin, joten toivottavasti parillenikin jäi hyvä mieli. Huomasin kuitenkin etten "panikoitunut" kuullessani parin kanssa tehtävästä harjoituksesta. Vähän ujostutti ja mietin kokeeko parini tilanteen hankalaksi, jos joudun koskettamaan häntä päästäkseni oikeaan kohtaan tukiessani jaloillani hänen tehdessä liikettä. Nyt kuitenkin on taas yksi aita kaadettu, olen toiminut parityöskentelyssä ryhmäliikuntatunnilla vieraan ihmisen kanssa. Tuntuu varmaan aika typerältä, mutta minulle on aika iso asia.

Perjantaina kokoustamisen jälkeen lähdimme Lauran ja Hennan kanssa lenkkeilemään. Otto kulki pääsääntöisesti reippain askelin. Kuljimme meren rannassa nähden joutsenia ja hanhia. Tuuli oli aika vilakka, mutta meillä reipas askel. Taitoimme 10.44 km keskinopeuden ollessa 5.3 km/h. Lenkin jälkeen oli mukava istahtaa kahvilaan herkuttelemaan ja vielä jatkamaan rupattelua!

Lauantaiaamusta Hannan ohjaamalle spinningtunnille. Jalat olivat aika väsyneet, mutta sain kivasti tsempatuksi ja vaadituksi itseltäni tehokasta poljentaa. Sinne paloi lähes 600 kcaloria, yes! Hyvällä mielellä ostoksille Theehuoneelle ja Punnitse & säästä-liikkeeseen.

Eilen ratsastaessakin jaloissa tuntui jonkin verran menneiden päivien liikunnat. Kävelyt Oton kanssa ovat tehneet hyvää ja tämän päivän treenivapaa on varmasti myös palautumista helpottanut. Huominen käsityöteemalla, mutta keskiviikkona taas mennään Jannan kanssa treenaten, yes!

Pääsiäisloma mökillä

Jos unettomuus ei olisi vaivannut, pääsiäisloma olisi ollut lähes täydellinen. Vietimme sen mökillä kevään tulosta nauttien, herkullisia ruokia valmistaen, relaillen neulomuksen ja kirjojen parissa.

Keskiviikkona saavuttuamme takkaan tulet ja lohiaterian valmistus. Maustoin lohen sitruunalla, kuivatulla tillillä, merisuolalla, ripauksella sokeria ja sitruunaisella kalamausteella. Lohi folioon uuniin paistumaan. Vuokaan pilkoimme bataattikuutioita, jotka maustoin oliiviöljyllä, mustapippurilla ja Provencen yrteillä. Ateriasta tuli herkullinen.

Seuraavana päivänä leivoin mantelimuffinsseja, jotka olivat uunissa aavistuksen liian kauan. Silti maistuivat linssikeiton ja pekoniparsojen jälkeen jälkkärinä herkullisilta teen kanssa. Tässä muffinssien ohje teillekin:
300 grammaa mantelijauhoa (esim. Risenta)
0,5 desiä kookosöljyä
3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
Vaniljauutetta tai 2 teelusikallista vaniljasokeria
150-200 grammaa hunajaa
2 teelusikallista leivinjauhetta
Sekoita ainekset (sulata ensin kookosrasva) ja laita taikina muffinsivuokiin. Paista uunissa keskitasolla 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Olen ihan hulluna pekoniin kiedottuihin tankoparsoihin. Avokki on suhtautunut niihin hiukan varovaisemmin, mutta nyt hänenkin suustaan kuului "nam". Ne on kyllä tosi hyviä. Ja kyllä linssikeittokin pitkästä aikaa oli maistuvaista.

Pitkänä perjantaina teimme ehdottomasti parhaan aterian. Torstai-iltana maustoin ja pilkoin karitsan fileen. Laitoin roimasti valkosipulia, Provencen yrttejä, savusuolaa, punaviiniä. Pataan pilkoin sipulia, punajuurta sekä silpuin tuoretta minttua. Viiniä liraus ja pata uuniin hautumaan. Valmistimme valkosipuliperunat itse avokin kuoriessa ja pilkkoessa perunat. Minä leikkelin valkosipulit kerman sekaan. Vähän suolaa ja mustapippuria. En olisi uskonut kokkaustaitojeni yltävän niin huikeaan lopputulokseen. Ateria oli täydellinen, vaikka itse sanonkin. Herkullista ruokaa riitti myös seuraavalle päivälle, joten sunnuntaina kokkasin meille makaroonilaatikon, jota söimme eilenkin. Sekin onnistui hyvin.

Mökkeilyyn sää ei ollut paras mahdollinen, mutta ei niin huonokaan mitä etukäteen ennustettiin. Lenkkeily on aika kurjaa kelirikkoisilla metsäteillä, joten lenkkeilyt jäi yhteen neljän kilsan paarustukseen. Ja sekin tuntui vähintäänkin tuplapitkältä. Ilo oli kuitenkin huomata, että märkyysinhostaan huolimatta Otto eteni paremmin mitä vaikkapa viime keväänä, joten treenauksista on ollut apua.

Saunatauoilla ja iltanuotiolla olemme kuunnelleet kevään upeita ääniä.mustarastaan
kaunis huilumainen laulu on lumonnut täysin. Auringon laskun aikaan ja sen jälkeenkin lintu soittelee laulujaan kovin kauniisti. Jostain kauempaa kuului myös joutsenien törähdyksiä. Päivä päivältä lintujen laulu on lisääntynyt ja tullut metsän siimeksestä lähemmäksi mökkimme pihapiiriä. Keväisessä lintujen laulussa on jotain niin rauhoittavaa ja lumoavaa. Jaksaisin kuunnella sitä ties miten kauan. Onneksi eilen oli aurinkoinen päivä, joten olimme iltapäivän ulkona. Nautimme glögimukilliset ja minä neuloin :D

Aika onkin kulunut paljon neuloessa. Tällä hetkellä ylösalaisin-neule
on neulottu vartalo-osastaan tresoriin saakka. Eilen päätin aloittaa välityönä alpakka-pörröllä ilmavan huivin, koska kolmosen puikoilla olen saanut sormen päät reikäisiksi, joten taitaa olla parasta antaa sormien parantua välillä :D

Olen nukkunut reilun viikon todella huonosti, itse asiassa kellojen siirrosta lähtien. Vasta viime yönä voin sanoa nukkuneeni kunnolla. Öisinkin on tullut neulottua ja kirjoja kuunneltua . Välillä olo on ollut aika toistaitoinen eikä ajattelusta ole tullut mitään. Siksipä jotkut asiat ovat hiukan myöhässä, mutta jospa nyt unirytmikin taas löytyisi melatoniinikuurin myötä. Näin ei vaan keväällä ole tainut käydä kertaakaan. Tästä joka tapauksessa ponnistetaan arkeen töineen ja treenauksineen. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Maaliskuun treeniyhteenveto

Niin se maaliskuukin jo mennä hurahti, joten on yhteenvedon aika:
Maaliskuussa kävin kuudesti spinningissä, josta olen todella iloinen.
Valitettavasti pt-treeneissä oli todellinen peruutusten kuukausi, joten vain kahdesti pääsin Jannan ohjaukseen.
Kuukauteen mahtui muutama pitkä mukava ja reipas kävelylenkki sekä pari ratsastuskertaa. Kerran löysin itseni polskuttamasta uima-altaassa :D
Torstai-iltoihin kuului spinningin lisäksi roller ja pilates ja yhtenä lauantaina kävin spinningin lisäksi pumpissa.
Maaliskuun eka viikko meni vähäisellä liikunnalla, mutta kolmeen viikkoon olen tyytyväinen. Toivottavasti huhtikuussa saan vielä ehjemmän treenikuukauden. Tarkoittaa mm. sitä ettei koko pääsiäisen seutua taivaalta sataisi isoja jalkarättejä, jotta päästäisiin reippailemaan noille loskaisille metsäteille :D Saavuimme nimittäin tänään mökille pääsiäisen viettoon. Koska on luvattu kurjaa säätä olen varautunut useammalla käsityömahdllisuudella :) Ja voisinhan olla reipas ja ottaa tuon 10 kilon kahvakuulan naulakon alta käyttöön :d

Tässä vielä kulunut maaliskuu tilastoin ja luvuin. Valitettavasti aika monesta treenistä puuttuu sykelukemat. Sykemittari ei ole kohta kahteen viikkoon toiminut latauksista ja uudelleen yhdistämisestä huolimatta. Raivostuttava vehe, ja arvatkaa vain haluanko toimivan sykemittarin 16. päivä olevaan spinning-maratoniin??? :)
Treenit
1.3. 17..15 Lenkki 1 h 16 min 6.35 km (5 km/h)
11.3. 11.10 Haahuilulenkki 2 h
12.3. 17.30 Spinning 55 min 18.35 Roller 35 min 19.15 Pilates 55 min
13.3. 11.00 Pt-treeni 1 h 20 min (crosstrainer 20 min+ treeni 63min, maksimisyke keski143bpm ja maksimisyke191bpm)
14.3. 9.30 Pumppi 55 min (375 cal, keski127, maksimisyke158) 10.35 Spinning 55 min (553 cal, keski153, maksimi181) 14.30 Lenkki 1 h 8 min 5.40 km (4.7 km/h, 532 cal, keski133 ja maksimi150)
15.3 14.00 Ratsastus 1 h 19.15 Lenkki 2 h 5 min 9.88 km (4.7 km/h, 877kcal, keski123bpm ja maksimisyke146bpm)
16.3. 11,00 Lenkki 1 h 32 min 7.62 km (4.9 km/h, 557 kcal, keski123bpm ja maksimisyke139bpm)
19.3. 17.30 Spinning 55 min (502 kcal, keski143bpm ja maksimisyke 175bpm) 18.35 Roller 35 min 19.15 Pilates 55 min
21.3. 10.35 Spinning 55 min (571 kcal, keski148bpm ja maksimisyke176bpm)
22.3. 14.00 Ratsastus 1 h 18.30 Lenkki 1 h 53 min 8.82 km (4.7km/h)
25.3. 10.15 Uinti 75 min 1400 m
26.3. 18.30 Spinning 55 min 18.35 Roller 35 min 19.15 Pilates 55 min
27.3. 13.00 Pt-treeni 75 min (yläkroppa)
28.3. 10.35 Spinning 55 min

Ja nyt keitän mukillisen yrttiteetä ja laitan pieneen kuppiin muutaman lumimantelin, ota neulomuksen ja neuloessani luen blogikirjoituksianne pitkästä aikaa kaikessa rauhassa ilman kiirettä tai treenauksesta aiheutunutta hyvää väsymystä.

Tölttiä ilman jalustimia

Aamulla heräsin vasen korva tukossa ja olen yrittänyt hillitä vilkasta mielikuvitustani proteesin irtoamisesta tms. otoskleroosiin liittyvästä. Järki sanoo, että korva tuntuu tukkoiselta, se tuntuu samanlaiselta kuin viime vuoden helmikuussa jolloin viimeksi kuulo läks vaikun takia. Varasin lääkärin ja ajan sain huomiselle iltapäivälle. Sen verran toistaitoinen olotila, että en uskalla yksikorvaisena lähteä Oton kanssa kahdestaan Vidaan pt-treeneihin, joten taas jouduttiin treeni perumaan. Sanoinkin Jannalle, että perjantaina tulen vaikka pää kainalossa treenaamaan :) Eihän nyt niin hyvää tuuria voinut olla, että olisin saanut lääkäriajan ennen pt-treeniä. Harmittaa, mutta elämä on. Onneksi kuitenkin tämän viikonlopun liikkumiset toteutui suunnitellusti.

Viileä päivä, mutta kolme tuntia ulkoilmasta nauttien. Ratsastus jännitti yksikorvaisena, kentän vieressä oleva tie on aika vilkasliikenteinen, joten Letun ääni hukkui välillä autojen meteliin, etenkin silloin kun ratsastimme vasen korva keskikenttään päin. Emme kuitenkaan tinkineet tuntisuunnitelmasta. Tiina ratsasti ilman satulaa terapiavyöllä, jossa jalustimet. Minullakin se on kuulemma jossain vaiheessa edessä. Sitäpä sitten odotellessa :D Tänään ratsastin pappa Fengurilla pitkästä aikaa. Ratsastimme paljon ilman jalustimia hakien jalkojen oikeaa asentoa. Aluksi kuljimme ilman jalustimia vain käynnissä, mutta sitten myös töltissä. Aluksi se tuntui pelottavalta, tai ehkä ennemminkin ajatus siitä. Ja kun töltättiin, ei se niin kamalaa ollutkaan. Välillä siirrettiin käyntiin ja korjattiin istunta. Kun sain jalat riittävän taakse istunta parani huomattavasti ja töltissäkin rentous ilman jalustimia löytyi. Jos töltti nopeutui helposti asento horjui ja tuli etukönötystä, mutta hiljalleen horjuminen ja könötys väheni ja onnistuin vauhdissa ottamaan rentouden uudelleen.

Kokeilimme myös laukan nostoja. Jännitin eikä Fengur laukannut, meni sellasta pikatölttiä tikuttaen. Ehkä kuulemattomuudellakin oli osuutensa että en saanut itseäni rennoksi ja nostamaan laukkaa. Kenttäkin oli tosi kova eikä meidän kärkihevonenkaan mielellään laukannut. Tiinan Aaveella ei ongelmia. Kyllä ihailen Tiinan rohkeutta ja taitavuutta ratsastaa ilman satulaa koko tunnin ja tehden vieläpä sitä kaikissa askellajeissa, myös ravissa. Fengurhan ei ravaa laisinkaan, joten sitä en "päässyt" tai "joutunut" kokeilemaan ilman jalustimia. Laukan nostot, tai ne yritykset tehtiin jalustimet jalassa.

Kiva oli ratsastaa ja mahtavaa kun saimme uusia haasteita ja onnistuen mukavasti. Hyvällä mielellä kotiin valmistamaan ruokaa: perunamuusia ja kuhaa. Illalla vielä liki parin tunnin lenkki Marian ja koirien kanssa. Reippailtiin 8.8 km. Oli mukavaa kävellä raikkaassa kevätillassa lumihiutaleiden leiaillessa hiljalleen. Ja mikä parasta tässä yksikorvaisena liikkumisessa, minun ei tarvinnut huolehtia reitistä eikä turvallisuudesta. Saatoin tepsuttaa rennoin mielin Marian pitäessä meidät kartalla. Tokihan myös ihanaan lenkkeilyyn kuuluu mailman parantaminen ja tuo liki parituntinen menikin todella nopsaan. Ihan ihmeteltiin kun todettiin kellon olevan jo puol yhdeksän.

Eilisen aloitin spinningtunnilla. Avokki ja uusi avustajamme vei minut Vidaan kauppareissullaan. Ehdin hyvin paikalle ja pyörän selässä olin jo ennen ohjaajan saapumista. Tanjalla oli nyt uusi ohjelma, jossa viisi työvaihetta. Eka työvaihe kesti 6 min ja loput 8 min. Musiikki aika teknovoittoista ja viimeisessä työvaiheessa tahtia antoi 8 minuutin instrumenttaalinen jumputusbiisi :D Kaikenkaikkiaan mielestäni tunti oli kohtuullisemman nopeatempoinen paria hitaampaa mäkeä lukuun ottamatta. Teimme myös kiihdytyksiä muistaakseni neljännessä työosiossa. Eivät oikein lähteneet näistä jaloista :) Joka tapauksessa tunnin jälkeen mahtava fiilis. Sinne paloi 571 kcal. Siitä vauhdilla kotiin suihkuun, salaattia naamaan ja Jumboon shoppailemaan. Ensiksi käytiin vaihtamassa tilaamamme Salomonin lenkkarit. Lopulta ne vaihtui Merellin kenkiin, koska Salomonit olivat liian kapeat ukkovarpaan sivustalta. Olin ja olen aika järkyttynyt, minulle jokin kenkä liian kapea! Vanheneminen on siis alkanut, jalkaholvit madaltuu.

Stopsportissa oli loppuunmyynti ja löysin sieltä täydelliset ulkotreenihousut kapeilla lahkeilla. Housut ovat lahkeistakin sopivan mittaiset, mahtavaa! Housujen lähtöhinta 80 € kauhistutti, mutta alen jälkeen hinnaksi jäi 48 € En voinut vastustaa, niin täydelliset olivat. Käytiin vielä "normivaatekaupassa", josta löysin itselleni tummansiniset farkut ja tummansinisen kevättakin vaaleilla nauhoilla. Takki on tyköistuva ja kuulemma mun päällä todella hyvän näköinen :D Olipa mahtikivaa pitkästä aikaa käydä vaateostoksilla. Ennen ruokaostoksia käytiin jätskillä.

Ilta kuluikin rentoillen avokin kanssa. Saunottiin, nautiskeltiin siiderit ja oluet kera Kartanon maustamattomien sipsien. Avokki valmisti mun shoppaillessa meille fetasalaatin, jota kotiuduttuani syötiin. Viikonlopun aikana myös villapaitani on edistynyt jonkin verran. Eilisiltana istahdin kuuntelemaan kirjaa ja neulomaan, sujahti melkein pari tuntia jo avokin mentyä unille. Hyvä, rento viikonloppu takana. Tästä on hyvä ponnistaa uuteen viikkoon. Huomenna kun saan vielä vasemman korvan kuulolle elämä voi hymyillä vielä isommin.

Ulkoliikunnan ihanuus

Talvella talviliikunta jäi kolmeen lumikenkälenkkiin, ja reippailu koiran kanssa oli mitä oli liukkaine keleineen. Olen todella nauttinut näistä aurinkoisista päivistä joita on riittänyt viime keskiviikosta lähtien. Ulkoilu maistuu ihanalta ja nyt kun Ottokin Vida-haahuiluista huolimatta kulkee reippaasti, on ilo kävellä auringossa. Siksipä lauantainakin oli lähdettävä avokin ja koirien kanssa reippailemaan, vaikka aamupäivällä olinkin ollut pumpissa ja spinningissä. Tulipahan kolmisen tuntia liikuntaa sille päivää. Samoin itse asiassa eilisellekin.

Oltiin nimittäin ratsastamassa ja illalla vielä ystävän kanssa yli kahden tunnin lenkki. Ratsastin Airalla. Harjoittelimme kahdeksikkoja. Aira oli selvästi oikealle notkeampi ja vasemmalle taivutuksissa joutui ratsastajakin enemmän töihin :D Tölttäsimme ja se oli hankalahkoa. Millään en meinannut aluksi saada Airaa töltille, väkisinkin vaihtui raville. Sain todella tehdä istuntani kanssa töitä, jotta se pysyisi riittävän takapainoisena. Ravi keventäen sujui hyvin ja harjoitusravissakin hetkittäin uskalsin irrottaa kädet satulan reunasta. Laukan nostoja teimme jonkusen. Kenttä oli puolittain jäinen, joten laukkapätkät oli kovin lyhyitä.

Lopputunnista olimme taasen ilman satulaa. Aluksi pidin harjasta tiukasti kiinni, mutta hiljalleen pysyin pelkillä ohjilla ja lopussa jo pitkiäkin pätkiä. Sain hevosen muutaman kerran pysähdytettyäkin oikeaoppisesti. Aiemmin ilman satulaa ratsastaessani en ole käsiä harjasta irrottanut pitääkseni vain ohjista. En ole myöskään pysäyttänyt hevosta tai pyytänyt liikkeelle. Tiina teki pari volttia ja otti tölttipätkiäkin. Minä sitten joskus :) Mutta taas huomasin, olen kehittynyt ratsastuksessa pienin askelin, mutta kuitenkin. Eivät tunnit ole menneet hukkaan.

Auringon jo laskeuduttua lähdimme Marian ja Oton kanssa reippailemaan. Ihana raikas kevätilta. Juttua riitti ratsastuksesta opaskoiriin, luonnosta autoihin. Välillä Otto koitti hidastella inhoamissaan hiekotushiekoissa, mutta suostui liikkumaan reippaasti. Näimmepä eräänlaista katutaidettakin jalkakäytävällä maalattuna :) Nimittäin talsimme kahden peniksen ja yhden vaginan ohitse. Että näin. Lenkin kulku sitten numeroina: 2 h 5 min 9.88 km (4.7 km/h, 877kcal, keski123bpm ja maksimisyke146bpm) Oli mukavaa reippailla ystävän kanssa jutellen. Ens sunnuntaina uusiks, yes!

Tänään on ollut "virallinen" peruutusten päivä. Kello soi kahdeksalta, koska asiakas kymmeneltä. Aamupalan nautittuani tuli puhelu ja peruutus. Hetkeksi köllähdin pehkuun ajatellen lepäileväni hetken ennen pt-treeniin lähtöä, mutta sekin peruuntui. Ja päivään mahtui vielä kolmas peruutus illan asiakkaista. Noh, siinä lötköteltyäni tovin päätin lähteä upeaan ulkoilmaan reippailemaan Oton kanssa. Ensiksi kuljimme Metsolan suolla ja sen jälkeen vielä teimme ns. Lidli-lenkin. Aurinko paistoi, linnut lauloi. Tuntui jaloissa ihanan verryttävältä kävellä. Otollakin oli menohaluja, joten liikkuminen oli sujuvaa ja nautittavaa. Emmekä reiteillä haahuilleetkaan, joten saavuin iso hymy kasvoilla kotiin häntää heiluttavan koiran kanssa. Olin ja olen niin onnellinen. Taivalsimme 1 h 32 min, kilsoja taittui 7.62 keskinopeuden ollessa 4.9km/h. Kulutus 557 kcal, keski123bpm ja maksimisyke139bpm. Huomenna meikäläisellä on muuten sykemittarivapaa päivä :D Sellainen taitaa olla myös keskiviikko. Olen vähän hurahtanut sykeseurantaan. Sen taitaa huomata?

Asiasta toiseen... Minulla on nyt ollut viime päivinä koko ajan nälkä. Ei tee mieli herkkuja vaan ruokaa, rahkaa, hedelmiä tms... Syynä varmasti liikuntamäärät. Nyt vain pitäisi osata syödä oikein ja järkevästi myös painon pudotusta ajatellen. Olen huomannut aineenvaihdunnassani muutoksia, hiki irtoaa paremmin, nestettä poistuu kropastani ja vähän vaakakin näyttäisi siltä, että alkaa näkymään myös painossa. Ehkäpä kroppani on vihdoin herännyt jostain horroksestaan :D Toivottavasti tämä suunta nyt jatkuu, tosin jatkuvasta nälästä tahdon eroon. Nyt tahdon kuitenkin kuuntelemaan intiaaniseikkailua 1200-luvulta Kun kotka kutsuu-kirjan muodossa, joten hyvää alkanutta viikkoa kaikille teille!

Sykkeen nostatuksia

Mullahan on ollut sykemittarin kanssa ongelmia. Alkuun se ei pysynyt yhteydessä puhelimen kanssa ja nyttemmin sykelukemat ovat useimmiten olleet ihan kummalliset, vai mitä sanotte esim. torstain spinningissä keskisyke 109 ja maksimikin vain 147. Ei kuulosta kovin tehokkaalta treeniltä. Sitkeästi kuitenkin perjantaina puin sykevyön ylleni ja aloitin crossilla lämmittelyn omatoimisesti ennen Jannan tuloa. Ehdin Sports Trackerin mukaan sutkuttamaan 20 min. Janna oli hankkinut patterit lainasykemittariinsa ja koska omalla mittarillani lukemat ovat olleet kummallisia päätimme testata Suunnon mittarilla asiaa. Hyväpuoli oli myös se, että Janna pystyi näkemään ranteessa olleesta kellosta jo treenin aikana sykkeitä. Sykemittarin vaihdon yhteydessä totesimmekin omani olevan ihan sekaisin, sillä 94 oli keskisyke crossissa. Maksimi oli jo vähän uskottavampi 164.

Päätimme vielä palata crossille testailemaan ja katsomaan miten sykekäyrä menee. Sutkutin 7 min 4-5 leveleillä ja huippusykkeeksi saatiin 191 Suunto sykemittarin yhteenvedon mukaan. Taulusta jo treenin aikana Janna näki 188.

Varsinainen treeni aloitettiin Smithissä kyykyillä. Ehkäpä taas turhaan arkailin painojen kanssa, aloitimme 20 kilolla, mutta näytti liian helpolta lisättiin viis kiloa :) Ja ei se pahalta tuntunut. Eniten ehkä tuntui niskahartiaseudussa tanko, koska alue on ihan jökissä. Onneksi avokki vähän innostui hieromaan lauantai-iltana. Joka tapauksessa selkä- ja polvilinja pysyi kyykyn aikana oikeassa linjassa. Se vaan jaksaa minua aina yllättää. Loppujenlopulta kyykyissä taitaa olla meikäläisellä itseluottamuksen puutetta. Eiköhän sekin kasva tässä treenien mittaan. Tein kyykkyjä kolme sarjaa ja liikeparina oli vipunostot sivulle ja eteen (rollina ja loppuun vain sivulle.. Etenkin vasen käsi karkasi nostossa kovin helposti vartalolinjan eteen). Aluksi tuntui vaikealta hahmottaa missä järjestyksessä liikkeet tehdään. Eka sarja meni aikalailla tuhraamiseksi. Toinen sujui jo paremmin ja vasen käsikin pysyi himpun paremmin kurissa. Tein liikkeet kolmen kilon käsipainoilla. Viimeisessä sarjassa tein vain vipunostot sivulle.

Pakaralle lisää töitä: lonkan loitonnus 32+2.3kg selkä irti penkistä, sain liikkeen paremmin tuntumaan siellä missä pitää. Jotenkin minusta tuntuu, että olen aina väärän kokoinen melkeinpä kaikkiin laitteisiin, mutta onnistuihan tuo pienessä etunojassakin :D Onneksi tehdään harjotteita myös paljon ilman laitteita, haastavuus lisääntyy, mutta niin se pitääkin.

Vidaan on tullut uusi laite hiihtoergo concept2, jota pääsin testailemaan ja taasen sykettä nostamaan. Vastus 7/10 500m tasatyöntöinä. Oli aikas kiva ja tehokaskin, hyvää liikettä hartiaseutuun. Jatkoimme lattialla tehtäviin liikkeisiin joista ensinmmäisenä takareisi fitballilla (lantion nosto suorin vartaloin ja ylhäällä polven koukistus). Aluksi liike tuntui pohkeissa, koska asento vaappui ja tasapainoa joutui hakemaan. Aika nopeaan tuntemuksia alkoi tulla myös takareisiin. Viimeisissä toistoissa huomasi miten lantio alkoi tippumaan alas, joten keskiropan hallinnan kanssa töitä riittää jatkossakin. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt, että pystyin tekemään kolme sarjaa liikettä eikä jääty vain harjoittelemaan lantio ylhällä ja suorassa pysymistä. Tykkäsin liikkeestä :)

rotaatio 4kg ja 6kg pallolla selinmakuulla (nyt pää pysyi hyvin keskellä, kun viimeksi koitin koko ajan kääntää päätä vasemmalle). Minusta on ihan huippua kun Janna kiinnittää tuollaisiinkin asioihin huomiota ja antaa siitä palautetta! Kiitos :) Ja vielä ehdittiin alavatsa selinmakuulla, ote Jannan nilkoista, suorat ja vinot alasviennit. Lopuksi vielä crossarille sykettä nostamaan. Jalat painoi ja Janna muistutti sen olevan korvien välissä, ja että kyllä ne liikkuu ja kun ottaa kädet avuksi, niiden on pakko liikkua :D Janna sai puhumisellaan/tsemppauksellaan vielä muhun liikettä niin paljon, että syke kävi 181. Hitto mikä fiilis treenin jälkeen, LOISTAVA!!! Sykemittarin yhteenveto 1h 3 min, keskisyke 143bpm, Huippusyke 191bpm. Kalorikulutus oli päälle 400, mutta mittariin ei ollut syötetty minun ikää, painoa, pituutta jne. Mut huippufiiliksillä suihkuun ja aurinkoisessa säässä Oton kanssa reippaasti kotiin. Poika opasti liki täydellisesti ja mulla virtasi kropassa endorfiini. Ihana olo! Kotona ruokaa, neulontaa ja fiilistelyä.

Ilmeisesti myös oman sykemittarini kummien lukujen syykin selvisi. Olen asettanut sykevyön liiaksi vasemmalle kun lähettimen paikka on rintojen välissä ja kontaktipinnat sen molemmin puolin. Itse olen laittanut sen enemmän vasemmalle ajatellen kai sydäntä. Onneksi pääsin heti lauantaina asiaa testailemaan. Olimme Marin kanssa pumpissa sekä spinningissä. Mä heräsin kahdeksalta lauantaiaamuna, jotta pääsen liikkumaan! Mulla täytyy olla kuumetta ja paljon!

Pumpissa ohjelma oli edelliskerrasta vaihtunut ja etukäteen vähän hartiajumin takia koko treenimuoto arvelutti. Päätin tehdä treenin aika kevyillä painoilla ja esim. kyykkybiisissä sarjojen välissä nostin tangon hetkeksi harteilta pois. Lisäksi teen monet liikkeet hartiat korvissa, joten ei todellakaan ainakaan helpota hartiajumeja. Ohjelmaan oli tullut ns yhdistelmäliikkeet ja minulta meni jokunen tovi tajuta mitä se tarkoittaa, mutta lopulta ymmärsin. Muutoinkin en koe vahvuukseni eri tempoilla liikkeiden tekemistä ja musiikin rytmistä nopeuden ottamista. Spinningissä se ei minua häiritse, mutta pumpissa tuntuu jotenkin hankalalta. Olen ajatellut, että teen omaan tahtiini ja otan rytmistä kiinni, jos saan. En kuitenkaan tee siitä kynnyskysymystä. Nyt mielestäni ymmärsin tehtävät liikkeet edelliskertaa paremmin. Tosin nyt ei ollut esim. liikkuvia askelkyykkyjä laisinkaan. Askelkyykyissä en kovin syvään uskaltautunut, suorat kyykyt meni paremmin ja tasapainokin piti. Penkkipunnerrus on tuttu ja sen vuoksi helppokin liike. Teimme myös ojentajabiisissä kapealla otteella penkkipunnerruksia kohden napaa ja liikeparina oli ranskalainen punnerrus. Käsiliikkeissä olen selvästi vahvemmilla, tai ainakin luotan itseeni ja tekemiseeni enemmän. Tokihan ohjelmaan mahtui soudut, maasta vedot, punnerrukset, suorat ja vinot vatsat, hauiskäännöt tangolla, pystypunnerrukset... Kyllähän se aika nopeaan sujahti. Ja nyt sain sykemittarillanikin jo vähän uskottavampia lukemia mitä esim. torstain spinnussa. Kulutus 375 kcal, keski127bpm ja maksimisyke158bpm. Ei siis mikään hurjan kova treeni, mutta eihän me siihen lopetettu vaan jatkoimme spinningtunnille. Tanja veti molemmat ja kiitokset hänelle innostavasta ohjauksesta. On se vaan mukavaa treenata ammattitaitoisten ohjaajien tunneilla. Spinningtunnilla oli kolme työvaihetta, kaikki taisivat olla 13 min mittaisia. Viimeisessä osiossa kaksi viimeistä biisiä oli nopeita, joten reipasta poljentaa mäkeen istuen ja seisten. Kiihdytyksiä otettiin myös. Nopeissa mäissä muistelin Jannan korvienvälijuttua kun jalat meinasi hyytyä. Hoin itselleni "polje, polje". Ja onhan sillä fiiliksellä ja musiikillakin uskomaton merkitys. Kyllä hiki virtasi ja endorfiini jylläsi. Ja nyt sykelukematkin alkavat kelvata mullekin: 553 kcal, keski153bpm ja maksimi181bpm. Ei muuta kuin hyvällä mielellä saunaan kera smoothieksen.

Eikä päivän liikunnat vielä siihen loppuneet, sillä iltapäivällä lähdimme avokin ja koirien kanssa lenkkeilemään. Oli upea auringon paiste, joten eihän sitä sisällä voinut kyhjöttää. Kiersimme Metsolan suon ja loppuosa lenkistä oli jään peittämä, joten toisella kierroksella tulimme oikotietä pitkin takaisin. Lenkille mittaa kertyi 5.40 km keskinopeuden ollessa 4.7km/h. Vauhtiin voi olla tyytyväinen, sillä jäätiköllä taiteilu kyllä hidasti matkantekoa jonkin verran. Kyllä lenkin jälkeen valmistettu fetasalaatti maistui broilerfileiden kanssa herkulliselta ja punaviinilasillinen kruunasi kaiken. Ilta hujahti rauhallisesti rentoillen. Seuraavana yönä nukutti ihanasti ilman melatoniiniakin. Treenistä tuleva väsymys on mielettömän hyvä tunne.

Keskikropan treeni + yhteenveto helmikuulta

Maanantaina oli Jannan kanssa vuorossa keskikroppatreeni. Ratsastuksessa kolhitun polven vuoksi oli otettava hiukan hillitymmin. Crossissa lämmittely 10 min, level nelosessa ja vitosessa. Syke kävi ainakin 165:ssä sykekahvojen mukaan. Loppuverra tehtiin vaihtelun vuoksi soutulaitteella hakien oikeaa tekniikkaa. Soututahti olisi voinut olla rivakampikin, mutta ensiksi tekniikka kuntoon. Samalla pohdimme syitä miksi monet vatsalihasliikkeet tuntuvat minulla niskassa ja kaulan alueella. Pääni on aikalailla eteenpäin työntynyt. Janna havainnollisti asiaa asettamalla kepin selkääni vasten. Kun yläkroppani oli suorassa minusta tuntui jo siltä, että olen pahasti takakenossa. Samahan tapahtuu ratsastuksessa ja ilmeisesti vähän kaikessa mitä teen. Olisikin tärkeää saada yläselän ja niskan ryhtiä paremmaksi, kiinnitettävä asentoihin todella huomiota treenatessa ja myös arkielämässäkin. On mielettömän hyvä, että tuollaiset asiat tulevat esille treeneissä ja saa palautetta. Kyllähän olen tiennyt, että olen yläkropaltani huonoryhtinen. Osaltaan siihen vaikuttanee myös sokeuteni. Olevinaan kai turvallisempaa edetä. Ja kun kuvittelee olevansa suorassa... Huoh, paljon oppimista siis oppia tunnistamaan milloin on oikeasti suorassa. On loistavaa kun Janna kiinnittää asiaan huomiota ja kun jatkossakin asentoa korjataan tarpeen mukaan, ehkä se selkä suorassakin asento löytyy ja minusta itsestänikin alkaa tuntumaan siltä, että olen suorassa enkä takakenossa.

Teimme aika monenlaisia liikkeitä treenin aikana, enkä kaikkia muista. En myöskään muista toistoja, ja osa tehtiinkin aikaa ottaen eikä toistoja laskien.
-selinmakuulla jalkojen nostot, suoraan ja viistoon. Pidin Jannan nilkoista kiinni ja selän oli tarkoitus pysyä alustallaan. Janna pukkas jaloille vauhtia ja vein ne lattiaa kohden koskettamatta kuitenkaan mattoon ja räväkkä palautus. Sain tuntemuksia vatsaan :D
-sivutaivutus selkäpenkissä, rinnalla 5kg levypaino
-takanojassa sivuviennit/­vartalon kierto kuulalla/­levypainolla Meillä oli käytössä levypaino
-4kg pallolla istumaannousut ja alhaalla pallon ojennus suorille käsille Välillä käsien suoraksi vienti ala-asennossa jäi vaillinaiseksi. Tämä liike tehtiin mittaamalla aikaa. Tais olla 45 sek.
-polvien nostot roikkumalla leuanvetotangosta (roikuntatuilla, kun puristusvoima ei riittänyt roikkumaan tarpeeksi kauan) Hauska liike :)
-koukkuselinmakuulla­ ylävartalon 'pyöritys' sekä vatsarutistus pitäen keppi suorilla käsillä vartalon jatkeena

Treeni oli edelliskerran yläkropan treeniä kevyempi: 1 h 20 min (520 cal, keski122 ja maksimisyke 168), mutta teki hyvää keskiropalle, joka toivottavasti kehittyy tulevien kuukausien aikana erimuotoisten treenien yhteydessä. Kiitokset taasen Jannalle mukavasta treenituokiosta. Tulevana keskiviikkona jatketaan!

Niin se helmikuu vain mennä hujahti, aika siis liikuntayhteenvedon. Liikuntapäiviä olisin toivonut enemmän, mutta toisaalta helmikuussa tuli muutama pidempi reippailu ja uutena lajina pilates. Huonot kelit ja tahmeasti kulkenut Otto on vähentäneet reippaita lenkkejä, sellaisia mitä haluaa kirjata ylös. Toivottavasti maaliskuun aikana liikuntamäärät ja päivät nousevat selvästi. Helmikuussa alkuperäisestä suunnitelmasta uinnin osalta toteutui vain kerta kolmesta ajatellusta. Maaliskuulle on sovittuna vasta yksi uintikerta, joten toivottavasti niitä toteutuisi nyt enemmän. Tässä kuitenkin helmikuun saldo:
7.2. 9.30 Pumppi 55 min (512 cal, keski120 ja maksimisyke 165)> 10.35 Spinning 55 min (551 cal, keski155 ja maksimisyke 178)
8.2. 14.00 Ratsastus 1 h
9.2. 9.45 Uinti 1400 m 75 min
12.2. 17.30 Spinning 55 min (525 cal, keski145 ja maksimisyke176)
18.35 Roller 35 min 19.15 Pilates 55 min
13.2. 11.00 Pt-treeni 1 h 20 min (636 cal, keski133 ja maksimisyke 179)
15.2. 13.40 Lumikenkäily 6.05 km 3 h (2km/h, 1427 cal)
16.2. 14.30 Lumikenkäily 5.8 km 2h (2.9km/h, 1121 cal, keski140 ja maksimisyke164)
18.2. 14.00 Pt-treeni 1 h 10 min yläkroppa
19.2. 17.30 Spinning 55 min (514 cal, keski140 ja maksimisyke172)
18.35 Roller 35 min 19.15 Pilates 55 min
22.2. 14.00 Ratsastus 1 h Lenkki 17.30 1 h 51 min 7.73 km (4.1 km/h)
23.2. 13.00 Pt-treeni Keskivartalo 1 h 20 min (520 cal, keski122 ja maksimisyke 168)
26.2. 18.20 Lenkki 1 h 30 min 7.27 km (4.8 km/h)

Päivänsankari Otto

Otto 8vk Kuvat sain Oton ensinmmäiseltä hoitoperheeltä ja heidän luvallaan ovat nyt myös teidän katsottavissa. Noiden kuvien ottamishetkeen kun lisätään kahdeksan viikkoa vaille neljä vuotta tähän päivään, Otto näyttää tältä

Ystäväni tuli opaskoiransa kanssa eilisiltana meille yökylään. Lähdimme reippaalle lenkille, ja oikeasti lenkistä tuli reipasvauhtinen kelistä huolimatta. Kuljimme Oton kanssa edellä avokin ollessa perässä ja hänen takanaan ystävämme koiransa kanssa. Otto piti hyvää ja reipasta vauhtia koko lenkin ajan. Kävli lätäköistä, loskassa, jäätiköllä, hiekotushiekalla. Toimi kuten keskiviikon koulutuslenkillä. Pitkästä aikaan sydän pomppi onnesta reippaasta kävelyvauhdista. Teimme ns. Lidli-lenkin ja hyvän fiiliksen huumaamana jatkoimme vielä Metsolansuon oikopolulle luikastelemaan. Yli seitsemän kilsaa keskinopeuden ollessa 4.8 km/h. Olen todella iloinen, VIELÄKIN!

Tänään emäntä on paiskinut töitä koko päivän, joten ulkoilut ovat olleet lyhyitä lenkityksiä joista avokki huolehtinut osansa. Sankari on nautiskellut paijauksista ja lähellä olosta minun illalla istuessa neule sylissä. Täällä on nimittäin neuloosi, joka oirehtii pahasti. Aloitin tiistaina elämäni ensinmmäistä villapaitaa ylösalaisinneuleena. HUIH! Saas nähdä miten mun käy.

Mutta Otto <3 Vaikka meillä välillä meno takkuaa, rakkaus ja välittäminen sydämessä, ja niin toivon meidän koirakkouden syvenevän ja vahvistuvan. Eikös sitä sanota, että vaikeuksien kautta voittoon, ja sillä tiellä ollaan. Ja jos jumittelu hiipii kimppuun yhteys koululle. Apua ja tukea saadaan! Aamulla puhuin johtavan kouluttajan kanssa ja sydäntä lämmitti miten hän ilostui kuullessaan eilisestä onnistuneesta reippailusta. Opaskoirakoululla tehdään asioita sydämellä ja eletään, tunnetaan asiakkaiden iloissa kuin suruissakin mukana.

Sydämestäni sulle onnea toivotan
sä mulle häntää heilutat
mua opastat iloiten
vaikka sulta vaadinkin
patistan kulkemaan inhokkipaikoista märkyydestä karheaan
hiekkaan Mutta sulle isot kehut annan
ne sydämestäni sulle riehutan
Hyvää syntymäpäivää nelivuotias Opas Otto

Epätoivosta toivoon

Lähestyn suojatietä, jonka edessä vesilätäkkö, Otto hidastaa varhain ja pysähtyy niin ettei joudu lätäköstä menemään. Emme välttämättä ole suojatien kohdalla vaan sen sivussa. Ylityksestä selvitään, matka jatkuu. Käännytään oikealle tielle, joka laskeutuu. Märkää, hiekotushiekkaa, kuraa, lätäköitä... Eipäs tuosta huvita mennä, Otto tekee suunnan muutoksen välttääkseen tien inhottavuudet ja löydän itseni joltain aukealta. Onneksi kuulin junan äänen ja sain komennettua Oton takaisin tielle... Näin alkoi meidän viime torstainen matka salille. Maanantaina pääsimme laskeutuvalle tielle ja kääntymään vasemmalle radan varteen. Radan varressa kuljetaan haettaviin portaisiin asti. Vasemmalla on silta, josta pääsee autotien varteen, sinnehän Oton mieli halajas. Ehkä himpun kuivempaa. Ei kun takasin radan varteen ja tottakai väärään suuntaan, joten ympäri ja uudestaan. Lopulta portaat alas ja alikulkuun hitain maleksivin askelin. Paluumatkalla maleksien alikulkuun, mutta se löytyi kuin löytyikin. Portaat ylös ja radan varteen maleksimaan. Avokki ja avustaja tulivat meitä vastaan. Ottoon en saanut minkäänlaista vauhtia ja olo oli toivoton.

Eilen oli todella märkää, kumisaappaat ainoat oikeat jalkineet. Oton kulku oli luokatonta, joten pissalenkkeihin liikkumiset jäi. Tänään aamulenkki loi jo uskoa parempaan. Ja puoliltapäivin pääsimme koulutuslenkille. Koira vaadittiin liikkumaan niin hiekalla kuin lätäköissäkin. Järvilätäköt toki sai kiertää, mutta maleksimaan ei saanut jäädä yhtään. Koiralla heilui häntä korkealla koko lenkin ajan, vaikka Otto joutui kulkemaan sellaisista paikoista mitä inhoaa. Koiraa tietysti kehuttiin aina onnistumisen jälkeen. Liikkumiseen käytettiin kyynärvarsilukitusta, hihnasta nyppäsyjä, valjaiden helistelyä yms. Ei siis mitään koiraa satuttavaa. Äänenkäyttö oli myös tärkeässä roolissa. Mitä enemmän vaadittiin sitä enemmän kehuttiin. Ja minun on muistettava aina etten lähde ohjaamaan koiraa vaan pistän sen liikkeelle käskyin, kenties valjaita nostaen. Oton jumitteluiden myötä monesti ajaudun liian eteen koiraa nähden ja silloin väännän valjaista, jota ei saa tapahtua. Sama ylityksissä, koira liikkeelle ja sitten minä. Ette usko miten hyvältä tuntui kun koira alkoi tajuta, että nyt mennään eikä meinata, silti häntä heilui ja kaikilla oli hyvä olla. Samalla minulle opin paikka siitä, että voin olla napakampi ja vaativampi, Otto ei mene rikki siitä. Tuntuu vain piristyvän :D

Ongelmat ei varmasti ole taltutettu kahdella koulutuslenkillä. Edellinen oli jo toissalauantaina. Otto varmasti kokeilee jatkossa minua missä se aita nyt olisikaan matalimmillaan, mutta minun on oltava vaan tiukkana, niin tiukkana ja vaativana kuin vaan yksikseni liikenteessä voin ja uskallan ilman, että aiheutan vaaratilanteita. Ja lisäkoulutuslenkkejä tullaan varmasti tekemään tämän kevättalven mittaan.

Maanantaina ja eilen minusta tuntui, että ei meidän koirakkous kestä kauaa, että ei tästä vaan tule mitään. Surin jo kaikki mahdollisuudet. Tänään jaksan taas uskoa parempaan huomiseen. Soitto heti koululle kun tökkii ja sitten taas treenataan. Ja treenaan itekseni ja aina kun mukanani on joku näkevä, joutunee peesaushommiin :D Että kyllä vielä taisto jatkuu, jotta perjantaina neljä vuotta täyttävä Otto on luonani vielä vuosienkin päästä. Tämä kaikki kertoo vaan siitä, että joskus opaskoirakoksi kasvamisen eteen joutuu tekemään helkkaristi työtä, joskus se kestää pidempään, joskus on vaikeaa jne. Mutta kun se työ alkaa palkita, onnella ja hymyllä ei rajoja! Onneksi Suomessa on myös huippuammattitaitoisia kouluttajia, jotka auttavat meitä koirakoita.

Ratsastusta ja lenkkeilyä

Avokki aamuherätykseksi avasi parvekkeen oven. Ulkoa kantautui kovanja puuskaisan tuulen kohina kera reippaan vesisateen. Onneksi kuitenkin sade ja tuulikin laantui ratsastustamme ennen. Muutama räntäräimäke putoili ollessamme hevosten selässä, toisaalta myös aurinko näyttäytyi.

Ratsastin tänään Aaveella, joka on hoikahko poika ja jolla Tiina on paljon ratsastanut. Aluksi teimme pysähtymisharjoituksia, Aave jolkotteli pidätteen läpi. En saanut hevosta pysähtymään. Kiersin varmasti ainakin kolme kierrosta ennen kuin Letun tultua hevosen eteen se pysähtyi, ja sen jälkeen vielä pysähdytin sen muutaman kerran omatoimisesti. Edellinen ratsastaja oli ollut pieni tyttö, joten pidätteestä saattoi kävellä läpi. Saatuani Aaveen kuulolle aloitimmekin harjoitella tölttiä. Aaveella on vähän huono töltti, joten töitä sai todella tehdä sen kanssa. Satula vähän kippaseen eteenpäin, joten suorassa pysymisessäkin oli tekemistä etten könöttäisi liiaksi edessä. Ravityöskentely sujui paljon paremmin ja kevennys löytyi hyvin. Jossain vaiheessa kadotin hetkeksi rytmin jostain syystä, mutta löysin sen vauhdissa uudelleen. Teimme lisää tölttiharjoituksia mm. töltistä viiden askeleen käyntiin ja paluu tölttiin. Ei aina ihan onnistunut. Käyntiaskeleita tuli paljon enemmän. Kuulinkin monta kertaa Letun suusta "pidäte ja pohje".

Tänään harjoittelimme laukan nostoja, pidäte, sisäpohje, nauttimaan. Koko kierrosta emme voineet laukata emmekä kuin toiseen suuntaan. Minä onneton iskin polveni aidan tolppaan Aaveen oikaistessa muiden perään. Hetken sattui helvetisti ja oli pysähdyttävä laukan noston jälkeen huokaamaan. Mutta ei muuta kuin uudestaan nostoja tekemään. Tosin vähän tulin tolpan luo turhan varovaisesti ja pidätteet jäi huonoiksi. Oli kuitenkin kiva päästä harjoittelemaan asiaa. Istunta laukassa on kuulemma meillä molemmilla Tiinan kanssa parantunut hurjasti. Jeeee!!!! Kehitystä tapahtuu.

Jatkoimme vielä ravi- ja tölttiharjoituksilla. Menimme mm. harjotusravia tavoitteena joustaa rennosti ristiselästä. En oikein tainnut onnistua, mutta tulipahan kokeiltua :D Loppukäynnit menimme ilman satulaa. Se ei tuntunut laisinkaan niin kiikkerältä kuin vuosi sitten ekoja kertoja ilman satulaa ratsastaessamme. Kun vaan paino pysyi riittävän takana selässä pysyi hyvin. Aika nopeasti uskalsin rentoutua ja nauttia hevosen lämmöstä. Niin ja puhua tietysti jostain ihan muusta :D Eli, taaskin huomasin kehitystä tapahtuneen, yes!

Kotona ehdin syödä ja hetken hengähtää. Lähdin ystäväni Marian kanssa reippailemaan märkään keliin. Otolle lätäköt oli hirvityksen kohtia ja välillä piti yrittää jumittaa, mutta alkuun päästyämme vauhti pysyi mukavana kannustuksin ja kyynärvarsilukituksin. Reippailtiin liki kahdeksan kilsan lenkki samalla kuulumisia vaihtaen. Mulla oli ihan liikaa päällä, joten hiki virtasi. Kotona olikin miellyttävää istahtaa saunan lauteille rentoutumaan. Sykemittari oli yhteydessä kun laitoin sen päälle. Luotin ja lenkille lähdettiin. No kappas vaan, eipä ollutkaan ottanut lenkin aikana sykettä. Ei taas voinut virta olla vähissä. Sen pitäisi kestää n. 40 h ilman lataamista, ja latasin sen viimeksi ennen maanantain lumikenkälenkkiä ja ehkä torstaina ennen spinnua. Ärsyttävää miten epäluotettavaksi tuo on nyt osottautumassa. Pääasia kuitenkin, että päästiin Marian kanssa lenkkeilemään ja kuulumisia vaihtamaan. Silti tuollainen toimimattomuus pännii. Katsotaan taas huomenna miten pt-treenissä käy.

Eilisestäkin tuli liikunnasta vapaa päivä. Tavattiin Silmukkasiskojen kanssa erään Siskon kotona neulomuksien merkeissä. Mä tein viimeisen levennyksen ponchoon. Illalla sainkin ponchon valmiiksi. Mukava iltapäivä herkutellen ja neuloen. Mukavuus jatkui kotona kun saimme vieraaksemme pitkäaikaisen kaverimme. Hän teki avokille atk-kartotuksen, päivitti Iphonea. Kahviteltiin (minulla teetä) kera herkkujen, tilattiin pitsat ja miehet nautiskelivat muutaman oluen minun nauttiessa pari lasia punaviiniä. Mukava rento, rauhallinen ilta.

Tästä onkin hyvä ponnistaa uuteen viikkoon ja aloittaa se huomenna pt-treenillä. Toivottavasti polvi ei hidasta tahtia. On nimittäin mustelmainen ja arka. Nyt kuitenkin on aika siirtyä höyhensaarille Vain aurinko muistaa -nimistä kirjaa kuunnellen.