Talven lumikenkäilykausi avattu

Mukissa ystävältä joululahjaksi saatua teetä japienessä pussissa tummalla suklaalla päällystettyjä mansikoita kuuluu Hepan lauantai-illan herkkuhetkeen. Avokki on jo tervehtimässä nukkumattia, mutta iltavirkkuna ryhdyin kirjoittelemaan tänne. Neuloosi myös oirehtii, joten ruutukuvioinen tuubihuivi tuossa kutkuttelee tulla neulotuksi. Mietinkin neulonko siitä niin korkean, että tarvittaessa sen voi vetää pään suojaksikin. Vieressä odottaa myös äänikirjana Wilbur Smithin kirja Noidankehä. Bloggailun jälkeen on aika vaarallinen yhdistelmä neulomus ja kirja näin iltamyöhään. Saattaa nimittäin sujahtaa tunti jos toinenkin... Mutta postauksen varsinaiseen aiheeseen. Eilen nimittäin käytiin avokin kanssa ekalla lumikenkälenkillä.

Onneksi se kummallinen pöpö on mennyt ohi. Torstaina en vielä spinningiin uskaltautunut, mutta tapasin Silmukkasiskot Itiksen kahvilassa, jossa sujahti reilut pari tuntia kuulumisia vaihtaen ja neuloen. Kotona pakkaukset mökille lähtöä varten. Eilisaamuna tulimme tänne, takkaan tulet ja olo mukavaksi. Uuniin paistumaan riisipuuro ja neljän jälkeen päätimme lähteä "kokeilemaan" toimisiko lumikengät kuten pitää seuraavan päivän kulkemisia ajatellen. Täällä on Pk-seutua enemmän lunta. Laitoin Sports trackerin sykemittareineen päälle ja lähipelloille tarpomaan. Otto oli kummissaan lumihangessa juoksemisesta. Alkuun kulki avokin kengissä kunnes avokki sai sen hätistettyä kirmaamaan. Vähän aikaa poika painelikin pitkin peltoa energiaansa purkaen. Harmaakuono puolestaan sipsutti innokkaana edellä ja nautti selvästi talvesta. Lenkin edetessä koirat väsyi ja tepsuttivat jälkiämme pitkin perässämme. Tielle päästyämme Harmaakuono sipsutti taas innokkaana eteemme. Mökin pihaan päästyämme molemmat makasivat kuistin edustalla odottamassa sisälle pääsyä. Sisällä etenkin Otto makasi pienenpienenä keränä, taisi lumihankiliikkuminen ottaa koville. Harmaakuonokin pötkötteli, mutta seuraili tekemisiämme tarkkana.

Viime talvena ei ollut missään vaiheessa niin paljoa lunta, että lumikenkiä olisi kannattanut ottaa esille, joten edelliskerrasta oli liki kaksi vuotta. Nopeasti kuitenkin tekniikka palasi mieleen. En kuitenkaan muistanut lumikenkäilyn olevan niin raskasta upottavassa lumessa. On jaksettava nostaa riittävästi jalkaa ja samalla liikkua sujuvasti eteenpäin. Tunsin miten syke nousi kohtuullisen korkeaksi, ehkäpä jo turhankin korkeaksi. Hengästyin ja tuli hiki. Nautin siitä, vaikka meninkin jo vauhtikestävyyden puolelle, sillä keskisyke oli 146 ja maksimi 162. Kaloreita paloi 777 ja se yllätti minut todella. Yllätyin jopa niin paljon, että jäin miettimään onko asetukseni oikein, mutta pitäisi olla. Aikaa meni 1 h 18 min. Tarvoimme pelloilla 4.15 km keskinopeudella 3.2 km. Ulkoilun jälkeen suihkun raikkaana tunsin ihanaa liikunnan jälkeistä oloa ja hehkutin sitä avokillekin. Ilta meni kuunnellen vanhoja nauhotuksia ja rätkätimme avokin kanssa niille katketaksemme. Ennen puolta yötä uni tuli ja vei molemmat mennessään.

Tänään lumikenkälenkille emme lähteneet meikäläisen valuvikapäivien tähden. Kipu on ollut aika kovaa, joten viettelimme rauhallisen päivän kokaten gluteeinitonta jauhelihamakaroonilaatikkoa ja saunoen. Neulomuskin on edennyt jonkin verran, koirien kynnet tullut leikatuksi jne. Huomenna lähdemme lumikenkäilemään, mutta on valupäivien takia muistettava ottaa eilistä rauhallisemmin. Tosin yöksi on luvattu lumi- ja räntäsadetta, joten jos ennusteiden mukaan raskasta lunta on 10-15 centtiäkin lisää, touhusta voi tulla hikistä ja raskasta.

Puolikuntoisena kotona - "vaarallista"

Paiskiessa eilen töitä viiden asiakkaan verran kummastelin tajutonta väsymystä. Eihän lauantain avokin yllätysbileet nyt niin rankat olleet, vaikka yli puolille öin menikin. Syötyäni asiakkaiden jälkeen päätin mennä kuuntelemaan Uhatut-nimistä kirjaa. Havahduin tajuamaan, että palelin peiton alla, vaikka olin oloasussa. Mittasin puhuvalla digimittarilla kuumeen. Mittari ei luotettava ole, näyttää aina asteen verran yleensä alakanttiin, joten totesin olevani kuumeinen. Ärsytti ja ärsyttää. Vatsa on ollut aamuisin sekaisin, muuten oireet palelua ja lievää päänsärkyä. Peruin aamupäivältä odottamani pt-treenin enkä mennyt keramiikkaan ja rottinkikerhoonkaan. Kömmin pehkuun ja kuuntelin Uhatut loppuun ja aloitin Noidankehä-kirjan. Välillä taas palelin hurjasti. Olen juonut teetä mukitolkulla ja se lämmittääkin mukavasti. Huomisesta taitaapi tulla samankaltainen päivä. Nyt illalla on ollut vähän parempi olo.

No miksi sitten puolikuntoisena kotona möllötys on "vaarallista"? Alitajuntaani on nimittäin iskostunut ajatus, että haluan tänäkin vuonna kokea jotain sellaista rajojen rikkovaa liikunnallisesti kuin 40 kilsan kävely oli viime kesänä. Toivottavasti spinningmarathonin ihanuuden pääsen kokemaan mahdollisimman pian, mutta haluaisin kokea jonkin pyöräilytapahtuman tms. Haluaisin kokea miltä tuntuu ajaa jokin pidempi pätkä. No ensiksi olisi metsästettävä taasen niitä pilotteja :DD Ja kun talviajoa en harrasta ehkä on vielä vähän liian aikaista ellei löytäisi pilottia, jonka kanssa olisi jokin tapahtuma sovittuna ja tavote sielä onnistuminen. No onnistuminen meikäläisen kohdalla taitaisi olla maaliin pääsy :)

Toki haluan osallistua tänäkin vuonna kävelytapahtumiin. Naisten kympille lähdetäänkin - ainakin alustavien puheiden mukaan - Lauran kanssa tod.näk. taas tekemään uutta ennätystä :D

Olen pohdiskellut myös miten jatkan Vidalla treenausta. 10-kerran kortti alkaa olla lopuillaan ja Jannan kanssa yhteiset treenikerrat samoin. Millaisen pt-treenipaketin haluaisin, ja jos pt-treenejä haluan jatkossakin, millaisin tavottein? Miten treenit sovittaa viikko-ohjelmaan mahdollisimman säännöllisiksi jne... Hiljalleen se mitä haluan alkaa ehkä itselleni hahmottua, mutta samalla kiinnostus pyöräilyä kohtaan kasvaa, joten pilotteja, pilotteja...

Mutta nyt tämä "kuumehourailu" saa loppua ja minä lähden tervehdyttäville unille ja toivon tälle vuotta paljon ihania liikuntahetkiä jokaiselle.

Mä tein sen - menin ilman kaveria spinningiin ja rolleriin

Tuntuu varmaan ihan typerältä ja hassulta, mutta olen enemmän kuin onnellinen, suorastaan leiun onnistumisen huumassa. Nimittäin tänään mä uskalsin ja menin yksin treenaamaan. En ole koskaan aiemmin tehnyt niin. Aikanaan käydessäni Finnbodylla mukanani oli aina joku, joskus lähdin itsekseni spinningtunnilta pois, mutta koskaan en ole ollut yksin treenikertaa alusta loppuun. Tänään olin ja olo on kuin olisin voittanut jotain suurta.

Matka Vidaan meni ongelmitta. Otto opastaa pakkasella mallikkaasti. Nyt radan varsi oli aika jäätikkäinen, joten pahimmissa kohdissa koira ymmärrettävästi tassutteli varovaisemmin. Vidaan saapuessamme koira oli iloinen ja pyrki haistelemaan ihmisiä ja jo toimistoon päästyään livahti toista asiakasta tervehtimään. Onneksi tätä ei haitannut moinen kohtaaminen. Otto tosin palautettiin ruotuunsa ja jäi kiltisti toimistoon odottelemaan. Minä hipsin pukuhuoneeseen toppavaatteissani vaihtamaan spinningkamat ylleni. Väkeä oli jonkin verran ja hiukan ujostutti paikkaa hakiessani, mutta sopiva kohta löytyi ja vaatteet tuli vaihdetuksi ja vesipullo täytetyksi. Spinningsaliinkin löysin ongelmitta, tosin Ira osui matkalla kohdalle eikä pukuhuoneelta matkaa taida olla kymmentä metriä enempää. Pyörästä säädöt kuntoon ja Sports Tracker päälle. Eilen kun kirjoitin laitteen toimimattomuudesta ostopaikkaan sain vinkin irroittaa lähetin vyöstä ja kokeilla uudestaa noin minuutin päästä ja se ainakin tällä kertaa toimi. Toivottavasti toimii jatkossakin. Muutenkin sain hyvin asiallisen ja yhteistyötä uhkuvan viestin, joten hyvä kun kerroin ongelmistani.

Tunti noudatti samaa kaavaa kuin edelliskerrallakin ja meni käsittämättömän nopeasti. Olin ihmeissäni kun tultiin loppujäähdyttelyihin. Treenissä kulutus oli 587 cal, keskisyke 148 ja maksimi 176. Oikeesti, tuskin nuo ketään hirveesti kiinnostaa ja varmasti ihmetteliöitä riittää mitä niitä tänne edes kirjoitan. Kirjoitan omaksi ilokseni. Joskus sitten voin vertailla lukemia katsoa millaista kehitystä on tapahtunut. Mutta joka tapauksessa tunti oli hyvä ja mulla onnellinen hyvä olo! Mä olin siellä, mä sain ihanan hikitreenin.

Pukuhuoneessa kävin vaihtamassa kuivat vaatteet ylleni ennen rollertuntia. Sitä jännitin enemmän. Pelkäsin, että myöhästyn ja että löydänkö saliin. Hipsin portaat ylös ja kanssatreenaaja kysyi tarvitsisinko apua. Kerroin haluavani jumppasaliin ja hän ystävällisesti opasti minut sinne. Sain maton ja tennispallon. Ira toi rollerin. Porukkaa oli paljon ja mietin pysynköhän miten mukana. Teimme osittain samoja rullauksia kuin viimeksikin. Aloitimme jalkapohjan rullauksilla siirtyen sääriin ja etureisiin. Pohkeet, takareidet, reiden ulkosyrjät, pakarat, alaselkä... Asennot löytyivät aika mukavasti. Reisien ulkosyrjät ovat kyllä ehdottomasti arimmat. Jalkapohjien rullailun jälkeen levisi ihana lämpö jalkoihin. Lopuksi makasimme roller-rullan päällä kädet tee-asennossa ja jalat koukussa. Ensiksi oikean puolen jalan alle luttana pallo, jota rullailtiin suoristaen jalka ja vetäen takaisin koukkuun. Liikkeeseen otettiin mukaan saman puolen käsi, joka vietiin jalan suoristusvaiheessa vartalon jatkeeksi sisäänhengityksellä ja käsi palasi jalan koukistuessa ja uloshengityksellä lähtöasentoon. Sama tehtiin myös ristikkäisellä kädellä ja lopuksi molemmilla käsillä yhtäaikaa. Sitten toinen puoli ja ihan lopuksi teimme käsin puoliympyrää hengityksen tahtiin. Puoliympyrä-liikkeessä Ira joutui näyttämään miten se tehdään. Muuten pärjäilinkin aikalailla itsenäisesti, joten tuskin homma ihan pieleenkään meni. Rollerin jälkeen salissa jatkui pilates, joka minua vähän houkuttaisi. Uskaltautuisinkohan mukaan? Ira opasteli minut portaisiin, josta hipsin pukuhuoneeseen vaihtamaan pakkasvaatteet, jonka jälkeen hain Oton toimistosta. Avokki ja Harmaakuono olivat lähteneet iltalenkille ja tulleet minua vastaan. Vähän ilta-aikaan arveluttaa aseman seutu ja jos Otto ei hakeudu alikulkuun, mutta varmastikin jatkossa uskaltaudun (huomatkaa siis... aion mennä toistekin itsekseni treenaamaan) palaamaan itseksenikin Oton kanssa. Otto hakeutui nimittäin alikulkuun, ehkä hiukan epävarmana, mutta hakeutui kuitenkin. Portaat löytyi hienosti ja hiljalleen sataessa lunta palasimme kotiin. Minä pulppusin ja täpinöin, niin onnellinen olin ja olen.

Positiivisia kohtaamisia ja treenifiiliksiä - treenausta Vidalla

Totesin jo viime talvena, vaikka lyhyt olikin, että Otto on pakkaskoira. Pakkaskelillä se nimittäin opastaa parhaiten. Niinpä lähdin aamulla aika luottavaisin mielin kohden Vidaa. Reitti menikin ongelmitta. Vähän ennen portaiden hakua tien viertä Oton teki mieli haistelemaan. Portaat kuitenkin löytyi ja ehdin Vidaan hyvissä ajoin.

Pukuhuoneessa ehdin taasen testailemaan sykelähetintä eikä se paska toiminut. Luovutin ja hipsin itsenäisesti crosstrainerille ja aloitin sutkuttamaan sillä Jannaa odotellessani. Kymmenisen minuuttia ehdinkin sutkuttaa, jonka jälkeen tutustuimme tarkemmin spinningsaliin. Jos vaan pyörä eturivissä lähinnä ovea on vapaa, minulla on todella helppoa tulla pyörälle ja tunnin jälkeen löytää käsipyyheliinaa ja puhdistusainetta pyörän siistimiseen. Ei kertakaikkiaan mitään syytä jättää rakastamaani treenimuotoa väliin vain sen takia, että ei ole kaveria mukana. Pyörän säädöt osaan tehdä itse sopiviksi jne. Miksi en nauttisi treenistä vielä kun reittikin sujuu treenipaikalle - ainakin nyt. Sanoinkin avokille, että jos valupäivät ei ole häiritsemässä menen huomiselle spinningtunnille. Ehkäpä taas yksi raja-aita kaatuu, mutta niin pitääkin.

Istuimme alas ja vähän katselimme ryhmäliikuntatuntikalenteria. Tällä hetkellä eniten mahdollisuuksia on osallistua torstain ja lauantain tunneille. Spinning on varmasti ykkösjuttu, mutta Iran roller myös kiinnostaa. Pilates olisi myöskin hauskaa, joten siinä olisi taasen yksi aita kaadettavaksi. Muut ovatkin ehkä nopeatempoisempia ja ensinmmäisille kerroille tarvitsisin kaverin, mutta toivottavasti tulee tilaisuuksia kokeilla muitakin ryhmäliikuntatunteja. Mitkään askelkuviot ei minulta kovinkaan hyvin luonnistu, mutta kokeilemallahan selviää missä pärjäisin mukana.

Palasin alasaliin ja lämmittelytilaan crosstrainerille. Onnistuin pudottamaan keppini laitteen yli ja avulias nainen kertoi mistä löytäisin sen. Toinen nainen moikkasi minua pukuhuoneessa. Ette usko miten tuollaiset lämmittävät mieltä. Liian paljon törmää siihen ettei vammaiselle uskalleta syystä tai toisesta puhua. Kun ihmiset uskaltavat puhua ja tervehtiä itsekin tulee rohkeammaksi eikä oma erilaisuutensa tunnu enään niin erilaisuudelta. Oli mukavaa sutkuttaa 45 min treeni, vaikka pidemmän päälle crosstrainer onkin ehkä vähän tylsä. Hiki kuitenkin tuli. Tuli niin kova hiki, että kävin jo salilla suihkussa ennen kuin lähdin Oton kanssa paluumatkalle. Vähän jännitin löytäisimmekö alikulkuun. Vähän Otto hidasteli empien ja kun pysähdyin kuulostelemaan onko suuntamme oikea sain ohikulkialta tiedon, että olemme menossa alikulkuun. Mahtavaa! Portaat löytyivät hyvin ja kotimatka sujui ongelmitta. Välillä vähän hidastellen ehkä liukkauden tähden, mutta jumituksia ei tullut eikä matkaan mennyt kohtuutonta aikaa.

Kotona hehkutin onnistumistani ja ystävällisiä ihmisiä sekä kirosin sykemittaria. Lähetin Sports Trackerin verkkokauppaan, josta vehe ostettu viestiä. Alan oikeasti kyllästyä toimimattomuuteen. Toivottavasti saan tarvittavan avun sitä kautta tavalla tai toisella.

Nyt kahtena aamuna meillä on nautittu smoothiekset. Eilen mustikoita, ananasta, banaani, kurpitsan siemeniä, loput hamppuproteeinista, Raunon protskuvarastoista protskua, turkkilaista jogurttia, pari salaatinlehteä, raakakaakaota ja vettä. Tänään vadelmia, banaani, chiansiemenet, vesi, jogurtti ja protsku. Eilen pärjäsinkin pitkään ilman nälän tunnetta. Keramiikassa vihreän teen kanssa söin kourallisen pähkinöitä ja toisen kuivattuja karpaloita. Tein mukin jonka kylkeen relieffinä koira. Rottingissa taistelin sienikorin kanssa, ei kovin helppoa tehdä väliseiniä :) Kotona maistui avokin tekemä kanasalaatti, jota nytkin söin kotiin tultuani. Seuraavaksi onkin aika töiden. Illalla telkusta Jutan Superdietti ja Syke kera neulomuksen. Eilen käsityöteemaisen päivän jälkeen innostuin vielä iltauutisten aikaan neulomaan tuubihuivia.

Kotisalilla kahvakuulailua

Hierottuani viisi asiakasta söin lohta ja salaattia, jälkkäriksi vihreää teetä. Ja koska naisten riesapäiviä ei edelleenkään näkynyt vaihdoin treenivaatteet ja taistelin sykemittarin kanssa häviten taiston. En ymmärrä mikä mättää. Kastelen vyön kuten kuuluukin ja koetan saada sen paikoilleen mahdollisimman oikeaan kohtaan, jotta en joutuisi siirtelemään kosketuspintoja, mutta paskat yhteyttä tule. Jätin kuitenkin treenin ajaksi yhteyden auki ja sykemittarin ylle, mutta ei missään vaiheessa toivottua tulosta. Ei välttämättä hirveän kivaa, että ennen treeniä sykemittarin kanssa saa taistella yhden puoli tuntia ja sitten vielä hävitä taistelun.

Joka tapauksessa oli mukavaa treenata. Avokki "määräsi" liikkeet ja antoi suorituksesta palautetta. Aloitin kahden käden perusheilautuksilla siirtyen heilautukseen, jossa kuula menee mahdollisimman pitkälle jalkojen väliin. Tämän jälkeen heilautukset siten, että liikesarja lähti vasemmalla kädellä, heilautus ja seuraava kahdella kädellä, kolmas oikealla, neljäs kahdella, viides vasemmalla jne. Neljännessä liikkeessä kuula lähtöasennossa olkapään korkeudella ja otettaessa askel eteen kyykäten kuula käsi suoristuu ylös. Vaatii tasapainoa ja keskivartalon hallintaa. Toistojen jälkeen kuula toiseen käteen ja menoksi. :DD Tein kaksi kierrosta ja kolmannella kierroksella askelkyykky vaihtui vauhtipunnerrukseen. Kokeilin tehdä myös punnerrusta lattiatasolla jalat ilmassa. Sain 20 toistoa, mutta jalat jäivät ehdottomasti liian koukkuun liikkeessä, mutta siitäpä niitä voi jatkossa koettaa saada suoremmaksi ja myöskin yläkroppaa alemmaksi. Kierroksien jälkeen tein vielä ylätaljalla vetoja eteen sekä kapealla otteella vastaotteella vetoja eteen ja alas. Jumppakepillä punnerruksia takaa ja edestä sekä kulmasoutua. Lopuksi verryttelyä ja ravisteluja. Oli kivaa!!!

Vihdoin sain aikaseksi smoothieksen. Laitoin puoli litraa jäisiä vadelmia, yhden banaanin, pari lusikallista raakakaakaojauhetta, yhden lusikallisen Lucumaa, pari lusikkaa hamppuprotskua, 4dl vettä, kolme kukkuralusikkaa turkkilaista jogurttia. Treenin ajan vadelmat sai sulailla tehosekottimessa ja treenin jälkeen ei muuta kuin smoothies valmiiksi ja herkutellen. Laitoin jo aamuksi valmiiksi koneeseen mustikoita, ananasta, banaanin, protskujauhetta, kurpitsan siemeniä, raakakaakaota. Katsotaan uskaltaisinko lisätä vähän jäävuorisalaattia jogurtin ja veden lisäksi. En uskalla jättää aineiden blenderiin laittamista aamuun, silloin tod.näk. smoothies jäisi tekemättä. Nyt ei tarvitse paljoa tehdä kun herkku on valmis.

Sisäreisissä tunnen, että eilen olen ollut ratsastamassa, yes!!! Ja minulla on sellainen olo, että ehkä opin ravissa kevennyksen yhteydessä pohkeiden annon. Katsotaan olenko seuraavan ratsastuskerran jälkeen vielä samaa mieltä. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen tehnyt töitä jaloilla. Kahvakuulan jälkeen avokki totesi tasapainoni parantuneen ja keskivartalon hallinnan. Ehkäpä ratsastuksesta on ollut hyötynsä ja muista treenaamisista, vaikka vähän epäsäännöllistä onkin ollut. Uskoakseni tästä on hyvä jatkaa matkaa parempaan kuntoon ja kevyempään olemukseen. Tsemppiä mulle ja kaikille treenaajille!!!

Vuoden eka ratsastustunti

Tänään nousin isohkon issikan Plesin selkään. En olekkaan sillä aikaisemmin ratsastanut. Hevonen liikkui aika varovaisesti suorin jaloin liukkautta peläten. Tosin kenttä oli sulanut yllättävänkin hyvin ja uralla oli hyvä kulkea. Hevosen kanssa sai todella tehdä töitä, jotta sen sai reippaammin tölttäämäänja ravaamaan. Plesi on luontaisesti ravitahtinen, tarjoaa ravia, jos ei pyydä mitään erityisesti. Aika kivasti onnistuin kuitenkin saamaan hevosen töltille, vaikkakin aika hitaalle sellaiselle. Ravissakin jäimme muista jälkeen. Opin ehkä vähän käyttämään pohkeita ravin kevennyksenkin aikana ja vauhti parani kummasti. Tosin pohkeiden annossa tartuin satulaan kiinni. Hiljalleen onnistuin kuitenkin ravaamaan kädet ilmassa, keventämään ja antamaan pohkeita. Onnistumisen tunne oli aika pakahduttava. Sama oli töltissä kun sain hevosen liikkumaan nopein jaloin, se tuntui mahtavalta. Otimme myös laukan nostoja. Plesi otti muutaman laukka-askeleen ja palasi tölttiin. Kenttää ympäri ei voinut laukata, joten pätkät jäivät lyhyiksi. Tunnin alussa teimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Oli ihanaa ratsastaa. Onneksi tuota ihanuutta on luvassa taasen ensi sunnuntaina, yes!!!

Mun hepostellessa avokki teki yläkropan treenin kahvakuulia, penkkipunnerrusta, ylätaljaa. Elin pienessä jännityksessä palatessani kotiin, olisiko avokki vielä treenaamassa vai jo treenit tehtynä, sillä ystävämme Maijan ja hänen miehensä kanssa lähdimme syömään eikä avokki tiennyt siitä etukäteen mitään. Mies oli onneksi treeninsä lopettanut ja suihkussa käynyt, joten singahdin itse pesulle ja juuri ja juuri sain itseni valmiiksi kun ovikello soi. Avokki täytti torstaina 40v, joten siksi ylläri hälle. Ruokailimme Tikkurilan Oklahamassa. Söin maksaa ja jälkkäriksi herkullisen jäätelöannoksen, joka oli melkeinpä liian iso.

Eilen tapasimme Itiksessä Silmukkasiskojen kanssa. Jouduin purkamaan tuubihuivitekeleeni, koska se oli mennytpyöröpuikolla kierteelle. Purkoosin jälkeen pääsin kyllä hyvään neulontavauhtiin ja siskoja oli mukavaa tavata. Tosin mulla hiipi paska fiilis mieleen ilman mitään syytä. Se vain paheni kotona enkä saanut aikaiseksi lauantain treeniäkään. Sitäkin sitten surin ennen saunaa. Tuohon fiilikseen syynä tod.näk. hormoonit. Lohdullista oli tietoisuus siitä, että fiilis menee ohi pian. Tänään onkin ollut huomattavasti parempi päivä. Aamupäivällä tuntui hyvältä icebugit jalassa kävellä koirien kanssa, ja kuten arvasinkin ratsastus piristi kummasti. Mukava oli nähdä myös aterian merkeissä ystävää. Nyt kun vielä kuukauden riesat alkaisi, olisi kaikki hyvin. Menisivät siis ohikin häiritsemästä mielialaa ja treeni-intoa. Torstai-illan fiilis oli kyllä niin mahtava, että sen tahdon kokea pian uudestaan.

Spinningiä ja rolleria

Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä tämän illan treenistä ja kehonhuollosta!
Kiitos Ira!

Oton kanssa reitti Vidaan on ollut hautumassa reilun kuukauden. Tänään lähdin hiukan jännittynein mielin matkaan koiran kanssa. Olihan jonkin verran loskaa ja märkyyttä. Matka Vidaan sujui kuitenkin ongelmitta. Yhden suojatien kohdalla aavistuksen haahuilimme ja käännyttäessä Korsontielle loskavallit hetkellisesti hämmensi Oton. Olin kuitenkin hyvissä ajoin Vidassa. Jätin kengät eteiseen ja marssin vastaanottoon, jossa sain lipukkeet spinning- ja roller-tunneille. Koira vietiin toimistoon odottelemaan ja minä hipsin itsenäisesti pukuhuoneeseen. Olin melkeinpä hämmästynyt, spinnun alkuun oli reilut 20 min. Mulla oli aikas voittaja olo. Löysimme Oton kanssa salille hyvin eikä aikataulukaan käynyt kireäksi. Minulla oli hyvää aikaa keskittyä taistoon saadakseni Sports Trackerin sykelähetin toimintavalmiuteen. Sen kanssa on ollut ongelmia enkä eiliseltä lenkiltä saanut sykelukemia. Nyt laitoin vyön jo kotona ylleni ja harmikseni blutuutti ilmoitti, että ei ole yhteydessä lähettimeen. Asiaan ei ollut aikaa paneutua sen enempää, ja nyt istahtaessani penkille valmiina taistoon lähetin olikin yhdistynyt puhelimen kanssa, YES! MAHTAVAA! Nyt näkisin treenikulutuksen.

Spinning-saliin ehdimme hyvin Marinkin ehdittyä junalta paikalle. Pyörien säädöt kuntoon ja polkemaan, sports Tracker päälle ja menoksi. Alussa oli mikin kanssa ongelmia, mutta ongelmat antautui eikä Irankaan tarvinnut huutamalla tuntia viedä läpi. Poljimme paljon ysäritunnelmissa ja siinähän tuli nostalginen olo :) Tunti oli monipuolinen ja hyvä. Ajoimme aika paljon putkelta, nopeudet vaihtelivat paljon ja välillä sai spurtata ihan tosissaan. MAHTAVAA!!! Tunnin jälkeen olikin kiintoisaa katsoa lukemat: keskisyke 146, maksimi 178 ja kalorikulutus 555.

Hikiset spinningvaatteet vaihtoon ja kuivin treeniasuin roller-tunnille. Ja kyllä olikin tehokasta rullailla tennispallolla ja foam rollerilla. Aloitimme jalkapohjan käsittelyllä. Tennispallo jalkapohjan alle ja kolmessa linjassa päkiästä kantapäähän. Ai ai... Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa, rollerilla sääret, etureidet, pohkeet, takareidet, ulko- ja sisäreidet, pakarat. AUTS! Kyllä löytyi aika imakoita kohtia samalla tehden hyvää lihaksistolle. Pelkäsin etukäteen etten ymmärtäisi tunnilla liikkeitä, mutta pääosin pysyin mukana. Mari joutui joissakin liikkeissä vähän ohjaamaan ja Iran ammattitaidolla hoitui loput. Ja jos käy useamman kerran, rullaukset tulee tutummaksi ja liikkeet helpottuvat. Loistofiilis jäi ja onneksi uskaltauduin mukaan.

Vielä ennen kotiin tuloa saunahetki protskujuoman ja Marin kanssa :D Kotoa löysin innostuneen avokin, joka oli synttäreidensä kunniaksi pistänyt kahvakuulat heilumaan. Esitteli innoissaan liikkeitä joita oli tehnyt. Tässä perheessä se liikuntakärpänen on iskemässä tai iskenyt jo molempiin. Mä jo pohdin, että uskaltautuisinko lauantaina yksikseni spinningtunnille, jos menkat eivät tule suunnitelmia pilaamaan.

Maanantaina olin avustajan kanssa uimassa. Edellisestä uintikerrasta on kauan, se taisi olla joskus syyskuussa. Nyt polskutettiin 1350 m aikaan 70 min. Eilen reippailtiin avokin ja koirien kanssa sohjokelissä 47 min/4km keskinopeuden ollessa 5km/h. Alunperin tarkoitus oli hyökätä kahvakuulien kimppuun, mutta ulkoilu voitti. Lenkin jälkeen oli hyvä ja energinen olo aloittaa työpäivä. Ja nyt on endorfiininen olo, joten hiljalleen tästä olotilasta on aika mennä nautiskelemaan lakanoiden väliin.