Käsityöinto täällä taas

On se hyvä, että Ura käsillä -hankkeen kurssit alkoivat minun osaltani puolitoista viikkoa sitten palauttaen käsityöinnostuksen. Valitettavasti osa innottomuudesta selittyy stressistä, jonka aiheuttajana on kuljetuspalveluiden tulevaisuus. 12.3. olleessa kokouksessaan Vantaan Sosiaali- ja terveyslautakunta palautti uuteen valmisteluun kuljetuspalvelujen järjestämisen tulevaisuudessa. On iso asia tässä vaiheessa, että Helsingin Matkapalvelun asiakkaaksi ei olla suinpäin ryntäämässä, vaikka sellainen olo konsulttifirman selvitystä lukiessa tulikin. Sitä lukiessani olin itse asiassa varma, että homma on taputeltu ja vaikuttamismahdollisuudet olemattomat. Kun näin ensinmmäisen Facebook-päivityksen lautakunnan päätöksestä, joka oli yksimielinen huulille nousi hymy ja mieleen tuli "ehkä sittenkin meistä vammaisistakin välitetään".

Usean kurssin putki alkoi makramee-kurssilla, jossa kertasimme kaksoistasosolmua ja harjoittelimme uutena kylkiluusolmua. Edellisessä postauksessa on valmistuneet työt esitelty :) Kesken jäi kassin solmeilu. Sitä olen jatkanut nyt molempina viikonloppuina. Solmeilen rinnakkain kassin etu- ja takapuolta, jotta puolista tulisi mahdollisimman samanlaiset. On ihan huippua, kun työ voi rojottaa työpöydällä ja siihen pääsee helposti käsiksi. Käsityöhuoneen mahtavuus kasvaa vain koko ajan mielessäni. Ihanaa kun nyt minulla on sellainen.

Viime viikolla vuorossa oli nahkatyökurssi, jonka opettajana oli Nahkamaakarin Annika. Teimme isolle koir alle kaulapannan ja lopuksi vielä avaimenperän. Opetus oli todella ammattitaitoista ja hyvää. Innostuin hurjasti ja tilasinkin nahkatyökalupakin, puupihdit, materiaaleja jne. Lasku on iso, mutta ehkäpä se maksaa vielä itsensä takaisin. Kun saan kurssin alkupuoliskolla avustajan ottamat kuvat, kirjoittelen kurssista ikioman postauksen. :)

Kurssilta lähtiessäni perjantaina toin ostokset kotiin ja tänään rohkaistuin aloittamaan ensinmmäiset kaulapannat täysin itsenäisesti. Totesin reikäsaksien (nahkapaska) olevan aivan paska, joten uusien saksien hankinta on edessä. Nyt minulla on kuitenkin kaksi pantaa soljen ja d-lenkin kiinnitystä vaille tehtynä. Sitten alkaakin käsin tikkaaminen, hitain työvaihe.

Keramiikassa olen alkuvuodesta ahkeroinut saippua-alusia. Viime maanantaina enkä huomennakaan pääse keramiikkaan. Huomenna alkaa kolmi-päiväinen valoryijy -Ura käsillä -hankkeen kurssi. Viimeksi keramiikassa maalasin riipuksia sekä tarjoiluvadin, sovin lasitusväreistä jne. Rottingissa viimeksi tein soikean korin, jonka päädyissä helmiä. Jäljellä on neljä rottinkikertaa, joten vielä ehtisi ottamaan jonkin haasteellisemmankin työn tehtäväkseen.

Vuoden ensinmmäiset myyjäisetkin on takana. Toissalauantaina olin myymässä tuotteitani Korson Lumossa. Kolmet kynttilät meni sekä muutama purkki ihanaa luomutassuvahaa LoveBawsia, jota olen ottanut myyntiin. On suomalainen ihana tuote. Sisältää mehiläisvahaa, sheavoita, kookosöljyä sekä oliiviöljyä. Tassuvaha suojaa koiran tassuja suolalta ja soralta, pehmittää kuivuneita tassuja kosteuttaen niitä.

Viime torstaina pidimme käsityömyyjäiset Iiriksen infon takana olevassa aulassa. Minulta meni pari keraamista riipusta, helmikaulakoru, rottinkikori ja keraaminen pisaran mallinen lautanen. Ihana Saana hoiteli myyntipöytääni minun ollessa nahkatyökurssilla. Ehdin itsekin iltapäivästä myyntipöydän taakse kolmeksi tuntia. Seuraavista myyjäisistä ei olekaan tietoa mihin olisin menossa. Toivottavasti vielä tälle keväälle järjestyy jotakin.

Makramee-kurssien satoa - Ura käsillä -Hanke

Osallistuin marraskuussa ensinmmäistä kertaa kolmipäiväiselle makramee-kurssille, joka sai tällä viikolla jatkoa. Viime keväänä solmeilin lampun varjostimeen kaksoistasosolmuin varjostimen. Tuolloin erheellisesti luulin solmivani silmusolmuja, mutta nyttemmin on selvinnyt niiden olleen kaksoistasosolmuja :)

Marraskuisella kurssilla aloitimme kurssin tekemällä pieniä töitä; avainkaulanauha, avaimenperä ja rannekoru. Opettelimme tasosolmun ja kaksoistasosolmun. Tasosolmussa aloitetaan aina samalta puolelta tukilankoja. Hiljalleen solmeiltu punos alkaa tekemään kierrettä, joka tuo joissain tapauksessa työhön kivaa koristeellisuutta.Harjoittelussa käytimme paksuhkoja lankoja ja erityisen suosittu oli Baragord-keinokuitulanka, joka on minun käteen aivan kauhean tuntuinen. Se polttaa ihoa ja on vastenmielinen. On kuitenkin hyvää paksua lankaa, josta sokeanakin tunnusteltaessa tuntee hyvin miten solmu muodostuu. Avaimenperän lisäksi teimme samaisesta langasta avainkaulanauhat. Opettelimme kaksoistasosolmun tekoa. Työssä se tehtiin kahteen suuntaan. Ensiksi solmeiltiin muutama solmu, jonka jälkeen työ käännettiin ympäri ja palattiin lähtökohtaan. Kaksoistasosolmussa aloitetaan vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta tukilankoja.

Harjoittelimme kaksoistasosolmun tekemistä myös ohuempaan lankaan mihin laitoin koristeeksi metallihelmiä. Ohut lanka käyttäytyi luonnollisestikin erilailla paksumpiin verrattuna, joten hetki meni totuttelemiseen.

Kurssin isoin työ oli trikookuteesta solmeiltu matto. Matto solmeiltiin kaksoistasosolmuilla jättäen joka toinen kerros kaksi reunimmaista solmimatta. Näin solmeilusta syntyy verkkomaista jälkeä. Ikäväkseni on tunnustettava, että matto on minulla edelleenkin kesken. Kurssilla sitä en valmiiksi saanut ja nyt alkuvuodesta on vaivannut käsityöanemia. En kuitenkaan ole hylännyt ajatusta tehdä matto valmiiksi. Käsityöhuoneessa se odottaa sopivaa hetkeä tulla työstetyksi valmiiksi.

Maton solmeilun lomassa teimme vielä pienen välityön joulutähden paperinarusta. Pieneen renkaaseen kiinnitettiin paperinarut leivonpääsolmuin, jonka jälkeen kaksoistasosolmuin napakoitettiin keskusta. Sakarat muodostui tekemällä kaksoistasosolmut lankojen päihin. Solmut vahvistettiin vielä liimalla, sillä paperinarun jäykkyyden vuoksi napakatkin solmut voivat löystyä.

tämän viikon keskiviikkona palasimme makramee-tekniikoiden pariin. Tälläkin kerralla kurssi oli kolmipäiväinen. Valitettavasti kurssipäivät ovat lyhentyneet pari tuntia per päivä. Aloitimme "lämmittelytyöllä" rock-henkisen kaulakorun solmeilulla. Valitsin langaksi litteää keinomokkalankaa. Kaulanauhaan solmittiin kuusi lankaa leivonpääsolmuin. Tehtiin ensinmmäinen rivi kaksoistasosolmuja, toisessa rivissä jätettiin kaksi reunimmaista solmimatta ja kolmannella taas seuraavat kaksi. Näin yhdelle riville keskelle tuli vain yksi kaksoistasosolmu. Tästä lähdimme harjoittelemaan kylkiluusolmua. Ensiksi vasemmalta keskelle ja sitten oikealta keskelle. Kaksoistasokolmion sivuille syntyi kylkiluusolmurivi :) Kaksoistasosolmuin kolmio, nyt alottaen keskimmäisistä langoista lisäten rivi riviltä kaksi lankaa sivulta mukaan. Korussa käytin pikkuruuveja antamaan lisäsävähdystä koruun. :)

Seuraavaksi teimme jokainen pöllön puuvillalangasta. Ensiksi leivonpääsolmuin langat kiinni rottinkikeppiin, jonka jälkeen kaksoistasosolmuin pöllölle otsa tehden samanlainen kolmio kuin kaulakorussakin. Kaksi riviä kylkiluusolmuja kulmakarvoiksi, jonka jälkeen asetettiin silmät ja nokka paikoilleen. Oli oltava tarkkana, ettei silmät jää liian sivuun. Pöllön vartalo-osa solmeiltiin kylkiluusolmuin. Nyt solmeilu aloitettiinkin keskeltä edeten kohti ulkoreunaa. Näin vartaloon saatiin pyöreyttä. Käsialasta riippuen kylkiluurivejä tehtiin muutama rivi, jonka jälkeen vielä jatkettiin kaksoistasosolmuin päätellen työ. Koristelin pöllön jalat puuhelmin. Jotkut solmeilivat pöllöilleen myös siivet. Solmeilussa on selvästi näköjäänteestä apua. Heikkonäköiset selviytyvät ripeämmin töistään ja näin pystyvät lyhyemmässä ajassa tekemään vaikeampiakin töitä. Minun sielua se välillä kirpaisee, koska en haluaisi töideni olevan yksinkertaisempia ja tylsempiä sokeuteni vuoksi. Ja järjellä ajateltuna eihän se edes välttämättä niin ole. Noh, ehkäpä tästä pöllökaverista tuli ihan hauska ilman siipisolmeilujakin?

Torstaina iltapäivästä jäi jonkin verran aikaa, joten aloitin turkoosista 1mm korulangasta tekemään d-renkaaseen pikkupöllöä. Korulanka oli jäykkää ja se sojotteli joka suuntaan. Oli todella hankalaa hahmottaa milloin on mikin lanka solmeiluvuorossa. Työ eteni varsin hitaasti, joten vartalo-osa ja päätös jäi kotiläksyksi.

Eilisaamuna aloitimme kassin solmeilun. Lisäksi päivän mittaan viimeisterlimme rock-korun ja sain ohjeistuksen pikkupöllön loppuun tekemiseksi sekä opin liukukiinnityssolmun solmimisen. Kassia ehdin solmeilemaan jonkusen rivin, mutta kotiläksyksi suurin osa työstä jäi. Kiinnitinkin eilisiltana aloitetun kassin puoliskon, toisen puoliskon kahvan sekä keskeneräisen pöllön työpöytään kiinni, joten nyt ei tarvitse kuin hipsiä alakertaan työpöydän ääreen solmeilemaan.

Molemmat Makramee-kurssit piti pitkään näkövammaisia ammattikoulussa opettanut helena. Hän osaa huomioida todella hienosti heikkonäköiset ja sokeat oppilaansa. Hänen ohjauksessaan on hyvä ja kannustavaa opiskella. Toivottavasti kurssi saa vielä jatkoa, jotta saa lisää varmuutta ja kenties vielä ohjausta tuotekehittelyyn. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti myös kässäanemia on nyt vihdoin selätetty ja uusia töitä alkaa syntymään :D

Huovutusjatkokurssi 20.-24.11.2017 - Ura käsillä -Hanke

Marraskuussa osallistuin Ura käsillä -hankkeen huovutuksen jatkokurssille, jonka ohjasi meille Ritva, ihana pajaohjaajamme <3 Kurssi oli viisipäiväinen ja aloitimme tasohuovutuksella. Minä taas ryhdyin isoon urakkaan; huovuttamaan 120 cm pöytään sopivaa kaitaliinaa. Ensiksi suunnittelin millaisen kaitaliinan haluaisin: Pohja petrooli, reunat ruskeaa ja keskelle turkoosi aaltokuvio. Villojen asettelun jälkeen aloitin huovuttamisen käyttäen apuna ohutta verhokangasta. Työssä käytettiin marseille-saippuaa, joka on hiukan käsiystävällisempää kuin mäntysuopa, eikä se jätä työhön voimakasta tuoksua.

Pyörittelyä/huovuttamista riitti koko ensinmmäiseksi kurssipäiväksi :) Välillä sain mukaan hetkeksi apukäsiäkin :)

Huovuttamisen aikana on huolehdittava, että saippuaa on riittävästi, ja että vesi on lämmintä. Vesi jäähtyy kurssipaikalla nopeasti ja viileä ylimääräinen vesi on välillä sienellä paineltava pois.

Seuraavana aamuna jatkoin huovuttamista rullaillen. Eli, rullasinkastellun ja saippuoidun liinan rullalle ja rullauspainalluksin painelin ja pyörittelin rullalla olevaa liinaa. Rullailu tehtiin joka suunnasta päin. Liinan alapäästä aloittaen, liinan sivusta aloittaen, liinan yläpäästä aloittaen... On työvaihe, jossa tulee lämmin :D Riittävästi rullailtuani työ jätettiin kuivumaan ja iltapäivän harjoittelin uutta huovutustekniikkaa nunohuovutusta. Silkille kuvion huovuttamista. Harjoitellessani tekniikkaa samalla suunnittelin millaisen huivin haluan tehdä. Halusin koivun lehtiä. Minulle leikattiin sapluunavaihtoehtoja. Sainhieman eri kokoisia ja erilaisia lehtimuotoja mistä valita. Useimmiten Nuno-huovutuksessa käytetään merinovillaa, mutta minua eivät värivaihtoehdot sytyttäneet, joten päädyin perinteiseen villaan.

Keskiviikkona avustajani oli paikalla, joten keskityimme kaitaliinan viimeistelyyn. Liinan reunojen leikkaamisen jätin suosiolla avustajan tehtäväksi. En halunnut pilata työtä leikkaamalla vinoon. Joskus on niitä hetkiä milloin näköaistista on vaan apua ja kun sitä apua on tarjolla, niin sen otan kyllä vastaan saadakseni hyvän lopputuloksen.

Valitettavasti taidoiltani en ole niin hyvä, että kaitaliinasta olisi tullut tasalaatuinen paksuudeltaan, joten töitä riitti viimeistelyssä neulahuovuttamalla moneksi toviksi. Avustaja kävi värien vaihtokohdat läpi kurssin jälkeen minun jatkaessa hommaa vielä joululomallakin. Kuva neulahuovutustilanteesta on kuitenkin kurssipaikalta.

Kaitaliinaa olen suunnitellut mökille ruokapöydällemme. Vien sen sinne pääsiäislomalla ja toivon kovasti liinan sopivan pöydälle. Muutoin se lähtee myyntiin ja siinä onkin miettimistä mikä hinta.

Keskiviikkona iltapäivästä oli museokäynti. Siihen en kuitenkaan valitettavasti voinut osallistua, koska oli pakollisia asioita avustajan kanssa hoidettavana. Kurssi osaltani jatkui torstaiaamuna milloin aloitin nunohuovutuksella huovuttamisen silkkihuiviin. Taaskin päädyin leveähköön huiviin, joten huovutusurakka oli melkoinen. Jokainen lehti huovutettiin yksitellen. Villa piti saada huovuttumaan silkkiin siten, että villa tuntui myös työn nurjalla puolella. Jotta huivista ei tule liian painava eikä tönkkö, tarkoituksena on huovuttaa kuvio mahdollisimman ohuesti silkkiin.
En tiedä kuinka monta lehteä huovutin huiviin torstain ja perjantain aikana. Työasentoja oli joka tapauksessa vaihdeltava istuma-asennosta seisoma-asentoon. Välillä huovutin yhdellä ja välillä kahdella kädellä. Jonkin verran kyselin näkevimmiltä kommentteja lehtien paikoista, suunnista ja väreistä. Oli aivan mahdotonta muistaa mikä väri oli missäkin enkä halunnut liiallisia värikeskittymiä huiviin.Kurssin aikana ehdin kuin ehdinkin huovuttamaan kaikki lehdet paikoilleen. Huivi jäi pajaohjaajalle ommeltavaksi. Sen reunat ommellaan, jotta silkki ei pääse purkautumaan.

Ennen joulua ostin merinovillaa sekä mustaa silkkiä ajatuksenani, että joululomalla harjoittelisin lisää nunohuovutusta, mutta mökillä olikin tilaongelma enkä saanut kuin kerran levittäydyttyä ruokapöytänme ääreen huovuttelemaan. Tarkoitus on ollut jatkaa kotona, mutta käsitöiden tekeminen on ollut nyt alkuvuodesta pahasti lamaantuneena. Toivottavasti tämä vaihe menisi pian ohi. Ainakin alkavalla viikolla pääsen taasen oppimaan uutta makrame-solmeilukurssille. Käsityökursseja onkin nyt useampi tulossa ennen pääsiäistä ja sen jälkeen. Huovutuskurssi on huhtikuussa vuorossa.

Talvinen lomaviikko

Nyt mökkiloman jälkeen ei tarvitse valittaa vesisateesta. Lähdimme mökille toissaperjantaina kotiutuen eilen. Sää kylmeni yö yöltä ja viikon edetessä tuuli heräsi puhaltelemaan. Silti saimme nauttia upeista aurinkoisista päivistä. Miten hyvältä tuntuikaan kävellä luonnon ääniä kuunnellen, tuntien auringon lämpö kasvoillaan. Eihän ulkoa meinannut malttaa sisälle lain.

Loman aikana ulkoilutin paljon myös parapoloidia. Se roikkui milloin minkin puun oksassa mökin pihassa. Tallennettua sain uutena pyrstötiaisen. Käpytikkoja oli paljon ja niiden ruokailukopinoita äänitteissä kuuluu paljon. Myös korppi esittelee äänilajejaan monipuolisesti. Vielä on pari tallennetta läpi käymättä.

Heti tulopäivän iltana istuimme nuotiolla ja hyvä niin, sillä pakkanen kiristyi iltaa kohti päivä päivältä. Kolmasti saunoimme ja jokaisella kerralla oikein pitkän kaavan mukaan. Keskiviikkona innostuimme menemään päiväsaunaan. Tauoilla oli mukavaa kuunnella käpytikan ruokailua sekä tuntea aurinko kasvoillaan. Viikon mittaan kokkailimme yhdessä linssikeittoa, tacotupseja broilerin jauhelihatäytteellä, jauhelihatäytteisiä paprikoita, kananuijia jne. Perjantai-iltana leivoin pannukakun äkillisessä inspiraation puuskassani. Edellisestä pannarista olikin miltein vuosi ja oli se hyvää. Tosin seuraavana yönä tiesin syöneeni, sillä hirvittävät levottomat jalat iski yötä pilaamaan. No nyt on palattu ruotuun ja nautittu salaattia kera itse tehdyin jauhelihapullien. No olinpahan lauantaiaamuna valmiina hereillä seuraamaan Iivon kultahiihtoa. Ja kyllä kannatti seurata. Upea suoritus ja upea urheilija.

Loman aikana neuloin edellisellä viikolla aloittamaani ambitus-kauluria. Nyt olen kaulurin levennyksissä, joten kyllä se siitä valmistuu.

Lomaviikko sujahti nopsaan rauhallisissa merkeissä. Ennen lomaa äiti oli kaupungissa vieraanamme muutaman päivän. Nyt on taas arkeen palattu ja alkuvuoden hiljaiselo kääntymässä toiminnan täyteiseksi elämäksi. Töiden, sekä käsityökurssien lisäksi mieli halajaa luontoretkille ja onneksi jo jotain on tiedossakin. Tänään itse asiassa lupauduin linturetken vetäjäksi Villinkiin. Itse olen lähdössä oppimaan lintuja ja luonnosta nauttimaan Kemiön saareen huhtikuussa, toukokuussa vuorossa Lintujen yö-tapahtuma Vanhankaupunginlahdella.

Valmistuneet rottinkikorit 2017

Kuvien lisäämisongelmien vuoksi en ole viime vuonna valmistuneita rottinkikoreja esitellyt, joten korjataanpa tilanne :)

Alkusyksystä valmistui tämä pyöreä kori ja se ehdittiin parahiksi lakata ennen lokakuun myyjäistapahtumaa. Kori meni siellä kaupaksi.

Syksyllä jouduin olemaan monesta rottinkikerhosta pois milloin mistäkin syystä. Ja ne kerrat milloin olin paikalla tein ystävän koiralle nukkumakoria <3 Siinä oli kuitenkin sellaisia vaiheita milloin en päässyt etenemään, joten välityönä valmistui väritykseltään Suomi100-henkinen kori, joka etsii vielä omistajaansa.

Kyllähän sitä aina yksi sydänkori on syyskauteen punottava :D

Nyt ystävän koiran nukkumakori on muotoilua ja lakkausta vaille valmis. Kuvassa olen tuonut korin pohjan kotiin, jotta pohja saatiin suoraksi. Pohja kostutettiin ja laitettiin kahvakuulia päälle.

Keväällä punoin isohkon hedelmäkorin, johon punottiin myös jalka sekä pujotettiin punoksen ulkoreunalle koriste loimet. Tämän yksilön olemme ottaneet omaan käyttöömme.

Keväällä halusin tehdä mahdollisimman erilaisia koreja, niinpä ohjaajamme ohjasi korin teon, jossa punoksen väleihin tuli ylenevästi tyhjää. Koria oli hauska tehdä. Harvaosuus on punottu neljällä rottingilla.

Kokeilin myös tähden tekoa. Minusta käteen työ tuntuu enemmän kukkaselta, mutta mene ja tiedä sitten. Koristeen voi laittaa esim. ikkunaan roikkumaan.

Tämä pieni ns. hääkori oli kovin sympaattinen ja sille löytyi ostajakin kevään myyjäisissä. Valaistus tekee rottingista hiukan kellertävämmän mitä se todellisuudessa on.

Myös pieni leipäkori sai onnellisen omistajan heti sen valmistuttua.

Lopuksi kori, joka valmistui jo vuoden 2016 puolella. En ole varma olenko sen jo silloin esitellyt, mutta edellisestä koripostauksesta on yli vuosi, joten jos toistoa tulee yhden kuvan verran, antanette anteeksi :D

Nyt kevään kerhokerroilla minun on tarkoitus tehdä pääasiassa koreja missä myös pohja on punottu. Huhtikuun 17. on kevään viimeinen kerhokerta. Näillä näkymin jää joitakin kertoja väliin (äidin vierailu, talviloma ja teemaistelutilaisuus). Olen hiljalleen oppinut hyväksymään, että aina ei voi olla paikalla, joskus vaan muut asiat menevät edelle.

28/28 CellReset -puhdistuskuuri lopussa

Niin se on neljä viikkoa hujahtanut ja puhdistuskuuri on lopussa, joka ei kuitenkaan tarkoita paluuta entiseen epäsäännölliseen ruokarytmiin. Se on ainakin tavoitteeni numero YKSI. Tavoitteenani on myös, että jatkossakin saisin riittävästi proteiinia. Tosin en varmastikaan pysty jokaisella aterialla syömään kuurilla olleita kana/kala-määriä, mutta josko linssien ja papujen lisäämisellä pystyisi asiaa edes hiukan korjaamaan. Iso haaste tulee olemaan miten saamme avokin kanssa valmistettavat ruuat sellaisiksi, että molemmilta nälkä lähtee. Kuurilla olen oppinut, tai oikeammin vahvistui tietoisuus siitä, että nopeat hiilarit ja tärkkelyspitoiset ruoka-ainekset eivät sovi minulle. Avokki taas mielellään syö pastoja ja perunaruokia.

Kuurin alussa ja lopussa täytin ns. MSQ-lomakkeen, jossa pisteytetään oireita. Mitä vaikeampia oireita ja useimmin sitä korkeammat pisteet. Lomakkeessa käydään läpi koko keho. Lähtötilanteessa minulla oli selvästi korkeimmat pisteet vatsa/ruuansulatus-osiossa. Kuurin aikana närästys on kadonnut kokonaan, kuten myös turvotus. Vatsa toimii paremmin. nivelet&lihakset-osiossa oli seuraavaksi korkeimmat pisteet. Epämääräisiä kasvusärkyä muistuttavia lihaskipuja niin jaloissa kuin käsissäkin. Jonkin verran myös paikallisia nivelkipuja. Oudot säryt ovat kadonneet kokonaan. Myöskään levottomat jalat eivät ole juuri vaivanneet. Vaatii kyllä viileän nukkumatilan. Uni on selvästi rauhallisempaa eikä yöheräämisiä tule yhtä enempää. Joskus menee koko yö heräämättä. Tinnitus korvista ei vähentynyt eikä kuivasilmäisyys. Mielialoissakan en huomaa muutosta. Tosin kuuripäivät 13 ja 21 olivat oikeita itsensä surkuttelupäiviä. Oli olo ettei kukaan halua olla mun kanssa eikä pitää mitään yhteyttä. Elämä ei ole alkuvuodesta kovin sosiaalista ollut. Onneksi tuollaisia alavireys&masistelupäiviä ei enempää ole kohdalle osunut, ei ole tyypillistä minulle. MSQ-pisteet putosivat alun merkinnöistä 23 pisteellä.

On hyvä muistaa ettei CellReset ole painon pudotusohjelma vaan se on kehon puhdistusohjelma. Painon putoaminen on mukava lisä solujen puhdistuessa kuonasta, jota elimistöömme olemme saaneet. Ohjelma käynnistää jumiutunutta aineenvaihduntaa, joka myös vaikuttaa luonnollisesti painonhallintaan. Itse odotin kovasti, että aineenvaihduntani paranisi ja kieltämättä myös keventymistä. Aineenvaihdunta on parantunut ja keventymistäkin tapahtunut. Muutoksen huomaa kuitenkin parhaiten mittaustuloksista, sillä vyötäröltä lähti 12 cm, lantiolta 5 cm ja rintamuksesta 4 cm.

Nyt kun puhdistuskuuri on ohitse seuraa optimointivaihe, milloin kasvisten määrää lisätään ja monipuolistetaan. Lisäksi mm. linssit ja pavut ruokiin mukaan. Tiukin vaihe on siis takana ja nyt saa joskus herkutellakin, mutta säilyttää johtoajatuksena vihreiden päivien kaltainen ruokavalio, niin optimoinnillakin pitäisi vielä kehossa muutosta tapahtua. Kun eri ruoka-aineita palauttelee ruokavalioonsa on hyvä tarkkailla tuntemuksiaan ja uskoa mitä keho yrittää kertoa. Minulle selkeä oire on levottomat jalat. Niiden iskiessä tiedän hiilareita menneen liikaa kurkusta alas. Nyt kun oireita ei ole ollut, olen todella nauttinut hyvistä yöunista ja rauhaisasta nukkumisesta. En totisesti kaipaa myöskään epämääräisiä kipuja alaraajoissa.

Nyt myös on hiljalleen aika lisätä liikunnan määrää. Kuurin ensinmmäisen viikon aikana raskas liikunta oli kokonaan kielletty. Ja tosiasia on, että vaikka olisi ollut miten sallittuakin, ei olisi jaksanut. Sen verran proteiiniviikko vei voimat. Vihreiden päivien tullessa mukaan kevyttä liikuntaakin oli hyvä harrastaa. Itselläni liikkuminen oli lähinnä koiran kanssa ulkoilua aika rauhalliseen tahtiin. Työnikin kun on vielä fyysistä. Nyt kyllä veri vetää ulkoilemaan ja nauttimaan ihanasta talvisäästä. Myös mielen pohjukassa kuplii toive päästä monelle luontoretkelle alkukevään, kevään, kesän ja syksyn aikana.

Jos minulta nyt kysyttäisiin suosittelisinko Cellreset-puhdistusta, vastaus on KYLLÄ. Olen hämmentynyt miten paljon se vaikutti itsellänikin erilaisiin oireisiin joidenka kanssa on osittain tottunut elämään. Niiden kanssa ei kuitenkaan tarvitse elää. Nyt on vain huolehdittava etteivät oireet hiivi salaa takaisin. Tutkimusmatka itseensä ja kehonsa reakointiin jatkuu ja toivottavasti entistä paremmin kuuntelen kehoni viestit ja tajuan toimia kehon antamien viestien mukaan oikein.

Deep Relaxing Sounds -rentoutuskonsertti

Henrica FagerlundCellResetin ensinmmäisellä viikolla, juuri kun väsymys oli pahimmillaan ja stressi painoi mieltä/kehoa paria päivää aiemmin olleen kuljetuspalveluyleisötilaisuuden vuoksi, minulle tarjoutui tilaisuus osallistua kotikonserttiin. Minusta on upea ajatus kutsua kotiinsa väkeä kuuntelemaan musiikkia ja konsertin jälkeen vaihtamaan ajatuksia kuulemastaan. Ja mikäpä paremmin olotilaani olisikaan sopinut kuin rentoutuskonsertti. Tosin rentoutumistani häiritsi tehokkaasti vuotava silmä, enkä voinut olla kuin yhdellä kyljellä. Huomasin myös olevani hyvin stressaantunut. Vääjäämättä kuitenkin kehossani alkoi tapahtumaan ja mieli kulkeutui kondrabasson myötä rauhaan. Konsertti kesti vajaan tunnin. Soittoa olisi voinut kuunnella pidempäänkin.

Lattialle oli aseteltu jooga- ja jumppamattoja joidenka päälle sai asettua haluamaansa asentoon. En ole klassisen musiikin asiantuntija enkä voi sanoa tunnistaneeni soitettuja säveliäkään, mutta minua se ei haitannut. Oli hyvä vain kuulostella ja tuntea matalien äänien värähtely kehossaan. "Matalan äänen rentouttava vaikutus perustuu siihen, että ihmiskeho resonoi basson matalimpia 27–200 hertsin taajuuksia: lihasten ylimääräinen jännitys laukeaa, verenkierto paranee, kehon osat lämpiävät, kuona-aineet kulkeutuvat nopeammin pois ja aivojen hapen saanti paranee. Aiheesta tehdyt tutkimukset antavat syyn uskoa, että ääni voi olla varteenotettava hoitomuoto erilaisissa sairauksissa ja varsinkin stressiperäisissä oireissa."Keskisuomalainen kevät 2012
Kuunneltaessa matalia ääniä aivojen värähtelytaajuus hidastuu, syntyy alfa-aaltoja. Näin tapahtuu myös meditaatiossa. Erika käytti konsertissaan jonkin verran matalien sävelten kombinaatiota, joista syntyy kolmas, kuuloalueen ulkopuolella oleva infrasävel, jonka värähtely on kuuloalueen ulkopuolella. Toiset kokevat sen ahdistavana ja toiset pitävät siitä. Siksipä tätä ei kerrallaan kovin pitkään soiteta. Itse pidin tunteesta minkä kuuloalueen ulkopuolinen värähtely kehooni toi.

Haluaisin kokea konsertin joskus uudelleen ilman häiritsevää silmäoireilua. Oireilusta huolimatta oloni rentoutui ja loppuilta meni aikas sumussa. Hyvä on tietysti muistaa puhdistuskuurin aiheuttama väsymys oli tiukasti tunnelmassa mukana. Uni maistui hyvin ja pitkään seuraavana yönä. Jos sinulle tulee mahdollisuus osallistua tällaiseen rentoutuskonserttiin, mene ihmeessä <3

Henrica Fagerlund
Deep Relaxing Sounds
Blogi: deeprelaxingsounds.blogspot.pe
FB-sivu: Deep Relaxing Sound