torstai 21. huhtikuuta 2016

Ruukun saumaus

Viime viikkojen tekstini eivät ole olleet iloista luettavaa. Kiitos teille kaikille, jotka olette myötäeläneet tuskassani, surussani, pohjattomassa kaipauksessani. Ykin menetys oli minun elämässäni valtavan suuri asia ja siitä toipuminen vie aikansa. Hyvässä alussa kuitenkin ollaan. Nyt on hiljalleen aika täällä blogissakin kirjoittaa iloisemmistakin asioista, ja käsityöthän tuovat iloa elämään.

Tänään kokoonnuimme Vantaan Näkövammaiset Inkun Ideapajalle jatkamaan maaliskuussa aloittamiamme töitä. Silloin päällystin ruskean saviruukun mosaiikkipaloilla. Palat mitä käytin oli päällystetty paperilla, joten tänään oli ensiksi putsattava paperit ja ylimääräiset liimat pois.
Putsaaminen tapahtui kostutetulla sienellä töpötellen ja paperin kostuttua se liukeni kynsin tai puukolla rapsutellen.Tältä näyttää putsattu ruukku

Laastin sekoittamisen jälkeen alkoi laastin levitys työhön tavoitteena saada sitä mosaiikkipalojen väleihin. Laasti oli jokin pikaversio, joten se kuivahti aika nopeaan. Tärkeää oli ehtiä pyyhkimään ylimääräiset ennen kuin se olisi liian kuivaa.

Ruukku käännettiin oikein päin ja laastia tasottelin yläreunaan. Tarkoitus oli saada ruskea reuna myös piiloon.

Lopuksi vielä ruukun siistiminen ylimääräisestä laastista. Vielä viimeisen kuvan jälkeen siistiminen jatkui. Ruukku lakataan venelakalla, jotta se kestää kosteutta paremmin.Hema auttoi minua viimeistelyssä. Lakkaus käydään tekemässä vapun jälkeen. Toukokuun lopussa on kevätkauden viimeinen kerhokerta ja silloin aiheena on hopeakorut.

Maanantaina olin keramiikassa. Tein korvallisen teemukin ja sille aluslautasen mustasta savesta. Ne ei ehdi enään tämän kevään raaka- tai lasituspolttoihin, joten syksyllä sitten. Keramiikkaa on tälle kevättä vielä yksi kerta jäljellä.

Tiistaina oli kevään viimeinen rottinkikerho. Punoin kapeaa korkeaa pyöreää koria, jossa vihreäksi värjättyä rottinkia mukana. Kori tuli lettiä vaille valmiiksi. Letitys jää syksyyn. Jotenkin harmillista kun käsityöryhmät päättyvät. Nyt kun olen taas löytämässä kadoksissa olleen inspiraation tehdä ja kokeilla erilaisia juttuja. Tosin onneksi keramiikka ja rottinki pitivät käsityövirettä näinä tuskan viikkoina yllä. Nyt vaan nauttimaan käsitöistä ja luonnosta, sillä molemmat hoitavat mieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti