keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Päästän irti rakkaudesta sinuun

Istun olkkarin matolla ja sinä köllötät vierellä. Silitän sinua ja käännyt parempaan asentoon vatsasi paljastaen. Heilautat tassua ja tuhahdat hiljaa. Olet siinä niin rakkaana ja lämpöisenä. Silmäni kostuvat väkisinkin, sillä tiedän olet lähdössä eikä siihen enään kauaa ole. Viime viikolla vielä murehdin antaisitko anteeksi, että viimeiselle matkallesi aika on sovittuna, lähtösi päivä on päätetty. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että sinulla ei ole mitään anteeksi annettavaa, että olet valmis matkaan. Sinun olemuksesi kertoo sen, olet saanut sen mitä elämällä oli sinulle tarjota. Ja paljonhan se tarjosi. Sinusta koulutettiin opaskoira oiva apulainen. Tulit elämääni ja veit sydämeni. Paljon yhdessä koimme. Vaikka sinä olet valmis lähtemään ja pian lähdetkin, minulle jää paljon rakkaita muistoja sinusta. Niitä lähtösi ei vie pois, ne säilyy sydämessäin. Ja vaikka kohta en tunne lämpöäsi sun, en voi painaa kasvojani turkkiisi, en tuoksuttaa tuoksuasi, muistan miltä tunnut, miltä tuoksut.

Sydämessä suru ja tuska on syvä ja tällä hetkellä minusta tuntuu, että romahdan niiden alle. Kaipaan sinua jo nyt, vaikka vielä tämän illan olet luonani mun. Tuskani keskellä kuitenkin tiedän sinun lähdettävä on ja haluan sinun voivan lähteä arvokkaasti. Saat tepsuttaa omin suloisin tassuin matkaan, nukahtaa rauhassa rakkaidesi vierellä paikassa mistä kerran lähdit elämää katselemaan. Siksi päätin puolestasi päivän tuon milloin sinusta päästän irti. Teen sen rakkaudesta sinuun. Teen sen ehkä myös itseni takia, mutta ennenkaikkea sinun tähtesi. En halua sinun romahtavan tai joutua kannettavaksi paikasta toiseen. En halua sinun joutuvan kärsimään. Olet vanha, väsynyt, pattien uuvuttama kovin rakas nelitassuni mun.

Olet ensinmmäinen koirani ja olet ensinmmäinen todella läheinen ja rakas, josta joudun luopumaan, päästämään irti. Tämä tunnemyrsky on minulle uutta ja energiaa vievää. Tunnen nälkää, mutta ruoka ei maistu fyysisinä oireina tuskasta. Myös Otto on huolissaan meistä kaikista, ehkä jopa itsestään. On minussa kiinni huolestuneen oloisena. Omasta mielipahastani huolimatta yritän huomioida nuorukaisen parhaani mukaan. Uskon, että sinäkin haluat niin. Ehkä kerrot Otolle viimeiset tarinasi hiljaisin viestein joista me ihmiset emme ymmärrä mitään. Rakas Harmaakuono, Otto tulee myös sinua hyvästelemään. Nyt kuitenkin olet siinä vierellä mun, kohta saat ruokaa ja pääset ulos nuuskuttelemaan. Nautitaan vielä tämä ilta yhdessä olosta koko nelikko. Älä murehdi meidän murhetta, jonka varmasti tiedostat. Sinulla on kohta hyvä olla, ei ole tuskaa, ei vanhuus vaivaa. Kyllä ne rasvapatitkin katoaa. Otat isoimman kepin suuhusi, juokset villinä ja vapaana, hymyilet koko naamallasi ja vilkutat meille kaipaaville. En tiedä mihin oikeasti menet, mutta siellä olet vapaa kaikesta kivusta, tuskasta. Me muistamme sinut aina. RAKAS!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti