lauantai 27. tammikuuta 2018

CellResett 12/28 - tuntemuksia ja fiiliksiä


Puhdistuskuurin puoliväli lähestyy ja jo tässä vaiheessa voin todeta monessa asiassa muutosta tapahtuneen. Ehdottomasti niistä on selkeinpänä unen laadun paraneminen. Viime yönä en herännyt kertaakaan, en edes vessaan, joka on todella harvinaista. Kehosta on lähtenyt pahin nesteläskihöllö ja jonkinlaista kiinteytymistä tapahtunut.

Sanotaan, että ensinmmäinen viikko on kuurin raskain. Minulle väsyttävimmät päivät olivat neljäs, viides ja kuudes. Koska uupumus painoi rauhoitin viikonlopun kotona puuhailuun. Otinpa päikkäritkin lauantaina ja sunnuntaina. Päässä kyllä surrasi ja stressaantunut olo vaivasi keskiviikkona olleen Vantaan kaupungin järjestämän tilaisuuden jälkeen, jossa esiteltiin kuljetuspalvelun mahdollisia muutoksia. Asian vuoksi olenkin ollut aktiivinen keskustelija asiasta niin netissä kuin s-postissakin. Fyysinen voimattomuus ei onneksi estänyt ajatusten juoksua ja kirjallista ilmaisua. Luulen kuitenkin asian olevan sellainen mikä on nostanut stressitasoja siinä määrin, että paino jämähti paikoilleen loppuviikoksi ja nyt alkuviikoksikin.

Ensinmmäisen viikon lopulla olleeseen väsymykseen ja painon putoamattomuuteen vaikutti myös iki-ihanat naisten vaivat. Positiivista oli kuitenkin se, että kivut olivat huomattavasti lievemmät mitä aiemmin. En joutunut turvautumaan särkylääkkeisiin laisinkaan.

Tällä kuurilla jätetään paljon asioita kokonaan pois: suola, sokeri, sipuli, viljat. Etukäteen hiukan jännitti miten ruuasta saa maukasta ja hyvää ilman ripaustakaan suolaa. Eikös lohi ilman suolaa kuulosta aika hurjalta? Syötyäni mm. lohimureketta, joka maustettu chilillä, tillillä, sitruunalla, inkiväärillä, pippurilla voin todeta kaivanneeni suolaa hyvin vähän. Ripaus suolaa ehkä viimeistelisi maun murekkeessa, mutta hyvin maistuu ilmankin.

CellReset on kehon puhdistuskuuri. Matalahiilihydraattisella ruokailulla saadaan aikaan insuliinireseptoreiden puhdistuminen solutasolla, joka käynnistää hidastuneen aineenvaihdunnan. Kehon puhdistuessa vuosien saatossa sinne kerääntyneestä kuonasta solut voivat paremmin, keho voi paremmin. Pitkään mietin lähdenkö tälle tielle, mutta toistaiseksi ei kaduta. Toisaalta en voi vielä sanoa myöskään "wau, mikä olo minulla on". Toisilla muutokset tapahtuvat nopeammin ja toisilla vie enemmän aikaa. Tämä on joka tapauksessa mielenkiintoinen matka ja opin tästä varmasti paljon.

Ensinmmäisellä viikolla ruokailut koostuivat proteiinilähteistä. Lohimurekkeen lisäksi lautaseltani löytyi mm. kanaa eri tavoin maustettuna sekä tähän mennessä ehdottomasti herkullisin ruoka on ollut muikut sitruunanmehuun dipattuna.Ruisjauhoja enkä suolaa kaivannut. Todella herkullista, nam :)

Aamupala nautitaan juomineen kylmänä. Tämä tehostaa aineenvaihduntaa. Joinain aamuina onkin ollut melkoinen horkka hetken aikaa. Sillä hetkellä ei kovin mukava tunne, mutta onneksi ohi menevä. Aamiaisella usein olen syönyt keitetyn kanamunan. Niitä menee myös iltapalaksi. Onneksi kanamuna taipuu moneen. Saa vaikkapa herkullisia lettusia. Munan lisäksi vaniliaa, kanelia, kaardemummaa. Letut voi maustaa myös yrteillä.

Viikko sitten kokeilin myös tofua, jonka kanssa tehtiin garam masala-kastike. Tuo dippi oli hyvää, mutta tofun koostumus tökki pahasti.

Proteiiniviikon jälkeen maanantaina oli ihana tunne rouskuttaa porkkanaa, nauttia parsakaalista, sillä on vihreiden päivien vuoro. Lautaselta on löytynyt myös ihanaa pinaattia valkosipulilla höystettynä, nam. Kanan, kalan, tofun mussutus jatkuu siis edelleen. Tosin tofua tuskin lautaseltani kuurin loppupuoliskolla löytyy. Nyt mukaan vain tuli kasvikset.

Puhdistuskuurilla suositaan puhtaan ruuan lisäksi mahdollisimman puhtaita lisäravinteita ja minulla käytössä on ollut FitLinen tuotteet, jotka taitavat olla yleisimmät tällä kuurilla. Ne tukevat kuuria, antavat lisäboostia, auttaa palautumaan, hoitaa vatsaa jne. Juominen on myös todella tärkeää, jotta ne kuonat pääsevät ulos. Vettä sitruunalla tai ilman 2-3 litraa. Kuulostaa ehkä paljolta, jotenkin vain vettä tuntee tarvitsevansakin eri tavalla kuin normaalisti. Kyllähän normistikin se 2 litraa pitäisi juoda. Moni meistä juo aivan liian vähän vuorokaudessa.

On tärkeää myös ettei ruokailujen välit veny paljoa yli neljän tunnin. Kuurin jälkeisessä elämässä toivoisin oppineeni ainakin sen, että syön säännöllisesti eikä niin, että aamupalan jälkeen voi sujahtaa 6-8 tuntiakin ennen kunnollista ruokailua. Ruokavaliossani proteiinien määrä on ollut liian vähäinen ja hiilareita on tullut liikaa. Jatkossa toivottavasti löydän niiden kesken sopivan suhteen.

Puoliväli häämöttää jo, odotan mielenkiinnolla mitä tulevat 16 vuorokautta tuovat tullessaan, mitä kehossani tapahtuu, millaiseksi oloni muuttuu, mitä tapahtuu painolle????

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Ura käsillä - Nahkatöiden jatkokurssi lokakuussa 2017

Lokakuun kahtena viimeisenä viikonloppuna vietin lauantait ja sunnuntait nahkatöiden jatkokurssilla, jota olin odottanut innolla. Meillä olikin oikein onnistunut kurssi hiukan tiivistetyllä ohjelmalla. Etukäteen kurssilaiset saimme kertoa millaista työtä haluamme tehdä. Itse visioin kännykkäpussukasta, jossa tassukuvio.

Ensiksi suunnittelin minkä kokoisen pussukan haluan ja mihin kohden tassukuvio tulee. Silloin vasta aloittanut uusi avustajani pääsi tositoimeen; leikkaamaan kaavoja toiveideni mukaan. Valituksi lopulta tuli kuvan oikeanssa alalaidassa malline.Avustajani myös piirsi tassukuvion sapluunaa varten. Mallailimme kolmea vai neljääkin eri kokoista tassukuviota, josta valittiin toiseksi suurin. Ohut paperisapluuna on hankala tunnusteltava, joten sapluuna tehtiin paksulle konepahville.

Valitusta nahasta leikattiin mahdollisimman pieni pala, jolla harjoittelin nahkaan tassukuvion tekemistä. Antura ja varpaat tehtiin siten, että vuorinahka näkyy niistä. Kokeilin leikkaamista niin kirurginveitsellä kuin mattoveitselläkin. Kirurginveitsellä sujui paremmin.

Nahka on kallis materiaali, joten pyrkimys on käyttää sitä mahdollisimman säästeliäästi. Siksipä sen leikkaaminen sokkona on aina vähän jännittävää, vaikka käytettävissä olisikin hyvä malline. Yleensä joudun pyytämään näkevää tekemään viimeistelyn, mutta enemmän tehdessä itsekin varmasti harjaannun.

Kun vuorinahka oli leikattu se liimattiin päälinahan alle. Reikähaarukoilla tehtiin viiltomaiset rei'ät. Ompelu kolminkertaisella pistoilla vahalangalla. Harjoitusversiosta tuli pieni korttikotelo.Harjoitustyön valmistuttua siirryin tekemään pussukkaa. Leikkasimme sapluunan mukaan ruskean ja mustan nahkapalan. Ruskeaan koversin tassukuvion sapluunan avulla. Alalukko-osa kiinnitettiin vielä ennen pääli- ja vuorinahan yhteen liimaamista. Liimaus tehtiin jättäen läppäosa liimamatta, jotta magneettilukon yläosa saatiin paikoilleen. Liimauksessa käytin apua, koska tärkeää oli miten liima nahalle levittyy.Lukon paikkaan vaikutti miten läppä taittuu pussukassaja miten alas sen halusin tulevan.Lukko ei asettunut kerralla sopivaan kohtaan, jouduin hiukan naskalilla, jossa leikkaava terä suurentamaan toista lukon väkäsen reikää.Lukon kiinnityksessä oli tärkeää, että sen väkäset sain taivuteltua siten etteivät paina nahkaan ikävästi.

Pussukkaan tein ompelua varten viiltomaiset rei'ät apunani käyttäen yhde, kolmen ja neljän piikin reikähaarukoita. Pääsin paukuttamaan vasaralla oikein kunnolla enkä onnistunut lyömään sormillenikaan kuin pikkasen vaan.

Viillot tulivat tiheään, joten niitä sai hyvän tovin paukutella. Kovaäänisen työskentelyn jälkeen alkoi ompelu vahalangalla. Pussukan nahka on verhoilunahkaa, pehmeää ja ohuehkoa. Viillot "sulkeutuivat" helposti tuntumasta sormin. Ompeluun menikin hyvä tovi, sillä pistot tein kolminkertaisina.Lopuksi ompeluksen päättely siten, että langan pää pujotettiin ompeleiden läpi ja vetäen pää pussukan sisään. Sisäänvientikohtaan liimatuki. Liima laitettiin langan kohtaan, joka jäi piloon sisäosaan.

Pussukka valmiina

Minulle tehtiin pahvisen sapluunan lisäksi ohuesta muovista oleva sapluuna reikineen. Ajatus on tehdä pussukoita myös kotioloissa. Nyt kun on hyvä tila käsityöpuuhastelullekin. Lisäksi avustaja luonnosteli koirapiirroksia joista voisi kehitellä pussukoihin kuvioita.

Ura käsillä -hankkeen kurssit jatkuvat pitkälle kevääseen. Pääsin mukaan nahkatöiden jatkokurssille, joka on todella hienoa, sillä varmuutta työskentelyyn tarvitaan lisää. Minulla on tällä hetkellä valmiina kaikki muut tarvikkeet paitsi vahalanka, joten nyt vain sitä hurahdusta odotellessa. Nyt ajatukset ovat olleet enemmän puhdistuskuurissa, jolla olen sekä vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalvelumatkoissa ja niiden tulevaisuuden näkymissä. Ja tiedän tämän kässävimman hiljaisuuden menevän pian ohi, joten luottavaisin mielin kohden nahkatyöhaasteita.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kehon puhdistuskuuri CellResett-ohjelmalla - aattoillan tunnelmia

Eilen vietimme äitini 70-vuotissynttäreitä aterioimalla yhdessä ja käymällä ostamassa äidille Icebug:in kitkakengät lahjaksi. Lisäksi kaunis kukkakimppu, joten kukkia rakastava äiti sai niin kauneutta kuin tarpeellistakin. Ihana oli samalla tavata veljiä perheineen. Liian harvoin tulee yhteyttä pidetyksi ja tavatuksi. Olisikohan tämä siltä osin parempi vuosi?

Olen liki kahden kuukauden ajan käyttänyt FitLinen ravintolisiä: optimaalisettiä, aminohappoja ja jogurttia. Olo on kohentunut huimasti ja yöunen laatu parantunut oleellisesti. Olen päättänyt ottaa seuraavan askeleen kehoni hyvinvointiin, sillä huomenna aloitan CellRESETT -ohjelman mukaisen puhdistuskuurin. Kuurin pitäisi kehoa puhdistaessaan antaa sysäys aineenvaihdunnan toimimiselle. Odotukset ovat korkealla, joten toivottavasti en joudu pettymään.

Hetkittäin iskee epävarmuus voiko ohjelma toimia, onko se liian raju, entä jos se vain saakin pahaa aikaan. Olemme kasvatetut ajatukseen, rasva on pahasta. Olen toki nyt vuosien aikana oppinut, että rasvoja tarvitaan, jotta rasva-aineenvaihdunta toimii. Uskon, että monesti syömme ihan liian vähän hyviä rasvoja.

Sanotaan myös, että ihminen tarvitsee suolaa ainakin hiukan. Kun olin syksyllä 2012 detox-kuurilla, siinäkin jätettiin suola, sokeri ja viljatuotteet pois. Suolan pois jäämistä en pitänyt ongelmallisena. Tuolloin puhdistautuminen perustui kasvisruokiin, nyt lähdetäänkin proteeiniviikolla liikenteeseen ja kasvikset tulee mukaan viikolla kaksi. Punaista lihaa ei syödä. On jännittävää nähdä miten hyvin onnistun maustamaan kalat, kanat, tofut ja onnistunko niin hyvin ettei totaalista kyllääntymistä iske. Onneksi yrttien käyttö maustamisessa on entuudestaan tuttua.

Kuurilla puhtaan ruuan lisäksi käytetään ravintolisiä. Edellä mainittujen lisäksi mukaan tulee omega-valmiste sekä puhdistava yrttitee. Huomenna se sitten alkaa, kiehtovaa, jännittävää, kiinnostavaa mitä tuleman pitää. Olen lukenut, että myös moni kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä on saanut kuurista jämähtäneeseen aineenvaihduntaansa apua. Olen tosin lukenut myös siitä ettei kilppariongelmainen saisi hiilihydraattien määrää laskea liian alas, mutta eihän proteeiinivaihe kestä kovin kauaa. Haluan luottaa siihen, että vastuuntuntoiset ihmiset ovat tätä minullekin suositelleet. Ja ainahan tällaisille ryhtyesssä vastuu on minun. Siksipä omaa kehoa on kuullosteltava, antaa viestin tulla perille. On toimittava kehon vaatimalla tavalla. Jos nyt menen täysin metsään, en epäile tunnustaa sitä. Jos saan avun haluan kertoa senkin.

Eli, huomenna se 28 päivän puhdistus alkaa, jonka jälkeen on ns. kahden kuukauden optimointivaihe, jonka aikana opin tuntemaan mitkä ruoka-aineet minulle sopivat ja mitkä eivät.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Luonnosta -keramiikkanäyttely 7.-19.11.2017



Lukiessasi ja katsellessasi kuvia voit samalla kuulostella Salmiakin askellusta, jota olin maaliskuussa tallentamassa. Syömisäänet epäonnistuivat, joten Antti Suutarla muokkasi syömisäänet netin syövereistä. Minun tehtäväkseni jäi yhdistellä tallenteet yhdeksi isoksi tiedostoksi, joka kuului näyttelyssä upean Salmiakki-työn läheisyydessä.







/>


Marraskuussa pidettiin
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n
keramiikkaryhmien näyttely Luonnosta
Galleria Art Kaarisillassa.
Vieraskirjasta henki iloinen, positiivinen tunnelma.

Avajaiset pidettiin tiistaina 7.11. Tarjolle oli laitettu pikkupurtavaa kera viinin. Väkeä olikin mukavasti ja välillä oli piipahdettava Gallerian ulkopuolella viilentymässä. Avajaisissa oli iloinen tunnelma.

Aila Martikainen (vasemmalla) Airi Siniteräs (keskellä) Ulla Meronen (oikealla)

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula piti huumoria, lämpöä ja iloa henkivän avajaispuheen.


Itse käyn kovin vähän näyttelyissä ja museoissa ihan siitä syystä, että niissä saa kosketella näytteillä olevia esineitä kovin harvoin, vaikka todellista rikkoutumisen vaaraa ei olisikaan. Avajaisissa oli hauska huomata miten myös täysin näkevät henkilöt olivat iloissaan siitä, että teoksia sai kosketella. Kuulin keskustelun pätkän missä todettiin puuttuvan kyltit "ei saa koskea". Olisihan se ollut aika erikoistakin, että meidän näyttelyssä ei olisi saanut koskea. Ajatuksemme pikemminkin oli "teoksiamme pitää koskea".


Jukka Penttilä tunnustelemassa Meidän jälkeen -teosta

Näyttelyissä ja museoissa ei yleensä ole teosluetteloa pistekirjoituksella, mutta meilläpä oli :)

Näyttelyssä oli parinkymmenen näkövammaisen keramiikan harrastajan teosta esillä. Monta upeaa työtä jäi pois tilan rajallisuuden vuoksi.
Kissa, joka ei mahtunut näyttelyyn teoksen tekijän Pirkko Stoltin miehen sylissä
Leila Airaksinen teoksensa Hylätty lato äärellä


Meikäläinen tyytyväisenä onnistuneen teokseni Metsänrumpu vierellä



Orvokki Hämäläinen Kesäkukat -teos

Teos 2017, Orvokki Hämäläinen


Meikäläinen tunnustelemassa teostani Tuhinaa

Tällä hetkellä Näkövammaisten Kulttuuripalvelulla on kolme keramiikkaryhmää. Olemme jaettu useaan ryhmään tilojen ahtauden vuoksi. Pot Viaporissa työskentelevä keraamikko Soile Paasonen on toiminut ohjaajanamme lähes 20 vuoden ajan. Hänen rehdissä, lempeässä ohjauksessaan on hyvä työskennellä. Mielestäni tämä näyttely myös osoitti miten taitavia keramiikan harrastajia ryhmissämme on. Jokaiselta tuli ainakin yksi työ näyttelyyn. Valitettavasti aivan kaikista teoksista ei ole kuvia.

Eeva Koistinen Aatami ja Eeva


Pirkko Stolt Kalastaja


Olga Nikitina Lumiukko


Gyöngyi Pere-Antikainen Meidän jälkeen


Anneli Hämäläinen Minulla on painavat luut ja Ujostuttaa


Outi Jyrhämä Salmiakki


Outi Jyrhämä Sammakko ja Teppo Kilkko Lummelampi


Sari Kekkonen Tulesta syntynyt


Anneli Puurunen Talven varalle


Me teimme sen onnistuneen näyttelyn. Kiitos kuuluu jokaiselle ryhmäläiselle. Tästä jäi niin hyvä ja lämmin mieli. Iso kiitos kuuluu myös ohjaajallemme Soilelle järjestelyistä ja ohjaamisesta. Ehkäpä joskus otetaan homma uusiksi jonkin muun teeman ympärille. Itselleni luonto on hyvin tärkeä ja siksi tähän oli yllättävän helppoa heittäytyä mukaan. Jännä oli myös huomata, että hetki hetkeltä tuli tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi työn onnistuminen. Voipi myös todeta tämän olleen kasvattava kokemus. Enään en voi väittää tekeväni vain astioita. Kenties joskus syntyy uusia veistoksiakin...
Lopuksi haluan toivottaa kaikille ryhmäläisille oikein luovaa alkanutta vuotta 2018. Tammikuun lopulla jatketaan upeiden töiden tekemistä!

Valokuvat Tuula Vehanen