keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Cycling-tunti

En uskalla edes ajatella miten pitkä aika oli siitä kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Siitä on vuosia vierähtänyt aivan liian monta. Kotona olen toki polkenut spinnupyörällä (Budgets Sport:in halpisversio) jonkin verran, mutta harvoin saanut itsestäni siihen tapaan irti mitä spinning-tunnilla. Odotin treeniä innolla ja vähän jännittyneenäkin. Aikaa on myös kun olen ollut ryhmäliikuntatunnilla, joten pysyisinkö hommassa mukana. Onko ohjaajan verbaalinen ilmaisu riittävää jne???

Ja kyllähän minä mukana pysyin ja tajusinkin ohjaajan puheista mitä milloinkin piti tehdä. Tosin tunnilla ei tehty mitään kovin monimutkaista tai taidokasta selitystä vaativaa. Lähdimme ajamaan kevyellä vastuksella pikkuhiljaa vauhdin pudotessa ja vastuksen lisääntyessä. Jossain vaiheessa nousimme polkemaan seisten joksikin aikaan, jonka jälkeen vastusta pienennettiin ja poljentaa nopeutettiin. Tunti noudatti oikeastaan koko ajan samaa kaavaa. Lopussa oli kiihdytyksiä ja viimenen kova pätkä mentiin seisten. Sitten tultiinkin suorilta löysäilyvaiheeseen. Kaipasin itse enempi asteittaista rauhoittumista. Lopuksi nostelimme käsiä liikkeen lähtiessä lapaluusta, ja siinä se sitten olikin :D

Tunti oli kovin erilainen mitä aikaisemmin olen ollut, toki vuosiakin on tässä vierähtänyt. Pidin enemmän aikaisemmista tuntimalleista missä olen ollut mukana. Silti pääsin fiilikseen nytkin. Hiki tippui pitkin kasvoja ja harteita. Hikipyyhe oli tarpeen :D Keuhkot joutuivat töihin kunnolla, mutta ehkä jäi vielä seuraavalle kertaa varaa puristaa hiukan enemmän.

Minusta olisi ihanaa käydä spinningissä suht säännöllisesti, mutta en halua sitoutua salijäsenyyteen, koska keväällä, kesällä ja syksyllä olemme paljon mökillä. Saahan jäsenyytensä toki jäädytettyä, mutta ehkä silloin kun kaupungissa on vois tunneille mennäkin. Harmi kun tuollakaan Sats:issa ei tunneta kymmenen kerran sarjalippuja tms. Mutta joka tapauksessa pääsen ens sunnuntaina Iiseen Hennan tunnille mukaan, yes!

Cycling 55 oli jo aamupäivällä kymmeneltä ja siitä lähtien olen vinkunut ja pihissyt yskimisestä puhumattakaan kuin parempikin tupakkaröhästä kärsivä. Muistan kokeneeni saman elämäni ekan spinnutunnin jälkeen, mutta ei näin pahana. Keuhkoihin on sittemmin keuhkoveritulpan jälkeen käynyt pakkasessa tehty eka hiihtolenkki, viime talvella reipas lumikenkäily järven jäällä jne. Osasin odottaa tätä pihinää ja vinkunaa, mutta en ehkä ihan näin runsaana. Tiedän seuraavan kerran olevan jo paljon helpomman, ja tiedän senkin, että rasituksen jälkeen keuhkoissa olevat tuntemukset ovat selitettävissä pienten hiussuonien tuhoutumisella. Mutta eiköhän treenillä pihinät ja vinkunat asetu, ainakin aiemmin niin on käynyt. Ja tuolloin sairaalasta kotiutuessa minulle sanottiin, että rasituksen jälkeen voi olla kipua ja yskintää, joten eipä syytä huoleen.

Ohhoh, tää on jo 401. postaus!!!

2 kommenttia:

  1. Spinning on kyllä tosi hauskaa :)
    Itselläni hirveästi merkitsee tuolla tunnilla mitä musiikkia soitetaan. Kun on mieluisat musat niin tuntuu että jaksaa vaikka maailman ääriin. Tunnin vaihtelevuus on myös tärkeää, jos tunti on kovin tasapaksu niin on tylsää ja työlästä.
    Tykkään polkea paljon seisten raskaasti, mielummin kuin istuen nopealla temmolla. Mitä useammin saa pyllyn nostaa ylös penkistä niin sitä parempi!

    VastaaPoista
  2. Musiikilla on hirmuinen merkitys. Jos se ei toimi, ei toimi oikeastaan koko tunti. Musta on istuen ihan kiva polkea spurtteja ja kiihdytyksiäkin, mutta raskas ylämäki on ihan parasta seisten. Ja aikaisemmin olin tunneilla missä myös ns. hölkättiin seisten ja käveltiin. Kävelyssä kropan piti pysyä paikallaan ja mielellään kädetkin irti ohjaustangosta. Vaihtelua toivat myös painon siirrot taakse, keskelle ja eteen, kyykyt ja punnerrukset. Eli, kyllä ne aiemmat tunnit oli paljon monipuolisempia kuin eilen. En tiedä mikä konsepti Satsilla on käytössään ja kuinka paljon ohjaajasta kiinni, mutta odotan tuota sunnuntain Iisee-tuntia mielenkiinnolla.

    VastaaPoista