sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Alavireisen viikon kuulumisia + pohdintoja

Mulla on ollut tällä viikolla jotenkin ihan alavireinen ja alakuloinen fiilis, vaikka kumpaankaan ei ole mitään syytä. Tänään olen onneksi ollut taas jo ilosempi ja sosiaalisempikin. Että eiköhän tämä tästä taas. Jäin vaan miettimään onko tuolla säällä vuosivuodelta voimakkaampi vaikutus. Vielä maanantaiaamupäivästä nautin lenkkeilystä. Sitten alkoi sateet ja vettä tulikin litratolkulla useampana päivänä. Ja mun fiilis laski kuin lehmän häntä :( Kiukuttelin avokille kaikesta ja oikeesti ihan turhaan. Ja tänään kun aurinko on paistanut olen ihan eri mielellä kuin esim. eilen. Jos säätila näin vaikuttaa toivon todella niitä ihania kuulaita syyspäiviä, mutta ilmeisesti huomenissa sateet on taas tulossa. Mut jospa nyt olisi alavireilty joka tapauksessa tarpeeksi ja alkavalla viikolla elämä olisi sosiaalisempaa. Olen huomannut myös sen, jos olen ”liikaa” kotona, turhaudun ja tylsistyn. Ei se tarkoita ettenkö kotona viihtyisi, mutta sosiaalinen puoleni on kai niin vahva, että en vaan jaksa päivätolkulla kotopuolessa nyhjäämistä etenkin kun työtkin on täällä. Toisaalta töiden puolesta on ollut aika hiljaista enkä uskalla nyt järjestää markkinointitempausta kun en tiedä millon kutsu käy korvaleikkaukseen. Uinti ja ystävän tapaaminen peruuntu sairastumisien vuoksi, joten kotona oleskelua tuli lisää. Noh, keskiviikkoiltana olin Itäkeskuksen Ruohonjuuressa Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet-luennolla ja sen jälkeen tuli vähän shoppailtuakin. Ostin sinäpäivänä leivottua perunalimppua, ja taivas miten leipä voi olla hyvää. Mä totisesti alan ymmärtämään miksi en nykyisin leivästä pidä, joka on ostettu tavismarketista. Tuo perunalimppu, se oli pehmeää, maukasta, hyvää... Siinä ei ollut mitään teollisuushiivaa, ei lisäaineita. NAM!!! Ostin sen siis Itiksen Ruohiksen lähitilaosastolta, vai mikä nyt ikinä onkin nimeltään. Ja oih, siellä oli Italiasta kylmäpuristettuja täysmehuja kolmen litran pöniköissä appelsiini, omena, päärynä ja viinirypäle. Ostin päärynämehun. Itse luento oli mielenkiintoinen. Sen pitivät kaksi Nlp-menetelmää valmennuksissa käyttävää ohjaajaa. Teimme pari rentoutusharjoitusta joidenka pitäisi helpottaa nukahtamista. Tarkoituksena on kirjoittaa aiheesta oma postaus, kuten siitä Kaisa Jaakkolan luennostakin. Olen vaan niin vaativa, että en meinaa saada tekstejä valmiiksi, kun mun mielestä ne ei ole riittävän hyviä, mutta ennemmin tai myöhemmin tulossa on :D

Hatha-joogassa en oikein päässyt tunnelmaan. Jotenkin miltein pommiin nukkuminen ärsyynnytti niin paljon, että keskittyminen oli mitä sattuu. Torstaihin iloa toi käydessäni hieromassa koiravaaria. Koira on piristynyt viikon aikana valtavasti ja haluaa tehdä pitkiä lenkkejä, lelut on saaneet kyytiä jne. Tuli ihana onnistumisen tunne. Hieronnan jälkeen istuimme kaakaolla ja riisikakuilla jutellen lisäaineiden haitallisuudesta. Oli mukavaa löytää samanhenkinen ihminen. Juttua olisi riittänyt pidempäänkin, mutta oli kiiruhdettava kotiin töitä jatkamaan.

Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset järjestivät opastetun kiertokäynnin Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa olin avustajani kanssa. Siellä sai kosketella kasveja ja opas napsi kasveista lehtiä meille näytille. Oli huomattavasti rennompi meininki kuin Azoreiden vastaavassa. Siellä ei saanut koskea oikeastaan mihinkään :( Siitä kuitenkin enemmän Azorit-postauksissa. Kumpulassa on kasveja Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Kaukoidästä ja Japanista. Puutarhasta löytyi myös hyötykasvipuoli, jossa pääsin tutkimaan mm. latva-artisokkaa, isoja kesäkurpitsoja, erilaisia kaaleja ja salaatteja. Maistoimme tyrniä suoraan pensaasta kuten myös tuoksuvattua. Oli hauska reilu tuntinen, jonka jälkeen juotiin teet kahvilassa ennen kotiutumista.

Tällä viikolla olen pohtinut myös tätä blogia, että mikä blogi tää oikein on. Tässä kun on niin paljon kaikkea: sokeudestani, laihduttamisestani, elämäntapamuutoksista, fiiliksistäni, elämästäni... Oikeastaan aiheet menevät laidasta laitaan. Olisiko parempi keskittyä vain johonkin esim. laihduttamiseen tai näkövammaisena selviytymiseen? Ei, ei se tuntuisi minulta. Tämä miten nyt kirjoitan milloin mistäkin on ehkä luontaisinta minulle, mutta kiinnostaako ketään nämä pohdiskelut. Olen kuitenkin saanut todella mieltä lämmittävää palautetta kirjoituksistani, joten ehkä mietin ihan turhaan asiaa. Ja jotenkin minusta on mukavaakin avata vähän millaista elämä on näkövammaisena. Tietystikin se on minun elämäni ja minun tapani tuntea. Joku toinen näkövammainen kirjoittaisi varmasti ihan eri tavalla. Toki toivon, että minusta jäisi jotain muutakin mieleen kuin, että ”no se on se sokee”, enkä halua tästä jotain sokon selviytymisblogiakaan, mutta sopivissa annoksissa sitäkin puolta. Ehkä eniten haluan jakaa niitä endorfiinia tuottavia asioita/kokemuksia, sitä miltä tuntuu liikunnan jälkeen, miltä maistuu laadukas ruoka, kertoa matkastani oppia tuntemaan oma kehoni tarpeet paremmin jne. Vaikka surkeuteni alhossa olen näitä pohtinut, tuskinpa suurempia muutoksia sisältöön tulee :D Että miksi sitten tästäkin piti kirjoittaa? No kun olen hölösuu ja avaudun kaikesta näin helposti :D Mutta kiitän teitä, jotka olette kommentoineet ja palautetta antaneet. Ja edelleen voitte heittää aiheita mistä haluaisitte lukea.

Tämän viikon liikunnat ovat olleet myöskin hivenen alavireissävytteiset. Maanantaina reipas lenkki ja illalla aika ryytynyt kuntosalitreeni, keskiviikkona spinnigtreeni kevyehkösti polkien ja torstaina tuo jooga. Nyt huomisaamuna klo soi kasilta ja lähdemme pitkälle lenkille avokin ja Harmaakuonon kanssa. Ja illalla kuntosalille, torstaina jooga ja sunnuntaina ratsastus. Ja jospa myös uima-altaaseen pääsisi kaloreita hukuttamaan, lenkkipoluille hikoilemaan useamman kerran. Niihin iloisiin asioihin muuten kuuluu Harmaakuonon totaalinen piristyminen. Tällä viikolla se suorastaan syöksyy alas kun huomaa jonkun suunnittelevan ulos lähtöä. Hyppii, vaikka ei sais. Intoa on niin pirhanan paljon, ja jaksaa kävellä. Eilen pääsi hihnalenkille ja kirmailemaan vapaana kun Avustajan mies vei poitsun ulkoilemaan avustajan ollessa avokilla hieronnassa. Lenkin jälkeenkin virtaa piisasi, vaikka olivat ulkona puolitoistatuntia. Tänään Harmaakuono on päivystänyt ulko-ovella tai jaloissani :D

Eilisiltana alkoi tämä mun fiilis kohota parempaan suuntaan. Saunoimme ajan kanssa ja vietimme rentoa iltaa teet ja kahvit keitellen. Tänään nukuin pitkään ja herätessäni olin paljon paremmalla mielellä, onneksi! Ruuaksi valmistettiin alusta valkosipulikermaperunat. Avokki oli ostanut kermamarinoidut pihvit. Pidin saarnan sille aiheesta, että marinoimme pihvimme itse. Ja kyllä tuota valmismarinoitua syödessä taas kerran huomasi sen valtavan eron mikä on maustamattomassa ja maustetussa lihassa. Avokki oli kyllä samaa mieltä ja miettikin mistä saisi kätevimmin luomulihaa. Ja nyt kun olen lukenut tuota Petos lautasella –kirjaa, oikeesti nuo valmismarinoidut ja teolliset tuotteet yököttää. Oikeasti kauhistuttaa se mitä meille ruokateollisuus työntää ostettavaksemme. Ollaan muuten siirrytty luomumaitoon, joka on maultaan paljon täyteläisempää.

Meillä on nyt suunnitelmissa, että sunnuntaisin teemme jotain ns. parempaa ja aikaa vievämpää ruokaa. Ja päätämme vuoroviikoin mitä se on, ja se joka on päätäntävuorossa on ns. pääkokki. Toinen toki voi valmistuksessa auttaa. Mä esim. puristin valkosipulit kerman joukkoon, katoin pöydän jne. Ens sunnuntaina olenkin päävastuussa. Mieleni tekisi kokeilla bataattikeittoa. Mulla taitaa täällä koneen syövereissä olla parikin ohjetta joita voisi harkita.

Eli, alavireys on selvästikin talttumassa. Avokki laittaa pyykkejä kuivumaan, joten menempä auttamaan! Meidän taloudessa kun kumpikin tekee kotitöitä ihan sen mukaan mitä milloinkin pitää tehdä. Ei ole miesten töitä ja naisten töitä :D Se onkin ihanaa kun kumpikin osallistuu ilman mitään kotiroolituksia arkisiin kotipuuhiin. Nautitaan siitä ja päästetään endorfiini taas jylläämään ja jätetään alavireys jonnekin menneeseen.

2 kommenttia:

  1. Miusta tää sun blogi on aivan "samanlainen" kun muutkin laihdutus/elämäntapa/liikunta-blogit kuin muutkin. Sulla vain on välillä toisenlainen näkökulma tuon näkövamman kanssa. Ja meitä lukijoita se kiinnostaa tietenkin kun se on meille outoa, mutta ainakin mua kiinnostavat myös nämä muutkin asiat mistä täällä kirjoittelet ihan vain elämästä.

    Hyvä, että alakuloisuus on menossa ohi!!!

    Meillä luomulihaa sais lähiruokapiirin kautta vielä suoraan tuottajalta, mutta mihin tunkea 10kg lihaa? Ei mullakaan niin iso pakastin ole :O
    Ja luomumaito on aivan mielettömän hyvistä! Ja raakamaito se vasta hyvistä onkin.

    Tuo teidän viikonloppukokkailujuttu on ihan mielettömän kiva. Oikein välillä harmittaa kun itsellä ei vuorotyöläisenä ole ns. viikonloppuja ollenkaan...

    VastaaPoista
  2. Iive
    Säännöllisyys/rutiinit ei taida tosiaan aina vuorotyöläiseltä onnistua. Saa nähdä miten meidän sunnuntaiaterioiden käy :D

    Olet varmasti oikeassa tämän blogin suhteen, näkövammaisuus tuo vaan erilaista näkökulmaa ja oman lisämausteensa. Että eiköhän näin jatketa elämäntapakirjoituksin kaikkine kiinnostuksen aiheineen ja elämän kokemuksineen :D

    Tuo 10 kiloa kerrallaan lihaa on kyllä aika hirmuisesti. En sais meille säilöttyä sellasta määrää mitenkään. Viime viikolla avokki osti myös luomumetfurstia ja aivan eri makuista kuin nuo mitä kaupat on pullollaan. Ei tarvii kahta kertaa miettiä mitä metukkaa jatkossa ostaa.

    Joo, onneksi alavireys on katoamassa. Viime yön tosin valvoin yli kuuteen. Ei vaan uni tullut. Ehkä on aika kaivaa melatoniinit esille :D Tulipahan kuunneltua kirjaa tuntitolkulla... Nyt on aika ryytynyt olo eikä aamukasilta mihinkään sängystä päässyt... Mutta, kyllä tämä tästä... Nää uniongelmat on näemmä joka syksyinen riesa. Onneksi nyt on apua siihen.

    VastaaPoista