Viime syksynä Vantaan kutojat tarjosi näkövammaisille mahdollisuutta tulla kokeilemaan kudontaa. Menimme ystäväni Maijan kanssa kudonta-asemalle pariksi päiväksi kutomaan. Alkuun tutustuimme tiloihin yhdistyksen puheenjohtajan kanssa. Hän myös ohjasi meidät töissämme alkuun. Ensiksi valittiin värit poppanoihimme, jonka jälkeen kerimme kudetta sukkulan ympärille. Minulla oli osa kuteista ehjissä kiekoissa ja tällöin kiekko asetettiin siihen soveltuvaan sukkulaan eikä tarvinnut keriä. Kude juoksi kiekolta mukavasti. Tuollainen sukkula oli minulle uusi tuttavuus.
Kangaspuissa oli loimilangat valmiina. Kudonta aloitettiin ensiksi kutomalla ns. räsyä muutaman centin, jonka jälkeen jatkettiin muutaman sukkulan heiton verran kalalangalla. Näin alusta asti saadaan itse poppana tasaiseksi. Kutoessa oli muistettava siirtää tarpeeksi usein pingotinta. Poppanaa tehdessä oli tiivistettävä kudos pehmeästi eikä kovaa paukutellen. Mattoa kutoessa voi sitten enemmän purkaa adrenaliinejaan :D
Kudoimme kangaspuilla joissa oli neljä poljinta. Käytimme vain kahta. Minulla on hämärä mielikuva, että koulussa olisin kutonut mattoa siten, että käytössä oli neljä poljinta. Kouluaikaisesta kutomisesta on ainakin 25 vuotta. Kun kudonnassa pääsi vauhtiin siihen koukuttui ja mieleen lennähteli miten mukavaa puuha voisi olla useamminkin tehden. Vielä en kuitenkaan jäseneksi liittynyt, mutta myönnettävä on, että jäi mielen perukoille kutkuttelemaan.
Poppanan pääväriksi valikoitui havun vihreän ja sinisen petroolin väliltä oleva värisävy. Raitojen paikat laskin kutomalla pääväriä aina yhden kiekon, jonka jälkeen viisi heittoa vaaleaa, kolme heittoa tummaa lilaa, viisi heittoa vaaleaa ja sitten taas pääväriä kiekollinen. Pituutta vähän arvoin, mutta lopulta kun kudonta sujui joutuin päätin kutoa liinan keittiön pöydällemme. Siinä se on tälläkin hetkellä. Tuula otti kuvan liinasta myös parvekkeella enemmän luonnon valon toivossa marraskuun lopun päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti