Pyöräilyä ja ratsastusta viileissä kesäilloissa

Jahas, Suomen vuoden 2016 eka kesä sitten tuli oli ja meni , mutta lööppien mukaan juhannuksena ei tarvitse pukeutua toppatakkiin. Noh saa nähdä miten käy, nyt tuntuu ainakin kylmältä kovine tuulineen. Eilen jouduin todella pohtimaan mitä laittaisin pyörälenkille päälleni. Lopulta pukeutumiseni taisi osua aika nappiin. Trigoot alle ja ohuet tuulihousut ylle. En vaan erityisemmin välitä tuulihousuissa pyöräillä leveiden lahkeiden vuoksi. Pelkään koko ajan niiden jäävän polkimiin tai pinnojen väliin. On siis todettava ettei minulla ole hyvää viileän sään pyöräilyvarustusta. Mutta pyörälenkillä Jukin kanssa oli todella mukavaa.

Lähdettiin ennen seitsemää luotani ajelemaan. Jukin pihassa pyörä sai pikahuollon: renkaisiin ilmaa, ketjuihin öljyä, matkamittariin paristo ja matka jatkui. Kiersimme Tuusulanjärven. Alkumatkasta puskimme kovaan vastatuuleen. Tuuli lenkin aikana tyyntyi, mutta ei palatessa tuuletontakaan ollut. Kiva oli ajella ja rupatella koirista, mehiläisistä, linnuista, elämästä. Reilu kaksi tuntia ja 39 kilsaa meni yllättävän rivakasti siitäkin huolimatta, että oma kuntoiluni on ollut heikolla kantimella viime aikoina. Kotiuduttuani olin onnellinen.

Tänään oli eilistä kylmempi päivä ja tuulikin puhalsi pontevasti. Matkalla ratsastamaan ropsautti sadekuuronkin. Tuulesta ja kylmyydestä huolimatta vietimme onnistuneen ratsastustunnin. Ratsastin Fengur-papalla. Se on jotenkin niin symppis vanha herra. Virtaa löytyy, vaikka liikkuu välillä vähän jäykin jaloin. Töltti löytyi herralta helposti ja hyvin. Ravia ei tullut, tuli nopeaa tölttitikutusta, joka ei välttämättä hirvittävän mukavaa ollut. Laukka oli epämukavan kulmikasta. Toiseen suuntaan laukatessamme pappa innostui ja sinkosi laukkaan isoin askelin. En halunnut laukata kenttää ympäri, tällä kertaa riitti muutama laukan nosto. Muutoin tunti sujui hyvin. Tölttiä tuli paljon, kiemuran tekeminenkin onnistui töltissä. Edelliskerralla Airan kanssa ei onnistunut. Kiemuraa tehdessä töltti katosi. Nyt sain onnistumisen siinäkin. Fengur myös pysähtyi suoraan töltistä ja lähti suoraan tölttiin. Töltistä käyntiin herra ei meinannut aina malttaa siirtyä.

Mulla on hirmuiset sympatiat vanhoja eläimiä kohtaan. Ehkä inhimillistän tai jotain, mutta Fengurissa on jotain Ykkimäisyyttä. Se energisyys ja määrätietoisuus millä asioita tehdään. Viisaus, ymmärrys yhdestä sanasta tai liikahduksesta, haluttu asia tapahtuu. Ihanaa kun sain ratsastaa papalla. Varmaan kun on Fengurin aika lähteä heppojen taivaaseen ja kun kuulen siitä, tulee surullinen olo. Ei nyt kuitenkaan sellaisia murehdita.

Eilen ennen pyörälenkkiä Heman kanssa käytiin läpi hänen minulle kirjoittamia neuleohjeita. Minähän en kaavapiirroksista mitään irti saa, joten ne on avattava minulle sanallisesti ja nyt minulla on täällä muutama kiva ohje kesäprojekteina saada neuleeksi. On vähän haastavempaa ja sitten aivot narikkaan-tyyppistä neuletyötä. Topin etuosaa koetan ahkeroida, mutta neuloksesta tulee ärsyttävän harvaa, joten se ei jotenkin nyt inspiroi pätkän vertaa. Huomenna on pitkästä aikaa Silmukkasisko-tapaaminen, josko siellä toppi edistyisi edes hiukan. Nyt viime viikkoina olenkin tehnyt käsitöitä todella vähän. Nyt mielenkiinto on ollut linnuissa. Haluaisin kovasti lähteä kuuntelemaan yölaulajia, vielä kun ne laulavat, mutta kaverin löytäminen onkin todella hankalaa. Nyt tulevalle viikolle olen etsinyt kaveria, joka jonain iltana voisi lähteä kuuntelemaan, mutta ei. Ehkäpä ensi kevääseen mennessä tutustuu johonkin lintuharrastajaan täällä pk-seudulla tai mökkimaisemissa. Se olisi todella mahtavaa.