Olen erittäin onnellinen kun meillä oli mahdollisuus viettää vielä kerran viikonloppu yhdessä mökillä, ja sääkin oli suosiollinen. Haikein mielin palasimme sunnuntaina kotiin, mutta rakas Harmaakuono sai vielä viettää ulkoillen lähes koko lauantain.
Kahta viikkoa myöhemmin ei enään Ykki ollut luonamme. Ikävä ja suru oli suunnaton. Lauantaina kuitenkin reipastuimme puuhommia tekemään. Yksi oli joukosta pois. Sen aisti koko ajan. Puuvarasta ei ollut luonamme. Toisaalta fyysinen rasitus teki niin mielelle kuin kropallekin hyvää. Puutyöt ei vaan sujuneet yhtä tehokkaasti kuin paria viikkoa aiemmin. Kuusipuu oli kovaa ja oksaista, joten avokin voimia tarvittiin klapittamiseen.
Päivän aikana Otto innostui pari kertaa kirmaamaan, mutta enimmäkseen poika oli tavattoman vaisu meidän surumme huomaten. Hiljalleen kuitenkin Otto tuli tökkimään kuonollaan ja ilmaisemaan olevansa läsnä.
Illalla puuhommien jälkeen saunan lämmitessä löysin käsityöinspiraation ja pujottelin tukka sekaisena lasihelmikaulakorun :)
Vietimme mökillä myös synttäriviikonloppuni äidin ollessa vieraana. Häneltä ja Riihimäen tuttavilta sain kauniin neilikkakimpun.
Hiihtolomaviikolla täysi kuu möllötti tiistai-iltana meidän käydessä pulkkamäessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti