keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Hepan kuulumisia

Työrintamalla on todella hiljaista. Tällä viikolla on torstai ainoa päivä milloin saan pukeutua työvaatteisiin. Mitä olen eri alojen ihmisten kanssa keskusteluja käynyt, lähes kaikki ovat todenneet saman: ihmiset eivät kuluta, ihmiset eivät liiku palvelujen piiriin jne. Ihmekkös tuo, sillä lähes päivittäiset uutisoinnit isojen firmojen yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saa kenet tahansa miettimään miten rahansa käyttää. Tilanne tuntuu huolestuttavalta, mutta ei saa vaipua synkkyyteen tai turhaumaan. Vielä tulee parempia aikoja, ja tässä tilanteessa on oltava tyytyväinen työtilojen kodin yhteydessä sijaitsemisesta. Ei ole liiketilasta erikseen kuluja, mikä vähentää stressiä ja paniikkia huimasti. Eli, reilu kolme vuotta tehty ratkaisu tuntuu nyt vieläkin paremmalta.

Vietimme pitkän viikonlopun mökillä, torstai-illasta maanantai-iltapäivään. Oli mukavaa irrottautua arjesta. Jos työrintamalla on hiljaista vapaaehtoistyön puolella tohinaa riittää; opaskoirakalentereiden myymistä, toimittamista tilaajille, vastaan ottaa opaskoirakerhon pikkujouluilmottautumisia, tarkistaa kerhon tilille kalenteri- ja pikkujoulumaksuja, pohtia mistä löytäisimme lisää innokkaita peesareita jne... Eilisiltana heti kotiuduttua lajittelimme ison kasan kalentereita toimitettavaksi tilaajille ja sama homma on edessä loppuviikosta lisää maksusuorituksia saavuttua tilille. Eli, arki pyörii sillä saralla.

Lenkkeilimme mökillä päivittäin. Perjantaina ja lauantaina tihutteli vettä ja oli todella märkää. Saappaiden alta kuului vain litsis-lätsis. Harmaakuono oli innoissaan ja laukkasi pitkin tietä onnellisena, hyppi ojiin ja taas juoksu jatkui. Tuolloin perjantaina kävelimme metsäautoteitä pitkin, lauantaina pellon laitaa ja metsässä. Sunnuntaina taas teitä pitkin. Oli upeaa kun aurinkokin vähän paistoi ja ennen kaikkea EI SATANUT!!!  Päivittäiset lenkit oli puolentoistatunnin molemmin puolin. Lauantai-iltana seisoskelimme nuotiolla tunnin verran. Naureskelimmekin avokin kanssa meillä olevan ihan oma halloveennuotiomme... Se lämmitti mukavasti.

Aloitin mökillä tummansinisestä Novitan Teddy langasta kaulaliinan neulomisen 8mm puikoilla, ja nyt se on päättelyä vaille valmis. Harpulla harputtelin lilasta langasta kerän verran ja ennätinpä vielä tekemään mehiläisvahakynttilöitäkin. Enkeleitä ja demoneita -kirjasta hujahti yhdeksän cd:tä. Illalla ei pitäisi "unohtua" sohvan nurkkaan käsityön ja äänikirjan kanssa, sillä siitä löytää itsensä istumasta vielä pikkutunneillakin :D Onneksi aamuisin ei ollut kiirus mihinkään.

Perjantain ateria onnistui lähes täydellisesti. Laitoin lohen uuniin. Maustoin sen kalayrttimausteseoksella, suolalla ja pippurilla kermaa unohtamatta. Vähän ennen uunista pois ottoa lisäsin kalan päälle katkarapuja. Niitä oli myös vihersalaatissa. Perunamuussiin liraus maitoa ja luomuvoita ja oli maukasta. Joskus vaan ruoka onnistuu. <3 p="p">
 
 Viime viikolla kävin biosignaturemittauksessa, joka ansaitsee ikioman postauksensa, mutta tiivistetysti siedän huonosti hiilihydraatteja ja niiden laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Lisäksi protskuja pitäisi saada enemmän. Tuo tunti, jonka mittauksessa vietin oli mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä mitään uutta ja ihmeellistä antava. Ohjeet olivat aika "yleismailmalliset", mutta koetan palata asiaan tarkemmin.

Kävimme katsomassa ystäväpariskunnan kanssa Studio Pasilassa Kiviä taskussa -teatteriesityksen, jossa Suosalo ja Nuojua saivat yleisön nauramaan onnistunein ilmein ja elein. Onneksi myös jutut upposi huumorinkukkaan. Esitys oli hauska, mutta vielä hauskempi se olisi ollut, jos olisin pystynyt näkemään ilmeet ja eleet. Mutta turhaapa sitä on haikailla sellaisen mahdottomuuden perään, joten nautittiin siitä mitä näin sokkona sai irti.

Kello on jo vaikka mitä. Pitäisi kömpiä unimattia tapaamaan, mutta sitä ennen taidan neuloa kaulaliinan loppuun ja kuunnella kirjaa. Nyt ei pitäisi pikkutunneille mennä, koska työ valmistuu näillä kerroksin. Toisaalta, ainahan on harppu :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti