Hiihtelyä keväthangilla ja paljon leipää

Viikon aikana taisin syödä viikoiksi eteenpäin leipäkiintiöni täyteen! Syön leipää ylipäätään kovin vähän, joten kroppani taisi joutua Kuusamon reissulla aika koville. Ilahduttavaa kuitenkin on ettei paino ole noussut, päinvastoin. Lähdöaamuna vaa'an surulliset lukemat olivat 68.2 kilossa ja tänään hypätessäni vaalle 67.3, joten riemulla ei rajaa. Huomisaamuna tosin vasta "virallinen" punnitusaamu :D Joka tapauksessa leipäkiintiö ja hiilarikiintiö on aika täynnä. Siitä huolimatta viikkoon mahtui paljon ihania asioita. Saatiin avokin kanssa huippuhyvää palvelua niin lentokentällä kuin koneessakin. Menomatkalla saimme meitä opastelemaan tyylikkään Finavian pukumiehen, joka saatteli meidät jonojen ohi niin lähtöselvityksessä kuin turvatarkastuksessakin. No en tiedä oliko se nyt välttämätöntä. Toisaalta, hänellä saattoi olla muutakin puuhaa kuin meidän saattelemisemme. Ja se taitaa olla ihan yleinen käytäntö, että apua tarvitsevat matkustajat viedään ohi jonojen.

Harmaakuono oli vähän stressissä lentokentällä eikä oikein jaksanut keskittyä opastamiseen. Päästiin kuitenkin onnellisesti portin vieressä olevaan kahvilaan, jossa kahvilan työntekijä tuli pöytään tiedustelemaan mitä haluaisimme. Kahvilasta meidät tultiin opastamaan lentokoneeseen. Lentoemännät olivat Harmaakuonosta myytyjä. Lepertelivät sille ja antoivat oman pehmolentokoneen :D Ahtauduimme kahden istuttavaan riviin avokin kanssa ja Harmaakuono jalkoihin. Herra tunki koko ajan kuonoaan käytävälle, joten sain olla tarkkana ettei joku tallaisi jätkää ohi mennessään. Päästyämme ilmaan lentoemäntä tuli kyselemään tarvitsisiko koira vettä ja samalla jäi rapsuttelemaan Harmaakuonoa.

Laskeuduttuamme Kuusamoon kone tyhjentyi ja lähdimme viimeisinä sieltä ulos. Lentoemäntä huolehti, että Harmaakuonon oma lentokone tuli meidän mukaamme. Kenttähenkilökunta opasti meidät koneesta matkatavaroita hakemaan ja sieltä löytyikin jo avokin vanhemmatkin.

Perille päästyämme istuimme heti syömään sianlihaperunalaatikkoa ja jälkiruuaksi uunijuustoa. Ateriasta selvittyämme lähdimme koko porukalla hiihtämään. Avokin isäukko oli tehnyt pelloille latuja, joten mikäpäs siinä oli hiihdellä. Tuolloin lauantaina hiihdettiin melkein kolme tuntia, välillä piti käydä päiväkahvilla herkuttelemassa rahkapiirakalla ja pikkupullilla :D Hiihtomatkoja on vaikea arvioida, joten jätetään ne arviot kokonaan tekemättä. Mulla oli vähän harmia, sillä prinsessajalkani ottivat heti siipeensä; kantapäihin isot rakot, jotka puhkesivat, mutta jatkoin sinnikkäästi hiihtoa. Ei välttämättä mailman fiksuimpia vetoja, mutta...

Illalla saunoimme ja iltapalalla tarjottiin leipää. Leivän päälle oli ihanaa kraavilohta tai kylmäsavustettua hirveä, joten olihan se ihan pakko leipää syödä, että sai niitä ihania herkkuja. Ei kehdannut syödä vain päällisiä :)

Kello oli jo yli kymmenen ennen kuin pääsimme lähtemään puolentoista kilsan päässä olevalle mökille. Siinä tuli mukava iltalenkki kiristyvässä pakkasessa kuun kumottaessa. Mökillä takkaan tulet ja mokkulan toiminnan testailua.  Ja kyllähän se toimi. Jäi vaan tänne postailematta :(

Sunnuntai oli tuhruinen ja sateinen päivä. Mun kantapäät oli kipeet ja Kuusamon keskustasta avokin veli kiikutti rakkolaastareita. Valitettavasti ne oli jotain halpisversioita eikä toimineet yhtään. Päivä menikin pirtissä avokin veljiä tavatessa ja harputellessa kaulaliinaa. Harppu keräsi tietystikin ihmettelyä ja sain naisväelle näyttää ja selittää miten harpulla neulotaan. Aamupalalla nautiskelimme muuten puuroa, kananmunaa, leipää, pullaa, piirakkaa... Ja siitä reilu tunti, olikin päiväkahvin aika. Ja siitä taas ehkä pari tuntia syötiin ruoka. Ruokana oli lohikeittoa, jonka kanssa leipää. Leipää oli kyllä tarjolla vahvemmillakin aterioilla. Jälkiruuaksi persikkarahkaa. Ja jotta ei vaan tulisi nälkä, vajaan parin tunnin päästä kahvin kanssa leipäjuustoa ja appelsiinituorejuustokakkua :D
Ja vieraiden lähdettyä tietysti iltapalalla taasen leipää. Ja mukaan mökille pullaa iltateen kanssa syötäväksi. Siinä ei auttanut vastustelut.
Mökki-illat noudattivat koko viikon samaa kaavaa, takkaa, iltateetä, tietokonetta ja yhdessä oloa.

Maanantaina oli upee keli. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja hiihto maistui ihanalta. Ei maltettu aamupalan jälkeiselle päiväkahvillekaan. Hiihdettiin kolme ja puoltuntia. Suolla kierrettiin 12 kertaa ja pellolla 4 kierrosta. Avokin isä toi meille ladun varteen mehua. Ja kyllä meidän suoritustamme kehuttiin ja hehkutettiin :D
Lopulta kuitenkin painuimme kiltisti syömään. Kantapäät oli aika kipeät, yllätys!
Lohikeitto maistui taivaallisen hyvältä ulkoilun jälkeen :D

Kahvittelun ja iltapalastelun jälkeen lähdimme pakastuvaan iltaan kävelemään. Käveltiin mökin ohi jäälle. Kuljimme moottorikelkkojen ajamia uria pitkin. Muuten jalat upposi hankeen, jossa oli jo jään rajassa vettä. Noh, aikamme reippailtuamme astuin vähän sivuun ja kenkä kastui. Oli aika hassua, sillä pakkasta oli jo reilut kymmenen astetta. Oli aika palata mökille. Kengistä sai irrotella jäätä ja laittaa kengät takan ääreen kuivumaan.

Tiistaina oli liukas hiihtokeli. Mun makuun vähän liiankin liukas. Olen loppujenlopulta kuitenkin hiihtänyt tosi vähän ja epätasaisuudet ladussa tekevät oman haasteensa. Ärsytti ja kiukutti. Noh, rupeshan siinä tietysti myös kantapäätä hiertämään, joten kolmen vartin jälkeen siirryin sisätiloihin. Avokki jäi hiihtämään vielä melkein pariksi tunniksi. Mulla oli paska fiilis, olisin niin itsekin halunnut hiihtää. Tajusin kuitenkin ettei aukinaisilla kantapäillä voi hiihtää enempää, etenkin kun rakkolaastarit oli mitä oli.
Istuskelin tuvassa kuunnellen avokin äidin ja jonkun kylän naisen jutustelua. Kahvittelimme, söimme hirvikäristystä. Perunamuussissa oli ihanan paljon voita, joka antoi siihen todella makua. Oli se kyllä tuhtiakin.
Illalla vielä avokki tapasi naapurin isäntää maatalousbisneksissä, jotka sujuivatkin mallikkaasti. Mulla oli hienokseltaan tylsää. Ehkä se oli kuitenkin sen arvoista.

Kantapäät alko oleen suoraan sanottuna helvetin kipeät. Mietittiinkin miten mökille mentäisiin. Mentiin potkukelkalla.  Avokki työnsi mut mökille. Kyydissä oli kivaa, vaikka samalla turhauttavaa. Aamulla sitten takaisin ylämäkeen :D Sää oli aika kehno, joten hiihdot jäi avokiltakin. Avokin setä toi meille lisää rakkolaastareita. Noh, ne oli Compiitin kantapään halkeamiin tarkoitettuja, mutta paransi tilannetta huomattavasti. Ne laitettiin mulle illalla suihkun jälkeen. Voin sanoa, että toipuminen alkoi siitä hetkestä. Päivä meni avokin setää ja joitain muita kylän ukkoja tavatessa. Ulkoilua todella kaipasi. Ja vielä kun illalla saatiin mökille autokyyti, keskiviikon ulkoilut jäi minimiin. Ja tuolloin syömistä oli ihan käsittämättömiä määriä ja käsittämättömän usein. Mun vatsa oli halkeamaisillaan :D

Torstaina oli hieno aurinkoinen sää, mutta ehkä jo liian lämmin. Lumi petti alta, silti hiihtelimme kolmisen tuntia. Olin fiiliksissä kun jalkoihin ei sattunut. Harmaakuono juoksi rinnallamme kuten muinakin hiihtopäivinä. Suussa iso keppi ja hangelta kuului vain onnellista koiran kipitystä. Tuolloin torstaina se kantoi koko hiihtoajan samaa kalikkaa hyvin tärkeän näköisenä.

Ruuaksi saimme haukipihvejä ja perunamuussia. Jälkkärinä uunijuustoa. Kahvien kanssa taisi olla mustikkapiirakkaa, omenapiirakkaa... Ei kykene muistamaan mitä oli milloinkin :D

Ruuan jälkeen pikkulevon jälkeen lähdimme potkukelkkailemaan. Halusin kokeilla kelkkailua. Olen sitä joskus lapsena tehnytkin, mutta silloin näin vielä vähän. Noh, penkassahan sitä koko ajan olin kelkan kanssa. Potkuteltiin mökille. Siellä oli hyvä alamäki. Halusin kokeilla mennä mäkeä siten, että jalat oli jalaksilla. Noh, mäki päästiin alas, mutta aikas monta kertaa törmäsin penkkaan :D Kerran törmäyksen voimasta lensin kelkan yli hankeen ja siitä kierähdin ojaan. Sieltä meinasi olla hankalaa päästä pois kun lumi petti alta aina kun yritti ponnistaa.
Laskimme mäen alas myös siten, että olin avokin kyydissä. PELOTTI. Ja penkassa käytiin tälläkin kertaa. Hauskaa oli!  Ulkoilun päälle olikin mukavaa painua saunomaan.

Perjantaina lämpöaalto jatkui ja hiihtämisestä ei tullut mitään. Avokki kävi testaamassa, mutta totesi homman mahdottomaksi. Harmitti tietystikin. Lähdettiin kävelemään jäälle, mutta sekin oli aika huono ajatus. Moottorikelkan jäljetkään eivät tahtoneet kantaa, joten liian märkää touhua. Saatiin kuitenkin tunnin ulkoilut aikaan. Yritin avokkia houkutella kävelylle teitä pitkin, mutta ei se innostunut. Tein illan aikana kaulaliinan loppuun, jota harputtelin keskiviikkonakin aika paljon.

Pe-la-yönä oli pakkasta, joten lauantaina olisi ollut hienot hankikelit, joten harmitti aika tavalla kun enään ei ehtinyt suksille. Oli aamiaisen (riisipuuroa ja pannukakkua) jälkeen aika pakata, käydä suihkussa ja juoda lähtökahvit. Harmaakuonolle nousi turkin pintaan hilsettä ja herra haisi stressikoiralle ajellessamme Kuusamon lentokentälle. Siellä lähtöselvityksessä virkailija ei velottanut suksistamme (20 € per suunta) mitään, joten saimme kotimatkalle sukset ilmaiseksi mukaan. Avokin vanhemmat saattoivat meidät portille, josta meidät opastettiin koneeseen. Meillä oli taasen paikat kahden istuttavassa rivissä, mutta lentoemäntä (olivat eri ihmisiä kuin tullessa) tuli sanomaan, että voimme siirtyä käytävän toiselle puolelle penkkiriviin, jossa kolme istuinta. Näin Harmaakuono ja meidän jalkamme sai lisää tilaa. Ja tuota ehdotustahan vastaan meillä ei tietenkään ollut mitään :D Matka kului rattoisasti.

Helsinki-Vantaalla meitä oltiin vastassa. Oppaamme oli mukava mies, joka auttoi laukkujemme noutamisessa hihnalta ja saattoi meidät hakiamme luo. Oikeasti tosi hyvää palvelua saatiin. Ainoa mikä mua aina ahdistaa on se, että en pääse vessaan silloin kun haluan, että olen jonkun virkailijan varassa. Ja tottahan hitossa aina silloin on olevinansa ja kyllä onkin ihan kamala pissahätä. Kirosin asiaa moneen kertaan. Jos mukana on joku näkevä, tuota ongelmaa ei ole. Mutta kun istut portilla tai kahvilassa, et pääse vessaan ennen kuin noutaja saapuu :( Mutta, se että apua saa ja palvelu on hyvää, siitä täytyy toki olla kiitollinen.

Ja mikä nautinto, kotona ruuaksi iso vihersalaatti ja falafeleja, nam :D
Ja en ole varmasti ikinä kohdannut niin uupunutta Harmaakuonoa kuin nyt. Se piti herättää syömään. Siis, labpis, joka ei havahdu ruokakipponsa kolahdukseen!!! Ja syötyään herra jäi makaamaan kuppinsa viereen etutassut suorana ja pää koholla. Siinä se maiskutti suutaan. Pelästyin jo sen halvaantuneen tms. Komensin nousemaan ylös ja ette arvaa miten suuri helpotus kupusi syvältä sydämestä kun Harmaakuono nousi tassuilleen, heilutti häntäänsä ja käveli ottamaan luun suuhun. Sitä se ei kyllä jaksanut syödä pitkään.

Nyt on sitten lomat lomailtu ja paluu arkeen edessä. Ja arki alkaakin rytinällä, heti aamulla neljä asiakasta ja iltaan vielä pari lisää :D
Mutta nyt jaksaa taas pakertaa arkisten asioiden parissa.