keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Fiiliksiä ennen leikkausta - alkuviikon tohinat

Enään reilu vuorokausi kun kello soi ennen kuutta ja kulkuni suuntautuu korvaklinikalle. Siellä pitää olla seitsemältä. Ihan huippua, että pääsen heti aamusta eikä tarvitse odotella puolta päivää. Tod.näk. ennen kymmentä koko toimenpide on jo ohi. Ihan kauheesti ei vieläkään jännitä. Nyt kun tietää suurin piirtein mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miltä tuntuu, miltä kuulostaa jne. Äänimaisema toimenpiteessä muistuttaa aika pitkälle hammaslääkärin äänimaisemaa. Rutina, rapina, kopina, suhina, imeminen kuuluu vaan korvasta.  Inhottavin hetki on puuduttaminen, mutta ei sekään kauaa kestä, joten aika rauhallisin fiiliksin – ainakin toistaseks. En osaa vielä jännittää edes miten leikkaus onnistuu, miten paljon kuulo korvassa kohenee. Sen aika näyttää.  
   

Tähän alkuviikkoon mahtuu aika paljon kaikenlaista toimintaa. Kampaaja siirtyi maanantailta keskiviikkoon, joten kiropraktikolta suoriudun pikaisesti kampaajan hoiviin, josta avustajani hakee mut jouluostoksille. Illalla vielä yksi asiakas ja ystävän visiitti. Hän on lukenut mulle Näkökulma-lehtiä, joten luetut tallenteet siirretään mun koneelle. Kiva saadakin kuunneltavaa sairaspäiville. Tosin ajattelin pyrkiä siihen etten nyt ihan jatkuvasti möllöttäisi tässä tietokoneella vaan touhuilisin rauhalliseen tahtiin kaikkea pientä. Sainkin parit piparkakkuohjeet ja ajattelin kokeilla raaka suklaan valmistusta ihan alusta lähtien jonkun reseptin mukaan. Ostinkin jo suklaamuotteja, kaakaovoita ja kaakaojauhetta. Suklaaseen voisi rouhaista pähkinää ja Lucuma-jauhetta, joka tuo makeutta/kermaisuutta suklaaseen. Olin maanantai-iltana Jaakko Halmetojan luennolla Totuus suklaasta ja olihan sitä kotiuduttua tutkailtava reseptejä osoitteesta www.raakasuklaa.com.  Mielikuvitus taitaapi olla suklaan valmistuksessa rajana :D  Että ainakin joulupipareita ja raakasuklaata :D Ajattelin kokeilla myös lasikorujen valmistamista. Aloitan ihan valmiista helmistä, jotka vaan pujottelen koruiksi. Olen jo pidempään miettinyt tuota korujen valmistamista ja erityisesti minua kiinnostaa lasikorut, koska tykkään niistä itse ihan mielettömästi. Ostin helmiä tänään (tiistaina) tavatessani ystävääni keskustassa. Käytiin pitkästä aikaa myös Thehuoneella teellä ja siemencroisantilla. Ostin sieltä minttuteetä ja luomuna kiinalaistavihreää teetä. Ystävää oli huippua nähdä ja siinä sivussa vähän shoppailla.


Ilta meni töiden merkeissä, jonka jälkeen listasin avustajalle osotteita joulukortteja varten. Avustajani tulee torstaina tänne siksi aikaa kun avokki kotiutuu hierontakeikaltaan. En saa jäädä nimittäin yksin, läsnä on oltava aikuinen ihminen. Aa mun lepäillessä kirjoittaa joulukortteja, tulostaa firman lahjakortteja myyntiin, valmistaa lahjakorttimainoksen tms. Huomaatteko, kaikki on suunniteltu huolellisesti, joten eikös silloin kaikki ole jo puoliksi tehty :D Huomiselle (keskiviikolle) kauppalista on tekemättä ruokaostosten osalta, joten jäänee myös impulsiiviselle ostamiselle/toimimiselle tilaa :D Ehkä nyt on syytä kuitenkin hipsiä tuonne avokin viereen, jotta jaksan pitkän päivän kaikkine touhuineen. Ja tähän loppuun haluan vielä toivottaa uuden lukijani tervetulleeksi Endofiinista voimaa-matkalle mukaan. Hauskaa Lina, että olet täällä!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Viikonlopun tohinat


Viikonlopun ehdottomasti työteliäin ja palkitsevin hetki vietettiin avokin kanssa eilisiltana. Tartuimme harjoihin ja pesimme saunan ja suihkuhuoneen katosta lattiaan. Mä jynssäsin saunan puolella seinien, katon ja lattian kimpussa avokinpestessä suihkuhuoneen kaakeleita ja käännellen mulle lauteita tms. Aikaa saatiin kulumaan yli kaksi tuntia, joten oli perusteellinen siivous, ja nyt tuoksuu raikkaalle, ihanalle, puhtaalle. Urakan jälkeen maistelimme liköörilasilliset azorilaista karhunvatukkalikööriä ja rentouduimme. Ja ette arvaa miten ihanalta tuntui kömpiä päivän päätteeksi puhtaisiin lakanoihin, wouh!!! Elämää parhaimmillaan, tuoksuva koti, puhdas peti…


Päivällä aikasemmin olin Partylite-kutsuilla. Olen niissä vuosia sitten käynyt joitakin kertoja, mutta edelliskerrasta ainakin neljä vuotta aikaa. Oli ihan mielenkiintoista katsastaa miten tuotteet ovat muuttuneet. Tuoksuvalikoimaa oli tullut valtavasti lisää, mutta keinotekoiset tuoksut eivät saaneet mua oikein innostumaan. Esittelijä kertoi tuoksujen olevan kaikissa keinotekoinen ja siten ei allergisoiva.  Aikaisemmin olen todennut, että tuoksukynttilöistä Partylitet on parempi vaihtoehto kuin jotkut aivan halpistuoksukynttilät marketista, jotka usein saa pään kipeäksi. Valikoimista löysin kuin löysinkin luonnollisemman vaihtoehdon ja ostinkin soijakynttilöitä joiden tuoksuun on käytetty eteerisiä aromaterapiaöljyjä sekä japanilaisia suitsukkeita. Äidilleni löytyi kuvastosta valkoiset lumipallokynttilät. Olen joskus vuosia sitten hälle ne ostanut ja niitä ei meinattu raskia polttaa. Noh, nyt joulupukki tuo uudet valkoiset lumipallot :D


Tänään oltiin toisiks vanhimman veljeni luona, jonne äitikin tuli moikkaamaan. Veljeni tytär täytti pari viikkoa sitten 11. Vietiin hälle lahjaksi lilat lintukorvikset. Äiti oli kokannut mulle puolukkavispipuuroa ja avokille kermaista maksakastiketta, jota kyllä aion minäkin huomenna syödä. Veljen luona aika kului nopsaan jutellen kuulumisia vaihtaen. Harmaakuono oli varsin energisellä ja sosiaalisella tuulella, joten perheen 6-vuotias poika oli alkuun hiukan peloissaan.


Tänään on ollut kyllä tosi tylsä sää; vettä sataa roimottanut ja tuullut hulluna. Voi kun tuo sade tulisi täällä etelässäkin jo lumena. Veljen perhe valmistautui joulukadun avajaisiin missä tytär esiintyi. Eipä sää tällä kerralla ollut suosiollinen. Me lähdettiin ennen avajaisia kotimatkalle, jotta ehdin treffaan tuttavani Hakiksen eräässä kahvilassa. Vein hänelle digisanelimen ja nipun lehtiä joista hän lukee artikkeleita mulle sanelimelle. Samalla juotiin teet ja vaihdettiin muutoinkin kuulumisia. Tänään onkin tullut teetä lipitettyä ihan hirmuisesti :D Pitihän se nyt vielä iltateet kotona keitellä ja maistella asiakkaan tuomaa luomusuklaata.


Keskiviikkona postailin levottomista jaloista… Olen kiropraktikon ja hieronnan jälkeen nukkunut joka toisen yön kohtuu hyvin ja joka toisen aika huonosti. Viime yöstä aamupuoli oli taasen yhtä heräilyä, mutta taas pe-la –yönä heräsin vaan kerran pissille ja muuten nukuin. Olikin eilisaamuna ihanan levännyt olo.   Keskiviikkona onkin seuraava kiropraktikkoaika ja jospa avokki ehtis vähän hieromaan jalkoja vielä ennen leikkausta, se olisi ihanaa!!!  


Torstaina kävin jouluostoksilla ja löysinkin avokille uuden partakoneen, yhdelle veljien lapsista teepaidan ja näin veljien lapsille on lahjat hankittu. Löysin myös parille ystävälle pienet muistamiset, mutta parempi olla paljastamatta, sillä saattavat käydä lukemassa tätä blogia. Avokki ei tätä lue, ei kuulemma ole koskaan lukenut… Kyselee kyllä välillä mistä olen kirjoittanut ja olenko saanut kommentteja tai uusia lukijoita, joten tää mun bloggausharrastus jossain määrin kiinnostaa.


Että näin tämä viikko on sujahtanut ja uusi alkamassa. Edessä taitaapi olla aika tiiviit kolme päivää ennen torstaita milloin korvani operoidaan. Mutta nautitaan nyt paljosta puuhaa, sillä kohta vietelläänkin monta rauhallisempaa päivää. Ja nyt iltapalaksi äidin tekemää herkullista vispipuuroa. Se on niin ihanaa!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Elämänvalo -veistos myynnissä - tue opaskoiratoimintaa


Taiteilija Regina Koljonen on lahjoittanut Opaskoirayhdistyksen hyväksi myytävän Elämänvaloa –veistoksen. Opaskoirayhdistyksen kotisivuilta voi lukea veistokseen liittyvän tarinan ja katsoa miten veistos on syntynyt.
Ja jos haluat veistoksen itsellesi ja samalla tukea opaskoiratyötä mene osoitteeseen
Veistos myytävänä Huutonetissä 9.12. saakka. Lähtöhinta 100 ja 20 euron korotuksin edetään.
Tätä tietoa saa levittää eteenpäin kaikille taiteesta kiinnostuneille tahoille. Tiedon leviämisestä olemme vain iloisia, jotta mahdollisimman moni voi tutustua taideteokseen.


Vinkkailin joskus syksyllä myytävistä opaskoirakalentereista vuodelle 2012. Kalentereita on vielä saatavana hintaan 10 euroa + 2 e postituskulut per kalenteri. Kalentereista saaduilla varoilla tuetaan paikallistason opaskoiratoimintaa. Kalentereita saat alueesi yhteyshenkilöltä, jotka löydät yhdistyksen sivuilta. Niitä saat myös minulta laittamalla tilauksesi sähköpostiini, (osoite Ota yhteyttä-sivulla) Minulta tilatut kalenterit tukevat Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerhon toimintaa. Vastausviestissä saat tilinumeron jonne kalenterit maksetaan ja ne postitetaan heti kun summa näkyy tilillä. Kalenteri on varsin hauska esim. joululahjaksi. Siinä kuvissa eri ikäisiä koiria, koirilla myös omat nimi- ja juhlapäivät.


   

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Levottomista jaloista, ruokavalioon ja liikuntaan/Hepa hoidoissa: kiropraktiikka ja hieronta


Olen muutaman viime yön nukkunut aika huonosti kärsien levottomista jaloista, magnesiumsitraattikaan ei ole toiminut. Tänään mulla oli parin viikon tauon jälkeen kiropraktikko, joka heti kysyi miten olen nukkunut. Selkä oli palautunut aika jumiin, mutta hoito avasi taas lukkoja. Kerroin myös levottomista jaloistani toivoen hällä olevan jokin vinkki. Iltaisin kannattaa välttää hiilareita. Keskusteltiin hiilareista ylipäätään ja samoilla ajatuksilla oltiin: kasviksia ja vihanneksia niin paljon kuin tekee mieli ja hedelmiäkin kohtuudella. Sovittiin, että soitan perjantaina ja kerron miten olen nukkunut ja onko levottomista jaloista edelleen harmia. Jatkokerroilla oireen syy pyritään selvittämään. Olen aina enempi vähempi kärsinyt pohkeiden lihasjännityksistä ja syynä voi myöskin olla hermotuksen häiriöityminen jännittyneiden lihaksien takia. Levottomat jalat voi johtua myös Uniliiton sivujen mukaan keskushermoston  välittäjäaineen dobamiiniaineenvaihdunnan häiriöstä tai kudosraudan puutteesta. Sairaus on neurologinen. Uniliiton sivuilla mainitaan lääkkeistä joilla hoidetaan parkinsonintautia ja epilepsiaa isommilla annoksilla tosin. Magnesiumin syönnistä ei puhuta mitään, eikä myöskään lihasjännitysten aiheuttamisesta. Uniliiton sivujen mukaan oireet yleensä alkavat 30-vuoden jälkeen ja ikääntyessä pahenevat ja siksi hoito onkin tärkeää. Noh, muistan kärsineeni levottomista jaloista jo vuosia enempi vähempi, tosin viime vuosina useammin ja useammin voimakkaammin. Jaloissa olevaa tunnetta en kuvailisi muurahaispesään joutumisena tms. On vain pakko liikuttaa, liikkua. Ehkä enempi lihasjumikipua…  No joka tapauksessa en halua ruveta syömään mitään dobamiiniagonisteja, keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, jos oireet helpottuu muutenkin. Eli, katson kyllä mitä apuja kiropraktikolla on asiaan annettavana. Mielelläni muutan iltasyömistä, jos se auttaa! Toisaalta en nytkään niitä hiilareita iltaisin erityisemmin suosi, mutta ehkä tarkennan vielä nykyisestäänkin iltasyömistäni.


Kiropraktikon jälkeen kotiuduttuani avokki hieroi jalkapohjia ja pohkeita helpottaakseen jalkojen levottomuutta öisin. Taisi vähän olla myös ymmärrettävästi oma lehmä ojassa, jotta en pyörisi yöt ympäriinsä vuoteessa sätkien ja potkien, lähtien kävelemään jne. Pohkeet oli todella kosketusarat ja eihän sitä kestänyt kiroamatta ja huutamatta :D Hieronnan jälkeen tuntui miten ihana lämpö levisi pohkeisiin ja jalkateriin.


Luksuselämä vielä jatkui. Sain jalkahieronnan jälkeen vielä selän käsittelyn. Voitte uskoa, että nyt kropassa on ihana rentous, ihana olo ja odotan jo iltaa ja sitä hetkeä kun kömmin peiton alle ja toivottavasti saan nukkua koko yön rauhassa. Ei kuitenkaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta toiveet ovat korkealla. Jos melatoniinia ei olisi ollut olisin varmasti nyt ihan zombitilassa, sillä selvästi melatoniinin avulla pystyn paremmin nukahtamaan ja palaamaan uneen levottomuussätkyilyjen ja kävelyjen jälkeen. Ei kuitenkaan ole kiva odottaa rauhoittumista kolmen paikkeille käyden aina unen porteilla ja taas sätkimään uudestaan ja uudestaan. Melatoniinista tulikin mieleen, että purkissa alkaa pohja olla näkösällä, joten sitäkin on syytä hankkia lisää.



Viime päivinä olen paljon miettinyt taasen ruokavaliokysymyksiä ja kiropraktikon kanssa keskustelun jälkeen asia nostaa päätään entistä enemmän. Tosin emme puhuneet sanallakaan lihan syömisestä. Ja lihan syömisen vähentämistä pohdin. Minusta ei ole tulossa kasvissyöjä, mutta haluan vähentää lihan määrää ruokavaliossani ja ennen kaikkea haluan syömäni lihan olevan laadukasta ja ei tehotuotantoa, joten hinta nousee L  Kukkaro voisi sen kestää, jos liha-aterioita nauttisi huomattavasti harvemmin kuin nyt.  Kalaa vastaavasti haluan lisätä ruokavalioon ja kasvisaterioiden maailmaan syventyä. Jos teillä lukijoilla on hyviä kasvisruokavinkkejä, heittäkää ihmeessä kommentointiin. Tällä viikolla olen syönyt mm. falafeleja ja salaattia sekä paistosta, joka kratinoitu uunissa. Ja siinä on kukka- ja parsakaalia, juustoa, tomaattia ja tomaattikastiketta sekä hivenen täysjyväpastaa. Kasvisruualla olen nälkäisempi ja tiedän tarvitsevani proteiinia enemmän, joten rahkaa marjojen ja hillojen kera, smoothiekseen hamppuproteiinia jne. Mutta, kasvisruokaohjeita kaipailen. Ongelmana on etten pidä keitetyistä juureksista.



Hävettää oikein tunnustaa, mutta Liikuntahaaste ei ole edennyt toivotulla tatsilla. Innostuin siitä syyskuun alussa aivan valtavasti, mutta masistelujen myötä tahti hidastui. Loka-marraskuussa puolestaan on ollut MUKA niin paljon kaikkea muuta, että ei MUKA ole ehtinyt liikkumaan. Toisaalta, olen itselleni haasteessa aika ankara. En laske mukaan ylihitaita lenkkejä, vaikka aika ylittyisikin. En ”osaa” laittaa mukaan hyötyliikuttuja kilometrejä, esim. kauppamatkat tms. Jokatapauksessa olen puolimatkan krouvissa ja vähän suruissani etten pysty tavoitteeseen. Mun mielestä tavoitteeseen pääsyn miti olla kohtuullisen helppoa, mutta kuinkas kävikään…   Noh, tavotteeseen ehtisin vielä muutamalla lepopäivälläkin, jos oikein ryhtyisin kirimään, mutta viikon päässä oleva korvaoperaatio estää sen. Ja niin typerää kuin se onkin, vaikuttaa fiilikseen. Onneksi haasteeseen voi tarttua uudelleen tammikuun alusta ja ottaa nämäkin lorvistelut takaisin kovennettuna :D Ja tuo leikkauksen läheisyys ahdistaa, tai tietoisuus siitä etten voi muutamaan viikkoon liikkua silloin kuin minusta siltä tuntuu ja tehdä hikitreeniä jos sellainen sattuu hotsittaan.  No olen jo avokille puhunut, että tammikuun alusta haluan säännölliset liikunta-ajat kunnon suunnitelman ja monipuolisen liikuntaohjelman. Syyskuussa aloitettu uinti, joka on jäänyt, on saatava palautetuksi takaisin säännölliseen liikuntaan. Mielestäni uinti on todella monipuolinen ja hyvä kestävyysharjoittelumuoto, joten toivottavasti saan jonkun kavereista puhutettua kerran viikossa uimaan, tai jopa kaksi. Lunta myös tänne Pk-seudulle, että päästäisiin avokin kanssa hiihtämään. Eilen kuulemma lööpeissä oli, että talvi tulisi vasta helmikuussa kunnolla jonkun Jenkki-ennustuksen mukaan. No ehkä tänään tai huomenna joku muu ennustaa, että tulee ennätyskylmä joulukuu tai jotain muuta yhtä äärimmäistä. No joka tapauksessa, vaikka tuo Liikuntahaaste jää nyt syyskaudelta vajaaksi en aio sitä jättää edelleenkään, mutta koetan olla stressaamatta siitä sen enempää ja hyväksyä tosiasiat. Nyt tosin tuntuu jo siltä, että en pysy nahoissani sitten kun saan joulun tietämillä taas liikuntavapauteni takaisin.


Avokki hieroo tuolla päivän viimeistä asiakastaan. Mullakin on päivään mahtunut ihan töitäkin, vaikka itsekin olen päässyt nauttimaan hoidettavana olemisesta. Ja jotta rentoutumisesta tulisi täydellinen kävin juuri napsauttamassa saunan päälle, joten kohta löylyyn rentoutumaan.  Laitan suklaakuorintavoiteen, jonka olen joskus Frantsilasta ostanut, ja joka tuoksuu taivaalliselta. Ihosta tulee pehmeä ja joustava kun kuonat saa kyytiä. Kuorinnan jälkeen vielä appelsiininkukilla höystettyä saunahunajaa, joten hemmottelua parhaimmillaan. Muistakaa tekin hemmotella läheisiänne ja myös itseänne!

tiistai 22. marraskuuta 2011

3-vuotiskihlapäivä

Kolme vuotta sitten…
näihin aikoihin istuin avokin kanssa olohuoneessa kynttilän valossa kuunnellen Laura Pausiinia kovin onnellisena sormukset sormiin pujotettuna.
Laseissa kuohuviiniä
Uusi kihlapari oli siis syntynyt :D Ja tuo pari yhä onnellisena yhdessä monta ihanaa muistoa ja kokemusta rikkaampana. Tuo ilta on kaunis muisto ja pysyy sydämessäin.
Kihlauksen vuosipäivää vietimme jo sunnuntaina hyvän ruuan äärellä toistemme seurasta nauttien. Tänään arkinen aherrus vei mennessään; avokki työpaikkakäynnillä ja minä Mielenterveysmessuilla kiertelemässä. Illalla hieroin avokin niskahartia-seudun ja tuo ihanuus on minulle luvassa huomenna kiropraktikon jälkeen.


Messuilla oli paljon eri Mielenterveysaiheisia yhdistyksiä esillä. Messut oli erittäin tieto/asiapitoiset. Krääsää ei ollut myynnissä eikä houkuttimena.  Ainoita myyntikojuja oli oikeastaan korumyynti. Korut olivat samoja mitä avokilta sain lahjaksi sunnuntaina. Kävimme kuuntelemassa Jaakko Halmetojan luentoa, joka oli sisällöltään hyvin samansuuntainen kuin kuun alkupuolella Terveysillassa ollut luento. Tämä tämänkertainen oli vaan paljon tiiviimmässä muodossa. No aikaakin puolet vähemmän J Mut luentojen sisältöön paneudun myöhemmin. Mulla onkin tuolla aika monen luennon muistiinpanot odottamassa läpikäyntiä. Olen ollut luvattoman hidas niiden kanssa ja toisaalta olen ajatellut sairauslomallani olevan aika pakertaa niiden parissa fiiliksen mukaan.


Tän blogin lukijoiden määrä on noussut 28 lukijaan. Kiitos teille kaikille kun olette matkassa mukana. Ja toivotan uusimmat (julialume):n ja Liioliin  lämpimästi tervetulleeksi. Musta olisikin oikeastaan hauskaa tietää teiltä lukijoilta mikä postaus tai asia/juttu on saanut teidät jäämään tänne?  Siis tarkoitan myös teitä muitakin lukijoita kuin kahta uusinta :D Toki myös blogin kehitysideat tms. on tervetulleita ja niitä kysymyksiä saa edelleen laittaa tulemaan joidenka perään viime viikolla ”huutelin”.

  

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Erilainen ratsastuskokemus; ystävä ratsailla silmät peitettynä, 3v-kihlapäiväateria kynttilän valossa

Mittari on pysytellyt koko päivän pakkasella eikä auringon lämpökään enää tunnu. Siitä huolimatta tänään lähdin ratsastamaan 90 minsan issikkavaellukselle. Lähteissäni mietin mitä laittaa päälle. Harkitsin rehellisiä toppavaatteita, mutta ajattelin sen olevan liioittelua. Noh, ehkä ei olisi ollut, sillä ajoittain paleli oikein kunnolla, ehkä eniten päästyä hevosen selästä pois.  Palelemisesta huolimatta oli taasen oikein ihanaa, mahtavaa ratsastaa ja kuljinkin suurimman osan tunnista itsenäisesti vaellusta vetävän kävellessä vieressä.


Ystäväni halusi kokeilla sokeana ratsastamista, joten otin mukaani maalipallolasit. Eli, laskettelulasien malliset lasit, jotka ovat tummennettu täysin mustiksi. Sivuiltakaan ei ole mahdollista nähdä. Laseista ei näy valoakaan. Ystäväni ratsasti melkein koko tunnin lasit päässä. Ihailen hänen rohkeuttaan ja analysointikykyään. Esille tuli voimakkaasti miten paljon ihminen käyttää näköään ja kuinka se vaikuttaa tasapainoon. Näköaisti kun oli poissa tasapainokin kuulemma hukassa. Pysyi kuitenkin ongelmitta ratsailla niin töltissä kuin käännöksissäkin. Eivätkä oksatkaan, jotka osui jalkoihin tai yläkroppaan saanut häntä nostamaan laseja pois. Hiljalleen menoon tottui eikä mäet tuntuneet pahoilta. Niinhän se oli mulla itsellänikin. Ekalla kerralla etenkin alamäet tuntui aika pelottavilta ja nyt (takana ei kuitenkaan kuin viis 90 min issikkavaellusta) ei juuri miltään. Olen varmasti oppinut ratsastamisesta jotain ja ehkä myös vähän tottunut siihen. Ystäväni issikka tuli hienosti mun issikan perässä, välillä tosin vikana tullut huuteli ohjeita ystävälleni, lähinnä jos heppa ohjautui liian polun reunaan, jossa oksia oli häiriöksi. Hieno ratsastuskerta jälleen pakkasesta huolimatta. Varmasti myös ystäväni sai uuden ja erilaisen kokemuksen/elämyksen, mahtavaa!!! Kotiin päästyä oli pakko kipaista kuumaan suihkuun, jotta kylmyys karisi kropasta. Avokki keitteli ruuan valmistumista odotellessamme glögit, ja ihanastihan se glögi lämmitti.


Tiistaina tulee kolme vuotta kun menimme avokin kanssa kihloihin. Silloin on töitä ja kaikkea puuhaa, joten päätimme juhlistaa kihlapäivää hiukan etukäteen. Aamulla ennen ratsastamaan lähtöä valmistin perussalaatin johon lisäsin juustoa ja auringonkukan siemeniä. Jälkkäriksi tein rahkaa johon tuli rahkan lisäks kermaa, paljon pensasmustikoita ja vadelmia sekä ruokalusikallinen kaakaokniksejä. Eilisiltana ennen saunaa valmistin punaviinimarinadin. Lisäsin punaviiniin rakunaa pakkasesta, vähän suolaa ja mustaa pippuria. Luomutapahtumasta ostamani naudanpaisti marinadiin maustumaan. Valmistetaan todella harvoin naudanlihasta ruokaa, jotenkin kumpikaan ei ole naudan suurystävä. Paisti oli jotain 700-800 g painonen, ja annettiin sen olla uunissa n. 150 asteessa n. alle puolitoistatuntia. Paistettiin marinadissa ja otettiin se liemestä pois vasta jäähtymään. Mielestäni paisti onnistui ihan kivasti. Liha oli mureaa, herkullista etenkin paistin ohuimmista kohdista. Lihan paistuessa valmistin alkupalalautaset; kylmäsavulohta, jonka sisään nokare yrttisulatejuustoa ja viereen pari palaa pähkinäjuustoa.


Aterioimme kaikessa rauhassa kahden kynttilän luodessa tunnelmaa valollaan ja tuoksullaan. Ennen jälkiruokaa annoimme lahjamme toisillemme. Olin avokille ostanut merinovillaisen kerraston ja Amaretto-pullon. Avokilta sain korvikset ja helminauhan, jotka on käsin valmistettu. Koruista saadut rahat menee ugandalaisnaisten koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Avokki ja Aa olivat jututtaneet idean alulle panijaa. Ymmärsin ugandalaisnaisten itse valmistavan koruja paperimassasta, joka värjätään ja lakataan. Helminauhassa olleet helmet olivat hyvin samanlaisia ja samankokoisia. Joku on osannut tehdä oikeasti hienoa työtä. Ja sydämestäni toivon, että saaduilla varoilla todella tuetaan naisten kouluttautumista. Ilmeisesti Aa oli saanut asiasta jonkin paperin todisteeksi.


Takana hieno päivä, joka teki hyvää järjestölätinöiden jälkeen. Omaa aikaa omien rakkaiden harrastusten parissa oman rakkaan miehen kanssa  illastaminen kynttilän valossa. Nyt on hyvä laittautua avokin viereen peiton alle kirjaa ja avokin unituhinaa kuuntelemaan. Saas nähdä mitä se uusi viikko tuokaan tullessaan…



lauantai 19. marraskuuta 2011

EM-pronssia Päiville, jeeee!!! LOISTAVAA


Vaikka olen helkkarin väsynyt kahden päivän järjestölätinöistä mun on ihan pakko tulla tännekin hehkuttamaan ystäväni menestystä näkövammaisten judon EM-kisoissa. Tolppasen Päivi otteli sarjassa -63 kg voittaen pronssia! Aivan loistavaa ja ilmeisesti voitto vahvistaa maapaikan Lontoon paralympialaisiin. Hienoa Päivi! Olen niin iloinen :D Päivi on niitä urheilijoita, jotka jaksavat treenata tunnollisesti, määrätietoisesti treenimääriä kaihtamatta, hikeä tai rasitusta karttamatta. Silloin kun treenataan, treenataan täysillä! Ja tatamilla yksikään vastus ei pääse helpolla. Nyt käännetään katseet kohti ensi syksyn Lontoon paralympialaisia ja toivotaan Päiville ehjää harjoittelukautta leireineen ja  kisoineen.


Ne jotka miettii miten näkövammaisjudo eroaa ”normijudosta” erona ei ole oikeastaan muuta kuin, että ottelu aloitetaan otteesta, ja jos ottelijat ajautuvat matolta täysin sokolle ei tule varoituksia. Jos aihetta kohtaan kiinnostus heräsi voit tutustua asiaan tarkemmin


Mä ite olen todellakin aivan poikki, vaikka olen vaan käytännössä istunut kaksi päivää. Eilen seminaarin aiheena strategia, tänään ensin Liittovaltuuston syyskokous ja heti perään Fysioterapia-alan näkövammaiset Ry:n syyskokous. Eilisiltaan vielä juhlaillallinen koskien erästä Fan Ry:n projektia. Nyt on sellainen olo, että ihanaa olla kotona tekemättä mitään… Pää on täynnä strategioita ja lukuja, äänestyksiä tms. Huh! Kohta saunaan rentoutumaan ja huomenna ratsaille parin ystävän kanssa ja sit rakkaan avokin kanssa juhla-ateria; tiistaina 22.11. on meidän kolmivuotiskihlapäivä, joten pitäähän sitä vähän juhlistaa hyvällä ruualla :D

torstai 17. marraskuuta 2011

Kysy Hepalta kysymykset mitä Endorfiinista voimaa-blogi sinussa on herättänyt

Vielä en järjestä arvontaa
50 lukijan rajapyykki tavoittamatta
tai 500 lukukerran ylitys yksittäisessä postauksessa saavuttamatta.
Arvonta järjestetään heti jommankumman tavoitteen täytyttyä!
Sitä ennen haluan kuitenkin antaa teille lukijoille mahdollisuuden esittää kysymyksiä minulle aiheista/asioista mitkä mieltäsi on blogini myötä jäänyt askarruttamaan. Liittyi se sitten työhöni, kiinnostuksen kohteisiini, harrastuksiini, näkövammaan, kuulo-ongelmiin tai elämääni, ole rohkea ja tee kysymyksesi joko tämän postauksen kommenttiosioon tai Ota yhteyttä –sivulta löydät yhteystietoni. Kysymyksiä voit heittää parin viikon ajan. Vastailen niihin sairaslomallani omana postauksenaan.


Tänään on ollut hyvä päivä. Aamupäivällä olin joogassa ja sen jälkeen ystävän luona teellä ja rupattelemassa. Alkuillasta pari asiakasta ja nyt illalla rentoa oleskelua. Kohta on painuttava nukkumaan, sillä huomenna istun Näkövammaisten keskusliiton hallituksen ja Liittovaltuuston välisessä seminaarissa, jonka aiheena on Näkövammaisten keskusliiton strategia vuosille 2012-2016. Joogaa haluan kuitenkin ennen nukkumatin moikkailuja hehkuttaa.


Kirjoitin syyskuussa ensinmäisestä joogatunnista. Ohjaaja on vaihtunut ja nyt meillä on kolmas ja ehdottomasti paras ohjaaja. Hän kertoo sanallisesti todella hyvin liikkeet mitä kaksi aikaisempaa ohjaajaa ei tehnyt. Näillä parilla kerralla minulle on auennut monta juttua ihan uudella tavalla. Jooga jää joulutauolle 15.12. ja kevätkauden alettua tammikuussa ohjaaja taas vaihtuu. Ennen korvaleikkausta ehdin vielä kerran käymään joogassa.


Tänään tunsin oikeasti tekeväni keskivartalon lihaksilla töitä. Tiedustelimmekin parin muun kanssa missä tämä hyvä ohjaaja pitää tunteja, josko menisimme mukaan ja jättäisimme tuon näkövammaisryhmän. Mutta, katsotaan miten asiat järjestyy. Tänään opin kissan ja kobran salat :D