sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Loma ilman vesijohtovettä

Päästyämme mökille melko nopeasti totesimme ettei vettä tule. Puhelu putkimiehelle, joka lupasi tulla maanantaina. Vedettä viikonloppu olisi edessä. Arvelimme, että pärjäilemme sen käyttämällä lammen vettä. Eipä siis muuta kuin jäähän reikä. Noina päivinä tuli kuitenkin juoduksi liian vähän, sillä arveluttihan se lammen vesi jonkin verran. Kärsinkin sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna lievistä vatsan väänteistä.

Maanantaiaamu tuli. Viikonlopun satoi lumiräntää. Putkimies soitti jo ennen kahdeksaa, että joutui kääntymään takaisin, että tie mökille on tukossa. Siitä alkoi armoton puhelinrumpa etsiessämme auraajaa. Firma, joka on aurauksen yleensä hoitanut, ei vastanut mistään numerosta. Loulta soitimme jonkun matkan päässä olevalle mehiläistilalle, josta saatiin auramiehelle yhteystiedot. Tämä tulikin nopeaan. Putkimieskin ehti jo soitella ja kysellä onko tie jo vapaa. Puolen päivän jälkeen oli selvää ettei vettä saa tulevina päivinäkään. Vesipumppu rikki kaivosta ja sen korjaus onnistuu vasta keväällä.

Alunperin olimme ajatelleet lähtevämme kotiin tuolloin maanantaina, jos vesiä ei saada mökkiin juoksemaan. Siinä istuimme ja loma kotona tuntui todella vastenmieliseltä. Johtui varmastikin siitä, että työtilamme on myös kodissamme. Lopulta pirautin tuttavalle, joka lupasi tuoda meille juomavettä, isoja saaveja ja vissyä. Päätimme jäädä loppulomaksi mökille, joten eipä muuta kuin tiskivesiä lämmittämään. Eihän meillä ole muuripataa, joten kattilan ja vedenkeittimen avulla lämmitys. Oli illan saunahetkeä varten pesuvesien saamiseksi aika työlästä. Loma tuli kuitenkin mökillä vietetyksi. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli liikkua paljon, mutta huonojen peseytymismahdollisuuksien vuoksi hikoiluhinku oli vähäistä. Vietettiin hyvin rauhallinen viikko välillä kärsien turhautumisesta eikä lomatunnelma oikein koko aikaa matkassa mukana pysynyt.

Minun aikani sujahti topin takatappaletta neuloessa kunnes tajusin työssä olevan toistakymmentä ylimääräistä silmukkaa. Mieli teki purkaa koko työ, mutta maltetaan huomiseen, jotta Hema voi katsoa mikä siinä mättää. Olen nimittäin kaula-aukon päättelyn tuntumassa. Kun neule oli laitettava sivuun, loppulomasta värkkäilin koruja. Kokeilinpa muistanko joulukuiselta metallikoruillasta mitään ja onnistuin tekemään ns. omenakorvikset. Tosin korviskoukkuihin niitä en onnistunut pujottamaan.

Kävimme kävelemässä ja minulla oli pitkän pätkää Harmaakuono hihnassa. Sydän oli pakahtua onnesta kun vanhus tassutti reippaasti eteenpäin Oton ja Raunon mennessä edellä. Jotenkin tuo hetki liikutti syvästi, ehkä myös tietoisuus siitä ettei yhteisiä kävelyhetkiä Harmaakuonon kanssa monia ole jäljellä, siis siten että vien sitä hihnassa.

Nuotioiltaa vietimme kuun möllöttäessä ja innostuimmepa lähtemään kävelemään tavoitteena laskea pulkkamäessä muutamat laskut. Hyvä mäki löydettiinkin, mutta vielä paremman toivossa jatkoimme matkaa. Ei tullut tarpeeksi jyrkkää, joten palattiin takaisin. Käveltiin vahingossa tienhaarasta ohi, joten saatiin vähän ylimääräistä lenkkeilyä. Pulkkamäestä tulikin parin tunnin lenkki :) Laskettiin kyllä muutama mäellinenkin :) Pulkkamäessä kyllä ikä katoaa ja lapsi astuu esille. Meillä oli todella hauskaa.

Muuten aika sujahti vesisowissa tiskauksissa ja pesuvesien saamiseksi. Toki ennätettiin kuuntelemaan kirjoja ja katselemaan televisiotakin. Loman aikana nukuin aika huonosti, koetin nukkua ilman melatoniinia.

Yleensä mökiltä pois lähteminen tuntuu haikealta, kurjalta, mutta tänään oli kiva tulla kotiin. OLi mahtavaa laskea hanasta vettä, pistää pyykkikone pyörimään. Nyt on sauna lämmin, joten lähden nauttimaan perusteellisesta suihkusta ja saunomisesta. Vaihdoin kodin sänkyyn puhtaat petivaatteet, jotta puhtauden tunne ja hyvä olo maksimoituisi :D

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Videokuvaa rakkaista koiristamme

Ehkäpä vielä joku teistä muistaa, kun yritin jakaa teille videopätkän Harmaakuonon pihalla kuljeskelusta? Tuolloin en löytänyt varsinaista videon lisäystä ja koetin tehdä sen kuvan lisäyksen kautta. Eihän se onnistunut ja arvelin ettei ruudunluvullani pääse Bloggerin kaikkiin toimintoihin käsiksi. Toissapäivänä kuitenkin sain vinkin, josta olen todella kiitollinen.

Kun Blogger uudistui pari-kolme vuotta sitten yht’äkkiä teksteihin oli käytettävä html-kieltä saadakseen esim. rivivälit. Tuolloin en ymmärtänyt, että blogger tarjosi ensisijaisena muokkaustilana html-tilan. Ilmeisesti aikaisemmin se antoi luo-tilan. Silloin muistan nähneeni kohdan videon lataamisesta. No nyt olen kirjoittanut tekstini html-tilassa ja kironnut kadonneita muokkaus- ja lisäysmahdollisuuksia. Eli, painamalla luo-painiketta vaihtoehtoja tulee hirmuisesti lisää ja niiden joukossa myös videon lisääminen. Minulla on parikin juttua mitkä haluaisin joskus toteuttaa täällä blogissani liittyen videoihin, joten harjoittelun vuoksi laitetaan historian siivet havisemaan ja pääsette näkemään pieniä välähdyksiä elämästämme vuosien varrelta. Valitettavasti mitään kovin paljastavaa ei ole luvassa, sillä pätkät melkeinpä kaikki liittyy rakkaisiin nelitassuihin :D Videot on napsittu joko Iphonen kameralla tai pokkarin videotoiminnolla. Laatu ei välttämättä kohdistusten osalta ole priimaa. Kameran takana kun kuvaaja sokein silmin, mutta ehkä jotain välittyy kuvienkin kautta. Ja ainakin äänet kuuluu :)

Nykyisin mustien joulujen todennäköisyys vain kasvaa. Sellaisen vietimme 2015 kuten myös 2013, harmaata sateista. Koirat kuitenkin nauttivat kirmailusta mökin pihapiirissä jouluna 2013.
Vuotta myöhemmin 3.1.2015 maa oli valkoinen ja reippailu talvisäässä oikein mukavaa :D
Videoilla heitetään koirille keppejä. Muistakaa, koskaan ei saa heittää opaskoiralle keppiä ilman käyttäjän lupaa. Moni ei sitä halua tehtävän, koska opastus voi siitä kärsiä. Meillä keppileikit sallitaan vapaana ollessa mökin pihapiirissä. Meillä sallitaan myös sisätiloissa leikkiminen kunhan meno ei äidy liian riehakkaaksi. Harmaakuono aikanaan omi väkisin villahuovan, joka saikin hurjaa kyytiä. Vielä tänäänkin huomasta on kuitenkin paloja jäljellä. Tämä Pätkä on syyskuulta 2014


Tammikuussa 2016 tein valokuvapostauksen marraskuulta 2015 ja tuolloin yritin laittaa rakkaasta Harmaakuonosta pienen videon. Toivottavasti nyt onnistuu <3 br="">"Meidän tehdessä puuhommia koirat saivat tutusti kuljeskella vapaana pihapiirissä. Harmaakuonolla oli pannassaan kulkunen, jotta kuulemme missä se liikkuu. Tuo kulkusen ääni ja vanhuksen tassuttelu liikutti minua syvästi. Otin iphonella pienen videopätkän. En tiedä miten hyvin onnistui, koska tätä ei ole kukaan näkevä kuvaillut. Ehkä kuvaakin tärkeämpi on äänet. En tiedä pystyykö siihen mitenkään eläytymään, mutta minulle se rauhallinen liike ja kulkusen ääni teki syvän vaikutuksen.Kulkusen kilinän lisäksi kuuluu avokin puun hakkaus, mutta älkää antako sen häiritä :) "


Vielä olisi ollut pari pätkää, jotka olisin halunnut jakaa teille, mutta ovat liian isoja blogiin suoraan laitettavaksi. Mutta johan sitä on tässäkin. Täytyy myöntää, että aika työlästä oli. Ehkä mökillä moinen puuha on entistäkin takkusempaa kun nettiyhteys pätkii eikä huippunopea ole. Mielelläni otan kuitenkin palautetta vastaan :)

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Neuloosin tuottamaa

Avokin kolatessa istahdan tähän tietokoneelle esittelemään muutaman neuletyön.

Viime talvena ostin Snurresta ihanan pehmeän Alpakka-langan, josta huhtikuun aikana neuloin huivin. Kolme reunimmaista silmukkaa aina oikein, muutoin sileää neulosta. Puikkokoko taisi olla 5 mm Tuttavani osti syksyllä huivin äidilleen joululahjaksi ja tulleen palautteen perusteella äiti on lahjaansa tyytyväinen :)Langan tiedot: Lamana Cusi (Alpaca 100 %, Color 24, LOT 82188. Puikot 3-4, Made in Peru. Hoito-ohje: käsinpesu (cold), silitys 1 piste)

Syksyn projektina oli äidille lyhythihainen neule. Avokki osti langat ja minä neuloin paidan joululahjaksi. Valitettavasti kuva ei ole paras mahdollinen, mutta paita on saanut paljon palautetta äidin työskennellessä kukkamyynnissä joulun alla. Asiakkaat ovat hämmästelleet miten sokea osaa neuloa ja miten vielä on onnistunut tekemään villapaidan. No tässä todisteaineistoa teillekin :DLangan tiedot. Tee tee Halti, Väri 0102 erä K2410, Valmistuttaja Tekstiiliteollisuus Porvoo, Made in Turkey, 80 % villaa 20% polyamidia 40 asteen pesu, silityspisteet 1, 3 puikot , 50 g = 163 m

Kuten alkuvuoden postauksista onkin ollut luettavissa, neuloosi on riehunut alkuvuodestakin hurjana. Pelleriinista ja sinisestä kaulurista kirjoittelen oman postauksen, mutta olenhan ehtinyt neulomaan paljon muutakin :)

Alkusyksystä eräs tuttava kyseli neuloisinko hänelle tuubihuivin. Päivällä aiemmin laitoin hänelle kuvat valmistuneesta huivista. Nyt kun olemme mökillä, mittoja ei ole saatavilla, mutta laitettuani kuvan Facebookiin käsityöt-kansioon tykkäyksiä on tippunut mukavasti. Toiveena oli, että huivin pituus olisi 130-140 cm, ja että huivi olisi ohuehko ja vaaleasävyinen. Kädentaito-messuilta Wanhasta satamasta ostin Viron villaa. Huivin neuloin 266 silmukalla 3mm puikoilla. Leikittelin oikeilla ja nurjilla silmukoilla tekemällä nurjia raitoja epäsääännöllisen säännöllisesti.

Tämä lila tuubihuivi oli yhden illan puhde. Huivi syntyi: 4 kerrosta oikein, 2 kerrosta nurin. Tätä toistin langan loppuun. Lankaa oli vain yksi kerä.Hjertegan Milano-lanka, 80% villaa ja 20% alpaca 10-12 puikot. Ite tein työn kympin puikolla.

Tammikuun viimeisen viikonlopun vietimme mökillä. Lähtöä edeltävänä iltana kaivelin lankalaatikon sisältöä löytäen Crystal-lankaa. Olen hankkinut sitä joskus käsityövimman alkutaipaleella ja pakko todeta, että en enään ostaisi. No eipä kyseistä lankaa taida Novita nykyisin edes valmistaa. Ajattelin kuitenkin, että voisin käyttää langat johonkin helppoon neulomukseen. Löytyi Novitan sivuilta kaulurin ohje johon meni kerä lankaa. Viikonlopun aikana neuloin kaksikauluria ja toivon näille vielä löytyvän omistajat.Langan tiedot: Novita Crystal (51%akryyli 18%mohair 18%polyamidi 13%polyesteri, puikot 10 tai 12, käsinpesu) Itse suihkin kaulurit 10 mm puikoilla.

Savireliefi levytekniikalla

Kevään aikana Inkun Ideapajassa on näkövammaisille viisi käsityökertaa. Torstaina oli ensinmmäinen kerta. Osallistujia oli vaan harmillisen vähän. Lisäkseni vain yksi osallistuja.

Minulle keramiikka/savityöt on jonkin verran tuttuja ja olikin jännä huomata miten erilaisia ohjeistuksia on eri keramiikan ohjaajilla.

Iltapäivän aikana oli tarkoitus tehdä Savireliefi levytekniikalla. Minulle oli heti selvää, että halusin tehdä lyhdyn. Ja tästähän se lähti, palasta savea :)Eipä sitten muuta kuin kaulimaan.Kaulittuani tasaiseksi levyksi päätös minkä korkuinen lyhdystä tulisi ja sen mukainen leikkaus. Reliefin teko tapahtui työn ollessa vielä levynä pöydällä. Työn yläreunan leikkasin aaltoilevaksi.

Hetken jouduin hakemaan inspiraatiota mitä työhön haluan. Lopulta alaosaan kaulitsin vohvelipintaa, yläreunaan leikattuani aaltomaisen reunan, tussin korkilla painelin kukkia mukaillen aaltoa. Halusin työhön vielä tulppaanin, joka syntyi kolmesta sydämen puolikkaasta. Tulppaani kiinnitettiin lietteellä levyyn. Ja tottahan lyhty tarvitsi reiät, jotta kynttilä loistaisi sieltä komeasti :)

Oli aika nostaa työ pystyyn ja siistiä halutunlaisiksi pintoja.Levy hetkeksi rullan ympärille muotoutumaan ennen pohjan kiinnitystä työhön. Pohja kiinnitettiin liettämällä sisäreunaalaosastaan pohjan ulkoreunaan. Ennen lietteen laittoa molemmat pinnat karhennetaan. Samainen operaatio tehtiin lyhdyn saumauksessa.Liettämisen jälkeen saumakohdan hävitys. Olen tarkka ettei sauma jää näkyviin. Vielä alareunan vohvelipinnan korostusta sekä kukkakuvion kohennusta. Siinä se sitten olikin. Nyt työ kuivuu pajalla ja parin viikon päästä se lasitetaan. Sitä ennen se käy kuitenkin läpi raakapolton. Savi on korkeapolton savea, mutta Ideapajan uuni nousee vain 600 asteeseen. En tiedä onko sillä miten vaikutusta saveen tai ei. Joka tapauksessa oli kiva oppia taas lisää keramiikasta. Tavallaan kaikkia tekniikoita olen aiemminkin käyttänyt, joten sinänsä ei tullut paljoakaan uutta. Ehkä ennemminkin tuli lisävarmuutta tehdä myös reliefitöitä enemmän jatkossa.

Minulla on jo jonkinlainen mielikuva millaisin värein työn haluaisin lasittaa, mutta saas nähdä mitä värejä pajalla on käytettävissä. Oikein mukavaa, että tälläinen käsityömahdollisuus on ja on mahdollista oppia aina jotain uutta. Vielä ennen pääsiäistä päästään mosaiikkin mailmaan. Huhtikuussa on teemana solmubatiikki. Se ei jostain syystä oikein sytytä minua. Toukokuussa päästään hopeakorujen mailmaan ja se taas kiinnostaa ja innostaa hurjasti.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Väsymys - se on täällä taas

Ei auta, on pakko myöntää niin itselleni kuin muillekin: väsymys on palannut :( Se tuntuu masentavalta ja turhauttavalta. Toisaalta alkuvuodesta on ollut huimasti enemmän töitä mitä esim. alkusyksystä, mutta mieliala on ollut jo joitakin viikkoja aika ailahteleva ja sellaisia alakulopäiviä on tullut roimasti lisää. Viimeisen viikon aikana on ollut pakko pysähtyä miettimään onko kaikki hyvin ja valitettavasti ei taida olla. Painostava väsymys on täällä taas. Työni olen onneksi jaksanut hoitaa. Ja vaikka joululoman päättymisestä ei ole vielä kuutta viikkoa ensi viikon mökkilomaa odotan. Se tulee todella oikeaan aikaan. Saan palautua töistä, saan puuhailla omaan tahtiin jaksamiseni mukaan mitä haluan, olla luonnon keskellä.

Loma ei tietenkään ratkaise mitään ja tuskin vie väsymystä pois kuin väliaikaisesti. Olen kovasti miettinyt johtuuko tämä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vai aiheutuuko tämä raudan puutteesta jolloinka Thyroxinkaan ei imeydy kunnolla. Rautaepäilyni juontaa viime kertaisiin mega-niegara vuotopäiviin. Olen ymmärtänyt mitä vähemmän kropassa on varastorautaa, se runsauttaa kuukautisvuotoakin. Ihan älytöntä siis, kroppa "sylkee" ne loputkin raudat pihalle :( Noiden jälkeen väsyneisyys on lisääntynyt selvästi ja alakuloisuus siinä sivussa.

En tiedä olenko ihan pihalla vai olenko oikeilla jäljillä, oireet tulevat varastoraudan vähyydestä eikä lääkityskään toimi, tai sitten Thyroxin ei riitä, tai onhan muunto-ongelmakin mahdollinen.

Minullahan on kontrolli-lähete. Syksyllä lääkäri kehotti tulemaan vuoden päästä otattamaan kokeet. Lähetteessä ei kuitenkaan ole kuin tsh ja t4 v. Tällä hetkellä haluaisin selvittää tuon raudan tilanteen varastorautaa myöden. Ehkäpä on syytä pyytää soittoaikaa lääkärille. Toisaalta marssimalla City-terveyteen saisin rautakokeetkin paljon edullisemmin kuin Mehiläisessä. Tarvitsen kuitenkin lääkärin tulkinnan tuloksista, koska ei ole järkevää lähteä sooloilemaan itsensä hoidon kanssa. Ei ole kokemusta riittävästi, ja kaitpa se kokeneemmaltakin vähän arveluttavaa toimintaa on. Kunpa vain oppisin mahdollisimman pian tunnistamaan oireiden syitä paremmin, jäisi tämä pirun pohdiskelu ja vähän jahkailukin pois.

Olen kuitenkin päättänyt katsoa mitä loma tekee ololle. Ehkä piristyn ja oireet taas palaa arjen alettua. Silloin ainakin tiedän, että jotain on tehtävä. Jos tämä sattuisikin olemaan vain töiden tuomaa uupumusta työpaljouden vuoksi, ehkä lepo auttaa. Tosin olen melkovarma ettei tämä kokonaan työmäärästäkään johdu.

Nyt minun on syytä painua peiton alle kuorsaamaan. Ehdinkin nukkumaan ihanan pitkät unet. Pitkät yöunetkaan ei vaan tunnu piristävän.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ylipainoinen - huonompi ihminen?

Te jotka olette kirjoitteluani jo pidempään seuranneet, olette lukeneet useamman kerran tavoitteestani päästä alle 60 kilon. Tuolle tavoitteelle olen joutunut heittämään toistaiseksi hyvästit. Josko joskus sinne alle 70 kilon pääsisin, saisin hurrata.

Syksyllä aloittamani Thyroxin-lääkitys on auttanut viime kesänä ja alkusyksynä vaivanneeseen järkyttävään väsymykseen. Kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat kadonneet. Nyt tammikuun puolella painon nousukin on asettunut. Toisaalta kuivasilmäisyyttä on viime viikkoina hiukan esiintynyt ja mielialat ovat vaihdelleet suuresti. Onneksi inspiraatiota käsitöihin ei ole mennyt. Tosin viime viikolla en neulonut vasta kuin perjantaina. Tuolla viikolla kärsin megalomaaliset naisten päivät. Nyt vetelenkin nestemmäistä rautaa päivittäin. Josko vähän auttaisi. Noiden vuotojen takia oli pakko perua pt-treeni. Peruutuksia on tullut aiemminkin tammikuun puolella ihottumien takia. Toivottavasti nyt perjantaina päästään Jannan kanssa vihdoin asiaan.

Mutta se paino, se ei halua luovuttaa kilon kiloa pois, vaikka mä niin tahtoisin. Kun kotiuduimme mökkiviikonlopun vietosta hyppäsin vaa'alle ja kuulin karseat lukemat. Heti liikunnan lisäännyttyä, paino taas nousuun. Arvatkaa tuntuiko se masentavalta, vaikka tiedän lihaksien imaisevan nestettä itseensä ja asia kyllä tasaantuu. Onneksi niin myös on käynyt ja voin kirjoittaa tuon, että painon nousu on pysähtynyt.

Tuo kilpparin vajaatoiminta selvästi vaikuttaa elimistööni. Jalat eivät palaudu niin nopeaan kuin ennen pitkän työpäivän jälkeen, nukun pitkiä yöunia vaikkakin melatoniinin avustamana, parin kiireisen päivän jälkeen kaipaan rauhallisempaa päivää väliin jne. Ei ole mitään järkeä lähteä revittelemään hulluna ja pitämään kovia diettejä. Pelkään sotkevani kroppani entisestään. Voinko sitten laihtua? Se onkin kysymys johon en tiedä vastausta. Uskoisin kuitenkin, että kyllä sekin on mahdollista, mutta entistä paremmin kuunnellen omaa kehoa ja sen viestejä. Asiaan pitää löytää rento ote, ei stressata jne. Ei välttämättä kovin helppoa, mutta yritetään.

Kun painoa olen avokille pohtinut, hän on sanonut "ei se tee sinusta sen huonompaa ihmistä", vaikka ylipainoa olisikin. Hän on varmasti siinä oikeassa, mutta monesti törmään siihen, että joko ylipainoinen ihminen kokee itsensä huonommaksi kuin muut, tai sitten reilusti ylipainoisesta henkilöstä puhutaan vähättelevään ja syyllistävään sävyyn. Sellainen ei tietenkään kenestäkään tunnu hyvältä.

Johtui ylipaino mistä tahansa, myös me olemme ihmisinä arvokkaita. Se on hyvä muistaa meistä jokaisen. Meillä voi olla erilaisia syitä miksi painon pudotus ei ole helppoa, vaikka halua siihen olisikin. Miksi siis kokea itseään sen huonommaksi kuin muut? Miksi ihmismieli on välillä niin pirullinen? Miksi toisten asenteet vaikuttavat alentavasti? Ja ne omat pelot/kuvitelmat kanssaihmisten asenteista tekee mielen ihan matalaksi. Pakko minun on tunnustaa, että kyllä minua jänskättää taas palata salille pitkän tauon jälkeen. Jännittää näkövammaisuudestaani johtuen, mutta myös muutoksista mitä minussa on tapahtunut, lantio levinnyt. Mitä muut mahtavat ajatella? Alemmuuskomplessissani tietysti kuvittelen "No hyvänen aika, onpas tuo lihonnut!" "Mitä tuo läski täällä tekee???" Totuus taitaa kuitenkin olla, että tuskinpa kovin moni koko asiaa edes huomaa. Ja oikeasti MITÄ SITTEN, jos huomaakin. Onko sillä muka oikeasti väliä? En taatusti ole ensinmmäinen enkä viimeinenkään jolle on tullut takapakkia ja asioita on lähdettävä rakentamaan uudelleen ja ehkäpä vähän erilaisella otteella.

Mutta kysymykseen onko ylipainoinen huonompi ihminen, vastaan mielialojen heilahtelujen keskeltä: EI OLE! Minäs, Sinä ja Me olemme hienoja, arvokkaita ihmisiä sellaisina kuin olemme. Toivotan kaikille hirmuisesti tsemppiä liikakilojen kanssa taisteleville ja niille fiiliksille mitä siihen liittyy. Tehdään parhaamme stressittä matkakalla kevyemmäksi. Unohdetaan syyllisyys ja itsensä vähättely!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Helmikuun ensinmmäinen viikko

Voitteko uskoa, koskin vasta perjantaina puikkoihin aloittaakseni uuden neuletyön. Sunnuntaista perjantaihin olin neulomatta silmukan silmukkaa. Viikonlopun aikana olen neulonut kymmenisen centtiä puuvillalangalla toppia. Langat siihen olen ostanut jo melkein kolme vuotta sitten, joten onkin kyllä jo aika saada langat vaatteeksi.

En ole aiemmin neulonut puuvillalangalla ja luodessa silmukoita 3mm puikolle meinasi uskon puute iskeä. Lanka halkeili ja sen vuoksi silmukoiden laskeminen oli lähes mahdotonta. Lopulta sain luoduksi tarvittavat silmukat työhön ja pääsin alkuun.

Keramiikassa löysin pitkulaisen veneen muotoisen muovisen muotin. Olen monesti eri käsityömessuilla ihaillut keraamisia pitkulaisia tarjoiluastioita. Tuon muotin nähdessäni inspiroiduin siitä välittömästi. Huomenna siistin astian reunat.

Viime kerralla ehdin tekemään toisenkin työn. Jostain sydämestäni kumpusi teos, jossa on Harmaakuono keppi tassuissaan ja muita keppejä ympärillä, sekä nimi kirjoitettuna tikkukirjaimin koholla alustaan. Haluaisin työn pohjaväriksi nurmen vihreää, kepit ruskeiksi, kivet harmaiksi, Harmaakuonoon mustaa ja harmaata. Sitä en vielä tiedä millä värillä nimi tulisi laittaa. Ehkäpä työ oli omaa valmistautumista siihen päivään kun Harmaakuonoa ei enään ole. Sitä en vielä tiedä milloin se päivä on, mutta sen tiedän, että se päivä ei ole hirmuisen kaukana.

Rottingissa sain sipulikorin kantta vaille valmiiksi. Aloitin ovaalin muotoisen korin. Punoin kahdella ruskealla ja yhdellä punaisella rottingilla. Työ tuli lähes haluttuun korkeuteen. Koritöissäkin on hauska leikitellä väreillä, kunhan ei tee ihan mauttomia ratkaisuja. Tänään tilasin Helmikauppa.comista mustia, hopeisia ja punaisia soikeita helmiä, sekä pyöreitä seepraraitahelmiä ja monivärisiä kuutiohelmiä kukkakuvioin. Oli haastavaa tulkita minkä kokoiset reiät missäkin helmissä on. Onneksi Facebookissa sain tulkintaan apuja. Olisin ostanut liian pieniä helmiä. No toisaalta ne olisi voinut käyttää koritöiden sijaan koruihin.

Tällä viikolla on ollut vilkasta työrintamalla. Asiakkaita on ollut ja ihania onnistumisia. Eilen koira-asiakas rentoutui käsieni alla ja tunsin miten lihaskireydet antoivat periksi. Koiran antama palaute olemuksellaan oli jotain sellaista mitä en hetkeen unohda. Onnellisen koiran tuoksu tassuista, rennompaa olotilaa saa hakea. Tuolla kokemuksella jaksaa taas pitkään. Ja kyllä myös ihmisasiakkaatkin ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä saamaansa hoitoon. Uusia aikoja varataan, kotiin lähdetään tyytyväisinä ja rentoina. Huomenna on taas mukava aloittaa uusi työviikko.

Kuluneella viikolla saimme yllätysvisiitille ystäväpariskunnan torstaina työpäivän lomaan. Vietimme mukavan kahvitteluhetken kuulumisia vaihtaen. Perjantaina puolestaan vietimme illan erään ystävämme kanssa. Hän teki tietokoneelleni päivityksiä, syötiin savulohta ja jälkkäriksi Ruunebergin tortut. Ystävä esitteli Iphonessa olevia, tai oikeammin Iphoneen saatavia ohjelmia joista on sokoille paljon apua. Esimerkiksi ohjelma, jolla voit skannata puhelimella tekstiä. Erittäin käytännöllinen kun haluaa tietää mitä postia on postilaatikkoon kolahtanut.

Nyt kuitenkin uni painaa silmiä, joten on aika sujahtaa peiton alle, hetki kuunnella kirjaa ja siirtyä höyhensaarille. Kaikille toivottelen mukavaa alkavaa viikkoa :)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Lomatunnelmaa valokuvin

Vuoden vaihteessa vietimme melkein kolmen viikon mökkiloman. Alkulomasta riesana oli karmea nuha ja loppulomasta kovat pakkaset. Tosin ei jouluaatonaattonakaan riemun kiljahduksia syntynyt talsiessamme hakemaan kuusen oksia maljakkoon. Kumisaappaiden alla vain vesilätäköt lätsähtelivät, mutta mökkiin saatiin oikean kuusen tuoksua vinossa olevista oksista huolimatta.Tuolloin aatonaattona tuuletimme peitot, tyynyt, sohvatyynyt, koirien makuualustat ja matot. Pyyhittiin pölyt ja imuroitiin. Kokkasin ensinmmäistä kertaa itse bataattilaatikon. Siitä tuli herkullista, sopi erittäin hyvin kalojen kanssa.Illalla vielä leivoin joulutorttuja, jotka menivät parempiin suihin hyvin nopeaan.

Äidiltä saimme joulukukan amarylliksen. Kukka toi joulutunnelmaa senkin päällä, jonka takana naulakko ja siinä olevat vaatteet vähän häiritsevät. Kuvassa oleva taatelikakku on avokin asiakkaalta.

Aattona aamupäivästä paistoimme 2.5 kilon Tammisten luomukinkun, joka oli onnistunut valinta ja sitä oli meille myös sopivan paljon. Minä valmistelin jouluateriaa avokin lämmittäessä saunaa. Jälkiruuaksi tein suklaahyvettä johon tuli tummaa suklaata, kuohukermaa ja appelsiinituorejuustoa. Ateriavalmistelut saatuani valmiiksi olikin aika sytyttää ulkotulet ja halkotulikori saunataukoja ilahduttamaan.
Saunoimme reilu pari tuntia monta kertaa taukoja viettäen. Molemmilla nuha paheni hetki hetkeltä ja saunan jälkeen aivastelu ja niistäminen oli useasti toistuvaa. Molempien olotila pilasi suunnitelmat pitkästä jouluaterioinnista. Kalojen jälkeen ryydyimme ja painuimme maate. Onneksi ateriaa saattoi jatkaa seuraavana päivänä ja päästiin maistelemaan myös lihaleikkeitä. Osa joululahjoistakin avattiin vasta joulupäivän iltana.


Aika kului rentoillen ja sairastaen. Äänikirjoja kului sekä neule edistyi.Pelleriiniä neuloin niin innolla, että Rowanin alpakka-lanka, jota oli kuusi kerää, loppui kesken. Oli yritettävä saada lankaa lisää ja kolme kerää sainkin Uuden vuoden aattona samalla kun lähdimme ystävämme 40-vuotisjuhliin.

Tapaninpäivänä tuuli kylmästi, silti nuhaisina ulkoilimme puolisen tuntia, jotta koirat saivat vähän puretuksi energiaa. Alkuillasta satoi ohuen ohut lumikerros lämpötilan painuessa pakkaselle. Talvi saapui :) Kirjojen kuuntelun lomassa vietin aikaa myös Yle-Areenalla seuraamalla Ompelijatar-dokumentin katsottuani ensin Punainen kolmio-sarjan sunnuntai-iltaisin.

Onneksi olo kohentui ja 7-9 asteen pakkasesta huolimatta vietimme maanantain iltapäivästä iltaan nuotiolla. Lampikin oli jäätynyt ja jää kantoi kuin kantoikin meitä. Tiedän, oltiin tyhmänrohkeita kun poseerattiin jäällä glögimuki käsissä. Jää ei vahvalta vielä näyttänyt. Älkää tehkö siis niin kuin me, vaikka mitään ei sattunutkaan.Poseerauksien jälkeen pysyimme kiltisti nuotion ääressä. Uunissa valmistui herkullinen riisipuuro, jota söimme nuotion äärellä talvesta nauttien.

Keskiviikkona saimme vieraaksemme vanhimman veljeni perheineen. Lapset peuhasivat jäällä, rupattelimme, kahvittelimme ja hassuttelimme. Valokuviakin otettiin, mutta en jaa täällä lapsista kuvia, koska en ole lupaa vanhemmilta kysynyt. Joka tapauksessa vietimme mukavat reilu parituntisen. Loppupäivän saattoikin taas rentoilla käsitöiden parissa :D

Vuosi vaihtui ystävämme 40-vuotisjuhlissa. Aloitimme kuohuvalla jatkaen aterioimalla ja saunoen. Raketit katseltiin parvekkeelta. Oli mukava ilta rentojen ihmisten parissa. Keskustelut soljui mukavasti eikä syntynyt kuppikuntia. Yhden jäälkeen olimme takaisin mökillä. Ja siitä päivästä/yöstä sää alkoi viilenemään. Tarkoituksemme oli viettää liikunnallinen viimeinen lomaviikko. Kolmena päivänä se onnistuikin. Lauantaina tepsuttelimme vajaan tunnin 13 asteen pakkasessa ja onnistuttiinpa napsimaan muutama hyvä kuvakin.Tuon hatun sain avokilta joululahjaksi :) On todella lämmin, mutta peittää turhan tehokkaasti kuuluvuuden. Ihanaa oli reippailla ja seuraavana päivänä luistimet jalkaan ja nauttimaan lammen jäälle talvesta. Kuvista huokuu hyvä mieli, vaikka toinen luistimistani kuvasta puuttuukin :DVielä maanantaina lähdettiin tuuliseen 14 asteen pakkaseen reippailemaan. Sitten tulikin niin kylmää ettei ulkoilu oikein innostanut. Tuossa vaiheessa Rowanin lanka alkoi taas olla loppu, joten pelleriini tauolle ja tuubihuivi puikoille. Iltaisin katselin Areenalta Koukussa-sarjaa samalla neuloen. Tiistaina saunoimme ja katselimme Pikkuleijonien mm-kulta-ottelua. Tuolloin kävin myös 23 asteen pakkasessa luonnossa saunatauolla pisulla kuunnellen samalla hirren pauketta, joten pakkanen siellä teki työtään. Jääkiekko-ottelun päätyttyä vielä iltateetä ja rauhoittumista.

Loppulomasta ei ihmeempiä tapahtunut. Kova pakkanen alkoi tympimään, neulominen ja äänikirjat kyllästyttämään. Loma taisi tehdä tehtävänsä kun kaupunkiin paluu ei tuntunut hassummalta. Oli oikeastaan mukavakin aloittaa arjen aherrus ja olla taas ihmisten parissa.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Laatuaikaa - Viikonloppu mökillä

Johan sitä oltiin viikonloppua vaille kolme viikkoa vietetty kaupungissa, joten perjantaiaamuna starttasimme 7.30 matkan kohden mökkiä. Siellä nautimme aamupalasta takan lämmityksen ohessa. Iltapäivästä lähdimme kävelylle. Kuljimme tovin mökkitietä pitkin todeten sen olevan melkoinen möykkelikkö, liukkaine jäätiköineen, paakkulumineen, isoine vesilätäköineen. Otto kulki pää alhalla ilmeellä "voi v... mitä touhua tämä", mutta siirryttyämme hankeen pellolle kävelemään häntäkin alkoi heilumaan. Hangessa oli vaan todella raskasta tarpoa nuoskalumessa. Harmaakuono vietiin mökille lepäämään ja lähdimme vielä ns. ympyrälenkille. Päästyämme mökkitieltä ympyrälle kulku helpottui, sillä lenkki oli jostain syystä aurattu, joten siellä saattoi kävellä melkein rennosti. Lenkin edetessä Oton opastus parani hurjasti ja mökkitiellä uskalsi tehdä jo itsenäisiä ratkaisuja isojen vesilätäköiden kohdalla. Välillä tarvitsi vähän kannustusta. Lähes pari tuntia lenkkeilyyn meni aikaa, vauhti ei päätä huimannut. Silti oli pakko käydä suihkussa ennen aterian valmistusta.

Avokki kuori ja pilkkoi bataatin, joidenka päälle ladoin leikkaamani rbroilerin rintafileestä paloja, joissa pekonia. Lopuksi kermaa ja vuoka uuniin. Ruuan paistumista odotellessa aloittelin 266 silmukan tuubihuivin päättelyä. Aterian jälkeen saatoinkin aloittaa uuden työn. Edellisiltana löysin lankalaatikon uumenista kaksi kerää Novitan Crystal-lankaa. Ei totisesti kuulu mun suosikkeihin nykyisin, mutta päätinpä neuloa langat pois, joten viikonlopun aikana syntyi kaksi punaista kauluria. Perjantai-ilta meni rauhallisesti neuloskellen rentoillen.

Ihanan pitkät yöunet ilman ylimääräisiä heräilyjä. Aamupala kaikessa rauhassa samalla ekan kaulurin päättely. Ennen yhtä lähdimme taasen kokeilemaan onneamme. Nyt kuljimme ensin peltoa pitkin ja metsätietä Jerikon suuntaan. Tiessä oli todella liukkaat urat. Otto hakeutui koko ajan tasaisimmalle reitille, mutta samalla kaikkein liukkaimmalle. Oli vaikea ymmärtää, että nyt saa kulkea piannarta pitkin. Tunnin tarpomisen ja liukastelun jälkeen tuotiin koirat lepäämään ja lähdimme vielä tarpomaan pellolle ja lähitielle, jossa ei ollut kulkenut autoja. Lenkistämme tuli lopulta yli parin tunnin mittainen. Loppuvaiheessa aloin olla aika väsynyt. Jalat painoivat tonnin. Silti olisi mieli tehnyt jatkaa, aurinko paistoi ja tuntui ihanalta rehkiä.

Mökille päästyämme hernekeitto porisemaan levylle, pikasuihku. Avokki aloitti saunan lämmityksen ja minä vatkasin kermavaahdon valmiiksi illan herkkuhetkeä varten. Ehdinpä aloittelemaan toisen kaulurinkin ennen hernekeittoateriaamme, jonka jälkeen piakkoin päästiin saunomaan. Tuntuipa rentouttavalta ja hyvältä löylytellä puilla lämmitettävässä saunassa.

Saunan jälkeen pannukakku uuniin, jota herkuttelimme kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Keittelin meille yrttiteetä kesällä kuivatetuista villiyrteistä. Oli rento ja hyvä olla. Unille painuttiin selvästi ennen puolta yötä.

Eilisaamuna taasen rauhallinen aamupalahetki ja vaiheilua lähdettäisiinkö lenkkeilemään. Pakko tunnustaa minulla oli jalat aika kipeät, joten lopulta luovuttiin. Kirjoittelin ystävälleni mailin ja neuloin kaulurin loppuun avokin rentoillessa äänikirjan parissa. Vielä ennen kotiin lähtöä hernekeittoa nassuun, mökin siivous ja aika palata kaupunkiin.