keskiviikko 24. elokuuta 2016

Lämmin hyvä mieli

Kuukausi sitten rohkaistuin ja kirjoitin muutamalle lintuaiheiselle fb-ryhmälle itsestäni ja innostuksestani luontoliikkumista ja lintujen nauhoittelua kohtaan. Tekstin lopussa pyysin ottamaan yhteyttä, jos joku haluaisi lähteä retkeilemään kanssani. Ei ole välttämättä helppoa laittaa ventovieraita ihmisiä oleville ryhmille moista huhuilua. Tykkäyksiä sain ja yhden yhteydenoton. Myöhemmin laitoin myös samankaltaisen huhuilun lintuaiheiselle postituslistalle ja Suomen linnut fb-ryhmään. Ei minua/meitä kukaan tule kotoa hakemaan, jos emme pidä itsestämme ääntä. On vain jaksettava etsiä ja löytää kun kiinnostuksen kohteet nyt tuntuvat olevan sellaiset mitkä vaativat mukaan näkeviä silmiä. Välillä tulee kyllä sellainen ruinausolo ja se tuntuu masentavalta.

Tänään joka tapauksessa tapasin naisen, joka vastasi huhuiluuni. Matkasimme Sipoonkorpeen ja vietimme mukavan ja lämminhenkisen iltapäivän siellä. Kuljimme autolta hiekkatietä ja juurakkoista polkua pitkin. Menomatkalla Otolle polulla kulku tuntui haastavalta, mutta paluu sujui huomattavasti varmemmin ja reippaammin. Istuskelimme yli pari tuntia nuotiopaikalla. Söimme herkulliset suppilovahveropasteijat ja joimme teetä, jotka nuotiossa lämmitettiin. Kuulimme palokärjen, käpytikan ja tiaisten ääniä. Aika kului nopsaan rupatellen. Tulin tuosta retkestä ja tapaamisesta kovin iloiseksi ja kotona pulppusin kokemustani avokille. Joskus siis kannattaa "ruinata" kaveria kaveriksi ulkoilemaan. Ja uskokaa tai älkää sienipasteijaa syödessäni mietin, että olisi hienoa oppia valmistamaan sieniruokia, sillä pasteija oli todella herkullinen :) Mutta jos sen opettelisin olisi taas yksi kerättävä asia mihin tarvitsisin näkevän apua... Onhankeräysintolistassa jo villiyrtit ja marjat, joten sienet vaan jonon jatkoksi :)

Tämän päivän retki oli myös siksi oikein ihana, unohdin hetkeksi paluun tehneen väsymyksen kuivasilmäisyysoireineen. Luonto on ihmeellinen voimaannuttaja, sillä hoitaa lempeästi mieltä. Miten hyvältä syksyinen metsä tuoksuukaan, lintujen sirputus ja raikas ilma. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa että löysit kaverin! Kyllähän me näkevätkin voidaan moisia huhuiluja tehdä jos ei lähipiiristä aiheesta innostuneita löydy. Harmi kun asutaan toisistamme niin kaukana kun meillä olis niin samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Olis mullakin kaveria kaikenmaailman retkille <3

    VastaaPoista
  2. Voi Iive, oliskin ihan huippua kun asuttaisiin lähempänä toisiamme <3 Ja onhan se totta, että näkevätkin huhuilee kaveria erilaisiin tapahtumiin. Nyt vaan viikolla tuntui, että ruinuan koko ajan kun Facessa huuhuilin pariin kolmeen juttuun kaveria ja mihinkään niistä en kaveria löytänyt.

    VastaaPoista