Tarkoitus oli avokin ja Harmaakuonon kanssa eilen tehdä reipas ja pitkä lenkki. Suunnitelmat kuitenkin muuttui, sillä Harmaakuono vaikutti väsähtäneeltä ja haluttomalta, joten puolentunnin metsälenkin jälkeen palasimme kotiin.
Yleensä Harmaakuono kirmaa heti vapaaksi valjaista päästyään portaat ylös, nyt koira jäi eteiskerrokseen eikä tassutellut yläkertaan ennen kuin tulin sen kanssa. Aivan kun se olisi ymmärtänyt ettei sen takia kävelty pidemmälti. En tiedä mistä tuollainen tunne tuli, se vaan tuli... Kenties liiallista inhimillistämistä, myönnetään.
Vaihdettiin sisätreenivaatteet päälle ja heilauteltiin kahvakuulia. Tehtiin kahden käden ja yhden käden heilautuksia lähtien kevyimmästä kuulasta liikkeelle. Liian kevyellä kuulalla nopeesti tekniikka kärsii, joten tarkkana sai olla. Lopuksi ennen loppuverryttelyä kokeilin avokin 20 kilon kuulaa heilautella. Heilahtelihan se, vaikka ei kovin korkealle. Vatsalihaksissa tuntui mukavasti ja hiki irtosi.
Tänään pääsin uimaan, IHANAA! Polskuttelin 1500 m ja koin uinnin "vahvemmaksi" edelliskertaan verrattuna, joten lisääntyneellä liikunnalla on varmasti merkityksensä. Nyt tuo treenikärpänen surraa voimakkaana kropassa ja nyt kuun vaihtuessa alan merkkailemaan taas liikkumisiani ylös. Nyt on siis kiristystä muutamalla asteella luvassa :D
Mun arvonnan lisäksi on ainakin pari muutakin blogiarvontaa meneillään.
Metsässä kultainen puu-blogin kirjoittaja Eevi arpoo ekotuotteita, kannattaa siis osallistua!
Lisäks Karhuttaren arvonnasta voi voittaa itse tehdyn pipon. Pipoarvontaan pääset
tästä.
Ja muistakaa osallistua myös mun arvontaan, josta voi voittaa tumman vihreän huivin tai Opaskoiravuosikirjan 2012. Ja arvontani löytyy
täältä!
Blogi elämästä ilman näköä pääteemoina hyvinvointi, luonto ja käsityöt. Alle 40v naisen elämän makuinen blogi.
Ihanaa että olet päässyt uimaan <3
VastaaPoistaItsekin voisi kokeilla jo altaaseen pulahtamista kun iho alkaa olla paremmassa kunnossa.
Kuulakin pitäisi etsiä jostain päin kotia. Aikalailla valitettavan paljon se viihtyy meillä jossain nurkassa häpeemässä kuin treenissä :(
Mulle on totaalinen mysteeri, miten uit hajottamatta niskojasi. Karhu on hirveä uintinatsi, joten huomauttaa heti, jos mulla on tekniikkatunnilla niska kenossa. Käännätkö vartaloa kroolatessasi niin, että niskoihisi ei jostain syystä satu vai sattuuko niihin vaan, etkä välitä siitä? Mulla nimittäin sattuu jo 100 metrin jälkeen, jos en pidä päätä veden alla. Kiinnostaisi myös, miten pysyt uidessasi linjassa. Mä en nimittäin pysy, koska käsivedot on kuulemma epäsymmetriset ja kaikki muutenkin päin sitä ihtiään.
VastaaPoistaIive
PoistaValitettavan rauhassa on meilläkin kahvakuulat saaneet viime kuukausina olla. Nyt tammikuussa ollaan taas aktivoiduttu ja vakaa aikomus on, että niitä nyt jatkossa heiluteltaisiin tiiviimmin.
Karhutar:
Ei mun uintitekniikka ole todellakaan hyvä. Joku uinnin valvoja sanoikin vuosi sitten mulla olevan todella raskas uimatyyli ja ihmetteli miten jaksan niin uida :D
En osaa kloorissa hengittää oikein, joten en kallista päätänikään mitenkään. Uin pää kenollaan, välillä "lepuutan" jommalla kummalla sivulla tai pidän päätä veden alla. Niskat ei totisesti tykkää ja kipeytyvät kyllä. Ennen ei ehkä altaassa vielä niinkään tuntunu, mutta nyt tänä vuonna kylläkin. Sitkistelen vaan eteenpäin. Mulle vois tehdä Karhun uimakoulu hyvää :D
LLinjassa pysyn yleensä ihan hyvin. Uin aina oikeaa puolta, joskus ajaudun liian reunaan ja joskus keskellekin. Sitä tapahtuu harvoin. En osaa sanoa miten linja pysyy. Ilmeisesti kauhon samalla voimalla molemmin käsin. En parempaakaan selitystä keksi :D
No hyvä, jos sulla linja pysyy, niin on yksi ongelma vähemmän ratkottavana. Karhu pitäisi lahjoa aika hyvin, että se suostuisi uinnin opettajaksi. Onhan sillä jo yksi lievästi sanottuna hankala tapaus koulutettavana. :)
VastaaPoista