Vihdoinkin suksille

Silloin kun toivoisi töiden osalta hiukan rauhallisempaa viikkooa, toive ei tietenkään toteudu. Onneksi kuitenkin äidin kanssa ehdimme suksille. Hän tuli maanantaina ja lähti tänään. Maanantaina sateli vettä eikä suksille hypätty. Valmistin ruuaksi uunilohta kermassa, ja loppuvaiheessa päälle kirsikkatomaatteja ja katkarapuja. Lisukkeeksi avokin suosikkia katkiksia kremaviili-curry-tilli -kastikkeessa sekä vihersalaatti kera Monzarellajuuston. Jälkkäriksi marjaherkkua. En tiedä tuolle mitään nimeä, mutta laitoin purkin kuohukermaa, turkkilaista jogurttia reilusti, paljon mustikoita ja vadelmia sekä juoksevaa hunajaa. Marjat syöntivaiheessa puolijäisiä. Herkku maistui kaikille.

Mun tehdessä töitä avokki ja äiti kävivät kaupassa ostamassa mm. maksaa. Näin avokki sai jälleen äitini tekemää maksakastiketta. Eilen valmistui makkarakastike, joka oli myös avokin herkkua. Se oli tehty vehnäjauhoihin joten ite söin eilenkin maksakastiketta.

Illalla saunoimme, päättelin ponchon ja esittelin äidille käsitöitä. Ajoissa yöpuulle, jotta aamulla virkeinä hiihtämään. Alkuun tuntui, että sukset ei luista ja kaaduinkin ekassa alamäessä. Sitten en enään kaatuillutkaan! En edes mäessä, jossa olen aina ennen mennyt nurin. Vähänkö olin tyytyväinen. Toisella kierroksella varmuus lisääntyi ja kroppa lämpeni. Olisin hiihtänyt enemmänkin, mutta äiti väsähti. Lenkille tuli mittaa 4.5 km. Ensin meinattiin mennä tekemään vielä toinen lenkki, mutta lopulta äiti päätyi varovaisempaan alotukseen. Eilen sitten hiihdettiin neljä kierrosta, joten matkaa kertyi yhdeksän kilsaa. Yritin ehdotella viidettä kierrosta puolileikilläni, mutta äiti ei enään lähtenyt. Oli joka tapauksessa aivan mahtavaa, ja nyt tekee hirveesti mieli suksille. Aamupäivällä käveltiin kauppaan ennen äidin kotiin lähtöä. Aurinko paistoi ihanasti, teki mieli perua päivän työt ja lähteä suksille. Noh, eihän se kuitenkaan käynyt. Äiti kotiin ja minä töihin :D

Töiden merkeissä meni myös tiistai-ilta. Eilen olin Opaskoirakerhomme tilaisuudessa, jossa vieraana oli Hus:in liikkumistaidonohjaaja, joka kävikin luonani pari viikkoa sitten. Maksusitoomus on kuulemma postitettu opaskoirakoululle, joten koiran vaihto etenee, huih...

Kotiuduttuani kerhosta tein äidille hemmotteluhoidon. Hieroin hänen kasvonsa ja de koltensa laventelilla tuoksutetulla suklaavoiteella. Taustalla soi rauhallinen -ehkä vois kuvailla sanalla- "meditatiivinen" musiikki. Huoneessa paloi vain suolakivilamppu. Rentoutuksen jälkeen iltateellä istui väsähtänyt äiti, joka ei kuulemma yöllä herännyt kertaakaan.

Äitiä oli ihanaa nähdä ja hänen lähtiessään iskikin hetkellinen haikeus. Mistä lie johtui. Mutta onneksi puhelimet toimii ja keväällä viimeistään nähdään puutarhapuuhien merkeissä - ainakin alustavien suunnitelmien mukaan. Mut vielä eilisestä hiihtolenkistä...

Ekalla kierroksella tuntui jalkapohjien pikkulihaksissa, lähinnä ulkoreunojen puolella. En hiihdä kovin rennosti ja haen tasapainoa ahkerasti, ja sen kyllä alussa huomasi. Lihasten lämmetessä tuntemukset katosivat ja olisin oikeastikin voinut hiihtää vielä sen viidennenkin kierroksen. Eilen kaaduin kerran tutussa kaatumispaikassani. Siinä alamäen jälkeen lähtee heti ylämäki ja kolmannella kierroksella sukset lipsu mäissä ihan liikaa, joten aloin valua alaspäin ennen kuin ehdin haarakäyntiin. Turvalleen, mutta ei muuta kuin ylös ja matkaa jatkamaan.

Kiireisen viikon jälkeen lauantaina lähdemme viettämään talvilomaviikkoa omalle mökille. Tarkoituksena ulkoilla mahdollisimman paljon sekä tietysti rentoutua arvatenkin käsitöiden parissa. IHANAA!!!