Joskus keväällä laitoin Turun yliopistolehdestä Utuonline pari artikkelia. Nyt lehti on palannut kesätauolta ja silmiini pisti tämä alla oleva artikkeli.
Nyt haastankin teidät lukijat kertomaan mitä tämä herättää teissä?
Ymmärrän luonnolliset lisäaineet, en kuitenkaan kemiallisesti valmistettuja lisäaineita enkä pidä harhana kiinnittää asiaan huomiota valintojani tehdessäni.
Teksti alkaa:
Syksyn alkaessa moni herää uudistamaan
elämäänsä terveellisemmäksi.
Tarkkailetko tuotteiden lisäaineita? Perehdytkö
muotidieetteihin?
Haetko virtaa liikkumiseen, työhön ja opiskeluun
energiajuomista?
Vikaan menee.
Professori Rainer Huopalahti
Turun yliopiston Biokemian ja
elintarvikekemian laitokselta tietää, että
lisäaineita luetaan
tuoteselosteista turhan pelokkaina.
Lisäaine on
sana, joka nostaa karvat pystyyn, vaikka siihen ei olisi
syytä liittää
negatiivisia mielleyhtymiä. Suurin osa lisäaineista on
luonnosta peräisin ja
nekin lisäaineet, jotka on teollisesti tuotettu,
ovat käyneet läpi
perusteellisen testauksen, Huopalahti sanoo.
Huopalahti havainnollistaa
asiaa puolukan; terveellisen ja raikkaan
luonnonmarjan avulla.
-
Puolukka sisältää suuria määriä bentsoehappoa, joka edesauttaa sen
säilymistä. Elintarvikkeiden valmistus on niin säänneltyä, että niihin
ei voitaisi laittaa vastaavaa määrää tätä ainetta.
Lisäaineita
käytetäänkin pääasiassa ruuan säilyvyyden parantamiseksi
ja ilman niitä
erilaiset mikrobiologiaan liittyvät sairaudet kuten
ripuli olisivat
bakteerikasvun myötä paljon yleisempiä.
Syömme
silmillämme
Kuluttajille ruuan ulkonäkö on oleellinen asia eivätkä hailakat
värit
herätä ruokahalua. Kun ruoka näyttää hyvältä, sitä pidetään
houkuttelevana ja laadukkaana, vaikka väri saattaa olla keinotekoinen
tuote.
- Erilaisilla rehuilla voidaan esimerkiksi vaikuttaa siihen,
miten
keltainen kanamunan sisus on tai miten punaista kirjolohen lihasta
tulee. Jos kananmunan keltuainen on haalea, voi tuntua, että se on
jotenkin pilalla, vaikka kyse olisi vain värisävyjen eroista.
Mieltymyksissä on myös kulttuurisia eroja, sillä Meksikossa syödään
mielellään kananmunia, joiden keltuaiset on tehty punertaviksi,
Huopalahti kertoo.
Vaikka teolliset väriaineet eivät ole vaarallisia,
olisi luontainen
väri parempi vaihtoehto. Huopalahti tutkii yhdessä Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kanssa sitä, miten
luontaisten
väriaineiden säilyvyyttä saataisiin parannettua. Voi olla,
että kohta
keltaista väriä saadaan samettikukasta ja punaista
revonhännästä.
Kohtuus kaikessa paitsi marjoissa
Dieettien,
terveellisten ja epäterveellisten ruoka-aineiden listat ja
ohjeet tuntuvat
vaihtuvan niin tiheään, ettei enää tiedä, mitä olisi
parasta syödä.
Huopalahdella on asiaan selkeä näkemys.
Professori Rainer Huopalahti
tutkii
ruoka-aineiden terveellisyyttä.
- Ihminen on sekaravinnon
syöjä, jolle on terveellisintä syödä
kohtuullisesti ja tasapuolisesti
kaikkia ruoka-aineita.
Ravintotieteilijän ruokalautasmalli pitää siis
edelleen paikkansa.
- Marjat ovat sellainen ruoka, jota ei oikeastaan voi
syödä liikaa,
täydentää professori Heikki Kallio biokemian ja
elintarvikekemian
laitokselta.
Marjat eivät ainoastaan edistä
terveyttä vaan myös vähentävät riskiä
sairastua tiettyihin tauteihin ja
lieventävät niiden oireita.
- Lääkkeiksi marjoista ei ole, mutta niiden
terveyttä edistävät
vaikutukset ovat kiistattomia. Esimerkiksi tyrnimarjojen
öljyt
helpottavat kuivasilmäisiä ja atooppisesta ihottumasta kärsivien
oireisiin auttaa mustaherukan siemenöljy. Marjojen kuten mustaherukan,
tyrnin, puolukan ja mustikan syöminen taas tasaa maksan arvoja
terveelliseen suuntaan sekä pudottaa sokeriarvoja kakkostyypin
diabeteksen riskiä alentaen, Kallio kertoo tutkimustuloksista.
Entä
mikä on pahin terveyspommi, jota ruokaostoksilla kannattaa
välttää?
-
Itse voisin poistaa energiajuomat ja limsat vallan pois hyllyjen
valikoimista. Ne saavat kehon sokeritasapainon järkkymään. Jos
elimistöään kiusaa jatkuvasti, se voi pettää, Huopalahti
toteaa.
Teksti: Henna Borisoff
Julkaistu
30.08.2012 12:31, päivitetty 30.08.2012 15:03
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti