Lasihelmistä korujen valmistusta

Eilisillan vuorottelin kaulaliinan harputtelun ja pikkuhelmistä
kaulakorun pujottelun välillä. Samalla kuuntelin Louise Erdrichin
Jäljet-nimistä kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat
1912-1924 -vuosille kertoen viimeisistä intiaanireservaateista. Mulla
on nyt menossa jonkinlainen "intiaanikausi", sillä tuota kirjaa ennen
luin Sven Wernströmin kirjan Mateo-meksikolainen, kirja
intiaanipojasta joka lähtee isänsä rikoksien takia kotikylästään
palaten sinne vasta vuosia myöhemmin tarkoituksena ryhtyä opettajaksi.
Ja vielä sairaslomaan on mahtunut Stig Holmåsin kirja Ukkosenpoika,
joka kertoo myös intiaanipojasta, joka kasvaa soturiksi. Kirjaan
kuuluu käsittääkseni lisäosiakin. Eli, tämä sairasloma ei mennyt
suunnitellusti, sillä alun perin ajattelin, että naputtelen syksyn
luennoista muistiinpanojeni pohjalta postauksia, mutta käsityöt ja
kaunokirjallisuus on vieneet huomioni. Käsityöt jopa niin paljon, että
postauksia on tullut vähemmän. Turhaa kai kirjoittaa joka päivältä
harputelleensa :D No joka tapauksessa eilisilta meni hujauksessa ja
kun kaulaliina ja koru valmistuivat, kello löi kolme :D  Tänään ystävä
opetti mulle miten päätellään neuletyö, joten nyt on valmis
ihkaensinmäinen harpulla tekemäni kaulaliina. Vähänkö oon onnellinen.
Alotin itse asiassa jo uuden kaulaliinan siitä langasta millä
harjoittelin alkuun eikä sen monisäikeisyys häiritse enää yhtään niin
paljoa kuin alkuun. Eli, kehitystä on tapahtunut ja into on kova, kun
yöt läpeensä pitää harputella :D







Mutta, tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen - lasihelmikorut. Kuten
olen täälläkin monesti maininnut, että pidän lasikoruista hirmuisesti.
Ne tuntuvat käteen mukavilta ja jotenkin kauniilta. Ostankin melkein
aina jonkun lasikorun matkoilta. Lasikorujen huonopuoli on siinä, että
pudotessa tai kolahtaessa johonkin ne menevät helposti rikki.







Lapsena olen tehnyt pikkuhelmistä kaulakoruja. Muistan, että helmiä
oli vaikka minkä värisiä. Tykkäsin pujottelusta, mutta iän karttuessa
homma jäi niin kuin monikin kiva juttu on jäänyt. Olen jo pidempään
ajatellut, että voisin aloittaa lasikorujen tekoa ja kun sairaslomani
tuli ajankohtaiseksi marssin helmiostoksille pariin eri otteeseen
lopputuloksena kuvassa oleva helmikokoelma :D

Ehkä ihmettelette mitä nuo neulat tuossa tekee. Noh, jos pujottelen
helmilankaan, joka on tosi ohut ja ei jämäkkä. Neulan avulla on
helpompaa löytää reikä helmestä. Ongelma välillä onkin se ettei neula
mahdu helmestä läpi. Tässä kuitenkin homma toimii :D

 Valitsin ystävän kanssa kaupassa värit ja katsoimme mitkä sopivat
yhteen. Itse suunnittelin miten koruun ryhmittelen helmet. Tässä
punaisessa päätin helmien menevän:
3p-1v-1p-v-3p-1v-1p-1v...(p=punanen ja v=vihreä)

Lapsuudenystäväni sai joulumuistamiseksi minulta tämän punavihreän kaula- ja rannekorun. Postitin paketin loppuviikosta ja maanantaina sain kiitostekstarin. Hän rakastaa lasihelmikoruja ja valmistaa niitä itsekin. Toivottavasti tekeleeni menee läpi vähän kokeneemmalta korun valmistajalta :D

Äidille vein sinisävyisen kaulakorun, jonka suunnittelin näin:

Lukko-12siniturkoosi-1pisara-10-siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara(korun keskinmäinen pisara)-10siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara-12siniturkoosi. Lukkoa lähinnä oleviin päihin tuli 12 helmeä, jotta sain korulle pituutta.  Pisaroitahan on korussa viisi…

Eilen (tiistaina) innostuin tekemään kaulakorun pikkuhelmistä, joihin ei neula mahdu ja helmilangalla hommasta ei tule mitään ilman näköä, joten siimaostoksille. Avokki toi mulle siimaa käydessään maanantaina jouluostoksilla. Homma oli välillä aika tuhraamista ja taukoja oli pakko pitää ja harputella välillä :D Koru kuitenkin valmistui, huh! Kuvaa ei vielä ole tähän postaukseen kuten ei tuosta ekasta kaulaliinastakaan, mutta tulevat kyllä...

Ja täytyy todeta, että tämän postauksen kuvien lisääminen on ollut yhtä helvettiä. Tarkotus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta... No toivottavasti nämä on nyt edes sinnepäin kohdillaan, että ainakin aihe ja kuva osuis yksiin.

Sen verran vielä, tänään sain tilaamani helmet Esteriina.comista. Nyt vaan tarvitsen näkevän apuja, että mitkä helmet ovat mitäkin. Paketti tuli isona maxikirjeenä postilaatikkoon. Että näin... Käsityökärpänen purassu ja luentohommat jääny tekemättä, mutta kyllä nuo ravinto- ja ruoka-asiat edelleen ovat tärkeitä, vaikka nyt just en niistä vaahdokaan. Vaahtoan käsitöistä kenties nyt kyllästymiseen...