Azorit, osa 2

”Lomamatkaraportti”jatkuu, tervetuloa mukaan :)
(muistutuksena tähän väliin,että kaikki kuvat näette suurempina, kun klikkaatte kuvaa!)

Linkit osiin
YKSI
ja
KAKSI

Aamupalastimme huoneessa ennen kokopäiväretkelle lähtöä. 8.30 meitä oli taasen Hispanjan varaama taksi hakemassa ja vei meidät Ponta Delgadaan Turismolle, josta nousimme retkibussiin. Päivän oppaana toimi Emmi apunaan paikallisopas Nuno. Ajelimme  kohden Furnaksen kylää. Furnas = kraateri. Pysähdyimme näköalapaikalle, josta yleiskuva Furnaksen kylästä.

Saarella oli paljon näitä tehtyjä näköalapaikkoja, joista levittäytyi upeita maisemia. Valitettavasti itse en niitä pystynyt näkemään, mutta rikastuttavaa kuitenkin seurata ihmisien vilpitöntä ihastelua ja luoda kuvailuista omia mielikuvia. Olen kiitollinen siitä, että olen lapsena nähnyt vähän, joten pystyn edes hiukan luomaan mielikuvia maisemista.

Ennen Furnaksen kylään menoa kävimme kuumilla lähteillä. Rikin haju oli melkoinen, maan alta kuului uskomaton matala jyly veden siellä kiehuessa. Lämmin höyry kera rikin katkun nousi ja sen saattoi tuntea selkeästi myös ihollaan. Paikalliset valmistivat lähteillä ruokaa.

Kuva ruuanlaittopaikasta

Ja tässä muutamia yleiskuvia kuumilta lähteiltä

Pääsimme maistelemaan myös vuorilta tulevaa viileää vettä, jota paikalliset hakevat kanistereittain. Vesi oli erittäin mineraali- ja rautapitoista. Maistui aikas kaamealta.

Kuumilta lähteiltä siirryimme Furnaksen kylään ja hotelli Terra Nostrakseen, jonka yhteydessä sijaitsi kasvitieteellinen puutarha.

Kiersimme Emmin ja Nunon kanssa pienen osan puutarhasta Nunon kertoillessa kasvillisuudesta englanniksi ja Emmin tulkatessa minimaalisesti. Itse kun olen huono englannissa ja en kasveja näe, olin aika pettynyt, ja vielä kun kiellettiin koskemasta kasveihin, v-käyrä oli valmis kohoamaan. Nuno oli innostavan oloinen ihminen ja todella harmitti kun ei paljoakaan ymmärtänyt hänen puheestaan. Aa pyrki vaivihkaa näyttämään mulle kasveja niin ettei oppaat näkisi :D

Puutarhassa oli ns. kivieläinpuisto, josta kuvat

Avokki taitaa hävitä ainakin jalkojensa osalta kiviGorillalle :D

Aa strutsi kaverinaan

Kengurut sai minusta seuraa

Meinasin muuten vahingossa kaataa toisen kenguruista, huoju uhkaavasti :O Siinä olisikin ollut puutarhakierrokselle huipentuma :)

Lempivät puput :)

Opastetun kierroksen jälkeen oli mahdollisuus mennä uimaan ”nuoruudenlähteeseen”. Aikaa lounaaseen ruhtinaalliset 25 min! Avokki ei uinut, jäi vahtimaan tavaroitamme, ja eihän me yhdeksi lounaalle ehditty.
Ensin piti vuokrata pyyheliinat, vaihtaa uikkarit pienessä puisessa hökkelissä jne. Itse lähde on rakennettu joskus 1800-luvulla huvittelupaikaksi. Eli, petonireunuksinen allas. Vesi tuli jostain vuorten uumenista ja oli noin 40 asteista, haisi raudalle. Varoiteltiinkin, että jos on vaalea uima-asu, se saattaa muuttua oranssiksi. Uituamme Aa:n kanssa allas ympäri kiireesti vaihtamaan vaatteet ja hotellin ravintolaan lounaalle.

Alkukeittona tarjoiltiin perunakaalikeittoa ja isohko vehnäsämpylä. Keitto ei ollut oikeastaan ei hyvää eikä pahaa, neutraalia siis. Pääruokana tarjoiltiin  Cozido-lihapataa, joka on valmistettu maan uumenissa kraaterin kuumuudessa. Padassa oli broileria, nautaa, sikaa, verimakkaraa, zorizomakkaraa, hapankaalia, bataattia, porkkanaa. Ruoka oli hyvin hautunutta ja etenkin kasviksista maistoi lievästi rikin hajun. Ei välttämättä mailman herkullisin makuelämys, mutta ei mitenkään kauhistuttavakaan. Lihaa padassa oli ihan kauheat määrät ja verimakkarasta en pitänyt yhtään. Ruokajuomana meillä oli punaviiniä.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin ananasrenkaat joidenka jälkeen tuli vielä bortugalilaiseen tapaan kahvit. Tee olisi pitänyt etukäteen varata. Noh, kun pöydässämme ollut nainen sai teen eteensä opas tuli sanomaan jatkettavan matkaa.

Seuraavaksi pysähdyimme Pico do Ferron näköalapaikalla. Nousimme noin 600 metrin korkeuteen, josta saatoimme ihailla  Lagoa das Furnas-järveä, eli Kraaterijärvi.

Äitini rakastaa kukkia, joten otimme erityisesti häntä varten kuvan hortenssioista, joita oli saarella paljon. Ja äiti ihastelikin tätä kuvaa

Kokopäiväretken päätteeksi vierailimme Cha Gorreana teetehtaalla, jossa valmistetaan mustaa ja vihreää teetä. Pihapiirissä oli teepensasrivistöjä aidan takana, joten ei päästy tunnustelemaan millainen se teepensas oikein on, vaan mentiin heti itse tehtaaseen, joka on aloittanut toimintansa 1800-luvun loppupuolella. Ja mikä hauskaa osa sen aikaisista koneista oli edelleen käytössä. Teenlehtikuivaamossa oli todella lämmin ja kova kohina. Nuno kertoi meille teen valmistuksesta.

 Tässä on teenlehtiä kuivumassa isoissa puisissa laareissa.

Tämä kone on eräs antiikkisista koneista, jotka ovat yhä käytössä, kuvassa on myös punapaitainen oppaamme.

Piipahdimme myös teelehtien seuraavassa kuivausvaiheessa, mustan teen hapetus ja vihreän teen lempeämpi käsittely. Pääsimme seuraamaan teen pakkaamist, joka tehdään tehtaalla käsin. Tehtaan naisille sai jättää kolikoita halutessaan.

Lyhyehkön kierroksen jälkeen oli vartti aikaa maistella kolmea eri teetä joidenka laatu vaihteli. Oma suosikkini oli vahvin vihreä tee, jota ostin kotiinkin.

Siinä vartissa siis piti ehtiä tekemään myös ostokset :( Tuo ehkä hivenen liian kiireinen aikataulu oli vähän häiritsevä noilla retkillä. Olimme joka paikassa aina ja auttamattomasti viimeisenä :) Se vähän söi fiilistä ja tuolloin keskiviikkona avokki olikin aika pahalla tuulella retken loppuvaiheessa. On aika raskasta heikkonäköisenä liikkua vieraissa paikoissa, ja jos vielä se pitää tehdä hirveällä kiireellä. Silmät ei ehdi mukaan/tottua valon määrän vaihteluun tms. Noh, teet juotuamme ja ostokset tehtyämme olimme kiiruhtamassa bussille kun opas sanoi muiden olevan jäätelöostoksilla. Menimme mekin ja kyllä lisäaineeton ananasjäätelö olikin herkullista. Noh, jäätelöitä syödessämme tulikin kiire jatkamaan matkaa :(

Hotellilla oltiin joskus kuuden maissa. Jokainen otti vähän omaa aikaa itselleen kirjojen mailmassa. Istuimme Aa:n kanssa parvekkeella jutellen ja teestä nauttien avokin lepäillessä. Jäin lukemaan kirjaa Aa:n mennessä altaille kirjan pariin.

Illastamassa kävimme kevyesti taasen hotellin baarissa, söin salaatin. Sen aikamoisen lihasatsin jälkeen ei kyllä tehnyt mieli mitään raskasta. Syötyämme käveltiin tovi lähialueella ja taloista kuului julmetunmoinen koiranhaukku, ja se haukku levisi kulovalkean lailla ympäriinsä. Tuntui jo aika aavemmaiselta. Saarella oli paljon vahtikoiria joita ei kuulemma kannattanut pyrkiä silittelemään. Partsilla iltateetä ja nukkumaan, jotta seuraavan päivän kokopäiväretkelle riittäisi potkua :D