Mun läppäri kotiutui eilen. Ystäväpariskunta vietti täällä koko iltapäivän ja alkuillan. Täällä piti vielä asentaa pistenäyttö, tulostin, sähköposti, langaton verkko jne. Pistenäytön ryökäle ei meinannut olla yhteistyöhaluinen, joten sen kanssa sai taistella tuntitolkulla. Kiitos ystävälle, että jaksoi moisen urakan. Tosin mukana taisi olla myös ammattiylpeyttä ja päättäväisyyttä, että homman on toimittava. Ja iltapäivän mittaan hieroimme myös vieraamme, joten ei aika ihan koko aikaa tietokoneella mennyt. Joka tapauksessa nyt tää taas toimii ja voin palailla tänne blogimailmaankin lukemaan ja kommentoimaan, ja luultavasti myös postaamaan itsekin aktiivisemmin.
Kiintolevyhän se oli paskana, joten tähän jouduttiin vaihtamaan uus kiintolevy. Eilisiltana istuin tässä tutkaillen mitä kaikkea menetin ja mitä taas en. Valitettavasti menetin lähinnä tunnesyistä tärkeitä tiedostoja kuten äänikuvat Sydneyn paralympialaismatkasta. Ne harmittaa ihan vietävästi, mutta onneksi säilyi esim. luentomateriaalit, viimeisimpien matkojen äänikuvat jne. Sähköposti tuhoutui täysin, joten ihmisten osotteet tms. katosi, mutta ne nyt onneksi saa takaisin. Parasta kuitenkin, nyt läppäri toimii (ihanaa) ja olen täällä taas :D
Viime maanantaina hivenen vedin lokakuuta yhteen ja se ei valitettavasti mitään ilahduttavaa luettavaa ollut. Noh, nyt marraskuun alusta olen vähän aktivoitunut ja saanut JOPA kolme liikuntasuoritusta. Lauantain liikuntasuoritukseen sain kunnon pidennyksen Harmaakuonon ottaessa ohjat käyttöönsä :D Lähdimme kiertämään tuota tuttua lenkkiä ja sieltä palasimme kotoa vähän matkan päässä olevaa tietä pitkin. Päätin, että kävellään tien päähän ja kierretään oikean kautta kotikulmille. Harmaakuono päättäväisesti kääntyi vasemmalle. Ajattelin, että voimme tehdä sieltä kautta pidennyksen. Noh, kävelimme jonkin matkaa ja vasemmalta löytyi tie kuten pitikin, mutta kas perkule, ei se sitten ollutkaan se tie mitä luulin. Ja siitä se sitten alkoi, Harmaakuono pyöritti mua n. kilsan päässä kotoa, ja ilmeisesti samoja katuja pitkin. Yritin eräältä naiselta kysyä apua, mutta hän otti nopeammat askeleet käyttöön ja häipyi L Noh, ei muuta kuin matka jatkui. Yritin ymmärtää missä olin, mutta olin jo niin pyöritetty, että en tiennyt. Lopulta vastaan tuli ystävällinen koiran ulkoiluttaja ja sain tietää millä tiellä olin ja vielä senkin kummassa päässä. Noh, totta kai kodistamme katsottuna siellä kauimmaisessa päässä :D Nyt oli kuitenkin suunta mihin lähteä ja tieto mitä pitää koiran löytää. Ja kyllähän se oikea tiekin lopulta löytyi ja poika toi kotiin. Vajaan tunnin lenkistä tuli kahden tunnin mittainen, joten Harmaakuono huolehti meikäläisen ulkoilutuksesta :D Kotona tee maistui hyvältä :)
No nyt ehkä ihmettelette, että häh, voiko opaskoira toimia noin? Kyllä se vaan voi… Tosin Harmaakuono on tehnyt tuota tosi vähän. Ollaan täällä asuttu miltein kolme vuotta ja tämä oli eka kerta. Nuorilla koirakoilla tuota sattuu enemmän yhteistyön alkuvaiheessa, luottamus kun puolin ja toisin ei ole vielä ihan priimaa. Nämä metkut taitaa taas olla näitä vanhan koiran metkuja. Avokki tosin epäili herran osottaneen mieltään, kun aamuruoka oli kooltaan pieni. Noh, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tällaista velmuamista on ollut vähän havaittavissa. Jos teemme tuon lenkin ja en halua toiselle kierrokselle poika vie usein ohi tiestä mistä päästään suoraan meille. Tuo sen sijaan tuolta mistä nytkin tulimme ja jatkoimme vaan sen tien päähän. Ollaan vähän ihmetelty, että mikä on kun suoraan kotiin ei voi tulla.
Lauantaina valmistimme pitsaa. Siitä tulikin muhkea ja paljon täytettä. Pekonia, kanaa, juustoa ja ananasta, pohjaan tomaattipyrettä. Avokki oli innoissaan, niin herkullista se oli. Olihan se toki paljon parempaa kuin kaupan valmisversiot tai edes valmispohjaan tehdyt, mutta kyllä mun on tunnustettava ettei pitsa ole mulle mikään erityinen herkku. Eilen söinkin falafeleja tomattikastikkeella ja hyvää oli. Avokki veti pitsan loppuun. Tänään se valmisti hirvikäristystä säilykkeestä ja keitettyjä perunoita mun ahertaessa töiden merkeissä. Hassu viikko, kaikki asiakkaat osui tälle päivälle. Tokihan puhelin voi vielä soida, mutta tällä tietoa näin. Noh, huomenna illasta menen taas luennolle ja torstaina Tampereelle Apuvälinemessuille, jos työkalenteri pysyy tyhjänä. Työt menee kuitenkin tällä hetkellä etusijalle, koska reilun parin viikon päästä alkaa sitten sairasloma korvaoperaation jälkeen. Jännää, siihen on se reilu kaksi viikkoa ja ei oikeastaan jännitä vielä yhtään. Noh, nyt tiedän mitä siellä tapahtuu ja miltä se kaikki tuntuu. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kuin keväälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti