Kiropraktiikkahoitosarjan aloitus + kuulumisia

Mulla oli heti aamulla 9.20 aika ekaan kiropraktiikkahoitoon, ja voin sanoa ensikosketuksen tuohon hoitomenetelmään olleen positiivinen. Oli mielettömän hienoa kun hoitaja kertoi koko ajan mitä tekee ja millaisia löydöksiä löysi. Sanallisen haastattelun jälkeen katsottiin mun asentoa seisoma-asennossa ja lantion kallistuma ja vasemman hartian laskeuma olivat selkeitä löydöksiä. Pää on hivenen työntynyt eteenpäin. Tämän jälkeen lantion asentoa tunnusteltiin istuma-asennossa. Istuin hoitopöydän reunalla siten, että jalat ylttyivät lattiaan. Tutkinta jatkui vatsamakuulta ja todettiin oikean jalan olevan valheellisesti vasempaa pidempi johtuen lantion vinosta asennosta. Vasemman pakaran yläosa oli tiukka ja oikealla alempana vielä tiukempaa. Selkärangassa rintarangan yläosassa oli tiukkaa ja niska kaikkein pahin. Aluksi hoitaja hoiti alaselkää tullen ylemmäksi. Hoitopöydässä on levyjä joita liikuttelemalla (lasku ja nosto) tehostetaan liikettä. Itse liike oli pieni, mutta nopea. Kylkimakuulla jatkettiin liikuttelua, jonka jälkeen selinmakuulla välillä istumaan nousten homma jatkui. Rintarangasta kuului mahtava rutina. Niskan alueella hoitaja näytti ensin liikkeen ennen kuin teki sen. Se oli pieni sivuttaisliike ja ai mikä rutina taas kävikään. Rutina ei tule luista, nikamista, nivelistä, jänteistä vaan ilmakuplista. Niskan liikkuvuus parani ja tunsin miten niskaan ja selkään levisi lämpö. Vielä käännyin vatsalleni ja rintarankaa aktivoitiin aktivaattorilla, jonkinlainen täristin. En tajunnut pyytää näyttämään laitetta. Rankaan tuli joustavuutta ja liikettä. Lopuksi vielä katsottiin ryhtiä seisten ja nyt lantio oli suorassa ja vasen hartia noussut ylemmäksi. Hoitaja sanoi kuitenkin, että lihakseni vetävät minut takaisin osittain ainakin virheasentoon. Ensikerralla jatketaan hoitoa tuntemuksieni mukaan.

Kokemus oli miellyttävä eikä ollenkaan niin raisu kuin etukäteen ajattelin. Sanoinkin hoitajalle siitä. Hän totesi, että voimaakin voidaan käyttää, mutta jos vähempikin riittää, miksi säikäyttää ihminen pois. Näinpä! Ens keskiviikkona menen uudestaan. Olo on ollut tänään aika väsynyt, tosin nukuin aika huonosti viime yön ja tuo matalapaineinen sää harmaine pilvimattoineen ei ainakaan oloa piristä. Aavistuksen kotiuduttuani kärsin päänsärystä ja rangassani tunnen, että jotain tänään on tapahtunut, mutta esim. avokin hieronnan jälkeen olen paljon hellemmässä kunnossa. :D Odotan mielenkiinnolla tulevia hoitokertoja ja uskon oppivani omasta kehostani jotain lisää, ja myös tämä hoitojakso antanee myös ammatillisesti paljon.

Jokunen viikko sitten kyselin Facebookissa, että olisiko vapaaehtoisia ääneen lukijoita ja vielä niin, että luku tallentuu. Sain kolmelta kaverilta myöntävän vastauksen, josta olen erittäin iloinen ja kiitollinen. Viime viikonlopun aikana eräs ystäväni luki nauhalle Terveysmessuilta esitteitä ja lehdistä artikkeleita, ruokaohjeita tms. Tänään pötkötin sohvalla juttuja kuunnellen. En aikaisemmin ole törmännytkään Toiminnallisen lääketieteen lehteen Näkökulma, mutta oli positiivinen löytö ja mielenkiintoisia juttuja. Nyt kiinnostaisikin kuinka usein lehti ilmestyy. Artikkeleissa oli mm. juttua aliravitsemuksesta ja kaksi erilaista tarinaa elämäntaparemonteista ja miten oikeanlainen ravinto on tuonut terveyttä ja hyvinvointia. Lääkäri Kaarlo Jaakkola oksidanttiklinikalta mainittiin useampaan kertaan. Mitä olen aikaisemminkin fuktionaalisesta lääketieteestä lukenut ja kuullut kokemuksia olen ymmärtänyt sen olevan perinteiseen Länsimaalaiseen lääketieteeseen verrattuna paljon laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa. Todella mielenkiintoinen lähestymistapa ja monista tarinoista päätellen myös erittäin toimiva. Yhdessä artikkelissa kerrottiin mm. naisesta, jolla oli ilmeisestikin elohopeamyrkytys hammaslääkärissä käynnin
seurauksena. Nainen oireili pahasti ja häntä pidettiin lähinnä luulosairaana kunnes pääsi oksidanttiklinikalle, jossa hänen tarinansa kuunneltiin, otettiin tarvittavat kokeet ja oikea hoito löytyi. Nainen on nyt iloinen, energinen saatuaan terveytensä takaisin.

Fysi-lehdestä oli myös pari kiintoisaa artikkelia. Kerrottiin miehestä, joka kärsi yli kymmenen vuotta kovista jalkakivuista. Lopulta hän sai tahtonsa läpi ja jalat amputoitiin polvesta alaspäin. Nyt tämä mies viettää kivutonta ja särkylääkkeetöntä elämää. Kaisa Leka sarjakuvapiirtäjä kertoo myös oman tarinansa, miten amputaation jälkeen kivut loppui ja nyt hän voi pyöräillä, lenkkeillä, toteuttaa niitä asioita mitä haluaa. Aikaisemmin kun kaupassa käyntikin oli tuskaa. Molemmissa jutuissa puhuttiin paljon fysioterapian tärkeydestä ja merkityksestä kuntoutuksessa. Etenkin Turon tarina kosketti syvältä. En pysty kuvittelemaan kipua, niin kovaa kipua, että ihminen menee sikiöasentoon ja vaan kärsii kunnes kohtaus menee ohi. Olen iloinen hänen kivuttomasta elämästä. On mahtavaa, että nykyään se on mahdollista.

Eilisilta vierähti Eläinlääkäri-illassa, josta vinkkasin täälläkin. Pari tuntia meni nopeasti eläinlääkäreiden vastaillessa kysymyksiin. Kysymyksiä heille etukäteen kootessani mietin niitä olleen aika vähän, mutta ei niitä samaan iltaan yhtään enempää olisi tarvinnut olla. Pari tuntia jaksaa hyvin kuunnella, mutta sitten kaipaisi jo ainakin pienen tauon. Facebookissa kyseltiin kirjoitanko illasta oman postauksen. Muistiinpanot on, joten mahdollista se on.
Eihän tämä blogi ole tosin mikään koirablogi, mutta terveyttä käsitellään ja ravintoasioita, joten miksipä ei myös rakkaiden karvakuonojemmekin. Nuo "aineisto"postaukset teen tosin vasta kun saan rakkaan läppärini takaisin käyttöön.

Mulle tulee Ruohonjuuren uutiskirje ja siinä mainostettiin Jaakko Halmetojan luentoa Totuus suklaasta, joka on 28.11 hotelli Arthurissa Helsingissä klo 18.00 alkaen. Olen etsiskellyt luennolle kaveria, mutta huonolta näyttää. Kuulemma Suklaaluennot ovat suosittuja ja paikat täyttyvät nopeasti, joten jos kaveria ei lähipäivinä löydy, joutunen hylkäämään ajatuksen luennolle menemisestä, valitettavasti.

Lauantaina päivä alkoi töiden merkeissä. Mulla oli kolme asiakasta ja niiden jälkeen lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkkeilemään. Käveltiin yli kaksi tuntia, kilometrejä taittui kymmenisen. Oli ihana fiilis syysaurinko vielä vähän lämmitti meitä. Vasta loppumatkasta Harmaakuono väsyi ja viimenen puoli tuntia tultiinkin rauhalliseen koiran päättämää vauhtia. Päivä jatkui ystäväpariskunnan vierailulla. He karppaavat, joten kahviherkkuina pähkinöitä, kaalisipsejä ja luomusuklaata pieni levy :D Viis tuntia hujahti rupatellen. Kaikki ollaan hierojia, joten juttua riitti myös ammatillisista jutuista. Mukavan vierastuokion jälkeen istuimme kynttilän valossa maistellen viiniä ja juustoja.Messuilta ostamani Zettar oli ihanaa kuten myös luomufeta.

Sunnuntaiateriamme koostui tällä kertaa jauhelihamurekkeesta ja perunamuussista. Rehellisesti sanottuna mua vähän jännitti miten mureke onnistuu, miten saan jauhelihan sekoittumaan hyvin korppujauhoihin ja kermaan. Munat oli loppuneet eikä jaksettu kauppaan. Mutta kyllä ruoka ihan onnistui ja hyvää tuli. Bataatin lisääminen perunamuusiin ei ollut ehkä ihan paras idea. Sitä olisi pitänyt laittaa vain vähän. Muussista tuli ihan liian makeaa.