Apuväline-messuilla Tampereella

Eilisaamuna mulla oli pitkästä aikaa herätys ennen seiskaa. Aikainen aamuherätys ehdottomasti kannatti, sillä vietin todella antoisan päivän. Lähdin Tampereelle apuväline, koti ja hyvinvointimessuille, jotka järjestetään joka toinen vuosi aina näin marraskuun alussa. Messuilla esitellään apuvälineuutuuksia, mutta siellä saa myös mahtavia elämyksiä. Liikuntamaassa voi kokeilla mm. pyörätuolisalibandyä, vatsalautaslaalomia, sokkopingistä, sokkona keilaamista, maalipalloa. Paikalla myös järjestöjä kuten esim. Vammaisurheilu Vau ry, Paralympiakomitea, Liikuntamaassa lajikokeilujen lisäksi oli mahdollisuus käydä läpi tasapainorata, kokeilla mobilisuunnistusta jne.

Koululaisryhmät valtasikin Liikuntamaan aamupäivästä, joten kiertelimme ensin apuvälinepuolella. Kävimme koneellisessa hieronnassa. Noh, ammattilaisena ehkä arvaattekin mielipiteeni moisesta. Samaisessa paikassa kokeilin vesityynyä, joka oli Kanadasta. Esittelijän mukaan loistava ja niskalle tukea antava tyyny. Olihan se miellyttävän, pehmoisen tuntuinen, mutta tukemisesta emme olleet samaa mieltä. Vastailimme Suomen Invalidien kyselyyn ja osallistuimme arvontaan, keräsimme mukaamme läjän eri yhdistysten lehtiä ja esitteitä. Kaverillani on pari avustettavaa, joten haimme myös nostolaitteista ja Ms-taudin kuntoutusjuttuihin liittyviä tietoja, tietoa turvapuhelinjärjestelmistä jne. Unikulman pisteestä ostin huuhteluainetta, joka tuo raikkautta esim. koiran pedin pesuun. Kaverillani on kyseistä tuotetta ja kolme koiraa, koki aineen hyväksi.

Näkövammaisten keskusliitto oli järjestänyt paikalle Pime Cafen. Siellä tarjoiltiin kahvia, teetä, mehua sekä pullaa. Ostokset maksettiin ulkopuolella, josta kahvilan tarjoilija otti meidät vastaan. Mullehan tässä ei ollut mitään outoa ja ihmeellistä, mutta seuralaisilleni senkin edestä. Menimme pimeään huoneeseen. Huoneesta tukittu pienimmätkin valonlähteet kuten valokatkasimien valot jne. Tarjoilijan opastamana haimme pullat. Itse otimme kertakäyttölautasen, servetin ja pullan. Tämän jälkeen meidät ohjattiin pöytään, jossa saimme itse kaataa kahvia tai teetä termareista, lisätä maidon ja sokerin.   Huomatkaa, osat olivat vaihtuneet. Olin itse ollut koko päivän opastettavana ja autettavana. Nyt autoinkin seuralaisiani ja selitin millaisessa pöydässä esim. olemme. Molemmat sanoivat, että tilaa oli vaikea hahmottaa ja sitä missä kukin meistä istuu.On vaikea tietää milloin puhutaan juuri minulle, onko tullut kuulluksi jne. Kun halusimme lähteä pois tarkoitus oli kutsua tarjoilija paikalle, kaverini kutsui ja sai vastauksen ”odota hetki”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Kutsuin ”Tarjoilija, kasettipöydän väkki haluaa lähteä pois”. Heti ilmestyi tarjoilija opastamaan. ”kasettipöytä” tuli siitä, että meille oli sisään tullessamme annettu kasetit, jotka oli tarjoilijoille merkkinä missä pöydässä on tilaa. Kaverini heti pohti, että kylläpä hän oli tyhmä kutsuessaan vain tarjoilijaa eikä ilmaissut lainkaan mistä pöydästä kutsuttiin. Tämä kaverini kävi muutenkin hyvin analyyttisiä keskusteluja itsensä kehittämisestä ja vammaisuuden avartumisesta.

Pimeydestä siirryimme Liikuntamaahan. Kävimme kokeilemassa vatsalautaslaalomia. Se oli hauskaa. Laudalle mentiin vatsalleen ja sitä liikutettiin antamalla käsillä vauhtia. Matka oli n. 10 metriä ja piti kiertää keilat. Kaverini antoi suuntia ja taisipa muutama keilakin siirtyä paikaltaan :D Edellisen kerran olen käynyt messuilla neljä vuotta sitten ja silloin kokeilin pyörätuolisalibandyä ja hauskaa oli. Tekee itsellekin tosi hyvää tutustua muiden vammaisryhmien lajeihin.

Menimme sellaisen tasapainohässäkkäradan läpi. En muista sen nimeä. Sitä voisi verrata pomppulinnaan, ilmaa pomppulinnan materiaalin sisällä. Radassa oli kaksi tunnelia, joissa oli erilaisia esteitä. Oli valtava möykky, jota piti kiivetä, oli renkaita joiden yli, läpi tai ali piti mennä, oli tiiviissä rykelmässä pylväitä joita piti väistellä jne. Välillä olin radalla turvallani, mutta mikäs siinä, pehmeää oli. Jälleen kaverini analysoi kovasti miten oppisi ohjaamaan paremmin.

Ja olihan se maalipallopisteessäkin käytävä ja otettava pallo käteen yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Heitin kolmasti ja kyllä se vähän sydämessä sykähti. Ei pääse mihinkään.  Ehkä se täytyy tammikuussa käydä kokeilemassa ihan pelitreeneissä miltä se ihan oikea pelaaminen tuntuu.

Käytiin myös Näkövammaisten apuvälinemyymälässä Aviriksessa. Kaverini halusi nähdä miten tietokonetta käytän. Juttelin henkilökunnan kanssa puhuvasta sykemittarista. Se on kuulemma nyt keskustelutasolla, joten ehkä vielä joskus siitäkin tulee oikeasti totta. Aviriksen pisteessä oli paljon näkemisen apuvälineitä ja sokkona toimimista helpottavia juttuja. Siellä pääsi ihmettelemään puhuvia vaakoja, mittareita tms. Varmasti mielenkiintoista sellaiselle, joka ei asian kanssa ole ollut tekemisissä. Tässä vaiheessa kun messuja on päivä jäljellä (huominen), taitaa olla vähän myöhäistä vinkata messuista menovinkkinä, mutta kahden vuoden päästä uusi mahdollisuus.

Kotona olin joskus kuuden pintaan ja ilta menikin aikalailla pelastusarmeijalle. Ei oikein jaksanut puuhailla mitään erityisempää. Kiva päivä kuitenkin. Tulin todella hyvälle mielelle. Muutaman tutunkin messuilla tapasin ohimennen. Olisi ollut hauskaa vaihtaa kuulumisia paremmalla ajalla, mutta toisella kertaa sitten.