Luetut kirjat kesäkuussa

Vaikka en ole täällä blogissani paljoa lukuharrastuksestani kirjoitellutkaan, lukeminen on minulle todella tärkeä harrastus. Lähes aina minulla on menossa jokin kirja pisteillä tai äänitteenä. Jos kärsin unettomuudesta, äänikirja on hyvää hiljaista tekemistä yösydännä, sillä kuuntelen kirjoja kuulokkeilla, joten ei häiritse avokkiakaan. Tosin hänkin on aikamoinen kirjojen suurkuluttaja.

Pidän aika monenlaisesta kirjallisuudesta. Fantasia ja scifi tosin eivät ole suosiooni oikein päässeet, joten Potteritkin on vielä lukematta. En myöskään saa aikaiseksi lukea suuria klassikkoteoksia , tai sitten lukukipinä iskee jotain klassikkoa kohtaan ihan yht’äkkiä.

Luen niin suomalaista kuin ulkolaistakin kirjallisuutta, hömpästä jännitykseen, dekkareista kartanoromaaneihin ja kaikkea siltä väliltä. Nyt ajattelin aloittaa blogiini uuden aihepiirin: lukemani kirjat ja käydä kuukausittain läpi mitä olen lukenut. Saa nähdä miten tämä suunnitelmani toteutuu, montako kuukausilukuraporttia saatte

En pidä itseäni mitenkään kovin hyvänä kirja-arvostelijana, joten tältä osiolta ei kannata liikoja odottaa. Ehkä kuitenkin joku löytää jonkin vinkin kirjasta minkä voisi ottaa myös omalle lukulistalleen Ainakin toivon niin. Mutta pidemmittä alkulöpinöittä kesäkuussa lukemieni kirjojen kimppuun...

Leila MEACHAM - Ruusut (suomentanut Sirkka Aulanko)
Käsittääkseni kirjailijan esikoisteos ja pidin kirjasta ja ahminkin sen nopeaan. Kirja kertoo Texasilaisen puuvillaplantaasin säilyttämisestä suvulla ja miten se aiheuttaa Mary Toliverille katkeria uhrauksia, jotta plantaasi säilyisi suvun omistuksessa. Hän haluaa kuitenkin muuttaa testamenttiaan juuri ennen kuolemaansa syistä joista aniharva tietää. Kolmen sukupolven vaiheet 1900-luvulta kertovat katumuksesta, anteeksiannosta sekä traagisiakin vastoinkäymisiä kestävästä rakkaudesta. Ja sukupolvien vaiheiden tarinoissa selviää syykin Maryn tekemään muutokseen testamentissaan.

Kate ATKINSON - Museon kulisseissa (suomentanut Leena Tamminen)
Ehkä aavistuksen erikoinen kirja minun makuuni, mutta kuitenkin jollain tavalla kiehtova. Kirjassa mennään aina 1800-luvun loppupuolelle. Kirjan päähenkilön lapsuus ei ollut helppo. Samanaikaisesti kirjassa kerrotaan suvun ihmisten erilaisista vaiheista ja kohtaloista. Lopulta kirjan päähenkilö on kasvanut aikuiseksi ja äitinsä haudataan. En oikein osaa kirjasta paremmin kertoa

Seppo Jokinen – Mustat sydämet
Olen aiemmin keväällä lukenut Jokiselta Pudotuspeli-nimisen kirjan. Nyt maratonin juoksumatkalla Austraaliassa Jokinen päätyy selvittelemään suomalaismiehen kuolemaa. Tutkimukset vie Jokisen suomalaissiirtolaisten joukkoon ja miten lopulta he toisiin liittyvätkään. Ihan hyvä kirja, mutta ei mielestäni mikään superloistokas. Mukavaa,helppoa luettavaa.

Mary Hogan – Tosisuudelma (suomentanut Kirsi Ohrankämmen)
Kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, mielestäni hauskasti kirjoitettu tarina 14-vuotiaan Libbyn haaveesta saada tosisuudelma. Suudelma ei voikkaan toteutua pojan kanssa johon hän on rakastunut. Perhe muuttaa isänsä ryyppyvelkojen vuoksi asuntovaunualueelle autiomaahan. Uusia tosiystäviä, isoäidin herkkuruokia ja tulisuudelmia on luvassa ja elämän hauska puolikin tulee esiin perheongelmien keskellä. Ehkä kirja on enemmän nuorille tarkoitettu, mutta silti pidin siitä ja ennen kaikkea miten se on kirjoitettu.

Vera Vala - Villa Sibyllan kirous
Kirjailija asuu Italiassa perheensä kanssa ja ilmeisesti tänä kesänä häneltä ilmestyy uusi kirja. Taitaapa nyt lukemani ollut kirjasarjan keskeltä. Mielestäni ihan ok. kirja, mutta ei tehnyt minuun syvää vaikutusta. Loppuratkaisua ei ehkä osannut ennakoida, mutta toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, se sitä ehkä olikin. Celia-kirjastossa kirja esitellään näin: a”Asianajajaperheen ylelliseen huvilaan tehdään ryöstöyritys ja lisäksi heitä on uhkailtu. Yksityisetsivä Arianna de Bellis pyydetään apuun. Unenomainen ja viettelevä dekkari. Tapahtumapaikkana on häikäisevä Rooma ja sen mystiikkaa tihkuva historiallinen miljöö.” En oikein tavoittanut tuota mystiikkaa, mutta kuten sanottua luettava kirja, mutta ei suurempia tunteita herättävä.

Pearl S Buck - Äiti (suomentanut Seere Sario)
Kirja kertoo äidin (köyhä talonpoikaisvaimo)taistelusta joka jää miehensä hylkäämänä yksin huolehtimaan kolmesta lapsestaan. Yksi lapsista on sokea. Ylpeydessään äiti salaa tappionsa uteliailta kyläläisiltä ja ryhtyy hiljaiseen taisteluun elämänsä ja lastensa tulevaisuuden puolesta. Kirjassa käsitellään näkövammaisen asemaa kiinalaisessa yhteiskunnassa, joka ei kyllä paljoa mieltä hivele.

Gwen COOPER - Homer-kissan uskomaton elämä : pelottoman kissan tarina, eli, Mitä opin rakkaudesta ja elämästä sokean ihmekissan seurassa (suomentanut Marja Helanen-Ahtola)
Etenkin kirjan alku tempaisi mukaansa. Oli kiintoisaa lukea miten kirjailija kuvailee sokeaa kissaa ja miten sokeutta kuvaillaan sanoin. Mielestäni kirjailija on onnistunut siinä hyvin. Ei kirjoittanut pimeydestä tai mustasta, pikemminkin analysoi miten kissa hahmottaa tilansa missä on. Joskus tuntui kuitenkin Gwenin suhtautuvan kissaan ylisuojelevasti sokeuden vuoksi. Toisaalta kissa on luonteeltaankin sellainen, joka herättää suojeluvietin. Pähkähullu rohkea poika! Olisiko kirjaa kuitenkaan syntynyt, jos kissa ei olisi ollut sokea? “Homer nauttii täysillä vauhdikkaasta kissanelämästään ja opettaa samalla emännälleen elämäniloa ja luottamusta, jopa silloin kun WTC-tornit sortuvat.”, sanotaan Celia-kirjaston esittelytekstissä. Loppua kohden mielestäni kirja vähän lässähtää ja kissasta piirtyy jo ylimaaginen kuva siitä miten se on opettanut kirjoittajaansa ja miten jollain tapaa vaikuttanut avioitumiseensa. Alussa teksti on luontevaa ja mukavaa luettavaa, mutta lopussa jo vähän monimutkaista ylistystä. On kuitenkin kirja, joka kannattaa lukea.

Heinäkuun puolella olen ehtinyt lukemaan koskettavan kirjan Häivähdyksiä ja nyt on menossa Suljettu maa-niminen kirja. Seuraavaksi taitaakin olla vähän kevyempää lukuvuorossa.

Mitä kirjoja sinä olet viime aikoina lukenut?