Vikat lenkit valjaissa

Päivällä puin viimeistä kertaa Harmaakuonolle työvermeet (valjaat) päälle ja kävelimme aurinkoisessa, kesäisessä säässä pienen lenkin. Linnut lauloi ja tunsin haikeutta, jopa surua. Sisälle tultuamme riisuin valjaat Harmaakuonolta ja halasin koiraa koko sydämelläni rakastaen. Harmaakuono taisi olla hiukan hämmentynyt. Istui hiljaa paikoillaan, tassutteli tänne kodinhoitohuoneeseen köllähtäen huokaisten. Hetken jouduin taasen kokoamaan itseäni.

Eilen kyläilimme työparini luona. Kävimme koirien kanssa lenkillä nuoremman loikkien vapaana ollessa pitkin ja korkein askelin. Harmaakuono tyytyi edellä jolkottamiseen. Se oli se viimeinen vieraan paikan opastuslenkki mihin sisältyi tuo koirien kirmaushetki.

Ulkoilun jälkeen nautimme herkullisen aterian rupatellen innokkaina koirista ja sain ihanaa vertaistukea työpariltani. Hänellä on jo neljäs vai viides opaskoira. Vietimme rennon ja mukavan illan. Minäkin unohdin hetkeksi haikeuden ja tämän tuskan.

Iltapäivällä istuin takapihallamme rapsutellen Harmaakuonoa. Olin jo tiistai-iltana kiukutellut avokille hänen päätöksestään lähteä jo tänäiltana mökille eikä huomisaamuna kuten ajattelin. Sain tänään tunnustetuksi kiukun syyn, Harmaakuono. Olisin halunnut pitää koiran lähelläni vielä vähän pidempään. Samalla tajuan kuitenkin olevan hyvä asia tämän muutaman päivän ero ennen kuin lähden uuden oppaan kanssa liikkumaan. Minulla on nyt aikaa koota itseni, aikaa sopeutua Harmaakuonon eläkerooliin ja ennen kaikkea antaa tilaa nuorukaiselle tulla sellaisena kuin se on.

Avokki ja Harmaakuono lähtivät minun tehdessäni töitä. Mieleni teki rynnätä työhuoneesta vielä taputtamaan ja halimaan koira, mutta onneksi järki voitti. En uskalla ajatella miltä tämä tuntuisi, jos Harmaakuono olisi lähtenyt uuteen kotiin. Nytkin tämä tuntuu jotenkin niin kuohuttavalta. Onneksi elämäntilanteemme on sellainen, että Harmaakuonon eläkepäivät on luonamme ja samalla voin jatkaa liikkumista nuoren koiran kanssa.

Arvasin tämän illan olevan vaikea, ehkä vaikein. Huomiselle on puuhaa ja lauantaiaamuna Tallinna kutsuu Siskoja, joten lankojen mailmaan sukellan ja pää levätköön koira-asioista. Viime aikoina olen täällä kuin Facebookissakin jauhanut aiheesta varmasti kyllästymiseen asti. Uskokaa, silti tulee aika milloin aihe painuu taka-alalle ja Hepan sydämellä on muutakin asiaa.