Huh, vihdoin eilen saatoin huokasta, sillä olen taistellut enempi vähempi lähes päivittäin parisen viikkoa tietokoneohjelman kanssa, jolla voi muokata äänitiedostoja tms. En edes tiedä mitä kaikkea hienoa ohjelmalla (Audacity 2.0) voi tehdä. Itse käytän sitä lähinnä c-kasettien sisällön siirtämiseen tietokoneelle. Nuo kasettien sisällöt haluan tallettaa mp3-muotoon ja se vaatii Audacityyn mp3-muotoon muuttavan ohjelman ja Lame on sellainen. Kappas, taitoni ei riittänyt ”yhdistämään” ohjelmia, en tajunnut tallentaa oikeaan paikkaan Lamen tiettyä tiedostoa. Onneksi sain eilisaamuna ystävältäni selkeät ohjeet ja tiedoston liitteenä, joten homma alkoi vihdoin vörkkimään. Mutta nälkä kasvoi syödessä, haluan oppia editoimaan äänikuvia, jotka ovat digisanelimellani olumpuksella nauhotettuja, ja joissa on ylimääräisiä pätkiä ja epäonnistuneita kohtia, jotka voisi poistaa äänitteestä surutta. Taistelin eilisillan asian parissa lopputuloksena koko tiedoston katoaminen. Yritin leikata haluamani pätkät pois, mutta samalla katosi nekin mitä halusin jäljelle jättää. Noh, onneksi alkuperäinen tiedosto on visusti tallessa, joten suurtakaan vahinkoa ei tapahtunut. Mua vaan turhautti ja turhauttaa.
Joka tapauksessa c-kasettien maailmaan hyppääminen on varsin kiehtovaa ja sykähdyttävää. Edelleen harmittaa tosi paljon viime syksyisen kovalevyn hajoamisen yhteydessä menettämäni nauhotteet, mutta tyhmyydestään saa kärsiä. Opinpahan jatkossa tekemään kaikesta tärkeästä (oli sitten tunnearvoltaan tai asialtaan) varmuuskopioinnit.
”Aarteitani” selatessani surkuttelin mm. ettei Yle ole digitoinut vanhoja, huippuhyviä kuunnelmiaan ja pistänyt vaikkapa myyntiin niitä. Tokihan Yle-Shopista saa Knalleja ja Nokineniä ja uusimmista ainakin Täällä pohjantähden alla. Mutta niin monta muutakin hyvää kuunnelmaa on tehty. Eilen unohduin kuuntelemaan Juha Lehtisen meriseikkailua Atlantic Unicornia sekä toissailtana sarjakuvanakin tunnetun Tintin seikkailuja.Kuunnelmista suosikkejani on ehdottomasti Matti Yrjänä Joensuun Timo Harjunpää –romaanien pohjalta tehdyt kuunnelmat. Petteri Sallinen on juuri sellainen kuin Timo Harjunpään kirjojen perusteella kuvittelen olevan. Näihin kuunnelmiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen kuten myös James Folletin Maata etsimässä-kuunnelmaankin.
Kyllähän netistä jonkin verran kuunnelmiakin löytyy, mutta olisi ihanaa kun ne olisi myös oikeasti laillisesti saatavissa. No onneksi omista c-kaseteista niitä löytyy useampia ja siirtämällä ne koneelleni ne säilyvät vielä pitkään.
Lukijat, kertokaa millainen suhde teillä on ollut kuunnelmiin!
Jos kuunnelmat sykähdyttävät niin kyllä sydän hyppii rinnassa ja pna leviää kasvoille kun nauhurista alkaa kuulumaan teini-ikäisen Hepan hölinöitä :D Olen lapsesta saakka nauhotellut paljon ja vasta toisellakymmenellä ymmärtänyt myös säästää niitä. Valitettavan moni nauhoitus on tuhottu ennen teinivaihetta. En tiedä kestäisinkökään kuulla omia leikkejäni alle 10v, huoh…
Silti soisin jotain niistäkin olevan tallessa. Nuo yläasteen ajan nauhotukset ovat kyllä aika järkyttäviä, mutta ei niitä voi roskiinkaan heittää. Kauhulla odotan mitä kaikkea unohtunutta tuolta laatikosta vielä löydänkään…
Mie rakastan kuunnelmia!
VastaaPoistaKirjahulluna kun piti saada nukahtaakin äänikirjojen ja kuunnelmien kanssa tarinoiden keskelle.
Lapsesta asti olen kuunnellut niin äänikirjoja, kuunnelmia kuin kirjastossa olleita c-kasetti kokoelmiakin, jotka pääasiassa olivat kyllä tarjoitettu näkövammaisille, jostain syystä sain kuitenkin niitäkin lainata.
Väkevimmät muistot ovat Jukka Itkosen YLE:n kuunnelmasta Sirmakan perhe ja soivan saaren salaisuudesta. Tämän jos jostain saisi niin voi että!!!
Toinen mitä kuuntelin uudestaan ja uudestaan oli tarina näkövammaisesta pojasta, johon liittyi jotenkin linnut ja saasteet tai jotain sellaista :)
Nykyään kuuntelen Areenasta aina Hanhen Selästä-kuunnelman. Se jaksaa aina naurattaa :)
Luulen, että mulla on c-kasetilla tuo kuunnelma, jossa sokea poika nauhoittaa lintuja ja sit on joku saastejuttu. En vaan muista... Mutta sekin varmasti tämän projektin aikana vastaan tulee :D
PoistaNuo muut mitä Iive mainitsit, ei sano mulle mitään :(
Tosin nykykuunnelmia en seuraa. Joskus 90-luvulla kuunnelmien taso putos, mutta ilmeisesti 2000 on taas parantunut. Ainakin Täällä pohjantähden alla on taas hyvää tuotantoa.
Mä en varmaan osais ruveta nukkumaan, jos mulla ei olis jotain kirjaa kuuntelussa. Niin olen iltahetkeni viettänyt niin kauan kuin muistan. Jos olen totaalikuolemanväsynyt, en ehkä laita kirjaa päälle, se on kuitenkin harvinaista. En tulisi toimeen ilman äänikirjoja ja kuunnelmia!
Hih, mua rupes niin vaivaamaan, että googletin ja googletin ja sittenhän se löytyi!
PoistaSiitä pojasta ollut kuunnelma oli Mustajärven oudot linnut, jossa Jesse niminen poika seikkaili opaskoiransa kanssa. Voi vitsit kuinka monta kertaa ehkä sen kuuntelin! Tuosta on myös tehty kirja ja näköjään tv-sarjakin.
On tää netti kätevä!
Mie en kyllä osaa nukahtaa ilman kuunnelmaa tai elokuvaa... no ei tuosta haittaakaan ole ollut.
Päädyin blogiisi googlaistuani Sirmakan perhettä. Sitä muuten sai ainakin vielä pari vuotta sitten Helsingin kaupungin kirjastoista lainaksi!
VastaaPoistaEttä jos c-kasettisoittimen omistaa niin vielä voipi kuunnella.
Kyllä harmittaa, kun ajattelee millainen määrä laadukasta radioteatteria mahtaakaan YLEn arkistosta löytyä. Toivoa sopii, että vielä näemme (kuulemme) sen päivän, jolloin ne olisi digitoituina.