Järjestimme kerhon nimissä myös viime vuoden pääsiäisen alla myyjäiset Iiriksessä, päätimme toimia tälläkin kertaa. Saimme tilan infon takana olevasta aulasta, jossa on silloin tällöin näkövammaisia tuotteidensa myyjiä, joskus on myös joistain yrityksistä esim. kenkien myyjiä. On todella mukavaa, että tilaa voidaan käyttää ja pääsemme silloin tällöin töinemme esille Iiriksessäkin.
Viime tiistai oli tuo myyjäispäivä. Paikalla olimme 12-18.
Käytössäni oli kaksi pöytää. Sijaintini ei ehkä paras mahdollinen ollut, sillä olin aulan perällä. Toisaalta olimme kaikki kerholaiset samassa rivissä. Lisäksemme myymässä oli käsittääkseni artesaani-opiskelija.
Myyjäisiin valmistautuessani jälleen kaikkein hankalimmaksi koin töideni hinnoittelun. Neuleissa käytän useimmiten aitoja kuituja ja minulle merkitsee tavattomasti miltä lanka tuntuu käteen kerässä ja myös neulottuna. Keramiikassa käytän paljon aikaa viimeistelyyn ja värien valitsemiseen. Korujen helmiin tuppaa valikoitumaan myös hinnakkaampia yksilöitä. Koreissa taas haluan aina ne lakattavan, jotta ovat silloin pitkäikäisempiä käytössä. Kävimmekin Heman kanssa pitkiä keskusteluja hinnoittelusta, käsityön arvostuksesta, oman työn arvostuksesta. Hintoja päättäessäni useimmiten esitin alhaisempaa hintaa laitettavaksi mitä taas Hema olisi laittanut. Minähän päätökset lopulta aina tein, mutta onneksi Heman kanssa keskustelut sai minua ehkä taas rohkeammaksi laittamaan työlle arvoakin. Kyllä huomasi joidenkin töiden kohdalla asiakkaalle hinnan olevan liian iso. Ihmisiä kierteli katselemassa töitämme ja ihasteluakin tuli esim. keraamisesta sinisestä vadista, tulppaanilyhdystä ja parista koriste-esineestä. Ihailua herätti koreista erityisesti iso kori, jonka seinämä pysyi suorassa eikä aaltoillut. Kyseisestä korista piti tulla työhuoneeseemme roskakori, mutta ehkä se sittenkin on sinne liian pieni.
Päivän aikana olisi parempikin myynti voinut olla, mutta onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut tuoda kotiin. Koruista meni korvikset, lila-sävyinen kaulakoru sekä huopapalloista tehty kaulanauha. Korit, keramiikkatyöt sekä neuleet tuli kaikki takaisin kotiin. Kynttilöitä meni kolme pakettia. Niitä olikin vain yhdeksän pakettia matkassa.
Otto oli mukanani ja jaksoi hienosti koko pitkän päivän. Pääasiassa köllötteli tuolini vieressä. Jos luoksemme saapui joku tuttu silloin piti päästä tervehtimään ja rapsutuksia hakemaan. Ja kyllä herra pari kertaa otti myös hatkat paikaltaan. Istuskelin kaikessa rauhassa tuolilla ja toinen myyjä huuteli kauempaa "joko olette ostaneet yllätyskakkuja?" ja silloin koira singahti kahden pöydän päässä olevan myyntipöydän lu, laski kuononsa pöydän reunalle juuri äsken puhuttujen kakkujen kohdalle. Naurua riitti aulassa kun Otto palautettiin paikalleen. Toisen kerran samainen myyjäkaverini huuteli minulle kysellen olenko leiponut mantelimuffinsseja. No Ottopas se lähti kysyjän luo katsomaan herkkutilanteen. Taas aulassa olleet räjähti nauruun. Kyllä Otto tietää milloin puhutaan herkuista :D
Ihmisiä kierteli pöytiemme luona tasaiseen tahtiin. Välillä oli myös rauhallisia hetkiä ja silloin ehti hyvin neulomaan kaulurin loppuun, joten eipä odottelu haitannut.
Helatorstaina täällä Korsossa järjestetään markkinat ja niiden yhteydessä nuorisotalolla korsolaisten käsityön tekijöiden myyjäiset. Lupasin osallistua tapahtumaan. Minua todella jännittää, sillä myyntikokemukseni rajoittuu kolmeen tapahtumaan ja ne kaikki ovat olleet Iiriksessä. Nyt asiakaskunta on täysin eri ja jännitänkin miten osaan olla esillä, mistä tiedän milloin pöydällä olevia tuotteita katsellaan jne? Onneksi mukanani on ystäväni auttamassa. Asiakkaat eivät välttämättä heti tiedosta minun olevan täysin sokea ja hälinässä on välillä vaikeaa tietää milloin juuri minulle puhutaan. Reilun kuukauden päästä olen kuitenkin taas yhtä myyjäiskokemusta rikkaampi. Toivottavasti kokemuksesta tulee sellainen, että jatkossakin uskaltaudun toimintaan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti