Marraskuu taltutettu :D

Vaikka marraskuu oli pimeä ja synkkä säältään, se sujahti nopeaan. Alkukuusta meinasi uniongelmat hyökätä kimppuun, mutta iltaisin otetut melatoniini ja magnesium ovat tuoneet hyvät ja pitkät yöunet. Aamuisin d-vitamiinisuihkaus ja teehetki kirkasvalon äärellä on saaneet aamuista vähän helpommat ja nyt uskaltaa taas sopia aamuihinkin menoja. Oton märkyysinho on tuonut huolta ja murhetta, mutta tällä hetkellä sujuu paremmin, on sujunut jo viikon verran. Tällä viikolla koiran kiintymys minuun on ollut jotain käsittämätöntä. En pääse lähtemään ovesta ulos ilman Ottoa ilman koiran ulvontakonserttia. Tänään jätin pojan kotiin, koska en halua viedä sitä hirveisiin jouluruuhkiin. Pukiessani takkia yläkerrassa koira ulvoi perääni. Se oli aika sydäntä särkevää.

Tänään uusi avustajani aloitti työnsä. Piipahdimme Helsingin ja UUdenmaan näkövammaiset ry:n järjestämissä myyjäisissä. Siellä näkövammaiset yhdistyksen jäsenet myivät omatekemiään tuotteita lähinnä leipomuksia ja käsitöitä. Löysin itselleni sopivan kokoiset lapaset, raakasuklaata, toffeeta sekä pari joulumuistamista. Myynnissä oli paljon erilaisia rottinkikoreja, mehiläisvahakynttilöitä, neulevalokransseja, neuleita, poppanoita, saippuoita, kylttejä jne. Leivontapuoleen en paljoakaan kiinnittänyt huomiota. Avustajan kanssa oli kiva kierrellä ja samalla jutskailla muutaman tuttavankin kanssa. Kahvi/teehetken jälkeen matka Iiriksestä jatkui Itikseen ostamaan mm. täydennystä pariin herkkukoriin, itselle magnesiumia, avokille pesuaineita tms. Iltapäivä kului rattoisasti, ja ehdinpä hyvin kotiin töitä jatkamaan.

Pt-treenejä mulla ei ole ollut sitten marraskuun 10. päivän jälkeen, harmi. Jouduin perumaan yhdet treenit naisten riesojen takia ja Oton ongelmien takia en jaksanut olla aktiivinen ja etsiä uutta aikaa. Nyt kuitenkin on sovittu kolmet treenit ennen joulua ja huomenna niistä eka treeni. Odotan treeniä innolla. Olisi mahtavaa saada treeni säännölliseksi viikko-ohjelmaan ja muutenkin haluaisin taas liikuntaa elämääni enemmän. Nyt joulukuussa on niin paljon ohjelmaa, että taidan joutua tyytymään kolmeen pt-treeniin ja koiran kanssa tehtäviin lenkkeihin. Olen jo nyt aloittanut itseni psyykkaamisen ajatukseen, että tammikuun alusta otetaan tiukempi vaihde niin liikkumisen kuin ravitsemuksenkin suhteen.

Marraskuussa minulla oli mahdollisuus päästä spinningmaratonille ja niinhän siinä kävi, että jouduin perumaan osallistumiseni samasta syystä kuin pt-treeninkin. Arvatkaa vaan harmittiko? Harmitti ja harmittaa vieläkin. Olen jo pitkään haaveillut spinningmaratonista ja vieläkin se piruvie jäi kokematta. Ratsastamaan sentäs pääsin tuona viikonloppuna. Ratsastimme lumisella kentällä. Harjoittelimme suoraan töltistä pysähtymistä ja suoraan tölttiin lähtemistä. Ratsastettiin kahdella eri hevosella Pipsalla ja Sebulla. Toki myös ravattiin. Laukattu ei. Ja mikä lämmitti mieltä oli se että Lettu totesi meidän kehittyneen niin paljon, että oli todella mietittävä meille harjoituksia laukkaamisen tilalle. Eipä ole mennyt tunnit hukkaan! Odotan seuraavaa kertaa innolla!

Nyt alkaa uni silmiä painamaan, joten melatoniini tekee tehokkaasti tehtäväänsä. On aika siirtyä lakanoiden väliin unille. Huomenna pt-treenin lisäksi avustajan kanssa touhuamista ja illalla illastamaan kaveripariskunnan luo etanoita ja merellistä pataa.