Tampereella tapasin lapsuudenystäväni, jonka luona vietin pari rattoisaa päivää. Tuolloin keskiviikkona vierailimme hänen kummityttönsä luona. Siellä oli Otolle innostuksen aiheena kaksi kissaa, jotka eivät Oton innosta välittäneet. Toinen pakeni makuuhuoneeseen ja toinen sohvan alle. Talon koirakaan ei oikein Otosta välittänyt :D Tilanne rauhoittui ja pääsimme kahvi/teepöytään. Kuitenkin kummityttö päätti nostaa sohvan alta kissansa ja viedä sen toisen kissan seuraksi makuuhuoneeseen. Noh, Ottopas äkkäsi kaverin innostuen uudelleen. Kissapa ei siitä pitänyt eikä varmaan siitäkään, että oli "sylin vanki". Se pomppasi korkealle sähisten raivoisasti. Lopulta kissa meni makuuhuoneeseen Oton haukun saattelemana. Ehkäpä Ottokin pelästyi, sillä muutaman minuutin päästä kuului lorinaa ja poika pissasi olkkarin lattialle :( Ja ulkoilusta oli aikaa alle kaksi tuntia. Kyseessä oli pakko olla stressi- tai pelkoreaktio.
Ystäväni mies nauttii ilta- ja aamulenkeistä koiran kanssa, joten Otto sai pitkiä lenkkejä hihnassa, joten relata työstään sai kunnolla. Tuolloin keskiviikkoiltana herkuttelimme kanasalaattia rupatellen.
Torstaina lähdimme bussilla kohden Koirakahvila Vainua. Seisoimme bussin keskiosassa Oton köllötellessä jaloissa rennosti. Paluumatkallakaan ei ahtaus haitannut. Vieressämme oli isä lapsi rattaissaan. Tampereen katuja pitkin kävellessämme kuljimme Oton kanssa ystäväni ja hänen avustajansa takana. Yleensähän peesaus tapahtuu koirakon takaa, mutta liikkuminen sujui näin paremmin. Sanoin Otolle "seuraa" tai "perässä". Homma sujui kivasti. Hiukan jouduimme kahvilaa etsimään, mutta sinne saavuttuamme, saimme heti todeta paikan todella ihanaksi ja viihtyisäksi. Siellä on tarjolla kotitekoisia leipomustuotteita, salaatteja, keittolounaita, koirille herkkuja jne. Myös erityisruokavaliot on huomioitu. Koirille kahvilassa on makuualustoja ja leluja. Henkilökunta ystävällistä ja rentoa. Suosittelen paikkaa lämpimästi.
Loppupäivä kuluikin rennosti. Valmistimme vihersalaatin, jota nautimme gluteeinittoman pitsan kanssa. Illalla ystäväni halusi vielä tilata siipiä, joten söimme niitäkin jälkkärinä herkutellen jäätelöä. Ruokavalioni oli nyt selvästikin poikkeuksellinen :D:D
Perjantaina matka jatkui kaverin kautta Kangasalle. Kaverin luona nautittiin salaatit ja teet. Ennen Kangasalle siirtymistä kävimme vielä ostoksilla ja hakemassa kyytiin pari koirakkoa. Ja kun perille päästiin emäntämme kolme koiraa Jannu, Iina ja Hippo ottivat meidät riemukkaasti vastaan ja omamme Otto, Pekko ja Sipe singahtivat leikkiin mukaan. Siinä vain lattia rapisi kynsien alla. Painia, peuhaamista, läähätystä, haukuntaa, murraamista riitti meidän viettäessä teehetkeämme. Hippo, joka on Vantaan Opaskoirakoulun alle vuoden vanha pentu oli täysin lumoutunut Otosta. Koko ajan haastettiin leikkiin, näykittiin kaulaa ja uikutettiin herttaisesti. Jos Otto yritti levätä, lepohetki ei kauaa pennun energiapyörteessä kestänyt :D Saunoimme ja myöhäisen illallisen (kylmäsavuporokiusausta) söimme puolilta öin. Juttua olisi varmasti riittänyt myöhempäänkin, mutta seuraavana päivänä odotti Opaskoirayhdistyksen vuosikokous.
Päivän ohjelma alkoi Vetkaren edustajan luennolla koirien hyvinvoinnista, jonka jälkeen nautimme ns. kokouskahvit. Itse kokous alkoi yhdeltä ja kesti yli neljään. Otto käytti tuon ajan hyödykseen kuorsaamalla tyytyväisenä pöydän alla monen muun työtoverinsa tavoin.
Kokouksen jälkeen jäimme aterioimaan Scandicin ravintolaan, jossa tarjosimme ruuan ihanalle emännällemme. Itse söin herkullisen lohiannoksen. Koirat edelleen rauhallisesti köllöttelivät pöydän alla tai sen vierellä. Emäntämme luona jälleen koiralauma pääsi valloilleen. Tassujen rapina, leikkimurina, uikutus, luiden rouskutus, koirien läähätys ja iloisuus seuranamme vietimme taasen rattoisan illan. Saunan jälkeen herkuttelimme juustoilla yms. muulla ihanalla. Hipon rakkaus Ottoa kohtaan vain tiivistyi ja kaksikko ei pysynyt hetkeäkään erossa toisistaan :D:D Oton säkäkorkeudeksi muuten mitattiin 61cm ja koirat saivat sunnuntaina kynsihuollon ennen kotimatkaa.
Junassa ei taisteltu missä Otto makaa, niin väsynyt se oli. Väsymys painoi minuakin. Otto kuorsasi minä nuokuin. Kotona Harmaakuono haisteli meidät tarkasti ja oli huomionkipeänä, joten oli hetkeksi antauduttava Harmaakuonon tervehdyksiin ja lähelläoloihin. Otto kiertyi pienelle kerälle olohuoneen matolle eikä siitä pahemmin liikahtanut. Väsynyt matkaaja kuten minäkin. Minä en sentäs ollut riehunut Oton tavoin, mutta univelkaa senkin edestä, joten jo yhdeksän jälkeen simahdin nukkuen aamuun.
Miniloma on nyt nautittu ja on aika palata arkirutiineihin terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan, asiakkaiden hoitamiseen jne. Nyt syömään falafeleja ja vihersalaattia :D:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti