Hevosen selässä ilman satulaa

Vielä perjantaina seurasin kauhulla pakkaslukemia ja jännitin miten sunnuntaisen ratsastuksen käy. Lauantaina jo riemuitsin sään lauhtumisesta ja sunnuntaina lähdin innoissani ratsastamaan.

Tällä kertaa ratsastin tutulla Fengurilla ja kokeilussa oli ns. kärkiratsastajasysteemi. Eli, minun ja ystäväni edellä oli ratsastaja. Hevoset pysyivät paljon paremmin uralla ja oikeassa suunnassa. Ei tarvinnut koko ajan korjailla vasempaan tai oikeaan. Pystyi täysin keskittymään itse ratsastamiseen. Ja voih, miten ihanaa se taas olikaan.

Tunnin aikana tölttäsimme aika paljon. Toki myös vatsalihaksilla hevosen pysäyttämisharjoitukset jatkuivat painonsiirtotreenejä unohtamatta. Ohjaaja totesi minun notkistuneen edelliskerroista, sain paremmin lonkat auki istunnassa mitä aikaisemmin. Eli, ehkä kahvakuulatreenistä on ollut lantion seutuun jotain apua, vaikka liikesuoritus ei täydellistä olekaan. Ehkä etunojasta huomautuksia tuli hiukan vähemmän kuin aiemmin. Muistan siis edes hetken istua oikein :D:D

Ennen loppukäyntejä riisuimme hevosilta satulat. Minua kyllä jännitti aikalailla. Ystäväni kuulemma istui hevosen selässä iso hymy kasvoillaan. Itse näytin lähinnä tuskaiselta. Mentiin todellakin pois mukavuusalueeltani, mutta muutaman kierroksen käveltyämme minäkin rentouduin. Hevosen selkä tuntui todella luiselta ja askeleet tuntui istunnan alla ihan eri tavalla kuin satulassa istuessa. Aluksi meno tuntui todella kiikkerältä ja olin varma ettei tästä hyvä seuraa. Jouduin todella hakemaan tasapainoa ja jos olen jäykkä kuin rautakanki, varmasti homma on vielä vaikeampaa. Rentoutumisella oli todella iso merkitys ilman satulaa ratsastaessa. Ja kun uskaltautui rentoutumaan menokin tuntui paljon mukavammalta. Harjoittelimme hevosen pysäyttämistä ja ystäväni vähän myös meni tölttiä talutuksessa. Itse tyydyin käyntiin. Ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerrallaan. Kokemus oli jännittävä, mutta samalla kertaa kiehtova. Olen tyytyväinen, että sain kokea ilman satulaa ratsastamisen. Joskus on hyvä mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja samalla oppia ja kokea jotain uutta.

Kotiuduttuani lämmin suihku ja ruokaa. Pelleriinin kiilan neulontaa ja rentoutumista ennen yläkroppatreeniä. Ja hoh, aikas takkuista oli. Tavallaan jaksoi tehdä lihastyötä, toisaalta olo oli ihan vetämättömissä. Noh, ehkä kolmen päivän luonnon oma puhdistautuminen teki tehtävänsä. Turhautti ja ärsytti. No joka tapauksessa lämmittelin kahvakuulaliikkeillä, ja ylätaljalla ennen penkkipunnerrusta. Tein kolme kympin sarjaa 20 kilolla sekä 25 kilolla 10 ja 6 sarjat, jonka jälkeen käsipainopenkkiä 2 sarjaa 15 toistolla. Sama istuen. Ylätaljalla 20 kg vedot eteen, 10 kilolla ojentajat sekä hauikset 4kg kahvakuulalla ja kulmasoutu 8 kilon kuulalla. Mieli olisi tehnyt kovempaankin treeniin, mutta ei vaan pystynyt. Loppuverryttelyä ja venyttelyt, saunaan haavojaan nuolemaan... No ei nyt sentäs, tulihan tuossakin loppujenlopulta sillä ololla ihan hyvä treeni. Ei pitäisi olla itselleen aina niin pirun ankara.

Loppuillasta teehetki ja neulomista, aikas rentouttavaa ja ihanaa! Nyt luulen ymmärtäväni miten tuota pelleriiniä jatketaan, kiitos Silmukkasiskon viestien. Kiiloja tulee 22 ja niiden väleihin aina joka toinen 2 kerrosta sileää ja joka toinen väli 4 kerrosta sileää... Ihanaa neuloa jotain ihan erilaista mitä koskaan olen neulonut!