Omin käsin tehtyä - mehiläisvahakynttilät

Olen kovin iloinen siitä, että entisen pelikaverin maalipalloajoilta "löysin uudestaan", nyt käsitöiden merkeissä. Olin lokakuussa hänen luonaan opettelemassa mehiläisvahakynttilöiden tekoa. Tuosta taidosta on nyt ollut paljon iloa, toivottavasti myös heille, jotka ovat saaneet itse tekemiäni kynttilöitä. Olen antanut niitä opaskoirapuolella peesareille kerhon nimissä, omille vakioasiakkaille, teille, jotka olette vuoden varrella lukeneet minulle lehtiartikkeleita, teille, jotka olette lähteneet kaveriksi luennoille, ystäville ja muille joidenka kanssa on ollut hyvää yhteistyötä. Minusta on mukavaa muistaa teitä ja nyt vielä mukavempaa, kun olen itse tehnyt kynttilät. Muistaminen tulee sydämestä ja jokainen kynttilä on oma yksilönsä kuten niiden saajatkin.

Tässä lyhyt "esittely" mehiläiskynttilöiden valmistuksesta. Valitettavasti kuvien laatu ei ole paras mahdollinen.

Lähtötilanne - mehiläisvahalevy ja sydänlankarulla

Mulla on viis sabluunaa, joista tässä neljä

Sabluunoja käytettäessä levystä tulee yhtä sabluunaa lukuun ottamatta kaksi kynttilää. Ns. kuuseen käytetään kahta sabluunaa, mutta levystä syntyy kaksi kuusta :D Tosin mielikuvitus on vain rajana, joten toki muitakin muotoja voi käyttää kuin nämä esillä olevien.

Sabluuna asetellaan mehiläisvahalevyn reunoja myöden ja leikataan.

Leikkaamisen jälkeen, sabluunan muotoinen pala asetellaan eteen siten, että reuna mihin sydänlanka painellaan on lähinnä itseäni.
Mittaan sydänlangan ja leikkaan sen.

Leikkaamisen jälkeen painelen sydänlangan reunaa myöden mehiläisvahalevyyn kiinni.

Alan rullaamaan levyä rauhalliseen tahtiin huolehtien, että rullasta tulee tiivis, että rullan sisään ei jää ilmaa.
On oltava myös tarkkana, ettei rullaus lähde vinoon. Se vaikeuttaa kynttilän pohjan tasaiseksi saamista.

Mehiläisvahalevy kapenee toiselta reunaltaan, eli sieltä päästä mistä kynttilä sytytetään.
Rullatessa voi jo painella kapenevaa reunaa kynttilärullaan kiinni, jotta kynttilästä tulee tiivis.

Kun rullaus on valmis pyörittelyä jatketaan kunnes saumat ovat tiiviit ja löysyydet muokattu pois. Liikaa ei pyöritellessä saa käyttää voimaa, kynttilä lituskoituu tai tulee muuten epämuotoiseksi.
Kun saumat on tyydyttävät muotoillaan päät halutunlaisiksi. Kynttilää pidetään kulmittain alustaan nähden ja pään reunaa naputellaan kevyesti alustaan samalla kynttilää pyörittäen. Se tiivistää päätä ja pyöristää sitä, tulee kauniimmaksi.
Jos pohja on epätasainen, samaa tekniikkaa voi käyttää reunan siistimiseksi ja tasoittamiseksi. Kun kynttilä pysyy pystyssä ja on suora, se on valmis.