Onneksi sain järjestetyksi eilen (löyty suostuvainen pakettiauton omistaja) tandemin mökiltä kotiin! En joutunut perumaan tämän iltaista tandemlenkkiä. Ajelimme 65 min ja 20.5 km hivenen viilenevässä illassa saaden muutaman pisaran kasvoille. No nyt vettä tulee kaatamalla, joten lenkin ajoitus oli täydellinen. Ja nyt pilottikamu oli löytänyt reitin missä ei ollut liikennevaloja, ja se nopeutti ajamista todella paljon. Edelliskerralla jouduimme pysähtymään todella usein. Nyt emme joutuneet nousemaan pyörän päältä kuin juomaan. Nyt pyörällä on ajettu reilu 160 kilsaa ja seuraavat pyörätreffit on sovittu tiistaille. Silloin tapaan ihan uuden kasvon, katsotaan miten meillä synkkaa. Edelleen pilottihalukkaat voivat ilmottautua sähköpostin kautta. Osote löytyy Ota yhteyttä –sivulta.
Jos tänään istuin kapealla satulalla ja jalat pyöritti polkimia, eilen persauksen alla oli isompi satula ja neljä jalkaa huolehti kroppani pyyntöjen mukaan liikkumisesta :D Oltiin nimittäin ratsastamassa. Ensin heposteltiin kentällä ja loppuaika maastossa. En kertaakaan aiemmin ole töltännyt niin paljoa, niin helposti, niin pitkiä matkoja kerrallaan, laukannut niin ihanalla rytmillä niin pitkään -- kuin eilen! Ratsastin samalla hevosella kuin edelliskerrallakin. Itse asiassa olen ratsastanut sillä nyt ainakin viis kertaa peräkkäin. Tyttö on ollut aijemmin vähän laiska ja enemmän ruuasta kiinnostunut. Keväällä se reipastui ja on virkistynyt aina vain lisää. Eilen ratsastus oli suorastaan helppoa. Tyttö vaan meni pienellä pohkeen annolla. Ja ehkä itsekin alan oppia enemmän ja enemmän mitä pyydän kropallani hevosen tekemään. Naamani jälleen loisti, hymy niin leveä kuin ikinä jälkimmäisellä laukkapätkällä. Ensin oltiin töltätty pitkä pätkä ja laukkaan siirtyminen tapahtui helposti. Jotenkin sen oikean rytmin löydettyä, hevonen keinuu ja siinä on mielettömän hyvä olla. Kokee jonkinlaista yhteen kuuluvaisuutta/yhdessä tekemistä ja onnistumista. Ihan mieletöntä! Tuntui myös upealta miten pitkillä tölttiosuuksilla menimme yhdessä ja tasaisesti eteenpäin. Yritin panostaa hyvään ryhtiin ja vatsalihasten käyttöön maastossa siinä kivasti onnistuenkin. Vielä kentällä omalla etupainotteisella istunnalla pyysin hevosta ravaamaan, vaikka halusinkin sen tölttäävän. Vetäjä, jota olen aijemminkin kehunut (ansaitsee joka kehun isolla sydämellä) muistutti jämerämmästä istunnasta ja tölttikin löytyi minun pyynnöllä – vartaloni käskyllä :D Onnistumisen tunne on aikas pakahduttava ja se kun oppii itse tunnistamaan millaisin asennoin, mitä lihaksia jännittämällä saa kaverin toimimaan kuten haluan. Kopotellessa kohti tallia mietin miten voisi olla mahtia käydä ratsastamassa viikottain, tai edes joka toinen viikko. No seuraava ratsastus on varattu 16.9. Sitä odotellessa siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti