lauantai 25. elokuuta 2012

Haikeuttako vai tahto takaisin kilpakentille???


Tultiin aamulla tänne mökille ja ei kyllä upeampaa säätä olis voinu toivoa mitä nyt on, aurinko paistaa jopa kuumasti eikä tuuli suhise puissa. Harmaakuono on jo lammessa lotrannut ja multakasassa möyrinyt. Nyt rouskuttaa tyytyväisenä keppiä suurimmat energiat purettuaan. Me nautittiin ulkona teet ja nautiskelu jatkuuu roskien polton merkeissä.


Mulla Lontoon matka lähestyy, joten tällä viikolla vähän matkavalmisteluja: adapterin ja pattereiden osto, rahan vaihto, lentokentältä majapaikkaan matkareitin suunnittelua jne.   Aa on jo lentänyt Lontooseen, joten lisäinfoa matkareitistä on luvassa vielä myöhemmin. Pari ekaa päivää menee tiiviisti judohallilla. Torstaina 30. päivä ottelee Jani Kallunki -66 kiloisten sarjassa ja 31. päivänä perjantaina Päivi Tolppanen -63 kilosissa. Muuten matkasuunnitelmat aika avoimet: markkinoita, museoita tms.


Jos paralympialähetykset kiinnostaa, koosteita tulee kakkoselta to-aamusta alkaen. Karkeesti aamuisin vähän ennen yhdeksää ja iltaisin 20.30 paikkeilla. Maalipallo-ottelut taisivat alkaa 31. päivä, ja nyt Facebookista lukiessani porukan lähtötunnelmia ja fiilistelyä kisakylästä, mieleen on hiipinyt hienoinen haikeus, ehkä jopa paha mieli. Vielä 2008 tavoitteet oli Lontoon paralympialaisissa. Mutkia tuli matkaan keuhkoveritulpan muodossa. Siitä toivuin kuitenkin hyvin ja kaikki olisi voinut olla vielä mahdollista palatessani valmennukseen, mutta otoskleroosi päätti toisin. Huonolla kuulolla oli täysi mahdottomuus taistella kisapaikoista, saatika pelipaikoista ja jäätyäni ”tauolle”, paluuta en ole tehnyt. Joskus mietin miksi en palannut tammikuussa lajin pariin molempien korvien leikkauksien jälkeen. Ehkä olen ja olin ajautunut porukasta niin kauaksi etten ”osannut” palata, tai rohkeus ei riittänyt. Entä jos kuulo heikkenee uudestaan ja taas kaikki romuttuu???


En odottanut kaipauksen heräävän kilpailemiseen, mutta pakko myöntää vähän nyt sattuvan. Ehkä paluu olisi mahdollista vieläkin, mutta olenko saanut jo sen mitä maalipallolta voin saada? En ollut siinä huippulahjakkuus, joten ehkei minusta enää tällä iällä voi huippua tullakaan. Olisiko minua varten vielä jokin muu urheilulaji, jossa kokeilla rajojaan? Haluaisin vielä kokeilla ne rajani, ja laittaa itseni likoon ja toteuttaa onnistumisia urheilun parissa, ehkä jopa niitä unelmia, jotka maalipallon parissa jäi saavuttamatta.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan lajin. :) Sinulle on haaste blogissani:
    http://hiilarihirmu.blogspot.fi/2012/08/eleven-things.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ehdin siihen palata vasta matkan jälkeen.

      Poista