Avokki nakottaa telkun ääressä katsoen nyrkkeilyä. Laji, joka ei herätä minussa minkäänlaisia positiivisia tunteita. Onneksi voin ”paeta” tietokoneen ääreen ja pistää kuulokkeet korviin ja kirjoittaa teille postauksen.
Jos eilen sain kaksi mahtavaa yllätystä blogitunnustuksen ja arpaonni oli suosiollinen, tänään postilaatikossa nökötti Hussilta kirje kutsu korvaleikkaukseen, jota on jo vähän ehditty odotellakin. Eli, marraskuun 24. päivä operoidaan oikea korva, joten nyt kaikki peukuttamaan kuulon kohenemisen puolesta, jooko!? Nyt on aivan mahtavaa, kun tietää milloin leikkaus on, ei tarvii tässä hohhailla ja ihmetellä moista. Ja vielä ei ainakaan edes hirveesti jännitä. Tiedänhän jo suurinpiirtein mitä siellä tapahtuu. Siis ainakin, jos kaikki menee yhtä sujuvasti ja hyvin kuin viimeksi.
Iltapäivällä innostuin harjaamaan Harmaakuonon perinpohjaisesti ja pesemään sen. Nyt täällä on niin komeasti kiiltävä koira. Turkki tuntuu ihanan pehmeältä ja puhtoiselta. Herra meinasi vaan välillä harjauksen aikana pitkästyä ja suihkussa piti tietystikin hiipiä hiljaa kauemmaksi :D
Ja nyt illalla iski leipomushinku, joten tein kolmen siemenen porkkanasämpylöitä ja seesamkeksejä. Edellisen kerran kun tein sämpylöitä porkkana puuttui ja niistä tuli ehkä vähän kuivakoita. Nyt pistin porkkanaraastetta reilulla kädellä ja heitinpä mukaan himpun juustoraastettakin. Pinnalle kurpitsansiemenien seuraks ripottelin pussinpohjat juustoraastepussista :D Iltateen kanssa maistelimme aikaansaannoksia ja hyvältä maistui. Ei lisäaineita, no ehkä juustoraasteessa jotain... Mut sitä ei nyt lasketa :)
Tänään myös kannettiin pihakalusteet ja grilli varastoon, joten talvi voi tulla. Ainakin pirun kylmä siellä on. Mitenköhän taas tähän paleluun tottuu??? Toisaalta, kirpakka syysaamu on mitä parhain. Ja tänään saatiin vielä nauttia ihanasta auringonpaisteestakin, ja sen tuomaa hyvää oloa täytyy nyt vaalia. Pohdittiin Aa:n kanssa muuten pitäisikö alkaa syömään d-vitamiinia. En ole aikaisemmin sitä popsinut, mutta voisihan sitä kokeilla miten toimii, viekö syysväsyä yhtään pois. Nyt oon kyllä jotenkin hirmusen hyvällä mielellä, ei väsyt ja alavireydet paina. Oloa jotenkin helpotti hirveesti tuo leikkausajankohdan selviäminen.
Blogi elämästä ilman näköä pääteemoina hyvinvointi, luonto ja käsityöt. Alle 40v naisen elämän makuinen blogi.
Muistan tunteen, ja samaa tietysti odotan nytkin, leikkausaikaa ensi vuodelle. Kyllä se niin paljon helpottaa, kun tietää päivän. Mulla meni aikoinaan korvaleikkaus vuoden päähän, vaikka jonon piti olla puoli vuotta, melkein itku tuli puhelimessa, kun kyselin aikani perään, ääni väristen vaan takeltelin jotain. Harmitti jälkeen päin virkailijan puolesta nyyhkimiseni, mutta niin siinä tunnekuohu tuli. Olen kyllä sitä mieltä, että kun noita lakkoja ja muita syitä, miksi jonotilanne kaatuu pahasti, niin voisi varoittaa asiasta.
VastaaPoistaSorvatar
VastaaPoistaEpätietoisuushan on pahinta ja varmasti vaan pahenee jos tulee pitkitystä. Nyt on kyllä jotenkin tosi helpottunut olo kun tietää milloin leikataan. Toivottavasti myös sinun odotus päättyy mahdollisimman pian. Tsemppiä!