Fiilistelyä myöhäisiltaan

Millasia ajatuksia tai tunteita sinussa herättää otsikko ” Satavuotias brittijuoksija tähtää maratonille”? Entä kyseisen juoksijan kommentit? ” Singh kertoi kanadalaislehti The Globe and Mailille, ettei hän ajattele ikäänsä.
"Ensimmäiseksi on päästävä siitä käsityksestä, että on vanha", hän sanoi.
"Toisekseen, joissakin maailman osissa ihmisiä kuolee nälkään, mutta länsimaissa
ihmiset kuolevat ylensyöntiin. He eivät harjoittele riittävästi
kuluttaakseen tarpeeksi. Syömme elääksemme, emme elä syödäksemme", hän
huomautti.
Singh kehotti haastattelussa etenkin iäkkäitä ihmisiä olemaan luovuttamatta
liikkumisen suhteen.
"Monet ovat riittävän innokkaita nostamaan takamuksensa, mutta mielelläni
näkisin vielä useampien tekevän niin. On yksi asia sanoa olevansa innokas, mutta
toinen asia todistaa se - todella tehdä jotakin", hän sanoi.”

Fauja Singh aikoo juosta Toronton maratonin ja on lähiviikkoina rikkonut kahdeksan juoksumatkan mailmanennätykset ikäluokassaan. Kukaan satavuotias ei ole aikaisemmin juossut maratonia. ”Turbaanitornado-lempinimellä tunnetun Singhin hallussa on jo yli
90-vuotiaiden maratonjuoksun ennätys, kertoo CNN. Ennätysaika oli viisi
tuntia 40 minuuttia,
ja sen Singh juoksi 92-vuotiaana vuonna 2003.” Tämä teräspappa on Intiasta lähtöisin ja asunut Briteissä 20 vuotta. Aloitti kilpajuoksun 89-vuotiaana pitääksensä itsensä liikkeellä vaimonsa ja poikansa kuoltua. Että aikas teräsvaari ja asenne kohdallaan :D Tuollaisen vanhuuden kun saisi jokainen, olla hyvävoimainen, hyväkuntoinen loppuun asti. Ja ihan jokaiselle juoksua harrastavalle ja juoksun aloittamista harkitsevalle voidaan todeta, kyllä voit juosta, pystyt juoksemaan. Tämä uutinen osoittaa sen :D Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan www.hs.fi. Toronton maraton on juostu kai tänään. Olisikin mielenkiintoista tietää miten tälle 100-vuotiaalle kävi.

Ja sitten vähän tuosta koiraherrasta, joka joulukuussa täyttää sen kymmenen, onko sitten ihmisen iässä 70v??? Mene ja tiedä. Eilen ei kuitenkaan ikä tuntunut paljoakaan painavan. Olimme Hyvinkäällä sijaitsevassa Koirakylpylässä Opaskoirakerhon kanssa. Espoon Leijonaiset mahdollistivat retken sinne, joten isot kiitokset heille koirien relaushetkestä. Ryhmämme oli iso, melkein 20 koiraa. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja uintiaika oli per koira 30 min. Harmaakuono hyppi altaaseen, kuulemma loikkasi sinne onnellisena. Ei paljoakaan viihtynyt altaan laidalla ja jotkut ihmettelikin miten se on niin hyväkuntoinen. Täytyy kyllä itsekin liittyä kummastelijoiden joukkoon. Lämpimällä säällä ei kuunaan päivänään olisi uskonut sen riehuvan tuolla tavoin kuin eilen päästeli höyryjä pihalle. Ja miten se olikin niin ikionnellinen. Tänään kuitenkin jaksoi painaltaa seittemän kilsan lenkin. Välillä vähän hissutteli, mutta silti aikaa saatiin menemään vaan 70 min, joten kymmenen minsan kilometrivauhdilla mentiin. Olen todella tyytyväinen ja iloinen. Mun Harmaakuono on niin ihana!!! Ja on aivan huippua miten se jaksaa liikkua. Tiedän kuitenkin kevät ja kesä saapuu aikanaan ja todennäköisesti vauhti hiipuu, mutta nautitaan nyt näistä reippailuista eikä surra ennen aikojaan.

Tänään lenkin ja ruuan jälkeen avokki hiero mun niskaa puolisen tuntia ja sen jälkeen oli pakko ottaa tirsat. Rentoutti ihanasti. Oli pyydettävä sohvalle välly päälle päivänokosten ajaksi. Niska oli ja on todella jumissa. En ymmärrä miten olenkin sen saanut tälläseen kuntoon. En tiedä voisiko olla vaikutuksensa noilla korvaongelmilla. Yrittää pinnistellä kuulla ja kun toisella korvalla kuulee HUOMATTAVASTI paremmin päätään kallistelee ja kääntelee sen mukaisesti ja jumittaa lihaksensa. Ai että miten onkaan turhauttavaa. Tietää, mutta silti... No jospa leikkaus toisi aikanaan helpotusta koko asiaan. Odotan operaatiota ja olen edelleenkin ihan fiiliksissäni kun nyt tiedän milloin se on.