Suutarin lapsilla ei ole kenkiä :O

Tiedättehän sanonnan ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä”? Eilen sain sen taas todeta olevan totta ”kuin kirkon rotta” :D Pitkästä aikaa avokki oli halukas hieromaan selkäni, ja tuo tilaisuushan piti käyttää ehdottomasti hyödyksi, vaikka penkkitreeni kummitteli vaativana takaraivossa. Se kun jäi lauantaina tekemättä, herra Laiskamato voitti sillä kertaa. Vietimme kuitenkin rentouttavan illan saunoen rentoutuen. Tuo hieronta tuli kyllä ihan nappiin, sillä eilen avokin treenatessa ryhdyin valmistamaan pestoa, ja kun homma lähtee pisuttaan, niin se sitten kans pisuttaa :O :D Pilkoin parmesaanin pieniksi paloiksi ajatellen säästäväni raastamisen vaivan, että kyllä sauvasekotin niihin pystyy kun jäiset marjatkin taltuttaa. Noh, eipäs se niin sitten mennytkään! Vehe on tosin vähän reistannut ennenkin ja nyt moottori ei saanutkaan terään yht’äkkiä kosketusta. No ei muuta kuin monitoimikoneeseen jo möhjötty mössö, isoon kannuun ja kone päälle. No kappas perkuleen kone ei surahtanutkaan ja ruvennut toimimaan! Ei auttanut sitten mikään, ei se paska toiminut. Pesto oli pinjansiemeniä vaille valmis, tosin ne parmesaanit paloina :D Noh, pistin kuitenkin broilerin rintafileet maustumaan pestotekeleeseen. Ilmoitin avokille ettei ruuasta narinoita oteta vastaan :P Keittelin täysjyväriisiä, johon sotkin oman maan kirsikkatomaattia, thaipasillikaa ja chilitomaattikastiketta himpun verran. Ja uuniin broiskun kaveriksi. Loppujenlopulta ruoka oli kyllä herkullista, vaikka pestosta ei nyt ihan pestoa tullutkaan :D

Meninpäs nyt aiheesta aikaslailla sivuraiteille. Avokki teki mulle pitkän, ihanan kahden tunnin selkähieronnan ja olin ihan tööt vähän aikaa sen jälkeen. Mulla on tosi jäykkä lantio, joka on kallellaan eteen. Tulee koiran kanssa liikkumisesta. Alaselässä on notkoa, joten kärsin pienesti selkäkivuista aika-ajoin. Selkärangan vieressä kulkevat pitkät selkälihakset ovat aivan jumissa niin niiden sisä- kuin ulko-osistakin. Eikä tuo hartiaseutukaan ollut jumitukselta säästynyt. Koiran kanssa liikkuessa vasen hartia työntyy eteenpäin, ja lapaluu kiertyy ulos. Tällä kertaa oikea lapa oli kuitenkin pahemmassa jökissä. Kuului vain hirveä rutina kun kuona-aineet runksahteli avokin sormien alla. Välillä sattu niin maan perkuleesti. Niskajumit on lisääntyneet noiden korvaongelmien myötä, joten niitä sai hieroa todella varoen. En kestä kovaa käsittelyä. Todettava on avokin tehneen jälleen hyvää työtä, nyt ei ole kinnannut selässä. On kyllä ollut aikas hakattu olo ja kosketusarkuutta enempi vähempi. Eilisiltana olin ehdottomasti sitä mieltä, että tänään töiden jälkeen tämä tyttö tekee penkkitreenin. Noh, olisihan mun pitänyt tietää... Oli nimittäin pirun tahmeaa, lihakset ihan lötköt ja väsyneet. Ei todellakaan palautuneet kovaa treeniä ajatellen. Noh, silti heiluin 40 min salillamme keskittyen enempi käsiliikkeisiin. Iski kuitenkin jonkin asteinen treenivitutus. Halu treenata kauhea ja kroppa ei... Noh, olo helpottu suihkun jälkeen :D Ja tälle päivää mahtuu myös toinen liikuntasuorite, sillä lähdimme reippaalle lenkille aamupäivällä. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Tuli ihanan endorfiininen olo. Kotiin päästyämme taivas avasi hanansa ja siitä lähtien vettä onkin tullut aikamoisia satseja kerrallaan.

Hieronta pisti kyllä kuona-aineet liikkeelle. Hirmuinen jano ja vessassa juokseminen yötämyöden. Kannattaa aina muistaa juoda hieronnan jälkeen juuri tuon takia, että ne liikkeelle lähteneet kuonat pääsevät elimistöstä pois. Eikä seuraavan päivän mahdollista kosketusarkuuttakaan kannata säikähtää. Eri asia on, jos hieronnasta tulee mustelmia ja kipuja, silloin on hierottu liian kovaa. Ja hieronnan jälkeen ei kannata het syöksyä treenaamaan tms. Hieronta on lihaksille kuin kova treeni, vaikka ne eivät työskentelekkään. Rasitus on kuitenkin kova, kun niitä muokataan ja venytetään. Ja jos sattuu saamaan tuollaisen maratonhieronnan voipi vielä seuraavankin päivän treenaaminen olla vähän niin ja näin. Ainakin ite huomasin etten ollut palautunut tarpeeksi pystyäkseni tekemään kunnon sähäkän treenin.

Eli, taas tullaan tuohon oman kehon kuunteluun, ja siihen miten tärkeää se on. Opettelu siis jatkukoon silläkin saralla.