perjantai 13. heinäkuuta 2018

Keväinen viikonloppu Kemiössä 12.-15.4.2018

Tämä postaus sisältää paljon upeita luonto- ja maisemakuvia. Suuret kiitokset valokuvaaja Tuula Vehaselle <3

Torstaina puolen päivän jälkeen lähdimme linja-autolla kohden Kasnäsia iloisesti rupatellen. Otto otti jaloissani rennosti :)

Lintumies Hannes Tiira ja hänen vaimonsa olivat viettämässä lomaviikkoa Kemiössä ja he noutivat meidät bussipysäkiltä ajaen Kasnäsin lomakylään, jossa majottauduimme. Heti syötyämme kävelimme rantaan auringon laskua ja keväistä luontoa aistimaan. Kuulimme mystistä haahkojen mouruntaa. Uroksia oli paljon, mutta vielä naaraat vähissä, joten mourunta sangen hillittyä. Näimme/kuulimme myös kurkiauroja, kyhmyjoutsenia, meriharakoita, västäräkkejä ja tietystikin lokkeja, jotka metelöi päivin ja öin.

Auringon laskettua hetki rupattelua Tiirojen kanssa, jonka jälkeen oli aika painua yöpuulle, sillä heräsimme ennen kuutta ehtiäksemme 6.30 lähtevään Hiittisiin kulkevaanlauttaan. Lauttamatkalla Tuula ihasteli upeaa auringon nousua, kauniita maisemia. tuollaisina hetkinä toivoisi itsekin näkevän. Itse lähinnä kannella koki kylmän tuulen tuiverrusta.

Hiittisissä kiertelimme parisen tuntia raikkaasta kevätaamusta nauttien. Siellä kuulin kevään ensinmmäisen punarinnan laulun. Parapoloidi oli koko ajan matkassa, mutta Hiittisistä ei arkistoitavaa valitettavasti saatu.

Hannes tarvitsi kirjaprojektiaan varten valokuvia 1700-luvulla rakennetuista kirkoista, joten kävimme Hiittisissäkin kuvaamassa Andreaksen kirkon kellotapuleineen.

Ehdimme palattuamme Hiittisistä vielä mukavasti majoituspaikkamme aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme Tuulan kanssa kävellen retkeilemään. Reippailimmekin reilu pari tuntia. Äänityksiä retkeltä ei tullut, mutta ihana olo fyysisestä rasituksesta, leveä hymy auringosta ja keväästä. Ottokin opasteli mallikkaasti ajoittaisista kosteuksista huolimatta.

Reippailun jälkeen lähdimme Taalintehtaalle ja sen lähistöllä olevaan ravintolaan lounaalle. Ilma oli niin lämmin, että ruokailimme terassilla. Aterian jälkeen kävimme muutamassa paikassa lintuja kuulostelemassa ja katsomassa Högsåran lautan aikataulun.

Aika pian palattuamme lomakylään lähdimme Tuulan kanssa nauttimaan kylpylän ihanuudesta. Polskuttelimme hyvän tovin. Minulle tuli ikävä uintiaikoja ja ehdottomasti uiminen pitäisi saada taas säännölliseksi harrastukseksi tulevana syksynä. Uimisen jälkeen nautimme hierovasta suihkusta altaassa, porealtaan poreista ja kylmäaltaan viileydestä. Lopuksi vielä rentoutumaan höyrysaunan lämpöön. Olimme sopineet tapaavamme Hanneksen ja Pirjon kahdeksan jälkeen, mutta meillä vähän venähti kylpylässä. Niinpä jäi kokematta yli sadan kurjen aura, mutta toisella kertaa sitten.

Lauantaiaamuna heräsimme myöskin kuuden pintaan ja menimme lomakylän rantaan äänittämään. Valitettavasti tuuli oli virinnyt jonkin verran eikä koirashaahkat vielä olleet villiintyneet naaraista riittävästi, mutta upeaa aamutunnelmaa ennen aamupalaa.

Högsåraan oli ainoastaan viiden minuutin lauttamatka. Saari oli pieni ja jalkaisin tutkittavaa olisi ehkä löytynyt enemmänkin. Siellä kuulimme mm. hippiäisen soidinlaulua ja sain äänitetyksi uutena lajina merihanhien kaakotusta. Valokuvia saarelta ei tullut. Palasimme puolilta päivin Kasnäsiin. Ennen lounasta kävimme rannassa äänityspuuhissa ja tapaamassa Siljaa, joka oli tullut Kemiöön kalastamaan miehensä kanssa.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdimme vielä mukavalle iltaretkelle käyden ensiksi Västanfjärdin kirkolla ja hautausmaalla.

Ajellessamme huomasimme pellolla laulujoutsenien lepäilevän. Pysähdyimme ja ennen kuin pääsimme laulujoutsenia äänittämään ja valokuvaamaan lumouduimme pellolla olevista töyhtöhyyypistä, jotka pitivät niin sympaattista soidinlauluaan välillä aivan tasatahtiin. Eikä niitä häirinnyt läsnäolomme. Valitettavasti kuvaa ei niistä ole, mutta Tuula tarpoi laulujoutsenia lähemmäksi kuraten kenkänsä ja lahkeensakin. Saimme kuvia ja hienon äänityksenkin. Valitettavasti tässä postauksessa äänityksiä ei ole, mutta tulevat kyllä Satakielenlaulu-blogiin toivottavasti mahdollisimman pian.

Lintuhurmoksen jälkeen ajelimme vielä Adolfin kirkolle.

Retken lopuksi kävimme vielä nauttimassa kuusenkerkkäjäätelöstä ja Kasnäsiin palasimme laulurastaan säestyksellä

Sunnuntaiaamuna vihdoin haahkat mourusivat sen verran voimakkaasti, että sain kohtalaisen tallenteen. Aamuaikaisesta sää pilvistyi ja ropsauttelipa vähän vettäkin. Vietimme aamupäivän Tuulan kanssa uiskennellen jarentoillen poreissa. Lounaan jälkeen oli aika valmistautua kotimatkalle.

Lämmin kiitos Hannekselle ja Pirjolle, että saimme tulla kanssanne viettämään osan lomastanne. Kiitos kyydeistä, paljosta tiedosta, lämpimimistä keskusteluista ja mukavasta yhdessä olosta.
Kiitos myös Tuulalle, että lähdit oppaakseni/kaverikseni. Kiitos äänitysavusta, valokuvista, naurusta, juttutuokioista. Oli onnistunut viikonloppu.

Kuvien kopiointi/käyttö on kielletty ilman valokuvaajan lupaa!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Mosaiikki - Ura käsillä -hanke

Helteisen päivän päätteeksi on hyvä hetki istahtaa tietokoneelle kirjoittamaan huhtikuun lopulla olleesta mosaiikkikurssista. Samalla kuulokkeista kuuluu viikon takaisen yön tallenne, jossa peipot ovat erityisen ahkerasti äänessä.

Viime syksyiselle Ura käsillä -hankkeen mosaiikkikurssille en päässyt, joten iloitsin todella kun nyt kevään kurssille mahduin mukaan.

Lapsuudesta muistan mosaiikkitöiden tekoa. Tosin en muista töitä saumatun. Jokunen vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa askarreltiin kuusen malliseen aihioon joulukuusi, joka on jouluisin esillä mökin ruokapöydällä. Oli kiva päästä kurssille kokeilemaan erilaisille pinnoille mosaiikkipalojen kiinnitystä. Aloitimme pannun alusesta. Värien valitseminen on aina vähän haasteellista. Kurssilla oli toki näkeviä kertomassa eri värisävyistä. Myöskin täysin suoraan palojen saaminen oli haastavaa. Annoinkin itselleni vähän anteeksi ja pannun alusesta tuli ehkä aavistuksen moderniin vauhdikkaaseen tyyliin vivahtava työ.

Pannunalusen jälkeen aloitimme hiukan isompaan kehyksöttömään alustaan sommittelun ja liimailun. Huomaan, että pyrin kiinnittämään mosaiikit mahdollisimman lähelle toisiaan enkä pidä isoista rakosista niiden välissä, vaikka joihinkin töihin varmasti sopii myös isommat saumausvälit. Sokeana saumaaminen vielä menee, mutta ylimääräisen laastin poistaminen tuntui hankalalta. Saada ylimääräinen pois ilman, että laastia lähtee myös saumakohdista. Pajaohjaajamme ritva auttoi laastin poistamisessa.

Loppuja kurssilla tekemiäni töitä en saumannut. Ehkä olisin sen tehnyt, jos olisi ollut enemmän aikaa. Jotenkin kuitenkin halusin enemmän käyttää aikaa erilaisiin esineisiin sommitteluun aikaa. Ja kun tein vielä tiivistä jälkeä työt eivät välttämättä edes saumausta kaivanneet.

Kurssin jälkeen mosaiikkityöt olivat avustajallani valokuvattavana. Hänen tyttärensä ihastui niihin ja saikin nimipäivälahjaksi valokuvakehyksen.

Pieni puinen rasia, pannunalunen sekä kukkaruukku löysivät uuden kodin hyvin pian työt laitettuani myyntiin. Ehdottomasti hankalin oli tehdä kukkaruukku, joka on punasävyinen. Saviruukun pinnalla mosaiikkipalaset eivät tahtoneet pysyä. erikeepper ei ollut tarpeeksi tehokasta, vaikka muutoin toimi loistavasti. Mosaiikissa ei siis välttämättä tarvitse käyttää kalliita erikoisliimoja. Lopulta sain punasävyisenkin kukkaruukun valmiiksi. Pienempi vihreäsävyinen ruukku oli huomattavasti helpompi päällystää.

Innostuin mosaiikkitöistä niin paljon, että toukokuun lopulla kävin HobbyPointista ostamassa isohkon kasan erilaisia mosaiikkeja sekä Sinellistä eri kokoisia puurasioita, peilejä ja valokuvakehyksiä. Toin materiaalit tänne mökille. Olen päällystänyt kaksi puurasiaa. Kun ostin mosaiikkeja pyrin valitsemaan sellaisia värejä mitkä sopivat keskenään yhteen. Silti tunnen hienoista jännitystä päällystäessäni mosaiikeilla rasioita. Toimiiko väriyhdistelmä, peittääkö toinen väri toisen, korostuuko liikaa... Voi sitä yksinpuhelua pohdiskellessani kuvioita ja värejä. Sen olen molempien rasioiden kohdalla todennut, että haluan saumata työt. Saumauslaastihan on valkoista. Kurssilla pajassa oli erilaiseja värejä mitä saattoi sekoittaa saumauslaastiin. Ehkäpä haluan kokeilla jotain sellaista. Tässä vaiheessa minulla ei ole rasioista valokuvia, mutta niihin palataan varmasti myöhemmin lomapätkän jälkeen. Lomalla on tarkoitus käyttää aikaa käsitöihin ja saada uusia tuotteita mahdollisimman paljon valmiiksi elokuun Helsingin Taiteiden yössä olevaan myyntitapahtumaan. Ehkäpä joku kysyy "mikä loma se sitten on, jos teet töitä". Toistaiseksi en osaa käsitöiden tekemistä pitää varsinaisena työnäni, vaikka kyllähän se sitä on etenkin yritykseni toimialan laajennuksen jälkeen.

Keraamisia saippua-alustoja, pikareita, kulho, muki ja teepussitassit

Nyt on hyvä hetki lopettaa tämä blogihiljaisuus.
Istun mökillä sohvalla pitkästä aikaa kirjoittamisesta nauttien. Taaskaan blogihiljaisuudelle ei ole erityisempää syytä. Ainoa on, että erinäisistä syistä johtuen kuvien kanssa on ollut viivytyksiä ja huomaan ettei nyt "kone ole käynnistynyt" tajunnanvirtakirjoitteluun. Niin ne ajat vain muuttuvat ja itse siinä mukana. Toivottavasti kuitenkin pysytte mukana. Ja ehkäpä niitä tajunnanvirta-tekstejäkin taas tulee, kunhan pääsen vauhtiin :D Mutta nyt asiaan: keramiikkatöiden esittelyyn :)

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmät, Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n rottinkikerho ja Ura käsillä -hankkeen kurssit ovat jääneet kesätauolle. Keramiikka ja rottinki ovat olleet tauolla jo huhtikuun lopulta lähtien ja viime viikolla myös Ura käsillä-kurssit jäivät kesätauolle.

Eräissä viime joulukuisissa myyjäisissä minulta tultiin kyselemään keraamisia saippua-alusia, joten talven ja kevään keramiikka-kerroilla keskityin alusien valmistamiseen ja kehittelemiseen. Ura käsillä-kurssien vuoksi jouduin olemaan valitettavan monena maanantaina pois keramiikkaryhmästä. Se on enemmän kuin harmi ettei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Kun minulta saippua-alusia tiedusteltiin visioin heti mielessäni, että pisaran muotoinen lautanen olisi täydellinen muotti alusille. Minulla ei ollut heti mahdollisuutta saada pisaralautasta lainaan, joten lähdin kokeilemaan kuusikulmaisella pahvia muottina käyttäen. Tein ensiksi valkoisesta savesta levyn, jonka kaulitsin tasaiseksi. Asetin kuusikulmaisen pahviläpyskän levyn päälle ja leikkasin veitsellä pahvin muodon mukaan. Tämän jälkeen rullailin makkaran, jonka painelin muodon mukaisesti alusen reunoiksi. Lopuksi muutama reikä alustaan. Jälkikäteen ajatellen rei'ät olisi kannattanut tehdä jo ennen reunamakkaran kiinnitystä. Muoto olisi todennäköisesti pysynyt paremmin kohdillaan.

Kun sain toiselta ryhmäläiseltä ns. pisaralautasen lainaan ehdin tekemään kolme saippua-alustaa joista luun valkoinen tuli reunoiltaan liian matalaksi.

Jossain vaiheessa saippua-alustat kyllästyttivät ja päädyin tekemään kulhon käyttäen muottina erään ryhmäläisen puista kulhoa. Kun olin asetellut kaulitsemani levyn muotin päälle painelin sen rauhallisin hitain liikkein muottiin. Ylimääräiset savet leikkasin pois ja viimeistelin reunan. Painelin pienellä koristekiululla, jonka pohjassa tähtikuvio kulhon laitaan painaumia, jotka maalasin. Työ lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella.Ja voi miten kulholle kävi... Pakkasin sen toissa viikolla kassiin viedäkseni sen ostajalle ja kopsautin kulhon kassissa lattiaan ja kulho halkesi :( Onneksi meni vain kahteen osaan, mutta eihän se enään priima ole, vaikka liimaus onnistuisikin.

Ennen joulutaukoa tein valkoisen pikarin ja kevätkauden alettua muotoilin kaksi pikaria lisää. Niistä tuli siniset. Valitettavasti lasitteen väriä pähkäillessäni en muistanut oikein jo aiemmin lasitetun pikarin väriä.

Viime vuoden puolella valmistui tämä korvallinen muki sekä pari teepussialustaa.

Keramiikka jatkuu syyskuun puolessa ja haluaisin edelleen kehittää tuotteeksi saippua-alustaa ja haluaisin oppia lisäksi jotain ihan uutta. Nyt kesän aikana saa vallan muunlaiset käsityöt. Viime päivinä olen neuloskellut sekä päällystänyt puurasioita mosaiikkipaloin. Innostuin asiasta Ura käsillä -hankkeen huhtikuisella mosaiikkikurssilla.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Nahkatyökurssi 19.-23.3.2018 - Ura käsillä -hanke

Maaliskuinen nahkatöiden jatkokurssi oli todella innostava. Tällä kerralla kurssin ohjaajana toimi Annika, joka itsekin on käsityöyrittäjä. Hän on viime syksynä ja alkutalvesta pitänyt Ura käsillä -hankkeessa peruskurssin, jossa valmistettiin koiralle talutin. Nyt vuorossa oli kaulapanta. Itselleni lähes kaikki työvaiheet olivat uutta, joten hiukan jänskätti pysynkö kurssilla mukana. Pysyin ja innostuin. Innostuin niin paljon, että tilasin Annikalta työkalupakin, puupihdit, materiaalit neljään pantaan ja kahteen taluttimeen. Totesinkin etten millään kurssilla ole tällä tavalla köyhtynyt, sillä köyhdyin lisää Friidalan outlet-myymälässä, josta ostin kengät ja laukun. Uskon kuitenkin, että työkalut ja materiaalit vielä maksavat itsensä takaisin.

Teimme kaulapannan isolle koiralle. Ensiksi mittasimme 2.5 cm levysestä nahkasuikaleesta sopivan mittaisen pätkän ja leikkasimme siitä suikaleen poikki. Nahasta valittiin parempi pää, josta tuli pannan pujotuspää. Annikan tekemää pääsabluunaa apunakäyttäen kohdistimme päätypunsselin paikoilleen ja vasaralla punsselia hakatessa haluttu muoto leikkaantui nahasta pois.Pujotuspäähän tehtiin reikäsaksilla viisi reikää sabluunaa apuna käyttäen. Olen erittäin vaikuttunut Annikan valmistautumisesta ohjaamaan kurssi näkövammaisille. Todella laadukkaasta paneutumisesta esimerkkinä hänen valmistamat kolme erilaista sabluunaa jokaiselle kurssilaiselle. Nyt käytimme sabluunaa missä oli reiät valmiina. Siitä oli helppo ja hyvä sokeanakin rei'ittää reijät oikeaan kohtaan.

Seuraavaksi teimme uraraudalla pannan reunaan ompelu-uran. Pujotuspäässä ura voi olla hiukan kevyempi, koska ommel ei tule sinne asti. Itselläni piti hetken etsiä tapaa miten uraraudan kanssa toimin, sillä työkalu on oikeakätisen eikä terää pysty vaihtamaan toiselle puolelle. Hiljalleen uritus alkoi kuitenkin sujumaan.Urituksen jälkeen käyttöön kanttirauta, jota pystyi käyttämään hyvin myös vasemmalla kädellä. Reunan pyöristys tehtiin nahan päälipuolelle. Kanttiraudan piti olla tietyssä kulmassa nahan reunaa vasten ja itsestä poispäin työntämällä saatiin reunan terävyys pyöristettyä.

Muotoilematon pantanahan pää ohennettii nahan haljaspuolelta suutarinveitsellä. Ohennus tehtiin sahaavalla liikkeellä itsestä poispäin. Veitsi on todella terävä, joten sormia ei voi sen etupuolelle laittaa tunnustelemaan.



Pantanahka käsiteltiin liisterillä, joka korvaa öljykäsittelyn ja näin näkövammaiselle läpinäkyvyytensä vuoksi turvallisempi käyttää. Liisterisellä sienellä vedetään myötäkarvaa, jonka jälkeen rätillä kiillotetaan liisteröity kohta. Myöhemmässä vaiheessa opettaja totesi, että liisterikäsittely tässä tekovaiheessa on järkevää jättää pois, sillä tukiliimaus ommeltaessa ei tahtonut pitää ja näin toisen puolen reiät tahtoivat mennä vääriin kohtiin.Ensinmäisenä kurssipäivänä ennätimme vielä mittaamaan soljen paikan, kiinnittämään sabluunan ja tekemään soikioraudalla soljen istutukseen reiän, sekä rei'ittämään soljen kiinnitysniittien paikat.

Seuraavana aamuna lähdimme tekemään reikähaarukkaa apuna käyttäen reikiä ompelu-uraa pitkin. reijät alkavat siitä mihin soljen paikan sabluuna päättyy. Reikiä tehdään lähes pujotusreikiin asti pannan molemmille sivuille.

Siinä sai hyvän tovin naputella reikiä nahkaan. Ennen ruokataukoa ehdimme vielä kiinnittämään pantaan nimilaatan. Sapluunana käytettiin nimilaattaa tehden ensin reiät reikäsaksien pienimmällä terällä ja isonnettiin reiät vielä sen jälkeen.Niitit voi kiinnittää joko tuurnaa apuna käyttäen tai suoraan vasaralla iskien niittiin. Tällöin niitti lituskoituu ja omaan käteeni tuntuu epäonnistuneelta/ei priimalta. Niitin voi kiinnittää myös puristimella.

Nimikilven kiinnityksen jälkeen aseteltiin solki paikoilleen ja kiinnitettii niitit paikoilleen. Niiden väliin tuli d-rengas.

Tämän jälkeen liimattiin osa nahasta kaksinkerroin ja näin peittyy pannan sisäpinnalla olevat niitit ollen turvallisempi käyttää.Liimauksen jälkeen olikin työn hitain työvaihe, pannan ompelu. Panta asetettiin puupihtien väliin. Ompelussa käytettiin kahta neulaa. Yllättävän nopeasti pääsin jyvälle miten tikki tehdään ja pysyin urallakin mukavasti. Välillä tahtoi olla ongelmallista takapuolen reikää naskalilla tehtäessä, että se tuli ompelu-uran yläpuolelle. Syynä oli tukiliimauksen pettäminen.Ompelu sujui hitaasti. Takapuolen reiän teko naskalilla, tarvittaessa avartajalla suurentaminen. Neulan vienti reikien läpi, jonka jälkeen toisella neulalla tullaan läpi aloitetulle puolelle. Itse jouduin avartajaa käyttämään ainoastaan päättelytikeissä. Panta ommeltiin molemmilta reunoiltaan soljesta lähes kiinnityspään reikiin, mihin kaksinkertainen osuus päättyi.

Keskiviikkona meillä ei ollut pajatyöskentelyä laisinkaan. Aamupäivästä meille luennoitiin osuuskunnan toiminnasta. Iltapäivällä kävimme tutustumiskäynnillä Friitalan nahkaoutletissa. Olihan siellä ihania nahkatuotteita. Sorruinkin tekemään ostoksia sinisten kenkien ja laukun muodossa. Esiteltiinpä minulle ihanaa nahkatakkiakin, mutta se oli pakko jättää kauppaan. :D :)

Torstaina ompelu-urakka jatkui. Käytännössä ompelimme koko päivän välillä syöden ja myyjäisissä käyden. Oma päiväni vielä kurssipäivän jälkeen jatkui myyntipöydän takana päivystämisellä. Illalla olo oli aika uupunut. Perjantaiaamuna uusin voimin ompelemaan viimeiset centit. Ompelun jälkeen hiottiin hiekkapaperilla saumakohta tasaiseksi, sellaiseksi, että se tuntuisi saumattomasti yhdeltä nahalta. Hiekkapaperikäsittelyssä oli huolehdittava ettei hiekkapaperi osu nahkaan jättäen jälkiä. Hionnan tuli siis osua vain reunaan. Tämän jälkeen vielä käytiin panta läpi kanttiraudalla molemmin puolin. Lopuksi käsittely vielä liisterillä ja koristeraidan teko muovisella työkalulla. Koristeraita tiivistää reunaa ja tekee pannasta vielä viimeistellymmän näköisen. Koristeraita ei käytännössä juurikaan tunnu.
Näinpä elämäni ensinmmäinen koiran kaulapanta on valmis!

Kurssin lopuksi teimme avaimenperät taittamalla nahkasuikale kahtia. Puoleen väliin avainlenkki. Ylempään suikaleeseen soikioraudalla reikä, josta alempi suikale tuodaan läpi. Näin päälimmäisenä on haljaspuoli ja mihin ensinmmäinen reikä lyötiin jää alapuolelle. Nyt reikä tehdään päällimmäiseen suikaleeseen ja alla oleva tuodaan reijästä läpi...

Kurssiviikon sunnuntain vietin käsityöhuoneessa kahta pantaa tehden. Alkuunsa totesin minulla olevien reikäsaksien olevan aivan luokattomat. Reiät kuitenkin jotenkuten pantoihin sain. Nimikilven kiinnitys kävi haastavaksi. Osua vasaralla tasaisesti niittiin ei sokkona ihan helppoa ollut ja minun sormiin niitistä tuli ruma lituska, joten ehkäpä hankin tuurnat. Sain pannat tehtyä soljen kiinnitykseen asti. Hinku jatkamaan on hirmuinen, mutta ehkäpä laadukkaan jäljen saamiseksi ensiksi on tilattava ne tuurnat sekä kunnolliset reikäsakset.

Isot kiitokset kurssin ohjaajalle Annika Härköselle/nahkamaakari
todella hyvin ohjatusta kurssista. Toivottavasti tapaamme syksyllä jälleen.
Aikaisemmista nahkatyökursseista millä olen ollut mukana voi lukea
täältä
ja täältä